kaiarasola

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

21

Kommenttia

1511

  1. En ole ihan varma, mitä kirjoittaja kysymyksillään tarkoittaa ja miksi nämä kysymykset olisivat niin tärkeitä, että jos niihin ei vastata niin koko adventismin tai kenen tahansa kristillisyys edustaisi luopumusta.

    Ennen kuin käyn läpi kohdat numerottain todetaan vielä, että kun pedon merkki jakaa maailmaa kahtia Kristuksen omiin ja hänet hylänneisiin (Ilmestyskirjan 13. lukuhan puhuu siitä, kuinka ihmisiä pakotetaan kumartamaan pedon kuvaa itse Herran asemesta) sen täytyy syvimmiltään olla jotakin muuta kuin ulkonaiset asiat. Näin sapatit tai piisirut tai otsaan tatuoidut merkit parhaimpienkin selitysyritysten kanssa useammin himmentävät itse asiaa kuin sitä valaisevat.

    Sitten esitettyihin kysymyksiin:

    1. Samaa mieltä.

    2. Ei kumpikaan.

    3. Mahdollisesti mutta ei välttämättä, koska kädellä ja otsalla voi ilmestyskirjan symboliikassa olla myös muu kuin konkreettinen merkitys.

    4. Tuskin.

    5. Todennäköisesti...

    6. Vastaanottoaika tulevaisuudessa on silloin, kun ihmisiä kuoleman uhalla pakotetaan ottamaan joku merkki tai tekemään jotakin, mikä ei Kristuksen omalle sovi ja mikä merkitsisi Kristuksesta luopumista.

    Lopuksi lienee paikallaan lisätä, ettei adventtikirkolla ole mitään virallista opetusta pedosta, pedon merkistä tai sen luvusta. Varsin yleisesti adventistit ovat yhdistäneet luvussa 13 mainitut pedot roomalaiskatolisuuteen ja Yhdysvaltoihin. Löytyy kuitenkin myös sellaisia, joiden tulkinnassa peto ainakin osittain liittyy Islamiin.

    Minä olen taipuvainen ajattelemaan Lutherin tavoin, että se pahin paavi ja antikristus ei istu Vatikaanissa vaan sen löytää helpoiten katsomalla peiliin, varsinkin jos "minä itse" tai se vanha Aatu on työntänyt Kristuksen syrjään.

    Kai A
  2. En oikein jaksanut lukea kaikkia juttuketjun tarinoita, joten joku on jo saattanut todeta, ettei vanhaa John Harvey Kelloggia kannata Urantiaan yhdistää enempää kuin hänen Corn Flakes veljeään William Kelloggia. Kirjan julkaisija on kylläkin entinen adventistilääkäriopiskelija (ja jopa pastorivaltuudet hetkeksi saanut) William Sadler, joka oli John Harveyn hengenheimolainen ja naimisissa William Kelloggin tyttären tai ottotyttären kanssa.

    Sadler erosi adventtikirkosta samassa yhteydessä kuin suuri joukko Kellogin hengenheimolaisia (vuonna 1905 eli noin 50 vuotta ennen Urantia kirjan syntymää). Muistaakseni Sadlerilla arvellaan olleen osuus myös nimettömänä Ellen Whitea vastaan kirjoitussa varsin mielenkiintoisessa Blue Book nimisessä hengentuotteessa... joka tapauksessa vuoden 1905 jälkeen hän ystävineen toimi ja opetti selkeästi adventtikirkkoa vastaan.

    Varsinaiset lääkärinvaltuutensa Sadler taisi saada vasta adventtikirkosta erottuaan eli vuonna 1906. Hän oli ilmeisen lahjakas ja varsinaisena työnään hän luullakseni toimi suurimman osan elämästään lääketieteen proffana Chicagon yliopistossa.

    Urantia kirjan varsinainen kirjoittaja on tuntematon. Yleisimmin kirjoittajaksi sanotaan Wilfred Kelloggia, joka hänkin muistaakseni oli William Kelloggin ottolapsi ja naimissa ehkä Sadlerin vaimon sisaren kanssa... (siis varsin monimutkainen juttu... ei hän nyt kuitenkaan omaa fyysistä sisartaan nainut vaikka olikin kasvanut samassa taloudessa). Kirjoittaja voi kuitenkin aivan hyvin olla joku muu, koska alkuperäinen Urantia ryhmä vannoi hiljaisuutta kirjan alkuperän suhteen.

    Urantia kirja on jonkun tarinan mukaan syntynyt automaattikirjoituksella. Yksi hauskimmista versioista on sellainen, jossa kirjoituskone sen yksikseen rapsytteli. Se ei kuitenkaan liene oikea, koska alkuteksti on tietääkseni käsin kirjoitettu ja Sadlerin antaman tiedon mukaan tullut unissasaneltuna.

    Jos katsoo Wilfred Kelloggin ikää urantia touhun syntymän aikoihin ja sitä kuinka kauan hän ja Sadler olivat olleet erossa adventismista kun urantia viestit alkoivat on vähän vaikea innostua ajatuksesta, että Urantia olisi jotenkin adventismin innoittama hengentuote.

