Ressukatko surkeita?

1943

Joskus kauan sitten katsoin ranskalaisen elokuvan, joka kertoi mm. rappioalkoholistista. Hän vaikutti ensisilmäyksellä ressukalta, mutta tyrannisoi ympäristöään surkeilun keinoin niin taitavasti, että monet menivät lankaan. Onko yhteiskuntamme muuttumassa tällaisten tyrannisoijien tahtiin elämiseksi? Passiiviväestö lisääntyy ja vaatimukset kasvavat. Kärjisttysti tyyliin "mulla on lapsi, yhteiskunta tulkoon apuun." Tuntuu siltä, että suolletaan ilmaista rahaa ihmisille, jotta voisivat kuluttaa kaiken maailman turhuuksiinkin. Sehän taas hyödyttää näiden turhuuksien tuottajia.

144

251

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 35

      Sitähän minäkin ihmettelen, että miksi eläkeläisillä on niin paljon kaikenlaisia etuja.
      Julkisissa liikenteessä alennukset. Asumistuessa ei katsota neliöitä, ei ainakaan osakeasumisessa.

      Kulttuurin puolella tulee alennuksia ym.

      Josko lopetettaisiin kadehtiminen.

      • 1943

        Itse henkilökohtaisesti selviäisin ihan hyvin ilman noita alennuksia ja koko tämä tukiviidakko pitäisi siivota. Olen melkein aina ollut enemmän maksaja kuin saaja ja vastannut itse menoistani. En kadehdi, mutta huolestuttaa tämä ihmisten passivoiminen. Kyllä jonkinlaisia porkkanoitakin pitää olla henkilöille, jotka tekevät jotain.


      • Eläkää apinat.

        Älä ihmettele. Kyllä 740 euron eläkeläisen pitää esim. linja-autokyydeistä saada pienet alennukset.

        Tuliko kantani selväksi ? Mäntti.


      • hop, hop!

        Ressukkahan on suomeksi sankari.
        Esimerkkinä vaikka nämä rintamakarkuri-sotasankarit.


      • ei faktaa...........
        hop, hop! kirjoitti:

        Ressukkahan on suomeksi sankari.
        Esimerkkinä vaikka nämä rintamakarkuri-sotasankarit.

        Ja mitähän kokemuksia meidän ikäisillä heistä on? Oletko vääränikäisten palstalla? Tarinoita ja kirjoituksia on, kuka tietää totuuden kenestäkin, sinäkö?


    • nyt vapaa..

      Alkoholisti tekee keskimäärin seitsemän ihmisen elämän helvetiksi ympärillään.
      Aina heille löytyy hyysääjä, juuri hyysääminen auttaa juomaan pidempään ja hyysääjä on kierteessä josta ei pääse eroon kuin kuolemassa.
      Olen itse langennut tähän loukkuun joten tiedän mistä puhun. Myös hyysääjä on jollain tavalla sairas, läheisriippuvuus ei ole vain sana, se on täyttä totta. Siitäkään ei vapudu ilman apua.

      • 1943

        Alkoholi ei lähiympäristössäni ole ollut ongelma. Isäni tuli väkivaltaiseksi, jos vähänkin nautti. Oli viisas mies ja eli absolutistina lähes 93-vuotiaaksi. Jotenkin yleinen mielipide on sellainen, että tietty määrä alkoholia kuuluu saada nauttia, vaikka varaa ei paljon muuhun olisikaan. En osaa kuvitellakaan, millaista elämäsi on ollut. Varmaan nautit nykytilanteesta -ainakin toivon niin.


    • Kaikki "surkimukset" eivät terrorisoi ympäristöään. Jotkut tietyt, ehkäpä vaikka juuri jotkut rappioalkoholistit, taidon osaavat. Epäilen silti onko tämä kovin yleistä.

      Maassamme on paljon todella hankalassa tilanteessa olevia. Sellaisia jotka ovat sairauden tms. syyn vuoksi jääneet pahasti loukkuun. Tällaiselle huono-onniselle ei voi edes pistää syntymäpäivärahaa tileille - jos sossut sen näkee (ja niillä on kai oikeus tutkia tilejäkin), niin sama summa peritään takaisin annetuista avustuksista. Jne. Vaikka ko. henkilön taloudellinen tilanne olisi kuinka mahdoton ja velkakierteinen.

      Vähemmästäkin ihminen masentuu ja ahdistuu, kun mahdottomasta taloudellisesta ei näy ulospääsyä. Ja se vasta kalliiksi tulee yhteiskunnalle. Olisiko väitöskirjan paikka - josko vaikka lainsäätäjien ja sitä kautta sossuosastojen silmät avautuisivat. Ja huomatkaa: tiedän mistä puhun!

      On myös ns. hyväosaisia sossuluukulla kävijöitä. Sossu on heidän luksusluukkunsa jos niin voi sanoa kun muutenkin pärjäisivät. Työtä eivät edes halua nähdäkään. Näitä varmaan aloittaja tarkoitti "passiiviväestöllä"?

      Eikö kuntien sosiaalityöntekijöillä ole kykyä erottaa näitä ihmisryhmiä toisistaan? Vai eikö lainsäädäntö anna siihen mahdollisuuksia?

      • 1943

        Asia on todella monisäikeinen. Ja yksilötasolla on jokaisella oma storynsä. Mutta toisaalta maassamme kyllä elää, vaikka muuta tuloa ei olisi kuin kansaneläke ja siihen maksimilisät kuten vaikeasti kehitysvammaisella sisarellani. Yhteiskunta ottaa omansa. Hänelle ei säästöjä kerry, mutta onko se tarkoituskaan? Esim. meissä eläkeläisissä on henkilöitä, jotka pienistä varoistaan säästävät perintöä jälkeläisilleen, elättävät osittain ihan terveitä aikuisia lapsiaan jne. Itse elävät tosi vaatimattomasti. Sitten on vielä sellaisia turhan nuukia surkeilijoita, jotka eivät halua maksaa mistään mitään vaikka pienistä tuloistaan säästävät, säästävät ja elävät kituelämää ilman mukavuuksia.


      • jocus*

        Toimeentulotuen saajalla ei saa olla lainkaan omaisuutta eikä rahaa tilillä. Kaikki tilin panot vähennetään suoraan tuesta. Niin ollen myös mm. lapsilisät ja raiskatun naisen saama korvaus kivusta ja särystä menevät suoraan kunnalle - lahjoista nyt tietysti puhumatta.

        Ei kovin kadehdittava asema!


      • 1943
        jocus* kirjoitti:

        Toimeentulotuen saajalla ei saa olla lainkaan omaisuutta eikä rahaa tilillä. Kaikki tilin panot vähennetään suoraan tuesta. Niin ollen myös mm. lapsilisät ja raiskatun naisen saama korvaus kivusta ja särystä menevät suoraan kunnalle - lahjoista nyt tietysti puhumatta.

        Ei kovin kadehdittava asema!

        Totta on, mutta saa kuitenkin tukea. On varmaan monta mieltä siitä, mitä ihmisarvoiseen elämään kuuluu.


      • jocus*
        1943 kirjoitti:

        Totta on, mutta saa kuitenkin tukea. On varmaan monta mieltä siitä, mitä ihmisarvoiseen elämään kuuluu.

        Saa tukea, ellei häntä sattumoisin ole raiskattu tai pahoinpidelty lähiaikoina. Silloinhan tukea ei tule, kun hänellä on ollut muita "tuloja".


      • Toimarit
        jocus* kirjoitti:

        Toimeentulotuen saajalla ei saa olla lainkaan omaisuutta eikä rahaa tilillä. Kaikki tilin panot vähennetään suoraan tuesta. Niin ollen myös mm. lapsilisät ja raiskatun naisen saama korvaus kivusta ja särystä menevät suoraan kunnalle - lahjoista nyt tietysti puhumatta.

        Ei kovin kadehdittava asema!

        Ei toimeentulotukea saavan tarvitse asuntoaan myydä. Saa tukea esim. asunnon lainan korkoihin mutta ei lainan lyhennyksiin.


    • bessie*

      Toiset on ressukoita, toiset ei?

      Vapaakyytiläisiä ei varmaan kukaan hyväksy, mutta useimmat kai hyväksyvät tosiasiat, vaikka eivät lankaan menekään. On mahdotonta (ja ehdottomasti liian kallista) käydä kaikki tapaus tapaukselta läpi. Tarkasti ja oikeudenmukaisesti.

      Voisi myös kysyä, mistä löytyy työyhteisö, jolta voidaan vaatia hankalan, epäluotettavan, jopa jollain tavalla hyvin epämiellyttävän henkilön työllistämistä. Yleensä taival on ollut alusta alkaen niin hankala, ettei kouluttautuminenkaan ole onnistunut. Eikä niitä hanttihommia enää juurikaan ole.

      Entä miten voit auttaa lasta, auttamatta samalla siinä sivussa hänen yhteiskuntaa apuun huutavaa, ärsyttävän saamatonta ja vaativaa äitiään?

      Kannustinloukkuja pitäisi kyllä ehdottomasti purkaa ja yleensäkin systeemiä virtaviivaistaa ja yksinkertaistaa.

      • 1943

        Nämä epämiellyttävät pitävät suurta mölyä ja sillä luultavasti saavat tahtoaan läpi. Tuosta yksinkertaistamisesta olen samaa mieltä. Ja työnteon pitäisi aina olla kannattavampaa kuin joutenoleminen. Jossain joku oli sitä mieltä, että nykysysteemi estää rikoksen tielle sortumista, eli pidetään osa ihmisistä suhtkoht. tyytyväisinä.


      • bessie*
        1943 kirjoitti:

        Nämä epämiellyttävät pitävät suurta mölyä ja sillä luultavasti saavat tahtoaan läpi. Tuosta yksinkertaistamisesta olen samaa mieltä. Ja työnteon pitäisi aina olla kannattavampaa kuin joutenoleminen. Jossain joku oli sitä mieltä, että nykysysteemi estää rikoksen tielle sortumista, eli pidetään osa ihmisistä suhtkoht. tyytyväisinä.

        Pieni osa varmasti pystyy laskelmointiin ja onnistuvat manipuloimaan. Suurimmalla osalla mölyn pitäminen taitaa olla osa oireyhtymää tms..
        Tuskinpa kukaan "täysin terve" rupeaa vasiten rappioalkoholistiksi tai syrjäytyneeksi ihmisiä vihaavaksi/pelkääväksi erakoksi. Taustalla lienee melkein poikkeuksetta jotain jo geeneissä saatua, tai sydäntä särkevä historia. Tai sekä että.


      • Tiedänkin, että esimerkiksi vammaisten tilanne on melko "helppo" sossuviranomaisten arvioida ja saattaa sille tasolle, että pärjäävät sopivasti. Ihan hyvä niin.

        Esimerkkini onkin (melko) nuoresta henkilöstä, joka hyväpalkkaisen ruumiillisesti raskaan mutta todella korkeaa ammattitaitoa vaativasta työstä joutui selkäleikkaukseen. Ja sitä kautta sairauslomalle ja jossain vaiheessa uudelleenkuntoutukseen jne. Työ piti vaihtaa, ja sopivaa ei helposti löytynyt. Sitten löytyi, ja innoissaan esimerkkitapaukseni lähti aivan uudenlaiseen työhön. Työnantaja ei sitten kuitenkaan häntä "kelpuuttanut" puolen vuoden kokeilun jälkeen. Ei kertonut syytä, mikä työnantajan olisi pitänyt tehdä. Siispä pääteltiin, että esimerkkitapaukseni oli tehnyt jotain "väärää". Näin ei ollut, mutta kuukausitolkulla meni jo siinä että työharjoittelu-työnantajalta saatiin paperi että mitään väärinkäytöksiä tms. (?) ei ollut tapahtunut, eipähän vain halunnut ko. henkilöä vakituiseksi palkata (nuorempia ja kauniimpia varmaan oli tulossa pilvin pimein keskihelsingin asiakaspalvelupaikkaan).

        Täysi shokki tietenkin. Shokista olisi selvitty, mutta kun kaveri ei ilmeisesti ollut hoksannut varautua tilanteeseen eikä myöskään muuttaa verokorttiaan työharjoittelun ajalta. Totta kai oletti että tästä jatketaan työelämässä. Takaisin työttömäksi, eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun verottajan puukstaavit tulivat aikanaan niin hänpä ei pystynytkään maksamaaan lisäveroja (nykyisin kauniisti jäännösveroja), joita oli enemmän kuin vähän ja nehän on tietysti itse hoidettava.

        Kierre oli valmis. Kaikenlaista kurssia sun muuta yritetty tässä välissäkin, mutta lopputulema on että henkilö on työtön. Nyt henkilö kärsii paniikkihäiriöistä ja on masentunut, vaikka onkin perusluonteeltaan erittäin optimistinen. Ja velkaa joka puolelle. Me ystävät ja sukulaiset on avitettu niin että luottokelpoisuus ei ole mennyt. Sehän olisi suunnilleen ihmisen loppu.

        Olen vankasti sitä mieltä, että viranomaisilla on sormet tässä pelissä pahasti likaantuneet. Henkisesti terveestä optimistisesta fiksusta ihmisestä on tehty ihmisiä pelkäävä "raukkis". Silti uskon edelleen että hän tästä vielä nousee. Mutta ei todellakaan yhteiskunnan tukipalvelujen vuoksi, vaan toivoakseni siitä huolimatta.

        Niin, kalliiksi tulee sossuluukulle joutuneiden ihmisten taustojen kartoitus ja tasavertainen kohtelu, sanaili bessie. Liian kalliiksiko? Ei helkkarissa; systeemi kyllä löytyy jos tahtoa on, tietotekniikka on jo sen verran kehittynyttä. Ja monta arvokasta työntekijää elämineen kaikkineen ja hirmuinen määrä sairaus- ja työttymyysavustuspäiviä säästetään laajalla taustojen tutkimisella ja sitä kautta entistä oikeudenmukaisemmilla päiväraha- ja avustuspäätöksillä!

        Itselleen arvokasta elämää ei edes voí rahassa mitata. Ja juuri tämä monelta loukkuun jääneeltä nykyisin riistetään. Ja tärkein kaikista: Tulevaisuus!


      • bessie*
        saimaantaka kirjoitti:

        Tiedänkin, että esimerkiksi vammaisten tilanne on melko "helppo" sossuviranomaisten arvioida ja saattaa sille tasolle, että pärjäävät sopivasti. Ihan hyvä niin.

        Esimerkkini onkin (melko) nuoresta henkilöstä, joka hyväpalkkaisen ruumiillisesti raskaan mutta todella korkeaa ammattitaitoa vaativasta työstä joutui selkäleikkaukseen. Ja sitä kautta sairauslomalle ja jossain vaiheessa uudelleenkuntoutukseen jne. Työ piti vaihtaa, ja sopivaa ei helposti löytynyt. Sitten löytyi, ja innoissaan esimerkkitapaukseni lähti aivan uudenlaiseen työhön. Työnantaja ei sitten kuitenkaan häntä "kelpuuttanut" puolen vuoden kokeilun jälkeen. Ei kertonut syytä, mikä työnantajan olisi pitänyt tehdä. Siispä pääteltiin, että esimerkkitapaukseni oli tehnyt jotain "väärää". Näin ei ollut, mutta kuukausitolkulla meni jo siinä että työharjoittelu-työnantajalta saatiin paperi että mitään väärinkäytöksiä tms. (?) ei ollut tapahtunut, eipähän vain halunnut ko. henkilöä vakituiseksi palkata (nuorempia ja kauniimpia varmaan oli tulossa pilvin pimein keskihelsingin asiakaspalvelupaikkaan).

        Täysi shokki tietenkin. Shokista olisi selvitty, mutta kun kaveri ei ilmeisesti ollut hoksannut varautua tilanteeseen eikä myöskään muuttaa verokorttiaan työharjoittelun ajalta. Totta kai oletti että tästä jatketaan työelämässä. Takaisin työttömäksi, eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun verottajan puukstaavit tulivat aikanaan niin hänpä ei pystynytkään maksamaaan lisäveroja (nykyisin kauniisti jäännösveroja), joita oli enemmän kuin vähän ja nehän on tietysti itse hoidettava.

        Kierre oli valmis. Kaikenlaista kurssia sun muuta yritetty tässä välissäkin, mutta lopputulema on että henkilö on työtön. Nyt henkilö kärsii paniikkihäiriöistä ja on masentunut, vaikka onkin perusluonteeltaan erittäin optimistinen. Ja velkaa joka puolelle. Me ystävät ja sukulaiset on avitettu niin että luottokelpoisuus ei ole mennyt. Sehän olisi suunnilleen ihmisen loppu.

        Olen vankasti sitä mieltä, että viranomaisilla on sormet tässä pelissä pahasti likaantuneet. Henkisesti terveestä optimistisesta fiksusta ihmisestä on tehty ihmisiä pelkäävä "raukkis". Silti uskon edelleen että hän tästä vielä nousee. Mutta ei todellakaan yhteiskunnan tukipalvelujen vuoksi, vaan toivoakseni siitä huolimatta.

        Niin, kalliiksi tulee sossuluukulle joutuneiden ihmisten taustojen kartoitus ja tasavertainen kohtelu, sanaili bessie. Liian kalliiksiko? Ei helkkarissa; systeemi kyllä löytyy jos tahtoa on, tietotekniikka on jo sen verran kehittynyttä. Ja monta arvokasta työntekijää elämineen kaikkineen ja hirmuinen määrä sairaus- ja työttymyysavustuspäiviä säästetään laajalla taustojen tutkimisella ja sitä kautta entistä oikeudenmukaisemmilla päiväraha- ja avustuspäätöksillä!

        Itselleen arvokasta elämää ei edes voí rahassa mitata. Ja juuri tämä monelta loukkuun jääneeltä nykyisin riistetään. Ja tärkein kaikista: Tulevaisuus!

        Tuota...
        Olenko todellakin sanonut, että ihmisten tasavertainen kohtelu tulee kalliiksi?!

        Enpä usko.
        Olisinko pikemminkin sanonut - tai ainakin tarkoittanut :) - että on mahdotonta jokaista tapausta (rappioalkoholistit oli siis lähinnä kysymyksessä) ruveta yksilöllisesti tarkastelemaan ja diagnosoimaan, vaan parempi on hyväksyä heidät "vapaakyytiläisinä". Etenkin, kun työllistyminen ei varmasti ole todennäköistä.
        Sen tiedän, heistä suurin osa saisi jonkinlaisen diagnoosin, ja etenkin lääkityskin varmasti kelpaisi, mutta nekin resurssit käyttäisin kyllä lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseen.


      • demeter
        bessie* kirjoitti:

        Pieni osa varmasti pystyy laskelmointiin ja onnistuvat manipuloimaan. Suurimmalla osalla mölyn pitäminen taitaa olla osa oireyhtymää tms..
        Tuskinpa kukaan "täysin terve" rupeaa vasiten rappioalkoholistiksi tai syrjäytyneeksi ihmisiä vihaavaksi/pelkääväksi erakoksi. Taustalla lienee melkein poikkeuksetta jotain jo geeneissä saatua, tai sydäntä särkevä historia. Tai sekä että.

        Yhdyn lähes kaikilta osin bessien analyysiin huono-osaisuuden taustoista kuten myös niistä vaikeuksista, mitä sen hoidossa on.

        Pelkkä vastikkeeton rahan syytäminen ei mielestäni kuitenkaan ratkaise mitään. Askel askeleelta jokaisen tulisi ottaa vastuuta - ellei muusta niin oman arkensa hoidosta. Onhan syrjäytyneille nyt kuitenkin tarjottu monenlaista: ellei nyt ihan työtä vapailta markkinoilta niin ainakin suojatyöpaikkoja, tukityöllistymistä - sosiaalisia yrityksiäkin on perustettu.

        Vaikka taustalla olisi millainen historia hyvänsä, ei passiivinen oleilu ketään auta eikä kuntouta.


      • Pirre*
        bessie* kirjoitti:

        Tuota...
        Olenko todellakin sanonut, että ihmisten tasavertainen kohtelu tulee kalliiksi?!

        Enpä usko.
        Olisinko pikemminkin sanonut - tai ainakin tarkoittanut :) - että on mahdotonta jokaista tapausta (rappioalkoholistit oli siis lähinnä kysymyksessä) ruveta yksilöllisesti tarkastelemaan ja diagnosoimaan, vaan parempi on hyväksyä heidät "vapaakyytiläisinä". Etenkin, kun työllistyminen ei varmasti ole todennäköistä.
        Sen tiedän, heistä suurin osa saisi jonkinlaisen diagnoosin, ja etenkin lääkityskin varmasti kelpaisi, mutta nekin resurssit käyttäisin kyllä lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseen.

        Eläkkeelle heidät pitäisi päästää, rappioalkoholistit ja kroonistuneet mielenterveys potilaat, - ei heistä minkään valtakunnan työntekijää ikinä tule.

        Taipale oli mielestäni oikeassa kun ajoi eläköittämistä näille toivottomasti syrjäytyneille.


      • demeter
        saimaantaka kirjoitti:

        Tiedänkin, että esimerkiksi vammaisten tilanne on melko "helppo" sossuviranomaisten arvioida ja saattaa sille tasolle, että pärjäävät sopivasti. Ihan hyvä niin.

        Esimerkkini onkin (melko) nuoresta henkilöstä, joka hyväpalkkaisen ruumiillisesti raskaan mutta todella korkeaa ammattitaitoa vaativasta työstä joutui selkäleikkaukseen. Ja sitä kautta sairauslomalle ja jossain vaiheessa uudelleenkuntoutukseen jne. Työ piti vaihtaa, ja sopivaa ei helposti löytynyt. Sitten löytyi, ja innoissaan esimerkkitapaukseni lähti aivan uudenlaiseen työhön. Työnantaja ei sitten kuitenkaan häntä "kelpuuttanut" puolen vuoden kokeilun jälkeen. Ei kertonut syytä, mikä työnantajan olisi pitänyt tehdä. Siispä pääteltiin, että esimerkkitapaukseni oli tehnyt jotain "väärää". Näin ei ollut, mutta kuukausitolkulla meni jo siinä että työharjoittelu-työnantajalta saatiin paperi että mitään väärinkäytöksiä tms. (?) ei ollut tapahtunut, eipähän vain halunnut ko. henkilöä vakituiseksi palkata (nuorempia ja kauniimpia varmaan oli tulossa pilvin pimein keskihelsingin asiakaspalvelupaikkaan).

        Täysi shokki tietenkin. Shokista olisi selvitty, mutta kun kaveri ei ilmeisesti ollut hoksannut varautua tilanteeseen eikä myöskään muuttaa verokorttiaan työharjoittelun ajalta. Totta kai oletti että tästä jatketaan työelämässä. Takaisin työttömäksi, eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun verottajan puukstaavit tulivat aikanaan niin hänpä ei pystynytkään maksamaaan lisäveroja (nykyisin kauniisti jäännösveroja), joita oli enemmän kuin vähän ja nehän on tietysti itse hoidettava.

        Kierre oli valmis. Kaikenlaista kurssia sun muuta yritetty tässä välissäkin, mutta lopputulema on että henkilö on työtön. Nyt henkilö kärsii paniikkihäiriöistä ja on masentunut, vaikka onkin perusluonteeltaan erittäin optimistinen. Ja velkaa joka puolelle. Me ystävät ja sukulaiset on avitettu niin että luottokelpoisuus ei ole mennyt. Sehän olisi suunnilleen ihmisen loppu.

        Olen vankasti sitä mieltä, että viranomaisilla on sormet tässä pelissä pahasti likaantuneet. Henkisesti terveestä optimistisesta fiksusta ihmisestä on tehty ihmisiä pelkäävä "raukkis". Silti uskon edelleen että hän tästä vielä nousee. Mutta ei todellakaan yhteiskunnan tukipalvelujen vuoksi, vaan toivoakseni siitä huolimatta.

        Niin, kalliiksi tulee sossuluukulle joutuneiden ihmisten taustojen kartoitus ja tasavertainen kohtelu, sanaili bessie. Liian kalliiksiko? Ei helkkarissa; systeemi kyllä löytyy jos tahtoa on, tietotekniikka on jo sen verran kehittynyttä. Ja monta arvokasta työntekijää elämineen kaikkineen ja hirmuinen määrä sairaus- ja työttymyysavustuspäiviä säästetään laajalla taustojen tutkimisella ja sitä kautta entistä oikeudenmukaisemmilla päiväraha- ja avustuspäätöksillä!

        Itselleen arvokasta elämää ei edes voí rahassa mitata. Ja juuri tämä monelta loukkuun jääneeltä nykyisin riistetään. Ja tärkein kaikista: Tulevaisuus!

        Surullinen tarina, Saimaantaka, eikä varmasti harvinainen tänä päivänä, tässä maassa.
        Kaverin uuden työnantajan käytös on selvää keinottelua. Monet yritykset ottavat työharjoittelijan "koeajalle", koska saavat hänet halvalla. Kuuden kuukauden jälkeen voi sitten todeta, ettei hän ollut sopiva, tai että työtä ei nyt ole. Vähän ajan kuluttua voi sitten ottaa uuden työharjoitelijan jne.

        Tuota sosiaalitoimen "taustojen tutkimista" en kyllä oikein hahmota. Miten se tapahtuisi ja miten se ehkäisisi syrjäytymistä ? Mitä se olisi voinut tehdä
        kertomassasi tapauksessa ?


      • demeter
        Pirre* kirjoitti:

        Eläkkeelle heidät pitäisi päästää, rappioalkoholistit ja kroonistuneet mielenterveys potilaat, - ei heistä minkään valtakunnan työntekijää ikinä tule.

        Taipale oli mielestäni oikeassa kun ajoi eläköittämistä näille toivottomasti syrjäytyneille.

        Eikö se pitkälti noin olekin, Pirre ? Tietysti monen kohdalla eläke on niin pieni, ettei sillä tule toimeen.
        Mutta myös näiden pudonneiden kohdalla pitäisi vaatia, että hoitaisivat oman arkensa. Asuntoloissa heille mielestäni määrätään joitakin tehtäviä, mutta esim avohoidossa olevat mielenterveyskuntoutujat ovat oman "aktiivisuutensa" varassa ja asunnoista näkee, ettei arjen hallinta ole kovin hyvin hanskassa.
        Ei sillä - olen nähnyt yhtä siivottomia kämppiä menestyneitten, keskiluokkaisten nuorten asuttamina.
        .


      • 1943
        demeter kirjoitti:

        Yhdyn lähes kaikilta osin bessien analyysiin huono-osaisuuden taustoista kuten myös niistä vaikeuksista, mitä sen hoidossa on.

        Pelkkä vastikkeeton rahan syytäminen ei mielestäni kuitenkaan ratkaise mitään. Askel askeleelta jokaisen tulisi ottaa vastuuta - ellei muusta niin oman arkensa hoidosta. Onhan syrjäytyneille nyt kuitenkin tarjottu monenlaista: ellei nyt ihan työtä vapailta markkinoilta niin ainakin suojatyöpaikkoja, tukityöllistymistä - sosiaalisia yrityksiäkin on perustettu.

        Vaikka taustalla olisi millainen historia hyvänsä, ei passiivinen oleilu ketään auta eikä kuntouta.

        Viisaasti kirjoittelet. Moni on tietyssä mielessä aloitekyvytön, joten tukitoimintaa tarvitaan. Sekin työllistää henkilöitä. Mitenkähän tuota vastuunkantoa opitaan? Itse opin lapsuuskodissani, kun sai tehdä kaikenlaisia hommia. Esim. 9-vuotiaana menin isäni sairastuttua kylän keskustaan linja-autolla sosiaalihuoltoon joitakin anomuksia viemään. Äiti ei voinut lähteä ja asia ratkaistiin noin.


      • 1943
        bessie* kirjoitti:

        Pieni osa varmasti pystyy laskelmointiin ja onnistuvat manipuloimaan. Suurimmalla osalla mölyn pitäminen taitaa olla osa oireyhtymää tms..
        Tuskinpa kukaan "täysin terve" rupeaa vasiten rappioalkoholistiksi tai syrjäytyneeksi ihmisiä vihaavaksi/pelkääväksi erakoksi. Taustalla lienee melkein poikkeuksetta jotain jo geeneissä saatua, tai sydäntä särkevä historia. Tai sekä että.

        Elämähän ei ole oikeudenmukaista. Mitenkähän minunkin elämäni olisi järjestynyt, jos äiti olisi kuollut, kun olin 8-vuotias? Hän oli silloin hyvin sairas.


      • 1943
        saimaantaka kirjoitti:

        Tiedänkin, että esimerkiksi vammaisten tilanne on melko "helppo" sossuviranomaisten arvioida ja saattaa sille tasolle, että pärjäävät sopivasti. Ihan hyvä niin.

        Esimerkkini onkin (melko) nuoresta henkilöstä, joka hyväpalkkaisen ruumiillisesti raskaan mutta todella korkeaa ammattitaitoa vaativasta työstä joutui selkäleikkaukseen. Ja sitä kautta sairauslomalle ja jossain vaiheessa uudelleenkuntoutukseen jne. Työ piti vaihtaa, ja sopivaa ei helposti löytynyt. Sitten löytyi, ja innoissaan esimerkkitapaukseni lähti aivan uudenlaiseen työhön. Työnantaja ei sitten kuitenkaan häntä "kelpuuttanut" puolen vuoden kokeilun jälkeen. Ei kertonut syytä, mikä työnantajan olisi pitänyt tehdä. Siispä pääteltiin, että esimerkkitapaukseni oli tehnyt jotain "väärää". Näin ei ollut, mutta kuukausitolkulla meni jo siinä että työharjoittelu-työnantajalta saatiin paperi että mitään väärinkäytöksiä tms. (?) ei ollut tapahtunut, eipähän vain halunnut ko. henkilöä vakituiseksi palkata (nuorempia ja kauniimpia varmaan oli tulossa pilvin pimein keskihelsingin asiakaspalvelupaikkaan).

        Täysi shokki tietenkin. Shokista olisi selvitty, mutta kun kaveri ei ilmeisesti ollut hoksannut varautua tilanteeseen eikä myöskään muuttaa verokorttiaan työharjoittelun ajalta. Totta kai oletti että tästä jatketaan työelämässä. Takaisin työttömäksi, eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun verottajan puukstaavit tulivat aikanaan niin hänpä ei pystynytkään maksamaaan lisäveroja (nykyisin kauniisti jäännösveroja), joita oli enemmän kuin vähän ja nehän on tietysti itse hoidettava.

        Kierre oli valmis. Kaikenlaista kurssia sun muuta yritetty tässä välissäkin, mutta lopputulema on että henkilö on työtön. Nyt henkilö kärsii paniikkihäiriöistä ja on masentunut, vaikka onkin perusluonteeltaan erittäin optimistinen. Ja velkaa joka puolelle. Me ystävät ja sukulaiset on avitettu niin että luottokelpoisuus ei ole mennyt. Sehän olisi suunnilleen ihmisen loppu.

        Olen vankasti sitä mieltä, että viranomaisilla on sormet tässä pelissä pahasti likaantuneet. Henkisesti terveestä optimistisesta fiksusta ihmisestä on tehty ihmisiä pelkäävä "raukkis". Silti uskon edelleen että hän tästä vielä nousee. Mutta ei todellakaan yhteiskunnan tukipalvelujen vuoksi, vaan toivoakseni siitä huolimatta.

        Niin, kalliiksi tulee sossuluukulle joutuneiden ihmisten taustojen kartoitus ja tasavertainen kohtelu, sanaili bessie. Liian kalliiksiko? Ei helkkarissa; systeemi kyllä löytyy jos tahtoa on, tietotekniikka on jo sen verran kehittynyttä. Ja monta arvokasta työntekijää elämineen kaikkineen ja hirmuinen määrä sairaus- ja työttymyysavustuspäiviä säästetään laajalla taustojen tutkimisella ja sitä kautta entistä oikeudenmukaisemmilla päiväraha- ja avustuspäätöksillä!

        Itselleen arvokasta elämää ei edes voí rahassa mitata. Ja juuri tämä monelta loukkuun jääneeltä nykyisin riistetään. Ja tärkein kaikista: Tulevaisuus!

        Tuossa tapauksessa ihminen on todella yrittänyt ja olisi tarvinnut oikeanlaista ensiapua. Sairaus on asia, joka voi mullistaa koko elämän. Tosiasia on myös, että työnantaja saa valita työntekijänsä. Ei ole helppoa tämä.


      • 1943
        bessie* kirjoitti:

        Tuota...
        Olenko todellakin sanonut, että ihmisten tasavertainen kohtelu tulee kalliiksi?!

        Enpä usko.
        Olisinko pikemminkin sanonut - tai ainakin tarkoittanut :) - että on mahdotonta jokaista tapausta (rappioalkoholistit oli siis lähinnä kysymyksessä) ruveta yksilöllisesti tarkastelemaan ja diagnosoimaan, vaan parempi on hyväksyä heidät "vapaakyytiläisinä". Etenkin, kun työllistyminen ei varmasti ole todennäköistä.
        Sen tiedän, heistä suurin osa saisi jonkinlaisen diagnoosin, ja etenkin lääkityskin varmasti kelpaisi, mutta nekin resurssit käyttäisin kyllä lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseen.

        Sairaus on oma juttunsa. Hälyttävää on lisääntyneet nuorten mielenterveysongelmat. Mikä rooli on sillä, että nuorilla on löysää rahaa ja käyttävät sitä ensin tupakkaan, sitten viinaan ja lopulta huumeisiin (tutkimus hiljattain). Olemmeko liian lepsuja?


      • demeter kirjoitti:

        Surullinen tarina, Saimaantaka, eikä varmasti harvinainen tänä päivänä, tässä maassa.
        Kaverin uuden työnantajan käytös on selvää keinottelua. Monet yritykset ottavat työharjoittelijan "koeajalle", koska saavat hänet halvalla. Kuuden kuukauden jälkeen voi sitten todeta, ettei hän ollut sopiva, tai että työtä ei nyt ole. Vähän ajan kuluttua voi sitten ottaa uuden työharjoitelijan jne.

        Tuota sosiaalitoimen "taustojen tutkimista" en kyllä oikein hahmota. Miten se tapahtuisi ja miten se ehkäisisi syrjäytymistä ? Mitä se olisi voinut tehdä
        kertomassasi tapauksessa ?

        Tarkoitin sitä, että tutkittaisiin tarkemmin kuinka ihminen on tuohon onnettomaan tilaan joutunut. Esimerkiksi selkäleikkaukseen joutuminen johtui mitä ilmeisimmin ruumiillisen työn raskaudesta ja hankalista työasennoista. Eivät vieraat metallituet selkärangassa tee selästä entisen veroista, joten vanha rahakas homma oli jätettävä. Mutta eipä senaikainen työnantaja (suomenkuulu iso yritys) joutunut eläkettä tai muita korvauksia maksamaan - miksiköhän? Siellä taitaa seisoa iso VÄÄRYYS.

        Toisaalta esimerkkinä oleva kaveri ei eläkkeelle halunnutkaan, ikääkin silloin reilusti alle neljäkymmentä. Sen ikäisellähän on elämä vielä edessä!

        Jos kuukaudesta ja vuodesta toiseen olet velkakierteessä (syyn kerroinkin) ja byrokratian rattaissa ja pakosti sossuluukulla, niin itsetunto ja -kunnioitushan siinä menee. Ei työttömän päivärahoilla velkoja maksella. Vika oli se että henkilö halusi yrittää, mutta potkaistiin laudalta. Sillä seurauksella, että taloudellinen tilanne oli huonompi kuin ennen "työkokeilua".

        Dementer oivalsi myös yhden asian mikä systeemissä hiertää: Työnantajat, siis nämä työttömiä puoleksi vuodeksi työllistävät ns. hyväntekijät, käyttävät raakeasti hyväkseen tätä halpaa työvoimaa. Usein ilman tarkoitustakaan jatkaa työllistämistä enää jatkossa, kun se tulisi niille paljon kalliimmaksi.

        Koska tyyppi on todella lahjakas, myös kirjallisesti, saas nähdä josko vaikka stoorinsa kirjaksi kirjoittaa - vaikka selkä ei kauaa kerralla istua annakaan. Aineistoa todella on! Jos hanke onnistuu ja hän jaksaa vielä tuohon hommaan ryhtyä, oletan että kirja tulee olemaan otsikoissa ja tunnistatte ehkä tarinan. Ja se ei ole mikään alkoholisoituneen vapaakyytiläisen tai muun vastaavan kertomus, vaan itsellisen lahjakkaan ihmisen, joka suurelta osalta ilman omaa syytään on joutunut järjestelmän rattaisiin - ja hävinnyt, ainakin toistaiseksi.

        On yhtä monta tarinaa kuin ihmistäkin. Myös tämän ketjun raukkiksiksi nimeämissä. Minä olen oppinut että lyötyä ei saa lyödä vaan mahdollisuuksien mukaan tukea ja auttaa. Ja että elämä ei ole mustavalkoinen. Joidenkin käsitys työttömistä ilmeisesti on.


      • Korppis*
        saimaantaka kirjoitti:

        Tarkoitin sitä, että tutkittaisiin tarkemmin kuinka ihminen on tuohon onnettomaan tilaan joutunut. Esimerkiksi selkäleikkaukseen joutuminen johtui mitä ilmeisimmin ruumiillisen työn raskaudesta ja hankalista työasennoista. Eivät vieraat metallituet selkärangassa tee selästä entisen veroista, joten vanha rahakas homma oli jätettävä. Mutta eipä senaikainen työnantaja (suomenkuulu iso yritys) joutunut eläkettä tai muita korvauksia maksamaan - miksiköhän? Siellä taitaa seisoa iso VÄÄRYYS.

        Toisaalta esimerkkinä oleva kaveri ei eläkkeelle halunnutkaan, ikääkin silloin reilusti alle neljäkymmentä. Sen ikäisellähän on elämä vielä edessä!

        Jos kuukaudesta ja vuodesta toiseen olet velkakierteessä (syyn kerroinkin) ja byrokratian rattaissa ja pakosti sossuluukulla, niin itsetunto ja -kunnioitushan siinä menee. Ei työttömän päivärahoilla velkoja maksella. Vika oli se että henkilö halusi yrittää, mutta potkaistiin laudalta. Sillä seurauksella, että taloudellinen tilanne oli huonompi kuin ennen "työkokeilua".

        Dementer oivalsi myös yhden asian mikä systeemissä hiertää: Työnantajat, siis nämä työttömiä puoleksi vuodeksi työllistävät ns. hyväntekijät, käyttävät raakeasti hyväkseen tätä halpaa työvoimaa. Usein ilman tarkoitustakaan jatkaa työllistämistä enää jatkossa, kun se tulisi niille paljon kalliimmaksi.

        Koska tyyppi on todella lahjakas, myös kirjallisesti, saas nähdä josko vaikka stoorinsa kirjaksi kirjoittaa - vaikka selkä ei kauaa kerralla istua annakaan. Aineistoa todella on! Jos hanke onnistuu ja hän jaksaa vielä tuohon hommaan ryhtyä, oletan että kirja tulee olemaan otsikoissa ja tunnistatte ehkä tarinan. Ja se ei ole mikään alkoholisoituneen vapaakyytiläisen tai muun vastaavan kertomus, vaan itsellisen lahjakkaan ihmisen, joka suurelta osalta ilman omaa syytään on joutunut järjestelmän rattaisiin - ja hävinnyt, ainakin toistaiseksi.

        On yhtä monta tarinaa kuin ihmistäkin. Myös tämän ketjun raukkiksiksi nimeämissä. Minä olen oppinut että lyötyä ei saa lyödä vaan mahdollisuuksien mukaan tukea ja auttaa. Ja että elämä ei ole mustavalkoinen. Joidenkin käsitys työttömistä ilmeisesti on.

        Olen toiminut yrittäjänä ja pitkäaikaistyöttömien työnohjauksessa ja koulutuksessa. Allekirjoitan tekstistäsi kohdan.

        "Työnantajat, siis nämä työttömiä puoleksi vuodeksi työllistävät ns. hyväntekijät, käyttävät raakeasti hyväkseen tätä halpaa työvoimaa. Usein ilman tarkoitustakaan jatkaa työllistämistä enää jatkossa, kun se tulisi niille paljon kalliimmaksi."

        On taas asia erikseen onko ihminen "tuttavasi" valinnut alun perin väärän työuran. Kirjailijaksikaan kun ei ihan voin vain ryhdytä.


      • saimaant*
        Korppis* kirjoitti:

        Olen toiminut yrittäjänä ja pitkäaikaistyöttömien työnohjauksessa ja koulutuksessa. Allekirjoitan tekstistäsi kohdan.

        "Työnantajat, siis nämä työttömiä puoleksi vuodeksi työllistävät ns. hyväntekijät, käyttävät raakeasti hyväkseen tätä halpaa työvoimaa. Usein ilman tarkoitustakaan jatkaa työllistämistä enää jatkossa, kun se tulisi niille paljon kalliimmaksi."

        On taas asia erikseen onko ihminen "tuttavasi" valinnut alun perin väärän työuran. Kirjailijaksikaan kun ei ihan voin vain ryhdytä.

        Kiitos kovasti. Kommenttisi ilahduttavat aina yhtä syvästi.

        Kyseenä olevaan tapaukseen ei ole syytä antaa lisävalaistusta - jo yksityisyydensuojankin vuoksi.


      • demeter
        saimaantaka kirjoitti:

        Tarkoitin sitä, että tutkittaisiin tarkemmin kuinka ihminen on tuohon onnettomaan tilaan joutunut. Esimerkiksi selkäleikkaukseen joutuminen johtui mitä ilmeisimmin ruumiillisen työn raskaudesta ja hankalista työasennoista. Eivät vieraat metallituet selkärangassa tee selästä entisen veroista, joten vanha rahakas homma oli jätettävä. Mutta eipä senaikainen työnantaja (suomenkuulu iso yritys) joutunut eläkettä tai muita korvauksia maksamaan - miksiköhän? Siellä taitaa seisoa iso VÄÄRYYS.

        Toisaalta esimerkkinä oleva kaveri ei eläkkeelle halunnutkaan, ikääkin silloin reilusti alle neljäkymmentä. Sen ikäisellähän on elämä vielä edessä!

        Jos kuukaudesta ja vuodesta toiseen olet velkakierteessä (syyn kerroinkin) ja byrokratian rattaissa ja pakosti sossuluukulla, niin itsetunto ja -kunnioitushan siinä menee. Ei työttömän päivärahoilla velkoja maksella. Vika oli se että henkilö halusi yrittää, mutta potkaistiin laudalta. Sillä seurauksella, että taloudellinen tilanne oli huonompi kuin ennen "työkokeilua".

        Dementer oivalsi myös yhden asian mikä systeemissä hiertää: Työnantajat, siis nämä työttömiä puoleksi vuodeksi työllistävät ns. hyväntekijät, käyttävät raakeasti hyväkseen tätä halpaa työvoimaa. Usein ilman tarkoitustakaan jatkaa työllistämistä enää jatkossa, kun se tulisi niille paljon kalliimmaksi.

        Koska tyyppi on todella lahjakas, myös kirjallisesti, saas nähdä josko vaikka stoorinsa kirjaksi kirjoittaa - vaikka selkä ei kauaa kerralla istua annakaan. Aineistoa todella on! Jos hanke onnistuu ja hän jaksaa vielä tuohon hommaan ryhtyä, oletan että kirja tulee olemaan otsikoissa ja tunnistatte ehkä tarinan. Ja se ei ole mikään alkoholisoituneen vapaakyytiläisen tai muun vastaavan kertomus, vaan itsellisen lahjakkaan ihmisen, joka suurelta osalta ilman omaa syytään on joutunut järjestelmän rattaisiin - ja hävinnyt, ainakin toistaiseksi.

        On yhtä monta tarinaa kuin ihmistäkin. Myös tämän ketjun raukkiksiksi nimeämissä. Minä olen oppinut että lyötyä ei saa lyödä vaan mahdollisuuksien mukaan tukea ja auttaa. Ja että elämä ei ole mustavalkoinen. Joidenkin käsitys työttömistä ilmeisesti on.

        Uskon, että sosiaalityöntekijät ovat yhtä lailla järjestelmän uhreja kuin putoajatkin. Vaikka he tuntisivat jokaisen asiakkaan tarinan, heillä ei ole keinoja tehdä paljonkaan, koska maailma on mikä on.

        Työnantajaa kiinnostaa voiton maksimointi ja vaikka työntekijä sairastuisi, ei työnantajaa voi vaatia vastuuseen. Tai voi, mutta ei kannata. Massiivinen koneisto jyrää aina pienen ihmisen alleen. Sinunkin tuttusi tapauksessa
        työnantaja osaa kyllä pestä kätensä, vaikka todistella, että työntekijällä on ollut "vamma" aikaisemmin tai että hän ei ollut noudattanut ergonomiaa, ohjeita.

        Hyvä jos kannustatte kaveria kirjoittamaan. Olen kyllä eri mieltä siitä, etteikö
        kirjailijaksi voi ruveta. Meillä on iso määrä pienkustantamoita maassa eikä omakustanteisen kirjan painaminenkaan nykytekniikalla ole tuhottoman kallista. Markkinointikanavat tietysti täytyy etsiä, Tietysti, kuten sanoin, tarina ei ikävä kyllä ole niin harvinainen, että kirja julkaistunakaan mitään muuttaisi. Ehkä se muuttaisi tuttusi kohdalla, mutta sama meno jatkuisi silti.

        Se on kuitenkin tämän kaverin kohdalla hienoa, että hänellä on ihmisiä jotka tukevat ja kannustavat. Kaikilla ei niitä ole.


      • demeter
        demeter kirjoitti:

        Uskon, että sosiaalityöntekijät ovat yhtä lailla järjestelmän uhreja kuin putoajatkin. Vaikka he tuntisivat jokaisen asiakkaan tarinan, heillä ei ole keinoja tehdä paljonkaan, koska maailma on mikä on.

        Työnantajaa kiinnostaa voiton maksimointi ja vaikka työntekijä sairastuisi, ei työnantajaa voi vaatia vastuuseen. Tai voi, mutta ei kannata. Massiivinen koneisto jyrää aina pienen ihmisen alleen. Sinunkin tuttusi tapauksessa
        työnantaja osaa kyllä pestä kätensä, vaikka todistella, että työntekijällä on ollut "vamma" aikaisemmin tai että hän ei ollut noudattanut ergonomiaa, ohjeita.

        Hyvä jos kannustatte kaveria kirjoittamaan. Olen kyllä eri mieltä siitä, etteikö
        kirjailijaksi voi ruveta. Meillä on iso määrä pienkustantamoita maassa eikä omakustanteisen kirjan painaminenkaan nykytekniikalla ole tuhottoman kallista. Markkinointikanavat tietysti täytyy etsiä, Tietysti, kuten sanoin, tarina ei ikävä kyllä ole niin harvinainen, että kirja julkaistunakaan mitään muuttaisi. Ehkä se muuttaisi tuttusi kohdalla, mutta sama meno jatkuisi silti.

        Se on kuitenkin tämän kaverin kohdalla hienoa, että hänellä on ihmisiä jotka tukevat ja kannustavat. Kaikilla ei niitä ole.

        Tuo vastausi oli siis tarkoitettu saimaantakalle. Surkea tämä uusi systeemi.


      • saimaantaka*
        demeter kirjoitti:

        Tuo vastausi oli siis tarkoitettu saimaantakalle. Surkea tämä uusi systeemi.

        Kiitos Dementer, olet aina niin ajatteleva, asioita monilta eri puolilta tarkisteleva, ymmärtävä ja positiivinen ;-)

        Siksipä ajattelin lisätä vielä sanasen.

        Ystäväni viime vuosien sairaus-, työttömyys-, työharjoittelu-, sossuluukku- yms. kokemuksistaan kirjoittamat sähköpostit ovat mitä "hauskinta" luettavaa. Tapahtumien karmeudesta huolimatta. En tokikaan ole tietoinen läheskään jokaisesta asianmutkasta, mutta sen tiedän että aineistoa on vaikka kirjaan!

        Eikäpä tässä olla kenestäkään kirjailijaa tekemässä. Aineisto nyt vain sattuu olemaan valtavan hyvä ja avartava, jopa dokumentaarinen (aineistoa lienee tallella ?) kertomus 2000-luvun hyvinvointi-Suomen mustista plänteistä. Harmin paikka jos kokemukset eivät pääse laajempaan tietoisuuteen.

        Ja olen tosissani sitä mieltä, että tällaista kirjaa ei ole vielä Suomessa kirjoitettu. En ainakaan ole nähnyt tai kuullut. Tuskin edes omajulkaisuna sisäpiirille. Tarvetta olisi, koska terveet ja menestyvät kansalaisemme tuskin ymmärtävät millaisessa paperinpyörityksessä, ahdingossa ja jopa nälässä "laudalta tiputetut" maanmiehet saattavat joutua elämään.


      • Naiset esihenkilöinä
        Korppis* kirjoitti:

        Olen toiminut yrittäjänä ja pitkäaikaistyöttömien työnohjauksessa ja koulutuksessa. Allekirjoitan tekstistäsi kohdan.

        "Työnantajat, siis nämä työttömiä puoleksi vuodeksi työllistävät ns. hyväntekijät, käyttävät raakeasti hyväkseen tätä halpaa työvoimaa. Usein ilman tarkoitustakaan jatkaa työllistämistä enää jatkossa, kun se tulisi niille paljon kalliimmaksi."

        On taas asia erikseen onko ihminen "tuttavasi" valinnut alun perin väärän työuran. Kirjailijaksikaan kun ei ihan voin vain ryhdytä.

        No terveystoimihan on maailman tappiin käyttänyt näitä työllistettyjä.
        Naiset luulevat olevansa fiksuja esihenkilöitä ja ovat pilanneet monen eläkekertymän käyttämällä näitä "sisään-ulos"-työllistettyjä. Mitäs kenenkään elämällä on väliä kunhan itsellä palkka juoksee säännöllisesti:(((
        Jos heiltä kysyisi että haluaisivatko itseään kohdeltavan samalla tavalla kuin mitä työllisyyspolitiikkaa itse harrastavat, niin mikähän mahtaisi olla vastaus?
        Käytän naisista sanaa esihenkilö koska sana esimies heistä olisi sanan "esimies" raiskausta.


    • X-yh.

      Olin yksinhuoltaja vuosina 1980-1998 kaksi lasta *75 ja *78, tutkin tuon yhteiskunnan tuki asian omakohtaiseksi käännettynä, jos olisin samassa tilanteessa.

      Tulo/palkkani 2 132 € /kk - verot 23, 4 % = 1 633 € /kk nettona,
      jää käteen palkasta. Veroa menee 498,90 €/ kk

      Kahden lapsen lapsilisä yksinhuoltaja lisä
      1. ja 2. lapsilisä = 210, 40 € yksinhuoltajalisä kahdesta = 93, 30 € yhteensä 303,70 € / kk
      Asuimme kunnan omistamassa vuokra-asunnossa, keskivuokra on nyt 11,35€/neliö.
      Vuokra-asunto 74 neliötä 840 € /kk 3 x 19 € /vesimaksu = 897 €/kk
      Johon tulollani > Yleinen asumistuki sen kriteereillä 29, 96 €/kk Vuokran oma-osuus siis 867 € /kk.

      Maksaisin siis veroa 498,90 €/ kk
      Saan yhteiskunnan tukea lapsilisä yölisän asumistukea yht. 333,66 €/ kk
      498,90 €/ kk - 333,66 €/ kk = 165,24 €/kk jää vielä veroksi..

      MUTTA:
      Lapsilisän saa jokainen, joten Yksinhuoltajana saa 93, 30 € /kk Tulojen perusteella; Yleinen asumistuki sen kriteereillä = 29, 96 €/kk
      Nuo yhteensä ovat 126,26 €/kk. Veroa maksan 498,90 €/ kk, jos vähentää Asumistuen ja yksinhuoltaja lisän

      MAKSAN VEROA YHÄ 372,64 €/kk.
      Kuukausittain saa siitä vain ”takaisin” tuon 126,26 €/kk.


      (Syy eroamiseen oli humalassa väkivaltainen mies, sekä lapsille että minulle, eikä koko avioliiton aikana ollut töissä. Olisi pitänyt huomata ajoissa)

      Olin kokoajan yhteiskunnan pohja sakkaa, koska sain avustusta ja koska olin yksinkasvattaja.
      Minut syyllistettiin, jopa lasten kuullen, huonona nais esimerkkinä, kun ei sitä miesmallia ollut ja kaikkien yksinhuoltajien lapset hakkaa mummuja ja potkii näyte ikkunoita jne.

      No kynttilä paloi molemmista päistä: KIITOS TE JOTKA ETTE ASIOISTA TIEDÄ. jäin eläkkeelle 53 v. täysin loppuun palaneena.
      Eläke tuli kun pyysin, olin kunnanpiika. Ilkeilyä ja nimittelyä eikä yksityisyyteeni porautumista ole enää tarvinnut kestää.

      • 1943

        Sinähän yritit parhaasi. Et ollut mikään siipeilijä. Tällaisissa tapauksissa pitäisi auttaa ajoissa, muutenkin kuin rahallisesti. Sain laseni melko iäkkäänä, mutta olen aina pitänyt lapsista. Olin vanhapiikavuosinani tietyssä määrin valmis auttamaan "lapsllisia", jotka tarvitsivat apua. Oletpa saanut kokea meidän ihmisten nurjan puolen. Toivottavasti saat elää hyviä eläkevuosia.


    • x.yh.

      Sori tuolla asia sisältöön vaikuttava kirjoitus virhe: YH lisä, ei yölisä
      sen teki kone mulla on päällä kirjoituksen tarkastus ja tekee joskus noita...kun ei tiedä sanoja...

    • kurjat

      Katsoitko eilen Jim

      02:25 South Park
      lauantai 19.3

      Elävien kodittomien yö. Kodittomat valtaavat South Parkin ja alkavat piinata kaupunkilaisia. Pojat päättävät ratkaista ongelman tavalla tai toisella. Amerikkalainen sarja. 11. tuotantokausi.

      Kudoin ja TV oli auki...
      Ongelma on siis kansain välinen.
      Ja näin on, ei ne kiitä, jos antaa.
      Annoin kerran koko päivän käyttövaraani vastaavan summan, eräälle asunnottomaksi tietämälleni. Kehotin menemään syömään merkki päivän johdosta. Ei tullut kiitosta, ei. Niin kauniisti ei päivä paista, että antaisin enää. Teen vapaaehtoistöitä, se olkoon sosiaalinen avustukseni.

      • 1943

        Vastikkeetta saatu raha on itsestäänselvyys. Tuo vapaaehtoistyö on tärkeää, mutta siinäkään ei pidä mennä liian pitkälle eli ei passivoida avun saajaa. Mulla ei ole telkkaria, mutta tietynlainen uusi väestöyhmä on saamassa yhä enemmän valtaa. Siltä vaikuttaa tuon kuvailemasi perusteella. Itsekin teen vapaaehtoistyötä, juuri nyt lähiomaisten piirissä. Muualle ei tällä hetkellä riitä voimavaroja ja joudun koko ajan miettimään rajoja. On mm. kyse ihmisistä, joilla varaa olisi ties mihin, mutta......


    • :/

      Nythän siis kannattaa kaikkien vanhempien neuvoa jälkikasvuaan "tekemään" ainakin yksi lapsi, jolla sitten tulee miljonääriksi.
      Kaikkien muiden kadehtimaksi.
      Oletko menettänyt uskosi ihmiseen, ihmisyyteen, inhimillisyyteen siinä sivussa?

      Mitä sinulta puuttuu?

      Onko kirjoituksesi todellakin oma mielipiteesi, vaiko sarkasmia?

      • 1943

        Sivusta seuranneena tuntuu joskus ihmeelliseltä, kun lapsia tulee aina vaan. Yksi avioliitto, erotaan. Kaksi eronnutta yhteen ja taas lapsia. Pitäisikö opettaa enemmän vastuun kantamista omista tekemisistään? Kyllä nykyään pitäisi olla tiedot ja taidot lapsimäärän rajoittamiseen. Sillä päävastuu on aina vanhemmilla, ei yhteiskunnalla, ei isovanhemmilla. Ja lapsettomanakin voi elää ihan täyspainoista elämää, tutkimusten mukaan jopa onnellista, jos on hyvä parisuhde varsinkin.


      • demeter
        1943 kirjoitti:

        Sivusta seuranneena tuntuu joskus ihmeelliseltä, kun lapsia tulee aina vaan. Yksi avioliitto, erotaan. Kaksi eronnutta yhteen ja taas lapsia. Pitäisikö opettaa enemmän vastuun kantamista omista tekemisistään? Kyllä nykyään pitäisi olla tiedot ja taidot lapsimäärän rajoittamiseen. Sillä päävastuu on aina vanhemmilla, ei yhteiskunnalla, ei isovanhemmilla. Ja lapsettomanakin voi elää ihan täyspainoista elämää, tutkimusten mukaan jopa onnellista, jos on hyvä parisuhde varsinkin.

        Samaa mieltä olen kanssasi 1943. Miksi tehdä lapsia lainkaan, jos ne tehdään muiden hoidettaviksi ? Ja ihan pienten lasten kohdalla pitäisi osata varautua siihen, että omat tarpeet saavat väistyä lapsen tarpeiden tieltä.


    • -l.,kjm-

      "Kaiken maailman turhuuksiin"?

      En tiedä näistä tarinoista, kuin ei meistä voi muutkaan tietää.
      50 palstalta luin eilen, kun joku kirjoitti, että rahan vähyyden takia hän käy varastamassa vessapaperinsakin terveyskeskuksesta tai kirjastosta.

      Koskaan en luo mielipiteitäni tällaisten kirjoitelmien perusteella.
      Ne ovat joko tarkoituksellisesti, tai tarkoituksetta raflaavia.
      Totuus lie jossain.
      Minä en tiedä missä.

      Sen vain sanon, kun kuulen tukien saajien omia kuvauksia tilanteestaan, ne kyllä suuresti eriävät tällaisista ulkopuolisten tekemistä.

    • ei se helppoa ollut

      avustukset ja tuet itselleni vieraita, vaikka kahden lapsen yksinhuoltaja olinkin, lisäksi maksoin kokoajan asuntolainaa, eikä mies hoitanut edes elatusmaksuja.
      Aina ihmettelin, kun kuulin jonkun työttömän saaneen kaasugrilliin ja topattuun puutarhakeinuun rahat sossusta. Moisiin tavaroihin ei meikäläisellä ollut koskaan varaa, vaikka kokopäivätyössä kävinkin.
      Asumistukiakaan en saanut, kun tuolloisen käytännön mukaan laskettiin koroista vain puolet maksuiksi, en tiedä mikä käytäntöä nykyään.

      • 1943

        Usein tuodaan esille työttömät ja eläkeläiset näissä asioissa. Mutta ehkä huonommin on asiat ehä pienituloisilla, Sinun kaltaisillasi yksinhuoltajilla. Aikaa ei ole, varsinkaan omaa ja rahaa on rajoitetusti. Meillä eläkeläisillä on ainakin aikaa, samoin työttömillä. Itse olen ollut tavallaan hyväosainen, mutta oli aikoja, jolloin piti tarkkaan katsoa, minkä laskun maksaa. Mihinkään etelänlomiin meillä ei perheenä ollut varaa, hiihtolomatkin vietettiin ihan kotimaisemissa.


    • Harmittomia heppuja.

      Minun vanhat, hyvät kaverini.
      Useimmat yrittivät aikanaan työntekoakin.
      Taisivat suojaverkot olla 60-luvulla suurempisilmäisiä?

      Sittemmin, valittuaan rennomman elämänmuodon, asustelivat kaupungin heille osoittamissa vanhoissa omakotitaloissa pysyen omissa porukoissaan.

      Kaksi kaveria kävi aamuisin keräämässä lähipubin edestä tupakantumpit jotka taksin saaneet parempiosoiset olivat heittäneet maahan.

