Olemme siis 60 elämää on eletty ja maailmaa kierretty.
On sanonta ihmisen ystävät ja ystävyys suhteet ovat elämän aikaisia oikeat ystävyyssuhteet alkavat nuoruudessa, sen jälkeen on vain tuttavia? Samoin sanonta, kun ihmisellä on paljon ystäviä, Hänellä ei ole ystäviä.
Minkä ikäisiä ystävyyssuhteita omaatte?
Kuuluuko ystäväpiiriin verisukulaisia?
Olen elämäni aikana asunut neljällä eri paikkakunnalla, aikuisena olen asunut yhdeksässä eri asunnossa joiden ero toisistaan on ollut 180 km- 1,2 km.
Asuminen ja paikkakunta ovat vaikuttaneet ystävyyssuhteissa ehkä eniten..
Nyt alkaa vaikuttamaan ikääntyminen, 27 ja 55 vuotta kestäneet ystävyyssuhteet päättyivät ystävän kuolemaan..
On aika karua huomata, kuinka vaikeaa on tavata ihmisiä, joista voisi tulla arkiystäviä.
Arkiystävä.
Hän on mielestäni henkilö, johon voi ottaa yhteyttä asiassa kuin asiassa.
Arkiystävä on henkilö, joka tukee on luotettava ja löytää aina myönteisen näkökulman asioihin.
Arkiystävä?
68
1852
Vastaukset
- yksi yksinäinen
Olen joutunut siihen kastiin, että yhtään tosiystävää ei ole. Sisaruksien kanssa tulee aina riitaa perintötilan jakamattomuuden vuoksi. Työpaikka ystävät olen joutunut hylkäämään, koska mieheni ei halunut minun pitävän kehenkään yhteyttä.
Nyt asun yksin, joten kaikki sukulaisetkin ovat minut hyljänneet. Muutin paikkakunnalle, joista en yhtään luotettavaa ystävää ole löytänyt, koska meillä ei ole mitään yhteisiä tuttavuuksia, kuten toisilla on.
Lapseni kanssa ei voi paljonkaan jutella menneistä, koska siinäkin on rajoituksensa. Lapsenlapset tosin rakastavat minua, mutta keskustelut alle kouluikäisten kanssa ei paljon tyydytä aikuista.
Hyvin vaikeaa, ettensanoisi mahdotonta on luoda läheistä ystävyyttä kehenkään. Joskus se todella masentaa.
Nyt harmittaa, että en silloin nuorena rohjennut pitää oikeuksistani kiini ja säilyttää näitä ystävyyksiä. Nyt on jo myöhäistä näin vuosien jälkeen.- nainen vaan.
veit sanat suustani. Tilanteeni on lähestulkoon sama kuin sinulle. Ei ole ystäviä enää ja vaikea on uusia saada näillä vuosilla.
- yksi yksinäinen
nainen vaan. kirjoitti:
veit sanat suustani. Tilanteeni on lähestulkoon sama kuin sinulle. Ei ole ystäviä enää ja vaikea on uusia saada näillä vuosilla.
Ota yhteyttä johonkin järjestöön, tai kerhoon!!! Olen jonkunkerran yrittänyt, mutta kaikki he ovat jo ennestään tuttuja vuosien takaa ja heillä on oma vakio ystäväpiirinsä paikkakuntalaisista.
Mitäs minä ummikko Espoolainen Hämeessä tekisin. Täälläkin olen luopio, kodistaan karannut eläkeläinen. Ainahan se ihmetystä herättää ja en viitsi kertoilla, kuinka 43-vuotis liitto päättyi tällaiseen ratkaisuun, vaikka eronnut en olekkaan.
Minä pelastin sentään henkeni, kunnes tulin tapetuksi. Kertaakaan en ole katunut lähtöäni, koska aikaisemmin yritin sitä kolme kertaa, palaten aina samaan helvettiin.
Mieluummin ilman ystäviä, kuin ainaisessa pelossa. Kohdallani on sanonta;"parempi taivasalla, kuin tossun alla"! - yksi näistä
yksi yksinäinen kirjoitti:
Ota yhteyttä johonkin järjestöön, tai kerhoon!!! Olen jonkunkerran yrittänyt, mutta kaikki he ovat jo ennestään tuttuja vuosien takaa ja heillä on oma vakio ystäväpiirinsä paikkakuntalaisista.
Mitäs minä ummikko Espoolainen Hämeessä tekisin. Täälläkin olen luopio, kodistaan karannut eläkeläinen. Ainahan se ihmetystä herättää ja en viitsi kertoilla, kuinka 43-vuotis liitto päättyi tällaiseen ratkaisuun, vaikka eronnut en olekkaan.
Minä pelastin sentään henkeni, kunnes tulin tapetuksi. Kertaakaan en ole katunut lähtöäni, koska aikaisemmin yritin sitä kolme kertaa, palaten aina samaan helvettiin.
Mieluummin ilman ystäviä, kuin ainaisessa pelossa. Kohdallani on sanonta;"parempi taivasalla, kuin tossun alla"!Eiköhän se "ystävä" ole Hollywoodin keksintöä?
Ei niitä sellaisia ole vielä oikeasti löytynyt yhtään vielä tähän ikään. - ihmeellinenonihminen
nainen vaan. kirjoitti:
veit sanat suustani. Tilanteeni on lähestulkoon sama kuin sinulle. Ei ole ystäviä enää ja vaikea on uusia saada näillä vuosilla.
" yksin oot sinä ihminen, yksin keskellä kaiken, yksin syntyny oot, yksin lähtevä oot " jotain tähän tapaan on joku joskus runoillu, yksin olemme loppujen lopuksi .
Kannattaa opetelia elämään itsensä kanssa, kun on itseensä tyytyväin, osaa olla itsensä kaveri, ei olekkaan yksin, yllättäin osaa olla kaveri muillekki. - 12
ihmeellinenonihminen kirjoitti:
" yksin oot sinä ihminen, yksin keskellä kaiken, yksin syntyny oot, yksin lähtevä oot " jotain tähän tapaan on joku joskus runoillu, yksin olemme loppujen lopuksi .
Kannattaa opetelia elämään itsensä kanssa, kun on itseensä tyytyväin, osaa olla itsensä kaveri, ei olekkaan yksin, yllättäin osaa olla kaveri muillekki.Totta!
Totta joka sana!
Monelle on tosi kova työ opetella elämään itsensä kanssa ja kaikki ei sitä edes älyä, sitten ollaan niin yksinäisiä. - 60+.-..
yksi näistä kirjoitti:
Eiköhän se "ystävä" ole Hollywoodin keksintöä?
Ei niitä sellaisia ole vielä oikeasti löytynyt yhtään vielä tähän ikään.Ystävä? Tuttuja vanhoja työkavereita ja toiseksi en ole koskaan viihtynyt hölmöjen seurassa.
Ehkä "ystävä" tulee suomesta lähiaikoina. - yksinäinennainen
yksi yksinäinen kirjoitti:
Ota yhteyttä johonkin järjestöön, tai kerhoon!!! Olen jonkunkerran yrittänyt, mutta kaikki he ovat jo ennestään tuttuja vuosien takaa ja heillä on oma vakio ystäväpiirinsä paikkakuntalaisista.
Mitäs minä ummikko Espoolainen Hämeessä tekisin. Täälläkin olen luopio, kodistaan karannut eläkeläinen. Ainahan se ihmetystä herättää ja en viitsi kertoilla, kuinka 43-vuotis liitto päättyi tällaiseen ratkaisuun, vaikka eronnut en olekkaan.
Minä pelastin sentään henkeni, kunnes tulin tapetuksi. Kertaakaan en ole katunut lähtöäni, koska aikaisemmin yritin sitä kolme kertaa, palaten aina samaan helvettiin.
Mieluummin ilman ystäviä, kuin ainaisessa pelossa. Kohdallani on sanonta;"parempi taivasalla, kuin tossun alla"!minullakin. Lähdin 32 avioliittovuoden jälkeen. Kerran aikaisemmin 20 v sitten harkitsin eroa mutta en uskaltanut silloin tehdä lopullista päätöstä. Sitten tuli lama ja paljon muita huolia, vasta neljä vuotta sitten minulla oli rohkeutta lähteä. Päätin että toteutan eron meni miten vain, äkkipikaisen miehen kanssa samassa talossa eroilmoituksen jälkeen pelotti, nukuin kännykkä tyynyn alla ja olin ilmoittanut turvakotiin sekä naauprille että saatan tulla sinne jos tulee paha tilanne. Ei tullut ja mies lähti vapaaehtoisesti muutamassa kuukaudessa.
Nyt sosiaalisesti vapautuneena olen yrittänyt löytää uuden miehen ja uusia ystäviä. Mieheni ei halunnut pitää keneenkään yhteyttä, joten olimme sosiaalisesti eristäytyneitä ja tunsin itseni todella yksinäiseksi avioliitossa.
Ystäviä olen löytänyt, mutta en sellaista sydänystävää jonka kanssa voisi puhua mistä vain ja soitella milloin vain. Sen sijaan minulla on eri tarkoituksiin ystäviä ja ystävättäriä , ehkä kavereita pikemminkin. Mutta olen niistäkin onnellinen että he ovat olemassa ja haluavat jakaa aikaansa kanssani.