    Ehkä olisi helpompi väittää sen olevan antiadventismin tuote :). Kuka ties vaikka tältä palstalta löytyisi kakkosurantialle kirjoittajaehdokkaita???

    Kai
  3. Viikottainen raamatuntutkistelu on metodismin perintöä jopa alunperin nimeä myöten. Amerikkalaiset 1800 -luvun metodistit kutsuivat omaa raamatuntutkimistaan nimellä "Sabbath School" (tilaisuudet tietenkin pidettiin sunnuntaisin).

    Tätä nykyä monissa varsinkin suuremmissa adventtikirkoissa on ryhmiä, jotka tutkivat myös muita kuin tutkisteluvihkoihin painettuja aiheita kuten ryhmiä tukemaan äskenkääntyneitä, lapsiperheitä, avioliittoonsa tukea tarvitseville jne.

    Tutkisteluvihkosten tarkoitushan on olla maallikkojen apuna. Suomessahan ei suuria seurakuntia juurikaan ole ja suurin osa tutkisteluryhmien opettajista on maallikoita. Se kuinka tiukasti itsekukin vihkoseen pitäytyy riippuu tietenkin henkilöstä.

    Kai A
  4. Ihminenhän ei voi vanhempiaan valita... (ja minulla oli muuten hyvät sellaiset).

    Ollessani herätyksessä ennen uskoon tuloa ajattelin, että maailmassa on kolmisentuhatta kirkkokuntaa ja olisihan se nyt aika tilastoihme, jos minä olisin sattunut syntymään perheeseen, joka kuuluu siihen ainoaan oikeaan. Niinpä päätin, että pitäisihän tämä juttu selvittää ja kannoin milloin mitäkin uskontokuntia kuvaavia kirjoja kirjastosta kotiin. Jossakin vaiheessa se alkoi kuitenkin puuduttaa, kun totesin että tuossahan elämä menisi hukkaan ja harmaat hapset yllättäisivät ennenkuin puoliakaan näistä kirkoista olisi selvitetty. Niinpä pidin oikeana seurata sitä, mikä tuntui tarjoavan kaikkein loogisimman Raamatun tulkinnan - sillä varauksella, että vaihdetaan, kun parempaa löytyy.

    Asia kuitenkin muuttui täysin, kun Herra oli antanut kokea uskon ja pelastuksen ilon. Silloin tajusin, että se todella oikea "kirkko" ei löydykään niiden kolmentuhannen joukosta vaan on näkymätön uskonyhteys, joka on kaikilla Herraan Jeesukseen turvaavilla.

    Kirkkokunnat, vaikka ne olisi yritetty tehdä tarkkaan Raamatun mallin mukaan, ovat inhimillisiä tekeleitä, joissa liian usein hengen elämän sijasta tuntuu "lihan" maku. Yhdestä näkökulmasta katsottuna Jumala on tietenkin antanut eri kirkoille näyn ja tehtävän... mutta loppujen lopuksi mikään kirkko ei koskaan ole tehnyt eikä tule Herran työtä tekemään. Sitä tekevät vain pelastetut ihmiset, joilla on taivaasta tullut elämän ja pelastuksen kipinä sisimmässään ja joita Herran Henki saa kuljettaa. Paras kirkko ilman uskossa olevia ihmisiä voi vain viitoittaa tietä helvettiin ja huonoin kirkko, jos edes osalla sen jäseniä on Hengen elämää, voi tehdä Herran työtä siinä määrin kuin nämä yksilöt ovat Herran käytettävisä.

    Niinpä minun osakseni on tullut Adventtikirkon piirissä yrittää seurata Paavalin sanaa olla turvaamatta puhetaitoon tai viisauteen (joita ei muuten kyllä paljoa olekaan, mutta kun se vähäkin tahtoo väliin asioita sotkea:)) ja olla tietämättä mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta ristiinnaulittuna.

    Enkä ihan huonolla paikalla ole tätä tekemässä - Adventtikirkon pastorien kouluttajana Kaakkois Aasiassa. Tämä työ on ihan mielekästä, jos sen ottaa sillä mielellä, että on seurat joka päivä ja kahdet parhaimpana. Tupa täynnä innokkaita nuoria miehiä. Eikä työttömyydestä pelkoa, kun usealta vielä se aito kipinä sisimmästä puuttuu, enkä haluaisi päästää täältä leipäpappeja elävää evankeliumia tarvitsevia viidakkokyliä tai seurakuntia tuhoamaan.

    Kai
  5. Onhan sitä usko, synnintunto ja pelastuksen ilo saatu kokea jo nuoruudessa - muuten fiksun suoraselkäisen vaikkakin vähäpuheisen luterilaisen kaverin todistuksen ja esimerkin johdattamana... ties vaikka olisi ollut viidesläinen!?

    Mutta sanoillahan voi leikkiä. Usko kuuluu dynaamisiin asioihin eikä sitä voi pakastaa vakiomitassa. Siinä joko kasvetaan tai kuihdutaan ja puhuessani "joka päivästä" mielessä oli Jeesuksen sana: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsenä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." (Lk 9.23)

    Kai
  6. No uskoonhan tässä pitäisi tulla joka päivä, kun vuoteni ovat vähät ja pahat kuin Jaakobilla aikanaan.