      Jostainhan he saivat peruselämisen vaatimat pennoset mutta pummaamassa, saati häiriköimässä en nähnyt heitä koskaan.

      Yksi näistä veitikoista oli ollut jopa naimisissa josta yksi lapsi.
      Toisella kaverilla oli ainakin kaksi ns. lehtolasta mutta eipä tainnut niistä maksaa mitään.

      Eivät nämä heppulit kovasti yhteiskunnan rahoilla pullistelleet ja älysivät kuolla pois hieman etuajassa keskiarvoon verrattuna.
      Ensimmäinen noin 2-kymppisenä ja viimeinekin 5-kympin pinnassa.

      20:n tietämissä teimme omat valintamme mutta elämäntapaeroista huolimatta ystävyys säilyi.

      • 1943

        Onhan näitä tietynlaisen askeettisen elämän valinneita, joille suuri vapaus on tärkein asia. Osa on myös vapaita viinan himosta, kylähulluiksi kai ennen kutsuttiin. Vaikkeivät oikeasti hulluja olekaan, vaan ehkä järkevämpiä kuin moni muu.


      • 1943 kirjoitti:

        Onhan näitä tietynlaisen askeettisen elämän valinneita, joille suuri vapaus on tärkein asia. Osa on myös vapaita viinan himosta, kylähulluiksi kai ennen kutsuttiin. Vaikkeivät oikeasti hulluja olekaan, vaan ehkä järkevämpiä kuin moni muu.

        Hulluuden heijastusta?

        Pikaisen itsetutkiskelun jälkeen aloin epäilemään olevani itsekin hieman samoilla latusilla vanhojen, hyvien kavereitteni kanssa.

        Työssä käymisen lopettelu 5-kympin pinnassa hyväksyen tietoisesti loppuelämän aineellisesti niukemmat vuodet, kielinevät samasta yhteiskunnallisesta vastuuttomuudesta kuin mainitsemani kaverini.

        Mutta kivaa tämä on!


      • 1943
        laiska-lasse kirjoitti:

        Hulluuden heijastusta?

        Pikaisen itsetutkiskelun jälkeen aloin epäilemään olevani itsekin hieman samoilla latusilla vanhojen, hyvien kavereitteni kanssa.

        Työssä käymisen lopettelu 5-kympin pinnassa hyväksyen tietoisesti loppuelämän aineellisesti niukemmat vuodet, kielinevät samasta yhteiskunnallisesta vastuuttomuudesta kuin mainitsemani kaverini.

        Mutta kivaa tämä on!

        Lähinnä jälkikasvun vuoksi valitsin sen uran, jonka tein. Olisi ollut muitakin vaihtoehtoja, mutta näin jälkikäteen ajatellen näin oli hyvä. Me suomalaiset voimme jossain määrin valita. Mutta, jos tilanne vaatii, olen valmis luopumaan monesta asiasta. Mitään saavutettua tasoa, joka pitää voida säilyttää, ei minulla ole.


      • demeter
        laiska-lasse kirjoitti:

        Hulluuden heijastusta?

        Pikaisen itsetutkiskelun jälkeen aloin epäilemään olevani itsekin hieman samoilla latusilla vanhojen, hyvien kavereitteni kanssa.

        Työssä käymisen lopettelu 5-kympin pinnassa hyväksyen tietoisesti loppuelämän aineellisesti niukemmat vuodet, kielinevät samasta yhteiskunnallisesta vastuuttomuudesta kuin mainitsemani kaverini.

        Mutta kivaa tämä on!

        Äläs nyt Lasse. Ettehän te yhteiskunnan elätettäviksi ole jääneet. Olette tehneet yksilöllisen ratkaisun ja maksaneet siitä. Ja kuten olet aikaisemmin sanonut,
        ette ole viemässä nuorilta työpaikkoja. Olet kertonut myös terveytesi kohenemisesta tuon ratkaisun jälkeen. Miten paljon "säästöjä" ole tuonut sitäkin kautta ?


      • demeter kirjoitti:

        Äläs nyt Lasse. Ettehän te yhteiskunnan elätettäviksi ole jääneet. Olette tehneet yksilöllisen ratkaisun ja maksaneet siitä. Ja kuten olet aikaisemmin sanonut,
        ette ole viemässä nuorilta työpaikkoja. Olet kertonut myös terveytesi kohenemisesta tuon ratkaisun jälkeen. Miten paljon "säästöjä" ole tuonut sitäkin kautta ?

        Tavoittelen positiivisen osallistuvaa sävyä.

        Rehellisyyden nimissä on sanottava että laiskuuden alkuvaiheessa omatunto melkein kolkutteli vaikka elämänmuutos oli suunniteltu jo vuosia aikaisemmin.

        Omalla kohdallani viimeinen työpaikkani joka oli työnantajan taholta tarkoitettu toistaiseksi, oli täytettävä nuorella, vastaavan koulutuksen omaavalla hepulla.

        Vaimon kohdalla marketin muut osa-aikaiset olivat hyvillään niidenkin tuntien uusjaosta.

        Muutos terveydessäni on todella tuonut yhteiskunnalle säästöjä.
        7-vuotta ilman verenpaine ja kolestrolilääkitystä.
        Sokerit täysin kohdallaan ja muutkin arvot sitä luokkaa ettei paikallinen terveyskeskus suostunut vuositarkastukseen vedoten edellisen vuoden erinomaisiin arvoihin.
        Minusta omituinen peruste ja suhtautuminen 66:n ukon kiinnostukseen omasta terveydestään.
        Joten siinäkään muodossa en päässyt osalliseksi yhteiskunnan tuesta!

        Kävin yksityisellä tarkistuttamassa eturauhaseni sekä PSA-kokeen.
        Tarkastus 78E ja koe 35E. En muista mitä KELA niistä palautti mutta ei se paljoa ollut.
        Molempien silmieni kaihit leikkautin yksityisellä.

        Ilman nykyistä elämäntapaa, jos olisin hengissä niin jonkin sortin kroonikko olisin varmaan.
        Hitto kun on mukava piehtaroida tässä omahyväisyydessä!


      • demeter
        laiska-lasse kirjoitti:

        Tavoittelen positiivisen osallistuvaa sävyä.

        Rehellisyyden nimissä on sanottava että laiskuuden alkuvaiheessa omatunto melkein kolkutteli vaikka elämänmuutos oli suunniteltu jo vuosia aikaisemmin.

        Omalla kohdallani viimeinen työpaikkani joka oli työnantajan taholta tarkoitettu toistaiseksi, oli täytettävä nuorella, vastaavan koulutuksen omaavalla hepulla.

        Vaimon kohdalla marketin muut osa-aikaiset olivat hyvillään niidenkin tuntien uusjaosta.

        Muutos terveydessäni on todella tuonut yhteiskunnalle säästöjä.
        7-vuotta ilman verenpaine ja kolestrolilääkitystä.
        Sokerit täysin kohdallaan ja muutkin arvot sitä luokkaa ettei paikallinen terveyskeskus suostunut vuositarkastukseen vedoten edellisen vuoden erinomaisiin arvoihin.
        Minusta omituinen peruste ja suhtautuminen 66:n ukon kiinnostukseen omasta terveydestään.
        Joten siinäkään muodossa en päässyt osalliseksi yhteiskunnan tuesta!

        Kävin yksityisellä tarkistuttamassa eturauhaseni sekä PSA-kokeen.
        Tarkastus 78E ja koe 35E. En muista mitä KELA niistä palautti mutta ei se paljoa ollut.
        Molempien silmieni kaihit leikkautin yksityisellä.

        Ilman nykyistä elämäntapaa, jos olisin hengissä niin jonkin sortin kroonikko olisin varmaan.
        Hitto kun on mukava piehtaroida tässä omahyväisyydessä!

        Tosiasioitahan kerrot, Lasse. Sovinnainen ajattelu ei vaan taivu ymmärtämään yksilöllisiä ratkaisuja.
        Samoin kävi minulle. Syksyn terveystarkastuksessa olivat kaikki arvot kohdallaan ja lääkäri sanoi, ettei tarvitse tulla ensi vuonna. Säästöä tuli.
        Mehän kuitenkin tiedämme, että tässä iässä kaikki voi olla hetkessä toisin.
        Toivottavasti kaikki on hyvin teillä kotona.


      • demeter kirjoitti:

        Tosiasioitahan kerrot, Lasse. Sovinnainen ajattelu ei vaan taivu ymmärtämään yksilöllisiä ratkaisuja.
        Samoin kävi minulle. Syksyn terveystarkastuksessa olivat kaikki arvot kohdallaan ja lääkäri sanoi, ettei tarvitse tulla ensi vuonna. Säästöä tuli.
        Mehän kuitenkin tiedämme, että tässä iässä kaikki voi olla hetkessä toisin.
        Toivottavasti kaikki on hyvin teillä kotona.

        Tarkastuksien harventaminen on näköjään yleisempikin ilmiö.
        Onkohan järkevää pitemmällä tähtäyksellä?

        Vaimohan on kuukausittaisessa seurannassa mutta onneksi tilanne on ollut vakaa jo pitempään vuoden takaista lääkärin sekoilua lukuun ottamatta.
        Henkisesti olemme varautuneet nopeaankin muutokseen mutta toistaiseksi ei ole mitään muuta haittaavaa tekijää kuin nuo 4 - 6:n viikon välein tehtävät kontrollit.

        Itselläni on tällä hetkellä tunne ettei minuun pysty mikään, paitsi eturauhanen pitemmällä ( toivottavasti ) tähtäyksellä.
        Tarkistutan yksityisellä 1/2 vuosittain.

        Kiitoksia toivotuksesta!
        Samaa myös sinulle!


    • k/k

      Entisenä ilmaisen rahan saajana ja kunnanelättinä jäin pitkäksi aikaa miettimään kirjoitustasi.
      Ensin tuli mieleen ne vaatteet jotka huolosta jaettiin ja se pilkka joka koulussa kaikui epämuodikkaista kuteista, ei se kaupunkin halki retuutettu ruokakassikaan kevyt ollut.
      Kaikki se ilmainen apu joka kiroten annettiin löi niin syvät jäljet että vieläkin ne pulpahtelee pintaan joissain tilanteissa.
      Kun taas kattelee nykymenoa eri asunnoissa niin ei oikein tierä mitä sanoisi.
      Itte sanoisin et ajattelumallit on muuttuneet on tullut ikäluokka joka pitää ittestään selvyytenä et sossu ja kela maksaa.
      Näinhän se pitää ollakkin sivistynees valtios, kaveria ei jätetä mutta ei noi tuet saa olla pysyvä olotila kehdosta hautaan.
      Manun sanoin jotta tarttis tehräkkin, kenen sitten on syy et näin on sitä en osaa sanoa ,valistunut arvailu kun voi mennä mettäänkin.
      Mulle se kunnan leipä maistui katkeralle.

      • Pirre*

        Uskoisin ettei se tänäkään päivänä helppoa ole, armopalojen haku - ainakaan jos kurjuus ei ole omaehtoista.


      • 1943

        Apua minäkin sain, mutta en kokenut sitä huonona asiana. Olin esim. vapaaoppilas yhteiskoulussa. Silloin ei annettu kaikkea liian valmiina. Kansakoulussa jaettiin jalkineita, niitä meidän perhe ei saanut. Isä ei ollut vielä halvaantunut. Sain myös stipendejä, mutta ne perustuivat koulumenestykseen. Apu ei noihin aikoihin ollut passivoivaa, vaan lähinnä ensiapua. Sellaista sen pitäisi nytkin olla.


      • 1943
        Pirre* kirjoitti:

        Uskoisin ettei se tänäkään päivänä helppoa ole, armopalojen haku - ainakaan jos kurjuus ei ole omaehtoista.

        Kyllä meille on kasvamassa sukupolvi, joka kokee asiat itsestäänselvyytenä. Eli osa väestöstä.Vanhemmatkaan eivät pysy auttamaan. Esim. koulua jotkut pitävät välttämättömänä pahana, ei etuoikeutena. Jotain hyötyä oli siitäkin, että itse täytyi maksaa kirjat, matkat, ruoka. Näki, mihin raha menee.


      • Pirre*
        1943 kirjoitti:

        Kyllä meille on kasvamassa sukupolvi, joka kokee asiat itsestäänselvyytenä. Eli osa väestöstä.Vanhemmatkaan eivät pysy auttamaan. Esim. koulua jotkut pitävät välttämättömänä pahana, ei etuoikeutena. Jotain hyötyä oli siitäkin, että itse täytyi maksaa kirjat, matkat, ruoka. Näki, mihin raha menee.

        Olisikohan kasvatus epäonnistunut.


      • bessie*
        1943 kirjoitti:

        Apua minäkin sain, mutta en kokenut sitä huonona asiana. Olin esim. vapaaoppilas yhteiskoulussa. Silloin ei annettu kaikkea liian valmiina. Kansakoulussa jaettiin jalkineita, niitä meidän perhe ei saanut. Isä ei ollut vielä halvaantunut. Sain myös stipendejä, mutta ne perustuivat koulumenestykseen. Apu ei noihin aikoihin ollut passivoivaa, vaan lähinnä ensiapua. Sellaista sen pitäisi nytkin olla.

        Ei tuota maailmaa enää ole. Se oli myöskin luokkayhteiskunta.
        Hetken saimme elää onnellisina hyvinvointiyhteiskunnassa. Ilmeisesti meitä siihen tyytyväisiä ei sitten ollutkaan tarpeeksi ja ehdimme vielä vanhuutemme päivät elää taas luokkayhteiskunnassa.


      • jocus*

        Tunnen huippuälykkään hyvin niukasti, suorastaan pienessä puutteessa ja ajoittain toimeentulotuen varassa elävän henkilön, joka tekee kaikkea mahdollista työtä, mitä on tarjolla. Mm. toimii oppaana monenkielisille ulkomaisryhmille, opettaa lukiossa ranskaa sijaisopettajana ja opiskelee sen ohessa kiinaa. Työtä on hänen ikäiselleen sen verran vähän, että sillä ei elä, ja opastyö on niin huonosti palkattua, että sillä eläisi vain juuri ja juuri, jos työ olisi jatkuvaa. Suuren osan vapaa-ajastaan hän käyttää hyväntekeväisyyteen.

        Onko hän ressukka?

        Ihminen perii kaikki ominaisuutensa geeneissä, mitään niistä hän ei ole itse itseensä asentanut. Ikäluokassamme läheskään kaikilla ei ollut tilaisuutta opiskeluun, vaikka äly olisi siihen riittänytkin - eikä äly ole välttämättä edes se tärkein oppimisen edellytys. Usein onneton sattuma, sairaus, läheisen kuolema, masennus tms. katkaisi jo aloitetun opiskelun.

        En ymmärrä omahyväistä "jokainen on oman onnensa seppä" -ajatusta, ja siksi minun poliittinen kotini on aina vasemmalla.


      • 1943
        bessie* kirjoitti:

        Ei tuota maailmaa enää ole. Se oli myöskin luokkayhteiskunta.
        Hetken saimme elää onnellisina hyvinvointiyhteiskunnassa. Ilmeisesti meitä siihen tyytyväisiä ei sitten ollutkaan tarpeeksi ja ehdimme vielä vanhuutemme päivät elää taas luokkayhteiskunnassa.

        Ehkä meillä parasta aikaa oli 1980-luku. Sen jälkeen tuloerot alkoivat kasvaa. Tuossa lapsuuteni ja nuoruuteni luokkayhteiskunnassa ehkä auttoi se, että kohtalotovereita oli ja kavereita riitti. Myös mielekästä tekemistä oli ja myös näki, että ahkeruus palkitsi. Pärjäsin hyvin koulussa ja siitä syystä myös varakkaat koulutoverit kunnioittivat.


      • 1943
        jocus* kirjoitti:

        Tunnen huippuälykkään hyvin niukasti, suorastaan pienessä puutteessa ja ajoittain toimeentulotuen varassa elävän henkilön, joka tekee kaikkea mahdollista työtä, mitä on tarjolla. Mm. toimii oppaana monenkielisille ulkomaisryhmille, opettaa lukiossa ranskaa sijaisopettajana ja opiskelee sen ohessa kiinaa. Työtä on hänen ikäiselleen sen verran vähän, että sillä ei elä, ja opastyö on niin huonosti palkattua, että sillä eläisi vain juuri ja juuri, jos työ olisi jatkuvaa. Suuren osan vapaa-ajastaan hän käyttää hyväntekeväisyyteen.

        Onko hän ressukka?

        Ihminen perii kaikki ominaisuutensa geeneissä, mitään niistä hän ei ole itse itseensä asentanut. Ikäluokassamme läheskään kaikilla ei ollut tilaisuutta opiskeluun, vaikka äly olisi siihen riittänytkin - eikä äly ole välttämättä edes se tärkein oppimisen edellytys. Usein onneton sattuma, sairaus, läheisen kuolema, masennus tms. katkaisi jo aloitetun opiskelun.

        En ymmärrä omahyväistä "jokainen on oman onnensa seppä" -ajatusta, ja siksi minun poliittinen kotini on aina vasemmalla.

        Ehkä kyseinen henkilö kokee elämänsä mielekkääksi niukoista tuloista huolimatta. Ja totuushan on, ettei pitkä koulutus takaa hyviä tuloja. Lapsuuskodissani isä oli "punainen", ei uskovainen, äiti "valkoinen", harras uskovainen. Ja äiti halusi, että lapset opiskelevat. Häntä minun on kiittäminen.


      • demeter
        jocus* kirjoitti:

        Tunnen huippuälykkään hyvin niukasti, suorastaan pienessä puutteessa ja ajoittain toimeentulotuen varassa elävän henkilön, joka tekee kaikkea mahdollista työtä, mitä on tarjolla. Mm. toimii oppaana monenkielisille ulkomaisryhmille, opettaa lukiossa ranskaa sijaisopettajana ja opiskelee sen ohessa kiinaa. Työtä on hänen ikäiselleen sen verran vähän, että sillä ei elä, ja opastyö on niin huonosti palkattua, että sillä eläisi vain juuri ja juuri, jos työ olisi jatkuvaa. Suuren osan vapaa-ajastaan hän käyttää hyväntekeväisyyteen.

        Onko hän ressukka?

        Ihminen perii kaikki ominaisuutensa geeneissä, mitään niistä hän ei ole itse itseensä asentanut. Ikäluokassamme läheskään kaikilla ei ollut tilaisuutta opiskeluun, vaikka äly olisi siihen riittänytkin - eikä äly ole välttämättä edes se tärkein oppimisen edellytys. Usein onneton sattuma, sairaus, läheisen kuolema, masennus tms. katkaisi jo aloitetun opiskelun.

        En ymmärrä omahyväistä "jokainen on oman onnensa seppä" -ajatusta, ja siksi minun poliittinen kotini on aina vasemmalla.

        Lähipiirissäni on pari vapaaehtoiseen köyhyyteen suostunutta nuorta. Molemmat menestyivät erittäin hyvin koulussa ja opinnoissaan.
        Toisen ainevalinta yliopistossa vain oli sellainen, ettei valmistuttua löytynyt töitä. Nyt hän tekee kaikenlaisia hanttihommia silloin kun niitä on tarjolla, kuuluu siis moppiakatemiaan, mutta hän ei valita, tyytyy vähään.

        Toinen nuori ei suorittanut loppututkintoa vaan jättäytyi "kokopäiväiseksi yhteiskuntakriitikoksi." Mutta hänkin vaihtoehtoilee lähes omalla kustannuksellaan. On välillä "pakkotyöllistetty" ja välillä nauttii peruspäivärahaa. Hän pärjää sillä, koska hänellä on peritty asunto
        eikä hän kuluta juuri mitään.
        .
        Niin että jos joku vapaaehtoisesti väistyy kilpakentiltä (antaa sen työpaikkansa enemmän tarvitsevalle, koska kaikille ei työtä riitä) ja tyytyy niukkuuteen, en osaa sitä kovasti paheksua.


      • jocus*
        1943 kirjoitti:

        Ehkä kyseinen henkilö kokee elämänsä mielekkääksi niukoista tuloista huolimatta. Ja totuushan on, ettei pitkä koulutus takaa hyviä tuloja. Lapsuuskodissani isä oli "punainen", ei uskovainen, äiti "valkoinen", harras uskovainen. Ja äiti halusi, että lapset opiskelevat. Häntä minun on kiittäminen.

