Kodin turva ja sen vaarat.

Oma koti on turvallisuuden kehto. Näin me ajattelmma, mutta juuri kodin seinien sisällä tapahtuu ne onnettomuudet, joita ei tapahtuisi muualla.

Ihmiselle, jolla on monta rautaa tulessa, kuten minulla voi tapahtua vahinkoja.

Minua oli jonkin aikaa vaivannut makuuhuoneen verho, joka repsotti yhdestä kiinnittimestä. Olin menossa päikkärille ja päätin oikaista verhon. Nousin huteralle tuolilla ja hups...putosin.

Ensimmäinen tunne oli kova isku takaraivoon kun pää osui petoniseinää. Toinen tunne oli pahempi, en päässyt ylös lattialta, selkä ei suostunut yhteistyöhön kanssani, kipu esti liikkumisen. Makasin lattialla katselin sängyn alle ja mietin tässäkö tämä nyt on. Ei perkele, sisuunnuin, vedin itseni sängylle, huokasin makasin taas aikani. Pääsin pystyyn ja hain kännykän keittiön pöydältä. Soitin Petzelle ja sitä rataa jo mentiinkin sairaalaan.

Kaksi selkänikamaani oli murtunut.

Kipulääkkeillä mennään. Yksi asia, josta olen kiitollinen on, että olen syönyt vuosia Kalcipos D:tä joten luustoni on vahva. Tapauksessani oli pahemman onnettomuuden mahdollisuudet, toivotaan, josko pääsisin näillä kivuin.

104

315

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kesääntyvä

      No huh huh, onneksi ei käynyt pahemmin. Sepä se, itsekin huomaan kiipeileväni keittiön tiskipöydällä ja kurkottelevani ylähyllyltä jotain. Villasukat jalassa, ei paljon vaatisi, että liukastuisi. Milloinhan sitä muistaa ettei ole nää nuori "apina".

      • Halusin kirjoittaa tämän ikävän kokemukseni siksi, että te muut ikäiseni varoisitte yliarvioimasta itseänne ja kehoanne. Toivon, että kukaan teistä ei joutuisi kokemaan samaa.


      • pupsista

        Olen ostanut kunnon kolmella leveällä askelmalla ja kaiteella josta pitää kiinni ja nojata tikkaat. Ostin samanlaisen myös kaverille. Ei putoo ei Horju jos nyt ei saa sairauskohtausta. Halpa henkivakuutus noin 20e.


      • bessie-
        korppis kirjoitti:

        Halusin kirjoittaa tämän ikävän kokemukseni siksi, että te muut ikäiseni varoisitte yliarvioimasta itseänne ja kehoanne. Toivon, että kukaan teistä ei joutuisi kokemaan samaa.

        Se, että nousee huteralle tuolille on minusta enemmänkin sen tuolin kuin oman kehonsa yliarvioimista? Olisit ehkä tehnyt saman virhearvion nuorempanakin? Omat tuolini olen jo aikapäiviä sitten hankkinut, ja jo silloin ajattelin ensimmäisenä tuolien tukevuutta. En ole koskaan kelpuuttanut huteran oloisia tuoleja alun perinkään, ja vähänkin epävakaan tuntuisen tuolin poistan yleensä heti käytöstä.

        Ruokapöydän tuolini ovat 45 - 47 senttiä korkeita ja olen kyllä sitä mieltä, että terveen meidän ikäisen pitäisi pystyä astumaan sen korkuiselle tuolille ikään kuin jollekin portaalle (ja pysyäkin siellä), hieman riippuen tuolin mallista tietysti. Itselläni pistäisi luonto ankarasti hanttiin nousta huteralle tuolille, mutta tuolle tukevalle 45 korkealle astun tuosta vain, ja varmasti pysynkin. 47 sentin korkuiset ovat pehmustettuja, niille en tukea ottamatta ihan noin vain pääse, eivät myöskään tunnu tarpeeksi vakailta seistä.

        Paras vaihtoehto on hyvä keittiöjakkara/tikkaat, mutta ei niitä nyt aina viitsi ottaa kun tuoli on vieressä.

        Se on totta, että kaatumis- ja putoamistapaturmat ovat se yleisin kotitapaturma, ja varmastikin yksi syy niihin on tapaturman tapaturman uhrin virheellinen käsitys omista kyvyistään. Olisiko se kuitenkaan vielä meidän ikäisillämme kovin yleinen syy, sitä vähän epäilen.


      • bessie- kirjoitti:

        Se, että nousee huteralle tuolille on minusta enemmänkin sen tuolin kuin oman kehonsa yliarvioimista? Olisit ehkä tehnyt saman virhearvion nuorempanakin? Omat tuolini olen jo aikapäiviä sitten hankkinut, ja jo silloin ajattelin ensimmäisenä tuolien tukevuutta. En ole koskaan kelpuuttanut huteran oloisia tuoleja alun perinkään, ja vähänkin epävakaan tuntuisen tuolin poistan yleensä heti käytöstä.

        Ruokapöydän tuolini ovat 45 - 47 senttiä korkeita ja olen kyllä sitä mieltä, että terveen meidän ikäisen pitäisi pystyä astumaan sen korkuiselle tuolille ikään kuin jollekin portaalle (ja pysyäkin siellä), hieman riippuen tuolin mallista tietysti. Itselläni pistäisi luonto ankarasti hanttiin nousta huteralle tuolille, mutta tuolle tukevalle 45 korkealle astun tuosta vain, ja varmasti pysynkin. 47 sentin korkuiset ovat pehmustettuja, niille en tukea ottamatta ihan noin vain pääse, eivät myöskään tunnu tarpeeksi vakailta seistä.

        Paras vaihtoehto on hyvä keittiöjakkara/tikkaat, mutta ei niitä nyt aina viitsi ottaa kun tuoli on vieressä.

        Se on totta, että kaatumis- ja putoamistapaturmat ovat se yleisin kotitapaturma, ja varmastikin yksi syy niihin on tapaturman tapaturman uhrin virheellinen käsitys omista kyvyistään. Olisiko se kuitenkaan vielä meidän ikäisillämme kovin yleinen syy, sitä vähän epäilen.

        Kirjoitin, että olen monta asiaa yhtäaikaa tekevä, joten en syytä tuolia.
        On myös turhaa syyttää itseään se on energian tyhjänpäiväista tuhlausta ja johtaa itsesääliin. Tapahtunut mikä tapahtunut. Kirjoitin varoitukseksi muille koska hyvin moni meistä unohtaa omat kykynsä toimia oikein.

        Juuri nyt olen kartoittanut eilisen tapahtumat. Sain tietoa netistä ja pystyin asettamaan kaatumiseni oikeaan tapahtumajärjestykseen.

        (Netistä luettua) Yleisin syy selkänikamien murtumiseen ikäihmisillä on osteoporoosi. Se on myös hyvin yleinen vamma urheilijoilla.

        Putoamiseni oli tyyppi esimerkki tuolilta perseelleen putoamiseen, jossa selän nikamat murtuvat. Seinä johon iskin pääni ei onnekseni ole betonia vaan joustavampaa ainesta.

        Hutera tuolini ei kuulu sisäkäyttöön vaan on kaunis metallinen tuoli parvekekäyttöön, mutta hutera työtuoliksi ja huono valinta.

        Luettelit kotisi tuolit ja niiden korkeudet. Itse en ole mitannut tuolijeni korkeutta, mutta hyviä tukevia tuoleja ne ovat kangaspäällisin ja ilman.

        Keittiössä baarijakkarat. Komerossa on keittiöjakkara, joka jäi eilen työttömäksi komeroon, vaikka ei silti olen tullut alas siltäkin tuolilta asetellessani kattovalaisimia, mutta silloin putosin pehmeään sohvatuoliin.

        Minun tapaisen ihmisen on hyvä pysähtyä. Nyt osaan jopa nauttia joutenolemisesta. Onneksi ei ole tekemättömiä töitä.

        Luin itsehoito-ohjeita, joiden innoittamana makolini kuuma pyyheliina muovisäkkiin taiteltuna ristiselän alle sängyllä ja hemmottelin selkääni.


    • Valitus, oma-kehu ja valehtelu.
      Ettäs kehtaatkin.

      H.

    • Toivotan toipumista.

      Meidän kannattaisi varmaan opetella katsomaan, miten toimimme ja missä, sekä yrittää välttää turhia riskejä. Ikä ei näytä lisäävän ketteryyttä eikä parantavan tasapainoa. :)

      Yksi tuttava naisihminen putosi kotonaan tyhjän uima-altaan syvään päähän ja lojui siellä yli kaksi vuorokautta ennenkuin poikansa poikkesi ihan sattumalta käymään ohikulkumatkalla. - Toipuminen, leikkaukset ja toistuvat sairaalajaksot jatkuvat pitkään, eikä vielä ole tietoa miten hyvin hän tulee toipumaan.

      • Oli kai taas aika saada muistutus. Olen heilunut kuin heinämies. Sain viikolla siivottua kesämökin ja perjantainakodin, lauantaina laitettua kirppispöydän paikalliseen kirppispisteeseen, pari tuntia myöhemmin makasin lattialla.

        Ei niin pahaa, jotta ei hyvääkin, minulla on hyvä syy kieltäytyä kiireeltä.

        Paranemisennusteestani en osaa vielä sanoa mitään.


      • Nimim_kokemusta_on

        Joskus elämä pysäyttää ja järjestää ajatteluaikaa, jos vauhti kiihtyy liikaa ja on tehokäynnillä kaiken aikaa.

        Joskus yllättänyt lepoaika pitenee siksi, että sairaalassa tehdään lisää vahinkoa ja ehkä monenlaista pahaa.


      • Nimim_kokemusta_on kirjoitti:

        Joskus elämä pysäyttää ja järjestää ajatteluaikaa, jos vauhti kiihtyy liikaa ja on tehokäynnillä kaiken aikaa.

        Joskus yllättänyt lepoaika pitenee siksi, että sairaalassa tehdään lisää vahinkoa ja ehkä monenlaista pahaa.

        Olet hyvin oikeassa. Olen juuri sellainen monta kiihtyvällä vauhdilla käyvä. Siihen kun sattuu yksi mitättömän tuntuinen virhe se pysäyttää ja saa asiat hetkessä tärkeysjärjestykseen. Kiireet on ohi.

