Naiset ovat kuin kukkia

Seksuaalisessa ja sosiaalisessa mielessä naisesta tulee biojätettä jo kolmekymppisenä. Ei sellaista oikeasti kukaan halua vaikka osa miehistä on niin epätoivoisia että käyvät kompostissa piehtaroimassa.

Anonyymi kirjoitti:

Seksuaalisessa ja sosiaalisessa mielessä naisesta tulee biojätettä jo kolmekymppisenä. Ei sellaista oikeasti kukaan halua vaikka osa miehistä on niin epätoivoisia että käyvät kompostissa piehtaroimassa.

Lue lisää

Miehissä on sitten jotain vikaa, ei tykkää kompostista vaikka on toukka ja kaikki. Toukat yleensä viihtyy komposteissa.

MCMLXXVI kirjoitti:

Miehissä on sitten jotain vikaa, ei tykkää kompostista vaikka on toukka ja kaikki. Toukat yleensä viihtyy komposteissa.

🤣😂🤣👍

Anonyymi kirjoitti:

🤣😂🤣👍

Kyl maar. 😉

Anonyymi kirjoitti:

Seksuaalisessa ja sosiaalisessa mielessä naisesta tulee biojätettä jo kolmekymppisenä. Ei sellaista oikeasti kukaan halua vaikka osa miehistä on niin epätoivoisia että käyvät kompostissa piehtaroimassa.

Lue lisää

Eipä todellakaan ole noin. Vasta kolmenkympin jälkeen naiset rupee ymmärtämään jotain seksistä ja parhaat panot saa reilusti vanhemmilta.

...ja kurtturuusu 🤗

Anonyymi kirjoitti:

...ja kurtturuusu 🤗

Mieluummin olisi ap.ruttojuuri tai kurtturuusu,koska heillä vientiä riittää. Mutta että ap...voi masennus🤦‍♀️

Shortsit ja t-paita on minunkin mieluisimmat vaatteet. Tennarit jalkineena.

Ei mulla kesällä oikein muita vaatteita edes ole. Shortseja ja t-paitoja. Pitkiä housuja ja sukkia käytän sitten syksystä taas.

Mä olen aina (siis jo teininä) käyttänyt erityisesti aurinkoisina hellepäivinä pitkiä hihoja ja pitkiä lahkeita/helmaa. Yleensä myös välttelen turhaa aurinkoon menemistä, suojaan ihoani. Lyhyitä hihoja, lyhyempiä lahkeita/helmoja voin pitää vähän pilvisempinä päivinä, mutta silloinkin vain suojavoiteen kera. Minusta ohut kangas ihon suojana on paljon viileämpikin vaihtoehto kuin paljas nahka auringossa.

MCMLXXVI kirjoitti:

Shortsit ja t-paita on minunkin mieluisimmat vaatteet. Tennarit jalkineena.

Ei mulla kesällä oikein muita vaatteita edes ole. Shortseja ja t-paitoja. Pitkiä housuja ja sukkia käytän sitten syksystä taas.

Lue lisää

Tähän sopii...kuva ja

https://aijaa.com/cNjy6u

... Biisi.. 🦍

https://youtu.be/95MpP7bRQSo

Tai ehkä... 🙄

https://youtu.be/HyHNuVaZJ-k

Mä välttelen liikkumista ihmisten ilmoilla kesäisin, kun en ole mikään nätti kropaltani ja naamaltani, on tullut tietoisemmaksi omasta ei niin viehättävästä ulkonäöstä. Odotan syksyä, kun hämärtää ja viilenee, voi kulkea peittävämmissä vaatteissa. Talvi on parasta aikaa, saa kulkea paksussa takissa, hupun voi vetää päähän suojaksi katseilta. Yleensä en enää edes katso ketään silmiin, kun kuljen muiden joukossa, ei ahdista niin paljoa, kun en näe mitä muut ajattelevat tälläisestä rumiluksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Mä välttelen liikkumista ihmisten ilmoilla kesäisin, kun en ole mikään nätti kropaltani ja naamaltani, on tullut tietoisemmaksi omasta ei niin viehättävästä ulkonäöstä. Odotan syksyä, kun hämärtää ja viilenee, voi kulkea peittävämmissä vaatteissa. Talvi on parasta aikaa, saa kulkea paksussa takissa, hupun voi vetää päähän suojaksi katseilta. Yleensä en enää edes katso ketään silmiin, kun kuljen muiden joukossa, ei ahdista niin paljoa, kun en näe mitä muut ajattelevat tälläisestä rumiluksesta.

