Vapaa kuvaus

"Elämä on se hassu juttu joka sattuu matkalla kalmistoon..." :-) Linkit: http://www.pokerihuone.com Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

2

Kommenttia

109

  1. ... ja se näkyy hyvin myös täällä palstalla. Uskomatonta että jotkut ihmiset ovat todellakin noin sokeita ja ahdasmielisiä, kuten tuossa edellä olevat vl:ien kirjoitukset "toinen jalka maailmassa" oleville osoittavat. Niistä on lähimmäisenrakkaus kaukana; ollaan jo käytännössä helvettiin toivottamassa (rivien välistä luettuna). Se ei ole koskaan mahtunut minun päähäni, että miten toinen ihminen voi sanoa toiselle ihmiselle, että "olet menossa helvettiin", vain sillä perusteella ettei toinen tunnusta juuri HÄNEN uskoaan tai toimi juuri HÄNEN mielestään ainoalla oikealla tavalla... Nyt on kyllä vl:t astuneet itse tuomarin paikalle...
  2. ...pystytkö itsekään vahtimaan lastasi niin 100 %:sesti ja joka sekunti, ettei hänelle koskaan satu mitään? Ehditkö estää aina kaikenlaiset vahingot? Esimerkiksi jos lapsesi leikkii kaikessa rauhassa lelullaan ja yhtäkkiä huitaiseekin sillä itseään silmäkulmaan - ehditkö tarttua hänen käteensä ennenkuin lelu osuu naamaan? Epäilen ettet edes ehdi vahtia häntä niin tarkkaan... ja jos vahdit häntä todellakin niin tarkkaan, suhtaudut varmasti lapseesi sairalloisen suojelevasti.

    Vaikka pitäisit "turvavälin" toisiin lapsiin hiekkalaatikolla, saattaa toinen pieni leikkijä ymmärtämättömyyttään heittää yhtäkkiä vaikka lapionsa pois sillä seurauksella että se osuu lastasi silmäkulmaan... tuskin siinä kukaan ehtii tehdä mitään kun kaikki tapahtuu sekunnissa. Vaikka kuinka vieressä kyyläisi. Mikään suojelu ei siis ole 100-%:sen varmaa (enkä tiedä onko niin terveellistäkään?). Paitsi metallihäkki ympärillä...

    Tällä en tarkoita, etteikö lapsia tarvitsisi vahtia ja kieltää! En siis tarkoita sitä, että lapsi saisi tehdä mitä haluaa ja vaikka kiivetä katolle ja sitten tippua sieltä maahan (minkä oletat kaikkien ei-niin-hysteeristen vanhempien mukamas sallivan). Rajat on toki oltava, ja lasta myös vahdittava, mutta rajansa niilläkin! Muita selän takana syyttelemällä ei ainakaan saa mitään hyvää parannusta aikaan.

    Omakin lapseni oli 2-vuotiaasta aina kouluikäiseksi päiväkodissa ja jotain pientä naarmua oli hänelläkin joskus (ja niihin tietysti syykin), mutta mielestäni minä itsekään en olisi kyennyt niitä estämään vaikka olisin itse hänet kotona kasvattanut ja silmät tapilla vahtinut. Silmä kovana kun ei kukaan ehdi kaikkia tekemisiä vahtia, ja vaikka ehtisikin, ei noita vahinkoja siltikään kykene aina ehkäisemään, koska ne tulevat monesti niin yhtäkkiä... (Esimerkiksi pikkuveljeni kiipesi kerran puuhun (vaikka se oli meillä ehdottomasti kiellettyä!) äidin käännettyä hetkeksi selkänsä -pienempi sisaruksemme itki ja äiti rupesi lohduttamaan häntä - oksa katkesi ja velipoika putosi samoin tein maahan - jossa ikäväksi onneksi oli iso kivi - ja katkaisi kätensä. Koko hommaan meni vain ehkä parikymmentä sekuntia.)

    Suurin osa päiväkodissa sattuneista vahingoista on mielestäni kuitenkin normaaleja elämään kuuluvia pieniä vahinkoja joita leikeissä sattuu... ja niitä kautta myös opitaan yhdessä tekemään ja olemaan sekä itseään varomaan. Tietenkin ne voi estää kieltämällä lasta leikkimästä ja telkeämällä hänet pehmustettuun huoneeseen. Naarmuja ei sitten tule, eikä näkö mene, mutta henkinen puoli on sitten asia erikseen... kärjistettyä, mutta niin on sinunkin kirjoituksesi.

    Mene hyvä ihminen päiväkotiin katsomaan ja keskustelemaan asiasta, täällä palstalla jauhaminen ei vie asiaa mihinkään suuntaan.