        Fysioterapeutti ystäväni soitti minulle. Hän totesi, että lääkitykseni on liian mieto ja tarvitsen tukiliivit. Alkuun otan sairaalan liivit ja myöhemmin ystäväni käy teippaamassa selkäni jos tarvis vaatii.

        Lääkitykseen olen jo pyytänyt muutoksen ja lähden kohta KAKS:n kirurgisselle osastolle tukiliivien sovitukseen.

        Kyllä se tästä.


    • de-meter

      ,Oi, oi ! Otan osaa korppis. Nikamat taitavat parantua "itsestään", vaarallisempaa on lyödä päänsä. Ei sitten ollut mitään oireita siitä ? Pahoinvointia tai muuta ?

      Hyvä muistutus meille kaikille tuo kiipeilyn välttäminen. MInullakin on työn alla keittiön tavaroiden siirtäminen ylähyllyiltä alaspäin. Minähän olen myös meidän huustollissa ainoa kiipeilytaitoinen, joten minun on kurkotettava silloin kun tilanne sitä vaatii - tai sitten soitettava nuoria hätiin.

      Olen muuten pannut merkille, että omista tuttavistani nopeat, ripeät ja toiminnalliset ovat alttiimpia tapaturmille kuin tälläiset jahnaajat, jotka sunnittelevat pientäkin toimenpidettä ennenkuin siihen ryhtyvät...

      • kesääntyvä

        Heh, juurikin noin de-meter omalla kohdallani. Nopea ja ripeä tempperamenttini toimii ennen kuin hitaat ja harvakseltaan toimivat aivosoluni ehtivät varoittamaan vaarasta. Olenkin alkanut odottamaan milloin sanonta "ikääntyminen opettaa kävelemään hitaasti" toteutuisi.


      • de-meter
        kesääntyvä kirjoitti:

        Heh, juurikin noin de-meter omalla kohdallani. Nopea ja ripeä tempperamenttini toimii ennen kuin hitaat ja harvakseltaan toimivat aivosoluni ehtivät varoittamaan vaarasta. Olenkin alkanut odottamaan milloin sanonta "ikääntyminen opettaa kävelemään hitaasti" toteutuisi.

        Nauti vain nopeudesta ja ripeydestä niin kauan kuin sitä riittää, kesääntyvä...
        On sekin vähän tyhmää varautua onnettomuuteen, jota ei tullut..))

        Minulla on taas sellainen järjestys - vai epäjärjestyskö ? - päässä, että ajatus kulkee sukkelaan, mutta viesti toimintaelimiin kulkee hitaasti. Siinä matkalla ehtii funtsailla monenlaista..))


      • Nikamat paranee ajan kanssa. Eli kipulääkitys on ainut josta keskustelin lääkärin kanssa. Alaselän kaksi nikamaa olivat noin 4 mm lytistyneet pitkittäissuunnassa ja millin selkärangan kohdalta sisäänpäin.

        Pää onkin sitten asia erikseen. En ole saanut oireita, mutta lääkäri varoitti, että ne voivat tulla pitkin viikkoa. Kuulosteluvaiheessa ollaan.

        Olin Petzen luokse sillä yksin en olisi saanut jäädä yöksi. Yö meni odotettua paremmin sillä nukuin hyvin. Aamulla oli vaikeuksia nousta pystyasentoon, mutta kun pääsin kävelin ja vetreytin selkääni toimintakuntoon.


      • herättäjä
        korppis kirjoitti:

        Nikamat paranee ajan kanssa. Eli kipulääkitys on ainut josta keskustelin lääkärin kanssa. Alaselän kaksi nikamaa olivat noin 4 mm lytistyneet pitkittäissuunnassa ja millin selkärangan kohdalta sisäänpäin.

        Pää onkin sitten asia erikseen. En ole saanut oireita, mutta lääkäri varoitti, että ne voivat tulla pitkin viikkoa. Kuulosteluvaiheessa ollaan.

        Olin Petzen luokse sillä yksin en olisi saanut jäädä yöksi. Yö meni odotettua paremmin sillä nukuin hyvin. Aamulla oli vaikeuksia nousta pystyasentoon, mutta kun pääsin kävelin ja vetreytin selkääni toimintakuntoon.

        muistihan hän herätellä sinut pariinkin kertaan yön aikana?


      • herättäjä kirjoitti:

        muistihan hän herätellä sinut pariinkin kertaan yön aikana?

        Hän tarkkaili untani, heräsin itse pari kertaa jolloin keskustelimme.


    • Miten lie käy kotini läheisyys minulla.
      Vihtiläisiä Siiklejä on kaksi, pitkittäin halkaistuna höyrytys-kattilassani.
      Sanoakseni pahnojen pohjimmaisina.
      Perunoitten ylä-puolle on kerroksittaisn Vantaalla pika-pakastettuja kasveja.
      Lento-aseman takana, tiedättehän.
      Vihannes, juures, vihannes, juures.
      Kerroksittain myös Suola ja Pippuri.
      Pinnalla rutistettuja kuiva-sieniä.
      -
      Alan Voi-ruskistaa 2 X 600gr.tar-tar-jauhe-lihaa.
      Pakon-omainen tarve on muistaa paisto-rukkaset joka vaiheessa.
      Puolen viikon kohdalla uusi höyrytys-satsi, riittää, ei-huomenna-
      Maanantaihin.
      -
      Muistakoon myös henrjii rukkasensa.
      -
      korppiskin saa muistaa jos pystyy.
      Laitan tämän kommenttini muistiin.
      Seuraavia koti-kulta-blogi aloituksia varten.


      H.

      • de-meter

        Tulipa todistettua, että bloggaaminen on kivaa, hunksi. Minäkin luin mielenkiinnolla sinun omaasi. Tuntui oikein ymmärrettävältä..))
        Ne isot viisaudet vaativat sitten toisenlaista viritystä ja ne siirretään pohdintaan, elleivät sitten ole niin isoja, että jäävät pysyvästi sinne korkeampiin sfääreihin.
        Sellaistakin sattuu...))


      • de-meter kirjoitti:

        Tulipa todistettua, että bloggaaminen on kivaa, hunksi. Minäkin luin mielenkiinnolla sinun omaasi. Tuntui oikein ymmärrettävältä..))
        Ne isot viisaudet vaativat sitten toisenlaista viritystä ja ne siirretään pohdintaan, elleivät sitten ole niin isoja, että jäävät pysyvästi sinne korkeampiin sfääreihin.
        Sellaistakin sattuu...))

        "feikki-de-meter"

        Haluaisit siis mamun koti-avustajaksi.
        Kuten korppiskin viittailee?
        Luillaan leikittelee.

        H.


    • toipumista-sinulle

      Kaksi selkänikamaani oli murtunut.

      Mitkä oli nikamat? Hienoa, että nykyisin tuollaisetkin hoidetaan "Buranalla", koska itse jouduin kallovetoon, samoin kuin veljeni, ja silloin oli niskanikamat kyseessä.

      Pahemminkin olisi sinulle voinut käydä, sillä muistan potilaan vieressäni, joka oli myös pudonnut verhoja ripustaessaan ja koko alapuoli oli halvaantunut, Sitä ei enää "Buranalla" hoidettu?

      • Kävi mielessäni kun makasin siellä lattialla, että toimiiko alaruumis. Heiluttelin varpaita sillä ne olivat ainoat joita pystyin heti liikuttamaan. Halvauksen pelko oli päällimmäisenä. Vaurioituneet nikamat olivat ristiselän yläpuolella.


    • varovastirovasti

      Koti on vaarallinen paikka,siellä kansalaiset eniten telovat itseään;)
      Joku viisas laski että jos suomen kaikki vakuutusyhtiöt lahjoittasivat jokaiselle asiakkaalleen ns.A-tikkaat,satsaus maksaisi itsensä takaisin vuodessa. Sen jälkeen pelkkää tuloa:)) Minä hankin aikoinaan tälläiset:
      https://www.k-rauta.fi/rautakauppa/piha-ja-vapaa-aika/puutarhatyökalut-ja--tarvikkeet/taloustikas-fxa-6-askelmainen-alumiinia
      Hinta oli silloin n.150mk,nykyisin 50-70 euroa.

      • Minulla on tuollainen tikas mökkikäytössä. Sopimaton tänne kaupunkikämppään. Tai en tiedä ei ole tullut mieleeni sitä tänne tuoda. On olemassa sellaisia leveita talousjakkaroita, joissa on käden sijat, pitää etsiä sellainen.


      • jlnas
        korppis kirjoitti:

        Minulla on tuollainen tikas mökkikäytössä. Sopimaton tänne kaupunkikämppään. Tai en tiedä ei ole tullut mieleeni sitä tänne tuoda. On olemassa sellaisia leveita talousjakkaroita, joissa on käden sijat, pitää etsiä sellainen.

        Minulla on tuollaiset a-tikkaat täällä lähiömajassa.
        Ne ovat parvekkeella kun en tarvitse,alumiini ei ruostu. Eikä pyydä leipää;)


    • eppu2

      Voi kamala sentään. Sitä kun paljon touhuaa, varovaisuus saattaa unohtua.
      Ihan hirvittää, kun ajattelee miten tuollaisessa voi käydä vielä huonommin.
      Itse, kun asun yksin, olen aina keittiötikkaille tai tuolille noustessani äärimmäisen varovainen. Mietin joka askeleen erikseen.
      Mökillä on kahdet erikokoiset A-tikkaat, ne on kyllä hyvät. Isommilla seisoskelin silloin, kun ulkomaalausta tein.
      Toivottavasti paranet toimintakykyiseksi.

      • vaaraaaaaaa

        A-tikkaat eivät ole työskentelyalusta!


    • flegmaatti

      Tapauksesi ei liene kovin harvinainen.
      Itse olen säästynyt hyvin pitkälle jos ei oteta huomioon vasemman käden puukon jättämiä arpia.