Lue lisää

No en ole nätti minäkään. Mekko mun päällä olis kuin satula sian selässä. Mutta kyllä nyt shortsit ja t-paidan aina ilkee pukea.

Käytkö uimassa kesällä?

MCMLXXVI kirjoitti:

Shortsit ja t-paita on minunkin mieluisimmat vaatteet. Tennarit jalkineena.

Ei mulla kesällä oikein muita vaatteita edes ole. Shortseja ja t-paitoja. Pitkiä housuja ja sukkia käytän sitten syksystä taas.

Lue lisää

Jokainen pukeutuu kuten itse haluaa, ja mistä tykkää. Tärkeintä on pukeutua vaatteisiin missä itse viihtyy, kuin kulkea orjallisesti muodin mukaan tai siinä mikä mielletään oman ikäluokan soveliaaksi tyyliksi. Tuo kirjoittamani kuvaus oli lähinnä stereotypia eri ikäpolvien vaatetuksesta mitä kadulla tulee vastaan, mutta aina on poikkeuksia jotka pukeutuvat valtavirtaa vastaan ja omalla tyylillä. Kuten esimerkkinä Aira Samulin, ja moni muu.

Mulla riippuu kelistä ja siitä kuinka lämmin on ja paistaako aurinko. Alle 20 astetta, niin verkkarit/farkut ja t-paita tai lyhythihainen/pitkähihainen. Yli 20, niin caprit ja lyhythihainen, yli 25 shortsit ja lyhythihainen tai hihaton. Riippuu myös siitä onko vain kotona, vai onko liikkeellä. Jalassa joko sandaalit tai tennarit/lenkkarit.

Mun jalkaterät on ollu lapsesta asti leveälestiset, ja lähes puolet elämästä toinen niistä on ollut lisäksi vino, niin mitään balleriinojen tyylisiä kapeita kenkiä tai korkkareita en voi käyttää. Siinä mielessä hyvä että olen aina viihtynyt enemmän skeittareille ja teineille mielletyissä kenkämalleissa, kuin missään piikkikoroissa ja siroissa nilkkureissa.

Anonyymi kirjoitti:

Mä olen aina (siis jo teininä) käyttänyt erityisesti aurinkoisina hellepäivinä pitkiä hihoja ja pitkiä lahkeita/helmaa. Yleensä myös välttelen turhaa aurinkoon menemistä, suojaan ihoani. Lyhyitä hihoja, lyhyempiä lahkeita/helmoja voin pitää vähän pilvisempinä päivinä, mutta silloinkin vain suojavoiteen kera. Minusta ohut kangas ihon suojana on paljon viileämpikin vaihtoehto kuin paljas nahka auringossa.

Lue lisää

Tuo on ymmärrettävää jos omistaa herkästi palavan vaalean ihon, ja että sitä haluaa suojata mahdollisimman hyvin palamiselta. Ja riippuu vaatteen materiaalista kuinka kuumentava vaate on. Esim. pellavahan on aika viileää, vaikkakin helposti rypistyvää materiaalia, kun taas muovikuidut eivät hengitä tarpeeksi, ja ovat sitä myötä kuumempia kuin moni muu materiaali.

Mä ite palan helpommin kuin rusketun, ja sekä lapsena että teininä olen pari kertaa onnistunut polttamaan itseni etelässä ollessa pahasti, mutta onneksi ainakaan toistaiseksi ei ole mitään negatiivista niistä seurannut.