Sinkkuna olen huomannut että pariskunnat ja nuoremmat miehet ja naiset eivät huomioi minua enää naisena eikä ihmisenäkään. Olen kokenut että minua on kohdeltu kuin ilmaa vain. Onko kellään samoja kokemuksia? - muuan ikääntyvä
yksinäinennainen kirjoitti:
minullakin. Lähdin 32 avioliittovuoden jälkeen. Kerran aikaisemmin 20 v sitten harkitsin eroa mutta en uskaltanut silloin tehdä lopullista päätöstä. Sitten tuli lama ja paljon muita huolia, vasta neljä vuotta sitten minulla oli rohkeutta lähteä. Päätin että toteutan eron meni miten vain, äkkipikaisen miehen kanssa samassa talossa eroilmoituksen jälkeen pelotti, nukuin kännykkä tyynyn alla ja olin ilmoittanut turvakotiin sekä naauprille että saatan tulla sinne jos tulee paha tilanne. Ei tullut ja mies lähti vapaaehtoisesti muutamassa kuukaudessa.
Nyt sosiaalisesti vapautuneena olen yrittänyt löytää uuden miehen ja uusia ystäviä. Mieheni ei halunnut pitää keneenkään yhteyttä, joten olimme sosiaalisesti eristäytyneitä ja tunsin itseni todella yksinäiseksi avioliitossa.
Ystäviä olen löytänyt, mutta en sellaista sydänystävää jonka kanssa voisi puhua mistä vain ja soitella milloin vain. Sen sijaan minulla on eri tarkoituksiin ystäviä ja ystävättäriä , ehkä kavereita pikemminkin. Mutta olen niistäkin onnellinen että he ovat olemassa ja haluavat jakaa aikaansa kanssani.
Sinkkuna olen huomannut että pariskunnat ja nuoremmat miehet ja naiset eivät huomioi minua enää naisena eikä ihmisenäkään. Olen kokenut että minua on kohdeltu kuin ilmaa vain. Onko kellään samoja kokemuksia?Näin vanhempana olen kasvanu ajatukseen etten enään naisena kiinosta toista sukupuolta, mutta ystävällisttä kohtelua kyllä saan kaikkialta, on tietenkin muutama ystävä jotka jaksaa aina vaan odottaa ja odotaa, joskus ihmettelen kuinka se on mahdollista, vaikka mielestäni en ole ansainnu noin hyviä ystäviä, yksin elän, yksin vietän aikani harrastusteni parissa, joskus yksin matkustan, kohtaan kaukaisempia sukulaisia, silti harmittaa tämä vanhuus, itse olen määritelly elämäni lopun aluksi, en jaksa uskoa tulevaisuuteen.
Mielestäni naisen elämä on loppu yli kuusikymppisenä, älkää te muut niin ajatelko, etsikää tulevaisuutta silti jos elämä tuntuu elämisen arvoiselta, tämä on vain minun elämäni kaari ja kokemus.
olen saanut lähelleni, toiset olen tuntenut kauemmin, osan melko lyhyen aikaa.
Niitä oikeita ystäviä ei ole paljon, mutta he ovat sitä tärkeämpiä.
Sisarieni kanssa olen hyvissä väleissä, kyllä me olemme ystäviäkin.
Tänään soitin yli tunnin puhelun ihmiselle jonka olen löytänyt täältä palstoilta, hän jaksaa kuunnella
ja ymmärtää, kiitos hänelle sinne Kotkan suuntaan.
Ja on täältä löytynyt muitakin ystäviä.tulisilla kirjoitti:
Ole hyvä vaan :))
Vaikka kyllä se suunta on kahteen päin.
Eli kiitos itsellesi.kuinka tarpeen on ystävä johon voi aina luottaa, tänään sen taas huomasin.
Meistä ei tule vihollisia koskaan, ei varmasti.
Soitellaan ja nähdään. :)- siellä niin
Miullakin on Kotkassa sydänystävä. Ja kova puhumaan, tunti menee ja toistakin aina.
vain yksi.
Muut ovat muuta roinaa.
Vähän kuin hyvät Talvirenkaat.
H.- ;)
Kyllä ystäviä voi olla useampiakin, onneksi. Uusiakin voi löytää, ihan yllättäin. Pidin itseäni rikkaana, kun oli lapsuudesta asti yksi, ja murkkuiän tuoma toinen. Löysin onnekseni muutama vuosi sitten uuden ystävän, näiden entisten lisäksi.
Sikäli onni, että nämä kaksi edellä mainittua, kuolo vei aika lähekkäin, ja vaikka ikävä on vieläkin kova, on tämä uusin ystävä olemassa, joten en jäänyt aivan yksin, siltä osin.
Joten, rikkautta on useampi ystävä, todellakin.
Tuttavia on tietysti lisäksi, ja lapset, lapsenlapset. - enkeliduo
mulla on enempi ku sydänystäväki.
Miksei mukamas voi olla ?
Verisukulaine eli sisko on paras,luotettavin - non-rec
... niitä talvirenkaita on vain yksi, niin huonosti käy liikenteessä. Pareittain niitäkin lie syytä olla, tai parahiten neljittäin, pari vähän parempaa ja ne toiset kaksi vaikka vähän "kuluneempia". Luulen että minulla on silleen.
Ei kai vain hunksz sotke ystävyyttä ja rakkautta toisiinsa? Vaikka voihan ystäviäkin oikeasti rakastaa? Rakas ystävä - hmmm - kyllä se passaa. - Ystävä minäkin
ajatuksin tuota komenttiasi yritin lukea...vähän surulliseen lopputulokseen tulin.
Ystävä minäkin kirjoitti:
ajatuksin tuota komenttiasi yritin lukea...vähän surulliseen lopputulokseen tulin.
tuota luin, mutta on siinä se hyvä puoli, että turhasta roinasta pääsee eroon, kuten heistä
jotka ovat luulleet olevansa ystäviä.- Ýstävä minäkin
Anceli kirjoitti:
tuota luin, mutta on siinä se hyvä puoli, että turhasta roinasta pääsee eroon, kuten heistä
jotka ovat luulleet olevansa ystäviä.ehkä syytä kysyä häneltä itseltään tarkemmin tai sitten ehkä ei. Nyt en osaa vielä sanoa.
Ýstävä minäkin kirjoitti:
ehkä syytä kysyä häneltä itseltään tarkemmin tai sitten ehkä ei. Nyt en osaa vielä sanoa.
ei hän vastaa kuitenkaan, ainakaan minulle.
- Ystävä minäkin
Anceli kirjoitti:
ei hän vastaa kuitenkaan, ainakaan minulle.
minulla sekä hänellä kyllä pelanut omasta mielestäni tyydyttävästi puolin ja toisin. Joku nyt painaa mieltä ehkä..Elämä heittelee meitä toisinaan ehkä itse kutakin...Joten ei vielä ehkä pyyhkeitä kehään...toivon mukaan kuitenkaan. Ystävyys kun minulle itselleni merkitsee sitä rinnalla oloa myöskin silloin kun taivas on pilvinen tai myrskyinen. Vähästä ei ole tapani säikähtää....kuitenkaan.
Ystävä minäkin kirjoitti:
minulla sekä hänellä kyllä pelanut omasta mielestäni tyydyttävästi puolin ja toisin. Joku nyt painaa mieltä ehkä..Elämä heittelee meitä toisinaan ehkä itse kutakin...Joten ei vielä ehkä pyyhkeitä kehään...toivon mukaan kuitenkaan. Ystävyys kun minulle itselleni merkitsee sitä rinnalla oloa myöskin silloin kun taivas on pilvinen tai myrskyinen. Vähästä ei ole tapani säikähtää....kuitenkaan.
molemminpuolisena, tuo rinnalla kulkeminen.
Ei tästä sen enempää, hyvää yötä sinulle sinne missä oletkin. :)- Ystävä minäkin
Anceli kirjoitti:
molemminpuolisena, tuo rinnalla kulkeminen.
Ei tästä sen enempää, hyvää yötä sinulle sinne missä oletkin. :)sinullekin samoin.
- ikääntyvä yksin
Olen paljon yksin, silti tunnen että minulla on muutama oikea ystävä, osa verisukulaisia yksi toista sukupuolta oleva, ei sukua, hyvin pitkäaikainen ystävä, heihin voin otta yhteyttä milloin tahansa tunnen tarvetta, samoin he ottavat yhteyttä minuun mihin aikaan tahansa, voin aina ilmaista oman mielipiteen onko tilanne sopiva jutusteluun tai tapaamiseen.
Pitkän parisuhteen eläneenä, puolison sairattuttua, yksin elo ei ole täydellistä, toisaaltaan en ole etsiny uutta elämän kumppania, enkä luule että sitä koskaan löytäiskää, joten tämä elämän tilanne on kohtuullinen kuitenki.
Minulla on paljon harrastuksia, ne usein korvaa pahimman toisen ihmisen kaipuun.
Ystävät on välttämättömiä, ihminen sairastuu ja kuolee ilman oikeita ihmis-suhteita, ainaki minä. - btl
ja nosta suupielet ylöspäin. Pian huomaat, että Sinulla on ystäviä enemmän kuin olisit voinut uskoa. Pahinta mitä meillä voisi tapahtua, olisi tulla katkeraksi luotaantyöntäväksi vanhukseksi, jota ei kukaan halua kuulla eikä nähdä.
