o1l123o7

Vapaa kuvaus

Olen syntymähumalassa mutta en ympäristölle vaarallinen. Luonteeltani olen erittäin optimistinen pessimisti. Perusvärit: kalkkilaivan kapteenin ja maantien väri Kirjoitan pelkästään rekatulla nikilläni. Puskasta huutelee varjo-olentoni Puskasuleima, jolla on lupa mollata persoonaani kunhan tekee sen kotipaikkakunnan murteella. Olen oppinut tuntemaan täällä aivan ihania ihmisiä sekä virtuaalihenkilöinä että osan myös livenä. Omasta ja Puskasuleiman puolesta lähetän lämpimät terveiset kaikille. Palstoilla tavataan! Suosikkibändit/artistit: Hvorostovsky Suosikkileffat: Tuntematon sotilas, Kurjet lentävät Lempikirjat: Tuntematon Sotilas, Rikos Ja Rangaistus, Kilpi ja miekka Vapaa-aikanani: Eläkeläisen elämähän on yhtä vapaa-aikaa Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kaupungit ja kunnat, Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Sydämen asialla, saksalaisdekkareita, luonto- ja matkailuohjelmia Kotieläimet: Villakoirat sänkyjen alla En pidä: Ei tule nyt mieleen muuta kuin kieroilu Parhaat matkakohteet: Suomen Lappi, Bulgaria, Berliini. Tosin aika merkittävältä kokemukselta tuntui seistä Kiinan muurillakin. Ruoka & juoma: Kaurapuuro ja maito Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Oloneuvoksetar Ase tai siviilipalvelus: Itsellä ei palvelusta, mutta mieheni on lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali (nostoväessä) Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset Siviilisääty: Varattu Lapset: ---

Aloituksia

28

Kommenttia

3298

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Voi rakkaat ystävät!
    Miten te voitte olla niin kovasydämisiä, että yhtä ainoaa kroktiilin kyyneltä ei ole vuodatettu, vaikka niin seikkaperäisesti siteerasin artikkelia siitä, miten kovaan kouluun se hovietikettiä osaamaton ruotsalaisprinsessan sulho joutuu. (Nyyh, nyyh)
    Onkohan hänkin ollut alakouluaikanaan vapaamielisyyden uhri niin kuin kaikki ne pienet ekaluokkalaiset, joilla ei enää ole opettajaa vaan Makeja, Hiluja, Rituja tai Eevoja. Aatameja ei sentään taida olla.

    Luultavasti olen vanhanaikainen, mutta mielestäni ekaluokkalaiset tarvitsisivat turvallisen ohjaajan, joka olisi auktoriteetti eikä kaveri.
    Ja kotona pitäisi olla vanhemmat, ei pelkästään joku, joka kuskaa mukuloita harrastuksiin.

    Onneksi sentään TV:ssä annetaan pukeutumismallia:
    kymmensenttiset korot, talvipakkasellakin toinen olkapää paljaana, minihame vaikka vesirajaan asti, sopi se sitten tai ei.

    En nähnyt sitä ohjelmaa, jossa ent. tv-toimittaja arvioi nykyohjelmia. Epäilen, että saattaisin monissa kohdin olla samaa mieltä hänen kanssaan.
    Olen kai pudonnut kärryiltä, kun aina vain oletan, että viihdeohjelmat on tarkoitettu katsojia varten, vaikka monissa haastatteluissa tv-tähdet kertovat, miten hauskaa heillä on ohjelmaa tehdessään.
    Ja sen kyllä huomaa! Joskus jotkut ovat tukehtumaisillaan nauruun.

    Nyt olen ilkeillyt tarpeeksi. Ihan piruilematta olen sitä mieltä, että jos rehtori tekee kärpäsestä härkäsen, pitäisi hänen osallistua asiasta keskustelemiseenkin.
    Taustojahan en tiedä, mutta mieltäni kaihertaa sellainen ajatus, että tästä saattaa tulla ennakkotapaus ja nimenomaan sellainen, etteivät opettajat uskalla edes vähääkään kurinpalautusta.

