Mietitäänpä miten on...

Ihmisen päämäärä kun on mikä on, eikä sille voi mitään. Kaikki mitä itse päämääräkseen laittaa on vaan väliaikaista, joka unohtuu muutamassa vuodessa.
Elämän tarkoitus ei liene jatkuvaa harmaan kiven läpi menemistä.
Toiselle on aina helppo sanoa mikä on hänelle viisasta, mutta jos omasta mielestä alkaa tuntua hommat, ettei ne viisaita ole, silloin pitäisi jo alkaa miettimään.

Tunteettomalla ihmisellä tämä elämä olis helppoa. Turhia nuo vihat rakkaudet sun muut.

k-kotton kirjoitti:

Ihmisen päämäärä kun on mikä on, eikä sille voi mitään. Kaikki mitä itse päämääräkseen laittaa on vaan väliaikaista, joka unohtuu muutamassa vuodessa.
Elämän tarkoitus ei liene jatkuvaa harmaan kiven läpi menemistä.
Toiselle on aina helppo sanoa mikä on hänelle viisasta, mutta jos omasta mielestä alkaa tuntua hommat, ettei ne viisaita ole, silloin pitäisi jo alkaa miettimään.

Tunteettomalla ihmisellä tämä elämä olis helppoa. Turhia nuo vihat rakkaudet sun muut.

Lue lisää

;)))meikäläisen kivinen elämä on lähes jatkuvaa..mitä nyt väliin saan hienoilla hiekkarannoilla jalkojani minäkin saan leputtaa ja jopa vilvoittavaan meriveteen ne uupuneet jalkani upottaa...mutta tähänkin oppii. Itse olen sellainen kun vähän helpottaa, olen kummissani aina...eikö kukaan asetukaan vastaan?)) meneekö tämä asia jo itsestään näin helposti? Toki kiitollinen olen...että menee...en minä sillä. Vaan sillä tuota lähinnä että, kaikkeen ikään kuin myöskin tottuu myös hyväksymään sitten asiat mitä ei voi muuttaa. Mutta, sellainen viimeiseen asti taistelija luonne kun on. Toisaalta sitten myös hyvät ja rakkaat ystäväni tietävät. Olen nainen joka seisoo siinä rinnalla loppuun saakka. En jätä yksin silloin kun toinen on avuntarpeessa.

Luonne kun itselläni on tyypillenen härkä-luonne. (jos näihin nyt uskomista). En anna periksi hevin helposti. Horoskooppimerkkinä tässä mielessä osuva;))) tuo härkä...

En näitä viha-rakkaus juttuja itse pidä muuna minäkään kuuluvat vaan elämään ovat sellainen mauste;))) muutenhan se elämä olisi suolatonta...mutta, kuten sinäkin ajattelet tässä iässä jo varsin turhia;)))


Tsau:Friidu

k-kotton kirjoitti:

Ihmisen päämäärä kun on mikä on, eikä sille voi mitään. Kaikki mitä itse päämääräkseen laittaa on vaan väliaikaista, joka unohtuu muutamassa vuodessa.
Elämän tarkoitus ei liene jatkuvaa harmaan kiven läpi menemistä.
Toiselle on aina helppo sanoa mikä on hänelle viisasta, mutta jos omasta mielestä alkaa tuntua hommat, ettei ne viisaita ole, silloin pitäisi jo alkaa miettimään.

Tunteettomalla ihmisellä tämä elämä olis helppoa. Turhia nuo vihat rakkaudet sun muut.

Lue lisää

Oho.

Tunteettomana, tai tunteet lukossa jos saisit viettää vuoden - pari, niin suurin surukin olisi tervetullut. Tämän jos jaksaisi muistaa sinä surun päivänä, niin ymmärtäisi kaikkien elämän värien tarpeellisuuden, jotta elämä tuntuisi täydesti eletyltä.

Avolouhos;) kirjoitti:

;)))meikäläisen kivinen elämä on lähes jatkuvaa..mitä nyt väliin saan hienoilla hiekkarannoilla jalkojani minäkin saan leputtaa ja jopa vilvoittavaan meriveteen ne uupuneet jalkani upottaa...mutta tähänkin oppii. Itse olen sellainen kun vähän helpottaa, olen kummissani aina...eikö kukaan asetukaan vastaan?)) meneekö tämä asia jo itsestään näin helposti? Toki kiitollinen olen...että menee...en minä sillä. Vaan sillä tuota lähinnä että, kaikkeen ikään kuin myöskin tottuu myös hyväksymään sitten asiat mitä ei voi muuttaa. Mutta, sellainen viimeiseen asti taistelija luonne kun on. Toisaalta sitten myös hyvät ja rakkaat ystäväni tietävät. Olen nainen joka seisoo siinä rinnalla loppuun saakka. En jätä yksin silloin kun toinen on avuntarpeessa.