- ;)
Aika vaikea "vaatimus" jos ihmisellä ei ole mistä iloita. Jaettu ilohan saa ne suupielet ylöspäin. Harvoin sitä itsekseen naureskelee. Luulisin?
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Joidenkin on helppoa tutustua uusiin ihmisiin, aivan missä vain, ja toiset eivät ole ulospäin suhtautuvia. Tällä iällä on vaikeaa monilla tutustua, olen huomannut. Itse kyllä juttelen kassajonossa, pankin jonossa, terkkarin ja labran jonoissa, dösäpysäkillä, sporapysäkillä, oikeastaan missä vain, jos asian tynkää on. Lapseni aikoinaan sanoivatkin; apinan tuntee kaikki, mutta apina ei ketään ;) Johtuen siitä, etten välttämättä muistanut ihmistä, uudelleen törmätessämme. Koska, minähän tapasin heitä kaikkialla. ;)
Osa johtuu tosin erilaisista työtehtävistäni, missä paljon jouduin näkemään, puhumaan, satojenkin ihmisten kanssa.
Monien on vain vaikea tehdä se aloite, eikä sitä tämän ikäisenä ole helppoa oppiakaan enää.
Mukavaa vuotta 2011 sinulle, (muistan myös sinut aiemmasta, itse käytän eri nikkejä kun käyn täällä)
Samoin kaikille muillekin onnekasta uutta vuotta.
Hymyillen, tai ilman ;) - tämmöne
;) kirjoitti:
Aika vaikea "vaatimus" jos ihmisellä ei ole mistä iloita. Jaettu ilohan saa ne suupielet ylöspäin. Harvoin sitä itsekseen naureskelee. Luulisin?
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Joidenkin on helppoa tutustua uusiin ihmisiin, aivan missä vain, ja toiset eivät ole ulospäin suhtautuvia. Tällä iällä on vaikeaa monilla tutustua, olen huomannut. Itse kyllä juttelen kassajonossa, pankin jonossa, terkkarin ja labran jonoissa, dösäpysäkillä, sporapysäkillä, oikeastaan missä vain, jos asian tynkää on. Lapseni aikoinaan sanoivatkin; apinan tuntee kaikki, mutta apina ei ketään ;) Johtuen siitä, etten välttämättä muistanut ihmistä, uudelleen törmätessämme. Koska, minähän tapasin heitä kaikkialla. ;)
Osa johtuu tosin erilaisista työtehtävistäni, missä paljon jouduin näkemään, puhumaan, satojenkin ihmisten kanssa.
Monien on vain vaikea tehdä se aloite, eikä sitä tämän ikäisenä ole helppoa oppiakaan enää.
Mukavaa vuotta 2011 sinulle, (muistan myös sinut aiemmasta, itse käytän eri nikkejä kun käyn täällä)
Samoin kaikille muillekin onnekasta uutta vuotta.
Hymyillen, tai ilman ;)yksikseni enempi kuin muiden seurassa. Nauran aina väärissä paikoissa seurassa, parempi naureskella yksikseen.
- ;)
tämmöne kirjoitti:
yksikseni enempi kuin muiden seurassa. Nauran aina väärissä paikoissa seurassa, parempi naureskella yksikseen.
Ulkona, kadulla, kaupoissa, kahviloissa? Naurat yksin ;) En usko, enkä että kulkisit hymynkare suupielissä yksiksesi. No, jos niin teet, sinut kyllä taatusti huomataan, uskoisin ;)
Tietenkin hymy auttaa, kun kohtaa vaikka ulkoillessa jonkin henkilön jonka kanssa alkaa keskustelemaan. Olen hidas liikkuja, ja jään aina suustani kiinni, ulkoillessani, eli lähinnä hapenottoa , ei liikuntaa. - non-rec
jetsulleen oikeassa. Nimimerkki kokemusta on.
Kenelle on iloa ihmisestä, joka ei näe itse elämässä mitään hyvää mutta on vaatimassa hyvää oloa siitä että muut huomioivat juuri minut? Ja vielä positiivisesti, vaikka suupieleni olisivatkin alaspäin?
Jos ei ole oman itsensä kanssa hyvissä väleissä ja sinut, niin eipä voi odottaa elämältä mitään suurempia. Eihän jättäydytä sille asteelle, vaan viimeistään seuraavilla aurinkoisilla keleillä lähdetään iloisin mielin neljän seinän sisältä "ulos mualimaan", vaikka vain lähikauppaan, mutta hymyssä suin. Ja hymyillään iloisesti vastaantulijoille vähintään kotikadulla. Avataan ovi kanssakulkijalle ja jutellaan pari sanaa. Kummasti auttaa!
- Vieras käsitys
Olen asunut ainakin 7 paikkakunnalla. Ystäviä on välillä tuntuen vähän liikaakin.
On sekä verisukulaisia, että ihan suvuttomia, on lapsuusaikaisia ja myöhempiäkin. Mutta en ole lainkaan sellainen läheisriippuvainen tyyppi, viihdyn paljon yksikseni. Mutta sähköpostiviesteilen ahkeraan, ja puhun kyllä puhelimella, eli pidän yhteyksiä. Ja minuunkin pidetää ihan vain puhumisen tarpeesta yhteyksiä. Tuossa naapurikaupungissa on yksi sellainen ystävätät, joka sanoo, ettei hän kenekään kanssa voi niin luotettavasti puhua, kuihn minun, eikä hän halua kenen kanssa tahtojaan puhua arkaluontoisia asioitaan.. ON muutama sellainen ystävä, joilla on ikäänkuin sydämen kevennystarve puhua jonkun kanssa. Ja onpa eräs vastakkaisen sukupuolen henkilö, joka kaluaa kuulla minun mielipiteeni omassa sairaudessaan, kun sairastaa samaa sairautta kuin minä. Hän sai siitä tietää hiljakkoin, ja mulla on taas pitkällinen tausta sen sairauden kanssa.
Minulle on täysin vieras käsitys sellainen, kuin yksinäisyys. Tarkoitan asuinpaikkakuntiani.
Postiosoite toki oli useassa mutta ei likimainkaan kaikissa.
Kaikki vanhat, hyvät kaverini ovat kuolleet, ensimmäinen jo 60-luvulla.
Ulkkariperhetuistakaan ei ole hengissä enää yksikään.
Muutama saman paikkunnan tuttavaperhe on yhteydenpidon piirissä.
En tiedä arkiystävistä.
Minä saatan puhua mitä vain. kenelle tahansa mutta useimmille se näyttää aiheuttavan hämmennystä.
Hävyttömän estoiseksi tunnustaudun.
Niin hyvää ystävää tai kaveria minulla ei ole koskaan ollut että olisin kotona ollessani antanut makuuhuoneeni vieraan käyttöön, elämäni sulostuttajasta puhumattakaan.
Yksi tosi ystavä minulla oli.
Luotimme toisiimme täydellisesti kaikessa ja olimme valmiit jakamaan kaiken muun paitsi naiset.
Kaveri jäi sveduihin ja oikaisi koipensa siellä 80-luvulla.- kaunisleski
jolle voi puhua asiasta kuin asiasta, on minullakin muutama. Lapsuuden/nuoruuden aikaisia ystäviä ei ole, koska olen muuttanut kauas synnyin seudulta. Joitakin on jo kuollutkin.
Sukulaisissakin on ystäviä, sisareni luen myös ystäväkseni. Lisäksi kaksi serkkutyttöä. Oma sukuni on hyvin pieni, mutta avioliiton myötä tuli paljon ystäviäkin.
Ole asunut syntymäpaikkani mukaan lukien 5 eri paikkakunnalla.
Asunut olen yhteensä 11 eri osoitteessa, jopa samassa kaupungissakin 5 eri osoitteessa. Tällä hetkellä on kuudes paikkakunta. Alkuperäisestä asuinpaikasta Lounais-Hämeestä on jonkin verran kilometrejä nykyiseen asuntooni, Pirkanmaalle.
Nuorempana olin hyvin ujo, mutta nykyisin juttelen jopa tuntemattomien kanssa. On nykyisessä asuin paikassa jo ystäviäkin löytynyt.
On sekä mies, että nais-ystäviä, yhteyttä pidämme melkein päivittäin.
- Minä vaadin
ystävyyttä, mutta itse ei ole valmis avautumaan eikä pyytämään apua eikä juttelemaan muulloinkin kuin itselle sopii - kyllä silloin on vailla ystäviä loppuikänsä. Välimatka ei vältämättä erota ystäviä, sen sijaan elämä itsessään voi sen tehdä: erilaiset kokemukset, oman luonteen muuttuminen, oman luottamuksen katoaminen jne. Kun oppii siihen,että ei odota mitään, voi jopa saada ystävyyttä ja luottamusta, mutta jos lähtee siitä lähtökohdasta mitä minä odotan ja mitä minun pitäisi ystävyydestä saada, pettymykset odottavat.
En oiken ymmärrä tuota vaikeutta tavata ihmisiä, joista voisi tulla arkiystäviä. Sinulla on siis paljon odotuksia ja toiveita - oletko varma,että sinulla tosiaan on elämänkokemusta ja halua hyväksyä toinen ihminen hänen omilla ehdoillaan ilman,että hänen pitää olla sinun mielesi mukainen? Ystävyyden perusedellytys on,että kukin saa olla oma itsensä ja tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. En oikein tajua, mitä arkiystävyys on, eikö ystävyys ole ystävyyttä kaikissa olosuhteissa ja erottelematta, onko arki vai pyhä, vakavat vai iloiset kuulumiset? Oletko itse hieman ulkokultainen? Juhlissa kelpaavat toiset "ystävät" kuin arkena -?