    Vastauksessasi on outoa se, että voin sanoa hartaan aamenen siihen, mitä sanot Jumalasta ja Jeesuksesta.

    Jumala loi ajan ja on itse sen yläpuolella - eli elää ikuisuudessa. Jeesus oli täysi Jumala ja täysi ihminen ja sanat "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit" on todellinen täysimittainen helvetti eikä todellakaan mikään pätkä siitä.

    Jeesus ei kuollut sitä, mitä voi kutsua ensimmäiseksi kuolemaksi vaan toisen kuoleman. Rististä löytyy siis vastaus aiheeseen.

    Risti on tietenkin myös sovityksen ydin. Tästäkin olen samaa mieltä. Sovitus on ristillä täysin loppuun suoritettu. Jeesuksen sanat, se on täytetty kuuluvat siksi Raamatun tärkeimpiin.

    Valitettavasti täytyy myöntää, että perfektionistista ja lakihenkistä "viimeisen sukupolven" ja ristin työn sivuraiteelle jättänyttä tai sovituksen puolittanutta adventismia on aivan turhan paljon. Sinä vastustat sitä adventtikirkon ulkopuolelta minä kirkon sisältä. Onneksi toisenlaistakin adventismia on, ja virheesi (jos nyt sellaista uskaltaa edes ehdottaa) on siinä, että yrität yhdellä leimasimella merkitä kaiken, mikä kulkee adventismin nimellä.

    Kai
  7. Olen samaa mieltä siitä, että syvimmiltään kysymys on Raamatun kokonaissanoman oikeasta ymmärtämisestä. Siinä on vain kysymys niin suuresta asiasta, että sitä on vaikea lyhyesti ja yksiselitteisesti esittää.

    Kai
  8. Kyllähän minä tuosta häiriköinnistä olen samaa mieltä - eihän tämän pitäisi olla mikään adventismipalsta. Siksi itse kirjoitan harvoin ja palstan tekstejäkin luen vain aika ajoin.

    En kuitenkaan aio itselleni hamuta palstan sen enempää kuin adventtikirkonkaan poliisin tehtävää, enkä sitäpaitsi tunne palstalla kirjoittavista adventisteista kuin pari, jotka sattuvat yleensä kirjoittamaan sävyisästi ja asiallisesti...

    Mutta liittyyhän asiaan toinenkin puoli. Kreationismi palstalla pauhaavat kehitysopin kannattajat, helluntailaispalstalla myös helluntailaisuutta vastustavat. Jos olisi adventismin tai vapaiden suuntien palsta, jonne Adventtikirkko noin luonnostaan kuuluisi, niin kaipa te sielläkin kävisitte meitä ainakin joskus järjestykseen laittamassa... tämä kun on vapaa maa ja nämä julkisia palstoja.

    Kai A
  9. Tämä on aika hauska palsta. Vähän väliä palstalla esiintyy väite, että Clear Word on Adventistien "virallinen" Raamattu tai jotakin vastaavaa ja adventistit huutavat yhteen ääneen, ettei se pidä paikkaansa. Sitten sama väite tulee uudelleen, joten kaipa samat huudotkin täytyy toistaa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Rautalangan taivutusta?? :)

    Adventtikirkon "virallinen" käännös USAssa on NKJV eli uusin versio vanhasta kuningas Jaakon käännöksestä. Sitä Adventtikirkon Pääkonferenssi käyttää kaikissa julkaisuissaan mikäli yksittäinen kirjoittaja ei halua käyttää jotakin muuta kuten esim NIVta. En ole vielä nähnyt ensimmäistäkään kirkon päämajasta lähtenyttä tuotetta, jossa käytettäisiin Clear Wordia.

    Saman periaatteen mukaan kirkon virallinen käännös muissa maissa on maan yleisesti käytössä oleva Raamattu. Kirkon määritelty kanta on siis se, että sillä ei ole omaa Raamattua. Siksi kirkko on mukana ja tukee myös Raamattuseurojen työtä ja koko myytti Clear Wordin ihmeellisyydestä kannattaa todellakin haudata.

    En tiedä millaisia kustannusliikkeitä teidän kirkoillanne tai herätysliikkeillänne on? Ehkäpä teillä toimitaan totalitääriseen Jehovan Todistaja -malliin, jossa joka painotuotteella on päämajan imprimatur. On se sitten oikein tai väärin niin Adventtikirkko ei toimi näin. Kirkon kustannusliikkeet ovat varsin itsenäisiä eli kohtuullisen pitkän liekanarun päässä. Hyvä niin vaikka seurauksena on se, että kirkon aatejohtajat väliin murisevat vastalauseitaan - niinkuin on myös tapahtunut Clear Wordin kohdalla.

    Eikä Raamattuparafraasin kirjoittaminen nyt mikään maailman ihme ole. Niitä on kirjoitettu kirkkoisä Tatianuksen Diatessaronista alkaen kymmeniä, ehkä satoja erilaisia versioita, mutta lienevät taivaan kirjastossakin kaikki kaunokirjallisuuden puolella.