Luonne kun itselläni on tyypillenen härkä-luonne. (jos näihin nyt uskomista). En anna periksi hevin helposti. Horoskooppimerkkinä tässä mielessä osuva;))) tuo härkä...

En näitä viha-rakkaus juttuja itse pidä muuna minäkään kuuluvat vaan elämään ovat sellainen mauste;))) muutenhan se elämä olisi suolatonta...mutta, kuten sinäkin ajattelet tässä iässä jo varsin turhia;)))


Tsau:Friidu

Lue lisää

Minun mielestä tavoitteen pitää olla sen verran kohtuullinen, että sen voikohtuudella saavuttaa. Monta elämää, omaa ja muiden, on pilattu ylisuurilla tavoitteilla.
Voiko ihminen edes päämäärää tämän päivän maailmassa itselleen laittaa, muuta kun pyrkii elämään hyvän ellämän, siinäkin on tarpeeksi, liikaakin :).

k-kotton kirjoitti:

Minun mielestä tavoitteen pitää olla sen verran kohtuullinen, että sen voikohtuudella saavuttaa. Monta elämää, omaa ja muiden, on pilattu ylisuurilla tavoitteilla.
Voiko ihminen edes päämäärää tämän päivän maailmassa itselleen laittaa, muuta kun pyrkii elämään hyvän ellämän, siinäkin on tarpeeksi, liikaakin :).

Lue lisää

joskus..on niin että, enempää ei pysty. Silloin toki minäkin jopa annan periksi..Luonteeni on vaan sellainen että, en voi antaa ensimmäisen ns. vastoinkäymisen tai esteen ikäänkuin estää. Pyrin sitten ratkaisuun toista kautta. Usein elämässäni on käynyt niin, että, juuri sillä hetkellä en ole voinut asialla esim. mitään..mutta, myöhemmin sitten tullut tilaisuus tarttua uudelleen jolloin asialle olen saanut tavallaan ratkaisun..

Tuossa kanssasi samaa mieltä pyrkimys hyvään elämään. Joskus sen eteen vain on ponnisteltava ehkä tavallista enemmän. Tämä ei nyt koske itseäni vaan rakkaintani kaikista...myöskin siten kyllä myös itseäni...

Tsau:Friidu

PupuPuskasta kirjoitti:

Oho.

Tunteettomana, tai tunteet lukossa jos saisit viettää vuoden - pari, niin suurin surukin olisi tervetullut. Tämän jos jaksaisi muistaa sinä surun päivänä, niin ymmärtäisi kaikkien elämän värien tarpeellisuuden, jotta elämä tuntuisi täydesti eletyltä.

Lue lisää

Tuo nyt on sellaista puppua, että siihen pystyy vain Puska-Pupu.
Taitaa noissa suurissa tunteissa, viha rakkaus ja suru saldo miinusmerkkiseksi useimmilla jäädä, ainut tunne on ilo, jossa on plussaa. Yksi miinus-tunne, pelko unohtui.
Miten paljon on turhaa vihaa rakkautta ja pelkoa, joista ei tule kun verta ja kyyneleitä, ja ihan turhaan. Maailma olisi hieno paikka ilman moisia tunteita.

k-kotton kirjoitti:

Tuo nyt on sellaista puppua, että siihen pystyy vain Puska-Pupu.
Taitaa noissa suurissa tunteissa, viha rakkaus ja suru saldo miinusmerkkiseksi useimmilla jäädä, ainut tunne on ilo, jossa on plussaa. Yksi miinus-tunne, pelko unohtui.
Miten paljon on turhaa vihaa rakkautta ja pelkoa, joista ei tule kun verta ja kyyneleitä, ja ihan turhaan. Maailma olisi hieno paikka ilman moisia tunteita.

Lue lisää

No, ehkä sinulle pupun puppua, mutta minulle ei.

