Eila oli 70-luvulle tultaessa reilu parikymppinen nuori nainen. Eila ei ollut erityisen kaunis ja siksi veljien hallitsemilla markkinoilla vienti oli aika vähäistä. Maailmasta tuota vientiä perhekeskeiselle ja lapsirakkaalle Eilalle olisi ollut, mutta hän oli uskollinen ja nuhteeton Jehovan palvelija. Eila päätti asettaa Jehovan palveluksen elämässään etusijalle, sillä olihan luvattu, että kaikki muukin silloin annetaan. Harmagedon oli pian edessä, ehkä jopa jo tuona merkittävänä vuonna 1975, kuten seurakin antoi ymmärtää.
Eila oli lopettanut koulunkäynnin peruskouluun ja toimi siivoojana. Niinpä Eila ymmärsi kannustavien vanhimpien avustuksella, kuinka ainutlaatuinen tilaisuus hänellä oli toimia lyhyt jäljellä oleva lopunaika kokoaikaisena tienraivaajana.
80-luvun koittaessa Eila toimi kahden ystävänsä kanssa edelleenkin tienraivaajina. Heidän ponnisteluaan ja uhraustaan Jehovan palveluksen eteen oli arvostettu seurakunnassa ja jopa konventeissa he olivat kertoneet usein kokemuksiaan. Ikää Eilalla oli kuitenkin jo reilut 30 vuotta, eikä toveria perheen perustamiseen ollut vieläkään löytynyt. Se ei haitannut Eilaa alkuun, mutta kun nuo kaksi hänen tienraivaajaystävätärtään yllättäen löysivätkin puolison ja menivät naimisiin, alkoi yksinäisyyden tunne pikkuhiljaa hiipiä Eilan elämään. Useana iltana hän nukahti uneen rukoillessaan Jehovalta sopivaa puolisoa itselleen.
90-luvulle tultaessa Eila oli alkanut tuntemaan hienoista väsymystä kokoajan palvelukseen. Yksinäisyydestä oli tullut myös jo painolasti ja yli 40 vuotiaana hän ymmärsi unelman perheestä ja omista lapsista katoavan vääjäämättä.
Myös terveys oli alkanut reistailemaan kauan jatkuneen fyysisesti raskaan siivoustyön vuoksi. Selkä ei tahtonut enää kestää sitä. Eilan oli lopulta pakko antaa periksi ja luopua tienraivaajan urastaan terveydellisistä syistä. Seurakunnassa tuohon hänen tienraivauksen lopettamiseen suhtauduttiin selvästi hieman karsaasti. Myös siivoustöiden tilalle hän yritti löytää kevyempiä töitä, mutta laman aikana se oli peruskoulupohjalta täysi mahdottomuus.
2000-luvun alkaessa Eila yritti sinnitellä työelämässä mukana. Rahatonna on vaikeaa pärjätä. Eila oli myös sisimmässään pettynyt seurakuntaan, jossa hänen arvostuksensa oli lopulta kadonnut kokonaan tienraivauksen loputtua. Katsoessaan peiliin Eila näki siitä 50 vuotiaan kasvot, jotka olivat raskaan elämän jäljiltä kuluneet. Raskas elämä tuntui joka päivä lisäksi alaselän ja lonkkien särkyinä.
Suurin tuska kalvoi kuitenkin sisintä. Eilan kaipaamaa omaa perhettä ei koskaan tullut.
Paratiisiunelma on siirtynyt kaikenaikaa kauemmas yhä epätoivoisempaan tulevaisuuteen. Se on alkanut tuntua liukkaalta saippuapalata, josta ei millään saanut otetta. Sitä 1914 elänyttä sukupolvea, jonka vähenemistä Eila aikoinaan koitti tarkkaan itsekin seurata, ei nyt enää olekkaan. Missään kirjallisuudessa ei siihen enää kiinitetä huomiota. Lopun sanotaan kyllä edelleen olevan hyvin lähellä, entistäkin lähempänä edessä, mutta nämä viimeiset metrit tuntuvat toivottoman pitkiltä. Itseasiassa Eila ei enää kykene näkemään tuota paratiisi-maalia edessään kovinkaan selvänä, mutta mitä muutakaan hän enää elämässään tekisi.