Kymmenen vuotiaana Kreetalla makasin kuumimman keskipäivän ajan uima-altaassa mahallaan uimapatjan päällä, jossa päälimmäinen puoli oli läpinäkyvä. Äitini yritti komentaa mua useamman kerran altaasta aurinkorasvan laittoa varten, mutta eihän ton ikänen malta aikuisen ohjeita kuunnella, kun pääsee altaaseen polskimaan ja on samanikäistä seuraa. Seuraava yö olikin sitten yhtä tuskaa, kun selkä, pakarat, ja jalkojen takaosat olivat osittain rakkuloille asti kärähtäneet, ja äitini joutui tunnin välein vaihtamaan kylmällä vedellä kasteltua pyyhettä palokohtia viilentämään.

Teininä Gran Canarialla olin ollut altaassa uimassa, ja huoneeseen tultua heitin bikinit päällä selälleen pation aurinkotuoliin kuivattelemaan, mutta nukahdin siihen ennen kuin ehdin laittaa aurinkorasvaa kuivuneelle iholle. Tunnin verran ehdin nukkua auringossa, ja seuraavana päivänä oli kiva vetää farkut jalkaan kotimatkalle lähdettäessä, kun koko etumus bikinikohtia lukuunottamatta oli kärähtänyt. Pakko oli jättää farkkujen ylin nappi auki, kun muuten ei olisi voinut niitä jalassa pitää. Koska oli helmikuu, ei kotiin voinut missään ohuissa ja miellyttävimmissä vaatteissakaan lähteä.

Nykyään aurinkorasvaa käytän aika harvoin, kun en pitkiä aikoja ole ulkona, mutta jos tiedän oleskelevani pitkään, siis tunteja, auringossa, silloin rasvaan itseni kunnolla.

MCMLXXVI kirjoitti:

No en ole nätti minäkään. Mekko mun päällä olis kuin satula sian selässä. Mutta kyllä nyt shortsit ja t-paidan aina ilkee pukea.

Käytkö uimassa kesällä?

En käy. Joskus mökillä kävin, kun oli rauhallinen ranta, ei ollut muita siellä. En tykkää esitellä kroppaani uimarannoilla tai edes uimahallissa, on lapsuudesta karseita kokemuksia, kun koulussa piti liikuntatunneilla mennä uimahalliin. Mä häpeän itseäni ja kroppaani liikaa, olen aina hävennyt. Mitä enempi on sanottu ulkonäössä olevista virheistä, sitä isompi häpeä on tullut kuvaan, ei tee mieli esitellä rumaa kroppaa muille, kuulostaa sairaalta, mutt sille ei voi mitään. Yks tuttu haukkui mun pukeutumista, siitä tullut lisää epävarmuutta ja inhoa itseä kohtaan, en pysty enää edes vaatteita katselemaan, kun mieleen pamahtaa ne tutun sanat. Kyseinen henkilö ei edes tajunnut kuinka paljon loukkasi sanoillaan, vähätteli sitä jälkeenpäin tai ehkä nautti mielessään, kun sai masentuneen vielä syvempään itseinhoon. Mun pitää tehdä pirusti henkistä parannustyötä, ett saan itseni kuntoon uudestaan, olenkin yrittänyt ajatella, ett kyseinen henkilö on penikka ajatusmaailmaltaan, eräänlainen pissis, teinivaihetta uudestaan elävä, laukoo mitä sattuu toisille ajattelematta loukkaako toista vai ei. Ei mun ikäisen enää pitäis piitata miltä näyttää, kun ihmisten ilmoilla kulkee, ei näin vanhalta näyttävä ketään kiinnosta tai jos katsookin, niin ajattelee ett mikäs mummeli tuolla käpyttelee rumissa kuteissa ja kääntää päänsä ja jatkaa matkaa.

