Vapaa kuvaus

Aloituksia

254

Kommenttia

5626

  1. >>JT opin mukaan Raamattua voi ymmärtää vain JT kirjallisuuden avulla.

    Eli Suomeksi vartiotorniseuran mukaan raamattua voi ymmärtää ainoastaan hallintoelin.

    Aika vähissä on raamatun ymmärtäjät jos niitä maailmaan mahtuu alle kaksikymmentä =D
  2. >>Muistapa nyt kuitenkin, että et ole Jt koskaan ollutkaan, joten kokemuksesi on pelkkää itsepetosta.

    Voin mielestäni laskea itseni entiseksi todistajaksi. Onhan minulla takanani kymmeniä harjoituspuheita, lukemattomia kenttäpalvelustunteja sekä muita "vähäpätöisempiä" toimia seurakunnassa.

    Todennäköisesti tarkoitit kuitenkin "sydämeni tilaa" ollessani jt ja myönnettäköön, että kun samaa propagandaa oli kuullut 0 -vuotiaasta saakka niin tuli siinä mukana oltua ihan tosissaankin ja asiaan uskoen, tietenkin! Kasteelle oli aikomukseni siis mennä silloin, mutta en olisi niin "aikaisin" sitä tehnyt ellei nuo armeijan harmaat olisi potkinut ikäänkuin persiille siinä kohtaa. Aikaisin se oli mielestäni siksi (16vee, muistaakseni), että en ollut vielä mielestäni valmis kastetuksi todistajaksi koska en ollut todella tutkinut asioita. Ja tätä mieltä olin ihan todella.

    En kokenut Tieto -kirjan tutkineena vielä omaavani tietoa sen varsinaisessa merkityksessä. Onhan nuo "kaste kirjat" kuitenkin suhteellisen velttoa velliä tiedonhaluiselle koko ikänsä mukana pyörineelle. Itselläni pyöri jo silloin Ilmestyksen huipentuma -kirjan kaltaiset oppikatkelmat mielessä ja niihin olisin halunnut ehkä perehtyä, mutta siinä iässä tulee oltua kiinnostunut monesta muustakin asiasta kuin ainoastaan uskon asioista...

    >>Tuosta huomaamme, ettei vapautuspaperi ole vakaumuksettomia varten.

    Noh, satun tietämään ihmisiä, jotka ovat kirjoilla nimenomaan tuon paperin takia. Tekevät vain sen, mikä on välttämätöntä. Se ei ole vakaumuksettomia varten, se on totta (en kai ole muuta väittänytkään?), mutta monet siitä hyötyvät omalla tavallaan.

    >>Eikö se sinullakin sivariin polku lopulta vienyt?

    Vei kyllä, mutta kuten olen todennut niin olisin saanut paperit halutessani. En vain nähnyt kenenkään hyötyvän siitä, että olisin ne hankkinut. Suoritin tosiaan sivarin todistajana ollessani, mutta vuosi sen suorittamisen jälkeen valitsin lähtemisen. En sen vuoksi, että olin jo suorittanut velvollisuuteni valtiota kohtaan, vaan ymmärtäessäni, etten elä järjestön oppien mukaan eikä minusta siihen olisikaan. Monet tuttavani harrastavat tuota itsepetosta nykyäänkin, mutta mitä mieltä olet, kumpi ompi parempi, jatkaa petosta seurakuntaa ja itseään kohtaan vai tunnustaa todellisen itsensä?