        Hän ei koe elämäänsä lainkaan tyydyttäväksi, ja minä ymmärrän häntä hyvin.


      • 1943
        demeter kirjoitti:

        Lähipiirissäni on pari vapaaehtoiseen köyhyyteen suostunutta nuorta. Molemmat menestyivät erittäin hyvin koulussa ja opinnoissaan.
        Toisen ainevalinta yliopistossa vain oli sellainen, ettei valmistuttua löytynyt töitä. Nyt hän tekee kaikenlaisia hanttihommia silloin kun niitä on tarjolla, kuuluu siis moppiakatemiaan, mutta hän ei valita, tyytyy vähään.

        Toinen nuori ei suorittanut loppututkintoa vaan jättäytyi "kokopäiväiseksi yhteiskuntakriitikoksi." Mutta hänkin vaihtoehtoilee lähes omalla kustannuksellaan. On välillä "pakkotyöllistetty" ja välillä nauttii peruspäivärahaa. Hän pärjää sillä, koska hänellä on peritty asunto
        eikä hän kuluta juuri mitään.
        .
        Niin että jos joku vapaaehtoisesti väistyy kilpakentiltä (antaa sen työpaikkansa enemmän tarvitsevalle, koska kaikille ei työtä riitä) ja tyytyy niukkuuteen, en osaa sitä kovasti paheksua.

        Nuorissa on näitä yksilöllisesti ajattelevia. Eivät esim. pidä haittana sitä, että työtä ei aina olekaan. Arvostavat vapaa-aikaa enemmän. Ovat esim. nähneet vanhempiensa "raatamisen".


      • Pirre*
        1943 kirjoitti:

        Nuorissa on näitä yksilöllisesti ajattelevia. Eivät esim. pidä haittana sitä, että työtä ei aina olekaan. Arvostavat vapaa-aikaa enemmän. Ovat esim. nähneet vanhempiensa "raatamisen".

        Mutta peruspäivärahatkin menevät kerätyistä verovaroista, ja kuinkahan..asuakin pitää jne., jne..ja perustaa perhe..en oikein ymmärrä näitä tahallaan siipeileviä nuoria, se on eri asia jos työtä ei ole..


      • 1943
        Pirre* kirjoitti:

        Mutta peruspäivärahatkin menevät kerätyistä verovaroista, ja kuinkahan..asuakin pitää jne., jne..ja perustaa perhe..en oikein ymmärrä näitä tahallaan siipeileviä nuoria, se on eri asia jos työtä ei ole..

        Tarkoitan nuoria, jotka tienaavat itse niukan elantonsa, tyytyvät vähään. Eli heillä on työtä, mutta osa-aikaisesti tai pätkittäin. Eivät saa päivärahoja. Näitäkin on. Tietyssä elämänvaiheessa. itsekin olisin voinut valita vähän eri tavalla elämäni ellei olisi ollut lapsia.


      • demeter
        Pirre* kirjoitti:

        Mutta peruspäivärahatkin menevät kerätyistä verovaroista, ja kuinkahan..asuakin pitää jne., jne..ja perustaa perhe..en oikein ymmärrä näitä tahallaan siipeileviä nuoria, se on eri asia jos työtä ei ole..

        Kumpikaan näistä nuorista ei aio perustaa perhettä. Niin ovat sanoneet.
        Ja kai he katsovat, että antavat panoksensa yhteiseen hyvään tekemällä vapaaehtoistyötä. Ajateltu ja perusteltu heidän valintansa mielestäni on.

        Meillä paljon nollatyötä, jopa sellaista työtä, jota voi pitää haitallisena
        ainakin luonnontalouden kannalta. Lapsiakin syntyy riittävästi - siitä
        ei kannata huolta kantaa, kunhan hoidettaisi olemassa olevatkin.

        Ei minusta kaikkien tarvitse mennä samaan putkeen. Arvostan uusia elämisen malleja, koska eihän tämä meidänkään nyt näytä kovin hyvin toimivan - ainakaan kaikkien kannalta.


      • Pirre*
        demeter kirjoitti:

        Kumpikaan näistä nuorista ei aio perustaa perhettä. Niin ovat sanoneet.
        Ja kai he katsovat, että antavat panoksensa yhteiseen hyvään tekemällä vapaaehtoistyötä. Ajateltu ja perusteltu heidän valintansa mielestäni on.

        Meillä paljon nollatyötä, jopa sellaista työtä, jota voi pitää haitallisena
        ainakin luonnontalouden kannalta. Lapsiakin syntyy riittävästi - siitä
        ei kannata huolta kantaa, kunhan hoidettaisi olemassa olevatkin.

        Ei minusta kaikkien tarvitse mennä samaan putkeen. Arvostan uusia elämisen malleja, koska eihän tämä meidänkään nyt näytä kovin hyvin toimivan - ainakaan kaikkien kannalta.

        Toivotaan kummiskin, ettei ilmiöstä tule kummiskaan kovin suosittu nuortemme keskuudessa..


      • demeter
        demeter kirjoitti:

        Kumpikaan näistä nuorista ei aio perustaa perhettä. Niin ovat sanoneet.
        Ja kai he katsovat, että antavat panoksensa yhteiseen hyvään tekemällä vapaaehtoistyötä. Ajateltu ja perusteltu heidän valintansa mielestäni on.

        Meillä paljon nollatyötä, jopa sellaista työtä, jota voi pitää haitallisena
        ainakin luonnontalouden kannalta. Lapsiakin syntyy riittävästi - siitä
        ei kannata huolta kantaa, kunhan hoidettaisi olemassa olevatkin.

        Ei minusta kaikkien tarvitse mennä samaan putkeen. Arvostan uusia elämisen malleja, koska eihän tämä meidänkään nyt näytä kovin hyvin toimivan - ainakaan kaikkien kannalta.

        Tekee vielä mieli puolustella näitä kahta tuntemaani nuorta, jotka tietoisesti asettuivat valtakulttuuria vastaan, valitsivat vapaaehtoisen köyhyyden (vaikkakin saavat työpätkien välillä peruspäivärahaa).

        Jos käytän apuna tuota bessien analyysiä, saattaa olla, että nämä nuoret ovat
        jollakin tavoin traumatisoituneita, eivätkä sen vuoksi edes pystyisi olemaan kilpailevassa, pakkotahtisessa työyhteisössä ja tekemään 8-12 tunnin työpäivää, ainakaan he eivät näe siinä mitään mieltä.

        Ja tiedetäänhän sekin, että myös ne, jotka toiveikkaasti ja innolla lähtivät uraputkeen, uupuvat siellä kesken matkan. Se vasta kalliiksi tulee.

        No tässä nyt tietenkin puolustelen myös omaa elämäntapaani. Varsin värikäs ja omintakeinen oli minunkin työhistoriani. Sen vuoksi uskon, että marginaaleissa voi elää myös täysin vastuullisesti ja "omillaan". Itse en ole koskaan saanut mitään erityistukia, en kotiäitinä, en yksinhuoltajana, en
        asuntovelallisena enkä äitini omaishoitajana. Kaikki valinnat olivat omiani, eikä tullut mieleen maksattaa niitä muilla. En tiedä olisinko tänä päivänä enää yhtä urhea vai uhmakasko olin ?


      • demeter
        Pirre* kirjoitti:

        Toivotaan kummiskin, ettei ilmiöstä tule kummiskaan kovin suosittu nuortemme keskuudessa..

        Enpä usko, että näin käy. Tässä kilpailun ja pärjäämisen kulttuurissa. Kyllähän nämä marginaalinuoret menevät kaikki samaan kastiin, luusereiksi heidät katsotaan ja siksi kai joidenkin heistä täytyy suojautua ylemmyydentuntoisella
        asenteella "happamia, sanoi kettu..."


      • 1943
        demeter kirjoitti:

        Tekee vielä mieli puolustella näitä kahta tuntemaani nuorta, jotka tietoisesti asettuivat valtakulttuuria vastaan, valitsivat vapaaehtoisen köyhyyden (vaikkakin saavat työpätkien välillä peruspäivärahaa).

        Jos käytän apuna tuota bessien analyysiä, saattaa olla, että nämä nuoret ovat
        jollakin tavoin traumatisoituneita, eivätkä sen vuoksi edes pystyisi olemaan kilpailevassa, pakkotahtisessa työyhteisössä ja tekemään 8-12 tunnin työpäivää, ainakaan he eivät näe siinä mitään mieltä.

        Ja tiedetäänhän sekin, että myös ne, jotka toiveikkaasti ja innolla lähtivät uraputkeen, uupuvat siellä kesken matkan. Se vasta kalliiksi tulee.

        No tässä nyt tietenkin puolustelen myös omaa elämäntapaani. Varsin värikäs ja omintakeinen oli minunkin työhistoriani. Sen vuoksi uskon, että marginaaleissa voi elää myös täysin vastuullisesti ja "omillaan". Itse en ole koskaan saanut mitään erityistukia, en kotiäitinä, en yksinhuoltajana, en
        asuntovelallisena enkä äitini omaishoitajana. Kaikki valinnat olivat omiani, eikä tullut mieleen maksattaa niitä muilla. En tiedä olisinko tänä päivänä enää yhtä urhea vai uhmakasko olin ?

        Meillähän lähinnä ammattiyhdistysliike on vastustanut esim. osapäivätyötä. Ruotsissa on ollut paljon enemmän erilaisia mahdollisuuksia. Meillä on ollut tämä joko-tai-mentaliteetti, jota kaikki eivät jaksa ja syrjäytyvät sitten kokonaan.


      • jocus*
        1943 kirjoitti:

        Meillähän lähinnä ammattiyhdistysliike on vastustanut esim. osapäivätyötä. Ruotsissa on ollut paljon enemmän erilaisia mahdollisuuksia. Meillä on ollut tämä joko-tai-mentaliteetti, jota kaikki eivät jaksa ja syrjäytyvät sitten kokonaan.

        Ammattiyhdistysliikkeen tehtävä on ajaa työntekijööiden etua. Kun työläiset eivät yleensä halua osapäivätyötä, ay-liike luonnollisesti on sitä vastustanut. Eiköhän jaksamisen kannalta osapäivätyötä parempi vaihtoehto ole osaviikkoinen työ.

        Siitä olen samaa mieltä, että työaikalaki on joiltakin osin liian jäykkä, ja toimii toisinaan myös työntekijöitä vastaan. Huima parannus se silti on edeltäneeseen aikaan ja parempi kuin tuleva työnantajien ja EVA:n sanelema työaikalaki.


      • Pirre*
        demeter kirjoitti:

        Enpä usko, että näin käy. Tässä kilpailun ja pärjäämisen kulttuurissa. Kyllähän nämä marginaalinuoret menevät kaikki samaan kastiin, luusereiksi heidät katsotaan ja siksi kai joidenkin heistä täytyy suojautua ylemmyydentuntoisella
        asenteella "happamia, sanoi kettu..."

        Ei tulisi mieleenkään kadehtia (happamia jne.) ns. luusereiksi heittäytyviä, siis ehointahoin yhteiskunnan ulkopuolelle heittäytyviä nuoria, mutten kyllä kovin ihailekaan, - omiani jos oisiva häppeisin heitä.

        P.s. painotan vielä kovasti tuota että "vapaaehtoisesti työtä vieroksuviksi heittäytyviä"..


      • Korppis*
        Pirre* kirjoitti:

        Ei tulisi mieleenkään kadehtia (happamia jne.) ns. luusereiksi heittäytyviä, siis ehointahoin yhteiskunnan ulkopuolelle heittäytyviä nuoria, mutten kyllä kovin ihailekaan, - omiani jos oisiva häppeisin heitä.

        P.s. painotan vielä kovasti tuota että "vapaaehtoisesti työtä vieroksuviksi heittäytyviä"..

        Niihin ei kuulu luonnollisestikaan ulkolaiset merkkifarkkuhengailijat! Eihän?


    • .

      1984
      Työttömyyspäivä raha oli 75 mk/päivä = 5 pv /vk ja 21,5 pv/kk jokaisesta lapsesta sai 1,5 mk lisää, joten 1 aikuinen 2 lasta oli 78 mk

      Muunnan euroiksi.
      Euro oli tuolloin muuttuessaan 5,945 mk = eli 78/5,945 = 13,12 €/päivä x 21,5 = 282, 08 €/kk.

      Lisäksi sai lapsilisän ja lapsilisä tuli joka kolmas kuukausi.
      Lapsilisä oli kahdesta n.300 mk/ joka 3 kuukausi
      Euroina summa olisi n. 16,80 € / kk = yht. kahdesta lapsesta.

      Elatusapu kahdesta lapsesta oli 680 mk joka on 114,38 € / kk
      Peruspäiväraha 2 x lapsilisä 2 x elatusapu (yksinhuoltaja lisää ei ollut) Tulot olivat: 413,26 € / kk.

      Vuokra 72 neliötä oli 1296 mk Asumistuki oli 1036,80 mk joten oma osuus oli 259,20 mk, oli euroina 43,59 euroa
      Elämiseen jäi euroina 369,67 €/kk. kolmelle hengelle.

      Peruspäivärahan lisäksi sai ansaita 1330 mk /kk joka ei vaikuttanut päivärahaan, euroina siis 223, 71 €/kk.

      (postin aamujako klo 04.00-06.00 7 kertaa viikossa, siitä ansaitsin 1180 mk/kk = 198,48 €/kk työtunti määrä ei velvoittanut viikko vapaaseen )
      Minulla tulot yht. 568,15 €/kk euroina. Kävin työvoimatoimiston kautta Ruokalaravintolan kokki kurssia. Kurssi toverit nylkivät tylpällä veitsellä, päivittäin, asumistuesta ja aamuyötyöstä.

      Heidän mielestään minun olisi pitänyt ostaa tupakkaa ja tarjota heille. Itse en polta, enkä käynyt tupakka paikalla.
      Kurssipäiville sai matkakorvauksen, joka lippuina tai rahana, otin rahana ja ostin matkakortin. Pari kurssilla ollutta vaati matkakorttiani itselleen. (koska minä kuljin polkupyörällä lumen tuloon asti) No en tietysti antanut, vaikka se oli jatkuvan ilkeilyn aihe.
      Nämä olivat 21 ja 24 v. tyttöjä. Heidän mielestään olin ikäloppu naisjäte 36v. ja lapset 6v ja 9v. Hassua etten muista edes heidän nimiään, mutta se ilkeys ei unohdu.

      .

      • 1943

        Nuo ilkeydet eivät unohdu. Itse koin ilkeyttä kansakoulussa, vieläkin muistan henkilöt. En ole törmännyt. heihin. Työelämässä oli jossain vaiheessa työpaikkakiusaamista, mutta mulla on hyvä itsetunto. Tästä on jäänyt tuo heikomman puolustaminen, ilkeilyä en siedä. Sen jälkeen, kun pääsin omilleni, mulla on ollut hyvä elämä. Eli onnea. Hyvin muistat yksityiskohdat. Tajuavatkohan ihmiset muuten, mitä ilkeilyllään aiheuttavat?


      • Korppis*
        1943 kirjoitti:

        Nuo ilkeydet eivät unohdu. Itse koin ilkeyttä kansakoulussa, vieläkin muistan henkilöt. En ole törmännyt. heihin. Työelämässä oli jossain vaiheessa työpaikkakiusaamista, mutta mulla on hyvä itsetunto. Tästä on jäänyt tuo heikomman puolustaminen, ilkeilyä en siedä. Sen jälkeen, kun pääsin omilleni, mulla on ollut hyvä elämä. Eli onnea. Hyvin muistat yksityiskohdat. Tajuavatkohan ihmiset muuten, mitä ilkeilyllään aiheuttavat?

        Voi hyvät hyssykät!

        Miten se tässä nyt näin pääsi käymään eiko trio kasaantunutkaan kokoon. Kinuski kakkukin tuliko syötyä, kuohuviinikin jäikö kylymään avaamattomana?

        Niin aiheeseen jos sosiaaliturva purettaisiin miten kävisi mustien hupulaisiemme. Heidän olisi palattava sotien keskelle sillä tuskin työ heitä kotiinne huutolaisiksi ottaisitte vai ottaisitteko?

        Myö syötiin katkarapukeittoa ja keskusteltiin maailman menosta.


      • 16.15
        1943 kirjoitti:

        Nuo ilkeydet eivät unohdu. Itse koin ilkeyttä kansakoulussa, vieläkin muistan henkilöt. En ole törmännyt. heihin. Työelämässä oli jossain vaiheessa työpaikkakiusaamista, mutta mulla on hyvä itsetunto. Tästä on jäänyt tuo heikomman puolustaminen, ilkeilyä en siedä. Sen jälkeen, kun pääsin omilleni, mulla on ollut hyvä elämä. Eli onnea. Hyvin muistat yksityiskohdat. Tajuavatkohan ihmiset muuten, mitä ilkeilyllään aiheuttavat?

        En ollenkaan ihmettele jos on kiusattu.

        Minua ei ole kiusattu edes kansakoulussa. Olin hyvä hiihtämään ja hyvä käsitöissä.
        Siinäkö salaisuus?


      • demeter
        16.15 kirjoitti:

        En ollenkaan ihmettele jos on kiusattu.

        Minua ei ole kiusattu edes kansakoulussa. Olin hyvä hiihtämään ja hyvä käsitöissä.
        Siinäkö salaisuus?

        Tuo on varmasti hyvä suoja kiusaajia vastaan, että on hyvä jossakin.
        Itse en ollut koulussa hyvä missään lajissa, mutta minua ei myöskään kiusattu. Ehkä minulla oli hyvä väistelyn taito.
        Työpaikoilla näytti olevan sääntönä se, että aina löytyi joku, joka alkoi nokkimaan.
        Olen nokkisen suhteen aika herkkähipiäinen, ihan nuorena en edes osannut itseäni puolustaa. Siinä eräs syy monivaiheiseen työhistoriaani.


      • 1943
        Korppis* kirjoitti:

        Voi hyvät hyssykät!

        Miten se tässä nyt näin pääsi käymään eiko trio kasaantunutkaan kokoon. Kinuski kakkukin tuliko syötyä, kuohuviinikin jäikö kylymään avaamattomana?

        Niin aiheeseen jos sosiaaliturva purettaisiin miten kävisi mustien hupulaisiemme. Heidän olisi palattava sotien keskelle sillä tuskin työ heitä kotiinne huutolaisiksi ottaisitte vai ottaisitteko?

        Myö syötiin katkarapukeittoa ja keskusteltiin maailman menosta.

        Kaikki meni suunnitelmien mukaan ja triosta kaksi nauttii aamiaistaan. Kuohuviinistä on vain tyhjä pullo jäljellä, ei sovi mehupulloksi, koska näkyy olevan suu vähän suurenlainen. Menee lasinkeräykseen. Trio alkaa hajaantua pikkuhiljaa ja vakiasukas alkaa tehdä pakollisia hommia, jotta voi perjantaina nostaa taas kytkintä..


      • 1943
        16.15 kirjoitti:

        En ollenkaan ihmettele jos on kiusattu.

        Minua ei ole kiusattu edes kansakoulussa. Olin hyvä hiihtämään ja hyvä käsitöissä.
        Siinäkö salaisuus?

        Onhan Sinulla oikeus mielipiteesi ja kuulut tähän melko suureen joukkoon, jotka eivät tämän asian suhteen korvaasi lotkauta muuten kuin syyllistämällä.


      • 1943
        demeter kirjoitti:

        Tuo on varmasti hyvä suoja kiusaajia vastaan, että on hyvä jossakin.
        Itse en ollut koulussa hyvä missään lajissa, mutta minua ei myöskään kiusattu. Ehkä minulla oli hyvä väistelyn taito.
        Työpaikoilla näytti olevan sääntönä se, että aina löytyi joku, joka alkoi nokkimaan.
        Olen nokkisen suhteen aika herkkähipiäinen, ihan nuorena en edes osannut itseäni puolustaa. Siinä eräs syy monivaiheiseen työhistoriaani.