    Onko teistä vaikka Living Bible joku aivan kauhea tuote... parafraasi se taatusti on. Kuitenkin amerikkalaiset fundamentalistievankelikaalit ostivat niitä miljoonittain.

    Itse en Clear Wordistä pidä kirjana sen enempää kuin ideanakaan ja usein varoittelen ja väliin kiusoittelen sen käyttäjiä... vaikka eihän tähän kovin usein ole aihetta englantilaisen kielialueen ulkopuolella.

    Oli miten oli, mikään adventtikirkon virallinen tai oikea Raamattu Clear Word ei ole eikä siitä sellaista tule vaikka muutamat palstalaiset näyttäisivät tätä niin kovasti toivovan, että joutuvat kerran toisensa jälkeen siitä kirjoittamaan. Olenkin väliin miettinyt, että Adventtikirkko taitaa olla sen verran kesy kotikissa, että kun ei löydy faktoja haukkuihin niini pitää siirtyä legendojen puolelle.

    Kai A
  10. Ongelman ytimenä lienee se, että Raamatun opetus tuomiosta-piinasta ei ole yksiselitteinen. Yksi tuo pöydälle tekstin, joka sanoo synnin palkan olevan kuolema. Toinen vastaa, että heidän vaivansa savu nousee aina ja ikuisesti. Kolmas jatkaa vaikkapa Ilmestyskirjalla, taivaasta iskee tuli, joka tuhoaa ne kaikki. Ja tietenkin vastakkaisen kannan edustaja sitten jatkaa madoista, jotka eivät kuole jne.

    Keskustelua voi jatkaa niin kauan, kuin tekstejä riittää, jonka jälkeen aletaan uuden kierros.

    Sitä ongelmaa, että Raamatusta näyttää löytyvän tukea molemmille näkökulmille voisi tietenkin ratkoa monella tavalla.

    Voi esimerkiksi yrittää demokraattista ratkaisua ja laskea montako ääntä (eli tekstiä) löytyy ikuisen piinan ja montako synnin lopullisesti lopettavan tuomion puolelle. Mutta eihän se ole järkevää. Joillakin teksteillä on suurempi painoarvo eikä tekstien laskeminen selitä vastakkaista kantaa olevia tekstejä.

    Liberaaliteologialle ei selitys tuota ongelmaa, koska siinä hyväksytään Raamatun eri käsityksiä eri kirjoittajille, mutta se ei myöskään tarjoa vastausta itse ongelmaan.

    Konservatiivisen raamatuntulkinnan voimana (hmmm... ja liekö joskus heikkoutenakin) on harmonisoida vastakkaisilta näyttävät tekstit. Tähän aiheeseen liittyy kaksi avainsanaa, joita selitetään yhtenäisen opetuksen löytämiseksi. Toinen näistä sanoista on "kuolema" ja toinen "ikuinen".

    Näin ne, jotka korostavat synnin palkan olevan kuolema selittävät, että Raamatun kielissä sanalla "ikuinen" voi olla määräaikainen merkitys - ja tietenkin, jos Raamattua tuntevat, he löytävät jonkun tekstin kantansa tueksi.

    Tietenkin vastakkaista kantaa edustavat ovat taas varmoja siitä, että sana ikuinen tarkoittaa aina ikuista, mutta sanalla "kuolema" voidaankin tarkoittaa elämää erossa Jumalasta - ja hekin löytävät jonkun tekstin kantansa tueksi.

    Surullista fundamentalistista yksioikoisuutta on sitten se, että vain harvat näyttävät voivan uskoa, että joku vastakkaista kantaa edustavakin lukee Sanaansa vilpittömästi. Mutta senhän pitäisi olla itsestään selvyys.

    Jos Herra meitä armossaan perille vie, niin tuskin keneltäkään tämän palstan kirjoittajista löytyy rahkeita ryhtyä häntä neuvomaan, mikäli tuomio sattuisi omasta mallistamme vähän poikkeamaan. Taidammepa vain olla kiitollisia siitä, että armoa on osallemme riittänyt.

    Vaikka en toisten pitkiä jaarituksia yleensä jaksa täältä lukea (enkä paljon muutakaan, kun palsta usein muistuttaa enemmän herja- kuin herätyspalstaa), laitan tähän oman kantani perustelut.

    Tärkein syy siihen, että olen kallistunut pitämään synnin rangaistusta kuolemana enkä ikuisena piinana on Golgatan ristissä. Uskon Jeesuksen kärsineen synnin rangaistuksen puolestani (vrt. esim. Gal 6.14; Ef 2.16; 1Kor 2.2ss). Jeesus ei ole ikuisessa liekissä rangaistustani kantamassa vaan risti oli ajallisesti rajattu tapahtuma.

    Vasta tämän perustelun jälkeen voisin sitten jatkaa toisarvoisilla asioilla kuten montako tekstiä löytyy ja mitä Raamatullista perustetta kukin niistä antaa asian ymmärtämiselle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös asian toisin ymmärtävät lukevat hartaasti Sanaansa ja saattavat vilpittömästi Herran armoon turvata.