    Nyt jännään, odottaako minua paavin pannabulla...
    Terveisiä koko vatikaanille ja parhaat terveiset Kahvipirttiin!
  2. Huh,huh! Olen likomärkä.
    Sama pää kesän, talven kanssa niin en muistanut, että minulla on sadetakki, kumisaappaat ja vielä puolison sateensuojakin.
    Hän on kyllä nuuka sen sontikkansa kanssa. Sillä on nimittäin melkoinen rahallinen mutta ennen kaikkea muistoarvo.

    Olimme Vilnassa muutaman päivän.
    Lähtiessämme kotoa oli melkoinen helle, ja se jatkui perilläkin
    ensimmäisen päivän.
    Kolme seuraavaa päivää tuli vettä kuin aisaa, ja kolmantena päivänä livistimme valuuttakauppaan sillä välin, kun toiset menivat tutustumaan johonkin kirkkoon.

    Sateensuojia oli kaupan, kaikki mustia, ja avausmekanismikin pelasi. Kapine oli mahdottoman kallis. Suomessa sillä hinnalla olisi saanut ainakin neljä...
    Tyytyväisinä marssimme ulos. Nyt ei ainkaan kastuttaisi.

    Eikä kastuttukaan koko loppureissun aikana.
    Aurinko nauroi melkein ääneen, kun pääsimme sateensuojamme kanssa kadulle!
    Ja erittäin aurinkoinen oli lomamme koko loppuosa.
    Päätettiin, ettei lähivuosina, mennä Vilnaan naurattamaan aurinkoa.
    On tässä vähän suunniteltu sateensuojan testamenttaamista ilmatieteen laitokselle.
  3. Havitteliko täällä joku ihan tosissaan jotakin kastijaon tapaista?
    Millä perusteella meidät karsinoitaisiin eri poppoisiin?
    Kyllä erilaisuus on rikkautta, ja mitä kirjoittamiseen tulee, saksalaisilla on viisas sananlasku "harjoitus tekee mestarin".
    Se pätee erinomaisesti kirjoittamiseen.

    Toisaalta, jos joukossa on joku niin fiksu ja filmaattinen, että hänen esteettisyytensä saa kolhuja ja ehkä avohaavojakin, pitäisi hänelle varata oikeus kirjoitella vaikka ihan itselleen.
    Saattaisi jopa hyvä mieli säilyä.
    Onhan se niin, että harvempi meistä laittaa mansikkahilloa grillimakkaran päälle tai päällystää ohukaiset sinapilla.
    (Muinaissuomalainen esimerkki minun nuoruudessani oli:
    "Sopii kuin hajuvesi lihapullaan".)
    Tuossa edellä sanotaan, että järki ei ole koulutuksesta kiinni. Tosi on!

    Tämä on nyt niin pitkä, että en rupea korjailemaan lyöntivirheitä.
    Moikka!
  4. Eipä haittaa meikäläistä.
    Minun kirjoitelmissani ei ole mitään sellaista, että se olisi ehdottomasti salattava.
  5. Kun kerran käsketään vastaamaan, niin kiitokset hyvän yön ja kauniitten unien toivotuksesta.

    Rauhaisa yötä ja onnellisia unia.
  6. Voi hyvä tavaton!
    En vastusta pitkiä kirjoitelmia, mutta mielestäni näppärät parin lauseen tekstit saattavat usein osua ihan nappiin.
    Varsinkin lyhyt aloitus saattaa hersyttää monen monta asiallista tai hauskaa vastausta.
    Tuli hiukan kömpelösti naputeltua "tai" asiallisen ja hauskan väliin ikään kuin niiden välillä pitäisi valita. Voihan hauska olla asiallinenkin ja asiallinen puolestaan myös hauska.

    Täällä on muutaman kerran innostuttu kirjoittamaan asiallisesta alusta melkoisia elämäkertoja ja muuta hauskaa.
    Asiat asioina, mutta mielestäni on ollut mukavaa osua sellaiseen porukkaan, jolla on mielikuvistusta ja huumorintajua.
    Ja musiikkilinkeistä kiitos!
  7. Pitäkää peukkuja, että yksi surkea naispoloinen pääsee sisälle Kahvipirttiin.
    Onkohan tämä uusin paavi julistanut minut pannaan, vaikka en mollaa poliitikkoja enkä kiroa kirkkokuntia (vaikka mieli tekisi).
    Uskontokunta taitaa olla parempi ilmaus; eihän joka uskonnolla ole kirkkoa. Niitähän on temppeleitäkin ja moskeijoita ja synagogia ja valtakunnansaleja.

    En ole kovinkaan perehtynyt kirkollisiin tapoihin, mutta Jonna Jauhiainen -niminen toimittelija julkitoi tämänpäiväisessä
    Ilta-Sanomissa, että prinsessa Madeleinen ja amerikkalaisen liikemies Chris O' Neillin häitä tanssitaan 8. kesäkuuta Tukholman linnankirkossa.

    Tähän varmaan mahtuisi sellaistakin, että sulholla on rahaa mutta ei tapoja; on perunut edustustilaisuuksia ja näyttänyt valokuvaajille keskisormea eikä muutenkaan osaa hovietikettiä.
    Voi, voi, miesparka, ihan sääliksi käy.
    Pientä ovat sodat, nälänhädät, sairaat lapset,jotka onneksi ovat lukutaidottomia. Olisi julmaa kertoa heille, että erään prinsessan sulhasella on niin ankea elämä.

    Ottakaa nenäliinat, kyynelehditään yhdessä, kun maailmassa ei ole enää kunnon satuprinssejä.
  8. Voi hyvä Sääli!
    Taidat olla erehtynyt; ei täällä kylätappeluita ole.
    Riitojen syyksi ei kannata laittaa, jos täällä on liian vähän kirjoituksia. Etupäässähän me olemme sopuisaa ja lepppoisaa väkeä.
    Jotkut joskus testaavat. kuinka pitkän litanian saa aikaan, kun heittelee hiekansekaisia lumipalloja. Riitahan on helppo synnyttää, ja ehkä joku lankeaakin ansaan, mutta yleensä kannattaa hypätä mielipahaa aiheuttavat kirjoitelmat yli.

    Valoisaa kevättä!
    Kirjoitellaan.
  9. Lastenlapset astuvat rintaperillisinä kuolleen vanhempansa tilalle ja perivät suoraan muitten rintaperillisten tavoin.
    Jos "alkuperäinen" rintaperillinen elää, eivät hänen lapsensa saa kuolinpesästä mitään.
    Poikkeuksena sellainen tapaus, että rintaperillinen ilmoittaa luopuvansa perinnöstä lastensa hyväksi.

    Kysyjää neuvoisin äidin kuoltua ottamaan selvää, onko jäljellä mitään muuta perittävää perittävää kuin velkoja.
    Voihan olla, että äiti on kyllästynyt perinnön kärkkyjään ja pistänyt elämän ranttaliksi.
  10. Oletko koskaan itse huomannut muistuttavasi nukkea?
    Eihän niiden Sinua nuken näköiseksi sanomisten tarvitse olla kehu eikä haukku.
    Ehkä se on vain realismia.
  11. Ihanaa, että eri puolilta maailmaa ovat ystävämme tuoneet ihan henkilökohtaisesti pääsiäiskorttinsa.
    Kiitokset sekä Lokarille että Uzmalle.
  12. Huomenta! Oikein iloista.
    Heräsin katsomaan, pitääkö paikkansa, että aurinko pääsiäisaamuna tanssii noustessaan.
    Se peijakashan ei ollenkaan noussut!

