On, onhan sitä
kaffet
pari tuntii sitte keiti
ja koht laita lisä
aamupalanki saatte
Alan mutsiks
ja rakkaaks
mut ensi mää oo vaa
mulle ittelleni mää
mää itte
Mää funtsi...
Äske ko olin ulkon
ja katteli ko lumi sata
kui see peitti kaik jälje
mul tuli miälee sanoja
ko mää voisi kirjotta
Tehr runo askelist
ja jäljist ovel
Mut ko mää kuuli
kaik nee nukkumise ääne
mun rakkaist
mää tiäsi
En mää tartte enää askeli
ja jälki ove taakse
tartten vaa rakkaitte ääne
sisäl huaneisii
ja syrämme
Onk kaffet ?
Mysteriet
26
661
Vastaukset
- *MURUKULTA*
Taas ulkomaan kielt...;) *voi huokaus*
Ja hehe..mulla tuli aamulla tuohon papperiin askeleista kirjoitettua...
Saas nähdä tuleeko koko runoo, mutta eiks se niin ole ett alussa oli sana.. ;þ
ja mulla on jo kaksi lausetta valmiiina,,,Aikas paljon enemmän! *nauruaa*
"En mää tartte enää askeli
ja jälki ove taakse
tartten vaa rakkaitte ääne
sisäl huaneisii
ja syrämme" ¨¨¨¨ Niimpä! :)
Mukvia ääniä pwään, Mys! Arvaappa mitä? Niitä on mukva kuunnella! :)))- Mysteriet
Juu... kato ku olin tupakalla aamulla ja kattelin vastasatanutta lunta siinä, mieleen tuli kaikenlaisia sanoja askelista ja miten niitä ei kohta näy kun vaan aina(!) sataa...
Siiten kuulu kuorsaus sieltä ja unissaanpuhelua täältä ja siinähän se sitten oli *nauraa* - saiks mitään selvyyttä???
Ei se mitään - en minäkään aina ;D
Kiitos
ja ihanaista lumipäivää sinne =)
Olipa ihanaa.
lukea.
Vaikka kieli solmussa.
Saaks mäkin sitä teet, ko kaffe ei maist.
Kun tekee vikkeläks masun.
Sinistä tarjoon..
Fatzeria tietty.
Hymyyyyyyyyyyyy- Mysteriet
Teetä tulee - \_/? - tos !
Pahoittelen tekstini epäselvyyttä, mutta kun tuo suklaa (suu täynnä mupisee) on niin hyvää =)
Kiitos
- TöllinLiisa
Kahfeeta kerran ja jo keitetty .
Toisessa säkeistössä
"mut ensin mää oo vaan
mulle ittelleni mää
mää itte"
Antaa aikaa runolapsellekki
seki jokeltelee ja hoputtelee.
Sunnutakii..tääläki satelee, peittyy askeleet.Liisa- Mysteriet
Mä en käynnisty ensinkään, ilman kaffet...
Sitä, ja pieni hetki omaa rauhaa, on saatava ennen kuin alkaa olemaan jotain jollekin...
Nyt oon jo taas äite ja hani - eikä mua pysäytä mikään ennen iltauutisia =)
Kiitos Sinulle!
- Flau
aivan sis niinku älyyyttömä kaunis teksti. Tämmää kyl mää tän kopion ilman mimmost dirikkaa otan ja ripustan tohon eteen.
Aivan siis fantsuu :)- Mysteriet
Mää kiitä Sunt nii pal kauhiast ko Sää nii kauniiste sanosi !!!
*vippaa lumipallol*
- AmandaK
Ihanaa! Mä oon niin kaivannu näitä murrerunoja!
Viitisiksä kirjottaa näitä lisää! sillee et ois koko aika uus oottamassa!
Mä niiiin tykkään näistä!- Mysteriet
Joha täält kaik juaksisiva karku, jos mää valla kirjottaisi näit ulkomaakielissi runoi *nauraa*
Joskus ko o iha pakko sano jottai täl toisel omal murttel (nii see toine o tua tamperee murre), nii näit tule, muuto mää koita laitta sana simmottos ymmärrettävä muato... ;D
Munst tuntu ko see murre kirjottasis nää tämmöse runo iha itte - mää vaa tahko näppäimi nii et kirjaime sinkova ruurul, mää e oikke tiär mikä munt vaiva ain sillo, joku sanomise riamu vaa =)
Kiitos Sulle - jo pelkäst ymmärtämisest!
- äitiparta
Niin hienoa että kerrassaan mykistyin... kestää vähän aikaa että sanat löytyy...
Niin, tätähän elämä on!
En mää tartte enää askeli
ja jälki ove taakse
tartten vaa rakkaitte ääne
sisäl huaneisii
ja syrämme
Mutta runoiluun hurahtaneelle se väkisinkin on myös mielessä liikkuvia sanoja joita haluaisi istahtaa kirjoittamaan, maiskuttelemaan ja sommittelemaan. Sekin on elämää: mul tuli miälee sanoja ko mää voisi kirjotta. Erityisen hienoja onkin sitten nuo hetket kun kirjoittamisen sijasta taipuu maiskuttelemaan elämää ympärillä:
kaik nee nukkumise ääne
tai kuinka se milloinkin ilmenee; se elämä, mikä on ympärillä huoneissa, ja sydämessä. Runo pysäyttää miettimään arkisen elämän merkitystä ja arvoja...
Kaiken lisäksi tässä on vielä kutkuttava paradoksi... Jotain mitä ei suoraan sanota mutta mikä tavallaan tulee näkyviin, ehkä jopa niin että se lopulta on ainoa mikä on näkyvillä, ainakin minä lukijana väkisinkin ajattelen:
ahaa, siinä hän taas istuu kirjoittamassa.
Hitsi vieköön.
:)
---
ajattelit:
tänään en kirjoita elämästä,
tänään tahdon vain
elää
keittiön jakaralla istuen kuuntelit
elämää,
tunnustelit korvillasi
nukkuvien äänet makuuhuoneesta
ja aamuinen valo ikkunasta
kun kiillotti helmikuisilla säteillään
tiskipöytää
sanat soljuivat mielen kennostoissa
keittiön jakkara,
nukkuvien äänet makuuhuoneesta,
tiskipöytä
hmmm
ei, minähän päätin
että tänään en kirjoita mitään
tänään vain elän
ja mitä vielä
kohta nousevat vuoteesta,
kyselee onko aamukahvi keitettynä
ja mitä vastaan
omalla äänelläni vastaan
millaiselta se näyttäisi kirjoitettuna?
lapsi kysyy:
äiskä hei, haluut sä kuulla millaisen unen mä näin viime yönä
puolisosi äänen
kuulet kuiskaavan keittiössä:
shhh, ollaan ihan hissukseen
mutsi kirjoittaa
hymyilen
niin, tänään ajattelin
etten kirjoita elämästä, tahdon
vain elää
mies ja lapsi varpaisillaan kulkevat keittiössä
etteivät häiritse kun äiti kirjoittaa
aamuinen valo ikkunasta
kiillottaa helmikuisilla säteillään tiskipöytää
tällaisia ajattelin
ajatukset muuntuivat sanoiksi,
synnyttivät lisää sanoja
ja alkoivat elää omaa elämäänsä
runona
se vaati kirjoittamistaan
sommittelin lauseita ajatuksissani,
sanat rytmittyivät
äh!
tässäkö minä taas ajattelen elämää
sen sijaan että eläisin
sitä
lopuksi päätin totisesti:
ei, tänään en kirjoita mitään -
menkööt kaikki kiinnostavat, kiihdyttävät sanat
kuolkoot ja kuivukoot pois
en tahdo
avosylin minä odotan kunnes nousevat
ja istun aamupöytään
heidän kanssaan, vastaan
lapsen kultaisia kiharoita silittäen:
kerro, kerro kultaseni millaisen unen
näit viime yönä
kyllä, nyt se on päätetty!
tänään en kirjoita yhtään sanaa
enhän- Mysteriet
Sää joka näe mun sialu asti =)
Juuri noin se meni - tai ainakin tarpeeksi likelle!
Olin aamutupakalla tuolla pihalla ja katselin kun sataa lunta... tuli jotenkin niin orpo olo kun ei näkynyt mitään jälkiä missään, pelkkää vitilunta vaan ja ajattelin mielessäni kirjoittaa runon askeleista ja jäljistä tuoreella lumella...ajattelin että se olis mennyt jotenkin näin;
Vastasatanut lumi
peittää tulosi jäljet
askeltesi kuvio
hämärtyen valkoiseen...
tai
Lumeen hämärtyvät jäljet
askeltesi kuviot
saapumisesi
Unessa olit vierelläni
entä oikeasti
oletko
Koskematon valkoinen
pakottaa kysymään
olenko
Yksin
---
Kun tulin takaisin sisälle, kuului toisesta huoneesta unista pulinaa - ja toisesta vielä unisempaa kuorsausta *nauraa* - no siinähän se oli ;D
Kysymyksiini vastattiin !
Mikä se on, tämä tarve hahmottaa ympäröivää todellisuutta sanoilla?
Sanoilla tai kuvilla (toinen harrastukseni)...
Jokainenhan sen lumisateen huomaa - miksi siitä sitten kirjoittaa???
Kun avaan oven, puhallan ensimmäisen savurenkaan... kun imaisen keuhkoihini ensimmäiset aromit kahvista, mentholsavukkeesta ja lumisesta ulkoilmasta, se pakottaa mielen kuvat sanoiksi!
Juuri niin kuin sanoit, maiskuttelemaan ja sommittelemaan - ah =)
Voi, Äitiparta, vaikka uskon tämän olevan äärettömyyteen asti vapaa kirjoitusalusta, minun on pakko lopettaa tähän, voisin pohtia sanoja ikuisuuden, eikä loppua näy *nauraa*...
Mutta tärkein vielä sanomatta!!!
Kiitos!
- kaaru
taas niin tempaiseva runo...huh.
"Mut ko mää kuuli
kaik nee nukkumise ääne
mun rakkaist
mää tiäsi
En mää tartte enää askeli
ja jälki ove taakse
tartten vaa rakkaitte ääne
sisäl huaneisii
ja syrämme"
totta vie just noin:)
no mullakin oli yökaverina Jeppe (pojan koira) en tiedä oliko nyt niin hyvä, heti aamusta steppaili, silmiin katsoi, eihän se autanu kuin ulos..:)))- Mysteriet
Vai ihmelikkakin vielä *hymyilee* =)
Huh - mää luulen että annoin kaikki sanani äsken tuolle äitiparralle - kun mun pitäis ottaa mallia Lindasta, joka aina jättää äp:lle vastaamisen viimeiseksi - jää sitten sanoja muillekin *huoks* ;D
Kiitos Sinulle ♥
Näin kirjoittaa ehjä ja rakastunut nainen:)
(vaikken mitään selvää saanutkaan,
kun tuo sanskriitin sanakirja
katosi *mystisesti*,
kunhan nyt vähän arvailin ;)
Osuiko yhtään kohilleen?)- Mysteriet
Sää tempasit juur suoraa maaliin - onnitteluni *virnuaa*
Kiitos Fristin likka - mä oon iha hämmentyny tämmösest ylenpalttisuurest !
- lindalinda1
mää en tartte mittään muut, ko Sun murrerunos
pelastamaan mu päivä.
" Alan mutsiks
ja rakkaaks
mut ensi mää oo vaa
mulle ittelleni mää
mää itte "
Ja mulle, kiitos.- Mysteriet
Sulle mää ole kiitolline !
Kui Sää osaatki ain sano noi kauniiste, varmana Sul o siä joku kirja, jost Sää kato kaik ihani vastauksi... (Marilki oli simmone, mut Hän sanos hävittänees se... *nauraa*)
Sää ole valo mun elämäs ja mää kiitän Sunt siit - joka päivä!
Rapsutuksi niil jokka sitä ova vail =)
(ja vaik ei oliska)
- *Rakkaudenlahja*
joskus että kuinka osaisin kirjoittaa sellaisia runoja joita sinä kirjoitat.Runosi ovat kaikessa aitoudessaan todella ihania.Se taito mikä sinulla on niin älä sitä unohda tai kadota.Sydämestäsi tulevat kaikki runojen sanat.Sydämellinen kiitos kauniista runostasi ja lämmin halaus!
- Mysteriet
Joskus kun minäkin osaisin sanoa jotain noin kaunista kuin Sinä aina sanot minulle *huoks*
Kiitos RL ja pulkallinen lämpimiä ajatuksia Sinulle!
- tomppa2006
...puolestapuhujana annan täälle runolle arvosanaksi 10...
Loistosuoritus.
Ja mää tiän kyl mist o kyse. Rakkaurest.- Mysteriet
Oot Sää ihana!
Muistanhan minä mistä tommoset pojat tulee *nauraa*
Kiitos Sul mahrottoma ylellisest palautteestas Tomppa!
- padme_amidala
vieraasta kielestä huolimatta ymmärsin tästä enemmän, kuin Flaun kahvista. Jopa näistä innostuneena kirjoitin oman kahvirunon, mutta siitä tuli niin kehno, että piilotin sen toiselle palstalle *huokaus*.
- Mysteriet
Kesti hiukan vastata kun piti ihan oikeesti soittaa *nauraa*
Vai kehno runo siellä toisella puolen - kuule, kävin lukemassa sen, ei tosiaan o kehno, ko upea!
Hieno vertaus muuten - enkä hehkuta täs enempiä kun menen sinne huutamaan =)
Kiitos Sinulle !
- _Usva_
Tämä on aivan hurmaava runo!
- Mysteriet
Kiitos, kovasti, ihanasta palautteestasi!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1824280
- 341584
Minulta loppuu aika
Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi401490Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen231476Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,201375- 1121296
Moi, nainen
Tunnustan, olen heikkona sun hymyyn, ja sekään ei auta yhtään, että sulla on täydellinen nenä. Joten ensi kerralla, kun301180Kyllähän tämä vähän kirpaisee
Mutta oman sisäisen rauhan vuoksi jätän sinut nyt historiaan. Todennäköisesti olet jo sinäkin mennyt eteenpäin. Olipah381177- 161127
Sulla on uskomaton luonne
Saat minut hetkessä iloiseksi, tai sanotaan nyt niin, että ajatus sinusta saa sydämeni hyppimään riemusta. En vain saa s441038