    Mitenkäs se Paavali sanoikaan... "Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen. Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on..." (1Ti 2.15s)

    Kai A
  11. Jeesuksen tulon tarkka päivä ei kuulunut Millerin opetuksiin, ei ainakaan julkisiin sellaisiin. Miller sattui uskomaan Jeesuksen sanaan, jonka mukaan siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, mutta lapsellisuuttaan hän otti tämän niin kirjaimellisesti, että Jeesuksen takaisintulon vuoden voisi saada määritellä.

    Millerin julkaistut kirjoitukset olivat itse asiassa lokakuun 22 määritellyttä Samuel Snowta vastaan kunnes hän joskus lokakuun alkupäivinä näyttää tajunneen, että hänen alkamansa herätysliike oli karannut uudelle raiteelle ja mainittua päivää varsinaisesti tukematta päätti hypätä junaan mukaan.

    EGW piti lokakuun 22 päivään liittyvää profetiaa oikein ajan suhteen oikein tulkittuna mutta tapahtuman suhteen vääränä (esim. GC 407). Uusia aikoja hän ei ennustanut.

    Sanottakoon vielä, että ei kai tässä asiassa niinkuin muissakaan ole tärkeää se, mitä EGW sanoi tai jätti sanomatta vaan se, mitä Raamattu sanoo. Jeesuksen tulolle valmiita ovat vain ne, joiden vaatteet on valkaistu Karitsan verellä, mikä tehnee niin ajanmäärityksistä kuin kirkkokunnistakin toissijaisen asian.

    Kai A
  12. Minun totuuteni ja uskoni keskipiste on aina ollut se, ettei ole "mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi" kuin Jeesus. Kaikki, mikä ei liity Jeesuksen pelastustyöhön on tämän rinnalla toisarvoista löytyy se sitten Raamatusta tai EGWltä, tältä palstalta tai jostakin muusta hengentuotteesta.

    Aivotoimintani on sen verran heikkoa, ettei se oikein riitä löytämään itseisarvoa edes Raamatusta löytyville asioille kuten vaikkapa kaste, lepopäivä, Jeesuksen tulo tai tuomio. Tällaiset asiat saavat merkitystä vain Golgatan ristin varjossa. Ei auta kuin luottaa siihen, että ristin hulluus on suurempi kuin maailman viisaus ja että juuri siihen ja vain siihen on kätketty "Jumalan voima."

    Edelläoleva on minun adventismini ydin. Kun joskus harvoin tätä palstaa katson tai tänne jotakin kirjoitan (vielä harvemmin) olen pyrkinyt välttämään EGW lainauksia, joita täällä on ollut enemmän kuin tarpeeksi (varsinkin sellaisia, jotka on tekstiyhteydestään tai kirjoitustilanteesta irroitettu). Mutta kun kysytään, onko EGW sopusoinnussa tämän päivän adventismin kanssa, niin ehkä kestätte pienen EGW hermeneutiikan oppitunnin. Lähtökohtana seuraava EGWn ajatus, joka antaa perspektiiviä asioiden tulkintaan.

    "Kristuksen uhri syntien sovitukseksi on suuri totuus, johon kaikki muut totuudet liittyvät. Tullakseen oikein ymmärretyksi... jokainen Jumalan sanan totuus on tutkittava siinä valossa, joka virtaa Golgatan ristiltä. Minä asetan eteenne armon ja uudestisyntimisen, pelastuksen ja lunastuksen suuren... muistomerkin, Jumalan pojan ristille korotettuna. Tämän tulee olla jokaisen... puheen perustus." (Gospel Workers, 315)

    Koska adventismini lähtee rististä näen edelläolevan mukaan EGWn olevan sen kanssa sopusoinnussa. Asiaan voi kuitenkin liittää seuraavan kommentin.

    Pietarin sana siitä, ettei ole kuin yksi nimi, jossa voimme pelastua ja Paavalin puhe ristin hulluudesta antaa minulle oikeuden tulkita Raamattua ristin valossa. Ja Raamatustahan löytyy asioita, joita voi tämän poerusteella pitää toisarvoisina, kuten vaikkapa naisten hunnutus (1Kor 11) tai ettei nuoria leskiä tule ottaa seurakunnan kirjoihin (1Tim 5).

    Vastaavasti EGWn sana kaiken tutkimisesta ristin valossa antaa minulle myös luvan tulkita hänen kirjoituksiaan saman periaatteen mukaan. Jos en jossakin paikalliseen tilanteeseen tai johonkin vuossadan takaiseen ongelmaan kirjoitetussa tekstissä näe ristiä niin voin pitää sitä toisarvoisena ja hyllyttää sen johonkin sopivaan aivojen sivulokeroon (josta se onneksi, ainakin minun muistillani, tuppaa haihtumaan melko ripeästi).

    Kai A
  13. Kun Adventtikirkko syntyi ja kirkon opetus muotoutui ei EGW ollut äiti sen enempää kuin kätilökään vaikka hänellä oma osuutensa kirkon historiassa onkin.

    Edelleenkin EGW ja pyhäkköoppi kuuluvat adventtikirkon "virallisiin" opetuksiin (vaikka palstan pahimmat heitot näistä aiheista ovatkin todella kaukana siitä, mitä kirkko näillä opetuksilla tarkoittaa).