Voimme ajatella ihan miten haluamme ja mikä on oma kokemuksemme. Oma elämän kauhukokemukseni oli nuorena, kun menin ihan lukkoon ensimmäisen isomman vastoinkäymiseni jälkeen ja mikään ei koskettanut. Sitä kesti monta vuotta. Olin tosi "järkevä" ja menestyin koulussakin hyvin, mutta se ei ollut oikein "minua". Aloin puuhata kaikkea "järkevää". Koska ystäväpiirinikin oli muuttunut, juuri kukaan ei huomannut muutosta. "Pato" tai mikä lie, purkautui eräänä keväänä herätessäni itse asiassa jälkikäteen ajattelen melko onnettomaan ja yksipuoleiseen rakkauteen. Ymmärsin asiassa kuitenkin hyvät puolet enkä enää väheksynyt omia tunteitani. Ymmärsin olleeni vaarallisella tiellä. Ehkä en olisi tässä edes kirjoitamassa tätä pupun puppua, jos olisin luisunut pois realiteeteista. Luin jostain filosofisesta eepoksesta hienon lauseen, jossa sanottin: "Koska tunne on tärkein, se joka kiinnittää huomiota asioiden järjestykseen, ei koskaan suutele sinua täysin". Tämän voisi ajatella että asioita tapahtuu, mutta ilman tunnetta elämässä ei ole sisältöä.

Kyllä minäkin olen pettymyksen hetkellä kysynyt, miksi aina minulle käy niin tai näin eikä muita vaihtoehtoja ole kuin tyytyä osaansa ja kohdata ne ikävätkin tunteet. Tiedän senkin, että negatiivisten asioiden määrä tulee kasvamaan iän myötä. Sairaudet, menetykset yms. tulevat eteen useammin kun nuorena. Mikään ei ole ikuista. Olet varmasti oikeassa, että negatiivisten asioiden saldo senkun kasvaa. Minusta tuntuu etten edes kestäisi sellaista, että kohdalleni osuisi jotain hirmu onnellista. Ajatuskin pelottaa ihan pupumaisesti.

k-kotton kirjoitti:

Minun mielestä tavoitteen pitää olla sen verran kohtuullinen, että sen voikohtuudella saavuttaa. Monta elämää, omaa ja muiden, on pilattu ylisuurilla tavoitteilla.
Voiko ihminen edes päämäärää tämän päivän maailmassa itselleen laittaa, muuta kun pyrkii elämään hyvän ellämän, siinäkin on tarpeeksi, liikaakin :).

Lue lisää

Tarkoittanet; elää ihmisiksi, hyvän puolella.

pupu, ei rek. kirjoitti:

No, ehkä sinulle pupun puppua, mutta minulle ei.

Voimme ajatella ihan miten haluamme ja mikä on oma kokemuksemme. Oma elämän kauhukokemukseni oli nuorena, kun menin ihan lukkoon ensimmäisen isomman vastoinkäymiseni jälkeen ja mikään ei koskettanut. Sitä kesti monta vuotta. Olin tosi "järkevä" ja menestyin koulussakin hyvin, mutta se ei ollut oikein "minua". Aloin puuhata kaikkea "järkevää". Koska ystäväpiirinikin oli muuttunut, juuri kukaan ei huomannut muutosta. "Pato" tai mikä lie, purkautui eräänä keväänä herätessäni itse asiassa jälkikäteen ajattelen melko onnettomaan ja yksipuoleiseen rakkauteen. Ymmärsin asiassa kuitenkin hyvät puolet enkä enää väheksynyt omia tunteitani. Ymmärsin olleeni vaarallisella tiellä. Ehkä en olisi tässä edes kirjoitamassa tätä pupun puppua, jos olisin luisunut pois realiteeteista. Luin jostain filosofisesta eepoksesta hienon lauseen, jossa sanottin: "Koska tunne on tärkein, se joka kiinnittää huomiota asioiden järjestykseen, ei koskaan suutele sinua täysin". Tämän voisi ajatella että asioita tapahtuu, mutta ilman tunnetta elämässä ei ole sisältöä.

Kyllä minäkin olen pettymyksen hetkellä kysynyt, miksi aina minulle käy niin tai näin eikä muita vaihtoehtoja ole kuin tyytyä osaansa ja kohdata ne ikävätkin tunteet. Tiedän senkin, että negatiivisten asioiden määrä tulee kasvamaan iän myötä. Sairaudet, menetykset yms. tulevat eteen useammin kun nuorena. Mikään ei ole ikuista. Olet varmasti oikeassa, että negatiivisten asioiden saldo senkun kasvaa. Minusta tuntuu etten edes kestäisi sellaista, että kohdalleni osuisi jotain hirmu onnellista. Ajatuskin pelottaa ihan pupumaisesti.