Anonyymi kirjoitti:

En käy. Joskus mökillä kävin, kun oli rauhallinen ranta, ei ollut muita siellä. En tykkää esitellä kroppaani uimarannoilla tai edes uimahallissa, on lapsuudesta karseita kokemuksia, kun koulussa piti liikuntatunneilla mennä uimahalliin. Mä häpeän itseäni ja kroppaani liikaa, olen aina hävennyt. Mitä enempi on sanottu ulkonäössä olevista virheistä, sitä isompi häpeä on tullut kuvaan, ei tee mieli esitellä rumaa kroppaa muille, kuulostaa sairaalta, mutt sille ei voi mitään. Yks tuttu haukkui mun pukeutumista, siitä tullut lisää epävarmuutta ja inhoa itseä kohtaan, en pysty enää edes vaatteita katselemaan, kun mieleen pamahtaa ne tutun sanat. Kyseinen henkilö ei edes tajunnut kuinka paljon loukkasi sanoillaan, vähätteli sitä jälkeenpäin tai ehkä nautti mielessään, kun sai masentuneen vielä syvempään itseinhoon. Mun pitää tehdä pirusti henkistä parannustyötä, ett saan itseni kuntoon uudestaan, olenkin yrittänyt ajatella, ett kyseinen henkilö on penikka ajatusmaailmaltaan, eräänlainen pissis, teinivaihetta uudestaan elävä, laukoo mitä sattuu toisille ajattelematta loukkaako toista vai ei. Ei mun ikäisen enää pitäis piitata miltä näyttää, kun ihmisten ilmoilla kulkee, ei näin vanhalta näyttävä ketään kiinnosta tai jos katsookin, niin ajattelee ett mikäs mummeli tuolla käpyttelee rumissa kuteissa ja kääntää päänsä ja jatkaa matkaa.

Lue lisää

Sanoppas niille sinun ulkonäön arvostelijoille suoraan, että vetäkää vittu päähänne ja paetkaa henkisesti persereiät ihmiset vuorille rumien pärstöjenne kanssa. Ja mitä liukkaammin sen parempi.

Inhottavaa tuollainen alas painaminen mitä olet kokenut.

MCMLXXVI kirjoitti:

Sanoppas niille sinun ulkonäön arvostelijoille suoraan, että vetäkää vittu päähänne ja paetkaa henkisesti persereiät ihmiset vuorille rumien pärstöjenne kanssa. Ja mitä liukkaammin sen parempi.

Inhottavaa tuollainen alas painaminen mitä olet kokenut.

Lue lisää

Samaa mieltä olen sun kanssa. Tollaset kusipäät saisivat ansaitusti samanlaisen kohtelun kuin ne ketä he haukkuvat. Niillähän se surkee itsetunto on, kun pitää omaa egoa boostata toisten haukkumisilla.

Lauruska kirjoitti:

Samaa mieltä olen sun kanssa. Tollaset kusipäät saisivat ansaitusti samanlaisen kohtelun kuin ne ketä he haukkuvat. Niillähän se surkee itsetunto on, kun pitää omaa egoa boostata toisten haukkumisilla.

Lue lisää

Joo näin on. Tuollaset ihmiset mistä hän kertoi, jotka häntä noin mitätöivät saisi multa muutaman valitun sanan päin näköään.

Melkein harmittaa, etten tunne anonyymiä ja pääse hänen puolestaan sanomaan noille taukeille.

Anonyymi kirjoitti:

En käy. Joskus mökillä kävin, kun oli rauhallinen ranta, ei ollut muita siellä. En tykkää esitellä kroppaani uimarannoilla tai edes uimahallissa, on lapsuudesta karseita kokemuksia, kun koulussa piti liikuntatunneilla mennä uimahalliin. Mä häpeän itseäni ja kroppaani liikaa, olen aina hävennyt. Mitä enempi on sanottu ulkonäössä olevista virheistä, sitä isompi häpeä on tullut kuvaan, ei tee mieli esitellä rumaa kroppaa muille, kuulostaa sairaalta, mutt sille ei voi mitään. Yks tuttu haukkui mun pukeutumista, siitä tullut lisää epävarmuutta ja inhoa itseä kohtaan, en pysty enää edes vaatteita katselemaan, kun mieleen pamahtaa ne tutun sanat. Kyseinen henkilö ei edes tajunnut kuinka paljon loukkasi sanoillaan, vähätteli sitä jälkeenpäin tai ehkä nautti mielessään, kun sai masentuneen vielä syvempään itseinhoon. Mun pitää tehdä pirusti henkistä parannustyötä, ett saan itseni kuntoon uudestaan, olenkin yrittänyt ajatella, ett kyseinen henkilö on penikka ajatusmaailmaltaan, eräänlainen pissis, teinivaihetta uudestaan elävä, laukoo mitä sattuu toisille ajattelematta loukkaako toista vai ei. Ei mun ikäisen enää pitäis piitata miltä näyttää, kun ihmisten ilmoilla kulkee, ei näin vanhalta näyttävä ketään kiinnosta tai jos katsookin, niin ajattelee ett mikäs mummeli tuolla käpyttelee rumissa kuteissa ja kääntää päänsä ja jatkaa matkaa.

Lue lisää

Sulla ei ole mitään häpeämistä sen suhteen millainen olet ja miltä näytät. Sä olet ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet. Usko se!

Mä tiedän miltä tuntuu olla masentunut. Mä tiedän miltä tuntuu olla ei-haluttu, ja jolle nauretaan päin naamaa. Tai ainakin selän takana. Mä tiedän miltä tuntuu olla ruma, epämuodostunut luuseri, jonka elämä ei ole mitään muuta kuin vino pino epäonnistumisia epäonnistumisten päällä. Mä tiedän miltä tuntuu kun häpeää omaa kehoa ja olemusta.

Mutta mä en helvetti soikoon jaksa enää välittää siitä mitä muut musta ajattelee, koska mulla on paljon tärkeämpiäkin asioita joihin keskittyä.

Päälle 100 kilonen, rinnoista alaspäin kirjaimellisesti täynnä kymmeniä arpia niin isoja kuin pieniä (1cm-35cm), kuljen rollan kanssa, koirani asuu vakituiseen yli 7kymppisillä vanhemmillani, koska en pysty sitä yksin hoitamaan, olen vanhempieni vuokralainen vailla parisuhdetta ja omaa perhettä. Olen ollut 11 vuotta yksin, ja kaikki ne seurustelun yritykset mitä mulla elämän aikana on ollut, olen pääosin itse onnistunut sössimään.

Pelkuri, joka ei uskalla kertoa tunteistaan sille ainoalle miehelle kenestä on sen 11 vuoden aikana kiinnostunut ja lopulta ihastunut. Enkä pysty edes kuvittelemaan että mitään vastakaikua edes saisin, vaikka uskaltaisin kertoa. Siksi annan asian olla.

Fyysisesti sairas, henkisesti sairas (tosin psyyke on lääkityksellä tarpeeksi kunnossa), joka pelkää jatkuvasti sitä että ei enää jaksa kipujaan, vaan tappaa itsensä voimien loppuessa. Se, kun mä sanon että uni pitää mut kirjaimellisesti elossa, pitää 100 prosenttisesti paikkansa, ja todellakin tiedän miten käy jos pää ei enää kestä. Mä en tässä elämässä kauaa ole. Mä tiedän sen.

Nuo kaikki jatkuvan stressin ohella pitää mun ajatukset kiireellisinä, niin mä en jaksa miettiä mitä muut musta ajattelee. Kuten sitä, minkälaisia vaatteita muiden mielestä voin käyttää. Mitä ostaa kaupasta. Yksinkertaisesti mulla ei riitä siihen enää energiaa.

Mä olin nätti ja laiha nuorempana, joten muutos nykyiseen on raju, vaikka siitä onkin jo toistakymmentä vuotta aikaa. Mut siitä huolimatta, mä en olisi se kuka olen, ilman näitä elämän persuksilleen suistaneita tapahtumia. Mä olen sisäisesti vahva, ja joissain asioissa painan vaikka läpi kiven kovan kallion, jos jotain haluan. Mutta se on vaatinut myös paljon sisäistä kovaa työtä, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, vikoineen päivineen. Jos mä en jolle kulle riitä, niin se ei ole mun murheeni.

Jos sulla on mahdollisuus päästä juttelemaan asioistasi jonkun ammattilaisen, kuten psyk. sh:n kanssa, ota nämä sun ajatukset puheeksi, ja käykää yhdessä niitä läpi jokaisesta näkökannasta, ja niiden taustalla olevista syistä, miksi tunnet olosi sellaiseksi kuin tunnet. Sitä itsetuntoa ei kerralla saa kuntoon, mutta vaikka siihen menisi sata kertaa, tuhat kertaa, tai vielä enemmän, niin jokaisella asian käsittelykerralla pystyy hyväksymään itseään enemmän ja enemmän, kunnes yhtäkkiä huomaa pystyvänsä päästämään irti vanhasta ajattelutavasta.