    Sen sijaan EGWn ilmassa pitämä Raamattu on historiallinen kertomus ja kirja saattoi olla painava tai sitten ei - mutta tällainen juttuhan on kurioisiteetti, jolla ei ole mitään oleellista merkitystä. Miikael on taas asia, jota useimmat adventistit, mikäli heillä joku mielipide on, opettavat niinkuin esimerkiksi Timo Flink on palstalla kiitettävällä kärsivällisyydellä tehnyt. Tunnen kuitenkin muutaman ihmisisen, pastoreitakin, jotka ovat ihan iloisia ja tyytyväisiä adventisteja vaikka ovat tulleet asiasta toiseen tulkintaan.

    Mikä antaakin aiheen suositella uskon katseen kääntämistä periferiasta kohti Golgatan ristiä.

    Kai A
  14. Eikön ole syytä laittaa aloittajan teksti legendojen sarjaan. Adventtikirkko ei virallisesti opeta mitään EGWn raamatusta (ja jos joku epäilee voi vilkaista kirkon 28 oppiteesiä... ja jos oikein tarkkaan luette huomaatte samalla, ettei kirkko virallisesti opeta mitään Miikaelista tai monesta muusta asiasta, joita täällä toistuvasti esitetään adventistien synteinä).

    Sen sijaan kirkko virallisesti opettaa, että Jeesus yksin pelastaa ja yksin Raamattu riittää määrittelemään totuuden.

    Tässä EGWn Raamattu asiassa olen samaa mieltä edellä mainitun Daniellsin kanssa. Daniells itse ei tietenkään ollut edes syntynyt, kun mainittu Raamatunkanto kuvauksen mukaan tapahtui vuonna 1848. Tietääkseni vanhin kirjallinen kuvaus asiasta on liki neljä vuosikymmentä myöhemmin vuodelta 1885 John Loughboroun kirjoittamassa historiassa, eikä siinä tietääkseni mainita mitään kilo tai paunamääriä.

    Kai A
  15. Emme tosiaankaan voi historialle mitään ja on melko selvää, että on olemassa aatehistoriallinen linkki kaikkien Adventistikirkkojen ja Jehovan todistajien välillä.

    Linkki on kuitenkin vähän monimutkaisempi kuin palstalla on esitetty. Ensinnäkin Charles Taze Russel syntyi v. 1852 ja hänen syntyessään seitsemännen päivän adventismin perusta oli jo luotu.

    Jotta Adventismin ja JT välistä suhdetta voisi ymmärtää, pitää historiaa kelata pettymykseen vuonna 1844. Milleriläisessä liikkeessä lienee ollut noin 50.000 aktiivikannattajaa, joista suuri osa oli erotettu aiemmista kirkoistaan. Kysymyksessä oli todella sekalainen seurakunta. Joukkoonhan kuului baptisteja, metodisteja, ehkä joku luterilainenkin, mukana oli pieni määrä karismaatikkoja yhtä lailla kuin vakaita presbyteerejä, ehkäpä jopa joku roomalaiskatolinenkin. Melkoinen osa väestä oli kymmenistä erilaisista pikku kirkoista, tärkeimpinä Christian Connexion kannattajat, joita oli joukossa tuhansia. Millerimillä ei siis ollut yhteneväistä oppia juuri mistään muusta kuin Jeesuksen tulosta, ajan merkeistä ja muutamasta profetiasta, mikä osaltaan selvittää, miksi yhdestä herätyksestä voi tulla kovin erilaista suhtautumista moniin kristillisen uskon peruskysymyksiin. Mahtuihan tuollaiseen joukkoon niin fanaatikkoja kuin tasaisia elämän tien kulkijoita.

    Tarkkaan laskettu Jeeuksen tulon aika oli tietenkin pommi, joka hajoitti liikkeen. Suurin ryhmä jäi Millerin ympärille. Mukana oli vähintäänkin tuhansia kannattajia, joita on myös kutsuttu nimellä evankelikaaliset adventistit (Evangelical Adventists). Näistä syntyi vuosikymmenen tai parin kuluessa useita kirkkoja, tärkeimmät Life and Advent Union ja Advent Christian Church (jotka yhdistyivät vuonna 1964). Nykyinen Advent Christian Church ei ole kovin suuri (ehkä parisataa tuhatta jäsentä?), mutta sillä on vireää toimintaa ja myös lähetystoimintaa.

    Kaikki muut millerismistä nousseet liikkeet olivat minimaalisen pieniä. Sapattia alkoi viettää kourallinen ihmisiä (jotka eivät sivumennen sanoen saaneet lepopäiväänsä Ellen Whitelta vaan tutkimalla Raamattua yhdessä Seitsemännen päivän Baptisteihin kuuluvan henkilön kanssa). Mukana oli alkuun kourallinen... sitten muutama kymmenen ja 1850 luvulla muutama sata kannattajaa - jotka nekin onnistuivat jakautumaan ainakin kahdeksi kirkkokunnaksi. Näistä Seitsemännen päivän Adventistikirkko on myöhemmin kasvanut suurimmaksi Millerismin pohjalta nousseista kirkkokunnista.