        Asiassa on monta puolta. Jos on hyvä, vaikka ei tuo sitä esille, voi olla kateutta. Mikä mielestäni on jonkinlaista tyhmyyttä.


      • Korppis*
        1943 kirjoitti:

        Kaikki meni suunnitelmien mukaan ja triosta kaksi nauttii aamiaistaan. Kuohuviinistä on vain tyhjä pullo jäljellä, ei sovi mehupulloksi, koska näkyy olevan suu vähän suurenlainen. Menee lasinkeräykseen. Trio alkaa hajaantua pikkuhiljaa ja vakiasukas alkaa tehdä pakollisia hommia, jotta voi perjantaina nostaa taas kytkintä..

        Aloitit eilen netissä 12.55 jatkaen aina kello 17.48... palasit 20.07 ja lopetit 22.37.

        Trio syö aamiaista ja sinä olet koneella I wonder.


      • 1943
        Korppis* kirjoitti:

        Aloitit eilen netissä 12.55 jatkaen aina kello 17.48... palasit 20.07 ja lopetit 22.37.

        Trio syö aamiaista ja sinä olet koneella I wonder.

        Tuntuu näitä elämäni kirjanpitoa tekeviä riittävän, itselläni ei moiseen aikaa olekaan. Suuremmissakin tapaamisissa on kahdenkeskisiä neuvotteluita.


      • jargonistiko?
        Korppis* kirjoitti:

        Aloitit eilen netissä 12.55 jatkaen aina kello 17.48... palasit 20.07 ja lopetit 22.37.

        Trio syö aamiaista ja sinä olet koneella I wonder.

        Korppi eli Kaarne siellä taas yrittää riitaa ja epäsopua aikaiseksi. Onneksi 1943 ei provosoidu, on fiksu henkilö.


      • Korppis*

      • jargonistiko?

      • Korppis*
        jargonistiko? kirjoitti:

        Korpin synonyymi on Kaarne.

        Olen joskus nähnyt Kaarne nimimerkkiä käyttävän galleristin, enkä halua samaistua häneen.

        Korppi = Kaarne vanhahtava ilmaus

        Raven = Korpi = lintu

        Korppis taas on ainoastaan ja vain korpis ; )


      • Korppis* kirjoitti:

        Olen joskus nähnyt Kaarne nimimerkkiä käyttävän galleristin, enkä halua samaistua häneen.

        Korppi = Kaarne vanhahtava ilmaus

        Raven = Korpi = lintu

        Korppis taas on ainoastaan ja vain korpis ; )

        Skorpan kannattaa suosia P-kirjaimia...
        Laittaisin iloisen hymiön vaan tämä näppäimistö ei osaa enää, pitää ostaa uusi.
        H.


      • Korppis*
        hunksz kirjoitti:

        Skorpan kannattaa suosia P-kirjaimia...
        Laittaisin iloisen hymiön vaan tämä näppäimistö ei osaa enää, pitää ostaa uusi.
        H.

        Muistanet, että minulla on komiat rakennekynnet ja menen huoltoon vasta ensi viikolla. Haluan olla korpin kyntinen jatkossakin. Kynteni ovat kasvaneet ja lipsuvat näppäimistöllä ; ) Oli tarkoitus mennä huoltoon tällä viikolla, mutta koska matkustan ensi viikolla ja olen pois maasta kesän kynnykselle, niin jätettiin tämä huolto normaalia myöhemmäksi.

        Kultarallissa on nimensä mukaiset kultaiset kukat.


      • Korppis* kirjoitti:

        Muistanet, että minulla on komiat rakennekynnet ja menen huoltoon vasta ensi viikolla. Haluan olla korpin kyntinen jatkossakin. Kynteni ovat kasvaneet ja lipsuvat näppäimistöllä ; ) Oli tarkoitus mennä huoltoon tällä viikolla, mutta koska matkustan ensi viikolla ja olen pois maasta kesän kynnykselle, niin jätettiin tämä huolto normaalia myöhemmäksi.

        Kultarallissa on nimensä mukaiset kultaiset kukat.

        Kultaralli?
        H.


      • Korppis*
        hunksz kirjoitti:

        Kultaralli?
        H.

        Peukaloputti, suomen sutti, lekkermanni, kultaralli ja pikkurilli ; )


      • Korppis* kirjoitti:

        Peukaloputti, suomen sutti, lekkermanni, kultaralli ja pikkurilli ; )

        Jassoo... jotain muistikuvia on tuosta lorusta.
        En muista enää kaikkea, olin vasta vuoden vanha, serkkutytöt räpsyttelivät silmäripsiänikin kun olivat pidemmät kun heillä.
        H.


      • demeter
        1943 kirjoitti:

        Asiassa on monta puolta. Jos on hyvä, vaikka ei tuo sitä esille, voi olla kateutta. Mikä mielestäni on jonkinlaista tyhmyyttä.

        Totta tuokin. Liian hyväkään ei saa olla. Kateus on minusta usein pelkkä näköharha ja tuntemani lahjakkaat ihmiset joutuvat usein maksamaan siitäkin, ellei muulla niin yksinäisydellä. Heillä ei juuri selkääntaputtelijoita ole.


      • ällikkä
        Korppis* kirjoitti:

        Aloitit eilen netissä 12.55 jatkaen aina kello 17.48... palasit 20.07 ja lopetit 22.37.

        Trio syö aamiaista ja sinä olet koneella I wonder.

        Sinäkin Brutukseni tekisi mieli sanoa. Olet tutkaillut ilmaa ja huomannut, että on in nälviä vuosilukua.


      • ällikkä
        Korppis* kirjoitti:

        Muistanet, että minulla on komiat rakennekynnet ja menen huoltoon vasta ensi viikolla. Haluan olla korpin kyntinen jatkossakin. Kynteni ovat kasvaneet ja lipsuvat näppäimistöllä ; ) Oli tarkoitus mennä huoltoon tällä viikolla, mutta koska matkustan ensi viikolla ja olen pois maasta kesän kynnykselle, niin jätettiin tämä huolto normaalia myöhemmäksi.

        Kultarallissa on nimensä mukaiset kultaiset kukat.

        Olet siis oikea korppi noine kynsinesi, eikö Peter pelkää raapimista?


    • En kyllä osaa olla kateellinen ihmisille jotka käy jossain sossussa hakemassa rahaa.
      Ei se sieltä tule kuin Manulle illallinen, vaan pitää kertoa kaikki menonsa ja jos katsotaan että olet väärin käyttänyt rahasi niin mitään ei tule.
      Itse saan pientä palkaa työstä jota teen kaikkina vuorokauden aikoina, mutta ne on mun eikä kukaan tule väliin sanomaan mihin rahani käytän.
      Turhaa kateutta tuokin ja jos ressukoittelu auttaa jotakin tuossa niin antaa palaa vaan.
      Kannattais ehkä kokeilla miltä se tuntuu se elämä noiden ihmisten tossuissa ja vasta sitten sanoa onko se oikein.
      Mutta kenties olet sitä elämää elänytkin, mistäpä minä tiedän.

      • 1943

        En ole kateellinen, mutta kohtuus kaikessa. Edelleen olen sitä mieltä, että pyrittäisiin joukolla aktivoimaan ja edes mietittäisiin, miten se tehdään.


      • elämme vuotta 2011

        Kanssasi samaa mieltä.

        Miten on vaikeaa ymmärtää, ettemme elä enää sitä aikaa, kun itse olimme nuoria? Miksi aina vedotaan, että minä tein niin ja niin?

        Ei työttömyys ole vain meidän maamme ongelma. Sitä on joka maassa.

        Työpaikkoja on paljon kadonnut. Firma, jossa itse työskentelin 70-luvun alussa, työllisti silloin toista sataa työntekijää. Nykyisin siellä on alta 50 ihmistä ja kauppa käy, kuten ennenkin.


      • 1943
        elämme vuotta 2011 kirjoitti:

        Kanssasi samaa mieltä.

        Miten on vaikeaa ymmärtää, ettemme elä enää sitä aikaa, kun itse olimme nuoria? Miksi aina vedotaan, että minä tein niin ja niin?

        Ei työttömyys ole vain meidän maamme ongelma. Sitä on joka maassa.

        Työpaikkoja on paljon kadonnut. Firma, jossa itse työskentelin 70-luvun alussa, työllisti silloin toista sataa työntekijää. Nykyisin siellä on alta 50 ihmistä ja kauppa käy, kuten ennenkin.

        Totta kirjoitat, mutta eikö voisi yrittää jakaa työtä jotenkin eri tavalla? Olemmeko tosiaan hyväksyneet tilanteen?


      • elämme vuotta 2011
        1943 kirjoitti:

        Totta kirjoitat, mutta eikö voisi yrittää jakaa työtä jotenkin eri tavalla? Olemmeko tosiaan hyväksyneet tilanteen?

        Kerroppa ne eri tavat?

        Äläkä ala riistämään ihmisarvoa siten, että määräät työttömät, sillä 500 euron palkalla, siivoamaan tienvarsia.


      • 1943 kirjoitti:

        En ole kateellinen, mutta kohtuus kaikessa. Edelleen olen sitä mieltä, että pyrittäisiin joukolla aktivoimaan ja edes mietittäisiin, miten se tehdään.

        No minäpä kerron nyt ihan omasta elämästä, tältä raittiilta ajalta jota mulla on parikymmentä vuotta takana.
        Noin viisitoista vuotta elin pätkätyö elämää.
        Ja aktiivisempaa työnhakijaa saa etsiä.
        Tein pieniä pätkiä ja pitempiä pätkiä. Menin kursseille joilta en saanut mitään muuta kun matkarahat ja ruokarahan, mutta mentävä oli vaikka ne kurssit oli vain niitä joilla tilastoja siivotaan, eli mitään muuta merkitystä ei monillakaan työkkärin kursseilla ole.
        Mulla oli silloin yks hyvä puoli, olin vastuussa vain itsestäni. Niillä rahoilla mitä sain ei olis elätetty lapsia.
        Mulla on aina ollut mahdollisuus elää pienillä, koska en omista autoa eikä silloin ollut edes tietokonetta mulla. Vain ne välttämättömät maksut.
        Meidän maailma on tehty sellaiseksi että kaikkea pitää olla. Ja jos on lapsia niin kuinka paljon enemmän.
        Ei se ole niiden ihmisten syy, vaan tämän maailman jossa vaaditaan aina enemmän. Koneita ja kaikkea muuta.
        Onhan toki niitäkin jotka käyttää yhteiskuntaa hyväkseen mutta niiden akviteetti on juuri sitä ja sitä elämää ei sun ajatukset varmaan muuta. Eikä niillä olis aikaakaan kuunnella kun se elämän voima menee juuri siihen miten vois taas ottaa hyöty milloin mistäkin.


      • 1943
        elämme vuotta 2011 kirjoitti:

        Kerroppa ne eri tavat?

        Äläkä ala riistämään ihmisarvoa siten, että määräät työttömät, sillä 500 euron palkalla, siivoamaan tienvarsia.

        Minusta kaikki työ on arvokasta. Tuonkin homman voisi tehdä urakalla. ties mihin ansioihin päästäisiin. Siivosin 50 eurolla mökkitien 6 km:n pusikot. Enkä tuntenut itseäni mitenkään arvottomaksi. Tienvarsien siivoamiseen kunnat voisivat satsata, eli porukalla tehtäisiin hommia.


      • jocus*
        elämme vuotta 2011 kirjoitti:

        Kerroppa ne eri tavat?

        Äläkä ala riistämään ihmisarvoa siten, että määräät työttömät, sillä 500 euron palkalla, siivoamaan tienvarsia.

        6-tuntinen työpäivä jakaisi työn tasaisemmin, ja jako sopisi vuorotyöhön. Työuupumukset, burnoutit, sairaspäivät ja ennenaikaiset eläköitymiset vähenisivät ja työurat jatkuisivat. Opiskelumotivaatio nousisi, kun työtä olisi kaikille tarjolla. Vapaa-ajan lisääntyminen parantaisi perhe-elämää ja lasten hyvinvointia. Palkat hieman laskisivat, mutta myös yhteiskunnan kulut pienenisivät (sairaskulut, eläkekulut, päivähoitokulut, jne.) ja sitä kautta verotus laskisi. Elintaso voisi aavistuksen laskea, mutta elämisen taso kohoaisi.


      • elämme vuotta 2011
        1943 kirjoitti:

        Minusta kaikki työ on arvokasta. Tuonkin homman voisi tehdä urakalla. ties mihin ansioihin päästäisiin. Siivosin 50 eurolla mökkitien 6 km:n pusikot. Enkä tuntenut itseäni mitenkään arvottomaksi. Tienvarsien siivoamiseen kunnat voisivat satsata, eli porukalla tehtäisiin hommia.

        Kyse ei ollut mistään työn halveksunnasta, vaan siitä saatavasta korvauksesta.

        Minä eläkkeellä, voisin. siivota tuon tienpätkän, ilman 50 euron korvaustakin, koska eläkkeeni riittää elämiseeni.


      • Pirre*
        jocus* kirjoitti:

        6-tuntinen työpäivä jakaisi työn tasaisemmin, ja jako sopisi vuorotyöhön. Työuupumukset, burnoutit, sairaspäivät ja ennenaikaiset eläköitymiset vähenisivät ja työurat jatkuisivat. Opiskelumotivaatio nousisi, kun työtä olisi kaikille tarjolla. Vapaa-ajan lisääntyminen parantaisi perhe-elämää ja lasten hyvinvointia. Palkat hieman laskisivat, mutta myös yhteiskunnan kulut pienenisivät (sairaskulut, eläkekulut, päivähoitokulut, jne.) ja sitä kautta verotus laskisi. Elintaso voisi aavistuksen laskea, mutta elämisen taso kohoaisi.

        Kyllä jocus*, olen kanssasi aivan samaa mieltä.


      • Korppis*
        tulisilla kirjoitti:

        No minäpä kerron nyt ihan omasta elämästä, tältä raittiilta ajalta jota mulla on parikymmentä vuotta takana.
        Noin viisitoista vuotta elin pätkätyö elämää.
        Ja aktiivisempaa työnhakijaa saa etsiä.
        Tein pieniä pätkiä ja pitempiä pätkiä. Menin kursseille joilta en saanut mitään muuta kun matkarahat ja ruokarahan, mutta mentävä oli vaikka ne kurssit oli vain niitä joilla tilastoja siivotaan, eli mitään muuta merkitystä ei monillakaan työkkärin kursseilla ole.
        Mulla oli silloin yks hyvä puoli, olin vastuussa vain itsestäni. Niillä rahoilla mitä sain ei olis elätetty lapsia.
        Mulla on aina ollut mahdollisuus elää pienillä, koska en omista autoa eikä silloin ollut edes tietokonetta mulla. Vain ne välttämättömät maksut.
        Meidän maailma on tehty sellaiseksi että kaikkea pitää olla. Ja jos on lapsia niin kuinka paljon enemmän.
        Ei se ole niiden ihmisten syy, vaan tämän maailman jossa vaaditaan aina enemmän. Koneita ja kaikkea muuta.
        Onhan toki niitäkin jotka käyttää yhteiskuntaa hyväkseen mutta niiden akviteetti on juuri sitä ja sitä elämää ei sun ajatukset varmaan muuta. Eikä niillä olis aikaakaan kuunnella kun se elämän voima menee juuri siihen miten vois taas ottaa hyöty milloin mistäkin.

        Ihmiset, joilla on todellisia kokemuksia käsiteltävistä asioista, osaavat ilmaista asioita kuten sinä nyt.

        Mutajutskat ovat mutajutskoja!

        Musta tuntuu, että lähden kylille hengailemaan, hyvää päviän jatkoa, istuntoni on nyt päättynyt ; )


      • Tas Pappa
        tulisilla kirjoitti:

        No minäpä kerron nyt ihan omasta elämästä, tältä raittiilta ajalta jota mulla on parikymmentä vuotta takana.
        Noin viisitoista vuotta elin pätkätyö elämää.
        Ja aktiivisempaa työnhakijaa saa etsiä.
        Tein pieniä pätkiä ja pitempiä pätkiä. Menin kursseille joilta en saanut mitään muuta kun matkarahat ja ruokarahan, mutta mentävä oli vaikka ne kurssit oli vain niitä joilla tilastoja siivotaan, eli mitään muuta merkitystä ei monillakaan työkkärin kursseilla ole.
        Mulla oli silloin yks hyvä puoli, olin vastuussa vain itsestäni. Niillä rahoilla mitä sain ei olis elätetty lapsia.
        Mulla on aina ollut mahdollisuus elää pienillä, koska en omista autoa eikä silloin ollut edes tietokonetta mulla. Vain ne välttämättömät maksut.
        Meidän maailma on tehty sellaiseksi että kaikkea pitää olla. Ja jos on lapsia niin kuinka paljon enemmän.
        Ei se ole niiden ihmisten syy, vaan tämän maailman jossa vaaditaan aina enemmän. Koneita ja kaikkea muuta.
        Onhan toki niitäkin jotka käyttää yhteiskuntaa hyväkseen mutta niiden akviteetti on juuri sitä ja sitä elämää ei sun ajatukset varmaan muuta. Eikä niillä olis aikaakaan kuunnella kun se elämän voima menee juuri siihen miten vois taas ottaa hyöty milloin mistäkin.

        Tuo tuntuu pitävän paikkansa nytkin vielä. Kun olet aikasi tehnyt pätkätöitä, et tahdo saadakaan muuta.Vaikka olisit kuinka hyvä ammatissasi, ei sitä vakanssia anneta sinulle. Mieluummin vaikka firman ulkopuolelta otetaan kokonaan uusi tekijä.

        Työttömäksi joutuminen on tänäkin päivänä koko helvetti. Työvoimatoimistot lykkäävät kursseille kurssin perään. Väkisin.
        Jos sinulla on yhdetkin ammattipaperit, et pääse enää edes kurssillekaan. Siellä ei edes yritetä aktiivisesti työllistää. Siellä on kuittaaminen pääasia. Putoat pääriäluokkaan.

        Puolikin vuotta työttömyyskortistossa, niin olet ihminen jolla ei ole toivoa saada ammattiaan vastaavaa työtä.
        Mikähän siinä on että työnantajilla on joku kumma, valmiiksi negatiivinen käsitys hakijasta. Tuntuu että työttömäksi joutunut on itse syyllinen tilanteeseensa.

        Jos työttömällä ei ole suhteita, on monenkin tie työelämään kutakuinkin pystyssä.
        Toki joukkoon mahtuu niitä työtä vieroksuvia luusereitakin.
        Nämä leimaa kummasti koko työttömien joukon. Onneksi niitä on todellakin pieni vähemmistö.
        Sairaat, ilman eläkettä jääneet on myöskin yksi ryhmä.

        Itse en ole elämäni varrella ollut ikinä työtön - päivääkään. Useimmiten liikaakin työtä tehtäväksi. Työpaikkani olen saanut itse valita.
        Tiedän että näin hyvin on nykyään harvalla asiat.
        Tällaiset työelämän hyväosaiset ihmiset eivät osaa paneutua työttömän elämään.
        Joskus kuulostaa että juuri tällaiset henkilöt ovat niitä pahimpia työttömän syyllistäjiä. Itse olen nähnyt aktiivisten, rikkeettömän työuran tehneiden, putoavan kelkasta. Jopa alkoholisoituen henkisen paineen alla.

        Nykyisin ammattiin valmistuneen nuoren ihmisen on oltava valmiina siihen että Hän työuransa aikana joutuu opettelemaan vähintään viisi kertaaa kokonaan uuden ammatin.
        Työtehtävät ja tekniikat muuttuvat vinhaa vauhtia.Elinkeinorakenne muuttuu yks-kaks. Ihminen on ainoa, jonka vaaditaan joustamaan työelämän muutospaineissa.
        Jossakin mättää pahasti. Missähän?


      • Korppis*
        Tas Pappa kirjoitti:

        Tuo tuntuu pitävän paikkansa nytkin vielä. Kun olet aikasi tehnyt pätkätöitä, et tahdo saadakaan muuta.Vaikka olisit kuinka hyvä ammatissasi, ei sitä vakanssia anneta sinulle. Mieluummin vaikka firman ulkopuolelta otetaan kokonaan uusi tekijä.

        Työttömäksi joutuminen on tänäkin päivänä koko helvetti. Työvoimatoimistot lykkäävät kursseille kurssin perään. Väkisin.
        Jos sinulla on yhdetkin ammattipaperit, et pääse enää edes kurssillekaan. Siellä ei edes yritetä aktiivisesti työllistää. Siellä on kuittaaminen pääasia. Putoat pääriäluokkaan.

        Puolikin vuotta työttömyyskortistossa, niin olet ihminen jolla ei ole toivoa saada ammattiaan vastaavaa työtä.
        Mikähän siinä on että työnantajilla on joku kumma, valmiiksi negatiivinen käsitys hakijasta. Tuntuu että työttömäksi joutunut on itse syyllinen tilanteeseensa.

        Jos työttömällä ei ole suhteita, on monenkin tie työelämään kutakuinkin pystyssä.
        Toki joukkoon mahtuu niitä työtä vieroksuvia luusereitakin.
        Nämä leimaa kummasti koko työttömien joukon. Onneksi niitä on todellakin pieni vähemmistö.
        Sairaat, ilman eläkettä jääneet on myöskin yksi ryhmä.

        Itse en ole elämäni varrella ollut ikinä työtön - päivääkään. Useimmiten liikaakin työtä tehtäväksi. Työpaikkani olen saanut itse valita.
        Tiedän että näin hyvin on nykyään harvalla asiat.
        Tällaiset työelämän hyväosaiset ihmiset eivät osaa paneutua työttömän elämään.
        Joskus kuulostaa että juuri tällaiset henkilöt ovat niitä pahimpia työttömän syyllistäjiä. Itse olen nähnyt aktiivisten, rikkeettömän työuran tehneiden, putoavan kelkasta. Jopa alkoholisoituen henkisen paineen alla.

        Nykyisin ammattiin valmistuneen nuoren ihmisen on oltava valmiina siihen että Hän työuransa aikana joutuu opettelemaan vähintään viisi kertaaa kokonaan uuden ammatin.
        Työtehtävät ja tekniikat muuttuvat vinhaa vauhtia.Elinkeinorakenne muuttuu yks-kaks. Ihminen on ainoa, jonka vaaditaan joustamaan työelämän muutospaineissa.
        Jossakin mättää pahasti. Missähän?

        Pitkäaikaistyöttömien kouluttajana tuli nähtyä yhtä ja toista. Kirjoitit juuri niin kuin systeemimme toimii. Ei siina meidän taivastelut ja aktiviteettien miettiminen auta. Kyllä yrittävä jossain vaiheessa lannistuu ja heittää hanskat tiskiin.

        Miksi me muuten tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa?


      • 21
        1943 kirjoitti:

        Minusta kaikki työ on arvokasta. Tuonkin homman voisi tehdä urakalla. ties mihin ansioihin päästäisiin. Siivosin 50 eurolla mökkitien 6 km:n pusikot. Enkä tuntenut itseäni mitenkään arvottomaksi. Tienvarsien siivoamiseen kunnat voisivat satsata, eli porukalla tehtäisiin hommia.

        Teit sitä monta vuotta, olen saanut lukea.


      • demeter
        Tas Pappa kirjoitti:

        Tuo tuntuu pitävän paikkansa nytkin vielä. Kun olet aikasi tehnyt pätkätöitä, et tahdo saadakaan muuta.Vaikka olisit kuinka hyvä ammatissasi, ei sitä vakanssia anneta sinulle. Mieluummin vaikka firman ulkopuolelta otetaan kokonaan uusi tekijä.

        Työttömäksi joutuminen on tänäkin päivänä koko helvetti. Työvoimatoimistot lykkäävät kursseille kurssin perään. Väkisin.
        Jos sinulla on yhdetkin ammattipaperit, et pääse enää edes kurssillekaan. Siellä ei edes yritetä aktiivisesti työllistää. Siellä on kuittaaminen pääasia. Putoat pääriäluokkaan.

        Puolikin vuotta työttömyyskortistossa, niin olet ihminen jolla ei ole toivoa saada ammattiaan vastaavaa työtä.
        Mikähän siinä on että työnantajilla on joku kumma, valmiiksi negatiivinen käsitys hakijasta. Tuntuu että työttömäksi joutunut on itse syyllinen tilanteeseensa.

        Jos työttömällä ei ole suhteita, on monenkin tie työelämään kutakuinkin pystyssä.
        Toki joukkoon mahtuu niitä työtä vieroksuvia luusereitakin.
        Nämä leimaa kummasti koko työttömien joukon. Onneksi niitä on todellakin pieni vähemmistö.
        Sairaat, ilman eläkettä jääneet on myöskin yksi ryhmä.

        Itse en ole elämäni varrella ollut ikinä työtön - päivääkään. Useimmiten liikaakin työtä tehtäväksi. Työpaikkani olen saanut itse valita.
        Tiedän että näin hyvin on nykyään harvalla asiat.
        Tällaiset työelämän hyväosaiset ihmiset eivät osaa paneutua työttömän elämään.
        Joskus kuulostaa että juuri tällaiset henkilöt ovat niitä pahimpia työttömän syyllistäjiä. Itse olen nähnyt aktiivisten, rikkeettömän työuran tehneiden, putoavan kelkasta. Jopa alkoholisoituen henkisen paineen alla.

        Nykyisin ammattiin valmistuneen nuoren ihmisen on oltava valmiina siihen että Hän työuransa aikana joutuu opettelemaan vähintään viisi kertaaa kokonaan uuden ammatin.
        Työtehtävät ja tekniikat muuttuvat vinhaa vauhtia.Elinkeinorakenne muuttuu yks-kaks. Ihminen on ainoa, jonka vaaditaan joustamaan työelämän muutospaineissa.
        Jossakin mättää pahasti. Missähän?

        Totta puhut Tase-Pappa. Monille työttömäksi joutuminen on todellinen murhenäytelmä. Mutta samalla tavalla kuin nuoren tulisi tänä päivänä valmistautua vaihtamaan ammattia, hänen tulisi myös etsiä muita tukirakenteita itselleen niin ettei koko elämä olisi yhden kortin, työn, varassa.


      • Tas Pappa kirjoitti:

        Tuo tuntuu pitävän paikkansa nytkin vielä. Kun olet aikasi tehnyt pätkätöitä, et tahdo saadakaan muuta.Vaikka olisit kuinka hyvä ammatissasi, ei sitä vakanssia anneta sinulle. Mieluummin vaikka firman ulkopuolelta otetaan kokonaan uusi tekijä.

        Työttömäksi joutuminen on tänäkin päivänä koko helvetti. Työvoimatoimistot lykkäävät kursseille kurssin perään. Väkisin.
        Jos sinulla on yhdetkin ammattipaperit, et pääse enää edes kurssillekaan. Siellä ei edes yritetä aktiivisesti työllistää. Siellä on kuittaaminen pääasia. Putoat pääriäluokkaan.

        Puolikin vuotta työttömyyskortistossa, niin olet ihminen jolla ei ole toivoa saada ammattiaan vastaavaa työtä.
        Mikähän siinä on että työnantajilla on joku kumma, valmiiksi negatiivinen käsitys hakijasta. Tuntuu että työttömäksi joutunut on itse syyllinen tilanteeseensa.

        Jos työttömällä ei ole suhteita, on monenkin tie työelämään kutakuinkin pystyssä.
        Toki joukkoon mahtuu niitä työtä vieroksuvia luusereitakin.
        Nämä leimaa kummasti koko työttömien joukon. Onneksi niitä on todellakin pieni vähemmistö.
        Sairaat, ilman eläkettä jääneet on myöskin yksi ryhmä.

        Itse en ole elämäni varrella ollut ikinä työtön - päivääkään. Useimmiten liikaakin työtä tehtäväksi. Työpaikkani olen saanut itse valita.
        Tiedän että näin hyvin on nykyään harvalla asiat.
        Tällaiset työelämän hyväosaiset ihmiset eivät osaa paneutua työttömän elämään.
        Joskus kuulostaa että juuri tällaiset henkilöt ovat niitä pahimpia työttömän syyllistäjiä. Itse olen nähnyt aktiivisten, rikkeettömän työuran tehneiden, putoavan kelkasta. Jopa alkoholisoituen henkisen paineen alla.

        Nykyisin ammattiin valmistuneen nuoren ihmisen on oltava valmiina siihen että Hän työuransa aikana joutuu opettelemaan vähintään viisi kertaaa kokonaan uuden ammatin.
        Työtehtävät ja tekniikat muuttuvat vinhaa vauhtia.Elinkeinorakenne muuttuu yks-kaks. Ihminen on ainoa, jonka vaaditaan joustamaan työelämän muutospaineissa.
        Jossakin mättää pahasti. Missähän?

        Suuri syy tässä menossa on siinä että koko ajan vaaditaan enmmän, pitää tulla tulosta suurempaa ja enemmän.
        Eihän sellaisessa maailmassa pärjää ihminen joka haluaa olla ja elää rauhassa, ilman jatkuvia muutoksia.
        Nää palstan muutokset on yksi tämän päivän juttu. Koska muutoksia pitää tehdä niin romutetaan hyvät mallit.
        Ihminen joka on ahne tälläiselle elämälle pärjää kyllä, mutta kaikki ei ole.
        Eikä maailma voi mennä koko aikaa ylöspäin. Näkeehän sen jo luonnosta.
        Se tekee sitten sen että ihminen joutuu takaisin siihen elämään missä on kyse vain henkiinjäämisestä, siellä ei kysytä sitten että kovempaa ainakaan alkuun.
        Toki sielläkin on osa joka jo miettii seuraavaa tai sitä mikä jäi kesken kun kaikki romuttui.
        Nykyajan nuoret koulutetaan usein työttömiksi, niinkuin monet iäkkäätkin jotka aikuiskoulutukseen lähtevät.
        Muistelin sun kirjoituksen luettuani sitä yhtä lama aikaa kun oli miehiä jotka ei voineet sanoa vaimoilleen saaneensa potkut töistä vaan lähtivät joka aamu jonnekin.
        Miten hirveää on elää sellaista näyttelyä. Täytyyhän se tajuta että jossain vaiheessa se selviää.
        Ja kuka sen on joka sitten saa kaiken tämän aikaiseksi. No ihminen, toinen lajitoveri, näin me toisiamme syömme. Itse toivon etten tuttujani koskaan kohtelisi niin että joutuvat elämäänsä häpeemään minulle.


      • elämme vuotta 2011 kirjoitti:

        Kanssasi samaa mieltä.

        Miten on vaikeaa ymmärtää, ettemme elä enää sitä aikaa, kun itse olimme nuoria? Miksi aina vedotaan, että minä tein niin ja niin?

        Ei työttömyys ole vain meidän maamme ongelma. Sitä on joka maassa.

        Työpaikkoja on paljon kadonnut. Firma, jossa itse työskentelin 70-luvun alussa, työllisti silloin toista sataa työntekijää. Nykyisin siellä on alta 50 ihmistä ja kauppa käy, kuten ennenkin.

        Meiltä on parin vuoden aikana lähtenyt paljon. Eläkeputkeen suuri osa mutta kyllä muutenkin.
        Saa olla kiitollinen että on saanut nämä vuodet olla samalla työnantajalla.
        Useinhan muuten sellainen työpaikka lopetetaan tai siirretään muualle jossa on juuri kehuttu työnantajan puolelta että nyt on tehty todella hyvää tulosta, ollaan ylöspäin menty.
        Sitten siitä kiitokseksi annetaankin lopputili työntekijöiden kouraan.
        Ihan lähellä kävi niin että tehdasta laajennettiin ostettiinn uusia koneita ja puhuttiin kuinka hyvin menee, ja kas kuukauden päästä käytiin YT neuvotteluja ja pian ei ollut koko tehdasta. Pieni paikkakunta ja työttömäksi jäi monta sataa ihmistä.
        Tälläisessä maailmassa me eletään ja tälläinen tulevaisuus jätetään nuorille.


      • Tas Pappa kirjoitti:

        Tuo tuntuu pitävän paikkansa nytkin vielä. Kun olet aikasi tehnyt pätkätöitä, et tahdo saadakaan muuta.Vaikka olisit kuinka hyvä ammatissasi, ei sitä vakanssia anneta sinulle. Mieluummin vaikka firman ulkopuolelta otetaan kokonaan uusi tekijä.

        Työttömäksi joutuminen on tänäkin päivänä koko helvetti. Työvoimatoimistot lykkäävät kursseille kurssin perään. Väkisin.
        Jos sinulla on yhdetkin ammattipaperit, et pääse enää edes kurssillekaan. Siellä ei edes yritetä aktiivisesti työllistää. Siellä on kuittaaminen pääasia. Putoat pääriäluokkaan.

        Puolikin vuotta työttömyyskortistossa, niin olet ihminen jolla ei ole toivoa saada ammattiaan vastaavaa työtä.
        Mikähän siinä on että työnantajilla on joku kumma, valmiiksi negatiivinen käsitys hakijasta. Tuntuu että työttömäksi joutunut on itse syyllinen tilanteeseensa.

        Jos työttömällä ei ole suhteita, on monenkin tie työelämään kutakuinkin pystyssä.
        Toki joukkoon mahtuu niitä työtä vieroksuvia luusereitakin.
        Nämä leimaa kummasti koko työttömien joukon. Onneksi niitä on todellakin pieni vähemmistö.
        Sairaat, ilman eläkettä jääneet on myöskin yksi ryhmä.

        Itse en ole elämäni varrella ollut ikinä työtön - päivääkään. Useimmiten liikaakin työtä tehtäväksi. Työpaikkani olen saanut itse valita.
        Tiedän että näin hyvin on nykyään harvalla asiat.
        Tällaiset työelämän hyväosaiset ihmiset eivät osaa paneutua työttömän elämään.
        Joskus kuulostaa että juuri tällaiset henkilöt ovat niitä pahimpia työttömän syyllistäjiä. Itse olen nähnyt aktiivisten, rikkeettömän työuran tehneiden, putoavan kelkasta. Jopa alkoholisoituen henkisen paineen alla.

        Nykyisin ammattiin valmistuneen nuoren ihmisen on oltava valmiina siihen että Hän työuransa aikana joutuu opettelemaan vähintään viisi kertaaa kokonaan uuden ammatin.
        Työtehtävät ja tekniikat muuttuvat vinhaa vauhtia.Elinkeinorakenne muuttuu yks-kaks. Ihminen on ainoa, jonka vaaditaan joustamaan työelämän muutospaineissa.
        Jossakin mättää pahasti. Missähän?

        Pätkätyöt ja lyhennetty työaika.

        Eivät ne välttämättä ole kaikille huonoja ratkaisuja.

        Kotivuosien jälkeen vaimo meni marketin kassalle 3h/ilta lauantaisin 5h.
        Hän tapasi ihmisiä ja minä olin luontevasti lasten kanssa enemmän kuin olisin muutoin ollut.

        7:n vakituisen työsuhteen jälkeen aloitin 53:na ensimmäisen määräaikaisen.
        Lopulliseksi kestoksi muotoutui 7kk.
        Sen jälkeen työttömyysjaksojen väleissä kaksi lyhyempää rupeamaa ja sitten vakituiseen työpaikkaan.
        Eipä enää huvittanutkaan loputtomalta näyttävä saman jyystäminen.
        Palasin pätkiin.
        Lyhyin oli 2pv.

        Vaihtelevia, mielenkiintoisia toimeksiantoja toisistaan poikkeavissa puitteissa.
        Ikävätkin askareet koki mielekkäinä koska ajallinen takaraja oli näkyvissä.

        Lisäbonuksena oli oman ajankäytön suunnittelumahdollisuus.
        Ei ollut työkavereita eikä esimiestä joiden kanssa olisi pitänyt sopia.
        Pätkät olin palkka työläisenä mutta työnantajani ( kaksi oli entisiä alaisiani, kolmas entinen työkaveri rinnakkaisorganisatiosta ) suhtautuivat erittäin joustavasti.

        Toimeksiantajia kiinnosti vain aikataulussa saavutettu lopputulos.

        En varmaan edusta työtön / pätkätyöläinen tyyppitapausta mutta meitäkin on, kuten minun kanssani samoihin aikoihin vetäytyneen vaimoni tapaisia, tarkoituksella epätyypillistä työaikaa tekeviä.

        Ilmaisusi "työtä vieroksuva luuseri" tuntui aivan alkuun olevan jossain määrin vaimoni ajatuksissa, myös minullakin, mutta toivuimme hyvin nopeasti lohduttautuen ajatuksella että olemme etuajassa vetäytyneet työelämästä hyvin pienille eläkkeille tehden tilaa nuoremmille.

        Tälläinen ajattelun ja toiminnan jalous edellyttäisi jo kutsua pressan linnaan mutta taitaa meitä kaltaisamme olla kuitenkin sinne liian paljon?


      • Levottomat jalat.
        tulisilla kirjoitti:

        Meiltä on parin vuoden aikana lähtenyt paljon. Eläkeputkeen suuri osa mutta kyllä muutenkin.
        Saa olla kiitollinen että on saanut nämä vuodet olla samalla työnantajalla.
        Useinhan muuten sellainen työpaikka lopetetaan tai siirretään muualle jossa on juuri kehuttu työnantajan puolelta että nyt on tehty todella hyvää tulosta, ollaan ylöspäin menty.
        Sitten siitä kiitokseksi annetaankin lopputili työntekijöiden kouraan.
        Ihan lähellä kävi niin että tehdasta laajennettiin ostettiinn uusia koneita ja puhuttiin kuinka hyvin menee, ja kas kuukauden päästä käytiin YT neuvotteluja ja pian ei ollut koko tehdasta. Pieni paikkakunta ja työttömäksi jäi monta sataa ihmistä.
        Tälläisessä maailmassa me eletään ja tälläinen tulevaisuus jätetään nuorille.

        Luonnekysymys!
        Samalla työnantajalla!

        On myös meitä poikkeavia ( ? ) jotka eivät kerta kaikkiaan saa tyydytystä saman työnantajan, ainakaan saman paikkakunnan toimipisteen palveluksessa vaikka tehtävät vaihtuisivat oleellisestikin.

        Määräaikaisissa työsuhteissa, mieluummin vielä eri paikkakunnilla, on jotain kipinää.
        Epävarmuus odotettavissa olevan työttömyysjakson ja seuraavan mahdollisen pätkän ajankohdasta, sijainnista, sisällöstä ja kestosta pitää miehen pirteänä!

        Minua piti vuosikaudet paikallaan vain talovelat ja lasten esikoulu- ja ala-astevaiheet.
        Sen jälkeen lähdin toteuttamaan itseäni.


      • Vene Gomeralla
        Levottomat jalat. kirjoitti:

        Luonnekysymys!
        Samalla työnantajalla!

        On myös meitä poikkeavia ( ? ) jotka eivät kerta kaikkiaan saa tyydytystä saman työnantajan, ainakaan saman paikkakunnan toimipisteen palveluksessa vaikka tehtävät vaihtuisivat oleellisestikin.

        Määräaikaisissa työsuhteissa, mieluummin vielä eri paikkakunnilla, on jotain kipinää.
        Epävarmuus odotettavissa olevan työttömyysjakson ja seuraavan mahdollisen pätkän ajankohdasta, sijainnista, sisällöstä ja kestosta pitää miehen pirteänä!

        Minua piti vuosikaudet paikallaan vain talovelat ja lasten esikoulu- ja ala-astevaiheet.
        Sen jälkeen lähdin toteuttamaan itseäni.

        Ei pelkästään luonnekysymys. Ei kaikilla riitä eväät lähteä toteuttamaan itseään ainakaan ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä, jos silloinkaan.
        Me joilla on vara valita, olemme onnekkaita.


      • Levottomat jalat.
        Vene Gomeralla kirjoitti:

        Ei pelkästään luonnekysymys. Ei kaikilla riitä eväät lähteä toteuttamaan itseään ainakaan ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä, jos silloinkaan.
        Me joilla on vara valita, olemme onnekkaita.

        Paikalleen luutuminen ja kaiken uuden pelko!
        Siinä ovat ne jarruttavat tekijät.