    Lento oli oikein onnistunut. Oli hyvä, etten ottanut sitä navi-konden-separaattoria. Harhaanhan se olisi meidän luutamme ohjannut.
    Matkalla noukin yhden lisämatkustajankin. Oli sen verran olevinaan tärkeä ohjata luutaa, että esittäytyminen jäi.
    Mukavan tuntuinen herrasmies se kyytiläinen oli. Olikohan se jokin pääsiäistaika, että hänellä oli katkennut luudanvarsi, jolle hän tiukkaan sävyyn silloin tällöin murahti.

    MIelestäni yö oli oikein mukava. Piirpauke soitteli tunnelmaan sopivaa musiikkia, ja kansa pani jalalla koreasti.
    Sääli, että seuraava noitalento on vasta vuoden kuluttua.

    Eipä tässä muuta kuin kaikille oikein iloista pääsiäistä!
  13. Täten ilmoitan ilmoittauvani Kyöpelinvuoren matkalle.
    Matkaevääksi otan riittävästi mämmiä. Huom! Omat lusikat.
    Nyt lähden kokeilemaan, löydänkö vielä päälle mahtuvia vaatteita.
    Jos en löydä, pitää lainata sellaisia puolison vaatteita, jotka ovat tulleet hänelle liian suuriksi.

    Viimeistään Kyöpelinvuorella tavataan.
  14. Ihan aluksi ilmoitan olevani Hintriikan kanssa samaa mieltä mämmistä. Kyllä mämmi on mämmiä!
    Ainoa keino varjella minua mämmiltä on hankkia kassakaappi ja piilottaa sen avain.

    Sitten nöyrä niiaus kaikille, jotka ovat lahjoitelleet musiikkilinkkejä. Kyllä minä iltapuolen tärväsin muuhunkin kuin Hvorostovskyyn; häneen kuitenkin eniten.

    Ja sitten diagnoosi JJoutavalle5:
    Se on, kuule, kulkutauti se. Se on kulkeutunut jo minulle asti. Oikeastaan olen jo taudin vaiheessa N:o 2. Se on sellainen, että hetkeksi kun istahtaa, herää puolentoista tunnin kuluttua kaikkea muuta kuin levänneenä ja pirteänä.

    Sitten yksi kysymys: Pitääköhän ottaa vakuutus, jos sattuu luudan varrella nukahtamaan?
    Milloinkas se lento Kyöpelinvuorelle alkaa?

    Tulen huomenna tarkastamaan, onko Pirtin seinässä tolppailmoitus.
    Ai niin: terkkuja Jorille ja Irkulle sekä Meri-kukalle. Vaikka olisitkin mökkeilemässä, varustaudu puolilta öin lämpimiin pukimiin. Joku nappaa sinut luutansa taakse ohi lentäessämme.
  15. Oikein iloista pääsiäistä!
    Kaivakaa varsiluutanne esiin, että pääsette mukaan Kyöpelinvuorelle.
    Jos luutaa ei ole, turboluutakin käy.
    Se muistuttaa epäilyttävästi pölynimuria, mutta turboluudaksi Lokari sitä väittää, ja hyvin se on jo monena pääsiäisenä lennättänyt Lokarin ensin Atlantin yli ja täältä Kyöpelinvuorelle.
  16. Ennen vanhaan oli kirjeenvaihtokavereita, joita ei koskaan tavannut.Kirjoittaminen ja kirjeitten saaminen oli kuitenkin tärkeää. Olihan mukava tietää, miten muualla oltiin ja elettiin.

    Samanlaisia kirjeenvaihtotovereita ovat ne, joiden kanssa vaihdetaan netissä ajatuksia ja kerrotaan kuulumisia.
    Joidenkin kanssa on jopa tapailtu ja pidetty hauskaa ikään kuin olisimme iät ja ajat tunteneet toisemme.
    Netti on siitä hyvä, että useampi ihminen kerralla voi keskustella keskenään, olla arkisia tai juhlamielellä, surullisia tai leikkimielisiä. Me nimittäin uskallamme heittäytyä lapsiksi jälleen. Kun muuten on arki ja järki päässä, ei haittaa yhtään, vaikka kulkisi kulkisi kalossi kepin nokassa läpi kylän kaikkien naurettavana.
    Onhan se hauskaa, että muillakin on hauskaa!