    Millerismin valtavirrasta irrottautuneita pieniä ryhmiä oli itse asiassa kymmeniä, jokaisella oma erityinen korostuksensa.

    Russel ei minun tietoni mukaan koskaan saanut mitään opillista seitsemännen päivän adventisteilta. Itse asiassa hän peri kolmea eri tietä joitakin millerismin opetuksia, useimmat sellaisia, jotka Seitsemännen päivän Adventistit olivat hylänneet tai myöhemmin hylkäsivät.

    Todennäköisesti tärkein näistä kanavista oli George Storrs niminen mies. Storrs oli milleriläissaarnaaja, joka oli mm. heikohkolla menestyksellä yrittänyt käännyttää milleriläisiä siihen, että kuolemassa sielu ei jatka elämää vaan uskovan toivo on ylösnousemuksessa. Storrs kuului evankelisiin adventisteihin ja Life and Advent Unionin perustajiin.

    Storrs oli Russelien perhetuttava ja tutki kolme vuotta Raamattua Charlesin kanssa alkaen siitä, kun tämä oli noin 17 vuotias.

    Muutamat milleriläissaarnaajat jatkoivat uusien päivämäärien laskemista Jeesuksen tulolle. tällaisia laskettuja aikoja olivat mm. vuodet 1860 ja 1873. Tämä oli tietenkin sen tapaista toimintaa, ettei siitä saanut paljoa muuta kuin hullun nimen - mistään suurista kannattajajoukoista ei taatusti ollut kysymys.

    Joka tapauksessa Russel eksyi Jonas Wendelin kokoukseen ja hänen profetialaskelmansa olivat tehneet matemaattisesti lahjakkaaseen Russeliin syvän vaikutuksen.

    Vuoden 1870 paikkeilla Russel tapasi pari vanhaa milleriläistä, jotka kuuluivat 100 Second Adventists nimellä kutsuttuun ryhmään.

    Toinen näistä oli entinen kullankaivaja N.H. Barbourin, joka oli yhdessä J.H. Patonin kanssa julkaisi lehteä Kristuksen tulosta vuonna 1873. Russel auttoi heitä tässä työssä jonkin aikaa, kunnes keksi olevansa oppi-isiään fiksumpi ja alkoi oman lehden julkaisemisen. Siinä hän opetti Jeesuksen tulleen näkymättömästi vuonna 1874 ja pakanoiden ajan päättyvän v. 1914.

    Kun tässä nyt näin pitkään on tullut jaariteltua niin voi kai lisätä, että termi second adventists ei sellaisenaan tarkoittane mitään kirkkokuntaa vaan mitä tahansa ryhmää, joka opettaa Jeesuksen toista tulemusta... siis aivan samaa kuin sana adventists.

    En ole mikään historioitsija vaikka olenkin joskus joutunut niin yleistä kirkkohistoriaa kuin adventtikirkonkin historiaa opettamaan.

    Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka Jehovan todistajien linkki millerismiin on selvä se menee yhden sukupolven yli ja Russel sattui olemaan lukutaitoinen tyyppi, joka ei rajoittanut käsityksiään siihen, mitä edellämainituilta sattui oppimaan.

    Minun mielestäni hän alkaa oman liikkeensä, joka ei synny millerismin pohjalta vaikka siitä vaikutteita saikin.

    Kai A
  16. Onhan suomessakin pari vuosikymmentä sitten tehty tutkimus ja väitöskija, joka tarkkuudessaan ohitti siihen asti tehdyt Amerikkalaiset työt. Muistan kuinka yhtenä osana siitä Rauno Heikkinen vietti mielettömän tuntimäärän kirkonkirjoja ja väestörekisteriotteita analysoiden selvittäessään suomalaisten adventistien elämänennustetta.

    Tilastot osoittivat selvästi, että suomalaisestakin adventistisesta elämäntavasta on etua, tietenkin sitä enemmän mitä kauemmin ihminen sitä seuraa. Miehillä merkitys oli erittäin huomattava, naisilla, jotka muutenkin elävät siivommin ja kauemmin, pienempi.

    Tätä samoinkuin mainittua amerikkalaista tutkimusta voi ehkä arvostella siitä, että vertailuryhmänä taisi olla väestö keskimäärin, kun oikea vertailuryhmä olisi hurskaasti elävä johonkin toiseen protestanttiseen kirkkoon tai herätysliikkeeseen kuuluva aktiivijäsenistö.

    Muistelen jonkun amerikkalaisen selvityksen väittäneen evankeelisiin kirkkoihin kuuluvien elävän neljä-viisi vuotta keskimääräistä kauemmin. Eli on mahdollista, että adventismi lisää tähän pari kolme vuotta. Siinähän olisi jollekulle vaikka väitöskirjan aihe selvittää asia tarkemmin niin, että luvut olisivat vertailukelpoisia.

    Uudestisyntyminen siis kannattaa jo ihan näin maallista elämänennustetta ajatellen, mutta eihän tuo muutama vuosi paina mitään ikuisuuden rinnalla...