      Kerran olen saanut sähköiskun. Korjasin keskuslämmityskattilan sekoitusvettiilin automatiikkaa ja servon suojakuori oli pois kun kääntyessäni otin siitä kiinni epähuomiossa. Sähköinen muistutus tuli välittömästi.
      Lattia oli kuiva ja jalassani olivat kumipohjaiset sandaalit joten kyse oli vain heikosta huomautuksesta.
      Paljain jaloin märällä lattialla huomautus olisi ollut tuntuvampi.

      Kaikki muut haaverit ovat rajoittuneet materiaalisiin menetyksiin.

    • Nikamat hoidetaan leikkauksilla jos on tarve, tosin hermojohdot ovat lähellä.

    • henrjii

      Voi hyvää päivää ja kirvesvartta, investoi nyt pika pikaa, kolmenaskelman alumiinitikkaisiin

    • mikkit

      Luut huonossa kunnossa, kun noin helposti murtuvat. Rajua liikuntaa tarvitset. Oon kaatunut monta kertaa mutta ei vahinkoja vielä.

      • kesääntyvä

        Kun tekee ilmalennon tuolilta, niin kyllä siinä lujemmatkin nikamat ovat vaarassa. Itsellä murtui solisluu aikoinaan ja luutui väärään asentoon. Korppishan kertoi syöneensä kaikkia, joten putoamisasento lienee vaikuttanut murtumiin.


    • Kyllä vaikuttaa pahalta. Toivottavasti toivut nopeasti. Nousen usein tuolille vaikka on tukevat tikkaatkin, ne kun vaatehuoneessa kasassa niin eivät ole tiellä, tulee vetäistyä tuoli avuksi ihan laiskuuttaan. Kun tyttären porukka tulee käymään pitää vuodevaatteita kurkotella yläkaapeista.
      Tämän luettuani käytän tikkaita.

    • https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/xpert-3-askelmainen-taloustikas
      Kuvassa olevan tikkaan korkea käsituki on erittäin tärkeä , kun touhuaa vaik verhojen kans ,ohimennen voi aina tukee siihen ittiään.
      Olen kerran nakannut pyöreän putkijakkaran parvekkeelta pihalle kun vaimo ei uskonut sille kiipeilyn olevan vaarallista.

      • ent.siivoojaparka

        Tuollaiset tikkaat minulla on, mutta just verhoja laittaessa en niitä käytä. Silloin minulla pitää olla monta tuolia vierekkäin tai penkki, että pystyy ottamaan turvallisesti sivuaskeleita. Ei tikkaita pysty siirtämään irrottamatta verhotangosta, kun pitäisi saada tangon toinen pää paikalleen.
        Noitten tikkaitten kanssa kun alkaa meikäläisen painolla kurkottelemaan sivullepäin, niin ne saa keikahtamaan. Jonnekin yläkaapille kiivetessä ne on hyvät, jos sinne on laittamassa tai sieltä ottamassa jotain, minkä saa yhdellä kädellä. Pelottavaa kiivetä niiltä alas kumpikin käsi täynnä astioita.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Tuollaiset tikkaat minulla on, mutta just verhoja laittaessa en niitä käytä. Silloin minulla pitää olla monta tuolia vierekkäin tai penkki, että pystyy ottamaan turvallisesti sivuaskeleita. Ei tikkaita pysty siirtämään irrottamatta verhotangosta, kun pitäisi saada tangon toinen pää paikalleen.
        Noitten tikkaitten kanssa kun alkaa meikäläisen painolla kurkottelemaan sivullepäin, niin ne saa keikahtamaan. Jonnekin yläkaapille kiivetessä ne on hyvät, jos sinne on laittamassa tai sieltä ottamassa jotain, minkä saa yhdellä kädellä. Pelottavaa kiivetä niiltä alas kumpikin käsi täynnä astioita.

        Niimpä tietenkin,pitäähän siellä ylhäällä päästä sivuttainkin kävelemän.
        Ostappa sellaset ameriikkalaiset alumiinijalat joilla maalarit kattoja maalailee.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Tuollaiset tikkaat minulla on, mutta just verhoja laittaessa en niitä käytä. Silloin minulla pitää olla monta tuolia vierekkäin tai penkki, että pystyy ottamaan turvallisesti sivuaskeleita. Ei tikkaita pysty siirtämään irrottamatta verhotangosta, kun pitäisi saada tangon toinen pää paikalleen.
        Noitten tikkaitten kanssa kun alkaa meikäläisen painolla kurkottelemaan sivullepäin, niin ne saa keikahtamaan. Jonnekin yläkaapille kiivetessä ne on hyvät, jos sinne on laittamassa tai sieltä ottamassa jotain, minkä saa yhdellä kädellä. Pelottavaa kiivetä niiltä alas kumpikin käsi täynnä astioita.

        Olen samaa mieltä kanssasi ei metalliset tikkaat ole verhojen asetteluun sopivat. Leveä kolmiaskelmainen ehkä, pitää katastella jahka esikoinen tulee kotiin.

        Paras lie pirtin penkki.


      • bessie-
        korppis kirjoitti:

        Olen samaa mieltä kanssasi ei metalliset tikkaat ole verhojen asetteluun sopivat. Leveä kolmiaskelmainen ehkä, pitää katastella jahka esikoinen tulee kotiin.

        Paras lie pirtin penkki.

        Kyllä KUNNON tikkaat ovat paras vaihtoehto. Tarvittaessa kaveri auttamaan. Itse en tuolilta tai penkiltä (jos sellainen olisi) ylettyisi lähellekään verhotankoja ja kiskoja. Paitsi verhot, myös plafondi- ja kiskovalaisimien lamput jäisivät vaihtamatta, samoin palovaroittimen paristot, ja yläkaappien takaosiinkaan en ylettyisi.
        Vaihdan verhoja välillä aika tiuhaankin, ihan vain omaksi ilokseni. Ilman kunnon tikkaita jäisi tekemättä, nyt se ei ole homma eikä mikään. Yleensä en katsele niska ääriasennossa ylöspäin vaan joko menen ylimmille askelmille tai teen käsikopelolla, jonkinlaista turvallisuushakuisuutta kai sekin.

        Makuuhuoneen kattovalaisimen lamput (3, joista kaksi jo 'palanut') kun vielä saisin vaihdettua hyviin ledeihin, niin sitäkään isoa hommaa ei luultavasti minun tarvitsisi tehdä enää koskaan. Kerran olin urakkaa jo aloittamassa, mutta se jäi kesken ja samalla tulinkin virittäneeksi todellisen vaaranpaikan, ja todennäköisesti jollekin muulle kuin itselleni. Säikähdin oikein tosissani kun sen aikojen päästä, harvinaisessa poikkeustilanteessa huomasin.
        Tarkoitukseni oli irrottaa parvekkeen pöydän jalat (5 ruuvia per jalka), jotta voisin laittaa pöytälevyn seisoma-alustaksi joustinpatjaiselle parivuoteelle, lamppujen vaihtaminen ei onnistu ilman sängyllä seisomista. Ruuvit oli entinen mieheni laittanut ruuvinvääntimellä, minä niitä pienellä meisselillä yritin saada pois ja aika loppui kesken. Ehdin saada yhden jalan neljä ruuvia pois kun pitikin kiireellä lähteä.
        Lopulta siinä kävi niin, että seuraavana päivänä tein tulossa olevien vieraiden takia pikaratkaisun ja kiinnitin holtittoman jalan maalarinteipillä takaisin paikoilleen ja vein pöydän takaisin partsille. Ja unohdin koko asian pariksi vuodeksi, kunnes hoitokoiraa vähän trimmatakseni otin taas pöydän sisälle ja huomasin teippiviritykseni.
        Olimme jo sopineet veljeni kanssa, että hän tulee jossain vaiheessa auttamaan ylhäältä jumittuvan parvekelasin avaamisessa, ja hän olisi varmasti noussut tälle pöydälle, kuten oli tehnyt joskus aikaisemminkin.

        Ikinä en olisi uskonut, että pystyn tuollaisen asian unohtamaan ja näin jättämään turvallisuusasian täysin huomiotta, mutta opikseni otin.


      • bessie- kirjoitti:

        Kyllä KUNNON tikkaat ovat paras vaihtoehto. Tarvittaessa kaveri auttamaan. Itse en tuolilta tai penkiltä (jos sellainen olisi) ylettyisi lähellekään verhotankoja ja kiskoja. Paitsi verhot, myös plafondi- ja kiskovalaisimien lamput jäisivät vaihtamatta, samoin palovaroittimen paristot, ja yläkaappien takaosiinkaan en ylettyisi.
        Vaihdan verhoja välillä aika tiuhaankin, ihan vain omaksi ilokseni. Ilman kunnon tikkaita jäisi tekemättä, nyt se ei ole homma eikä mikään. Yleensä en katsele niska ääriasennossa ylöspäin vaan joko menen ylimmille askelmille tai teen käsikopelolla, jonkinlaista turvallisuushakuisuutta kai sekin.

        Makuuhuoneen kattovalaisimen lamput (3, joista kaksi jo 'palanut') kun vielä saisin vaihdettua hyviin ledeihin, niin sitäkään isoa hommaa ei luultavasti minun tarvitsisi tehdä enää koskaan. Kerran olin urakkaa jo aloittamassa, mutta se jäi kesken ja samalla tulinkin virittäneeksi todellisen vaaranpaikan, ja todennäköisesti jollekin muulle kuin itselleni. Säikähdin oikein tosissani kun sen aikojen päästä, harvinaisessa poikkeustilanteessa huomasin.
        Tarkoitukseni oli irrottaa parvekkeen pöydän jalat (5 ruuvia per jalka), jotta voisin laittaa pöytälevyn seisoma-alustaksi joustinpatjaiselle parivuoteelle, lamppujen vaihtaminen ei onnistu ilman sängyllä seisomista. Ruuvit oli entinen mieheni laittanut ruuvinvääntimellä, minä niitä pienellä meisselillä yritin saada pois ja aika loppui kesken. Ehdin saada yhden jalan neljä ruuvia pois kun pitikin kiireellä lähteä.
        Lopulta siinä kävi niin, että seuraavana päivänä tein tulossa olevien vieraiden takia pikaratkaisun ja kiinnitin holtittoman jalan maalarinteipillä takaisin paikoilleen ja vein pöydän takaisin partsille. Ja unohdin koko asian pariksi vuodeksi, kunnes hoitokoiraa vähän trimmatakseni otin taas pöydän sisälle ja huomasin teippiviritykseni.
        Olimme jo sopineet veljeni kanssa, että hän tulee jossain vaiheessa auttamaan ylhäältä jumittuvan parvekelasin avaamisessa, ja hän olisi varmasti noussut tälle pöydälle, kuten oli tehnyt joskus aikaisemminkin.

        Ikinä en olisi uskonut, että pystyn tuollaisen asian unohtamaan ja näin jättämään turvallisuusasian täysin huomiotta, mutta opikseni otin.

        Esimerkkisi on hyvä esimerkki näistä kodin viritelmistä mitä me itse kukin teemme itsellemme turvallisiksi. Fantasioidaan, jos olisit saanut jalat irti ja laittanut pöytälevyn sängyllesi viritelmä olisi ollut yhtä hutera kuin minun parvekkeentuolin käyttö. Onneksi teille kenellekään ei käynyt kuinkaan.

        Palasin sairaalasta. Apuvälinevaraston hoitaja oli lomalla ja viidentoista minuutin odottelun jälkeen tuli apuhoitaja paikalle. Päihkäilimme minkä malli olisi paras. Tunsin yhden tukiliivimallin omakseni, mutta apuhoitaja ei ymmärtänyt kuinka se sidotaa. Onneksi fysioterapeutti tuli ovelle, kysyin häneltä onko liivi oikein päälläni, ei ollut ei sinne päinkään. Hän sitoi liivin oikein päälleni opasti kuinka teen sen itse kotona.

        Sitten ajoimme apteekkiin lääkeostoksille. Ajelimme jo kotia kohti kun puhelimeni soi. Yksityisen lääkäriaseman lääkäri soitti hädissään minulle. Onko sinua kukaan hoitanut virtsatietulehduksessa. Hän oli ollut lomalla. Hän alkoi ihan oikeesti kiroilemaan, miksi kukaan ei ole lukenut labratuloksiasi sinunlla on vaara, että tulehdus nousee virtsaaltaisiin. No, kukapa olisi, sehän oli hänen tehtävänsä. Ei kun takaisin sairaalan labraan hakemaan lisäpapereita ja apteekkiin hakemaan lisälääkkeitä.

        Sanotaan, ei kahta ilman kolmatta.
        Yli kuukauden virtsatietulehduskierre.
        Kahden selkänikaman murtuma.
        Hoitomaton virtsatietulehdus ja äkkilääkitys.
        Toivon hartaasti, että tulehdus ei nouse munuaisiini.

        Tämä on tätä päivää, jos potilas on päällisin puolin hyväkuntoinen eikä valita kuten minä. Omaan myös korkean kipukynnyksen en hevin hae apua. Joten olen kai se potilas, joka on kaikkein sairain, mutta joka ei rasita liikaa henkilökuntaa.

        Muistan tapauksen 70-luvulta. Sain voimakkaan vatsakivun työpaikallani. Meillä oli alkamassa hieno yritytilaus. Hovimestari kehoitti käymään polilla ja palaamaan sillä minua tarvittiin. Kerroin lääkärille haluavani kipulääkityksen sillä en voinut jättää työkavereitani pulaan. Lääkäri pisti piikin persuuksiini ja palasin töihin.

        Seuraavana aamuna kävelin kumarassa takaisin polille. Sama lääkäri oli vielä päivystämässä. Hän sanoi, odotinkin jo sinua. Olit eilen vastaanoton sairain potilas ja halusit palata töihin. Loppu kevennys, minulla ja tällä hoitavalla mieslääkärillä alkoi kiva romanssi tuon tapauksen jälkeen ; ))


    • Hyvin moni on kuollut keittiössä kaatuessa lyönyt päänsä. Yleensä kaatuminen voi olla hyvinkin paha koko elämän jatkumiselle.

      Tuurilla ja tuurilla sitä vain minäkin.

      • Kaatumisessa joka on suurempi suosittelisin veren ohentavia lääkkeitä ja yleensä hyvin pieni määrä vaikka terveille joka päivä---pieni määrä.


      • ent.siivoojaparka
        xx9 kirjoitti:

        Kaatumisessa joka on suurempi suosittelisin veren ohentavia lääkkeitä ja yleensä hyvin pieni määrä vaikka terveille joka päivä---pieni määrä.

        Mutta eikö siinä ole vaara, että jos on saanut aivoverenvuotoa, niin se pahenee verta ohentavilla?


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Mutta eikö siinä ole vaara, että jos on saanut aivoverenvuotoa, niin se pahenee verta ohentavilla?

        En ole lääkäri niin voi myös olla.


    • Auttaisiko_pitää_kysyä

      Auttaako verenohennuslääkkeet huimaukseen?
      Loppuuko heitetystä marevanilla?

      • Heitätti_minua

        Kettu-korjaus-ohjelma: heitetystä piti olla heitätystä.
        Korjasin kolme kertaa, Pirrrrrrrhana.


      • siilimuori3

        Kaatuilijoilta otetaan monesti Marevanit pois.


    • No huhhuh! Tsemppiä sinne, kamalalta kuulostaa.
      Sitä vähän mietin tässä, kun muitakin tarinoita olen kuullut, että mikä kynnys se on soittaa ambulanssi paikalle kun jotain vakavaa tapahtuu?

      • siilimuori3

        Aloittajan kertomuksessahan ei tapahtunut vakavaa, kykeni itse kävelemään ja ilmeisesti pääsäkään ei ollut tavanomaisesta poikkeavaa. Varmaan jos ei olisi päässyt lattialta ylös tai tajunnan kanssa olisi ollut jotain ongelmaa niin sittten ambulanssi.


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Aloittajan kertomuksessahan ei tapahtunut vakavaa, kykeni itse kävelemään ja ilmeisesti pääsäkään ei ollut tavanomaisesta poikkeavaa. Varmaan jos ei olisi päässyt lattialta ylös tai tajunnan kanssa olisi ollut jotain ongelmaa niin sittten ambulanssi.

        Ei mitään vakavaa? Murtuneita nikamia vaan? Mistä sen tietää itse kuinka huonosti kävi, jos ei ole alan ammattilainen?
        Vasta tajuttomana voi soittaa ambulanssia :)
        Sinänsä ymmärrän Korppista, että halvempi se kyyti on omin vehkein.


      • Ambulanssin olisin soittanut jos puhelin olisi ollut kätteni ulottuvilla. Kun lopuksi pääsin ylös, soitin ensin Petzelle, joka tuli heti ja sitä tietä sairaalaan. Ambulanssi olisi ollut parempi vaihtoehto nyt kun tiedän enempi vammani vaarallisuudesta. Istuin kivuineni yli tunnin vastaanotolla ennen kuin pääsin lääkärin puheille, sitten kuvauksiin ja odottelua, taas lääkärin vastaanotolle ja diakgnoosin jälkeen kotiin.
        Ei ollut kovinkaan kattavat jatkohoito-ohjeet, mutta onneksi on netti ja ystäviä terveydenhoitoalalla.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Ei mitään vakavaa? Murtuneita nikamia vaan? Mistä sen tietää itse kuinka huonosti kävi, jos ei ole alan ammattilainen?
        Vasta tajuttomana voi soittaa ambulanssia :)
        Sinänsä ymmärrän Korppista, että halvempi se kyyti on omin vehkein.

        No jos pääsee lattialta pystyyn ja soittamaan miehensä hätiin samalla puhelinsoitolla tarvitessaan saa ambulanssin mut ilmeisesti ei tarvinnut kun ei soittanut. Koki pääsevänsä omalla autolla.


      • siimuori3
        korppis kirjoitti:

        Ambulanssin olisin soittanut jos puhelin olisi ollut kätteni ulottuvilla. Kun lopuksi pääsin ylös, soitin ensin Petzelle, joka tuli heti ja sitä tietä sairaalaan. Ambulanssi olisi ollut parempi vaihtoehto nyt kun tiedän enempi vammani vaarallisuudesta. Istuin kivuineni yli tunnin vastaanotolla ennen kuin pääsin lääkärin puheille, sitten kuvauksiin ja odottelua, taas lääkärin vastaanotolle ja diakgnoosin jälkeen kotiin.
        Ei ollut kovinkaan kattavat jatkohoito-ohjeet, mutta onneksi on netti ja ystäviä terveydenhoitoalalla.

        No sullahan oli, soitit pezelle? Ilmeisesti eivät piätneet lääkärissäkään vaivojasi kovin vakavina kun siellä istuttivat. Nytkään ei vissiin liikuntakieltoa, tukiliivi ja aika paras hoito. Liikkua saanee voinnin ja kivun mukaan.


      • siilimuori3 kirjoitti:

        No jos pääsee lattialta pystyyn ja soittamaan miehensä hätiin samalla puhelinsoitolla tarvitessaan saa ambulanssin mut ilmeisesti ei tarvinnut kun ei soittanut. Koki pääsevänsä omalla autolla.

        Äh. Sitä mä just hain, että ambulanssia ei soiteta vaan viimeisellä sisulla painetaan menemään, pieni perkele suunpielessä.
        Ei tuo ehkä sun silmillä ollut kovin suurta, jos näet päivittäin vaikka mitä sairauksia. Mutta olisi tuo voinut tosi pahakin olla. Aattele jos Korppis olisi rikkonut enemmän ittensä tuon automatkan aikana.
        Tää oli aika hyvä esimerkki kuinka eri tavalla voi lukea asioita, tai poimii tekstistä eri asioita. Sä luit että pääsi itse puhelimeen. Mä luin että hän ei vähään aikaan voinut liikkua.


      • siimuori3 kirjoitti:

        No sullahan oli, soitit pezelle? Ilmeisesti eivät piätneet lääkärissäkään vaivojasi kovin vakavina kun siellä istuttivat. Nytkään ei vissiin liikuntakieltoa, tukiliivi ja aika paras hoito. Liikkua saanee voinnin ja kivun mukaan.

        Ehkä ne ei pitäneet hänen vaivojaan kovin vakavana kun ei tullut ambulanssilla vaan sisulla?
        Yhteiskunnan säästöt on tehnyt sen, että yksi missä säästetään on eniten on hoitohenkilökunnan empaattisuudessa.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Äh. Sitä mä just hain, että ambulanssia ei soiteta vaan viimeisellä sisulla painetaan menemään, pieni perkele suunpielessä.
        Ei tuo ehkä sun silmillä ollut kovin suurta, jos näet päivittäin vaikka mitä sairauksia. Mutta olisi tuo voinut tosi pahakin olla. Aattele jos Korppis olisi rikkonut enemmän ittensä tuon automatkan aikana.
        Tää oli aika hyvä esimerkki kuinka eri tavalla voi lukea asioita, tai poimii tekstistä eri asioita. Sä luit että pääsi itse puhelimeen. Mä luin että hän ei vähään aikaan voinut liikkua.

        Korppis on niin heevetin vahva ja tietää noi jutut. Usko et ampparin ois soittanu jos ois tarvinnu. Oikeasti.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Ehkä ne ei pitäneet hänen vaivojaan kovin vakavana kun ei tullut ambulanssilla vaan sisulla?
        Yhteiskunnan säästöt on tehnyt sen, että yksi missä säästetään on eniten on hoitohenkilökunnan empaattisuudessa.

        Miten empatia liittyy potilaan kuljetustapaan :)? Empatialla ei töitä tehdä ja sitä ei osoiteta sillä et yhteiskunnan varoja tuhlataan turhiin ampparikyyteihin. En tarkoita tässä just tätä tapausta mut yleensä. ykyäänhän ampparihlöstö saattaa käydä paikan päällä mutta ei ota kyytiin jos on sitä mieltä et ambulanssikyyti ei ole tarpeen vaan pääsee muilla kyydeillä.


      • siilimuori3 kirjoitti:

        Korppis on niin heevetin vahva ja tietää noi jutut. Usko et ampparin ois soittanu jos ois tarvinnu. Oikeasti.

        Mitä ite olen vahvoja katsellut, niin he ovat just ne jotka mene läpi harmaan kiven, mutta apua ei pyydetä. Jos ambulanssi noutaa, sen on tilannut joku muu kuin se vahva. Mutta enhän mä Korppista tunne läpikotaisin.

        Empatia ja sen säästö liittyi tuohon miten nopeasti pääsee hoitoon, sekä minkätasoista hoitoa saa.
        Mä en jaksa millään uskoa että tavallinen tallaaja tilaa ambulanssikyytejä ihan vaan huvikseen. Meidän ikäluokka (ja vanhempi) on opetettu että sillä kyydillä mennään vain jos on kuolemaisillaan. Jos olet kuolemaisillasi, et ehkä ole siinä tilassa että kyytejä tilataan.
        Nykypäivän sairanhoito on kokonaan unohtanut että joskus ennakoiva hoito (ja paras mahdollinen hoito tarpeeksi nopeasti) säästää enemmän rahaa kuin se että pistetään pilleri kielen alle ja passitetaan kotiin.


      • hmp.f kirjoitti:

        Mitä ite olen vahvoja katsellut, niin he ovat just ne jotka mene läpi harmaan kiven, mutta apua ei pyydetä. Jos ambulanssi noutaa, sen on tilannut joku muu kuin se vahva. Mutta enhän mä Korppista tunne läpikotaisin.

        Empatia ja sen säästö liittyi tuohon miten nopeasti pääsee hoitoon, sekä minkätasoista hoitoa saa.
        Mä en jaksa millään uskoa että tavallinen tallaaja tilaa ambulanssikyytejä ihan vaan huvikseen. Meidän ikäluokka (ja vanhempi) on opetettu että sillä kyydillä mennään vain jos on kuolemaisillaan. Jos olet kuolemaisillasi, et ehkä ole siinä tilassa että kyytejä tilataan.
        Nykypäivän sairanhoito on kokonaan unohtanut että joskus ennakoiva hoito (ja paras mahdollinen hoito tarpeeksi nopeasti) säästää enemmän rahaa kuin se että pistetään pilleri kielen alle ja passitetaan kotiin.

        Huvittavaa lukea teidän hmp,f ja siili sanailua, miksi Korppis ei tilannut ambulanssia.

        Aloitushan ei ollut ambulanssin tilaamisesta hätätapauksissa vaan varoitus vanhenevan kehon yliarviointiin.

        Olette minua kymmenen vuotta nuorempia molemmat, joten teillä molemmilla on aikaa miettiä yksityiskohtia jos teille sattuu vahinko ja makaatte kerrostaloasunnon lattialla. Miten sieltä lattialta pääsette omin avuin ylös selkänikamia murtuneena. Liikkumisen aiheuttama tuska estää noudemasta pystyyn. Lisäksi pitäisi myöskin miettiä valmiiksi kummalla kyljellä makaatte ja riittääkö käsivoimamme vetämään teidän kehonne läheiselle oviaukolle. Seuraavaksi koordinoitte missä on kännykkä ja sen jälkeen kenelle soittaisitte.

        Asutte ilmeisesti omakotitaloissa. Asuntooni pitää päästä sisään. Petzellä on avaimet, kuopus oli Kuopiossa, hänellä on myös avaimet asuntooni. Oli lauantai-ilta.

        Mutta tehän näytätte kisaavan keskenänne miten kaatumiseni eteni ja mitä aivoni ajatteli. Ajatteleeko kukaan onnettomuuden uhri olla kutsumatta ambulanssia koska se maksaa, miettikää tuota itessänne.


      • korppis kirjoitti:

        Huvittavaa lukea teidän hmp,f ja siili sanailua, miksi Korppis ei tilannut ambulanssia.

        Aloitushan ei ollut ambulanssin tilaamisesta hätätapauksissa vaan varoitus vanhenevan kehon yliarviointiin.

        Olette minua kymmenen vuotta nuorempia molemmat, joten teillä molemmilla on aikaa miettiä yksityiskohtia jos teille sattuu vahinko ja makaatte kerrostaloasunnon lattialla. Miten sieltä lattialta pääsette omin avuin ylös selkänikamia murtuneena. Liikkumisen aiheuttama tuska estää noudemasta pystyyn. Lisäksi pitäisi myöskin miettiä valmiiksi kummalla kyljellä makaatte ja riittääkö käsivoimamme vetämään teidän kehonne läheiselle oviaukolle. Seuraavaksi koordinoitte missä on kännykkä ja sen jälkeen kenelle soittaisitte.

        Asutte ilmeisesti omakotitaloissa. Asuntooni pitää päästä sisään. Petzellä on avaimet, kuopus oli Kuopiossa, hänellä on myös avaimet asuntooni. Oli lauantai-ilta.

        Mutta tehän näytätte kisaavan keskenänne miten kaatumiseni eteni ja mitä aivoni ajatteli. Ajatteleeko kukaan onnettomuuden uhri olla kutsumatta ambulanssia koska se maksaa, miettikää tuota itessänne.

        Jos olisit jaksanut panostaa lukemiseen, olisit ehkä huomannut että nimenomaan koetin keskustella siitä, miksi meidän ja vanhemmilla sukupolvilla on niin vaikeaa kutsua ambulanssia. Et sä siihen lupaa antanut, viedä keskustelua sivupolulle, mutta en mä yleensä kysykään sitä.
        Laita sä vaan kruunun päähäsi että sinusta ja vain sinusta puhuin. Mut älä siihen kipeeseen kohtaan.


      • siilimuori3
        korppis kirjoitti:

        Huvittavaa lukea teidän hmp,f ja siili sanailua, miksi Korppis ei tilannut ambulanssia.

        Aloitushan ei ollut ambulanssin tilaamisesta hätätapauksissa vaan varoitus vanhenevan kehon yliarviointiin.

        Olette minua kymmenen vuotta nuorempia molemmat, joten teillä molemmilla on aikaa miettiä yksityiskohtia jos teille sattuu vahinko ja makaatte kerrostaloasunnon lattialla. Miten sieltä lattialta pääsette omin avuin ylös selkänikamia murtuneena. Liikkumisen aiheuttama tuska estää noudemasta pystyyn. Lisäksi pitäisi myöskin miettiä valmiiksi kummalla kyljellä makaatte ja riittääkö käsivoimamme vetämään teidän kehonne läheiselle oviaukolle. Seuraavaksi koordinoitte missä on kännykkä ja sen jälkeen kenelle soittaisitte.

        Asutte ilmeisesti omakotitaloissa. Asuntooni pitää päästä sisään. Petzellä on avaimet, kuopus oli Kuopiossa, hänellä on myös avaimet asuntooni. Oli lauantai-ilta.

        Mutta tehän näytätte kisaavan keskenänne miten kaatumiseni eteni ja mitä aivoni ajatteli. Ajatteleeko kukaan onnettomuuden uhri olla kutsumatta ambulanssia koska se maksaa, miettikää tuota itessänne.

        Minä en ole sanonut että et siksi kutsunut ambulanssia että se maksaa van siksi että et oikeasti sitä tarvinnut. Jos olisit tarvinnut, olisit soittanut. Näin uskon.

        Sitä paitsi sinä nousit pystyyn, hait kännyt ja soitit pezelle. Miksei siis joku muukin.


      • siilimuori3
        hmp.f kirjoitti:

        Mitä ite olen vahvoja katsellut, niin he ovat just ne jotka mene läpi harmaan kiven, mutta apua ei pyydetä. Jos ambulanssi noutaa, sen on tilannut joku muu kuin se vahva. Mutta enhän mä Korppista tunne läpikotaisin.

        Empatia ja sen säästö liittyi tuohon miten nopeasti pääsee hoitoon, sekä minkätasoista hoitoa saa.
        Mä en jaksa millään uskoa että tavallinen tallaaja tilaa ambulanssikyytejä ihan vaan huvikseen. Meidän ikäluokka (ja vanhempi) on opetettu että sillä kyydillä mennään vain jos on kuolemaisillaan. Jos olet kuolemaisillasi, et ehkä ole siinä tilassa että kyytejä tilataan.
        Nykypäivän sairanhoito on kokonaan unohtanut että joskus ennakoiva hoito (ja paras mahdollinen hoito tarpeeksi nopeasti) säästää enemmän rahaa kuin se että pistetään pilleri kielen alle ja passitetaan kotiin.

        Kuinkahan monta prosenttia soiteoista tas olikaan ns turhasoittoja hätäkeskukseen, en muista mutta se on huomattava määrä.


      • hmp.f kirjoitti:

        Jos olisit jaksanut panostaa lukemiseen, olisit ehkä huomannut että nimenomaan koetin keskustella siitä, miksi meidän ja vanhemmilla sukupolvilla on niin vaikeaa kutsua ambulanssia. Et sä siihen lupaa antanut, viedä keskustelua sivupolulle, mutta en mä yleensä kysykään sitä.
        Laita sä vaan kruunun päähäsi että sinusta ja vain sinusta puhuin. Mut älä siihen kipeeseen kohtaan.

        Taas yksi päivä takana. Kolmas vuorokausi vammaisena. Ammun tuskaisen ylösnousun jälkeen iltapäivän pienet onnen hetket. Positiivisuus on valttini, kun elämä heittää kuperkeikkaa pienistä asioista nauttiminen tuottaa minulle uskomattoman hyviä tunteita.

        Saahan ketjut rönsyillä. Kuitenkin minun ajatusmaailmani on minun ja se ei suinkaan ole sitä mitä te ajattelette. Ette ikinä voi samaistua nykyiseen tilaani.

        Tokihan kummallakin teistä oli oikeaakin asiaa ja hyviä huomioita noin yleisesti.

        Mutta elkää ystävät hyvät kuvitelko, että olen terästä ja juoksen tuosta noin autoon ja ajan itse apua hakemaan sitä paitsi en ajanut autoa, enkä aja lähiaikoina voimakkaiden kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena.

        En kirjoita kivusta vaan tuskasta, kun nousin ylös tänä aamuna. Ylös on kuitenkin noustava ja vessaankin päästävä. Herranjumaala, tähtiä lensi silmissäni ja kaikki oli hopeisen harmaan peitossa kun aloitin päiväni. Jatkossa aijon nukkua tukiliivit päällä. katsotaan miten käy huomen aamuna.

        Ei tässä vielä kaikki eiliset virtsatietulehduksen lääkkeet eivät olleet oikeita ja ne vaihdettiin tänään jälleen uusiin. Tuo vaivahan ei tunnu koska olen kokovartalopuudutuksessa vaikka virtsateissä muhii pahempi uhka kuin murtuneissa selkänikamissa.

        Kävinpä mutkan kirpputorillakin, huomasin vanhojen urheilukisoista saatujen palkintolautasten olleen kuumaa kamaa joten kävin kotona tekemässä uusia palkintonyssyköitä.

        Bisnes must go on ; ))


    • 1eero

      Ihmisen elämä on kuvannollisesti hiuskarvan varassa olet missä tahansa, todennäköisyys elää satavuotiaaksi kasvaa koko ajan mutta voit kuolla 10 minuutin kuluttua, en mieti sitä mietin ihan muita asioita. Lähden tässä kohta kävelee kauppaan selvitä reissusta hengissä on hyvin todennäköistä mutta niitä harvoja kommettaja joita kirjoitan tänne jos ei näy enään on jotain tahtunut !!

      • siilimuori3

        Toivottavasti se "jotain tapahtunut" on jotain kivaa ja positiivista :).
        Ei esimerkikis vesirokko mitä nyt on liikkeellä.


      • hytinäx1
        siilimuori3 kirjoitti:

        Toivottavasti se "jotain tapahtunut" on jotain kivaa ja positiivista :).
        Ei esimerkikis vesirokko mitä nyt on liikkeellä.

        Niin tai sitten hän on flirttaillut siellä hedelmätiskin takana ja päässyt aamupäiväkahveelle ;).


      • siiimuori3
        hytinäx1 kirjoitti:

        Niin tai sitten hän on flirttaillut siellä hedelmätiskin takana ja päässyt aamupäiväkahveelle ;).

        Sopii toivoa :). Eero puhunut tiskintakasen pyörryksiin. Mikäpäs sen mukavempaa kuin nisukahvit hyvässä iloisessa seurassa.


    • @korppis,
      pikaista paranemista!
      Koti on periaatteessa ihan turvallinen paikka mutta itse me olemme oman itsemme pahimpia vihollisia. Minä taas pelkään että kun kulkee ulkona jäätiköillä niin voi liukastua ja lyödä päänsä ja oikeinhuonosti sattuu niin aivan kohtalokkain seurauksin. Minulla saanpaniikinkun ajattelenkin että makaan jossain halvaantuneena enkä pysty liikkumaan tai edes huutamaan apua.
      Kai sitä on pakko alkaa hyväksymään että vuorikauriin päivämme ovat muuttumassa "joselämä ei opeta muuta niin hiljaa kävelemään"-päiviksi. Toisaalta toi fyysinen liikuvaisuus, notkeus, jäntevyys ja lihasvoima katoavat hetkessä ellei pidä kroppaansa liikkeessä.

      • "Paloma.se.co"

        Jos kompuroi Kolumbiassa, onko se kuin kolhisi kotona?
        Comprende ahora amado mio y enamorado tio?

        H.


      • Paloma@
        Uskon, että heikoin lenkkini on nyt vanhetessa pitkät koipeni. Ne kun tahtovat elää aikaa kun hyppeledin yli esteiden. Niiden ansiosta on helppo hypätä tuolille. Petze muistutti minua uhkarohkeasta hyppelystäni viime kesänä rantakivillä. Hän pitikin minulle siitä eilen puhuttelun.

        Nyt on hyvä olla kun keho on sidottu tukevaksi potkyläksi. Fysioterapeutti ystäväni toi unilelun, pitkän tyynyn. Hän myös antoi minulle ohjeita voimisteluun parantumisen edetessä. Liikkeet, joita aloitan parin viikon päästä. Nyt selkä pitää olla lepotilassa. Lisäksi hän kertoi päävammojen mahdollisista oireista ja lohdutti, että olen päässyt kriittisen ajan yli. Kerroin nähneeni silmissä pieniä pilviä. Hän kertoi niiden ehkä liittuvän pienen verisuonen purkaukseen.


    • Kiipeilykieltoon

      Koti on muuten vaarallisin paikka tapaturmien osalta. Kotiinsa on moni kuollutkin tai maannut putoamisen jälkeen niin kauan apua odottamassa, että seuraukset ovat kohtalokkaat vaikka henki ei menisikään. Joten jos aloitaja löi päänsäkin, niin kannattaa seurailla itseään tarkasti muutamia päiviä, ehkä viikkojakin. Pienet vuodot eivät anna oireita heti.

      Tietystä iästä alkaen pitäisi kiipeily lopettaa kokonaan ja varsinkin, jos huippaa eli huimaa verenpaineen tai jonkun muun syyn takia. "Vara on viisautta eikä vahingon enne."

    • Kyynelten läpi lähetän kiitokseni teille kaikille, jotka olette positiivisesti mukana toipumisessani. Parasta toipumista edesauttaa hyvä mieli ja ihanat ystävät.

      Nyt lähden kirurgian polille tukiliivien sovitukseen.

      • "korppis"

        Valitus, oma-kehu ja valehtelu.
        Ettäs kehtaatkin.
        -
        Miksi vaihtuu nimmarisi?

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "korppis"

        Valitus, oma-kehu ja valehtelu.
        Ettäs kehtaatkin.
        -
        Miksi vaihtuu nimmarisi?

        H.

        Tukeva korjaus:
        ...vaihtuvat...
        Komerosi luut.

        H.


      • henrjii

        määhän päiväunille, kohta nähdään korppis korsetissa, profiilissa


      • henrjii kirjoitti:

        määhän päiväunille, kohta nähdään korppis korsetissa, profiilissa

        Kieltämättä nämä korsetit ovat hyvin istuvat, mutta ihan rehellisesti eivät kovin kauniit esiteltäviksi. ; ))


    • eppu2

      Verhot laitan niin, että sängyllä laitan nipsut valmiiksi ja seison keittiöjakkaralla ja työntelen tankoon. (Kädet väsyy)
      Sitten, kun asettelen niin seison pöydällä.
      Mökillä ikkunat ovat senverran matalalla, ettei tarvitse mitään apuvälineitä. Vetää vaan tankoon ja ylettyy nostaan tangon paikoilleen.

      • henrjii

        mä olen laittanut sellaiset venyvät vaijerit, ja ruuvannut koukut mihin ne voi kiinnittää.
        Vaijerin voi ujuttaa verhoon vaikka lattialla istuen, ja sen jälkeen vetää koukkuihin
        kiinni


      • Mulla on tuuria kun keksin ton valmiiksi sisäänajetun lutusen kaveriksi. Se on pikänhujakka ja ripustaa verhot mulle ja auttaa petivaatteiden, täkkien ja mattojen pesussa ja ripustelussa. Tarvii se johonkin juttuihin esim. plafondien laittoon ja muuhun katonrajassa tarvittavaan työhön tikkaat mutta minä vahdin ettei se tipu.


      • eppu2
        henrjii kirjoitti:

        mä olen laittanut sellaiset venyvät vaijerit, ja ruuvannut koukut mihin ne voi kiinnittää.
        Vaijerin voi ujuttaa verhoon vaikka lattialla istuen, ja sen jälkeen vetää koukkuihin
        kiinni

        Joo, mä tiedän nuo, meillä on kotitalolla noita systeemejä, ihan käteviä.


    • Pirrepä

      Olipa tuuria ettei pahemmin käynyt,- me mummon kuntturat kun pysyttäisiin lattiatasolla vaan..he.

      Pari viikkoa tässä itsekin hiihtotapaturmaa parantelin , ja jo luulin ettei kotikonstein paranekaan, vaan nyt on jo oireeton peräpää ja pääkin selvisi jäähän kopsahduksesta kai vähäisin vaurioin.