Lue lisää

Osaansa on tyytyminen.
Voihan sitä haaveilla tunteettomasta elämästä, mutta totuus kai on, että miehistä tulee herkempiä, kun vanhenevat. Se on nähty niin monta kertaa. Tuskin teen poikkeusta.
Ja pelko pois, naisille voi tapahtua "hirmu onnellisia" asioita tässäkin iässä.
Miesten ei sitä tarvitse peljätä.

k-kotton kirjoitti:

Osaansa on tyytyminen.
Voihan sitä haaveilla tunteettomasta elämästä, mutta totuus kai on, että miehistä tulee herkempiä, kun vanhenevat. Se on nähty niin monta kertaa. Tuskin teen poikkeusta.
Ja pelko pois, naisille voi tapahtua "hirmu onnellisia" asioita tässäkin iässä.
Miesten ei sitä tarvitse peljätä.

Lue lisää

Sehän on hieno asia, jos elämä on muovannut sinusta herkemmän. Minäkin olen kuullut että vanhemmiten naiset muuttuvat "miehisemmiksi" ja miehet "naisellisemmiksi", ikäänkuin lähestyen toisiaan... Miehet muuttuvat siis herkemmiksi ja naiset "kovemmiksi". En nyt oikein tiedä tuosta omalla kohdallani. Mitä enemmän olen saanut takaiskuja, sitä helpompi minun on ollut asettua kaikenlaisten "hädänalaisten" asemaan ikäänkuin olisin yksi heistä. Osanottonikin on taatusti aitoa, Mielenkiintoinen ilmiö. Nuorena en kauhean hyvin osannut kuvitella sellaista, mitä en ollut itse kokenut ja luulin nuorena myös putoavani aina jaloilleni kuin kissa.

Ihan naurettava ajatus niistä naisten hirmu onnellisista asioista. Minulle ovat omaa onneaan hehkuttaneet saman ikäiset miehet. Eivät naiset. Ja tämä on tosi.

kawe kirjoitti:

Tarkoittanet; elää ihmisiksi, hyvän puolella.

jos, hyvyydeksi lasketaan heikomman auttaminen ja hänen etu-oikeuksinsa ja ihmisarvonsa peloton puolustaminen...niin kyllä;)) Olen silloin mitenkä sanoisin aika peloton...En juuri pelkää...mitään vastaatulevaa haastetta. Tämä ei vaadi sisua kuin hiukan;))) mutta, joskus kärsivällisyyttä kylläkin..joka taas itselläni perin heikko. Olen niin kärsimätön...vieläkin. Joskus tulee miettineeksi että, kaikki tämä on annettu minullekin vain siksi että, oppisin jotain olennaisen tärkeää ja asian yhden ainoan ja hyvin: kärsivällisyyden....

Tsau:Friidu

PupuPuskasta kirjoitti:

Sehän on hieno asia, jos elämä on muovannut sinusta herkemmän. Minäkin olen kuullut että vanhemmiten naiset muuttuvat "miehisemmiksi" ja miehet "naisellisemmiksi", ikäänkuin lähestyen toisiaan... Miehet muuttuvat siis herkemmiksi ja naiset "kovemmiksi". En nyt oikein tiedä tuosta omalla kohdallani. Mitä enemmän olen saanut takaiskuja, sitä helpompi minun on ollut asettua kaikenlaisten "hädänalaisten" asemaan ikäänkuin olisin yksi heistä. Osanottonikin on taatusti aitoa, Mielenkiintoinen ilmiö. Nuorena en kauhean hyvin osannut kuvitella sellaista, mitä en ollut itse kokenut ja luulin nuorena myös putoavani aina jaloilleni kuin kissa.

Ihan naurettava ajatus niistä naisten hirmu onnellisista asioista. Minulle ovat omaa onneaan hehkuttaneet saman ikäiset miehet. Eivät naiset. Ja tämä on tosi.

Lue lisää

Miesten ymmärrykseen tulee jossain vaiheessa tämä jäljellä olevan elämän rajallisuus ja kaikesta luopuminen, niin se tuo oman sävyn elämään.

Sitä hirmuista onnea odotellessa, kuuntele tuota.

http://www.youtube.com/watch?v=XCXxJFmfGVc&feature=related

PupuPuskasta kirjoitti:

Sehän on hieno asia, jos elämä on muovannut sinusta herkemmän. Minäkin olen kuullut että vanhemmiten naiset muuttuvat "miehisemmiksi" ja miehet "naisellisemmiksi", ikäänkuin lähestyen toisiaan... Miehet muuttuvat siis herkemmiksi ja naiset "kovemmiksi". En nyt oikein tiedä tuosta omalla kohdallani. Mitä enemmän olen saanut takaiskuja, sitä helpompi minun on ollut asettua kaikenlaisten "hädänalaisten" asemaan ikäänkuin olisin yksi heistä. Osanottonikin on taatusti aitoa, Mielenkiintoinen ilmiö. Nuorena en kauhean hyvin osannut kuvitella sellaista, mitä en ollut itse kokenut ja luulin nuorena myös putoavani aina jaloilleni kuin kissa.

