mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

147

Kommenttia

2529

  1. señora lyylille, kun hän kotiutuu parin viikon päästä?
    Hänellä on varmasti paljon kerrottavaa kolmen kuukauden poissaolon jälkeen! Haluaisin, että hän tuntisi kuinka olemme häntä odottaneet ja otamme hänet avosylin vastaan!

    Tekin, jotka ette lyyliä tunne, tulette varmasti iki-ihastumaan kunhan hän pääsee taas jutun alkuun! Tämä juttutupa on kuin tehty juuri lyyliä varten ja uskon että hän viihtyy seurassamme!
  2. Olin pohjois-Karjalassa aivan rajan pinnassa opettajana, asuinkin koululla. Eräänä iltana tuli koululle eräs vakuutustarkastaja ja halusi myydä henkivakuutuksen minulle.
    Lomakkeita täytettäessä, nimi, syntymäpaikka ja -aika saivat hänet hämmästymään.
    Hän kertoi olleensa evakkoaikana samannimisessä perheessä, samalla kylällä evakossa. Hän oli silloin 12-vuotias. Kertoi, että perheeseen kuului mummo, nuori emäntä, pieni kiharapäinen parivuotias tytär ja emäntä odotti perheenlisäystä keväällä.
    - Se perheenlisäys olin minä, sanoin hänelle.

    Kuten arvata saattaa, juttelimme tuntikaupalla ja hän kertoi kuinka hyvät muistot hänelle oli jäänyt siitä ajanjaksosta. Hänen äitinsä oli opettanut oman äitini tekemään karjalanpiirakoita.

    He olivat päässeet takaisin rakastamalleen seudulle, ihanaan taloonsa, joka oli niemen kärjessä, joka ikkunasta näkyi järvi. (Sain tilaisuuden vierailla siellä monta kertaa.)
    Heille oli lähtö kotoa tullut lyhyellä valmistautumisajalla, vain välttämättömimmän sai ottaa mukaansa.
    Kaikessa kiireessä he olivat kaivaneet arvoesineensä tunkioon, siltä varalta että joskus vielä pääsisivät takaisin. Ja sieltähän ne löytyivät, harva keksii lähteä tunkiota kaivelemaan arvoesineitä löytääkseen!

    Pidimme yhteyttä toisiimme pitkän aikaa senkin jälkeen kun olin rajaseudulta muuttanut etelään.
  3. Itse on voinut pitää ikikurista mieltäni aisoissa tänä aamuna, kun puhelin soi ja toisessa päässä oli "pitkä, tumma miesääni" joka kyseli josko saisi jutella herra Granath´in (Kranaatti) kanssa.
    Sanoin, ettei täällä ole kranaatteja, ainoastaan vanhoja seksipommeja!
  4. jaloilleni, vaikka olinkin yrittäjä ennen eläkkeelle jäämistäni. En ole perillä suomalaisten yrittäjien ehdoista.

    Ruotsi taitaa olla yrittäjäystävällisin maa, vaikka täälläkin jurnutetaan koko ajan kuinka vaikeata on olla yrittäjä.
    Ja uskon että niin on, jos on tavallinen pienyrittäjä ja joutuu palkkaamaan jonkun avukseen. Jos se ainoa apulainen sairastuu niin saa ottaa kohtuuttoman sosiaalisen vastuun työntekijänsä tulevaisuudesta.
    Tällainen vastuunottaminen maksaa. Sen takia moni pienyrittäjä venyttää omaa työpäiväänsä, kun ei uskalla palkata ketään avuksensa siinä pelossa että jotakin sattuu...

    Mutta ainakin naisyrittäjänä oli hieno tunne kun joku kuukausi meni hyvin ja voi taputtaa itseään olalle ja sanoa: - Hienosti tehty MdK! Tässä kuukaudessa voit nostaa palkkaa sen ja sen verran!
    Toisen alaisena ollessa miesten palkka-asiat olivat aina etusijalla. Aina täytyi olla kaksi kertaa parempi kuin joku miespuolinen kollega, vaikka teki samat työt.
  5. jo suurta Suomessa?
    Täällä "meillä" se on mennyt niin pitkälle että moskeijoja yritetään tuhota ja islaminuskoisia vainotaan kaikella tavalla.

    Mikähän siinä on että uskonnonvapaus ei tahdo käytännössä toimia?
    Kuinka kävisi, jos yrittäisi rakentaa luterilaisia kirkkoja johonkin islamilaiseen maahan? Kokisivatkohan islaminuskoiset kristityt uhkana?
  6. pitempäänkin kuin itse sodan päättymispäivään.
    Oma isäni joutui suoraan asepalveluksesta sotaan ja selvisi ne vuodet muutamalla "läheltä piti"-tapauksella.
    Ruumiillisesti ehjänä, mutta nuoruusvuodet, ensimmäiset avioliittovuodet ja lasten ensimmäisten vuosien kokemiset, ne unelmat joita hänellä ehkä oli ollut kun meni äidin kanssa naimisiin, olivat romuttuneet.
    Ei ollut tämän päivän kriisipalveluja, sodasta palanneet saivat hoitaa sielulliset kipunsa ja kriisinsä niinkuin osasivat, kukin omalla tavallaan.
    Ehkä isäni minuus oli niin vaurioitunut että sen seurauksena meni myös lapsilta lapsuus, oli pakko aikuistua nopeasti, unelmat tulevaisuudesta eivät enää olleet lasten unelmia vaan isän unelmia, joita me lapset yritimme toteuttaa.
    Vaikka yhteispelissä kannoimme kortemme kekoon, ei isä jaksanut kantaa omaa osuuttaan...
    Perhe kantoi häntä, loppuun asti.
  7. kertoo täydellisesti kaiken mitä sinusta puuttuu.
    Toivottavasti et osallistu näihin keskusteluihimme vaan pysyt omilla herännäispalstoillasi. Kiitos!
  8. Lieneekö kirkosta eroamisten lisääntyminen syynä siihen että kirkkokin on joutunut ottamaan uusia otteita säilyttääkseen jäsenensä ja saadakseen uusia jäseniä?
    Kirkosta eroamista ei tarvitse enää perustella niinkuin aikaisemmin. Eroamiseen saattaa olla syynä että ei ole uskonnollinen, eikä halua olla tapakristitty. Kirkollisvero vaikuttaa.
    Peruspilarit, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus eivät toteudu missään uskonnossa.

    Kirkko on aina ollut iso auktoriteetti. Kirkon tukea on haettu kun on ollut kriisitilanteita tai muuta tarvetta, häitä, kastajaisia jne.
    Kirkko ei aikaisemmin ole tullut tavallista seurakuntalaista lähelle, mutta tänään näkee että kirkko on alkanut laskeutua jalustaltansa ja lähtenyt etsimään ihmisiä, tulemaan lähemmäksi heidän arkipäiväänsä ja huoliansa.
    Tekemään rakkaudentyötä käytänössä.

    Kirkko on todella alkanut kantaa yhteisvastuuta siitä missä yhteiskunta on epäonnistunut.
  9. on vielä kutsumusvirka, eikä vaan tavallinen leipäpuu.
    Sinänsä varma leipäpuu, että kirkon viroista
    ei lennä pellolle yhtä helposti kuin tavallisista
    työpaikoista, jos ei ole murhannut tai tehnyt jotakin muuta vakavaa rikosta.
  10. En ollut papin kanssa naimisissa vaan urkurin kanssa, mutta olihan siinä ongelmia kun oli naimisiinmeno ja vaimoehdokas ei kuulu kirkkoon...
    Eräs ylioppilaspastori, joka oli nuori ja ennakkoluuloton ja ollut aikaisemmin mieheni kanssa samassa seurakunnassa töissä, vihki meidät.

    Olin niihin aikoihin niin radikaali että "saarnasin" kaikille tuntemilleni naisille, että eroaisivat kirkosta niin miespapit voisivat
    hoitaa toinen toisensa sieluja :-)
  11. jos yhä vedotaan Raamattuun kirjaimellisesti, eikä oteta huomioon minkälaisessa yhteiskunnassa Raamattu on kirjoitettu. Ollaanhan jo ainakin sivistyneissä maissa otettu etäisyyttä Raamatun julmimmista lain ja oikeuden soveltamisista, ei enää ole silmä silmästä, hammas hampaasta-oikeutta. Ollaan huomattu kohtuuttomuus sellaisten lakien käyttämisessä, ollaan muutenkin humanistisempia ja käytetään "järkeä".

    Naispappeuskysymyksessä näyttää kuitenkin järki loppuvan!
    Täällä Ruotsissa on jopa täytynyt mennä niin pitkälle että on säädetty laki, jonka mukaan
    valtion kirkkoon ei vihitä papiksi naispappeuden vastustajia. Miespuolisille papeille asetetaan virkaa hakiessa kysymys, mitä mieltä he ovat naispappeudesta. Jos he ovat kielteisiä niin ovat poiskarsittuja jo kättelyssä.

    Huvittaa se Hengenmies joka paheksui raskaan naispapin näkemistä kirkossa! Mitäs, jos seurakuntalaiset paheksuisivat jonkun kaljamahaisen miespapin näkemistä!