      Veljelleni kävi huonommin syksyllä kun kamusi terassin kattoa korjaamassa ja ei ilm. varmistanut tarpeeksi tikkaitten vakautta ja ne läksikin menemään sivuttain alas tullessa, hän kaatui selälleen ja selän nikamat jotenkin siirtyivät tai litistyivät, selässä oli kuukausia kestävä hirveä hermosärky joka ei hävinnyt kuin morfiinilla. Selkä leikattiin tammikuussa, ja leikkausa onnistui niin ettei särkyä enää ole, mutta särkylääkkeenä käytetyn morfiinin vieroitusoireet kestivat pari kuukautta, ei kuulemma pystynyt nukkumaan kuin unilääkkeillä ja hikoili koko ajan, eli kunnon koukku, - onneksi vieroitusoireetkin ovat nyt hävinneet, ja elämä hymyilee taas. Kun vaan malttaisi ajella sillä kelkallaan hiljaa ja parempi kun ei muutamaan kuukauteen ensinkään, mutta sano näille nyt.. kuuskymppisille pojille :)

    • kesääntyvä

      Hauska tuo henrijjin heitto korsettikuvasta :D
      Maltahan kirppis parannella ja hommaa sinne mökkiammeeseen liukueste. Hui kauheeta, ehkä kellukkeet pitäisi siihen korsettiin kiinnittää ;)

      • kesääntyvä

        Sori vaan aloittaja tuosta kevyestä kommentistani. Luin bussimatkalla pätkissä ja en ymmärtänyt ihan tilanteen vakavuutta. Toivottavasti korsetti on hyvä ja pystyt nukkumaan sen kanssa. Itse en ole noita tukiliivejä kaiketi nähnytkään, minkä nyt painonnostajilla jotain.


      • kesääntyvä kirjoitti:

        Sori vaan aloittaja tuosta kevyestä kommentistani. Luin bussimatkalla pätkissä ja en ymmärtänyt ihan tilanteen vakavuutta. Toivottavasti korsetti on hyvä ja pystyt nukkumaan sen kanssa. Itse en ole noita tukiliivejä kaiketi nähnytkään, minkä nyt painonnostajilla jotain.

        Iltaa! Olen menossa nukkumaan, riisuin liivini, otin lääkkeen ja laitoin yöksi varuille toisen kipupillerin, jonka murskasin huhmareella. Unileluni pötkylätyynyn laitoin odottamaan petille.

        Kyllä vakavillekin asioille voidaan nauraa, mutta ei pahan suovasti vaan pilke silmässä, ja ihan hauska varoitushan tuo oli. Kylpyammeeni pohja on liukas jos käytän kylpyvaahtoa, joten aiheellinen huomio.

        Hyvää yötä!


    • Kuinka moni teistä kirjoittajista löytää onnen hetkiä tuskan keskellä.
      Minulla onnen tunteet ovat hyvin voimakkaita kun huomaan esim. että kipu haihtuu ja juon kahvia hyvän wiinerin kera, uskomattomia hetkiä, tuiki arkisia, mutta jotka ovat jääneet taka alalle kun arki on suorituspaineita täynnä.

      Pitää etsiä vielä hyvä kirja, muokata sänky sopivaksi selälle ja upettautua fantasian vietäväksi ; )

      • henrjii

        kyllähän se, kun ei ajattelle ittiä, vaan mitä muut joutuu tekemään ja kärsimään


      • henrjii

        akkakin sanoo että saat mennä kopistelemaan mattoja, tai nyt saat viedä roskiksen.
        Ajatelkaa mä saan tehdä kaikennäköisiä kodin pikku puhdetöitä, ja moni ei edes pysty kävelemähän


      • henrjii kirjoitti:

        kyllähän se, kun ei ajattelle ittiä, vaan mitä muut joutuu tekemään ja kärsimään

        "kyllähän se, kun ei ajattelle ittiä, vaan mitä muut joutuu tekemään ja kärsimään"

        Auttaako se hyvän olon tunteen saavuttamiseen, jos mietti kuinka huonosti muilla menee, vai mitä tarkoitat?

        Itse tarkoitan, että kun on itsellä vastoinkäymisiä silloin osaa nauttia pienistä onnen hetkistä aivan mitättömistä, joita ei muuten edes noteeraisi.


      • de-meter
        korppis kirjoitti:

        "kyllähän se, kun ei ajattelle ittiä, vaan mitä muut joutuu tekemään ja kärsimään"

        Auttaako se hyvän olon tunteen saavuttamiseen, jos mietti kuinka huonosti muilla menee, vai mitä tarkoitat?

        Itse tarkoitan, että kun on itsellä vastoinkäymisiä silloin osaa nauttia pienistä onnen hetkistä aivan mitättömistä, joita ei muuten edes noteeraisi.

        Saattaa olla aika yleistä tuo, korppis, että rankan kokemuksen jälkeen tuntee niin suurta huojennusta, että olo on "valaistunut", euforinen ja arkikin näyttäytyy toisin. Muistelen vain edesmennyttä ystävääni rankkojen syöpähoitojen jälkeen. Hänkin näki kaiken uudesti. säteili valoa. Uskon, että vaikka "tila" menisi ohi, siitä jää jälki... Ja jos minkä, niin tällaisten kokemusten uskon edistävän toipumista.


      • Korppis1
        de-meter kirjoitti:

        Saattaa olla aika yleistä tuo, korppis, että rankan kokemuksen jälkeen tuntee niin suurta huojennusta, että olo on "valaistunut", euforinen ja arkikin näyttäytyy toisin. Muistelen vain edesmennyttä ystävääni rankkojen syöpähoitojen jälkeen. Hänkin näki kaiken uudesti. säteili valoa. Uskon, että vaikka "tila" menisi ohi, siitä jää jälki... Ja jos minkä, niin tällaisten kokemusten uskon edistävän toipumista.

        Kiitos Demeter, hieman pelottaa mennä nukkumaan ei se, että nukkuminen vaan huominen aamu. Sain tämän aamun kokemuksesta pelkotilan, mutta toivon, että tämän aamun kokemus ei toistuisi.

        Vaikka niinhän se on kun selviää yhdestä selviää toisestakin ja siitä toisesta selviäminen tuntuu vielä paremmalta.

        En jaksa kirjautua, hyvää yötä!


      • de-meter
        Korppis1 kirjoitti:

        Kiitos Demeter, hieman pelottaa mennä nukkumaan ei se, että nukkuminen vaan huominen aamu. Sain tämän aamun kokemuksesta pelkotilan, mutta toivon, että tämän aamun kokemus ei toistuisi.

        Vaikka niinhän se on kun selviää yhdestä selviää toisestakin ja siitä toisesta selviäminen tuntuu vielä paremmalta.

        En jaksa kirjautua, hyvää yötä!

        Kyllä sinun luonnollasi selviää, korppis1, mutta kai ne hetkelliset pelkotilat "kuuluvat asiaan" . Eikö kohta ole kuitenkin se pahin vaihe ohi jälkiseurauksia ajatellen ? Viimeistään silloin voi jo nousta siivilleen ja
        ryhtyä kevään askareisiin, ehkä varovaisempana mutta viisaampana..
        Itselleni tässä samalla saarnaan..)) Voimia ja hyvää tätä päivää...


      • de-meter kirjoitti:

        Kyllä sinun luonnollasi selviää, korppis1, mutta kai ne hetkelliset pelkotilat "kuuluvat asiaan" . Eikö kohta ole kuitenkin se pahin vaihe ohi jälkiseurauksia ajatellen ? Viimeistään silloin voi jo nousta siivilleen ja
        ryhtyä kevään askareisiin, ehkä varovaisempana mutta viisaampana..
        Itselleni tässä samalla saarnaan..)) Voimia ja hyvää tätä päivää...

        Huomenta Demeter@

        Tänä aamuna nousin ylös hyvin varovasti. Tämäkin oli uuden oppimista, ei liian nopeasti ylös vaan hitaasti tunnetiloja seuraillen, asentoja muuttaen. Tukivyö auttoi, kivut olivat minimaaliset. Upea kokemus, ne pienet onnistumiset ne antavat voimia ; )

        Ajattelin kirjata toipumistarinani blogiin. Se voisi auttaa yksin eläviä löytämään kivuttomapia selviytymismalleja vastaavissa tapauksissa.

        Kokemuksetani tiedän, että jos olen Petzen hoivassa hän passaa ja minä istun ja odotan kaiken valmiina. Kun on yksin on pakko selvitä omin avuin ja se on mielestäni haastavaa. Voi tehdä "nyrkkitempun" itsekseen kun onnistuu ; )

        Petze oli eilen illalla sitä mieltä, että josko lähtisin hänen luokseen yöksi kun kerroin peloistani, mutta päätin kohdata pelon. Tein lääkkeen otto kartan siten, että kipulääkkeet toimii vielä kun herään. Kävin kuumassa suihkussa. Laitoin lääkkeet, vesilasit ja kännykän yöpöydälle ja sidoin tukiliivin päälleni hieman löysemmälle kun tavallisesti, kun heräsin kiristin sen vyöt täysille.

        Itselleni en saarnaa ; ) annan vain lempeitä ohjeita.


      • eppu2
        korpikirjailija kirjoitti:

        Huomenta Demeter@

        Tänä aamuna nousin ylös hyvin varovasti. Tämäkin oli uuden oppimista, ei liian nopeasti ylös vaan hitaasti tunnetiloja seuraillen, asentoja muuttaen. Tukivyö auttoi, kivut olivat minimaaliset. Upea kokemus, ne pienet onnistumiset ne antavat voimia ; )

        Ajattelin kirjata toipumistarinani blogiin. Se voisi auttaa yksin eläviä löytämään kivuttomapia selviytymismalleja vastaavissa tapauksissa.

        Kokemuksetani tiedän, että jos olen Petzen hoivassa hän passaa ja minä istun ja odotan kaiken valmiina. Kun on yksin on pakko selvitä omin avuin ja se on mielestäni haastavaa. Voi tehdä "nyrkkitempun" itsekseen kun onnistuu ; )

        Petze oli eilen illalla sitä mieltä, että josko lähtisin hänen luokseen yöksi kun kerroin peloistani, mutta päätin kohdata pelon. Tein lääkkeen otto kartan siten, että kipulääkkeet toimii vielä kun herään. Kävin kuumassa suihkussa. Laitoin lääkkeet, vesilasit ja kännykän yöpöydälle ja sidoin tukiliivin päälleni hieman löysemmälle kun tavallisesti, kun heräsin kiristin sen vyöt täysille.

        Itselleni en saarnaa ; ) annan vain lempeitä ohjeita.

        Niin se menee päivä kerrallaan, vammaisenakin.
        Sait varmaan ohjetta miten selkävammainen parhaiten sängystä pääsee.
        Aikaa tuo ottaa, joten isommat touhut lienevät sivussa, jonkun aikaa.
        Mutta ihminen on sopeutuvainen. Mikäli olen ymmärtänyt, osaat ottaa kyllä tilanteen haltuun ja elää sen mukaan.


      • de-meter
        korpikirjailija kirjoitti:

        Huomenta Demeter@

        Tänä aamuna nousin ylös hyvin varovasti. Tämäkin oli uuden oppimista, ei liian nopeasti ylös vaan hitaasti tunnetiloja seuraillen, asentoja muuttaen. Tukivyö auttoi, kivut olivat minimaaliset. Upea kokemus, ne pienet onnistumiset ne antavat voimia ; )

        Ajattelin kirjata toipumistarinani blogiin. Se voisi auttaa yksin eläviä löytämään kivuttomapia selviytymismalleja vastaavissa tapauksissa.

        Kokemuksetani tiedän, että jos olen Petzen hoivassa hän passaa ja minä istun ja odotan kaiken valmiina. Kun on yksin on pakko selvitä omin avuin ja se on mielestäni haastavaa. Voi tehdä "nyrkkitempun" itsekseen kun onnistuu ; )

        Petze oli eilen illalla sitä mieltä, että josko lähtisin hänen luokseen yöksi kun kerroin peloistani, mutta päätin kohdata pelon. Tein lääkkeen otto kartan siten, että kipulääkkeet toimii vielä kun herään. Kävin kuumassa suihkussa. Laitoin lääkkeet, vesilasit ja kännykän yöpöydälle ja sidoin tukiliivin päälleni hieman löysemmälle kun tavallisesti, kun heräsin kiristin sen vyöt täysille.

        Itselleni en saarnaa ; ) annan vain lempeitä ohjeita.

        Hyvä idea, tuo blogi, korppis. Mun naapurin rouva, 82 v, ei bloggaa mutta on tullut tunnetuksi mestariselviytyjänä ja hänelle tiedetään soittaa, kun tarvitaan neuvoja tai henkistä tukea jossakin kiperässä paikassa...
        Ei vertaistuen merkitystä suotta korosteta.


      • eppu2 kirjoitti:

        Niin se menee päivä kerrallaan, vammaisenakin.
        Sait varmaan ohjetta miten selkävammainen parhaiten sängystä pääsee.
        Aikaa tuo ottaa, joten isommat touhut lienevät sivussa, jonkun aikaa.
        Mutta ihminen on sopeutuvainen. Mikäli olen ymmärtänyt, osaat ottaa kyllä tilanteen haltuun ja elää sen mukaan.

        Sängystä nousemisen olen opetellut kantapään kautta ja taisin tänäaamuna löytää se oikean tavan.

        Itseasiassa olen itse saanut tältä ketjulta kannustavaa vertaistukea, kiitos ; )


    • "de-meter"

      Minä jaksan aina kirjautua.

      Älä enää vedätä tätä valitusten murheen-laaksoa.
      Ole kiltti.
      Korsettien kaita-luisuus on tullut jo selväksi.


      H.

      • de-meter

        Vastahan tässä on päästy asiaan, hunksi. Anna sinä meidän siskojen jakaa tuntojamme kun se meiltä käy. Koskaan ei tiedä mitä kenenkin kohdalle sattuu ja asian analysointi ei ole valittamista vaan sen työstämistä...
        Ottaisit sinäkin oppia meistä, etkä olisi niin kategorinen: leima paketin päälle ja hyllyyn..


      • de-meter kirjoitti:

        Vastahan tässä on päästy asiaan, hunksi. Anna sinä meidän siskojen jakaa tuntojamme kun se meiltä käy. Koskaan ei tiedä mitä kenenkin kohdalle sattuu ja asian analysointi ei ole valittamista vaan sen työstämistä...
        Ottaisit sinäkin oppia meistä, etkä olisi niin kategorinen: leima paketin päälle ja hyllyyn..

        "de-meter"

        Mitäs jos minä alan jankuttaa kanssasi.
        Sinussa kun tuntuu olevan naisellisuutta enemmän kuin momessa muussa
        palstalaisessa?
        Ongelmaksi kyllä tulisi miehisyyteni.
        Lyhyt-pinnainen lepertelyni, hätäinen rakkauteni.
        Ah! Demeter!
        Vieläkö sinulla on kaapissasi se minkä minä kerran riisuin?
        Puutarha-lusikkasi, jolla uhkasin sinua leikilläni kaivaa?
        Paristot, jotka yhdessä salaa vaihdoimme?
        Muistatko muita kotisi vaaroja :)

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "de-meter"

        Mitäs jos minä alan jankuttaa kanssasi.
        Sinussa kun tuntuu olevan naisellisuutta enemmän kuin momessa muussa
        palstalaisessa?
        Ongelmaksi kyllä tulisi miehisyyteni.
        Lyhyt-pinnainen lepertelyni, hätäinen rakkauteni.
        Ah! Demeter!
        Vieläkö sinulla on kaapissasi se minkä minä kerran riisuin?
        Puutarha-lusikkasi, jolla uhkasin sinua leikilläni kaivaa?
        Paristot, jotka yhdessä salaa vaihdoimme?
        Muistatko muita kotisi vaaroja :)

        H.

        tiitus...

        ...monessa muussa...

        H.


      • de-meter
        hunksz kirjoitti:

        tiitus...

        ...monessa muussa...

        H.

        Ettet nyt vain sekoittaisi minua johonkin toiseen, hunksi..)) Ei kuulosta oikein tutulta eikä minulta. Tarkenna nyt vähän muistojasi ja ohjaa sanasi oikeaan osoitteeseen. Uskon, että ne otetaan ilolla vastaan...Että sellainen seikkailu...


    • kesääntyvä

      Hienoa korppis, että parantuminen on alkanut. Tuli mieleeni, että onhan sulla D-vitamiineja kalkkitablettien imeytymiseen.
      Ai niin ja kiitos kun jaoit kokemuksesi. Minä ainakaan en enää nouse villasukissani keittiön työtasolle.

      • mimmimum-..mi

        Eilen tuli taas muistutus kiipeilyvaarasta....vaihdoin lamppua plafondista josta lamppu palaa liian usein....vaikeaa vaihtaa...en tipahtanut itse...mutta lampun kupu ja horjahdin ...mutta sain pidettyä tasapainon...
        Nyt laitoin led-lampun jolla 36kk takuu....en kyllä tältä istumalta usko siihen...et kestäisi niin kauan.


      • Tämä päivä on ollut hyvä päivä. Amun touhuilujen jälkeen otin päiväunet. Vatsa alkoi toimimaan ; ) Elämä hymyilee kun vatsa toimii se on hitsin tärkeä edistys ; ) Minulla on ollut käytössä jo kauan Kalcipos D forte 500mg/800IU.

        Kun puin tukiliivejä otin valokuvia blogiani varten.

        Henrjille.....tukiliivinen nainen vartalokuva tulee näytillä, jahka alan bloggaamaan ; ) Kieltämättä ei paha.


      • kesääntyvä
        mimmimum-..mi kirjoitti:

        Eilen tuli taas muistutus kiipeilyvaarasta....vaihdoin lamppua plafondista josta lamppu palaa liian usein....vaikeaa vaihtaa...en tipahtanut itse...mutta lampun kupu ja horjahdin ...mutta sain pidettyä tasapainon...
        Nyt laitoin led-lampun jolla 36kk takuu....en kyllä tältä istumalta usko siihen...et kestäisi niin kauan.

        Noi plafondit ovatkin hankalia. Minä en enää edes yritä vaihtaa. Kädet väsyvät ja varsinkin tuo oikeapuoli josta on solisluu väärällään. Verhotkin pyydän nuorisoa vaihtamaan. Pitäisi varmaan hankkia sellainen vieterisysteemi josta oli linkkiä. En vaan ymmärtänyt miten se toimii. Eipä sitä pienen mummon tarviikkaa kaikkea ymmärtää pienellä päällään.


      • kesääntyvä
        korppis kirjoitti:

        Tämä päivä on ollut hyvä päivä. Amun touhuilujen jälkeen otin päiväunet. Vatsa alkoi toimimaan ; ) Elämä hymyilee kun vatsa toimii se on hitsin tärkeä edistys ; ) Minulla on ollut käytössä jo kauan Kalcipos D forte 500mg/800IU.

        Kun puin tukiliivejä otin valokuvia blogiani varten.

        Henrjille.....tukiliivinen nainen vartalokuva tulee näytillä, jahka alan bloggaamaan ; ) Kieltämättä ei paha.

        Tiedä häntä vielä josko sinusta tulee sellainen korsettimalli ja alat tienata suolarahoja. Luin just jonkun otsikon 56 v. bikinimallista. Mummot rules :)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tiedätkö, että haluaisin panna

      Sinua. Onko sinulla samanlaiset ajatukset ja tunteet?
      Ikävä
      173
      3425
    2. Se oli siinä sitten

      Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo
      NATO
      726
      2610
    3. Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?

      Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?
      Ikävä
      54
      2476
    4. Mikä sinua ja kaivattuasi

      Yhdistää?
      Ikävä
      146
      2331
    5. Ajelen varmaan siellä suunnalla

      taas yöllä, vahingossa käyn sun pihalla. 😏 m
      Ikävä
      67
      1996
    6. Trump tekee rauhan Amerikan ja Venäjän ehdoilla

      Ukraina luovuttaa Venäjän haluamat alueet Venäjälle. Ukraina luovuttaa Amerikan haluamat arvokkaat mineraalit Amerikall
      Maailman menoa
      295
      1882
    7. Hyväksytty kaivattusi

      Vartaloa vai et? Rehellinen vastaus
      Ikävä
      31
      1411
    8. Syvälliset keskustelut

      Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen
      Ikävä
      20
      1359
    9. Minulta loppuu aika

      Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi
      Ikävä
      38
      1327
    10. Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi

      mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,
      Ikävä
      16
      1245
    Aihe