Ihan naurettava ajatus niistä naisten hirmu onnellisista asioista. Minulle ovat omaa onneaan hehkuttaneet saman ikäiset miehet. Eivät naiset. Ja tämä on tosi.

Lue lisää

eikä sitäkään voida yleistää että, näin kävisi. Itse ainakin olen huomanut että, tässä iässä minussa asuu naisen sisällä todella herkkä höppänä. Enemmänkin ajattelen nyt näin. Joskus siihen ei vaan ollut mahdollisuutta. Täytyi keskittää kaikki henkiset voimansa vaikeisiin asioihin..Tavallaan nyt kun tilaa tullut tilalle...se herkkyys saa jopa naurettaviakin muotoja;))) olen herkistynyt nyt kaikelle kauniille. Enemmänkin uskon tähän tila ajatteluun. Aina ei mahdollisuutta kaikille tunteille. Eivät ne katoa. Odottavat vain joskus vuoroaan...

Tai mitä sanoisitte vaikka tästä. Teksti joka saa minut nyt esim. kuumiin kyyneliin. Nikolai I oli erittäin taantumuksellinen hallitsija, mikä milloinkaan on elänyt tuossa taantumuksen maassa: dekabristikapina joka oli puhjennut hänen astuessaan valtaistuimelle, oli saanut hänet vakuuttamaan siitä, että Venäjä on hahallittavissa vain rautaisen terrorin avulla. Rajoitettaessaan mahdollisimman suuressa määrin läntisen vapaamielisyyden myrkkyaineideinen aiheuttamaa saastustusta hän kielsi alamaisensiltaan matkat ulkomaille tai vaikeutti niitä korkeilla passiveroilla..ym.ym....nyt tulee itkukohta: Dostojeveski. Hänen vihansa kaikkea sitä vastaan, joka hiukkasenkin muistutti kansanoikeuksia, oli niin suuri , että hänen käydessään Berliinissä valtiopäivät keskeyttiin, jottei se loukkaisi häntä tällä vallankumouksellisella näytetelmällä........

Historia on tämäkin jälkeenkin ollut täynnä vain toistoa milloin kenenkin hirmuhallitsijan tai diktaattorin..milloin Hitlerin, Mussolinin, Stalinin..jne. Nyt Libyassa Gaddafin.....tälläinen suunnaton viha saa minut vuodattamaan kuumia kyyneleitä. Miksi? Eikö ihminen opi mitään historian kauhutarinoista koskaan? Silti ikuisena hölmönä kun olen ihminen minussa ei anna periksi...totean vain emme saa menettää koskaan toivoa paremmasta. Tai menetämme koko elämänuskomme..ja tulevaisuutemme.

Tsau:Friidu

Avolouhos;)) kirjoitti:

eikä sitäkään voida yleistää että, näin kävisi. Itse ainakin olen huomanut että, tässä iässä minussa asuu naisen sisällä todella herkkä höppänä. Enemmänkin ajattelen nyt näin. Joskus siihen ei vaan ollut mahdollisuutta. Täytyi keskittää kaikki henkiset voimansa vaikeisiin asioihin..Tavallaan nyt kun tilaa tullut tilalle...se herkkyys saa jopa naurettaviakin muotoja;))) olen herkistynyt nyt kaikelle kauniille. Enemmänkin uskon tähän tila ajatteluun. Aina ei mahdollisuutta kaikille tunteille. Eivät ne katoa. Odottavat vain joskus vuoroaan...

Tai mitä sanoisitte vaikka tästä. Teksti joka saa minut nyt esim. kuumiin kyyneliin. Nikolai I oli erittäin taantumuksellinen hallitsija, mikä milloinkaan on elänyt tuossa taantumuksen maassa: dekabristikapina joka oli puhjennut hänen astuessaan valtaistuimelle, oli saanut hänet vakuuttamaan siitä, että Venäjä on hahallittavissa vain rautaisen terrorin avulla. Rajoitettaessaan mahdollisimman suuressa määrin läntisen vapaamielisyyden myrkkyaineideinen aiheuttamaa saastustusta hän kielsi alamaisensiltaan matkat ulkomaille tai vaikeutti niitä korkeilla passiveroilla..ym.ym....nyt tulee itkukohta: Dostojeveski. Hänen vihansa kaikkea sitä vastaan, joka hiukkasenkin muistutti kansanoikeuksia, oli niin suuri , että hänen käydessään Berliinissä valtiopäivät keskeyttiin, jottei se loukkaisi häntä tällä vallankumouksellisella näytetelmällä........