        Tuttavapiirini ja opiskelukaverini muodostuvat suurimmalta osin henkilöistä jotka ovat juuttuneet ensimmäiseen, vakituiseen työpaikkaansa ja yhtä tuntemaani tapausta lukuun ottamatta ovat 10 - 15 vuoden jäsähtämisen jälkeen kykenemättömiä muutokseen.

        Alkuvuosina useimpien tehtäväsisällöt ovat muuttuneet mutta pitemmän päälle joukkio jauhaa enemmän tai vähemmän rutiineiksi muotoutuneita askareitaan, tyytymättöminä.

        Toki on myönnettävä että vaimon koulutus ( tai kouluttamattomuus ) ja ammatillinen kunnianhimo vaikuttavat muutosherkkyyteen, ainakin kauempana olevalle paikkakunnalle tai toiseen maahan.

        Valtaosaltaan kyse on siitä että muutoksessa nähdään enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.
        Sitä paitsi, pitkään paikalleen jäsähtäneen on kyllä huonompi vaihtaakaan oleellisesti erilaiseen tehtävään ja/tai ympäristöön.

        Minun kohdallani ei onnella ole mitään tekemistä.
        Itse olen tilanteeni rakentanut.

        Tilanteeni on tavoitteen mukaisesti 5-v nuoremman vaimon kanssa täysvapaalla viimeiset 10-vuotta.


    • ei ikinä enää

      alkoholisti on kuin ameeba, joku kirjoitti ja osaavat heittäytyä ressukaksi krapulassaa viimeistään.
      Annas olla kun alkaa juominen, muut ei kiinnosta, eli todellisia virtahepoja olohuoneissa.
      Sairaus se on selvästi, pahempaa kun pettäminen jos parisuhteessa on.

      • 1943

        Muistan kuinka aloin ajatella tätä asiaa. Olin työelämään tutustumassa ja siellä oli nuori työntekijä. Kysyin, miksi hän oli lähtenyt kauas kotiseudultaan. Hän kertoi, että halusi tosiaan pois. Kun tuli koulusta, saattoi olla koti täynä humalaisia. Kuten olen aikaisemmn todennut, mulla on ollut elämässä onnea hyvin monessa asiassa, ei ole tarvinnut tällaista kokea.


    • 1943

      Omalta osaltani päätän keskustelun tähän ennen kuin vakinikit siirtyvät puskiin tai alkaa mennä henkilökohtaisuuksiin. Kiitos mielipiteistä.

      • Pirre*

        Kiitos itellesi 1943, - vaikka en olekaan kanssasi aina samaa mieltä, en mene k o s k a a n pusikkoon huutelemaan, ja vaikka olen ns. vakinikki :)


      • demeter
        Pirre* kirjoitti:

        Kiitos itellesi 1943, - vaikka en olekaan kanssasi aina samaa mieltä, en mene k o s k a a n pusikkoon huutelemaan, ja vaikka olen ns. vakinikki :)

        Kiitos minunkin puolestani 1943. Minusta tämä ketju tyrmäsi väitteen siitä, että me emme osaisi keskustella. Jos maltillinen henkilö on ohjaamassa ketjua ja paneutuu vastauksiin, kyllä meistä irtoaa...Ja eihän me edes riidelty paljon...


      • 32
        demeter kirjoitti:

        Kiitos minunkin puolestani 1943. Minusta tämä ketju tyrmäsi väitteen siitä, että me emme osaisi keskustella. Jos maltillinen henkilö on ohjaamassa ketjua ja paneutuu vastauksiin, kyllä meistä irtoaa...Ja eihän me edes riidelty paljon...

        jus joo!


      • aikaihmisiäkö
        demeter kirjoitti:

        Kiitos minunkin puolestani 1943. Minusta tämä ketju tyrmäsi väitteen siitä, että me emme osaisi keskustella. Jos maltillinen henkilö on ohjaamassa ketjua ja paneutuu vastauksiin, kyllä meistä irtoaa...Ja eihän me edes riidelty paljon...

        Miksiköhän kuuskymppiset tarvitsevat ketjun ohjaajaa, edes rauhallista. Sitä ihmettelen. Eikö jo pitäisi osata keskustella ilman "opea"?


      • 23
        aikaihmisiäkö kirjoitti:

        Miksiköhän kuuskymppiset tarvitsevat ketjun ohjaajaa, edes rauhallista. Sitä ihmettelen. Eikö jo pitäisi osata keskustella ilman "opea"?

        jotkut saa visiin "orkkuja" kun saavat ohjata.


      • demeter
        aikaihmisiäkö kirjoitti:

        Miksiköhän kuuskymppiset tarvitsevat ketjun ohjaajaa, edes rauhallista. Sitä ihmettelen. Eikö jo pitäisi osata keskustella ilman "opea"?

        Hyvä kysymys "aikaihmisiäkö". Ihmetellään yhdessä.
        32 esitti myös napakasti eriävän mielipiteensä, jos oikein ymmärsin.
        Merkitään pöytäkirjaan (vaikkei sellaista taida ollakaan).


      • 23
        demeter kirjoitti:

        Kiitos minunkin puolestani 1943. Minusta tämä ketju tyrmäsi väitteen siitä, että me emme osaisi keskustella. Jos maltillinen henkilö on ohjaamassa ketjua ja paneutuu vastauksiin, kyllä meistä irtoaa...Ja eihän me edes riidelty paljon...

        Kuinka monella on aikaa ja halua, istua päiväksi kahdeksi alas, päivystämään ja vastailemaan ihmisten kommentteihin?

        Vähäisiä olisi aloitukset jos ohjaukseen velvotteitaisiin.


      • mieluummin vapaatkäd
        23 kirjoitti:

        Kuinka monella on aikaa ja halua, istua päiväksi kahdeksi alas, päivystämään ja vastailemaan ihmisten kommentteihin?

        Vähäisiä olisi aloitukset jos ohjaukseen velvotteitaisiin.

        Kyllä kun noita vanhoja ketjuja joskus lueskelee, näyttä että muutamat päivystävät aloituksiaa päiväkausia ja ohjaavat "oikeaan suuntaan".
        No, sen voi ymmärtää, jos on yksinäinen, eikä ole muuta elämää, niin tällainenkin ketjun vartiointi voi tulla pääharrastukseksi.


      • demeter
        mieluummin vapaatkäd kirjoitti:

        Kyllä kun noita vanhoja ketjuja joskus lueskelee, näyttä että muutamat päivystävät aloituksiaa päiväkausia ja ohjaavat "oikeaan suuntaan".
        No, sen voi ymmärtää, jos on yksinäinen, eikä ole muuta elämää, niin tällainenkin ketjun vartiointi voi tulla pääharrastukseksi.

        Voi hyvä tavaton. Taidan olla jotenkin vajaa, kun käsitän asiat aina toisin.

        Minusta tuo "ketjun vartiointi" , osallistujille vastaaminen, on huomaavaisuutta, sitä keskustelua, jota täällä on kovastikin peräänkuulutettu. Mielestäni ketjun aloittaja ei ole ohjannut ketään "oikeaan suuntaan". Hän on kertonut mielipiteensä, me itse päätämme sen, minkä painon kenenkin mielipiteelle annamme.

        Minusta tämä keskustelu on ollut todella antoisa ja linjakas. Sitä olisi voinut jatkaa pitempäänkin, mutta jatkakaa nyt te, jotka haluatte "vapaat kädet".
        Aloittajahan poistui "ohjailemasta". Minäkin poistun - olenkin varmasti
        ollut liikaa äänessä. ..


      • jargonistiko?
        demeter kirjoitti:

        Voi hyvä tavaton. Taidan olla jotenkin vajaa, kun käsitän asiat aina toisin.

        Minusta tuo "ketjun vartiointi" , osallistujille vastaaminen, on huomaavaisuutta, sitä keskustelua, jota täällä on kovastikin peräänkuulutettu. Mielestäni ketjun aloittaja ei ole ohjannut ketään "oikeaan suuntaan". Hän on kertonut mielipiteensä, me itse päätämme sen, minkä painon kenenkin mielipiteelle annamme.

        Minusta tämä keskustelu on ollut todella antoisa ja linjakas. Sitä olisi voinut jatkaa pitempäänkin, mutta jatkakaa nyt te, jotka haluatte "vapaat kädet".
        Aloittajahan poistui "ohjailemasta". Minäkin poistun - olenkin varmasti
        ollut liikaa äänessä. ..

        Minusta tuollainen "ketjun vartiointi" siinä mielessä, että voi sitten naljailla jollekin kirjoittajalle, mitä tämä on tehnyt, kun on nuo ja nuo ajat ollut koneella. Onko jäänyt se ja se nyt tekemättä sun muuta sellaista. Se ei ole mielestäni lainkaan asiallista eikä ketjua kehittävää kirjoittelua.
        Kertoo jotakin kyllä kirjoittajan mielenliikkeistä ja ajatuksenkulusta.


      • Korppis*
        jargonistiko? kirjoitti:

        Minusta tuollainen "ketjun vartiointi" siinä mielessä, että voi sitten naljailla jollekin kirjoittajalle, mitä tämä on tehnyt, kun on nuo ja nuo ajat ollut koneella. Onko jäänyt se ja se nyt tekemättä sun muuta sellaista. Se ei ole mielestäni lainkaan asiallista eikä ketjua kehittävää kirjoittelua.
        Kertoo jotakin kyllä kirjoittajan mielenliikkeistä ja ajatuksenkulusta.

        Minä voin vastata tuohon kritiikkiini, että se ei ollut aloituksen asiaa. Jäi vain mieleen ne kuohuviinit ja kinuskikakut ja illanvietot trion kanssa, joka sittemmin osoittautui netissä vietetyksi ajaksi.

        Täällä kun lueskelee niin sitä joskus funtsailee miksi kertoa asioita, jotka menevät solmuun ja aiheuttavat ristiriitaa toden kanssa. Siksikö kun ei hallitse todellisuutta.

        Ja mitä tulee minuun kirjoittajana en ole lukenut kuin muutaman kommentin tästä joten en "vartioi" kuin tiettyjä kommentteja, ja se mitä olen itse kommentoinut kertoo tosiaan mielenliikkeistäni ja ajatuksen kulustani, kuikas muutenkaan ; ))

        Se miten kukin sen ottaa on taas asia erikseen.


      • ällikkä
        Korppis* kirjoitti:

        Minä voin vastata tuohon kritiikkiini, että se ei ollut aloituksen asiaa. Jäi vain mieleen ne kuohuviinit ja kinuskikakut ja illanvietot trion kanssa, joka sittemmin osoittautui netissä vietetyksi ajaksi.

        Täällä kun lueskelee niin sitä joskus funtsailee miksi kertoa asioita, jotka menevät solmuun ja aiheuttavat ristiriitaa toden kanssa. Siksikö kun ei hallitse todellisuutta.

        Ja mitä tulee minuun kirjoittajana en ole lukenut kuin muutaman kommentin tästä joten en "vartioi" kuin tiettyjä kommentteja, ja se mitä olen itse kommentoinut kertoo tosiaan mielenliikkeistäni ja ajatuksen kulustani, kuikas muutenkaan ; ))

        Se miten kukin sen ottaa on taas asia erikseen.

        Niin vain on, että sinä olet luultavasti mm. hunksz, luku ja mitä vielä? Palstan kuningatar, melkein Libyankin.


      • ........
        ällikkä kirjoitti:

        Niin vain on, että sinä olet luultavasti mm. hunksz, luku ja mitä vielä? Palstan kuningatar, melkein Libyankin.

        Kyllä kuule Hunks on ainoalaatuinen tällä palstalla.
        Älä häntä loukkaa vertaamalla keneenkään.


      • ihmettelevä ?
        ällikkä kirjoitti:

        Niin vain on, että sinä olet luultavasti mm. hunksz, luku ja mitä vielä? Palstan kuningatar, melkein Libyankin.

        Voi vaan ihmetellä onko tämä 60 täynnä hourulasta lomailevia, jatkuvasti epäillään kirjoittelijoita joiksikin muiksi?
        Eikö pitäisi olla faktaa sanomisilleen eikä oletettuja fiktioita?


      • :/
        ihmettelevä ? kirjoitti:

        Voi vaan ihmetellä onko tämä 60 täynnä hourulasta lomailevia, jatkuvasti epäillään kirjoittelijoita joiksikin muiksi?
        Eikö pitäisi olla faktaa sanomisilleen eikä oletettuja fiktioita?

        Minusta on myös ikävää, että asiallinen ketju lähes aina aletaan syystä tai toisesta muuttamaan suuntaan, jolla ei ple pienintäkään tekemistä aloituksen kanssa.
        Saati monesti yleensä minkään asiallisen aiheen kanssa.


      • et sillee
        ihmettelevä ? kirjoitti:

        Voi vaan ihmetellä onko tämä 60 täynnä hourulasta lomailevia, jatkuvasti epäillään kirjoittelijoita joiksikin muiksi?
        Eikö pitäisi olla faktaa sanomisilleen eikä oletettuja fiktioita?

        Hourulat pistettiin kiinni, etkö muista. Täällä kuntoudutaan irrallaan ja kirjoitellaan mitä sattuu päässä vilisemään. Välillä otetaan hömpsyjä ja kompuroidaan.


    • Asiaa sivuten ihmettelen.

      Nuo minun vanhat, hyvät ja janoiset kaverinikaan eivät kyenneet käynnistämään omaa juomatuotantoa missään muodossa!

      Pontikan valmistuksen korkean kynnyksen ymmärrän mutta uuteolutta haluttuun vahvuuteen tai marja- tai omenapohjaiseen kotiviiniinkään ei kavereiden energia riittänyt vaikka paikat ja puitteet olivat hyvät.

      Muutaman kerran jututin vekkuleita aiheesta mutta ymmärrettävää vastausta en saanut.

      • asiaa läheltä seuran

        Ei oikea alkoholisti pysty niin pitkäjänteisiin touhuihin omien juomiensa suhteen.
        Päihteiden oltava heti saatavilla, eikä minkään valmistumisprosessin jälkeen. Tosin eivät varmaan pysty sitä itse tiedostamaan.


      • asiaa läheltä seuran kirjoitti:

        Ei oikea alkoholisti pysty niin pitkäjänteisiin touhuihin omien juomiensa suhteen.
        Päihteiden oltava heti saatavilla, eikä minkään valmistumisprosessin jälkeen. Tosin eivät varmaan pysty sitä itse tiedostamaan.

        Vain alkurutistus!

        Esimerkiksi uuteoluessa oli helppo järjestää nautittavuuden jatkuvuus.
        Malttia vain alussa niin muutaman kuukauden kuluttua oli koko ajan nautittavissa kirkasta, kuohuvaa, juhlaoluen vahvuuteen tehtyä juomaa.

        Seuraava panos oli pulloissa kypsymässä ja jälkikäymässä ja kolmas satsi oli käymisastiassa jossain vaiheessa.
        Usein valmiiksi käyneenä.

        Ponun teko vaati jo enemmän suunnitelmallisuutta.

        Henkisesti raskainta janoisille on kotiviinin teko.

        Tein kavereille malliksi lainaamassani 60l pullossa viinisatsin kuivatuista luumuista.
        Helppo!
        Ne helvetin rontit lapposivat viinin kesken käyneenä käyntipullosta suuhinsa .
        Aivan alkuun jymäyttivät minua veden lisäyksellä mutta sittemmin eivät viitsineet tehdä edes sitä.

        Mutta olutstartti on helppo.
        Vain pari, kuivaa kuukautta.
        3kk:n jälkeen panimo toimii liukuhihnaperiaatteella.


    • bessie*

      Aloituksesi on minusta hyvä. Omissa vastauksissani käsittelin aihetta turhan kapeasti, ajatellen lähinnä niitä rappioalkoholisteja ym., joiden kohdalla on ilmiselvästi myöhäistä ja siksi tarpeetonta enää tehdä sellaisia toimia, jotka tähtäävät esim. työllistymiseen.
      En tiedä onko passiiviväestö lisääntynyt ainakaan niin, että passiivisuus olisi oma tietoinen ja laskelmoiva valinta alunperin? Kaikki edellisen laman aikaan kyydistä pudonneet eivät ehkä ole kyenneet lapsilleen antamaan parasta mallia jne.. Koulutuskaan ei ole tarjonnut tarpeeksi mahdollisuuksia.
      Lisääntyvä eriarvoisuus lisää eri tahojen vaatimuksia. Jos ilmaista rahaa suolletaan mielettömiä määriä harvoille ja valituille, niin ilman muuta kaikki muutkin rupeavat esittämään vaatimuksia.
      Jos esim. siivoojan, huoltomiehen, rakennusmiehen, myyjän jne. jne. työstä saatu palkka ei riitä elämiseen, niin yhteiskunnassa on jotain pahasti vialla.

      • jocus*

        Ongelma on niin laaja, ettei siitä mahda olla kokonaisnäkemystä monellakaan - ei minulla ainakaan. Puutun yhteen kohtaan viestissäsi, 90-luvun laman seurauksiin.

        Lamaa hoidettiin säästämällä julkisista menoista: lasten hyvinvoinnista, kouluopetuksesta, poliisitoimesta, vankeinhoidosta, sairaanhoidosta - etenkin mielenterveyden osalta -, vanhusten hoidosta, kuntoutuksesta, nuorison harrasteista jne.

        Jo silloin asiantuntijat sanoivat, että säästöt aiheuttaisivat sosiaalista syrjäytymistä, nuorten ongelmia, vanhusten heitteillejättöä, eli sosiaalisia ongelmia ja kulujen kasvua.

        Kun lama oli ohi, sama säästökuuri ja verojen keventäminen jatkuivat, ja ay-liike onnistuttiin hajoittamaan. Pienetkin palkankorotukset aiheuttivat nyt työttömyyttä ja yritysten pakenemista maasta, kun taasen johtajien sadan prosentin palkannousut, optiot ja kahden vuoden palkan suuruiset erorahat kuuluivat luonnollisina osana markkinatalouteen ja edistivät kilpailukykyä.

        Syntyi elintasokuilu ja sen myötä suhteellista, mutta myös absoluuttista köyhyyttä. Mediassa ongelmaksi nostettiin homot, maahanmuuttajat ja muslimit, ja jotta tieto tulisi myös Ylessä sopivassa muodossa esiin, Jungner vaihdettiin kokoomuslaiseen Kiviseen. (Kivinen sai luonnollisesti 56,25 %:n palkankorotuksen sekä lupauksen bonuksista jo ennen kuin astui virkaansa.)

        Näin toimii demokratia: me itse tämän kaiken valitsimme.


    • omituista on

      sitä minäkin ihmettelen kun käyn täällä, et aletaan kertomaan nikeistä, eihän sitä pakko ole rekiseriöityä.
      Saa olla sillä nimiellä kun tuntuu milloinkin, eli jos tänään hyvä fiilis, voi olla nimellä kiva päivä esm.
      Ihmeellistä luulemista todella!

      • sakeri

        Se on vaan seurausta siitä, kun jotkut ovat koukussa tähän palstaan, eivätkä ymmärrä, että jopa täällä voi olla satunnaisiakin vierailijoita.


    • Salolainen.

      Keva maksaa juuri sinulle turhaa eläkettä!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä sinä näet

      kun katsot peiliin?
      Ikävä
      103
      1369
    2. Se helpottaisi oloa jos

      Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin
      Ikävä
      87
      1245
    3. Palsta kysely..

      Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott
      Sinkut
      133
      985
    4. Missä väleissä ollaan

      Jatkossa? Vai ollaanko missään? Koetko ikäväksi näkemisen)
      Ikävä
      67
      913
    5. aivan mieletön ikävä

      paha olo 😥🫣 kaipaan sua 😔💔
      Ikävä
      39
      837
    6. Riittääkö vielä

      Pelkät kuvat? 😉
      Ikävä
      71
      823
    7. Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa

      Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.
      Ikävä
      53
      777
    8. Haluatko naimisiin kaivattusi kanssa?

      Alttarille astelette
      Ikävä
      71
      757
    9. Mitä toivot

      Välienne olevan?
      Ikävä
      59
      754
    10. Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun

      Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että
      Ikävä
      39
      744
    Aihe