Opettele sanomaan takaisin yhtä purevasti, kuin sulle on sanottu kommentteja. Anna sanojan tuntea se sama tuska ja häpeä, minkä hän sinulle aiheuttaa. Jos ei kauniisti sanottuna tepsi, niin käytä samaa taktiikkaa ja sano sitten rumasti. Älä jää puolustautumattomana ottamaan kaikkea paskaa omaan niskaasi. Nosta piikit pystyy, ja sivalla sanaisella miekalla. Osaat kyllä.

Lauruska kirjoitti:

Sulla ei ole mitään häpeämistä sen suhteen millainen olet ja miltä näytät. Sä olet ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet. Usko se!

Mä tiedän miltä tuntuu olla masentunut. Mä tiedän miltä tuntuu olla ei-haluttu, ja jolle nauretaan päin naamaa. Tai ainakin selän takana. Mä tiedän miltä tuntuu olla ruma, epämuodostunut luuseri, jonka elämä ei ole mitään muuta kuin vino pino epäonnistumisia epäonnistumisten päällä. Mä tiedän miltä tuntuu kun häpeää omaa kehoa ja olemusta.

Mutta mä en helvetti soikoon jaksa enää välittää siitä mitä muut musta ajattelee, koska mulla on paljon tärkeämpiäkin asioita joihin keskittyä.

Päälle 100 kilonen, rinnoista alaspäin kirjaimellisesti täynnä kymmeniä arpia niin isoja kuin pieniä (1cm-35cm), kuljen rollan kanssa, koirani asuu vakituiseen yli 7kymppisillä vanhemmillani, koska en pysty sitä yksin hoitamaan, olen vanhempieni vuokralainen vailla parisuhdetta ja omaa perhettä. Olen ollut 11 vuotta yksin, ja kaikki ne seurustelun yritykset mitä mulla elämän aikana on ollut, olen pääosin itse onnistunut sössimään.

Pelkuri, joka ei uskalla kertoa tunteistaan sille ainoalle miehelle kenestä on sen 11 vuoden aikana kiinnostunut ja lopulta ihastunut. Enkä pysty edes kuvittelemaan että mitään vastakaikua edes saisin, vaikka uskaltaisin kertoa. Siksi annan asian olla.

Fyysisesti sairas, henkisesti sairas (tosin psyyke on lääkityksellä tarpeeksi kunnossa), joka pelkää jatkuvasti sitä että ei enää jaksa kipujaan, vaan tappaa itsensä voimien loppuessa. Se, kun mä sanon että uni pitää mut kirjaimellisesti elossa, pitää 100 prosenttisesti paikkansa, ja todellakin tiedän miten käy jos pää ei enää kestä. Mä en tässä elämässä kauaa ole. Mä tiedän sen.

Nuo kaikki jatkuvan stressin ohella pitää mun ajatukset kiireellisinä, niin mä en jaksa miettiä mitä muut musta ajattelee. Kuten sitä, minkälaisia vaatteita muiden mielestä voin käyttää. Mitä ostaa kaupasta. Yksinkertaisesti mulla ei riitä siihen enää energiaa.

Mä olin nätti ja laiha nuorempana, joten muutos nykyiseen on raju, vaikka siitä onkin jo toistakymmentä vuotta aikaa. Mut siitä huolimatta, mä en olisi se kuka olen, ilman näitä elämän persuksilleen suistaneita tapahtumia. Mä olen sisäisesti vahva, ja joissain asioissa painan vaikka läpi kiven kovan kallion, jos jotain haluan. Mutta se on vaatinut myös paljon sisäistä kovaa työtä, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, vikoineen päivineen. Jos mä en jolle kulle riitä, niin se ei ole mun murheeni.

Jos sulla on mahdollisuus päästä juttelemaan asioistasi jonkun ammattilaisen, kuten psyk. sh:n kanssa, ota nämä sun ajatukset puheeksi, ja käykää yhdessä niitä läpi jokaisesta näkökannasta, ja niiden taustalla olevista syistä, miksi tunnet olosi sellaiseksi kuin tunnet. Sitä itsetuntoa ei kerralla saa kuntoon, mutta vaikka siihen menisi sata kertaa, tuhat kertaa, tai vielä enemmän, niin jokaisella asian käsittelykerralla pystyy hyväksymään itseään enemmän ja enemmän, kunnes yhtäkkiä huomaa pystyvänsä päästämään irti vanhasta ajattelutavasta.

Opettele sanomaan takaisin yhtä purevasti, kuin sulle on sanottu kommentteja. Anna sanojan tuntea se sama tuska ja häpeä, minkä hän sinulle aiheuttaa. Jos ei kauniisti sanottuna tepsi, niin käytä samaa taktiikkaa ja sano sitten rumasti. Älä jää puolustautumattomana ottamaan kaikkea paskaa omaan niskaasi. Nosta piikit pystyy, ja sivalla sanaisella miekalla. Osaat kyllä.

Lue lisää

Haluan sanoa vielä sen, että en surkuttele omaa kohtaloani tai vointiani, enkä noita omia vaikeita ja jopa kipeitä asioita kertonut kerjätäkseni sääliä. Päin vastoin. Mä vihaan sääliä. Kaikki mitä palstalla kerron nykyisyydestä ja menneisyydestä, kerron siksi että olen niistä oppinut jotain. Kuten sen, että ihmisiä on erilaisia, jokainen on yhtä arvokas.

Ei ole olemassa parempia ja huonompia ihmisiä. On vain ihmisiä, joilla on erilaisia vahvuuksia. Jokainen ihminen on yhtä tärkeä. Kukaan ei ole toista tärkeämpi. Ne ketkä muuta väittää, ovat itsekeskeisiä omanarvon kalastelijoita, eivätkä tiedä mitä elämän rikkaus tarkoittaa.

Lauruska kirjoitti:

Haluan sanoa vielä sen, että en surkuttele omaa kohtaloani tai vointiani, enkä noita omia vaikeita ja jopa kipeitä asioita kertonut kerjätäkseni sääliä. Päin vastoin. Mä vihaan sääliä. Kaikki mitä palstalla kerron nykyisyydestä ja menneisyydestä, kerron siksi että olen niistä oppinut jotain. Kuten sen, että ihmisiä on erilaisia, jokainen on yhtä arvokas.

Ei ole olemassa parempia ja huonompia ihmisiä. On vain ihmisiä, joilla on erilaisia vahvuuksia. Jokainen ihminen on yhtä tärkeä. Kukaan ei ole toista tärkeämpi. Ne ketkä muuta väittää, ovat itsekeskeisiä omanarvon kalastelijoita, eivätkä tiedä mitä elämän rikkaus tarkoittaa.

Lue lisää

Mietin vaan, mikä sai sut provosoitumaan niin paljon, että laskit kipeitä asioita itsestäsi palstalle kaikkien luettavaksi? Kaikelle kansalle jakaminen on aika masokistinen piirre.

Anonyymi kirjoitti:

Mietin vaan, mikä sai sut provosoitumaan niin paljon, että laskit kipeitä asioita itsestäsi palstalle kaikkien luettavaksi? Kaikelle kansalle jakaminen on aika masokistinen piirre.

Lue lisää

Se, että ne ei ole mulle kipeitä asioita, joita pitäisi hävetä. Se, että on hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on. Se, että on sinut itsensä kanssa. Jos mä en pystyisi noista samoista asioista puhumaan omalla naamalla ja nimellä irl, niin en niitä myöskään täällä kertoisi. Se, että olen selvinnyt elämässäni paljon pahemmasta kuin nuo asiat on.

Miten olisi takataskussa vaikka pari kolme itsemurhayritystä, tai sellainen tilanne 24-vuotiaana nuorena naisena, että istun alasti suihkupaarilla juuri lopetettuani itseni suihkuttelun, ja odottaen hoitajaa tuomaan kuivaa pyyhettä ja auttamaan vaatteita päälle, kun en pysty kävelemään tai muutenkaan liikkumaan pahojen selän ja alavartalon murtumien takia. Yhtäkkiä kylpyhuoneeseen pelmahtaa toistakymmentä miestä ja naista, pari lääkäriä ja tuplasti ellei triplasti lääketieteen opiskelijoita katomaan lähes luuhun asti ja kooltaan 2,5x10cm avonaista kantapään aukkoa, joka kiertää koko kantapään ympäri, ja johon viimeisenä hoitokeinona yritetään alipainehoitoa ennen jalkaterän amputaatiota.

33 tehtyä leikkausta koko tähän astisen elämän aikana, muutaman kerran elämässä läheltä piti tilanne hengissä selviytymisen suhteen, kuten vaikka sepsis (verenmyrkytys), joka hoitamattomana jokaisella siihen sairastuneella johtaa 100 prosenttisesti kuolemaan. Opettelu hyväksymään itsensä vikoineen ja puutteineen päivineen, ja ymmärtämään sen, ettei kaikille asioille voi itse tehdä mitään, vaikka kuinka haluaisi muuttua. Tietää sen, että itse on syypää terveytensä menetykseen, ja jota ei enää saa takaisin.

Joten joo, jokainen tossa aiemmin kertomani on pieni asia verrattuna niihin moniin isoihin asioihin, mitkä kaikki olen käynyt elämässäni läpi, ja joista myös täällä kerron. Kuten irl nimellä ja naamalla.

Oletko itse henkisesti niin vahva, että pystyt kertomaan omat kipeimmät asiasi kaikille, vaikkakin anonyymiteetin suojissa sen jälkeen, kun olet käsitellyt ja selvittänyt ne mielessäsi? Entä irl omalla nimellä ja naamalla? Ymmärrätkö itse mistä kannattaa stressata ja mistä ei? Tunnetko itsesi tarpeeksi hyvin tietäen omat heikkoutesi ja vahvuutesi? Pyritkö siihen, että yrität olla tekemättä kaikin olemassa olevin keinoin niitä samoja virheitä kerta toisensa jälkeen, ja siten myös oppimaan virheistäsi, vai lyötkö päätäsi yhä uudelleen ja uudelleen betoniseinään?

Justjoo. Pahoja ne kaikki on joilla on huonoja kokemuksia toisista ihmisistä. Sä muistutat puheissasi yhtä entistä uskovaista työkaveria, joka oli tosissaan sitä mieltä, ett syöpä on rankaisu pahoista ajatuksista. Yks miespuolinen kurssikaveri, varsinainen älypää, sanoi yhdelle naispuoliselle kurssikaverille, jolla oli pari henkilöä lähipiiristä kuollut lyhyen ajan sisään sairastamisen kautta, ett tämän pitäisi tehdä jotain hyvää katkaistakseen pahan kierteen. Voi hyvää päivää, pitäisi vähän miettiä mitä surevalle lausuu. Mä pimahdin sille miehelle.

Anonyymi kirjoitti:

Justjoo. Pahoja ne kaikki on joilla on huonoja kokemuksia toisista ihmisistä. Sä muistutat puheissasi yhtä entistä uskovaista työkaveria, joka oli tosissaan sitä mieltä, ett syöpä on rankaisu pahoista ajatuksista. Yks miespuolinen kurssikaveri, varsinainen älypää, sanoi yhdelle naispuoliselle kurssikaverille, jolla oli pari henkilöä lähipiiristä kuollut lyhyen ajan sisään sairastamisen kautta, ett tämän pitäisi tehdä jotain hyvää katkaistakseen pahan kierteen. Voi hyvää päivää, pitäisi vähän miettiä mitä surevalle lausuu. Mä pimahdin sille miehelle.

Lue lisää

Tokko se hyvän kautta asioihin suhtautuminen huonoakaan tee.

Aloituksen kaltaiset purkaukset luovat vaan aloittajalle itselleen pahemman olon.

Negatiivisuudella on tapana kerääntyä ja uskolla/uskomuksella/mielellä on meihin suuri voima.