Tänään tiistaina on kirjantutkistelu, torstaina palveluskokous ja sunnuntaina esitelmä sekä Vartiotornin tutkistelu. Muistonvietto pian edessä jonka jälkeen sama viikkorytmi jatkuu. Paratiisi - missä se on? Eila vilkaisee vielä viimeisen kerran peiliin, käy ottamassa masennuslääkkeensä ja lähtee sen jäkeen ulos. Eila toivoo hiljaa mielessään, ettei kukaan seurakuntalainen näe hänen menevän sosiaalitoimiston ovesta sisälle.
Eila, onnellinen todistaja
14
1215
Vastaukset
- ööö
Täysin hukkaan heitetty elämä.
- Mitä enemmän
Eilalla on vaikeuksia sitä varmimmin hän on aikanaan paratiisissa hoitamassa lampaita ja muita villantuottajia.
Villaa tarvitaan edelleen paratiisissakin.
Ei siellä voi nakuna kävellä.
Vaatteita tarvitaan ja Eilamme niitä siellä ompelee miljoonille muille kanssasisarilleen.
Miljoonan vuoden kuluttua hän voi vaihtaa ammattia.
Sitten hän voisi vaikka lypsää lehmiä seuraavat miljoona vuotta.
Koska hän asuu paratiisissa on siellä paljon kaikenlaista huolehdittavaa oman työn ohessa.
Nurmikoita täytyy leikata ja omenapuita lannoittaa jotta sato riittää naapureillekin jotka kasvattavat tontillaan jotain muuta paratiisin hedelmää.
Aina joskus kaikki käyvät Eila mukaan luettuna nauttimassa elämäntiedonpuusta hedelmiä jotta pysyvät nuorina ja kauniina.
Tämä kaikki ihanuus odottaa Eilaamme maallisen elämän jälkeen.
Maallinen elämä onkin niin lyhyt kuin hetki vain.
Annetaan Eilalle hänelle kuuluva kunnia kun hän ei ole poikennut oikealta polulta vaikka houkutuksia polun reunat ovat täynnä.
Eila vaan sitkeästi ja pontevasti tekee työtään ja toivoo että paratiisi on sitten hänenkin asuinpaikkansa tulevaisuudessa. Vai oli Eila käynyt peruskoulun. Heh.
Ihan kivan tarinan olet sepittänyt, mutta faktat olisi sentään hyvä pitää kohdallaan.- fiipii
"Keskellä toista maailmansotaa tapahtui oppikoulujen kehityksessä käänne. Koulujen ja oppilasten lukumäärät käyristyivät jyrkentyen yläsuuntaan. Kiihkeäksi luonnehdittava kasvu jatkui aina 1970-luvulle saakka. Maaseutu täyttyi oppikouluilla. Samalla oppilaskoostumuksen sosiaalinen painopiste siirtyi voimakkaasti alasuuntaan, kohden maanviljelijöiden ja toimihenkilöiden sekä vähemmässä mitassa myös työläisten ryhmää. Syy tähän kehitykseen on epäselvä. Yksi selitys on maatalouden modernisoituminen, joka nopeasti vapautti väkeä tästä elinkeinosta. Mutta syitä oli muitakin. Taloudellisten ja rakenteellisten tekijöiden ohella asiaan vaikutti sota. Sotia seuraa usein keski- ja alaluokan poliittinen vahvistuminen, sota kun pakottaa korostamaan yhteenkuuluvuutta ja yhteishenkeä. Eliitinkin on tehtävä myönnytyksiä alasuuntaan. Ne samat ryhmät, joiden lapset täyttivät oppikoulut sodan jälkeisinä vuosikymmeninä, saivat poliittista valtaa ja lopulta toteuttivat myös kauan muhineen yhtenäiskoulu-peruskoulu-idean. Se tapahtui lopullisesti vuonna 1970.
Peruskoulu-uudistus 1970 näytti ratkaisevan kaikki sosiaaliset ja alueelliset ja miksei myös koulutukselliset erot."
Peruskoulun käyminen viittaa meidän aikanamme siihen, että henkilö on lopettanut koulunkäymisensa joko kansalaiskoulun 9:lle luokalle tai sitten ammattikouluun.
Maininta peruskoulusta on siis faktatieto, joka on ymmärrettävä ja suhteutettava oman aikansa instituutioihin.