Historia on tämäkin jälkeenkin ollut täynnä vain toistoa milloin kenenkin hirmuhallitsijan tai diktaattorin..milloin Hitlerin, Mussolinin, Stalinin..jne. Nyt Libyassa Gaddafin.....tälläinen suunnaton viha saa minut vuodattamaan kuumia kyyneleitä. Miksi? Eikö ihminen opi mitään historian kauhutarinoista koskaan? Silti ikuisena hölmönä kun olen ihminen minussa ei anna periksi...totean vain emme saa menettää koskaan toivoa paremmasta. Tai menetämme koko elämänuskomme..ja tulevaisuutemme.

Tsau:Friidu

Lue lisää

Minä olen nyt elämässäni lähempänä "tavallisia" ihmisiä... Nuo hallitsijat ovat kaukana. Itse asiassa minulla on taas pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, jona olen saanut hengähtää ja tehdä kotitehtäviäni. Olen tehnyt hetken aikaa ikäänkuin kahta työtä yhtäaikaa. Risteillyt paikasta toiseen ihan konkreettisesti auttamassa ihmisiä. Parin viikon päästä tapaan mahdollisesti ihan oikeita hirmuhallinnon uhreja. Sellainen retki tiedossa. Se varmasti tulee olemaan hyvin opettavaista. Ihmisten tarinat koskettavat toki ja niitä ymmärtää aivan toisin kuin nuorena.

k-kotton kirjoitti:

Miesten ymmärrykseen tulee jossain vaiheessa tämä jäljellä olevan elämän rajallisuus ja kaikesta luopuminen, niin se tuo oman sävyn elämään.

Sitä hirmuista onnea odotellessa, kuuntele tuota.

http://www.youtube.com/watch?v=XCXxJFmfGVc&feature=related

Lue lisää

Ihana :)
Aivan kuin illan viimeinen hidas. Kuinka olenkaan voinut unohtaa tuon laulajan. Voisin unohtaa hetkeksi tsumban ja nojautua komean miehen rintaa vasten antautuen tangoon... (siis mielikuvituksessani vain...) Muutenhan minä en paritansseja harrasta, en... :)
Kiitos !

PupuPuskasta kirjoitti:

Minä olen nyt elämässäni lähempänä "tavallisia" ihmisiä... Nuo hallitsijat ovat kaukana. Itse asiassa minulla on taas pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, jona olen saanut hengähtää ja tehdä kotitehtäviäni. Olen tehnyt hetken aikaa ikäänkuin kahta työtä yhtäaikaa. Risteillyt paikasta toiseen ihan konkreettisesti auttamassa ihmisiä. Parin viikon päästä tapaan mahdollisesti ihan oikeita hirmuhallinnon uhreja. Sellainen retki tiedossa. Se varmasti tulee olemaan hyvin opettavaista. Ihmisten tarinat koskettavat toki ja niitä ymmärtää aivan toisin kuin nuorena.

Lue lisää

Minulle tuo "historia" on osa minua. Ilma jota hengitän. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän haluan siitä tietää lisää. Kuitenkin yritän ymmärtää jotain näinkin yksinkertaista kun historiaan syvennyn;)) että, aina on muistettava tämä kolme niin sanottua jaottelua millä historiaa voidaan kirjoittaa, selostava joka yksinkertaisesti selostaa kulloisetkin aikakauden tapahtumat. Pragmaattinen eli opettava, joka yhdistää tapaukset niitä perustellen ja samalla koettaa johtaa niistä käytännöllisiä sovelletuksia, ja geneettinen eli kehittelevä, jonka silmämääränä on esittää tapahtumat elimellisessä yhteydessään ja juoksussaan. Tämä jaoitutus on kaikkea muuta kuin tarkka koskan ensi näkemältä huomataan. sulautuvat toisiinsa: selostava yhdisteltävään, yhdisteltävä kehittävään, eikä mitään ylipäätänsä mikään niistä ole kokonaan ajateltavissa ilman molempia muita. Jne...eteenpäin tästä..(en lähde pidemmälle kirjoittamaan;)))

Eli ihminen tuntiessaan lähi-historian merkityksen ja syntyessään siihen. Hän oppii myös tuntemaan lopulta ehkä palasen hyvässä lykyssä myös osan todellisinta sisintään tämä tosin vaati aikaa...Tai sitten hän toteaa...so what?))) Elän ilman historiaa eikä historia ole osa minua..millään tavoin? Mutta, ennenkuin hän ymmärtää edes mitä lukee hän hyvä tietää miten tuo kaikki on kirjoitettu edes jollaintapaa...kysymystä taas miksi? Siihen saa myös vastauksen sitä etsiessään...;))) Ehkä...