    Aloituksiin vastaan, jos keskustelun aihe on mielenkiintoinen eikä sisällä ilkeilyä. Aloittajan ei tarvitse olla tuttu.
    Tietysti helpompaa on osoittaa nettipostia nikille, jonka "tuntee", kuin nimimerkille xyzwvqwrtyuiop44.

    Melko alussa tänne tullessani rekisteröin Venlastiinan, mutta myöhemmin nettiin ilmaantui varjo-olento, joka puskasta huutelee herjoja lähinnä Venlastiinalle.
    Tunnistin heti ensimmäisestä kirjoituksesta kirjoittajan ja nimitin hänet Puskasuleimaksi.
    Hän on vieläkin nokkeissaan ja kiristää Venlastiinaa uhkaamalla lisätä kahden litran soppakattilaan kaksi desiä merisuolaa, jos en suostu käyttämään hänestä nimitystä Neiti Suleima Puska.
  17. Minä olen oma itseni, ja se saa riittää.
  18. Vastaus otsikon kysymykseen: ON
  19. Tervehdys, ystävät!
    Aurinkoinen paahtaa täysillä. Taitaa kohta olla plusasteita myös varjon puolella.
    Olen tainnut kertoakin, että peltosaran jälkeen on toinen sarka, joka suvisempaan aikaan on varsinainen sekametsä: koivuja, haapoja, leppiä, tuomia. Tähän aikaan vuodesta se on melkoinen rytökasa, mutta ei se häiritse.
    Sitä paitsi siellä on elämää. Silloin tällöin siellä herrastelee ukkofasaani, joskus hyppelehtii komea rusakko, ja oravatkin viihtyvät siellä. Tämän päivän siellä on marssinut edestakaisin tyylikäs harakka. Mahtaakohan se olettaa, että sieltä löytyy jo valkovuokkoja? Lunta on niin paljon, että ehkä
    kukkien aika on vasta juhannuksena, mutta kokopäivämarssi
    tekee varmasti harakan kunnolle hyvää.
    Tekisi minullekin, mutta se riisi-rusina ihanuus toi veden kielelle, ja päätin ruveta kokeilemaan, onnistuuko se täällä.
    Siinä reseptissä luki, että nostatetaan, mutta millä?
    En löytänyt hiivasta enkä leivinjauheesta mainintaa.
    Rehellisesti mainiten olisi paras, kun hukkuisi koko resepti, mutta jos niin nuo ovipielet kutistuvat, että en enää pääse sisälle, rupean ahnehtimaan pihakuusten neulasia ja syön jälkiruoaksi lunta.
    Voi se ruokalista muutenkin olla tarpeen. Joku kyseli, että mistä hallitus ne lupaamansa rahat ottaa. Minulta ainakin!
    Oma kunta ei kiristänyt verotusta, mutta saan tänä vuonna eläkettä huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna!
    Ei se mitään auta, mutta vihainen olen kuitenkin. Taidan pukeutua suureen venäläiseen kukkahuiviini, ottaa tyynyn ja eväspussin ja mennä kolmen sepän patsaalle romanialaisromanimummon viereen kerjuulle.

    Jos käveleksitte siellä päin, tulkaa moikkamaan.
  20. Kellä nyt keskellä päivää
    mieliala olisi ankea,
    kun taivaalla ei pilven häivää,
    ja aurinko valkaisee hankea.

    Se tulee ~ kevät nimittäin ~
    lumi naapurin katolta vyöryi maahan
    säestyksellä mahtavain jyrinäin,
    ja isäntäkin hiukkasen levätä saahan.

    Ei enää ole kuin pahaa aamu-unta
    että emäntä häijynä laulaa ja komentaa:
    - Heti nousepas luomaan katolta lunta
    ennen kuin katto sisään romahtaa!
    21. 34 / 165
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt