Haastan Jehovan todistajat

...kysyä jotain, mihin lupaat antaa perustellun vastauksen?

"Raamatussa ei mainita sanaa "järjestö"

Sinä selitit mikä järjestö on ja miten raamatun tekstit selittäisivät järjestelmällisyyttä ja järjestöä...

vertaa siis kysymystä ja vastaustasi monen täälläkin pyörivän JT:n kommenttiin "Raamatussa ei mainita sanaa "kolminaisuus"... ja vähintään yhtä monen kristityn lainauslitaniaan siitä miten raamattu selittää kolminaisuutta.

p.s ei tarvitse aloittaa em. asiasta sen enempää, sitä täällä piisaa ja piisaa....

p.p.s armeija on kyllä yleensä hyvin järjestäytynyt mutta ei järjestö, sen sijaan terroristiryhmät täyttävät järjestön määreet.

Raamattu osoittaa, että aina Aadamista lähtien siihen asti, kun Israelin kansa sai alkunsa, Jehova toimi yksittäisten ihmisten kautta, ilman että he olivat järjestäytyneet minkäänlaiseen uskonnolliseen järjestelmään. Perheenpäillä oli vastuu Jumalan palvonnassa, kuten monessa muussakin asiassa. Israel oli jaettu heimoihin, joista jokainen oli kuin perheryhmä - sukulaisia.

Mooseksen laki johdatti heitä niin moraalisesti kuin uskonnollisesti, minkäänlaista johtavaa tai hallinnollista "piiriä" ei ollut. Israelilaisia johdatti heidän omatunto, jota laki muotoili, eikä heillä ollut minkäänlaista organisoitua hallitusta, joka hallitsi heitä. Syntisten tuomiot ja rangaistukset kansa hoiti itse. Jokaisella yksilöllä oli henkilökohtainen vastuu Jumalan edessä käytöksestänsä perheessään ja yhteiskunnassa, jossa hän eli.

Israelin kansan historian vaiheet näyttävät selvästi, että uskollisuutta Jumalaa kohtaan ei voida sitoa mihinkään järjestöön. Jumala oli asettanut virallisen papiston kansalle ja myöhemmin ihmisten vaatimuksesta ihmiskuninkaita. Mutta vain siksi, koska kansa halusi näkyvän hallituksen, joka osoitti, että heiltä puuttui uskoa Jehovaan (1 Sam 8: 4-7). Vasta, kun heillä oli nämä kuninkaat, heille kävi todella huonosti, ja pohjoisessa osassa Israelia ei ollut yhtään vanhurskasta kuningasta. Raamattu mainitsee ainoastaan kuudesta kuninkaasta kaiksta kahdetakymmenestäneljästä jotakin positiivista, mutta myös nämä häpäisivät Jumalaa ja poikkesivat tosi palvonnasta.

Samoin oli papiston laita. He eivät myöskään olleet luotettavia opastajia kansalle. Päinvastoin he toimivat käsi kädessä kuninkaiden kanssa, eivätkä tehneet Jumalan tahtoa. Heidän toimesta tosi Jumalan palvonta kariutui. Ei ihme, että Psalmista varoittaa: "Älkää luottako maan mahtaviin, älkää luottako yhteenkään ihmiseen - ei ihmisestä ole auttajaksi." (Ps 146:3)

Historian kulku osoitaa, että huolimatta kuninkaista ja papistosta, Jehova jatkoi toimimista yksilöiden kanssa ja useinkaan nämä ihmiset eivät olleet hyväksyttyjä ansioituneen "organisaation" keskuudessa. Jehova toimi esim. Daavidin kanssa vaikka Saul oli kuninkaana ja silloin Daavid oli karkoitettu kansansa keskuudestaan.

Daavidin ja Salomon lisäksi useimmat raamatun kirjoittajat eivät kuuluneet ansioituneeseen viralliseen kansanryhmittymään. He olivat ennemminkin eri mieltä niiden kanssa ja heitä katsottiin karsaasti. Nämä olivat profeettoja, jotka Jehova asetti, eivätkä he saaneet ohjeita miltään järjestäytyneeltä kanavalta. He eivät myöskään sopeutuneet sanomalla tai tekemällä selaista, että saisivat eliitin hyväksymyksen. He ilmaisivat avoimesti kantansa niitä pappeja ja kuninkaita vastaan, joilla oli vastuu järjestelmän rakenteissa. Siksi näitä profeettoja pidettiin riidanlietsojina Israelin yhteisössä. He eivät tunteneet olevansa velvoitettuja seuraamaan kansan johtajien väärää kurssia. Heidän uskollisuus Jehovaa sekä totuutta kohtaan saivat heidät hylkäämään maallisen, inhimillisen järjestelmän, vaikkakin se oli alunperin ollut Jumalan asettama.

Kaiken tämän Seuran johto tietää, mutta väittää sen kuvaavan kristikuntaa eikä heitä itseään.



Nykyään useimmat todistajat tukevat ylpeänä "järjestöään" riippumatta siitä, mitä se tekee tai opettaa. Sellaisella toiminnalla ei ole raamatun tukea. Juuri ne, jotka olivat alamaisia virallisille uskonnollisille johtajille, tulivat eksytetyiksi ja hairahtuivat epäjumalan palvelukseen. Uskollisuus näitä johtajia kohtaan saivat heidät väärin perustein syyttämään ja vainoamaan viattomia ihmisiä ( Hepr.11: 36-40, Jaak.5: 10, 11 ). Uskollisuus auktoritääristä järjestöä kohtaan olikin uskottomuutta Jumalaa kohtaan sekä Hänen tahtonsa vastaista.

Vaikkakin Israelin kunigaskunnat olivat lakanneet olemasta Jeesuksen aikana, niin virallinen papisto rakennelma oli yhä olemassa. Papisto palveli yhä Jumalan asettamana edustajana ja yhdessä Juutalaisen vanhimmiston kanssa, se muodosti maan korkeimman juridisen viranomaisen. Jeesuksen toimintaa ei hyväksytty ja ne, joilla oli virallinen valta Israelissa vastustivat häntä. Oikeastaan tämä kansallisen organisaation "hallinto elin" , ylimmäinen papisto ja Sanhedrin, tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan. Näille apostolit sanoivatkin: " Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana enemmän kuin ihmisiä". Tilanne on nykyään samankaltainen. Vaikka joku järjestö väitää puhuvansa Jumalan nimessä, voi se siitä huolimatta olla ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, jos seuraamme sitä sokeasti.

Se, miten uskollinen on jotakin järjestöä kohtaan, tuomitesamme kristillistä uskoa, ei ole raamatullisen näkökulman mukaista. Uskomme ja luottamuksemme paneminen maalliseen järjestelmään johtaa kauheisiin seurauksiin ja on siten vailla raamatun tukea. Menneisyys osoittaa, että niin on ollut aina eikä meidän aikamme ole mikään poikkeus. Raamatun opetus muistuttaa meitä vaarasta luottaa ihmistekoiseen uskonnolliseen järjestelmään.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikka olisimme sitä mieltä, että lakiliitto ja Israelin kansa olivat jossain määrin järjestö, niin kun siitä tuli keskushallinnollinen ihmiskuninkaitten myötä, kävi sille huonosti. Sitäpaitsi Kristus poisti kaiken vanhan, joten yrittämällä hallita kristittyjä jäljittelemällä ja rakentamalla vastaavaa järjestelmää, ei yksinkertaisesti ole raamatullista. Kristushan on jokaisen miehen pää!

Näin muinaisessa Israelissa. Mutta miten Jeesuksen kuoleman jälkeen? Oliko ensimmäisellä vuosisadalla hallintoelintä?



Luuk. 24 : 13 - 35 mukaan Jeesus ei ilmestynyt ensimmäisnä apostoleille vaan Kleoppakselle ja hänen vaimolleen. Luuk 24 : 27 osoittaa Jeesuksen olevan ensimmäinen, joka tulkitsi profetioita. Ennen taivaaseen astumistaaan Jeesus kertoi ottavansa henkilökohtaisesti vastuun siitä, mitä tapahtuisi taivaassa ja maan päällä ( Matt 28 : 18 - 20). Hän oli kertonut, että hän lähettäisi "auttajan", pyhän hengen, joka ottaisi hänen paikkansa, kun hän oli palannut taivaaseen ( Joh 16 : 13 - 15 ). Vaikuttaisiko henki vain lyhyen aikaa, sukupolven tai kunnes Jeesus olisi perustanut keskushallinnollisen kristillisen seurakunnan, joka ottaisi vastuun pyhältä hengeltä, ja antaisi opetuslapsille ravintoa sekä johdattaisi heitä totuudessa? Ei. Jeesus sanoi, että henki olisi heidän kanssaan "aina"!

Koska Jeesus oli yhtydessä opetuslapsiinsa koko ajan pyhän henkensä välityksellä, niin ei ollut tarpeen että opetuslapset panisivat luottamuksensa mihinkään keskeiseen ryhmään inhimillisiä edustajia, jotka opastaisivat ja johtaisivat. Jeesus ei ollut sanonut muuta kuin: " Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" ( Matt 18 : 20 ).

Muodostivatko vanhimmat Jerusalemissa hallintoelimen?

Vartiotorni seura tahtoo saada näyttämään siltä, että vanhimmat Jerusalemin seurakunnassa, josta hyvä uutinen levisi koko maailmaan, toimivat samalla tavoin kuten Jehovan todistajien hallintoelin, esim. päättäen vakavemmissa kysymyksissä, joita kristityillä oli muissa seurakunnissa, ja he olivat kasvavan totuuden ymmärtämisen lähde. He väiitävät Jerusalemin vanhinten toimineen sillä tavoin, kun heräsi kysymys ympärileikkauksesta. Opettaako raamattu todella niin? Millainen asema Jerusalemin seurakunnalla oli, ja miten Jeesus itse ja pyhä henki toimivat ratkaistaakseen tämän kysymyksen? Lue mitä tapahtui Apt 15 : 1 - 35 ja Gal 2 : 1 - 14.

Apostolintekojen mukaan kysymys tuli esille, kun jotkut miehet Juudean Jerusalemista tulivat Antiokiaan, ja alkoivat opttamaan jotakin uutta, mitä Paavali ei opettanut nyt uskoville pakanakristityille. He sanoivat: " Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua". Tämä soti täysin sitä vastaan, mitä Jeesus itse oli ilmoittanut Paavalille, että vain uskon kautta voi pelastua. Selvittääkseen asian Paavali ja Barnabas matkustivat Jerusalemiin tavatakseen apostolit ja vanhimmat. Paavalin selvitys Galattalaisille tästä tapahtumasta osoittaa, että hänellä oli yksittäinen kokous "arvossa pidettyjen", seurakunnan tärkeimpien vanhinten kanssa. Hän selvitti heille, kuinka hyvää uutista oli julistettu pakanoille ja sitten hän puhui toisille vanhimmille suuremmassa kokouksessa, kuinka hän sai heidät Jumalan hengen avulla oikeaan ymmärrykseen. Tämän jälkeen kirjoitettiin erityisesti pakanakristityille Antiokiaan ja selvitettiin, kuinka tiettyjä asioita piti välttää edistääkseen rauhaa juutalais- ja pakanakristittyjen välillä. Kirje toimitettiin, kun Paavali enemmän tai vähemmän oli neuvonut vanhimpia Jerusalemissa, joten emme voi sanoa ymmärryksen tulleen joltakin hallintoelimeltä. Vanhimmat pikemminkin saivat oikaisua kuin että olisivat antaneet ohjausta. Tämä tapahtuma todistaa, että minkäänlaista hallintoelintä ei ollut, joka olisi laatinut sääntöjä ja ohjeita, jotka sitten olisi välitetty toisille kristityille. Päinvastoin, raamattu osoittaa selvästi Jumalan hengen avun johtaneen ja kasvattaneen kristittyjä.

Jumalan henki vaikuttaa ensimmäissä kristityissä

Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että pysyä vain Jerusalemissa, kunnes he saisivat osan pyhästä hengestä. Pietari viittasi Jooelin profetiaan, kun tämä sitten oli tapahtunut mm. koskien ennustusta: " Minä vuodatan henkeni kaiken lihan päälle niin että poikanne ja tyttärenne profetoivat, vanhukset näkevät unia, nuorukaiset näkyjä"( Apt 2 : 17). Tapahtuiko niin todella?

Apostolienteot ovat täynnä selvityksiä, jotka selvästi näyttävät Joelin profetian täyttymyksen. Se kertoo, kuinka Jeesuksella henkilökohtaisesti oli aktiivinen osa, kuinka pyhä henki vaikutti enkelien, näkyjen ja unien kautta alkuseurakunnassa. Tämä näkyi siinä, kuinka yksilöiden persoonallisuus muuttui, seurakuntien kasvu, apostolien ja lähetystyöntekijöiden valinta ja ohjaus, seurakunnan puhtaanapito vääristä opetuksista, kristittyjen osoittama rohkeus koetuksissa ja vaikeuksissa, kuinka tärkeä tieto säilytettäisiin kristityille tulevien vuosisatojen aikana. Aikaisessa kristillisyydessä ei ollut siis mitään, mihin Jeesus ei henkilökohtaisesti itse vaikuttanut joko suoraan tai pyhänhengen välityksellä. Ajjattele esimerkiksi mitä tapahtui Filppukselle ja etiopialaiselle. Filppus saarnasi Samariassa, kun enkeli lähetti hänet Jerusalemin ja Gasan väliselle tielle. Tiellä hän kohtasi etiopialaisen eunukin. Henki lähetti Filppuksen hänen vaunulleen. Kasteen jälkeen Jumalan henki lähetti hänet matkaan.

Ajattele myös Korneliuksen tapausta, Jumalaa pelkäävä mies. Hän sai näyn enkeliltä, joka käski hänen lähettää miehiä Joppeen hakemaan Pietaria. Ajanmyötä, kun Pietari oli katolla ja rukoili, vaipui hurmokseen jakuuli äänen kertovan sellaista, mikä oli epäpuhdasta ja puhdasta. Henki tiedotti hänelle miehistä, jotka Kornelius oli lähettänyt. Pietari saapui Korneliuksen kotiin, jossa hän julisti hyvää uutista suurelle osalle ihmisiä ja joista tuli kristittyjä.

Jeesus ilmestyi Saulille tavalla, joka sai hänet kääntymään. Paavali perusti sitten monta seurakuntaa. Kuka antoi hänelle sellaisen luottamuksen? Oliko se Jerusalemin tai Antiokian seurakunta? Ei, Paavali ja Barnabas olivat Jumalan pyhän hengen lähettämiä lähetyssaarnaajia ( Apt 8 : 36,39,40; 10 : 1- 46; 9 : 3- 6,15; 13 : 1- 4 ). Kaikki tämä osoittaa, että henkilöille, joille Paavali saarnasi, piti seurata Kristuksen johdatusta, ei vanhimpien ryhmän Jerusalemissa. Esimerkkejä on lukuisia, mutta sanoma on selvä. Jeesus Kristus itse ja pyhä henki, pikemmin kuin kukaan ihminen tai ryhmä, johti aktiivisesti alkukristittyjä.

Ja aika kului...

Apostolien kuoleman jälkeen on muodostunut monia uskonnollisia järjestöjä, usein vilpittömin tarkoituksin, huolehtiakseen yhteisöstä, suojautuakseen vainolta tai vääriltä opetuksilta. Ajan myötä perustajat kuolivat ja sellaisten järjestöjen jäsenet kadottivat itse perustarkoituksen yhteisönsä näkyvistä. Kun usko Jeesuksen kykyihin hoitaa opetuslasten tarpeista katosi, otettiin henkilökohtainen vastuu, sai valtaa, arvovaltaa ehkä taloudellista valtaa, niin alettiin piiloutua järjestön tavotteiden taakse ja katsottiin, että saatiin lisättyä kontrollia muihin nähden. Hirvittävät seuraukset olivat lopullinen tulos, seuraukset jotka ovat kirjoitetut verellä ja kyyneleillä kautta koko historian. Sellaisten järjestöjen johtajat voivat tarkoittaa edustavansa Kristusta ja tähdentävät, että heillä on valtuudet puhua hänen nimessä. Koska heillä on oikeus tulkita raamattua, niin he voivat sulkea pois sellaiset, jotka eivät ole yhtä mieltä heidän tulkintansa kanssa. He ovat korvanneet raamatun tekstejä omilla tulkinnoillaan ja jäsen määrä kasvaa, koska he saarnaavat, että pelastus ja turvallisuus on ainoastaan heidän järjestössä.

Mikä on järjestö?

Järjestö on väline, jota käytetään resurssien, kuten ajan, energian ja rahan kanavoimiseen. Väärissä käsissä voimavaroja käytetään muihin tarkoituksiin kuin että annettaisiin kunnia Jeesukselle Kristukselle tähdentäen hänen sovitustyötä.

Järjestö ei voi toimia kuten ihminen. Järjestöllä itsessään ei ole tunteita, mielipiteitä tai omaa ajattelua.

Kun ihmisillä on yhteisiä tavotteita tai pyrkivät samaan suuntaan tehdäkseen asioita, on luonnollista toimia jonkinlaisessa organisoidussa yheisössä. Johtajien puhemiehenä oleminen ryhmälle sekä tehtävien jakaminen, jotta asiat toimisivat, on järkevää! Yhdistyksen rekisteröiminen juridisessa mielessäon myös tavallista. Jäsenet ovat lähes poikkeuksetta yhtä mieltä säännöistä käytökselle sekä siitä, millä tavoin ryhmä toimii. Mutta kun itse järjestön sanotaan suorittavan jotakin, on se tapa ilmaista ennemminkin asioita kuin sitä mitä oikeastaan tapahtuu. Jäsenet, yksilöt ovat niitä jotka tekevät asioita. Järjestöllinen ratkaisu ei itsessään voi saada mitään aikaan. Ilman jäseniä järjestö ei voi kommunikoida, toimia tai viedä eteenpäin ideoitaan. Tämä takoittaa, että kaikki se kommunikaatio, joka tulee järjestöltä, tulee oikeastaan yksilöltä.

Toisen maailmansodan jälkeen natsistista organisaatiota ei asetetu oikeuden eteen vaan yksittäiset ihmiset, jotka olivat sen jäseniä syytettiin ja tuomittiin. Järjestö ei voi tehdä tai tulla tuomituksi rikoksista, sitä ei voi asettaa vastuuseen, mutta ihmiset voidaan. Siksi Jeesus sanoi, että hän tulisi ja erottaisi ihmiset toisistaan, aivan kuten paimen erottaa lampaat vuohista. Siis yksittäisten ihmisten käytös ja toiminta ratkaisisi kuinka Jeesus tuomitsisi, ei uskollisuus järjestöä ja sen uskonrakennelmia kohtaan ( Matt 25 : 31- 46 ).

Järjestöllä ei ole muistia, omaatuntoa, rakkautta tai vihaa. Sillä ei ole tunteita tai mielipiteitä.

Tämä perustotuus osoittaa järjestön luonteesta, että henkilökohtainen suhde voidaan omata ainoastaan Jumalaan tai yksittäiseen ihmiseen. Sellaista suhdetta ei voi olla jonkin järjestön yhteydessä tai kautta. Ei voida sanoa, että järjestöt itsessään ovat huonoja ja valheellisia, mutta ne täytyy nähdä sellaisena mitä ne ovat ja mitä eivät. Järjestöt ovat ihmisten tapa saavuttaa jotakin ryhmänä enemmän kuin mitä saavutettaisiin yksittäisenä ihmisenä. Järjestöillä ei ole persoonallisuuksia, itsenäistä tahtoa tai voimavarojen henkeä. Luojamme, jolla on rajaton määrä resursseja ja kykyjä, ei tarvitse sellaisia apuvälineitä. Täytyy olla myös tietoinen siitä, että vaikka järjestön säännöt ja ohjeet voivat olla parhaaksi ryhmälle ihmisiä niin ne voivat olla epäoikeudenmukaisia ryhmän yksilöille. Siksi on luonnollisesti parempi saada johdatusta pyhältä hengeltä Jumalan ja Kristuksen kautta. Me voimme todellakin luottaa siihen, että meidän taivaallinen Isämme tietää mitä me henkilökohtaisesti tarvitsemme ja Hän voi täyttää tarpeemme parhaalla mahdollisella tavalla ( Matt 6 : 31 - 33, 1 Joh 5 : 13 - 15, 20 )

Suurin vaara keskusjohteisella järjestöllä on, että se voidaan helposti korottaa sellaiseen asemaan, joka sillle ei selvästikään kuulu, nimittäin yksittäisen kristityn ja Jeesus Kristuksen välille. Apt 15 : 14, 19.

Arskavain kirjoitti:

Raamattu osoittaa, että aina Aadamista lähtien siihen asti, kun Israelin kansa sai alkunsa, Jehova toimi yksittäisten ihmisten kautta, ilman että he olivat järjestäytyneet minkäänlaiseen uskonnolliseen järjestelmään. Perheenpäillä oli vastuu Jumalan palvonnassa, kuten monessa muussakin asiassa. Israel oli jaettu heimoihin, joista jokainen oli kuin perheryhmä - sukulaisia.

Mooseksen laki johdatti heitä niin moraalisesti kuin uskonnollisesti, minkäänlaista johtavaa tai hallinnollista "piiriä" ei ollut. Israelilaisia johdatti heidän omatunto, jota laki muotoili, eikä heillä ollut minkäänlaista organisoitua hallitusta, joka hallitsi heitä. Syntisten tuomiot ja rangaistukset kansa hoiti itse. Jokaisella yksilöllä oli henkilökohtainen vastuu Jumalan edessä käytöksestänsä perheessään ja yhteiskunnassa, jossa hän eli.

Israelin kansan historian vaiheet näyttävät selvästi, että uskollisuutta Jumalaa kohtaan ei voida sitoa mihinkään järjestöön. Jumala oli asettanut virallisen papiston kansalle ja myöhemmin ihmisten vaatimuksesta ihmiskuninkaita. Mutta vain siksi, koska kansa halusi näkyvän hallituksen, joka osoitti, että heiltä puuttui uskoa Jehovaan (1 Sam 8: 4-7). Vasta, kun heillä oli nämä kuninkaat, heille kävi todella huonosti, ja pohjoisessa osassa Israelia ei ollut yhtään vanhurskasta kuningasta. Raamattu mainitsee ainoastaan kuudesta kuninkaasta kaiksta kahdetakymmenestäneljästä jotakin positiivista, mutta myös nämä häpäisivät Jumalaa ja poikkesivat tosi palvonnasta.

Samoin oli papiston laita. He eivät myöskään olleet luotettavia opastajia kansalle. Päinvastoin he toimivat käsi kädessä kuninkaiden kanssa, eivätkä tehneet Jumalan tahtoa. Heidän toimesta tosi Jumalan palvonta kariutui. Ei ihme, että Psalmista varoittaa: "Älkää luottako maan mahtaviin, älkää luottako yhteenkään ihmiseen - ei ihmisestä ole auttajaksi." (Ps 146:3)

Historian kulku osoitaa, että huolimatta kuninkaista ja papistosta, Jehova jatkoi toimimista yksilöiden kanssa ja useinkaan nämä ihmiset eivät olleet hyväksyttyjä ansioituneen "organisaation" keskuudessa. Jehova toimi esim. Daavidin kanssa vaikka Saul oli kuninkaana ja silloin Daavid oli karkoitettu kansansa keskuudestaan.

Daavidin ja Salomon lisäksi useimmat raamatun kirjoittajat eivät kuuluneet ansioituneeseen viralliseen kansanryhmittymään. He olivat ennemminkin eri mieltä niiden kanssa ja heitä katsottiin karsaasti. Nämä olivat profeettoja, jotka Jehova asetti, eivätkä he saaneet ohjeita miltään järjestäytyneeltä kanavalta. He eivät myöskään sopeutuneet sanomalla tai tekemällä selaista, että saisivat eliitin hyväksymyksen. He ilmaisivat avoimesti kantansa niitä pappeja ja kuninkaita vastaan, joilla oli vastuu järjestelmän rakenteissa. Siksi näitä profeettoja pidettiin riidanlietsojina Israelin yhteisössä. He eivät tunteneet olevansa velvoitettuja seuraamaan kansan johtajien väärää kurssia. Heidän uskollisuus Jehovaa sekä totuutta kohtaan saivat heidät hylkäämään maallisen, inhimillisen järjestelmän, vaikkakin se oli alunperin ollut Jumalan asettama.

Kaiken tämän Seuran johto tietää, mutta väittää sen kuvaavan kristikuntaa eikä heitä itseään.



Nykyään useimmat todistajat tukevat ylpeänä "järjestöään" riippumatta siitä, mitä se tekee tai opettaa. Sellaisella toiminnalla ei ole raamatun tukea. Juuri ne, jotka olivat alamaisia virallisille uskonnollisille johtajille, tulivat eksytetyiksi ja hairahtuivat epäjumalan palvelukseen. Uskollisuus näitä johtajia kohtaan saivat heidät väärin perustein syyttämään ja vainoamaan viattomia ihmisiä ( Hepr.11: 36-40, Jaak.5: 10, 11 ). Uskollisuus auktoritääristä järjestöä kohtaan olikin uskottomuutta Jumalaa kohtaan sekä Hänen tahtonsa vastaista.

Vaikkakin Israelin kunigaskunnat olivat lakanneet olemasta Jeesuksen aikana, niin virallinen papisto rakennelma oli yhä olemassa. Papisto palveli yhä Jumalan asettamana edustajana ja yhdessä Juutalaisen vanhimmiston kanssa, se muodosti maan korkeimman juridisen viranomaisen. Jeesuksen toimintaa ei hyväksytty ja ne, joilla oli virallinen valta Israelissa vastustivat häntä. Oikeastaan tämä kansallisen organisaation "hallinto elin" , ylimmäinen papisto ja Sanhedrin, tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan. Näille apostolit sanoivatkin: " Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana enemmän kuin ihmisiä". Tilanne on nykyään samankaltainen. Vaikka joku järjestö väitää puhuvansa Jumalan nimessä, voi se siitä huolimatta olla ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, jos seuraamme sitä sokeasti.

Se, miten uskollinen on jotakin järjestöä kohtaan, tuomitesamme kristillistä uskoa, ei ole raamatullisen näkökulman mukaista. Uskomme ja luottamuksemme paneminen maalliseen järjestelmään johtaa kauheisiin seurauksiin ja on siten vailla raamatun tukea. Menneisyys osoittaa, että niin on ollut aina eikä meidän aikamme ole mikään poikkeus. Raamatun opetus muistuttaa meitä vaarasta luottaa ihmistekoiseen uskonnolliseen järjestelmään.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikka olisimme sitä mieltä, että lakiliitto ja Israelin kansa olivat jossain määrin järjestö, niin kun siitä tuli keskushallinnollinen ihmiskuninkaitten myötä, kävi sille huonosti. Sitäpaitsi Kristus poisti kaiken vanhan, joten yrittämällä hallita kristittyjä jäljittelemällä ja rakentamalla vastaavaa järjestelmää, ei yksinkertaisesti ole raamatullista. Kristushan on jokaisen miehen pää!

Näin muinaisessa Israelissa. Mutta miten Jeesuksen kuoleman jälkeen? Oliko ensimmäisellä vuosisadalla hallintoelintä?



Luuk. 24 : 13 - 35 mukaan Jeesus ei ilmestynyt ensimmäisnä apostoleille vaan Kleoppakselle ja hänen vaimolleen. Luuk 24 : 27 osoittaa Jeesuksen olevan ensimmäinen, joka tulkitsi profetioita. Ennen taivaaseen astumistaaan Jeesus kertoi ottavansa henkilökohtaisesti vastuun siitä, mitä tapahtuisi taivaassa ja maan päällä ( Matt 28 : 18 - 20). Hän oli kertonut, että hän lähettäisi "auttajan", pyhän hengen, joka ottaisi hänen paikkansa, kun hän oli palannut taivaaseen ( Joh 16 : 13 - 15 ). Vaikuttaisiko henki vain lyhyen aikaa, sukupolven tai kunnes Jeesus olisi perustanut keskushallinnollisen kristillisen seurakunnan, joka ottaisi vastuun pyhältä hengeltä, ja antaisi opetuslapsille ravintoa sekä johdattaisi heitä totuudessa? Ei. Jeesus sanoi, että henki olisi heidän kanssaan "aina"!

Koska Jeesus oli yhtydessä opetuslapsiinsa koko ajan pyhän henkensä välityksellä, niin ei ollut tarpeen että opetuslapset panisivat luottamuksensa mihinkään keskeiseen ryhmään inhimillisiä edustajia, jotka opastaisivat ja johtaisivat. Jeesus ei ollut sanonut muuta kuin: " Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" ( Matt 18 : 20 ).

Muodostivatko vanhimmat Jerusalemissa hallintoelimen?

Vartiotorni seura tahtoo saada näyttämään siltä, että vanhimmat Jerusalemin seurakunnassa, josta hyvä uutinen levisi koko maailmaan, toimivat samalla tavoin kuten Jehovan todistajien hallintoelin, esim. päättäen vakavemmissa kysymyksissä, joita kristityillä oli muissa seurakunnissa, ja he olivat kasvavan totuuden ymmärtämisen lähde. He väiitävät Jerusalemin vanhinten toimineen sillä tavoin, kun heräsi kysymys ympärileikkauksesta. Opettaako raamattu todella niin? Millainen asema Jerusalemin seurakunnalla oli, ja miten Jeesus itse ja pyhä henki toimivat ratkaistaakseen tämän kysymyksen? Lue mitä tapahtui Apt 15 : 1 - 35 ja Gal 2 : 1 - 14.

Apostolintekojen mukaan kysymys tuli esille, kun jotkut miehet Juudean Jerusalemista tulivat Antiokiaan, ja alkoivat opttamaan jotakin uutta, mitä Paavali ei opettanut nyt uskoville pakanakristityille. He sanoivat: " Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua". Tämä soti täysin sitä vastaan, mitä Jeesus itse oli ilmoittanut Paavalille, että vain uskon kautta voi pelastua. Selvittääkseen asian Paavali ja Barnabas matkustivat Jerusalemiin tavatakseen apostolit ja vanhimmat. Paavalin selvitys Galattalaisille tästä tapahtumasta osoittaa, että hänellä oli yksittäinen kokous "arvossa pidettyjen", seurakunnan tärkeimpien vanhinten kanssa. Hän selvitti heille, kuinka hyvää uutista oli julistettu pakanoille ja sitten hän puhui toisille vanhimmille suuremmassa kokouksessa, kuinka hän sai heidät Jumalan hengen avulla oikeaan ymmärrykseen. Tämän jälkeen kirjoitettiin erityisesti pakanakristityille Antiokiaan ja selvitettiin, kuinka tiettyjä asioita piti välttää edistääkseen rauhaa juutalais- ja pakanakristittyjen välillä. Kirje toimitettiin, kun Paavali enemmän tai vähemmän oli neuvonut vanhimpia Jerusalemissa, joten emme voi sanoa ymmärryksen tulleen joltakin hallintoelimeltä. Vanhimmat pikemminkin saivat oikaisua kuin että olisivat antaneet ohjausta. Tämä tapahtuma todistaa, että minkäänlaista hallintoelintä ei ollut, joka olisi laatinut sääntöjä ja ohjeita, jotka sitten olisi välitetty toisille kristityille. Päinvastoin, raamattu osoittaa selvästi Jumalan hengen avun johtaneen ja kasvattaneen kristittyjä.

Jumalan henki vaikuttaa ensimmäissä kristityissä

Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että pysyä vain Jerusalemissa, kunnes he saisivat osan pyhästä hengestä. Pietari viittasi Jooelin profetiaan, kun tämä sitten oli tapahtunut mm. koskien ennustusta: " Minä vuodatan henkeni kaiken lihan päälle niin että poikanne ja tyttärenne profetoivat, vanhukset näkevät unia, nuorukaiset näkyjä"( Apt 2 : 17). Tapahtuiko niin todella?

Apostolienteot ovat täynnä selvityksiä, jotka selvästi näyttävät Joelin profetian täyttymyksen. Se kertoo, kuinka Jeesuksella henkilökohtaisesti oli aktiivinen osa, kuinka pyhä henki vaikutti enkelien, näkyjen ja unien kautta alkuseurakunnassa. Tämä näkyi siinä, kuinka yksilöiden persoonallisuus muuttui, seurakuntien kasvu, apostolien ja lähetystyöntekijöiden valinta ja ohjaus, seurakunnan puhtaanapito vääristä opetuksista, kristittyjen osoittama rohkeus koetuksissa ja vaikeuksissa, kuinka tärkeä tieto säilytettäisiin kristityille tulevien vuosisatojen aikana. Aikaisessa kristillisyydessä ei ollut siis mitään, mihin Jeesus ei henkilökohtaisesti itse vaikuttanut joko suoraan tai pyhänhengen välityksellä. Ajjattele esimerkiksi mitä tapahtui Filppukselle ja etiopialaiselle. Filppus saarnasi Samariassa, kun enkeli lähetti hänet Jerusalemin ja Gasan väliselle tielle. Tiellä hän kohtasi etiopialaisen eunukin. Henki lähetti Filppuksen hänen vaunulleen. Kasteen jälkeen Jumalan henki lähetti hänet matkaan.

Ajattele myös Korneliuksen tapausta, Jumalaa pelkäävä mies. Hän sai näyn enkeliltä, joka käski hänen lähettää miehiä Joppeen hakemaan Pietaria. Ajanmyötä, kun Pietari oli katolla ja rukoili, vaipui hurmokseen jakuuli äänen kertovan sellaista, mikä oli epäpuhdasta ja puhdasta. Henki tiedotti hänelle miehistä, jotka Kornelius oli lähettänyt. Pietari saapui Korneliuksen kotiin, jossa hän julisti hyvää uutista suurelle osalle ihmisiä ja joista tuli kristittyjä.

Jeesus ilmestyi Saulille tavalla, joka sai hänet kääntymään. Paavali perusti sitten monta seurakuntaa. Kuka antoi hänelle sellaisen luottamuksen? Oliko se Jerusalemin tai Antiokian seurakunta? Ei, Paavali ja Barnabas olivat Jumalan pyhän hengen lähettämiä lähetyssaarnaajia ( Apt 8 : 36,39,40; 10 : 1- 46; 9 : 3- 6,15; 13 : 1- 4 ). Kaikki tämä osoittaa, että henkilöille, joille Paavali saarnasi, piti seurata Kristuksen johdatusta, ei vanhimpien ryhmän Jerusalemissa. Esimerkkejä on lukuisia, mutta sanoma on selvä. Jeesus Kristus itse ja pyhä henki, pikemmin kuin kukaan ihminen tai ryhmä, johti aktiivisesti alkukristittyjä.

Ja aika kului...

Apostolien kuoleman jälkeen on muodostunut monia uskonnollisia järjestöjä, usein vilpittömin tarkoituksin, huolehtiakseen yhteisöstä, suojautuakseen vainolta tai vääriltä opetuksilta. Ajan myötä perustajat kuolivat ja sellaisten järjestöjen jäsenet kadottivat itse perustarkoituksen yhteisönsä näkyvistä. Kun usko Jeesuksen kykyihin hoitaa opetuslasten tarpeista katosi, otettiin henkilökohtainen vastuu, sai valtaa, arvovaltaa ehkä taloudellista valtaa, niin alettiin piiloutua järjestön tavotteiden taakse ja katsottiin, että saatiin lisättyä kontrollia muihin nähden. Hirvittävät seuraukset olivat lopullinen tulos, seuraukset jotka ovat kirjoitetut verellä ja kyyneleillä kautta koko historian. Sellaisten järjestöjen johtajat voivat tarkoittaa edustavansa Kristusta ja tähdentävät, että heillä on valtuudet puhua hänen nimessä. Koska heillä on oikeus tulkita raamattua, niin he voivat sulkea pois sellaiset, jotka eivät ole yhtä mieltä heidän tulkintansa kanssa. He ovat korvanneet raamatun tekstejä omilla tulkinnoillaan ja jäsen määrä kasvaa, koska he saarnaavat, että pelastus ja turvallisuus on ainoastaan heidän järjestössä.

Mikä on järjestö?

Järjestö on väline, jota käytetään resurssien, kuten ajan, energian ja rahan kanavoimiseen. Väärissä käsissä voimavaroja käytetään muihin tarkoituksiin kuin että annettaisiin kunnia Jeesukselle Kristukselle tähdentäen hänen sovitustyötä.

Järjestö ei voi toimia kuten ihminen. Järjestöllä itsessään ei ole tunteita, mielipiteitä tai omaa ajattelua.

Kun ihmisillä on yhteisiä tavotteita tai pyrkivät samaan suuntaan tehdäkseen asioita, on luonnollista toimia jonkinlaisessa organisoidussa yheisössä. Johtajien puhemiehenä oleminen ryhmälle sekä tehtävien jakaminen, jotta asiat toimisivat, on järkevää! Yhdistyksen rekisteröiminen juridisessa mielessäon myös tavallista. Jäsenet ovat lähes poikkeuksetta yhtä mieltä säännöistä käytökselle sekä siitä, millä tavoin ryhmä toimii. Mutta kun itse järjestön sanotaan suorittavan jotakin, on se tapa ilmaista ennemminkin asioita kuin sitä mitä oikeastaan tapahtuu. Jäsenet, yksilöt ovat niitä jotka tekevät asioita. Järjestöllinen ratkaisu ei itsessään voi saada mitään aikaan. Ilman jäseniä järjestö ei voi kommunikoida, toimia tai viedä eteenpäin ideoitaan. Tämä takoittaa, että kaikki se kommunikaatio, joka tulee järjestöltä, tulee oikeastaan yksilöltä.

Toisen maailmansodan jälkeen natsistista organisaatiota ei asetetu oikeuden eteen vaan yksittäiset ihmiset, jotka olivat sen jäseniä syytettiin ja tuomittiin. Järjestö ei voi tehdä tai tulla tuomituksi rikoksista, sitä ei voi asettaa vastuuseen, mutta ihmiset voidaan. Siksi Jeesus sanoi, että hän tulisi ja erottaisi ihmiset toisistaan, aivan kuten paimen erottaa lampaat vuohista. Siis yksittäisten ihmisten käytös ja toiminta ratkaisisi kuinka Jeesus tuomitsisi, ei uskollisuus järjestöä ja sen uskonrakennelmia kohtaan ( Matt 25 : 31- 46 ).

Järjestöllä ei ole muistia, omaatuntoa, rakkautta tai vihaa. Sillä ei ole tunteita tai mielipiteitä.

Tämä perustotuus osoittaa järjestön luonteesta, että henkilökohtainen suhde voidaan omata ainoastaan Jumalaan tai yksittäiseen ihmiseen. Sellaista suhdetta ei voi olla jonkin järjestön yhteydessä tai kautta. Ei voida sanoa, että järjestöt itsessään ovat huonoja ja valheellisia, mutta ne täytyy nähdä sellaisena mitä ne ovat ja mitä eivät. Järjestöt ovat ihmisten tapa saavuttaa jotakin ryhmänä enemmän kuin mitä saavutettaisiin yksittäisenä ihmisenä. Järjestöillä ei ole persoonallisuuksia, itsenäistä tahtoa tai voimavarojen henkeä. Luojamme, jolla on rajaton määrä resursseja ja kykyjä, ei tarvitse sellaisia apuvälineitä. Täytyy olla myös tietoinen siitä, että vaikka järjestön säännöt ja ohjeet voivat olla parhaaksi ryhmälle ihmisiä niin ne voivat olla epäoikeudenmukaisia ryhmän yksilöille. Siksi on luonnollisesti parempi saada johdatusta pyhältä hengeltä Jumalan ja Kristuksen kautta. Me voimme todellakin luottaa siihen, että meidän taivaallinen Isämme tietää mitä me henkilökohtaisesti tarvitsemme ja Hän voi täyttää tarpeemme parhaalla mahdollisella tavalla ( Matt 6 : 31 - 33, 1 Joh 5 : 13 - 15, 20 )

Suurin vaara keskusjohteisella järjestöllä on, että se voidaan helposti korottaa sellaiseen asemaan, joka sillle ei selvästikään kuulu, nimittäin yksittäisen kristityn ja Jeesus Kristuksen välille. Apt 15 : 14, 19.

Lue lisää

Kiitokset erinomaisesta pohdiskelusta! Erityisesti kaksi asiaa nostan esiin tästä poikkeuksellisen syvällisestä kirjoituksesta:

>Oikeastaan tämä kansallisen organisaation "hallinto elin" , ylimmäinen papisto ja Sanhedrin, tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan. Näille apostolit sanoivatkin: " Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana enemmän kuin ihmisiä". Tilanne on nykyään samankaltainen. Vaikka joku järjestö väitää puhuvansa Jumalan nimessä, voi se siitä huolimatta olla ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, jos seuraamme sitä sokeasti.

Ja

>>Suurin vaara keskusjohteisella järjestöllä on, että se voidaan helposti korottaa sellaiseen asemaan, joka sillle ei selvästikään kuulu, nimittäin yksittäisen kristityn ja Jeesus Kristuksen välille. Apt 15 : 14, 19.

Olet oivaltanut jotain suurta, merkityksellistä. Osaat erottaa olennaisen epäoleellisesta.

Kiitos vielä kerran!

UskoToivo, sähköposti uskotoivo2004@yahoo.com

Arskavain kirjoitti:

Raamattu osoittaa, että aina Aadamista lähtien siihen asti, kun Israelin kansa sai alkunsa, Jehova toimi yksittäisten ihmisten kautta, ilman että he olivat järjestäytyneet minkäänlaiseen uskonnolliseen järjestelmään. Perheenpäillä oli vastuu Jumalan palvonnassa, kuten monessa muussakin asiassa. Israel oli jaettu heimoihin, joista jokainen oli kuin perheryhmä - sukulaisia.

Mooseksen laki johdatti heitä niin moraalisesti kuin uskonnollisesti, minkäänlaista johtavaa tai hallinnollista "piiriä" ei ollut. Israelilaisia johdatti heidän omatunto, jota laki muotoili, eikä heillä ollut minkäänlaista organisoitua hallitusta, joka hallitsi heitä. Syntisten tuomiot ja rangaistukset kansa hoiti itse. Jokaisella yksilöllä oli henkilökohtainen vastuu Jumalan edessä käytöksestänsä perheessään ja yhteiskunnassa, jossa hän eli.

Israelin kansan historian vaiheet näyttävät selvästi, että uskollisuutta Jumalaa kohtaan ei voida sitoa mihinkään järjestöön. Jumala oli asettanut virallisen papiston kansalle ja myöhemmin ihmisten vaatimuksesta ihmiskuninkaita. Mutta vain siksi, koska kansa halusi näkyvän hallituksen, joka osoitti, että heiltä puuttui uskoa Jehovaan (1 Sam 8: 4-7). Vasta, kun heillä oli nämä kuninkaat, heille kävi todella huonosti, ja pohjoisessa osassa Israelia ei ollut yhtään vanhurskasta kuningasta. Raamattu mainitsee ainoastaan kuudesta kuninkaasta kaiksta kahdetakymmenestäneljästä jotakin positiivista, mutta myös nämä häpäisivät Jumalaa ja poikkesivat tosi palvonnasta.

Samoin oli papiston laita. He eivät myöskään olleet luotettavia opastajia kansalle. Päinvastoin he toimivat käsi kädessä kuninkaiden kanssa, eivätkä tehneet Jumalan tahtoa. Heidän toimesta tosi Jumalan palvonta kariutui. Ei ihme, että Psalmista varoittaa: "Älkää luottako maan mahtaviin, älkää luottako yhteenkään ihmiseen - ei ihmisestä ole auttajaksi." (Ps 146:3)

Historian kulku osoitaa, että huolimatta kuninkaista ja papistosta, Jehova jatkoi toimimista yksilöiden kanssa ja useinkaan nämä ihmiset eivät olleet hyväksyttyjä ansioituneen "organisaation" keskuudessa. Jehova toimi esim. Daavidin kanssa vaikka Saul oli kuninkaana ja silloin Daavid oli karkoitettu kansansa keskuudestaan.

Daavidin ja Salomon lisäksi useimmat raamatun kirjoittajat eivät kuuluneet ansioituneeseen viralliseen kansanryhmittymään. He olivat ennemminkin eri mieltä niiden kanssa ja heitä katsottiin karsaasti. Nämä olivat profeettoja, jotka Jehova asetti, eivätkä he saaneet ohjeita miltään järjestäytyneeltä kanavalta. He eivät myöskään sopeutuneet sanomalla tai tekemällä selaista, että saisivat eliitin hyväksymyksen. He ilmaisivat avoimesti kantansa niitä pappeja ja kuninkaita vastaan, joilla oli vastuu järjestelmän rakenteissa. Siksi näitä profeettoja pidettiin riidanlietsojina Israelin yhteisössä. He eivät tunteneet olevansa velvoitettuja seuraamaan kansan johtajien väärää kurssia. Heidän uskollisuus Jehovaa sekä totuutta kohtaan saivat heidät hylkäämään maallisen, inhimillisen järjestelmän, vaikkakin se oli alunperin ollut Jumalan asettama.

Kaiken tämän Seuran johto tietää, mutta väittää sen kuvaavan kristikuntaa eikä heitä itseään.



Nykyään useimmat todistajat tukevat ylpeänä "järjestöään" riippumatta siitä, mitä se tekee tai opettaa. Sellaisella toiminnalla ei ole raamatun tukea. Juuri ne, jotka olivat alamaisia virallisille uskonnollisille johtajille, tulivat eksytetyiksi ja hairahtuivat epäjumalan palvelukseen. Uskollisuus näitä johtajia kohtaan saivat heidät väärin perustein syyttämään ja vainoamaan viattomia ihmisiä ( Hepr.11: 36-40, Jaak.5: 10, 11 ). Uskollisuus auktoritääristä järjestöä kohtaan olikin uskottomuutta Jumalaa kohtaan sekä Hänen tahtonsa vastaista.

Vaikkakin Israelin kunigaskunnat olivat lakanneet olemasta Jeesuksen aikana, niin virallinen papisto rakennelma oli yhä olemassa. Papisto palveli yhä Jumalan asettamana edustajana ja yhdessä Juutalaisen vanhimmiston kanssa, se muodosti maan korkeimman juridisen viranomaisen. Jeesuksen toimintaa ei hyväksytty ja ne, joilla oli virallinen valta Israelissa vastustivat häntä. Oikeastaan tämä kansallisen organisaation "hallinto elin" , ylimmäinen papisto ja Sanhedrin, tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan. Näille apostolit sanoivatkin: " Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana enemmän kuin ihmisiä". Tilanne on nykyään samankaltainen. Vaikka joku järjestö väitää puhuvansa Jumalan nimessä, voi se siitä huolimatta olla ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, jos seuraamme sitä sokeasti.

Se, miten uskollinen on jotakin järjestöä kohtaan, tuomitesamme kristillistä uskoa, ei ole raamatullisen näkökulman mukaista. Uskomme ja luottamuksemme paneminen maalliseen järjestelmään johtaa kauheisiin seurauksiin ja on siten vailla raamatun tukea. Menneisyys osoittaa, että niin on ollut aina eikä meidän aikamme ole mikään poikkeus. Raamatun opetus muistuttaa meitä vaarasta luottaa ihmistekoiseen uskonnolliseen järjestelmään.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että vaikka olisimme sitä mieltä, että lakiliitto ja Israelin kansa olivat jossain määrin järjestö, niin kun siitä tuli keskushallinnollinen ihmiskuninkaitten myötä, kävi sille huonosti. Sitäpaitsi Kristus poisti kaiken vanhan, joten yrittämällä hallita kristittyjä jäljittelemällä ja rakentamalla vastaavaa järjestelmää, ei yksinkertaisesti ole raamatullista. Kristushan on jokaisen miehen pää!

Näin muinaisessa Israelissa. Mutta miten Jeesuksen kuoleman jälkeen? Oliko ensimmäisellä vuosisadalla hallintoelintä?



Luuk. 24 : 13 - 35 mukaan Jeesus ei ilmestynyt ensimmäisnä apostoleille vaan Kleoppakselle ja hänen vaimolleen. Luuk 24 : 27 osoittaa Jeesuksen olevan ensimmäinen, joka tulkitsi profetioita. Ennen taivaaseen astumistaaan Jeesus kertoi ottavansa henkilökohtaisesti vastuun siitä, mitä tapahtuisi taivaassa ja maan päällä ( Matt 28 : 18 - 20). Hän oli kertonut, että hän lähettäisi "auttajan", pyhän hengen, joka ottaisi hänen paikkansa, kun hän oli palannut taivaaseen ( Joh 16 : 13 - 15 ). Vaikuttaisiko henki vain lyhyen aikaa, sukupolven tai kunnes Jeesus olisi perustanut keskushallinnollisen kristillisen seurakunnan, joka ottaisi vastuun pyhältä hengeltä, ja antaisi opetuslapsille ravintoa sekä johdattaisi heitä totuudessa? Ei. Jeesus sanoi, että henki olisi heidän kanssaan "aina"!

Koska Jeesus oli yhtydessä opetuslapsiinsa koko ajan pyhän henkensä välityksellä, niin ei ollut tarpeen että opetuslapset panisivat luottamuksensa mihinkään keskeiseen ryhmään inhimillisiä edustajia, jotka opastaisivat ja johtaisivat. Jeesus ei ollut sanonut muuta kuin: " Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" ( Matt 18 : 20 ).

Muodostivatko vanhimmat Jerusalemissa hallintoelimen?

Vartiotorni seura tahtoo saada näyttämään siltä, että vanhimmat Jerusalemin seurakunnassa, josta hyvä uutinen levisi koko maailmaan, toimivat samalla tavoin kuten Jehovan todistajien hallintoelin, esim. päättäen vakavemmissa kysymyksissä, joita kristityillä oli muissa seurakunnissa, ja he olivat kasvavan totuuden ymmärtämisen lähde. He väiitävät Jerusalemin vanhinten toimineen sillä tavoin, kun heräsi kysymys ympärileikkauksesta. Opettaako raamattu todella niin? Millainen asema Jerusalemin seurakunnalla oli, ja miten Jeesus itse ja pyhä henki toimivat ratkaistaakseen tämän kysymyksen? Lue mitä tapahtui Apt 15 : 1 - 35 ja Gal 2 : 1 - 14.

Apostolintekojen mukaan kysymys tuli esille, kun jotkut miehet Juudean Jerusalemista tulivat Antiokiaan, ja alkoivat opttamaan jotakin uutta, mitä Paavali ei opettanut nyt uskoville pakanakristityille. He sanoivat: " Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua". Tämä soti täysin sitä vastaan, mitä Jeesus itse oli ilmoittanut Paavalille, että vain uskon kautta voi pelastua. Selvittääkseen asian Paavali ja Barnabas matkustivat Jerusalemiin tavatakseen apostolit ja vanhimmat. Paavalin selvitys Galattalaisille tästä tapahtumasta osoittaa, että hänellä oli yksittäinen kokous "arvossa pidettyjen", seurakunnan tärkeimpien vanhinten kanssa. Hän selvitti heille, kuinka hyvää uutista oli julistettu pakanoille ja sitten hän puhui toisille vanhimmille suuremmassa kokouksessa, kuinka hän sai heidät Jumalan hengen avulla oikeaan ymmärrykseen. Tämän jälkeen kirjoitettiin erityisesti pakanakristityille Antiokiaan ja selvitettiin, kuinka tiettyjä asioita piti välttää edistääkseen rauhaa juutalais- ja pakanakristittyjen välillä. Kirje toimitettiin, kun Paavali enemmän tai vähemmän oli neuvonut vanhimpia Jerusalemissa, joten emme voi sanoa ymmärryksen tulleen joltakin hallintoelimeltä. Vanhimmat pikemminkin saivat oikaisua kuin että olisivat antaneet ohjausta. Tämä tapahtuma todistaa, että minkäänlaista hallintoelintä ei ollut, joka olisi laatinut sääntöjä ja ohjeita, jotka sitten olisi välitetty toisille kristityille. Päinvastoin, raamattu osoittaa selvästi Jumalan hengen avun johtaneen ja kasvattaneen kristittyjä.

Jumalan henki vaikuttaa ensimmäissä kristityissä

Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että pysyä vain Jerusalemissa, kunnes he saisivat osan pyhästä hengestä. Pietari viittasi Jooelin profetiaan, kun tämä sitten oli tapahtunut mm. koskien ennustusta: " Minä vuodatan henkeni kaiken lihan päälle niin että poikanne ja tyttärenne profetoivat, vanhukset näkevät unia, nuorukaiset näkyjä"( Apt 2 : 17). Tapahtuiko niin todella?

Apostolienteot ovat täynnä selvityksiä, jotka selvästi näyttävät Joelin profetian täyttymyksen. Se kertoo, kuinka Jeesuksella henkilökohtaisesti oli aktiivinen osa, kuinka pyhä henki vaikutti enkelien, näkyjen ja unien kautta alkuseurakunnassa. Tämä näkyi siinä, kuinka yksilöiden persoonallisuus muuttui, seurakuntien kasvu, apostolien ja lähetystyöntekijöiden valinta ja ohjaus, seurakunnan puhtaanapito vääristä opetuksista, kristittyjen osoittama rohkeus koetuksissa ja vaikeuksissa, kuinka tärkeä tieto säilytettäisiin kristityille tulevien vuosisatojen aikana. Aikaisessa kristillisyydessä ei ollut siis mitään, mihin Jeesus ei henkilökohtaisesti itse vaikuttanut joko suoraan tai pyhänhengen välityksellä. Ajjattele esimerkiksi mitä tapahtui Filppukselle ja etiopialaiselle. Filppus saarnasi Samariassa, kun enkeli lähetti hänet Jerusalemin ja Gasan väliselle tielle. Tiellä hän kohtasi etiopialaisen eunukin. Henki lähetti Filppuksen hänen vaunulleen. Kasteen jälkeen Jumalan henki lähetti hänet matkaan.

Ajattele myös Korneliuksen tapausta, Jumalaa pelkäävä mies. Hän sai näyn enkeliltä, joka käski hänen lähettää miehiä Joppeen hakemaan Pietaria. Ajanmyötä, kun Pietari oli katolla ja rukoili, vaipui hurmokseen jakuuli äänen kertovan sellaista, mikä oli epäpuhdasta ja puhdasta. Henki tiedotti hänelle miehistä, jotka Kornelius oli lähettänyt. Pietari saapui Korneliuksen kotiin, jossa hän julisti hyvää uutista suurelle osalle ihmisiä ja joista tuli kristittyjä.

Jeesus ilmestyi Saulille tavalla, joka sai hänet kääntymään. Paavali perusti sitten monta seurakuntaa. Kuka antoi hänelle sellaisen luottamuksen? Oliko se Jerusalemin tai Antiokian seurakunta? Ei, Paavali ja Barnabas olivat Jumalan pyhän hengen lähettämiä lähetyssaarnaajia ( Apt 8 : 36,39,40; 10 : 1- 46; 9 : 3- 6,15; 13 : 1- 4 ). Kaikki tämä osoittaa, että henkilöille, joille Paavali saarnasi, piti seurata Kristuksen johdatusta, ei vanhimpien ryhmän Jerusalemissa. Esimerkkejä on lukuisia, mutta sanoma on selvä. Jeesus Kristus itse ja pyhä henki, pikemmin kuin kukaan ihminen tai ryhmä, johti aktiivisesti alkukristittyjä.

Ja aika kului...

Apostolien kuoleman jälkeen on muodostunut monia uskonnollisia järjestöjä, usein vilpittömin tarkoituksin, huolehtiakseen yhteisöstä, suojautuakseen vainolta tai vääriltä opetuksilta. Ajan myötä perustajat kuolivat ja sellaisten järjestöjen jäsenet kadottivat itse perustarkoituksen yhteisönsä näkyvistä. Kun usko Jeesuksen kykyihin hoitaa opetuslasten tarpeista katosi, otettiin henkilökohtainen vastuu, sai valtaa, arvovaltaa ehkä taloudellista valtaa, niin alettiin piiloutua järjestön tavotteiden taakse ja katsottiin, että saatiin lisättyä kontrollia muihin nähden. Hirvittävät seuraukset olivat lopullinen tulos, seuraukset jotka ovat kirjoitetut verellä ja kyyneleillä kautta koko historian. Sellaisten järjestöjen johtajat voivat tarkoittaa edustavansa Kristusta ja tähdentävät, että heillä on valtuudet puhua hänen nimessä. Koska heillä on oikeus tulkita raamattua, niin he voivat sulkea pois sellaiset, jotka eivät ole yhtä mieltä heidän tulkintansa kanssa. He ovat korvanneet raamatun tekstejä omilla tulkinnoillaan ja jäsen määrä kasvaa, koska he saarnaavat, että pelastus ja turvallisuus on ainoastaan heidän järjestössä.

Mikä on järjestö?

Järjestö on väline, jota käytetään resurssien, kuten ajan, energian ja rahan kanavoimiseen. Väärissä käsissä voimavaroja käytetään muihin tarkoituksiin kuin että annettaisiin kunnia Jeesukselle Kristukselle tähdentäen hänen sovitustyötä.

Järjestö ei voi toimia kuten ihminen. Järjestöllä itsessään ei ole tunteita, mielipiteitä tai omaa ajattelua.

Kun ihmisillä on yhteisiä tavotteita tai pyrkivät samaan suuntaan tehdäkseen asioita, on luonnollista toimia jonkinlaisessa organisoidussa yheisössä. Johtajien puhemiehenä oleminen ryhmälle sekä tehtävien jakaminen, jotta asiat toimisivat, on järkevää! Yhdistyksen rekisteröiminen juridisessa mielessäon myös tavallista. Jäsenet ovat lähes poikkeuksetta yhtä mieltä säännöistä käytökselle sekä siitä, millä tavoin ryhmä toimii. Mutta kun itse järjestön sanotaan suorittavan jotakin, on se tapa ilmaista ennemminkin asioita kuin sitä mitä oikeastaan tapahtuu. Jäsenet, yksilöt ovat niitä jotka tekevät asioita. Järjestöllinen ratkaisu ei itsessään voi saada mitään aikaan. Ilman jäseniä järjestö ei voi kommunikoida, toimia tai viedä eteenpäin ideoitaan. Tämä takoittaa, että kaikki se kommunikaatio, joka tulee järjestöltä, tulee oikeastaan yksilöltä.

Toisen maailmansodan jälkeen natsistista organisaatiota ei asetetu oikeuden eteen vaan yksittäiset ihmiset, jotka olivat sen jäseniä syytettiin ja tuomittiin. Järjestö ei voi tehdä tai tulla tuomituksi rikoksista, sitä ei voi asettaa vastuuseen, mutta ihmiset voidaan. Siksi Jeesus sanoi, että hän tulisi ja erottaisi ihmiset toisistaan, aivan kuten paimen erottaa lampaat vuohista. Siis yksittäisten ihmisten käytös ja toiminta ratkaisisi kuinka Jeesus tuomitsisi, ei uskollisuus järjestöä ja sen uskonrakennelmia kohtaan ( Matt 25 : 31- 46 ).

Järjestöllä ei ole muistia, omaatuntoa, rakkautta tai vihaa. Sillä ei ole tunteita tai mielipiteitä.

Tämä perustotuus osoittaa järjestön luonteesta, että henkilökohtainen suhde voidaan omata ainoastaan Jumalaan tai yksittäiseen ihmiseen. Sellaista suhdetta ei voi olla jonkin järjestön yhteydessä tai kautta. Ei voida sanoa, että järjestöt itsessään ovat huonoja ja valheellisia, mutta ne täytyy nähdä sellaisena mitä ne ovat ja mitä eivät. Järjestöt ovat ihmisten tapa saavuttaa jotakin ryhmänä enemmän kuin mitä saavutettaisiin yksittäisenä ihmisenä. Järjestöillä ei ole persoonallisuuksia, itsenäistä tahtoa tai voimavarojen henkeä. Luojamme, jolla on rajaton määrä resursseja ja kykyjä, ei tarvitse sellaisia apuvälineitä. Täytyy olla myös tietoinen siitä, että vaikka järjestön säännöt ja ohjeet voivat olla parhaaksi ryhmälle ihmisiä niin ne voivat olla epäoikeudenmukaisia ryhmän yksilöille. Siksi on luonnollisesti parempi saada johdatusta pyhältä hengeltä Jumalan ja Kristuksen kautta. Me voimme todellakin luottaa siihen, että meidän taivaallinen Isämme tietää mitä me henkilökohtaisesti tarvitsemme ja Hän voi täyttää tarpeemme parhaalla mahdollisella tavalla ( Matt 6 : 31 - 33, 1 Joh 5 : 13 - 15, 20 )

Suurin vaara keskusjohteisella järjestöllä on, että se voidaan helposti korottaa sellaiseen asemaan, joka sillle ei selvästikään kuulu, nimittäin yksittäisen kristityn ja Jeesus Kristuksen välille. Apt 15 : 14, 19.

Lue lisää

Olet vissiin itse entinen todistaja? Mä olen myös, 8v sitten erotettu(ERONNUT jo ennen niistö kuvioista). Ootko sä edellen jotenkin epävarma, että yrität todistella itsellesi, että uskot oikein vai mistä moinen katkeruus, että jaksat ihan huviksesi tollaisia litanioita tänne raapustella? Paras tapa, millä vapaudut, kun jatkat elämääsi ja annat niiden uskoa ja puhella oppejaan, jos sen parhaaksi katsovat. Mun mielestä ne on aivopestyjä kaikki.

jaksat kirjoitti:

Olet vissiin itse entinen todistaja? Mä olen myös, 8v sitten erotettu(ERONNUT jo ennen niistö kuvioista). Ootko sä edellen jotenkin epävarma, että yrität todistella itsellesi, että uskot oikein vai mistä moinen katkeruus, että jaksat ihan huviksesi tollaisia litanioita tänne raapustella? Paras tapa, millä vapaudut, kun jatkat elämääsi ja annat niiden uskoa ja puhella oppejaan, jos sen parhaaksi katsovat. Mun mielestä ne on aivopestyjä kaikki.

Lue lisää

>>kun jatkat elämääsi ja annat niiden uskoa ja puhella oppejaan, jos sen parhaaksi katsovat. Mun mielestä ne on aivopestyjä kaikki.

Eikö olekin aitoa lähimmäisen rakkautta olla huolissaan niistä, jotka ovat eksytettyjä? Varsinkin jos he mielestäsi ovat aivopestyjä, sitä suuremmalla syyllä he tarvitsevat apua.

Joskus itsekin mietin, että miksi jaksan olla kiinnostunut suurimmaksi osaksi valheeksi paljastuneesta järjestöstä, mutta sepä se juuri kiinnostaakin. Eli se että miljoonat ihmiset uskovat ympäri maailmaa sokeasti sen, mitä järjestö sanoo ja jos minulla olisi pienen pienikään mahdollisuus auttaa näkemään tuosta järjestöstä totuus totuudesta niin tokihan yritän. Se on vähintä, mitä voin tehdä.

jaksat kirjoitti:

Olet vissiin itse entinen todistaja? Mä olen myös, 8v sitten erotettu(ERONNUT jo ennen niistö kuvioista). Ootko sä edellen jotenkin epävarma, että yrität todistella itsellesi, että uskot oikein vai mistä moinen katkeruus, että jaksat ihan huviksesi tollaisia litanioita tänne raapustella? Paras tapa, millä vapaudut, kun jatkat elämääsi ja annat niiden uskoa ja puhella oppejaan, jos sen parhaaksi katsovat. Mun mielestä ne on aivopestyjä kaikki.

Lue lisää

"Olet vissiin itse entinen todistaja?"

Ai hoksasit sen vissiin =))

"Mä olen myös, 8v sitten erotettu(ERONNUT jo ennen niistö kuvioista)."

Päätä jo! =))(Veikkaan Jt provoksi)

"Ootko sä edellen jotenkin epävarma, että yrität todistella itsellesi, että uskot oikein vai mistä moinen katkeruus, että jaksat ihan huviksesi tollaisia litanioita tänne raapustella?"

Sanoisin näin, että punnitseva ihminen on aina epävarma ja toki minun on asiat todisteltava ennenkaikkea itselleni, koska näinhän kaikki tekevät muodostaessaan mielipiteensä jostakin asiasta vai onko sinulla parempi keino?

Kuten voit havaita profiilistani, niin nautin todella uskonnollis- filosofisista keskusteluista ja esitän mielipiteeni niin hyvin kuin osaan ja hienointa on tietysti jos joku kokee saavansa niistä apua muodostaessaan mielipidettä kysymyksissä, mitä tulee Jt uskontoon.

Tiedätkö, miten paljon me ns.ex JTt kirjoittelemme täällä netissä? Voisit aloittaa tarkastelun vaikka tuosta linkistä:

http://medlem.spray.se/aaac/uutiset.html?

Olemmeko siis katkeria? Ehkä jossain määrin...Onko meillä oikeus siihen? Miksi on olemassa http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ kaltaisia yhdistyksiä?

" Paras tapa, millä vapaudut, kun jatkat elämääsi ja annat niiden uskoa ja puhella oppejaan, jos sen parhaaksi katsovat. Mun mielestä ne on aivopestyjä kaikki."

On hienoa, että olet löytänyt selvitymiskeinosi jatkaaksesi eläämääsi, mutta jos toleranssisi on nuinkin vapaa, että annat heidän jatkaa "uskoaan ja oppiensa puhelemista", niin mikset soisi sitä vapautta muillekkin ihmisille, kuten ex-todistajille?
Mielipiteensä kaikilla ja annetaan kaikille oikeus/vapaus esittää niitä.

Arskavain kirjoitti:

"Olet vissiin itse entinen todistaja?"

Ai hoksasit sen vissiin =))

"Mä olen myös, 8v sitten erotettu(ERONNUT jo ennen niistö kuvioista)."

Päätä jo! =))(Veikkaan Jt provoksi)

"Ootko sä edellen jotenkin epävarma, että yrität todistella itsellesi, että uskot oikein vai mistä moinen katkeruus, että jaksat ihan huviksesi tollaisia litanioita tänne raapustella?"

Sanoisin näin, että punnitseva ihminen on aina epävarma ja toki minun on asiat todisteltava ennenkaikkea itselleni, koska näinhän kaikki tekevät muodostaessaan mielipiteensä jostakin asiasta vai onko sinulla parempi keino?

Kuten voit havaita profiilistani, niin nautin todella uskonnollis- filosofisista keskusteluista ja esitän mielipiteeni niin hyvin kuin osaan ja hienointa on tietysti jos joku kokee saavansa niistä apua muodostaessaan mielipidettä kysymyksissä, mitä tulee Jt uskontoon.

Tiedätkö, miten paljon me ns.ex JTt kirjoittelemme täällä netissä? Voisit aloittaa tarkastelun vaikka tuosta linkistä:

http://medlem.spray.se/aaac/uutiset.html?

Olemmeko siis katkeria? Ehkä jossain määrin...Onko meillä oikeus siihen? Miksi on olemassa http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ kaltaisia yhdistyksiä?

" Paras tapa, millä vapaudut, kun jatkat elämääsi ja annat niiden uskoa ja puhella oppejaan, jos sen parhaaksi katsovat. Mun mielestä ne on aivopestyjä kaikki."

On hienoa, että olet löytänyt selvitymiskeinosi jatkaaksesi eläämääsi, mutta jos toleranssisi on nuinkin vapaa, että annat heidän jatkaa "uskoaan ja oppiensa puhelemista", niin mikset soisi sitä vapautta muillekkin ihmisille, kuten ex-todistajille?
Mielipiteensä kaikilla ja annetaan kaikille oikeus/vapaus esittää niitä.

Lue lisää

Juu niinhän minä sanoin mielipiteeni ja tuolla "aivan sama"-asenteella mielestäni oikeutan kaikki muutkin omiinsa, niihin puuttumatta. Juu tykkää sinä vaan näistä asioista enempi keskustella, minä en aikaani niihin tuhlaa. Asiaa niin monta, kuin sanojaakin. Sinä tässä et hyväksy minun mielipidettä, kun eroaa omastasi, vaan viilaat pilkkuja. KATO EI KAIKKIEN TARVI OLLA SUN KANSSA SAMAA MIELTÄ JA SUN EI TARVI AINA OLLA OIKEASSA: Raskasta mahtaa olla elämä. Mutta tässä sulle taas vähän tekemistä, kun mietit siellä koneesi ääressä jotain oikein nasevaa ja FILOSOFISTA vastausta tähän ja pistä oikein paljon lainauksia mukaan, niin kaikki huomaa, kuinka älykäs ja ylivertainen ihminen sinä olet.

Harrastuksensa kullakin.

No, tarvis vähän kritiikkiä kestää, minunkin. ;)

mielipiteistä kirjoitti:

Juu niinhän minä sanoin mielipiteeni ja tuolla "aivan sama"-asenteella mielestäni oikeutan kaikki muutkin omiinsa, niihin puuttumatta. Juu tykkää sinä vaan näistä asioista enempi keskustella, minä en aikaani niihin tuhlaa. Asiaa niin monta, kuin sanojaakin. Sinä tässä et hyväksy minun mielipidettä, kun eroaa omastasi, vaan viilaat pilkkuja. KATO EI KAIKKIEN TARVI OLLA SUN KANSSA SAMAA MIELTÄ JA SUN EI TARVI AINA OLLA OIKEASSA: Raskasta mahtaa olla elämä. Mutta tässä sulle taas vähän tekemistä, kun mietit siellä koneesi ääressä jotain oikein nasevaa ja FILOSOFISTA vastausta tähän ja pistä oikein paljon lainauksia mukaan, niin kaikki huomaa, kuinka älykäs ja ylivertainen ihminen sinä olet.

Harrastuksensa kullakin.

No, tarvis vähän kritiikkiä kestää, minunkin. ;)

Lue lisää

Aika hanakasti puutut kannattaaksesi "aivan sama asennetta"...taiat olla ihan oikeesti ärsyyntynyt Jehovan todistaja. Tietämättömyys ja ennakkoluulot lisää agressiivista käyttäytymistä....

sama mies kirjoitti:

Aika hanakasti puutut kannattaaksesi "aivan sama asennetta"...taiat olla ihan oikeesti ärsyyntynyt Jehovan todistaja. Tietämättömyys ja ennakkoluulot lisää agressiivista käyttäytymistä....

Lue lisää

Juu näköjään huomasit viestini SARKASTISEN sävyn ja loppukommenttini. Ai niin, näissä piireissähän ei puhuta vakavista asioista keveään sävyyn. Ihmeellistä, että nää uskonasiat saa ihmiset tollasseen kiihkoon. Juu onneksi en kuule ole Jt enää, kiitos vaan ja oisko vähän huumoria heittää kehiin näinkin "vakavissa" asioissa.

sama mies kirjoitti:

Aika hanakasti puutut kannattaaksesi "aivan sama asennetta"...taiat olla ihan oikeesti ärsyyntynyt Jehovan todistaja. Tietämättömyys ja ennakkoluulot lisää agressiivista käyttäytymistä....

Lue lisää

Juu näköjään huomasit viestini SARKASTISEN sävyn ja loppukommenttini. Ai niin, näissä piireissähän ei puhuta vakavista asioista keveään sävyyn. Ihmeellistä, että nää uskonasiat saa ihmiset tollasseen kiihkoon. Juu onneksi en kuule ole Jt enää, kiitos vaan ja oisko vähän huumoria heittää kehiin näinkin "vakavissa" asioissa.

ironiaa kirjoitti:

Juu näköjään huomasit viestini SARKASTISEN sävyn ja loppukommenttini. Ai niin, näissä piireissähän ei puhuta vakavista asioista keveään sävyyn. Ihmeellistä, että nää uskonasiat saa ihmiset tollasseen kiihkoon. Juu onneksi en kuule ole Jt enää, kiitos vaan ja oisko vähän huumoria heittää kehiin näinkin "vakavissa" asioissa.

Lue lisää

Siis millaiseen kiihkoon