Tsau:Friidu

Olen hieman humoristisella tuulella näköjään)))

Minä liityn kanssasi tähän uunojen seuraan :) Unihiekkaa minunkin silmini rapsahtaa...historian lukemistojen äärellä.

Avolouhos;) kirjoitti:

Minulle tuo "historia" on osa minua. Ilma jota hengitän. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän haluan siitä tietää lisää. Kuitenkin yritän ymmärtää jotain näinkin yksinkertaista kun historiaan syvennyn;)) että, aina on muistettava tämä kolme niin sanottua jaottelua millä historiaa voidaan kirjoittaa, selostava joka yksinkertaisesti selostaa kulloisetkin aikakauden tapahtumat. Pragmaattinen eli opettava, joka yhdistää tapaukset niitä perustellen ja samalla koettaa johtaa niistä käytännöllisiä sovelletuksia, ja geneettinen eli kehittelevä, jonka silmämääränä on esittää tapahtumat elimellisessä yhteydessään ja juoksussaan. Tämä jaoitutus on kaikkea muuta kuin tarkka koskan ensi näkemältä huomataan. sulautuvat toisiinsa: selostava yhdisteltävään, yhdisteltävä kehittävään, eikä mitään ylipäätänsä mikään niistä ole kokonaan ajateltavissa ilman molempia muita. Jne...eteenpäin tästä..(en lähde pidemmälle kirjoittamaan;)))

Eli ihminen tuntiessaan lähi-historian merkityksen ja syntyessään siihen. Hän oppii myös tuntemaan lopulta ehkä palasen hyvässä lykyssä myös osan todellisinta sisintään tämä tosin vaati aikaa...Tai sitten hän toteaa...so what?))) Elän ilman historiaa eikä historia ole osa minua..millään tavoin? Mutta, ennenkuin hän ymmärtää edes mitä lukee hän hyvä tietää miten tuo kaikki on kirjoitettu edes jollaintapaa...kysymystä taas miksi? Siihen saa myös vastauksen sitä etsiessään...;))) Ehkä...

Tsau:Friidu

Olen hieman humoristisella tuulella näköjään)))

Lue lisää

Anteeksi, minä en ymmärrä tekstistäsi mitään. Olen niin käytännön- ja maanläheinen ihminen, että tunnen itseni tosi tyhmäksi lukessani tekstiäsi.

;)))ei..ei vielä;))) osaakaan..vaan nyt ihastunut tällaiseen filosofiin ja historian tutkijaan joka oli syntynyt Wienissä 21.1.1878 ja natsisaksan ollessa sitten saartaessa Itävallan hän juutalaisena joutui tietysti mustallalistalle joten hän hyppäsi ikkunasta tehden itsemurhan koska hänet tietenkin bannattiin kuten kaikki muutkin johtavat tiedemiehet ja tutkijat...sitä ennen hän kuiten ehti toimia Wienin yliopistossa hänen teoksiaan nyt jotka, koskevat- yleiseurooppalaisen hengen a elämäntyylin kehitystä, sekä aikakausien johtavat aatteet ja personnallisuudet mustasta surmasta aina tuonne ensimmäiseen maailmaan sotaan. Tämä pitää myös sisällään ominana lukuinaan renesanssin ja reformaation, barokin ja rokokoon, valistuksen ja vallankumouksen, romantiikan sekä myöskin libearismin ja imperalismin ja impressíonismin aikakaudet....siis vain osa...toki siinä myös mennään tähän alkujuurille saakka...Nimi on EgonFriedell....

En suinkaan ole tärähtänyt? tämän enempää. Tämä on vaan kevään syytä. Janoan tietoa. Koska matka Latviaan edessä;))) Tiedä sitten mitä sieltä löydän. Mielenkiintoista luettavaa...nooh...luettavaa ja luettavaa;)))

Tsau:Friidu

Aika hyvä; elämänkokemus / korreloi toivottavasti viisautena.
Ne liittyy *rauhan tunteeseen, se ettei enää olisi mitään mieltä kuohahduttavaa on jotenkin *ei toivottavaa, sehän olisi luopumista antamisesta ja saamisesta.
Aristoteles oli fiksu kreikkalainen, silloin filosofit tiesivät kaikesta kaiken, nyt he tietävät paljosta paljon ja ovat myös fiksuja

Ai, ulos syömään. Jep, mäkin lähtisin ulos syömään, mutta nyt ei ole sopivaa seuraa, enkä mä yksin viitsi.