Onko sinun vaikeaa yleensä kohdata ihmisiä arvostelematta ja vailla ennakko-odotuksia? Ainoat vaikeudet ihmisten kohtaamisessa - oli kyse ystävystymisestä tai muusta ihmissuhteesta - ovat omat odotuksesi ja ajatuksesi. Kukaan muu ei sellaisia rajoituksia (= vaikeaa kohdata...) voi tehdä kuin me itsellemme asetamme.
On hurja vaatimus,että jonkun ystäväksesi ryhtyvän pitää aina löytää myönteinen näkökulma ja että häneen saa ja voi ottaa yhteyttä asiassa kuin asiassa. Yli kuusikymppiseltä on lupa odottaa myös sitä,että osaa arvostaa ystävänkin tunteita ja vapaa-aikaa. Vaikka voisi keskustella asiasta kuin asiasta, toisen ei tarvitse olla alati kytettävissä eikä ystävä ole äitisi tai isäsi. Oletko sinä tosiaan ystävänä itse aina käytettävissä ja sinulle voi kertoa asian kuin asian ja silti osaat aina ottaa myönteisen näkökulman? Kuinkahan mahtaa olla, jos pystyt olemaan rehellinen? Haet pyhimystä, et ihmistä. Siksi ystävän löytyminen onkin varmaan vaikeaa.
Ihan noin inhimiliseltä näkökannalta: aina ei suinkaan ole asialle hyväksi,että siihen ilman muuta otetaan myönteinen näkökulma, sillä kritiikkiäkin on oltava asiassa kuin asiassa.- luottamuspulaako???
Ihmiset odottavat itselleen ns. enkeliäitityyppejä ystäväksi, ja itse ovat kohteena, antamatta vastavuoroisuutta? Voisko olettaa, että kyseessä on tunneköyhyyttä, siis luonnevamman omaavia ihmisiä, josta ei edes haluakkaan ulos. Luonnevamma voi syntyä aivan kasvatusmallistakin. Kotoa imetään jo äidinmaidossa sellainen malli, ettei ihmisiin luoteta. Rakennetaan suojamuuri oman itsensä ympärille. Jotain tähän tyyliin minä tuota ongelmaa näkisin. Outona minäkin pidän sitä, ettei saa kontaktia ihmisiin. Minulla niitä on pikemminkin vaikka toisille jakaa.
Mielenkiintoinen aloitus Olen kanssasi samaa mieltä, että parhaat ystävyyssuhteet ovat juurtuneet sisällemme jo lapsuudesta. Vaikka en tapaakaan näitä kultahippusia usein on tapaamisemme lämpimiä ja heidän kanssaan on helppo puhua asiasta kuin asiasta.
Tapasin uuden vuoden aattoiltana miehen, joka tuli kysymään minulta missä eräs hyvä ystävättäreni nykyään asuu. Sanoin, että ystävyytemme ei ole ikävä kyllä enää voimassa. Keskustelimme ja kerroin, että ystävyytemme loppui meidän erilaisiin moraalikäsityksiin.
Myöhemmällä iällä tehdyt ystävyyssuhteet voivat hajota kokemuksen opettamaan itsekkyyteen puolin tai toisin. Tällä ikää ei syö toisen kädestä kyseenalaistamatta asiaa kuten nuorenpana vaan oma tahto on sanelee viedäänkö narusta vai kulkeeko omaa tietaään.
Face bookissa olen huomannut, että joillakin ihmisillä on satoja ns. virtuaaliystäviä. Itse valikoin sielläkin sen piirin, jonka kanssa vaihdan ajatuksia. Minä-galleriassa ei ole yhtään ystää sillä ystävyys voi loppua väärin valittuihin sanoihin tai väärin asioiden ymmärtämiseen ja sehän ei ole arkiystävyyttä. Ystävyyden pitää kestää kritiikkiä puoleen ja toiseen silloin se on hedelmällisintä.
Minulla on yksi hyvä arkiystävä, jaamme yhdessä arjen ja juhlan ja annamme tilaa toinen toisillemme omassa arjessamme.- .
Niin aloitin keskustelun, kun tunsin suurta ikävää kumpaakin edesmenneeseen ystävääni.
Olen hyvä/kova puhumaan itsekin asun suuressa lähiössä ja puhun pysäkillä, matkoilla kauppaan, kerhoissa, harrastuksissa ja asioidessa pankissa postissa virastoissa ihan missä vaan, jutustelun aloitus ei ole minulle vaikeaa.
Se mitä ajoin takaa, oli juuri tuo arkiystävä, olen omannut elämäni aikana kaksi sellaiseksi luokiteltavaa, puhetuttuja on; nimillä, kasvoilla ja ohimennen.
http://www.poliklinikka.fi/?page=7874754&id=5131766
surffatessani netissä jäin miettimään asioita..
Minun vaikein aikani on tämä pimeä vuoden aika, tunnen kuin sikistyväni, enkä osaa hevillä aloittaa uusia asioita tai tekemisiä. Neulon ja surfaan netissä, kuin sijaistoimintana kaikelle muulle.
Muuttoni paikkakunnalta, ovat olleet aina koko elämän muutoksia ja niihin liittyviä. Nyt hieman harmittaa, kun antoi monen orastava suhteen unohtua ja hukkua aikaan arkikiireen jaloissa..
Olen aina ollut hyvin huono pyytämään apua tai palvelusta, kuitenkin minulta pyydetään hyvin helposti, luoden jopa huono omantunnon jos yritän kieltäytyä.
Niin sitä ajattelin, perustuuko ystävyys suhteenne vastavuoroisuuteen, vaiko yksi suuntaiseen palveluun avustukseen tai kuuntelun.
16 vuotta kestänyt ystävyys loppui itselläni siihen, ettei toinen osapuoli voinut hyväksyä että keskustelumme käsittäisin muuta kuin häntä koskevia asioita...- .
tuonne pelmahti, siis yhä Arkiystävä.
Olen miettinyt, omakohtaisesti on ilmeisemmin kyse saman kaltaisesta totuudesta kuin on vanha sanonta: "Yksi tekevä äiti kykenee huolehtimaan kymmenen lasta, mutta kymmenen lasta ei kykene huolehtimaan yhdestä äidistä."
Tuo 16 vuotta loppui remonttini jälkeisiin tupaantuliaisiin. Tein kaiken itse, yhtäkään pintaa ei asunnossa ole jota en remontoinut. Myös ainoa tapaamis kerta, kun puheet olivat muuta kuin "ystäväni" asioita. Tosin tutustuimme aikanaan, kun tarjosin apuani, kun hän muutti kahden pienen lapsen kanssa ja niinä päivinä oli melkoinen pakkanen.
Olen sellainen joka paikanhöylä teen vapaaehtoistyötä ja kierrän talkootöissä luonnon suojelussa, sekä eräällä tilalla.. Muutama tuttu on joita avustan ikkunanpesussa mattopyykillä ja erilaisissa isommissa töissä.
Olen nyt vähentänyt työni osuutta tapaamisissa.. - en näytteliä.
. kirjoitti:
tuonne pelmahti, siis yhä Arkiystävä.
Olen miettinyt, omakohtaisesti on ilmeisemmin kyse saman kaltaisesta totuudesta kuin on vanha sanonta: "Yksi tekevä äiti kykenee huolehtimaan kymmenen lasta, mutta kymmenen lasta ei kykene huolehtimaan yhdestä äidistä."
Tuo 16 vuotta loppui remonttini jälkeisiin tupaantuliaisiin. Tein kaiken itse, yhtäkään pintaa ei asunnossa ole jota en remontoinut. Myös ainoa tapaamis kerta, kun puheet olivat muuta kuin "ystäväni" asioita. Tosin tutustuimme aikanaan, kun tarjosin apuani, kun hän muutti kahden pienen lapsen kanssa ja niinä päivinä oli melkoinen pakkanen.
Olen sellainen joka paikanhöylä teen vapaaehtoistyötä ja kierrän talkootöissä luonnon suojelussa, sekä eräällä tilalla.. Muutama tuttu on joita avustan ikkunanpesussa mattopyykillä ja erilaisissa isommissa töissä.
Olen nyt vähentänyt työni osuutta tapaamisissa..älä virheistä välitä, elämä näyttää ystävyyden, täytyy olla samoilla aalto pituuksilla ja silloin heitä on vähän, minulla on helppo saada ystäviä jos haluan.
- btl
. kirjoitti:
tuonne pelmahti, siis yhä Arkiystävä.
Olen miettinyt, omakohtaisesti on ilmeisemmin kyse saman kaltaisesta totuudesta kuin on vanha sanonta: "Yksi tekevä äiti kykenee huolehtimaan kymmenen lasta, mutta kymmenen lasta ei kykene huolehtimaan yhdestä äidistä."
Tuo 16 vuotta loppui remonttini jälkeisiin tupaantuliaisiin. Tein kaiken itse, yhtäkään pintaa ei asunnossa ole jota en remontoinut. Myös ainoa tapaamis kerta, kun puheet olivat muuta kuin "ystäväni" asioita. Tosin tutustuimme aikanaan, kun tarjosin apuani, kun hän muutti kahden pienen lapsen kanssa ja niinä päivinä oli melkoinen pakkanen.
Olen sellainen joka paikanhöylä teen vapaaehtoistyötä ja kierrän talkootöissä luonnon suojelussa, sekä eräällä tilalla.. Muutama tuttu on joita avustan ikkunanpesussa mattopyykillä ja erilaisissa isommissa töissä.
Olen nyt vähentänyt työni osuutta tapaamisissa..Taisi tekstistäsi löytyä kirjoitusvirheitä enemmänkin, mutta äla välitä. Itse olen mielissäni siitä, etten ole ainoa joka niitä tekee.
Vastavuoroisuus, niin. Ystävä ei vain puhu, vaan myös kuuntelee. Tietysti itse minä olen tärkein, mutta minä on se toinenkin. Se onkin vaikeaa omaksua ja siihen usein myös alkava ystävyys kaatuu. Todellinen ystävyys syntyy vähitellen vuosien aikana molemminpuolisesta luottamuksesta.
Reilut 20 vuotta sitten tapasin ihmisen työn merkeissä. Hän, suuren kiinteisöyhtiön teknisenä päällikkönä oli työn tilaaja, ja minä urakoitsijana toteuttaja. Vuosien aikana syntyi molemminpuoleinen luottamus ja kunnioitus. Myöhemmin yhteistyö loppui, mutta ystävyys jäi. Yhä viikoittain (vai onko se viikottain) soittelemme ja tapaamme, ladulla, pyöräretkellä, meillä tai heillä ja joskus myös jossakin kuppilassa lasin ääressä.
Toki ventoviaraankin kanssa saatan ruveta juttelemaan, mutta liiallinen sponttanisuus on monen mielestä pahasta. Kun kerran tavaratalossa hissi oli menossa väärään suuntaan, kysyin hississä olevalta naiselta, että saanko tulla saatille. Hän ymmärsi mitä tarkoitin ja iloisesti toivotimme toisillemme hyvää päivänjatkoa. Mutta kun kävin oluella paikallisessa pubissa, tuli pöytään synkkä mies. Puhuin hänelle jotakin, mutta hän, lasiinsa tuijottaen, sanoi etten ole tähän pöytään tullut sinusta seuraa etsimään.
Hiljattain paikallisen terveyskeskuksen kahvilassa, tuntematon ikäiseni nainen kysyi myyjältä neuvoja kuinka pääsee keskustaan. Itse tunnen kaupungin paremmin kuin omat taskuni ja kun itsekin olin samaan suuntaan menossa, sanoin että juodaan nämä kahvit ja lähdetään. Hyvin varauksellisesti hän tuli autooni, mutta sen lyhyen matkan aikana ehti paljon kertoa itsestään ja elämästään.
Mutta kun muutama vuosi sitten pesukoneeni hajosi ja lähdin ostamaan uutta suurehkosta kodinkoneliikkeestä, muuan nuoripari oli samanaikaiseti pesukonetta ostamassa. Neuvottelivat myyjän kanssa kotiinkuljetuksesta ja kun kuulin, että olivat samalta paikkakunnalta kuin minäkin, sanoin että hyvin autooni mahtuu toinenkin pesukone, voin sen teille tuoda. Epäilevästi minua katselivat, että mikä huru-ukko tuokin lie, ja niin sitten lähdin kotiin vain yksi pesukone kyydissä.
Edellisessä oli vain muutama esimerkki, kuinta eri ihmiset suhtautuvat toisen avoimuuteen.
Myös minunkin parhaat ystäväni ovat jo siirtyneet tuonpuoleiseen ja heitä ikävöin. Uusia on matkan aikana tullut ja vastavuoroisuudesta säilyneet. - demeter
btl kirjoitti:
Taisi tekstistäsi löytyä kirjoitusvirheitä enemmänkin, mutta äla välitä. Itse olen mielissäni siitä, etten ole ainoa joka niitä tekee.
Vastavuoroisuus, niin. Ystävä ei vain puhu, vaan myös kuuntelee. Tietysti itse minä olen tärkein, mutta minä on se toinenkin. Se onkin vaikeaa omaksua ja siihen usein myös alkava ystävyys kaatuu. Todellinen ystävyys syntyy vähitellen vuosien aikana molemminpuolisesta luottamuksesta.
Reilut 20 vuotta sitten tapasin ihmisen työn merkeissä. Hän, suuren kiinteisöyhtiön teknisenä päällikkönä oli työn tilaaja, ja minä urakoitsijana toteuttaja. Vuosien aikana syntyi molemminpuoleinen luottamus ja kunnioitus. Myöhemmin yhteistyö loppui, mutta ystävyys jäi. Yhä viikoittain (vai onko se viikottain) soittelemme ja tapaamme, ladulla, pyöräretkellä, meillä tai heillä ja joskus myös jossakin kuppilassa lasin ääressä.
Toki ventoviaraankin kanssa saatan ruveta juttelemaan, mutta liiallinen sponttanisuus on monen mielestä pahasta. Kun kerran tavaratalossa hissi oli menossa väärään suuntaan, kysyin hississä olevalta naiselta, että saanko tulla saatille. Hän ymmärsi mitä tarkoitin ja iloisesti toivotimme toisillemme hyvää päivänjatkoa. Mutta kun kävin oluella paikallisessa pubissa, tuli pöytään synkkä mies. Puhuin hänelle jotakin, mutta hän, lasiinsa tuijottaen, sanoi etten ole tähän pöytään tullut sinusta seuraa etsimään.
Hiljattain paikallisen terveyskeskuksen kahvilassa, tuntematon ikäiseni nainen kysyi myyjältä neuvoja kuinka pääsee keskustaan. Itse tunnen kaupungin paremmin kuin omat taskuni ja kun itsekin olin samaan suuntaan menossa, sanoin että juodaan nämä kahvit ja lähdetään. Hyvin varauksellisesti hän tuli autooni, mutta sen lyhyen matkan aikana ehti paljon kertoa itsestään ja elämästään.
Mutta kun muutama vuosi sitten pesukoneeni hajosi ja lähdin ostamaan uutta suurehkosta kodinkoneliikkeestä, muuan nuoripari oli samanaikaiseti pesukonetta ostamassa. Neuvottelivat myyjän kanssa kotiinkuljetuksesta ja kun kuulin, että olivat samalta paikkakunnalta kuin minäkin, sanoin että hyvin autooni mahtuu toinenkin pesukone, voin sen teille tuoda. Epäilevästi minua katselivat, että mikä huru-ukko tuokin lie, ja niin sitten lähdin kotiin vain yksi pesukone kyydissä.
Edellisessä oli vain muutama esimerkki, kuinta eri ihmiset suhtautuvat toisen avoimuuteen.
Myös minunkin parhaat ystäväni ovat jo siirtyneet tuonpuoleiseen ja heitä ikävöin. Uusia on matkan aikana tullut ja vastavuoroisuudesta säilyneet.monet ystävävistäni ovat yksinasuvia ja huomaan, että silloin ihmisille kertyy paljon sanottavaa ja ystävyyskin saattaa olla hiukan "toispuoleista" - eli itselle jää kuuntelijan osa.
Nuo hauskat tapaukset, jotka kerroit spontaanista ystävällisyydestä ovat kyllä tuttuja minullekin.
Outona pidetään sellaista, joka tarjoaa apuaan pyytämättä tai puhuttelee toista tuttavallisesti, ilman taka-ajatuksia. Nuorten keskuudessa tuollaista epäluuloa harvemmin esiintyy.
- ystäväänluottaavoi
Ihminen, johon luotan kuin vuoreen.
Vanhin on ystäväni yliopistoajalta, eli nyt jo lähes 40 vuotta sitten solmittu ystävyys.
Yhteen ystävistäni tutustuin työssäni, sekin ystävyyssuhde jo 30-vuotinen, kuin sattumasuhde lisäksi yksi, samanikäinen, tutun tutun kautta solmittu.
Kaikille voin kertoa kaiken, kaikessa voin luottaa heidän ystävyyteensä. Minä annan heille kaikkeni, kuin hekin minulle.
En ymmärrä sanontaasi 'arkiystävä', kuin sillä, että tarkoitat, että ystävään voi luottaa kaikessa.
Miksei siis myös pyhänä, juhlassa, kaikessa. Sellaisia ovat minun ystäväni.- yksin vapaaehtoisest
"Pyhä ystävä" puuttuu. Voi, niin monesti olen pettynyt näihin "pyhäystäviin". Siskooni joskus luotin ja kerroin salaisimpia asioitani, mutta kuinka ollakkaan!???
Perintöriitojen myötä hän myös lateli minun salaiset asiani. Ei edes riittänyt, että hän miehelleni kertoi, nyt ovat lapsetkin saaneet osansa.
Paras ystävä olisi nykyisin henkilö, jolla ei ole mitään tekemistä sukulaisiini. Maalta kun olen kotoisin, niin sieltä eräs serkkuni totesi. "Jos äidille kertoo jonkun jutun, niin viides on sen muuttanut aivan toiseksi".
Siellähän puhutaan nykyisin vain sairauksista, joita kukin kylältä lähtenyt jo nykyisin sairastaa. Ennen me lomalaiset olimme "vapaata riistaa" kyläläisille, joista sitten arvuuteltiin.....yleensä pahaa.
Ystävän määrittely onkin näköjään vaikeaa. Huomaan sen kirjoituksista, joita lueskelen täällä saadakseni edes jotain kontaktia ikäisiini. On todella muutamia, joiden kanssa voisin ystävystyäkkin, mutta enemmän on heitä, joiden kanssa saisin ilmiriidan heti.
Luulin jo parivuotta sitten, että löysin itselleni luotettavan juttukumppanin. Soiteltiinkin toisillemme, kunnes hän alkoi epäillä, että olenkin mies, joka huijaa häntä. Vakuutettuna, että olen nainen, hän alkoi ounastella, että varmasti yritän hänen miehensä viedä. Minun horoskooppi merkit kun viittasivat siihen!!???
Tietämykseni mukaan he asuvat Ruotsissa?? Suomessakin mukamas käyvät ja jos hän silloin esittelee miehensä, niin minä mukamas yritän heti vietellä hänen komean miehensä!!! Voi, zeezuz! Minulla on kuitenkin mielestäni komein mies, niin sukulaisten, lasteni, ja siskoni mielestä, joka oli hänen mukamas, kunnes tulin ja otin.
Lieneekö noituutta, mutta joskus olen hänen sivustoltaan poiminut; "tätä et voi olla pelaamatta"! Ja en todellakaan voi. Onneksi ei vie muuta kuin aikaa, mutta hyvin paljon sitä ja sitähän eläkeläisenä riittää.
Tunnistan itseni noista kirjoituksista, joissa kuljen hymynkare suupielessä ja heittäydyn juttelemaan herkästi. Onhan se kiva jutella, mutta, mutta....ystävyys, tuttavuus ja sydänystävä taitavat sekottua usein.
Terveiset vain "tätä et voi olla pelaamatta". Miestäsi, kuten en ennustuksistasi huolimatta kenenkään miehen perään haahuile, on tosi. Lapsenlapsien vuoksi pidän tärkeänä, että heillä on mummi ja pappa, vaikka asuvatkin erillään. Näin on hyvä. - .
"En ymmärrä sanontaasi 'arkiystävä', kuin sillä, että tarkoitat, että ystävään voi luottaa kaikessa.
Miksei siis myös pyhänä, juhlassa, kaikessa. Sellaisia ovat minun ystäväni. "
Mikä olisi ystävä jota et tuntisi myös pyhänä juhlissa kaikessa?
Kun on vähässä uskollinen, on sitä muussakin ... Oli kait takimmainen ajatukseni, arki on konstailematon... jne.
Kun esittää ajatuksia ja mietteitä kirjallisena, on aika hullunkurista että aina löytyy kielipoliiseja ja ja ainoaa oikeaa ajatusta ja mietteitä omaavia. Ikävää että he ovat hyvin usein meitä yli viisikymppisiä maailman valtiaita. - demeter
kuten tuokin "allas vän är ingens vän" - suomeksi ei taida olla vastaavaa sananlaskua "kaikkien ystävä ei ole kenenkään ystävä". Kielinero ystäväni käänsi sananlaskun ruotsista suomeksi: "kaikkien Sven ei ole kenenkään Sven"...
Lapsuudenystävät ovat minustakin omaa lajiaan - varhainen yhteinen historia näyttää olevan aika vahva side ihmisten välillä, samasta syystä sisarukset voivat olla tosi hyviä ystäviä, silloin kun kemiat sopivat yhteen. Olen hyvä ystävä ainoan sisareni kanssa, mutta kun meillä on täysin erilainen arvomaailma ja
ote elämään me emme varmasti pystyisi olemaan läheisessä kanssakäymisessä pitkään. Vanhin veljeni on minulle sielunveli, jaamme keskenämme laaja-alaisen kiinnostuksen elämään ja lieveästi pessimistisen maailmankatsomuksen. Suvusta löytyy muitakin, joita voisin kutsua ystävikseni.
Kun olen elänyt aika aktiivista elämää, ystäviä on jäänyt työpaikoilta, harrastuspiireistä, politiikastakin.
Tänä päivänä vain tahtoo olla niin, että aloitteellisuus kanssakäymiseen on vähäisempi kuin nuorempana.
Sekä ystävillä että minulla. Ja on niinkin, että kun kotona on se "arkiystävä" eli puoliso, ei tunne tarvetta jakaa jokapäiväisiä arjen asioita muiden kanssa.
En väheksy myöskään näitä nettiystäviä, parhaimmillaan olen viihtynyt 60 - palstalla hyvin ja kokenut ystävyyttä tuttujen kirjoittajien kanssa - siis omalta puoleltani. Niihin, jotka kirjoittavat eri nimimerkeillä ei muodostu samanlaista sidettä, vaikka heidänkin joukossaan on varmasti monia hauskoja ja mielenkiintoisia henkilöitä. - -9 tähtinen taivas
demeter kirjoitti:
kuten tuokin "allas vän är ingens vän" - suomeksi ei taida olla vastaavaa sananlaskua "kaikkien ystävä ei ole kenenkään ystävä". Kielinero ystäväni käänsi sananlaskun ruotsista suomeksi: "kaikkien Sven ei ole kenenkään Sven"...
Lapsuudenystävät ovat minustakin omaa lajiaan - varhainen yhteinen historia näyttää olevan aika vahva side ihmisten välillä, samasta syystä sisarukset voivat olla tosi hyviä ystäviä, silloin kun kemiat sopivat yhteen. Olen hyvä ystävä ainoan sisareni kanssa, mutta kun meillä on täysin erilainen arvomaailma ja
ote elämään me emme varmasti pystyisi olemaan läheisessä kanssakäymisessä pitkään. Vanhin veljeni on minulle sielunveli, jaamme keskenämme laaja-alaisen kiinnostuksen elämään ja lieveästi pessimistisen maailmankatsomuksen. Suvusta löytyy muitakin, joita voisin kutsua ystävikseni.
Kun olen elänyt aika aktiivista elämää, ystäviä on jäänyt työpaikoilta, harrastuspiireistä, politiikastakin.
Tänä päivänä vain tahtoo olla niin, että aloitteellisuus kanssakäymiseen on vähäisempi kuin nuorempana.
Sekä ystävillä että minulla. Ja on niinkin, että kun kotona on se "arkiystävä" eli puoliso, ei tunne tarvetta jakaa jokapäiväisiä arjen asioita muiden kanssa.
En väheksy myöskään näitä nettiystäviä, parhaimmillaan olen viihtynyt 60 - palstalla hyvin ja kokenut ystävyyttä tuttujen kirjoittajien kanssa - siis omalta puoleltani. Niihin, jotka kirjoittavat eri nimimerkeillä ei muodostu samanlaista sidettä, vaikka heidänkin joukossaan on varmasti monia hauskoja ja mielenkiintoisia henkilöitä.tähän näistä lapsuuden ystävistä tapasin muutaman kymmenien vuosien jälkeen, tuskin tunsin, aika ja elinolot tekevät sen, että ihmiset myös muuttuvat kumminkin he eivät olleet. Samoin sanoin kuin edellinen tunnen tämän ystävä asian. Olen yksin selviytynyt kaikki ne pahat mitä ihmiselle voi sattua, samoin kaikki uudet mitä tulevaisuus tuo.
Hyvää jatkoa vuodelle, joka ehkä kaikille tuo jotain positiivista. - vuosikymmeneterottaa
-9 tähtinen taivas kirjoitti:
tähän näistä lapsuuden ystävistä tapasin muutaman kymmenien vuosien jälkeen, tuskin tunsin, aika ja elinolot tekevät sen, että ihmiset myös muuttuvat kumminkin he eivät olleet. Samoin sanoin kuin edellinen tunnen tämän ystävä asian. Olen yksin selviytynyt kaikki ne pahat mitä ihmiselle voi sattua, samoin kaikki uudet mitä tulevaisuus tuo.
Hyvää jatkoa vuodelle, joka ehkä kaikille tuo jotain positiivista.Saman huomannu tavatessani lapsuuden ystäviä ja sukulaisia 4-5kymmen vuoden päästä, etten todellakaan enään tuntenu samoin, ihminen kymmenien vuosien kuluessa muuttuu ulkoisesti, elämänkokemusket on erilaisia, he on täysen eri ihmisiä, menee jonkin aikaa että heihin taas tutustuu uudelleen oikeesti.
Tietenki uuden suhteen rakentaminen on helpompaa nuoruuden ystävien kanssa kuin täysin tuntemattoman, onhan jokin pohja olemassa valmiina uudelle suhteelle. - demeter
vuosikymmeneterottaa kirjoitti:
Saman huomannu tavatessani lapsuuden ystäviä ja sukulaisia 4-5kymmen vuoden päästä, etten todellakaan enään tuntenu samoin, ihminen kymmenien vuosien kuluessa muuttuu ulkoisesti, elämänkokemusket on erilaisia, he on täysen eri ihmisiä, menee jonkin aikaa että heihin taas tutustuu uudelleen oikeesti.
Tietenki uuden suhteen rakentaminen on helpompaa nuoruuden ystävien kanssa kuin täysin tuntemattoman, onhan jokin pohja olemassa valmiina uudelle suhteelle.täytyy sanoa, ettei se ystävyys kaikkien kanssa ole voimassa automaattisesti. Minulla oli koulussa tyttökaveri, jonka kanssa oltiin yhdessä aina: koulussa, koulumatkoilla, vapaa-aikoina. Kun tapasimme nyt lähes 60-vuotiaina yhteistä kiinnostuksen kohteita ei enää löytynyt ja muutenkin seurustelu tuntui aika väkinäiseltä, ehkä odotuksia oli liikaa tai sitten elämä vain erottanut tai sitten jähmeys oli tilapäista. Meidät nyt kuitenkin erottaa etäisyys - harvoin satutaan kotipaikkakunnalle samaan aikaan...
- demeter
demeter kirjoitti:
täytyy sanoa, ettei se ystävyys kaikkien kanssa ole voimassa automaattisesti. Minulla oli koulussa tyttökaveri, jonka kanssa oltiin yhdessä aina: koulussa, koulumatkoilla, vapaa-aikoina. Kun tapasimme nyt lähes 60-vuotiaina yhteistä kiinnostuksen kohteita ei enää löytynyt ja muutenkin seurustelu tuntui aika väkinäiseltä, ehkä odotuksia oli liikaa tai sitten elämä vain erottanut tai sitten jähmeys oli tilapäista. Meidät nyt kuitenkin erottaa etäisyys - harvoin satutaan kotipaikkakunnalle samaan aikaan...
kirjoitan pelkkiä virheitä. Kirjoitin "nyt kun tapasimme lähes 60-vuotiaina"... Piti kirjoittaa,
"kun tapasimme lähes 60-vuotiaina"... Onhan meikä jo pitkälle yli 60. - Ystävä on arvokas
-9 tähtinen taivas kirjoitti:
tähän näistä lapsuuden ystävistä tapasin muutaman kymmenien vuosien jälkeen, tuskin tunsin, aika ja elinolot tekevät sen, että ihmiset myös muuttuvat kumminkin he eivät olleet. Samoin sanoin kuin edellinen tunnen tämän ystävä asian. Olen yksin selviytynyt kaikki ne pahat mitä ihmiselle voi sattua, samoin kaikki uudet mitä tulevaisuus tuo.
Hyvää jatkoa vuodelle, joka ehkä kaikille tuo jotain positiivista.Minulla oli ehkä helppoa, pitää yhteyttä näihin lapsuus, nuoruusystäviin, vaikka ei heitä kovin montaa ollutkaan. Toki koulukavereita, mutta en ystäväksi nimeäisi, vain kaveriksi, tuttavaksi. Monesti keskustelu jatkuu kuitenkin heidänkin kanssaan, siitä mihin viimeksi jäätiin. Suomessa asuessani olen aina asunut samalla paikkakunnalla, samoin nämä, joihin törmään, yllättävästikin.
Eli tuttuja on paljonkin, mutta ystävä sana on liikaa, emme ole jakaneet kaikkea suinkaan keskenämme.
LapsuusYstävä jäi kulkemaan rinnalleni, kunnes kuolema eroitti.
Se oli side, jota ei mikään olisi katkaissut muuten.
Nuoruusajan Ystävän kanssa pidämme yhteyttä nykyisin emaililla, skypellä, koska asumme tällä hetkellä eri puolella maapalloa. Mutta tapaamme silti muutaman kerran vuodessa. Kunhan hän lopettaa työnsä, ja palaa ehkä kotitanhuville, uskoisin ainakin viikottain tapaavamme.
Olemme lastemme kummeja, ja eläneet yhdessä niin ilot, kuin surutkin. - demeter
Ystävä on arvokas kirjoitti:
Minulla oli ehkä helppoa, pitää yhteyttä näihin lapsuus, nuoruusystäviin, vaikka ei heitä kovin montaa ollutkaan. Toki koulukavereita, mutta en ystäväksi nimeäisi, vain kaveriksi, tuttavaksi. Monesti keskustelu jatkuu kuitenkin heidänkin kanssaan, siitä mihin viimeksi jäätiin. Suomessa asuessani olen aina asunut samalla paikkakunnalla, samoin nämä, joihin törmään, yllättävästikin.
Eli tuttuja on paljonkin, mutta ystävä sana on liikaa, emme ole jakaneet kaikkea suinkaan keskenämme.
LapsuusYstävä jäi kulkemaan rinnalleni, kunnes kuolema eroitti.
Se oli side, jota ei mikään olisi katkaissut muuten.
Nuoruusajan Ystävän kanssa pidämme yhteyttä nykyisin emaililla, skypellä, koska asumme tällä hetkellä eri puolella maapalloa. Mutta tapaamme silti muutaman kerran vuodessa. Kunhan hän lopettaa työnsä, ja palaa ehkä kotitanhuville, uskoisin ainakin viikottain tapaavamme.
Olemme lastemme kummeja, ja eläneet yhdessä niin ilot, kuin surutkin.niillä kai niitä ystävyyssuhteitakin hoidetaan nykyisin. Ja ei kai siinä mitään. Nyt on tällainen aika.
Olen kuitenkin itse sen verran vanhanaikainen että tapaan mieluiten ystäviäni kiireettömästi
vaikka yhteisen aterian ääressä. Se on toisaalta jonkinlaista jumittumista sekin, koska tapaaminen vaatii sitten jonkinlaista valmistelua ja aikaa... - -tiina
demeter kirjoitti:
niillä kai niitä ystävyyssuhteitakin hoidetaan nykyisin. Ja ei kai siinä mitään. Nyt on tällainen aika.
Olen kuitenkin itse sen verran vanhanaikainen että tapaan mieluiten ystäviäni kiireettömästi
vaikka yhteisen aterian ääressä. Se on toisaalta jonkinlaista jumittumista sekin, koska tapaaminen vaatii sitten jonkinlaista valmistelua ja aikaa...tavata jos asuu samalla paikkakunnalla tai suht lähellä mutta jos välimatkaa on muutama satakin kilometriä tai jopa tuhansia sillon on huomattavasti vaikeempaa ja sillon skypet sähköpostit tekstiviestit ja facebook on paikallaan parin sadan kilsan välimatkaan varsinkin näin pimeeseen talvisaikaan joutuu varaamaan muutaman päivän ja mielellään valoisaankin aikaan ei yks päivä oikeen riitä kiireettömään yhdessä oloon kun
matkatkin vie useamman tunnin päivästä. - demeter
-tiina kirjoitti:
tavata jos asuu samalla paikkakunnalla tai suht lähellä mutta jos välimatkaa on muutama satakin kilometriä tai jopa tuhansia sillon on huomattavasti vaikeempaa ja sillon skypet sähköpostit tekstiviestit ja facebook on paikallaan parin sadan kilsan välimatkaan varsinkin näin pimeeseen talvisaikaan joutuu varaamaan muutaman päivän ja mielellään valoisaankin aikaan ei yks päivä oikeen riitä kiireettömään yhdessä oloon kun
matkatkin vie useamman tunnin päivästä.että parinkymmen kilometrin matkakin on ylivoimainen, etenkin jos joutuu käyttämään julkista liikennettä. Mutta katsos tiina, kun meillä eläkeläisillä on sitä aikaa, sanovat, vaikka minulta se
kyllä pakkaa karata käsistä.. - -tiina
demeter kirjoitti:
että parinkymmen kilometrin matkakin on ylivoimainen, etenkin jos joutuu käyttämään julkista liikennettä. Mutta katsos tiina, kun meillä eläkeläisillä on sitä aikaa, sanovat, vaikka minulta se
kyllä pakkaa karata käsistä..että teillä on aikaa mää oon kyllä saanu toisen käsityksen musta nykyajan eläkeläiset on kiireisimpiä kun työssä kävijät mää lähden ens viikolla ystävän luo vähän kauemmaks ja meinaan olla muutaman päivän että keritään kunnolla ruotiin kaikki asiat ;))))
- ystävä on arvokas
demeter kirjoitti:
niillä kai niitä ystävyyssuhteitakin hoidetaan nykyisin. Ja ei kai siinä mitään. Nyt on tällainen aika.
Olen kuitenkin itse sen verran vanhanaikainen että tapaan mieluiten ystäviäni kiireettömästi
vaikka yhteisen aterian ääressä. Se on toisaalta jonkinlaista jumittumista sekin, koska tapaaminen vaatii sitten jonkinlaista valmistelua ja aikaa...Niin, maapallon toiselle puolelle, ei ihan joka päivä lennellä, eikä edes kuukausittain ;)
-tiina tuossa jo taisikin mainita, jos ovat lähellä.
Siis onko sinulla tosiaankin ystäviä noin paljon, vai ovatko hyviä tuttavia?
Ystävä on mielestäni sellainen, joka tietää sinusta kaiken, ja josta sinä tiedät, ja kuitenkin "rakastaa" sinua siitä huolimatta, tai juuri sen vuoksi ;)
Miehetkin voivat vaihtua, mutta ystävä säilyy. Sellainen, jonka puolesta olet valmis tekemään kaikkesi, ja samoin hän puolestasi.
Jos noin on, olet sitten rikkain tietämäni ihminen. Monilla ei ole ainuttakaan sellaista ystävää. - demeter
-tiina kirjoitti:
että teillä on aikaa mää oon kyllä saanu toisen käsityksen musta nykyajan eläkeläiset on kiireisimpiä kun työssä kävijät mää lähden ens viikolla ystävän luo vähän kauemmaks ja meinaan olla muutaman päivän että keritään kunnolla ruotiin kaikki asiat ;))))
aika on ylellisyyttä, sen kun aina muistais. Se eläkeläisten kiire tulee ainakin mulla siitä, että olen hidas - siis entiseen verrattuna.
- demeter
ystävä on arvokas kirjoitti:
Niin, maapallon toiselle puolelle, ei ihan joka päivä lennellä, eikä edes kuukausittain ;)
-tiina tuossa jo taisikin mainita, jos ovat lähellä.
Siis onko sinulla tosiaankin ystäviä noin paljon, vai ovatko hyviä tuttavia?
Ystävä on mielestäni sellainen, joka tietää sinusta kaiken, ja josta sinä tiedät, ja kuitenkin "rakastaa" sinua siitä huolimatta, tai juuri sen vuoksi ;)
Miehetkin voivat vaihtua, mutta ystävä säilyy. Sellainen, jonka puolesta olet valmis tekemään kaikkesi, ja samoin hän puolestasi.
Jos noin on, olet sitten rikkain tietämäni ihminen. Monilla ei ole ainuttakaan sellaista ystävää.minun ystävieni määrää vai kenen. Ei ollut tarkoitus ylvästellä vaan korostaa sitä, minkä jokainen tietää : ystäviä voi löytyä melkein mistä tahansa, ellei ole turhan kranttu eikä aseta vaatimuksia ystävyyden syvyyden tai sitoumisen asteen kohdalla.
Ja kai suhteen osapuolet lopulta itse määrittelevät ovatko he ystäviä vai tuttavia.
Tuo miten sinä määrittelit ystävyyden on tietenkinkin hienoa, mutta täytyy sanoa, että minulle riittää vähempikin. Elämälle kiitos kaikista niistä ihmisistä joiden taholta olen saanut kokea
ystävyyttä - mitä siitä, vaikka se ei olisi "normien mukaista" ja kestäisi vain hetken. Silti se voi
olla arvokasta, ainakin minulle.
- Pirre*
mitä erikoisimmissa olosuhteissa..veljeni ystävä kertoi, että he olivat ajaneet kolarin tulevan ystävyyden alkajaisiksi, - häntä nauratti kun veljeni oli autosta noustuaan ensimmäiseksi kysynyt, että "mitäs nyt tehhään" ja siitä se heidän ikiaikainen ystävyys oli alkanut.
Minun yksi ystävyys alkoi kun kaadoin, nuorena tarjoilija harjoittelijana juomalasin yhden frouvashenkilön syliin :)- btl
silloin, kun olit nuori ja nätti. Enää olet vain nätti.
Luin ketjun rumista naisista, ja oivalluksesi vieläkin minua naurattaa. - Pirre*
btl kirjoitti:
silloin, kun olit nuori ja nätti. Enää olet vain nätti.
Luin ketjun rumista naisista, ja oivalluksesi vieläkin minua naurattaa.Olinhan mie silloin nuori ainakin ja kauneus on katsojan silmissä..
- viivatiina
onks niillä mitään eroo kumpi sit on tärkeempi ystäviä mulla on aikas monta mutta ihan niitä ystäviä joita ilman en tule toimeen ja uskon myös etteivät he halua tulla ilman mua toimeen on ainoastaan kolme ja näiden kolmen kanssa pidetäänkin yhteyttä melkein päivittäin oisko ne nyt sit niitä arkiystäviä kaikkiin voi ottaa yhteyttä asiassa kun asiassa ystäviä on tullu ystäviä on menny mutta kaikkien kanssa jollain tavalla kumminkin kuulutaan yhteen edelleenkin on vanhoja ystävyyksiä on uudempia ystävyyksiä mutta ei sitä kovin suurta piiriä pysty näitä arkiystäviä pitäänkään eikä tarvikkaan mutta ystäviä tarvii aina jos joku muuta väittää niin valehtelee joku mainitsi facebook ystävät mulla siellä lukee kaverit ja niitä on paljon siellä on tuttuja ystäviä sukulaisia kavereita kaikki tunnen tavalla tai toisella toiset paremmin ja toiset huonommin ja sinänsä kun olen kiinnostunut ihmisestä ihmisenä on mielenkiintoista seurata ihmisten ajatuksia ja siellä oppii paljon uusia asioita semmoisista ihmisitä joita ei kovin hyvin tunne.
- demeter
että on kiinnostunut ihmisistä. Minä en ole mennyt Facebookin vaikka monet minunkin ystävistä/sukulaisista ovat siellä. Ajattelen, että kontaktit siellä jäävät pinnallisiksi, mutta ei kai se niin tarvitse olla.
- demeter
demeter kirjoitti:
että on kiinnostunut ihmisistä. Minä en ole mennyt Facebookin vaikka monet minunkin ystävistä/sukulaisista ovat siellä. Ajattelen, että kontaktit siellä jäävät pinnallisiksi, mutta ei kai se niin tarvitse olla.
salaisuudesta oli tietenkin kyse...
- .
demeter kirjoitti:
salaisuudesta oli tietenkin kyse...
tuo määrite pitää sisällään ystävyyssuhteen, joka tapaa tai puhelee keskenään useimmin kuin muutaman kerran vuodessa.
- Meitä on moneksi.
Kartan sitä että joku tulee liian lähelle.
Lieneeköhän syynä se että ystävyysuhteissani olen aina joutunut antamaan enemmän kuin saamaan, varsinkin naisten.
Olen 60 nainen, on minulla ollut elämäni aikana puolenkymmentä pitkäaiakaista miesystävää. Olen yhäkin heidän kanssaan puheväleissä. Naisystäviä on tullut ja mennyt, en jaksa heitä kauan.
Nytkin on huomattavasti nuorempi mies, hän käy viikonloppuisin. Ihme ja kumma, vaikka on nuorempi en ole havainnut hänessä taipumusta hyväksikäyttöön. Hän pärjää taloudellisesti oikein hyvin eikä varmaan kumppanin saannissakaan olisi vaikeuksia. Minäkin olen hyvin itsenäinen ja pärjään taloudellisesti hyvin.
En kaipaa muita, kun on yksi läheinen, viikot viihdyn mainiosti yksin.
En tiedä kuinka reagoisin jos olisin aivan yksin, ilman ketään.- ystäviä toisillemme
Minulle ystävyys on sitä, etten luokittele ystävieni heidän ominaisuuksiensa mukaan. Rn yritä muuttaa ystävääni. Hän on ystäväni sellaisenaan - ja antaa myös minun olla omanlaiseni. Hyväksymme toisemme sellaisina kuin olemme ja niimpä minulla onkin kaikenlaisia ystäviä - ei mitään pyhä- tai arikiystävää.
- Ei juoruiluja
ystäviä toisillemme kirjoitti:
Minulle ystävyys on sitä, etten luokittele ystävieni heidän ominaisuuksiensa mukaan. Rn yritä muuttaa ystävääni. Hän on ystäväni sellaisenaan - ja antaa myös minun olla omanlaiseni. Hyväksymme toisemme sellaisina kuin olemme ja niimpä minulla onkin kaikenlaisia ystäviä - ei mitään pyhä- tai arikiystävää.
ystäviäni tai pikemminkin kavereitani ominisuuksien mukaan. Kaveripiirissäni ei ole ketään sellaista ystävää johon luottaisin. Näiden naisten kanssa on ihan mukavaa rupatella ja käydä harrastuksissa, mutta koska he ovat paljastaneet minulle kolmannen ystävättären salaisuuksia, en voi puhua heille avoimesti mistä vaan. Edellisessä työpaikassani minulla oli luotetteva miespuolinen ystävä, jonka kanssa pystyi puhumaan "henkeviä". Mutta kyllähän sekin antoi aihetta perättömille juoruille...Täältä palstaltalta olen löytänyt ystävän, jonka kanssa voin keskustella luottamuksellisesti. Vaikea sanoa onko sillä vaikutusta ettei meillä kahdella ole yhteistä kaveripiiriä...
- 20
ystäviä toisillemme kirjoitti:
Minulle ystävyys on sitä, etten luokittele ystävieni heidän ominaisuuksiensa mukaan. Rn yritä muuttaa ystävääni. Hän on ystäväni sellaisenaan - ja antaa myös minun olla omanlaiseni. Hyväksymme toisemme sellaisina kuin olemme ja niimpä minulla onkin kaikenlaisia ystäviä - ei mitään pyhä- tai arikiystävää.
asiaa, miksi jauhat roskaa.
Vai oletko todella vajakki, et ymmärrä?
On tuttuja/kavereita/ työtovereita joita tapaa töissä ja firman pikkujouluissa tai kesä juhlissa he eivät ole arkiystäviä.
On ihmisiä joita tapaa harrastuksissa sukujuhlissa tai yleisissä tilaisuuksissa he eivät ole arkiystäviä. Jopa samoilla liikenne välineillä kulkevia, saattaa tavata säännöllisesti, he eivät ole silti arkiystäviä.
Jos todella ei ymmärrä mikä on arkiystävä ei korvien välissä liiku EDES silmät.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1824160
Se oli siinä sitten
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo7262830Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?
Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?692728- 1532520
- 722162
Trump tekee rauhan Amerikan ja Venäjän ehdoilla
Ukraina luovuttaa Venäjän haluamat alueet Venäjälle. Ukraina luovuttaa Amerikan haluamat arvokkaat mineraalit Amerikall3482046- 331528
Minulta loppuu aika
Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi391447Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen211433Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,171322