Myös Eila on oikea ihminen, jonka nimi tosin ei ole oikeassa elämässä sama, kuin kertomuksessani. fiipii kirjoitti:
"Keskellä toista maailmansotaa tapahtui oppikoulujen kehityksessä käänne. Koulujen ja oppilasten lukumäärät käyristyivät jyrkentyen yläsuuntaan. Kiihkeäksi luonnehdittava kasvu jatkui aina 1970-luvulle saakka. Maaseutu täyttyi oppikouluilla. Samalla oppilaskoostumuksen sosiaalinen painopiste siirtyi voimakkaasti alasuuntaan, kohden maanviljelijöiden ja toimihenkilöiden sekä vähemmässä mitassa myös työläisten ryhmää. Syy tähän kehitykseen on epäselvä. Yksi selitys on maatalouden modernisoituminen, joka nopeasti vapautti väkeä tästä elinkeinosta. Mutta syitä oli muitakin. Taloudellisten ja rakenteellisten tekijöiden ohella asiaan vaikutti sota. Sotia seuraa usein keski- ja alaluokan poliittinen vahvistuminen, sota kun pakottaa korostamaan yhteenkuuluvuutta ja yhteishenkeä. Eliitinkin on tehtävä myönnytyksiä alasuuntaan. Ne samat ryhmät, joiden lapset täyttivät oppikoulut sodan jälkeisinä vuosikymmeninä, saivat poliittista valtaa ja lopulta toteuttivat myös kauan muhineen yhtenäiskoulu-peruskoulu-idean. Se tapahtui lopullisesti vuonna 1970.
Peruskoulu-uudistus 1970 näytti ratkaisevan kaikki sosiaaliset ja alueelliset ja miksei myös koulutukselliset erot."
Peruskoulun käyminen viittaa meidän aikanamme siihen, että henkilö on lopettanut koulunkäymisensa joko kansalaiskoulun 9:lle luokalle tai sitten ammattikouluun.
Maininta peruskoulusta on siis faktatieto, joka on ymmärrettävä ja suhteutettava oman aikansa instituutioihin.
Myös Eila on oikea ihminen, jonka nimi tosin ei ole oikeassa elämässä sama, kuin kertomuksessani."Peruskoulun käyminen viittaa meidän aikanamme siihen, että henkilö on lopettanut koulunkäymisensa joko kansalaiskoulun 9:lle luokalle tai sitten ammattikouluun."
Oikeuttasi tuohon mielipiteeseen en kiellä. Peruskoulu pysyy silti peruskouluna ja kansakoulu kansakouluna.
Mitä halusit sanoa aloituksellasi? Palstalla pitäisi keskustella jehovantodistajuudesta, mutta sinä et ole kommentoinut aloituksessasi Eilan tapausta mitenkään. Erikoinen keskustelunavaus.- fiipii
Helmisen_Viljo kirjoitti:
"Peruskoulun käyminen viittaa meidän aikanamme siihen, että henkilö on lopettanut koulunkäymisensa joko kansalaiskoulun 9:lle luokalle tai sitten ammattikouluun."
Oikeuttasi tuohon mielipiteeseen en kiellä. Peruskoulu pysyy silti peruskouluna ja kansakoulu kansakouluna.
Mitä halusit sanoa aloituksellasi? Palstalla pitäisi keskustella jehovantodistajuudesta, mutta sinä et ole kommentoinut aloituksessasi Eilan tapausta mitenkään. Erikoinen keskustelunavaus.Kertomus Eilan tapauksesta on nimenomaa kertomus jehovantodistajuudesta. Kimaltelevan kolikon kääntöpuolesta. Kertomus siitä osasta elämää, joka mieluiten pidetään pimennossa. Uhrauksista, jotka yleensä jäävät ilman korvausta. Tarpeista, joista luovutaan ylevien aatteiden vuoksi. Turhaanko?
- UskoToivo
fiipii kirjoitti:
Kertomus Eilan tapauksesta on nimenomaa kertomus jehovantodistajuudesta. Kimaltelevan kolikon kääntöpuolesta. Kertomus siitä osasta elämää, joka mieluiten pidetään pimennossa. Uhrauksista, jotka yleensä jäävät ilman korvausta. Tarpeista, joista luovutaan ylevien aatteiden vuoksi. Turhaanko?
>>Kertomus Eilan tapauksesta on nimenomaa kertomus jehovantodistajuudesta.
Vastaavia tapauksia on melko paljon. Jopa sellaisten ihmisten piirissä, jotka ovat palvelleet vuosia Betelissä, mutta jotka ovat joutuneet lähtemään "tyhjän päälle" lähellä eläkeikää.
Minusta tämä keskustelun avaus sopii erinomaisesti suomi24-palstalle. Elävää arkielämää kaikessa karuudessaan. Sitähän se usein on. - salaisuus?
Helmisen_Viljo kirjoitti:
"Peruskoulun käyminen viittaa meidän aikanamme siihen, että henkilö on lopettanut koulunkäymisensa joko kansalaiskoulun 9:lle luokalle tai sitten ammattikouluun."
Oikeuttasi tuohon mielipiteeseen en kiellä. Peruskoulu pysyy silti peruskouluna ja kansakoulu kansakouluna.
Mitä halusit sanoa aloituksellasi? Palstalla pitäisi keskustella jehovantodistajuudesta, mutta sinä et ole kommentoinut aloituksessasi Eilan tapausta mitenkään. Erikoinen keskustelunavaus.Kun tulee kiukkua vastaukseksi.
salaisuus? kirjoitti:
Kun tulee kiukkua vastaukseksi.
Olen lukenut vastaukset enkä havainnut yhdessäkään kiukkua. Mihin mahdata viitata? Ettei kiukku vaan olisi omassa silmässä.
- salaisuus?
Helmisen_Viljo kirjoitti:
Olen lukenut vastaukset enkä havainnut yhdessäkään kiukkua. Mihin mahdata viitata? Ettei kiukku vaan olisi omassa silmässä.
keskustelu avaukseen, en kiukkuinen!!
- lavanpalvelija
Minun tuttavapiiriini kuului lukuisia Eiloja. Ihan kivoja siskoja. Yhteistä heille kaikille on ollut ujo siveys, yksinkertainen vaatimattomuus yhdistyneenä liialliseen kiltteyteen.
Olisihan se elämä voinut olla toisenlainenkin.
Elämäntyönä tienraivauksen arki on todella turhauttavaa tuloksetonta ajanhaaskausta. Tunnen itsekin näitä Eiloja muutamia, tosin eiväthän he enää "tunne" minua. Oli muutama suhdekin kyseisten Eilojen kanssa. Tottavie kuvausta kauniimpia ja markkinoiden vetävimpiä kyllä. Itseäni en silti ole houkuttelevimpana vaihtoehtona jt-piireistä koskaan pitänyt. Ehkä vetovoimani olikin sitten juuri holtittomuudessani, mene ja tiedä.
Silti en koskaan voinut sitoutua näihin Eiloihin. Jokin sisälläni aina sanoi, että he haluavat jotain aivan muuta. Ja tottahan tuo oli. En olisi koskaan voinut antaa sitä hengellisyyden iloa ja rakkautta heille mitä he olisivat halunneet. Niinpä kerta toisensa jälkeen annoin noiden Eilojen mennä omia teitään, olivathan he valinneet tienraivauksen tai muuten vain tosi palvonnan. Itse tiesin aina haluavani aivan jotain muuta.
Tästä ehkä harvat (entisistä tuttavistani) tietävät, mutta sisaret säästin täysin tietoisesti siltä, että olisi avioitunut kanssani ja päätynyt todennäköisesti eroamaan koskapa moraalini ei anna periksi olla "huvikseen" jt. Siitä ei kukaan kiitä. Olisinhan voinut olla "mulkku". Vaan vaikka kuinka muuta luulette.... myös hengessä heikko tahdostansa, on ihminen.- exexex
Silloin kun kävin kentällä, mistä on onneksi jo kauan, tapasin toverini kanssa leskirouvan, joka kertoi järkiintyneensä biologisessa mielessä ajoissa ja hankkineensa miehen ja lapsia. Hän oli nuorena tyttösenä kovasti odotellut vanhan testamentin pyhien ylösnousemusta maan päälle. Kehotti meitäkin lopettamaan turhan haihattelun. Me nuoret ravarit tietenkin juoksimme "luopiota" pakoon 3-4 kerroksesta, sentään portaita pitkin, ja sen porraskäytävän loput ovikellot jäi soittamatta. Sittemmin lopetin haihattelun itsekin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1824300
- 341584
Minulta loppuu aika
Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi401500Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen251484Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,201375- 1121306
Moi, nainen
Tunnustan, olen heikkona sun hymyyn, ja sekään ei auta yhtään, että sulla on täydellinen nenä. Joten ensi kerralla, kun301190Kyllähän tämä vähän kirpaisee
Mutta oman sisäisen rauhan vuoksi jätän sinut nyt historiaan. Todennäköisesti olet jo sinäkin mennyt eteenpäin. Olipah381187- 191149
Sulla on uskomaton luonne
Saat minut hetkessä iloiseksi, tai sanotaan nyt niin, että ajatus sinusta saa sydämeni hyppimään riemusta. En vain saa s441048