Minusta tämä elämän tarkoituksen ja onnellisuuden miettiminen on vähän hukkaan heitettyä aikaa, sillä voimme elää sitä mieluimmin kuin alin omaan miettiä sitä.

Teotwawki kirjoitti:

Ai, ulos syömään. Jep, mäkin lähtisin ulos syömään, mutta nyt ei ole sopivaa seuraa, enkä mä yksin viitsi.

Minusta tämä elämän tarkoituksen ja onnellisuuden miettiminen on vähän hukkaan heitettyä aikaa, sillä voimme elää sitä mieluimmin kuin alin omaan miettiä sitä.

Lue lisää

Joskus tällainen snadi mukava irtiotto sunnuntaisin meillekin. Mukava piristys ja mukavassa seurassa mekin syömme mielellämme. Mies taas mielellään nauttii tästä kun saa rauhassa keskittyä tuohon urheiluun... Nyt tuonne Porvoon suuntaan...mutta;)) näistähän voimme jutella sitten tarkemmin siellä gallerian puolella..;)))

Tsau:Friidu

Täytyy todella lähteä. Mukavaa päivän jatkoa tänne palstalle...

sattuman osuutta myöskään ei huomioida eräänlaisena tärkeänä osatekijänä. Tai näitä kuuluisia muuttuvia tekijöitä....mitä ne sitten ovatkin;)))

Tsau:Friidu

Sattumalla on yksilön kehityksen, tulevaisuuden ja onnellisuuden kannalta ratkaiseva merkitys. Tämä on tieteellisesti todistettu. Vaikka elämäntapaoppaat mitä sanoisivat, genetiikkaan ne eivät voi vaikuttaa. Yksilön asenteella on suuri merkitys, mutta sekin on siitä kiinni, mitkä geenit määräävät ajatteluamme.

Teotwawki kirjoitti:

Sattumalla on yksilön kehityksen, tulevaisuuden ja onnellisuuden kannalta ratkaiseva merkitys. Tämä on tieteellisesti todistettu. Vaikka elämäntapaoppaat mitä sanoisivat, genetiikkaan ne eivät voi vaikuttaa. Yksilön asenteella on suuri merkitys, mutta sekin on siitä kiinni, mitkä geenit määräävät ajatteluamme.

Lue lisää

Niin, sattuma, genetiikka, ja lisäksi kukaan meistä ei kasva yksin tässä maailmassa. Muut ihmiset ovat ainakin mun elämässä vaikuttaneet hyvin vahvasti, vaikken ole niitä pyytäneet mun elämään. Itse asiassa uskon että jokainen vastaantuleva tekee aina jonkun jäljen, syvemmän tai vain pintaraapaisun, mutta tekee kuitenkin.

Tuo on ihan totta, ulkoiset tekijät *määräävät hyvin paljon meidän päätöksiemme sisältöön, kuin myös terveyteen ym.
On niin paljon vertailukohtia, toisaalta paljon kuuluu yhteiskunnan sääntöihin, joita noudatamme voidaksemme tehdä työtä, opiskella ja elää mielekästä elämää. Ilman sääntöjä anarkia on vallalla, kuten Libyassa esim. nyt

Sitäkö on reissu tehty, ja aurinkoa otettu Ja se on hyvä, että matka on sujunut hyvin, kun uudestaan voi mennä..
On täällä vähän parempi ilma, ettei niin suuri shokki palata , kun kovalla pakkasella.

k-kotton kirjoitti:

Sitäkö on reissu tehty, ja aurinkoa otettu Ja se on hyvä, että matka on sujunut hyvin, kun uudestaan voi mennä..
On täällä vähän parempi ilma, ettei niin suuri shokki palata , kun kovalla pakkasella.

Lue lisää

Niin reissu on takana ja edessä arki ja työ.
Ja kyllä paleli kun tulin viime yönä seutulan kentälle, eikä päästykään suoraan sisätiloihin, vaan bussilla toivat sinne laukkuja hakemaan.
päivälämpötilat oli Välimerellä 20 astetta ja ylikin, auringon laskettua oli sitten jo kylmempää, mutta oli kyllä vaatetta mukana.
Retken parhaita anteja oli Jaakko Hämeen-Anttilan luennot Islamista, ja se kaikki sopi tähän aikaan kun nenä päähän.
Upea reissu kaikin puolin.