    Kai A
  17. Liekö hullutta vai viistautta, mutta Adventtikirkko on jostakin syystä ollut aina kiinnostunut kasvatus/koulutoiminnasta. Kirkko pitää yllä noin sataa korkeakoulua/yliopistoa. Useimmat suhteellisen pieniä, joten yhteenlaskettu oppilasmäärä on noin 93.000, joista muistaakseni noin 62% seurakunnan omia nuoria, ja oppiaineina liki kaikkea taivaan ja maan väliltä - ei siis pelkkää teologiaa.

    Lähes kaikki näistä kouluista toimivat paikallisten opetusviranomaisten valvonnan alla ja tutkintovaatimukset vastannevat sitä, mitä kussakin maassa normaalisti edellytetään. Opettajia korkeakouluissa on muistaakseni runsaat 7.000.

    Omana työnäni on yrittää takoa armon alkeita pastorinalkujen päähän näinä päivinä yliopistostatusta hakevan Thaimaalaisen korkeakoulumme palveluksessa.

    Muita kouluja, peruskoulua ja lukioita vastaavia, on kirkon helmoissa noin 6.700, joissa yhteensä vajaat 60.000 opettajaa ja runsaat 1.2 miljoonaa oppilasta.

    Kai A
  18. Eihän Folke Thorell tietenkään valehtele, on vain tehnyt vähän huolimatonta niinkuin työtä (niinkuin ihmiset - adventistit mukaanluettuna) usein tekevät vanhojen dokumenttien kanssa... Eli hän ei katsonut lehden kannesta, mikä on oikea julkaisukuukausi tai lehden sisältä kuka on kirjoittaja. Mutta onhan tuo kimurantti julkaisu, kun siitä ei edes yrittämällä tahdo nähdä, mistä yhden kirjoittajan teksti loppuu ja toisen alkaa.

    Tervetuloa vain 1800 luvulle...

    Oman arvioni mukaan kirjoittaja on Uriah Smith, joka saman vuoden alkupuolella oli liittynyt Reviewn tekijöihin... ja joka myöhemmin onnistui kirjoittamaan jotakin suurin piirtein samanlaista.

    Eihän se nyt itse asiaan paljon vaikuta, mutta mainittu Uriah on saanut osalleen vähän harhaoppisen veljen leiman ja on ylipäätään heikohkossa kurssissa tämän päivän adventistien piirissä.

    Itse asiassa olen muuten varma siitä, ettei mainittu veli Thorell ole tätä lehteä koskaan nähnyt, sillä sama virhe löytyy joiltakin Englanninkielisiltä sivuilta. Koska amerikaanot eivät suuremmin pohjolan kielisiä tekstejä kääntele ja kun päinvastaista tapahtuu koko ajan ei liene kovin kaukaa haettu ajatus, että Thorell on saanut mainitun ajatuksen virheineen jostakin englanninkielisestä kirjasta, jota hän on käyttänyt lähteenään.

    En nyt jaksanut asiaa tarkastaa, kun olisi pitänyt lukea niin paljon tylsää tekstiä, mutta voisin miltei lyödä vetoa, että mainittu virhe on peräisin itse White- ja adventistikriitikkojen isän eli Dudley M. Canrightin kynästä. Onneksi kuitenkin lienette kaikki niin hyviä uskovia, että näette vedonlyönnin vaarat ja minun ei tarvitse pelätä rahojen menoa.

    On tuo arvio nyt sitten oikea tai väärä, ei Thorellin tekstiä onneksi (sen enempää kuin Whitenkaan) tarvitse lukea sanainspiraatiosilmälasien kanssa.

    Ja loppusanaksi todetaan, että Herra on hyvä!

    Kai A
  19. Tämäntapaisissa jutuissa ei varmaankaan kannata olla kovin dogmaattinen. Tämähän on yksi niistä harvoista Markuksen kertomista asioista, joita Matteus tai Luukas eivät toista. Siksi tätä jaetta usein sovitetaan itse evankeliumin kirjoittajaan Markukseen. Kun lukee, mitä Apostolien Teot miehestä kertoo, niin ikäkin näyttäisi sopivan.

    Johanneksella taas tuntuu olleen sen verran suhteita(?), että pystyi ainakin myöhemmin läheltä seuraamaan mainitun yön ja ristiinnaulitsemispäivän tapahtumia.

    Minun ääneni menee siis Markukselle, mutta tällaisessa asiassa saa kaiketi vapaasti olla eri mieltä, kun kenenkään pelastus ei ole katkolla mainittua jaetta tulkittaessa.

    Kai A
  20. Joku kohta ei oikein loksahda paikalleen... Jos oikein ymmärrän väärän todistuksen antaminen on "tärkeimmän ulottuvuuden" tajuamista vai miten se nyt sitten menee.

    Minulle tärkein ulottuvuus on usko siihen, että Herran Jeesuksen armo riittää. Sen rinnalla joku pedon merkki tai kirjoittiko EGW jotakin tai ei, tai antaako jollekin muusta kuin armosta puhuvalle Raamatun tekstille yhden merkityksen vaiko toisen on periferiaa niinkuin sekin mihin ryhmään ihminen kuuluu (viidesläisiin, luterilaisiin, helluntailaisiin, adventisteihin tai vaikka somaleihin).

    Kai A
    21. 75 / 76
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt