Vapaa kuvaus

Elä ja anna toistenkin elää. Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: Sinkku Lapset: --- Email: x.argonautti@gmail.com

Aloituksia

0

Kommenttia

154

  1. Todella opettavainen tarina, mietin jo ensimmäisen kerran sen lukiessani. Kertoo selkeästi mikä avioliitto on yrityksenä; yhdessä, toisensa virheineen hyväksyen, anteeksiantaen ja kovia taloudellisia arvoja koko ajan mukana. En ensin ajatellut kommentoida, mutta seurailtuani kommentteja joissa monessa lyödään lyötyä mutta siitä selvinnyttä, ajattelin sittenkin kertoa omankin näkemykseni.

    Täällä palstoilla ihaillaan avioehtoa kaiken kattavaksi ratkaisuksi kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Tämä tarina kertoo toisen puolen; sovitaan toisen tuovan rahat ja toinen hoitaa sen taustatukipuolen kotona. Avioliitto on silloin yksinkertainen yhteiskunnan tukema taloudellinen sopimus avio-oikeuksineen, ellei sitä poissuljeta avio-ehdolla. Yhteiskunta on myös siten "tämän yrityksen" tukena, että avioliiton purkuun on säädetty joitakin muodollisuuksia ja viiveitä. Avio-oikeus toisen omaisuuteen, pienempi perintöveroprosentti ja ositus on myös nähtävä tätä taustaa vasten.

    On tilanteita, jolloin avio-ehto on paikallaan mutta ei se joka paikkaan sovi. Tarina on myös erinomainen opetus siitä, että avio-ehto on sopimus, ei sanelu. Sopimukseen tulee lähteä vain silloin kun tietää mitä sopii ja miksi. Kirjoittaja tiesi miten toimia ja toimi oikein.

    Kirjoituksen saamissa kommenteissa paistaa monessa "nuoruuden intomieli" tyyliin: "..jätä se sika se petti sut...". Mikä yhteinen yritys olisi sellainen jossa toisen ensimmäisestä virheestä jätetään yrittäminen sikseen? Kirjoitus on selviytymistarina. Vaikeuksista huolimatta kirjoittaja onnistui elämänsä yrityksessä. Kaikki eivät onnistu, en minäkään onnistunut. Kuuluuko kommenteissa "kateus vie kalatkin vedestä" -mentaliteetti? Kerrotuista tapahtumista on kymmenen vuotta. Jos tapahtumat olisivat kuluvalta vuodelta sanoisin, että katsotaan nyt mitä tapahtuu.... Nyt sanon, että ottakaa oppia.

    Joku kommentoi kirjoittajaa naiviksi, tyyliin "se yritti petkuttaa ja se tekee sen taas... etkö sitä usko...". Kuka on virheeton? Jotkut oppivatkin virheistään. Jokainen ei lyö toista kertaa tahallaan päätään seinään, jotkut oppivat kerrasta, että se sattuu. Myöskin: Ei yksi pääsky kesää tee...

    Alkuperäiselle kertojalle onnea. Olette selvinneet vaikeasta tilanteesta voitolle. Kaikki mikä ei tapa tekee vahvemmaksi, vaikka samalla sattuu niin pirusti....
  2. Mainitsit valaisupyynnössäsi jo hyvän syyn. Siitä lisää: http://www.laki24.fi/pepe-omaisuudenositus-peraytys.html

    Yleisesti täällä keskustelupalstalla kun ei tiedä kuinka monella osistuskysymyksestä neuvoa kyselevällä, tai vastapuolella, on toiselta vaikkapa salattuja velkoja, pitäisin rekisteröintiä suositeltavana toimenpiteenä kaikille. Vähintäänkin jos toinen osapuoli kovasti vastustaa rekisteröintiä se kannattaa silloin viimeistään tehdä.

    Muilta osin ajatukseni lähtee siitä, että rekisteroinnin haittapuolelle jää vain maksu (oli joku kaksinumeroinen luku euroja) ja se, ettei sitä rekisteröinnin jälkeen voida purkaa yhteisellä sopimuksella repimällä molemmat kappaleet.

    Plussapuolelle tulee jo tuo edellä mainitsemani toinen haitta, ei repimällä peruutettavissa, tai asiakirjojen hukkaamisella nollautettavissa. Erotilanteessa asioiden konkreettinen eteneminen on helpottavaa psyykkisesti. Rekisteröinti oli omalla kohdallani myös asia jolla sain toisen osapuolen uskomaan sopimuksen olevan laillinen ilman ammattijuristille maksettua toimenpidepalkkiota, joka olisi ollut jokin kolminumeroinen luku euroja.

    Muodollisesti virheellistä sopimusta ei rekisteröidä. Tuleepahan jonkinlainen tarkastus kaupan päälle. Sisältöönhän viranomainen ei ota kantaa.

    En kovin pitkälti ole lähtenyt hakemaan kovia syitä joiden takia rekisteröinti olisi "välttämätöntä". Koska haittasarake jää, ainakin minulla, kovin lyhyeksi ei kovin paljoa tarvita jotta on suositeltavaa rekisteröidä sopimus.

    Olipahan helppoa asioida rekisteröidyn sopimuksen kanssa pankissa hoitamassa talolainat uuteen järjestykseen. En tarkistanut mitä vaikutusta asialle oli, mutta virkailija kyllä katsoi, että ositussopimus oli rekisteröity.

    Mitään pakkoahan siihen ei todellakaan ole...
    Onpahan vain yksi pikkuasia jolla voi turvata selustansa, ainakin jos ei voi olla 110% varma siitä, että toinen osapuoli toimii täysin rehellisesti.
  3. Jos tuon ketjun ymmärsin oikein niin sinulla on tarve päästä asumaan eri asuntoon kuin aviomiehesi. Onko avioerolla kiire? Ymmärsin ettei eroa ole vielä pantu vireille eli ensimmäistä erohakemusta ei ole jätetty.

    Olet aviomiehesi ja alaikäisten lastenne kanssa samaa perhettä niin kauan kuin avioerohakemusta ei ole jätetty, ettekä kumpikaan muuta ole viranomaiselle väittäneet (joissakin yhteyksissä saattaa tulla kyseenalaistus perheelle "välien rikkoutumisen takia erillään asumisen" takia).

    Aviopuolisot voivat täysin oman valintansa ja omien syidensä takia asua yhdessä tai eri osoitteissa niin kauan kuin haluavat ollen silti samaa perhettä. Jos nyt yhdessä päätätte asua erillänne jonkin aikaa ja jompi kumpi teistä asuu talossanne niin talonne on edelleen koko ajan perheenne asuntona, ja tuo verotussäännön kaksivuotinen kuluu edelleen. Jos nyt sitten joskus sen kaksivuotisen täyttymisen jälkeen haette avioeroa ja teette osituksen niin ei veroseuraamuksia tästä osasta tule. Huomaa, että kaksivuotisjaksoa aletaan laskea vasta asuntoon muutosta, ei asunnon ostohetkestä.

    Kannattanee tuon järjestelyn aikana olla hakeamatta toimeentulotukea tai muutakaan "tukea" eri perheinä... saattaa vaikuttaa asiaan jos sinä tai puolisosi hakeuksessaan kertoo että asutte välirikon takia erillänne eikä toinen osapuoli anna "ylimäärästään" vähemmän ansaitsevalle, eli laiminlyö avioliiton tuomaa elatusvelvollisuutta.

    Tämä ajatelma toimii siis vain jos voitte vaikeuksistanne huolimatta vielä sopia asioista ja kokeilla välittömän avioeron sijasta muuta järjestelyä avioliitossanne. Ainakin tilapäisesti.
  4. Jos luet ajatuksella aiemman komenttini niin elatustuen ja elatusavun ero kyllä selviää suomenkieltä ymmärtävälle. Tässä kuitenkin vielä kerran ydinasia lyhyesti:
    APU = etävanhemman maksamaa rahaa ja
    TUKI = kunnan maksamaa rahaa.

    ElatusAVULLE ei ole ala eikä ylärajaa.

    ElatusTUELLE on yläraja noin 118€. Sitä ei missään tapauksessa makseta jos elatusAPU on vähintään tuo 118€.

    Vanhemmat voivat sopia elatusAVUn määrästä.
    Oikeus voi tuomita maksettavaksi elatusAVUN.

    ElatusAPUA vahvistettaessa ei lastenvalvoja (eikä oikeus) voi päättää eikä ottaa sitovasti kantaa mahdollisesta elatusTUESTA. Sen hakeminen on täysin erillinen prosessi.
  5. Linkissä oleva oikeustapaus on erinomainen esimerkki edellä kertomastani periaatteesta.

    Elatusapu on linkin tapauksessa määrätty elatustukea pienemmäksi sillä perusteella, että maksaja oli muutoin osallistunut lapsen elatukseen. Lisäksi vanhemmat olivat yksimielisesti laskeneet lasten elatukseen tarvittavan määrän jonka sitten olivat jakaneet keskenään. Koska lapsilla oli laskennallisesti riittävä elatus eikä maksajan elatustukea pienemmäksi määrätty elatusapumaksu näin ollen perustunut hänen alentuneeseen maksukykyynsä ei tapauksessa ollut perusteita hovioikeuden muuttaa käräjäoikeuden päätöksen perusteluita. Perusteluiden muutostarve on aivan ilmeisesti lähihuoltajan toive saada erotus elatustukena.

    Erinomainen esimerkki viittamaastani "vanhempien tyrimisestä". Linkin oikeustapauksessa ei todellakaan ole perustetta elatustuen maksamiseen.

    Neuvo:
    Sopikaa keskenänne mielekäs summa maksajan kannalta ja perustelkaa yhdessä sopimuksenne lastenvalvojalle niin, että saatte vahvistettuun sopimukseen maininnan "alentuneesta maksykyvystä". Älkää missään tapauksessa allekirjoittako sopimusta ellei siinä ole ko mainintaa. Tällöin lapsi saa 118€:n ja elatusavun erotuksen elatustukena. Huomatkaa, että kyseessä on vanhempien välinen sopimus. Kyseessä ei ole lastenvalvojan määrittämä päätös tmv. Lastenvalvojen osuus on vain katsoa, että lapsen etu täyttyy.

    Oikeuteen ei asian kanssa kannata mennä jos lastenvalvoja vahvistaa sopimuksenne. Jos pääsette sopimukseen asiasta eikä lastenvalvoja suostu vahvistamaan sopimusta, niin asian voi silloin viedä oikeuden vahvistettavaksi. Silloinkin kannattaa ehdottomasti sopia etukäteen mitä oikeudelle perustelette ja perusteluiden kannattaa olla yhtenevät. Oikeudelta tulee sitova päätös "allekirjoititte" sen sitten tai ette.

    Jos edelläkuvaamaani sopimusta ette pysty keskenänne tekemään niin kannattaa lukea M36:n kommentit ajatuksella. Lastenvalvoja ei voi määrätä elatusapuja minkään suuruiseksi elleivät vanhemmat pääse asiassa keskenään yksimieliseen sopimukseen. Riitatapaukset on vietävä aina oikeuden päätettäväksi. Riidan lopputulos ei ole ennustettavissa. Ministeriön mietintö ei ole laki. Ei ole olemassa yksiselitteistä laskukaavaa siitä miten elatusavut määräytyvät vaan jokainen on yksittäistapaus.

    Ja keskustelussa älkää sekoittako elatusAPUA ja elatusTUKEA toisiinsa. Sopimuksella tai oikeuden päätöksellä määrätään vain elatusAVUSTA. Kyseisen sopimuksen tai tuomion PERUSTEIDEN perusteella ratkaistaan erikseen oikeus elatusTUKEEN.

    PS.
    Ennuste sosiaalijohtajan tulemisesta uhkailemaan on täysin absurdia.

    PPS.
    Onko tapauksessasi olemassa vanhempien välistä yksimielisyyttä asiasta? Jos on, niin mikä asiassa on niin vaikeata? Jos yksimielisyyttä ei ole, niin lastenvalvojalla tai sosiaalitoimella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
  6. En tiedä mihin aiempaan keskusteluun viittaat mutta:

    Puhekielen "elari" voi olla mitä tahansa. Älä käytä sitä termiä jos et halua sekoittaa itseäsi ja muita. Oletan vastauksessani, että puhe on lapselle maksettavasta elatusavusta.

    Elatusapu on se maksu joka sovitaan tai tuomioistuin määrää etävanhemman maksettavaksi. Tälle maksulle minimi on nolla euroa (0€).

    Elatustuki on se maksu jonka kunta maksaa tietyissa tilanteissa lapselle jolla on oikeus (=viranomaisen vahvistama sopimus tai oikeuden päätös) saada elatusapua. Tämän maksun suuruus on tuo monta kertaa mainittu "mukaminimi" eli noin 118€, siten että mahdollinen tätä pienempi elatusapu ja elatustuki yhteensä muodostavat mainitun 118€.

    Minimimaksua elatusavulle ei siis ole olemassa mutta minimi summa johon lapsi on "oikeutettu" on olemassa. Erotuksen maksaa siis kunta, mikäli vanhemmat eivät tyri sopimuksia tehdessään.

    Edellä mainittu tietty tilanne on sellainen, että maksaja ei maksa hänelle määrättyä elatusapua (kokonaan tai osittain) tai elatusapu on MAKSAJAN HEIKON MAKSUKYVYN takia määrätty tai vahvistettu elatustukea pienemmäksi. Edellisessä tapauksessa summat peritään maksajaksi määrätyltä. Jälkimmäisessä tapauksessa niitä ei peritä.

    Oikeudessa elatusavun saajan kannattaa riitatapauksessa aina vaatia vähintään tuota elatustuen suuruista elatusapua koska muutoin voi käydä niin, että elatustukea ei makseta, koska avun saaja on vapaaehtoisesti katsonut, että hän vastaa tältä osin lapsen elatuksesta.

    Mikäli tehdään viranomaisen (=lastenvalvoja) vahvistama sopimus asiasta kannattaa sopimustekstiin kirjoittaa tuo maaginen "alentunut maksukyky". Tämä koskee myös mahdollisesti oikeudelle tuomittavaksi ehdotettavaa alle elatustuen olevaa summaa. Tämä viimeinen saattaisi tulla esille esimerkiksi avioeron yhteydessä tehtävässä esityksessä, kun joka tapauksessa joudutaan käymään oikeudessa niin samalla tämäkin siinä menee.

    PS.
    Tiedän tapauksia joissa elatustukea on saanut myös ilman tuota "alentuneen maksykyvyn" lauseketta mutta se on edellyttänyt päätöksen tehneeltä viranhaltijalta "venymistä". Kaikki päättäjät eivät tätä osaa ja kannattaa toimia varman päälle.

    PPS.
    Lastenvalvojat vahvistavat kyllä myös alle elatustuen suuruuden olevia sopimuksia elatusavusta. Tällöin sopimus vahvistetaan yleensä määräaikaisena.