    Paljon olis vielä kirveelle töitä.
  12. juuri kekkaamaani sumeaa logiikkaa (fizzy logic):D
    Taisi funkata hyvin?
  13. Koodasin tuon ZOZin pitkän kirjeen...No, onhan se vähän sieltä tänne päin, mutta näin se jotenkin menee:

    ***********************
    Neuvoja temppuilijoille
    ***********************

    Pellit auki (käyttää sanaa windows, oik. ikkuna)!
    Duoda, duoda K...
    Laita muistiin jokaikinen nainen, olipa hän kuunvirrassa tai vaan muuten kuuhullu joka alituisesti siivoilee.
    Keksi keinot kuinka saat hänet kallelleen (list, laiva kallistuu, käyttää kuvakieltä!).
    Tarvitset informaatiota, luokanvalvoja - vanhemmat - koneen nimi (?), joka johtaa itse
    "temppuun".
    Sitten vaan siitä etenet: Luokanvalvoja, laske vanhempien lukumäärä, laita lippu salkoon, noudata temppuilulistaa, pidä mielessäsi koneen nimi ja sitten *punastuu* NOLLA, NOLLA, NOLLAamaan

    Puhelin soi.
    Sano että täällä on invaliidi, käsittelet häntä juuri, mutta et tiedä jääkö hän eloon. Sitten jatkat NOLLAAmista... Suurmenestys!

    Aika ruveta perääntymään ja hävittämään jälkiä.
    Peräännyt päinvastaisessa järjestyksessä.
    Sipaise litteätä takamusta (se graafinen symboli)
    ja luiki ulko-ovelle menestyksen maku huulilla!
  14. Puolivälissä on sanoja NULL, NULL, NULL niin mahdottomasti että onkohan siitä jäänyt K alusta pois? JOS on niin siitä tulee kauhean härski juttu täällä meillä päin :D

    Mutta nuoret käyttää nykyään ihan toisia sanoja noista lähikontaktijutuista... :)
  15. Jutun juuret eivät aina inspiroi jatkamaan keskustelua. Joskus juttua tulee solkenaan.
    Taulujen maalaaminen ja runojen tai muu kirjoittaminen ei tahdo onnistua pressaamalla, vaan se on halusta ja innostumisesta kiinni.
    Halut ja innostuminen tuntuvat elävän omaa elämäänsä.
  16. ovat vaan kaunan kantajia. Pokka ei kestä kirjoittaa rekatulla nikillä, vaikka niitä olisi tusina takataskussa.
    On ns. jurnutusvaihe menossa...

    Tyylistäkin näkee että nuo mollausketjut ja vastaukset ovat yhdestä ja samasta lähteestä kotoisin. Sen Ylläpito tietää.

    Seuraamme tilannetta ja tarpeen vaatiessa pistämme Nyyssikoulun pystyyn!
  17. mitä sanot yksin jäämisestä,

    (Näkee paremmin nk. totuutta, mutta huomaa jäävänsä yksin),
    nimittäin kun luulee olevansa tai melkeinpä on varma totuudesta, eikä saa toisia, ei edes kaikista läheisimpiä tajuamaan mitä yrittää sanoa.
    On kuin yrittäisi huutaa pauhaavan meren yli, on näköyhteys, mutta ääni ei kanna perille.
    Silloin tuntee itsensä voimattomaksi ja yksinäiseksi.
  18. vaikka pilkut puuttuisivatkin.
  19. Saada pilkut paikoilleen niin, että painat ensin
    sitä näppäintä jossa on kaksi pistettä (..) vierekkäin ja sen jälkeen esim. a-kirjainta niin näet että saitkin ä:n esille? Kokeile!
  20. että joskus 80-luvulla laitoin TV:n vaatehuoneen nurkkaan, enkä katsonut sitä kuin yhden ainoan kerran vuoden aikana!
    TV:ssä oli sellainen ohjelma, jota ei vaan voinut muka olla katsomatta!
    Kaduin sitten ohjelman katsottuani että näin sellaisen vaivan että raahasin TV:n olohuoneeseen.
    Ohjelma ei ollut kovin mieleenpainuva, koska en edes muista mikä se oli!

    Olen saanut tällaisia päähänpistoja kokeillakseni kuinka vahvaluonteinen olen :)
    Sitäpaitsi minusta TV-ohjelmat olivat niin "valmiiksipurtuja" ettei omalle ajatustoiminnalle jäänyt paljon sijaa.
    Käytin TV-vapaavuoden lukemiseen ja sain varmaankin lukemisesta enemmän itselleni kuin TV:n antimista.
    21. 117 / 127
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt