Psykiatri C.G. Jung käytti ihmisen elämänkulusta vertauskuvana auringon päivittäistä kiertokulkua. Lapsuus ja nuoruus menee tutustuessa ympäröivään maailmaan. Kriittisimpänä elämänvaiheena Jung pitää vuosia 35-60. Niinä vuosina tapahtuu valmistautuminen ja siirtyminen vanhuuteen. Päivä on silloin korkeimmilaan.
Jung sanoo: "Elämän iltapäivää ei voi elää samalla ohjelmalla kuin sen aamupäivää". Iltapäivällä ihminen kääntyy ajatuksineen itseään kohti. Hän haluaa oppia tuntemaan sisäisen itsensä, hän miettii elämän tarkoituksellisuutta - viisautta.
Jungin mukaan ihmisen kaikilla elämänvaiheilla on tietty tehtävänsä - vanhuudellakin. Oletteko samaa mieltä? Minä olen.
Aurinkometafora
Maalaismies*
41
2168
Vastaukset
- Sara10
mielenkiintoisia ovat: E.H. Eriksonin näkemys kahdeksannen ja viimeisen psykososiaalisen kehitysvaiheen tehtävänä elämän eheyttäminen eletyksi kokonaisuudeksi, jolloin saavutetaan parhaimmassa tapauksessa oman elämän syvällinen ja tunnepohjainen hyväksyminen, riippumatta siitä, kuinka hyvä tai huono se on ollut. Syntyy rahoittava tunne siitä, että eletty elämä on ollut tarkoituksenmukainen sekä yhteenkuuluvuus menneiden ja tulevien sukupolvien kanssa.
Toiseksi: Lars Tornstam toteaa vanhuuden lineaarisen aikakäsitteen antavan tilaa sellaiselle ajanmäärittelylle, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus hahmottuvat enemmänkin rinnakkaisina kuin peräkkäisinä ulottuvuuksina. Lohdullista kyllä tämä aikakäsityksen muutos saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että iäkkäät ihmiset eivät välttämättä koe itseään vanhoiksi, vaan pikemminkin kokevat elävänsä moniulotteisessa todellisuudessa.
Mielenkiintoisia näkemyksiä, joihin on helppo yhtyä.
Mukavalla tavalla tuntuukin useasti hyvin "kokonaiselta" ja siltä, että kaikki on yhtäaikaa läsnä tässä hetkessä.- Satu*
Lars Tornstam on huomannut vanhojen ihmisten
arvostavan
olemista enemmän kuin omistamista.
Hänen ajatuksistaan eniten on itseäni miellyttänyt
myös tuo kaikkien ikäkausien läsnäolo samanaikaisesti.
Tunnen - (ja varmaan tunnette tekin) - pienen
tytön tai pojan olevan edelleen minussa, - vaikka
olisitte miten lähellä seitsemääkymmentä, - kummalla puolella tahansa,
kalenteri ei tässä ole määräävä tekijä.
Samanaikaisesti ovat läsnä nuoruuden huikean kauniit ja myös surulliset muistot.
Avioliitto, lapset, heidän elämäntiensä.
Läsnä on myöskin menetysten raskaat ajat,
surutyön kanssa puurtaminen.
Voitot ja tappiot kuuluvat elämään, ylämäet ja alamäet vuorottelevat.
Kaikki tuo on minussa. On myös kiitollisuus
kaikesta hyvästä, siitä, miten elämä on kantanut.
Jälkeenpäin ihmettelen, miten olen selvinnyt
vaikeista ajoista.
Olen kiitollinen läheisilleni, myöskin itselleni.
:) menneiden ja tulevien sukupolvien kanssa on tunne,
joka voimistuu vanhuudessa.
Onko yhteys sama kuin onni?
Yhteys läheisiin ja lähimmäisiin, yhteys luontoon,
yhteys Luojaan...
Yhteys voi syntyä myös satunnaisessa tuttavuudessakin.
Olin ostamassa kokonaista arbuusia, joka oli tarjouksessa vain 0,89 €.
Kauempana sitä myytiin valmiiksi hinnoiteltuina palasina,
ja niitä oli vanha herrasmies katselemassa.
Hän tuli myös kokonaisten laatikolle ja sanoi, että olisikohan parempi ostaa kokonainen.
Sanoin, että minusta kyllä, sillä sen voi pestä ja kuivata ennen leikkaamista.
Hän tuli sitten samalle vaa'alle iso kokonainen arbuusi käsissään.
Samalle kassalle tullessaan hän sanoi, että puolikas olisi maksanut 4 €
ja tämä kokonainen 2 € ! Kun vielä on tämä pullonpalautuslipuke, jään
kohta saamapuolelle!
:)
Leppoisa huumorintajuinen henkilö tuntui sukulaissielulta.- !!!
satu kirjoitti:
menneiden ja tulevien sukupolvien kanssa on tunne,
joka voimistuu vanhuudessa.
Onko yhteys sama kuin onni?
Yhteys läheisiin ja lähimmäisiin, yhteys luontoon,
yhteys Luojaan...
Yhteys voi syntyä myös satunnaisessa tuttavuudessakin.
Olin ostamassa kokonaista arbuusia, joka oli tarjouksessa vain 0,89 €.
Kauempana sitä myytiin valmiiksi hinnoiteltuina palasina,
ja niitä oli vanha herrasmies katselemassa.
Hän tuli myös kokonaisten laatikolle ja sanoi, että olisikohan parempi ostaa kokonainen.
Sanoin, että minusta kyllä, sillä sen voi pestä ja kuivata ennen leikkaamista.
Hän tuli sitten samalle vaa'alle iso kokonainen arbuusi käsissään.
Samalle kassalle tullessaan hän sanoi, että puolikas olisi maksanut 4 €
ja tämä kokonainen 2 € ! Kun vielä on tämä pullonpalautuslipuke, jään
kohta saamapuolelle!
:)
Leppoisa huumorintajuinen henkilö tuntui sukulaissielulta.kunhan puhutte vaan ihan suunne lämpimiksi
- Katicat2
Minä olen 7-kymppiä täytettyäni huomannut itsessäni enenevässä määrin ajattelevani elettyä elämääni. Ei se tarkoita sitä etten eläisi myös tätä päivää, mutta katselen sitä ikäänkuin uudella tavalla arvioiden. Samalla järjestelen mielessäni ja analysoin elämäni arkistoa.
Yhdyn täysin Maalaismiehen* ja Sara10:n ajatuksiin. Viisas ottaa ajasta vaarin. Päästä rauhaan itsensä kanssa ja hyväksyä elämän rajallisuus on tavoittelemisen arvoista. Se sopii tähän ikäkauteen kuin nenä päähän.
Lainaan tähän Jörg Zinkin sanoja kirjasesta Vanhenen mielelläni. Zinkin pienistä kirjasista olen paljon viisauksia ammentanut.
"Olen tarvinnut monta vuotta oppiakseni oivaltamaan,
kuka olen, minkä arvoinen olen,
mitä minusta voi tulla, mihin olen kutsuttu.
Vanhana saan sanoa hyvästit vaivannäöllekin, jolla olen itseäni rakentanut.....
Minun ei enää tarvitse todistella, mihin minä kelpaan, mitä kaikkea yhä osaan, miten paljon minulla on voimia.
Nyt ovat tärkeitä pienet asiat, merkit menneistä kohtaamisista, kokemuksista." "Mukavalla tavalla tuntuukin useasti hyvin "kokonaiselta" ja siltä, että kaikki on yhtäaikaa läsnä tässä hetkessä."
Kyllä, tuo lineaarinen aikakäsitys tuntuu kyllä tutulta. Enkä (ainakaan vielä) koe itseni vanhaksi, vaan pikemminkin koen eläväni moniulotteisessa todellisuudessa. Mutta muissakin määrittelyissä oli tunnistettavaa ja eteenpäin pohdittavaa.
Tässä tuli mieleeni edesmennyt tuntuvasti minua vanhempi sisareni, joka lähestyi kahdeksaakymmentään. Hän oli ollut hyvin ristiriitainen ja rauhaton persoona, kunnes tavoitti loppuvuosinaan joltisenkin rauhantilan itsensä kanssa. Voimakkaasti jäi mieleeni hänen lausahduksensa jossain tilanteessa, että hän on nyt lopultakin niin mieltynyt elämään, ettei millään vielä malttaisi luopua siitä. Hänellä oli vaikeita sairauksia, joiden takia hän arveli tulevan elinaikansa jäävän lyhyeksi. - Hänelle siis vanhuuden aika oli elämässä henkisesti helpointa ja nautittavinta aikaa monenlaisista fyysisistä rajoitteistakin huolimatta.- Maalaismies*
Luova vanhuus on kaiketi elettyjen episodien yhteensovittamista. Niistä voi koostua ehjä vanhuus olipa takana mitä hyvänsä. Elämänviisautta ei voi tulla kovin varhain, koska se sisältää laaja-alaista tietoa elämänkulun lainalaisuuksista ja ongelmatilanteiden ratkaisukeinoista. Elämänviisauteen kuuluu myös ymmärrys asioiden suhteellisuudesta ja elämän epävarmuudesta.
Koen vanhenemisen mielenkiintoisena haasteena. Onhan hienoa saada kokea sisältäpäin asioita, joista paljon kirjoitetaan, tutkitaan ja pohditaan. Kovasti yksilöllistä tämä on. Maalaismies* kirjoitti:
Luova vanhuus on kaiketi elettyjen episodien yhteensovittamista. Niistä voi koostua ehjä vanhuus olipa takana mitä hyvänsä. Elämänviisautta ei voi tulla kovin varhain, koska se sisältää laaja-alaista tietoa elämänkulun lainalaisuuksista ja ongelmatilanteiden ratkaisukeinoista. Elämänviisauteen kuuluu myös ymmärrys asioiden suhteellisuudesta ja elämän epävarmuudesta.
Koen vanhenemisen mielenkiintoisena haasteena. Onhan hienoa saada kokea sisältäpäin asioita, joista paljon kirjoitetaan, tutkitaan ja pohditaan. Kovasti yksilöllistä tämä on.Kun vielä perityt ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi. Elämänkokemus kasvattaa jokaisessa luonnollisella tavalla sitä paljon puhuttua vanhojen ihmisten "viisautta", tietoa elämän moninaisuudesta.
Itse olen vaikeissa elämäntilanteissani kadehtinut jämerästi maan pinnalla taivaltavia ihmisiä, joilla ei ole näyttänyt olevan kovin suuria mielenkuohuja, tapahtuipa mitä hyvänsä. Kuitenkin nyt tällä elämänkokemuksella ajattelen, että en sittenkään vaihtaisi osia, vaikka itselläni sekä surut ja ilot ovat aina SUUREMPIA kuin tasaisilla luonteilla. Ehkä mitään luovaa ei syntyisi ilman tätä "dramatiikkaani" elämässä. Vaikka mistäs minä sitäkään tietäisin. :)
Elämä helpottuu ikääntyessä, kun pätemisen tarpeita ei ole ja kelpaa itselleen jokseenkin sellaisenaan ja muutkin turhat paineet ovat takana päin. Ajan kulumisen olen jo hyvin tiedostanut, joten jokainen edessä oleva päivä on lahja. Sen muistamisen koen haasteena.
- odotan uteliaana
Minä odotan ja katson edelleen, mikä minusta tulee isona. Elämänkokemukset ovat arvokkaita, mutta viimeisintä ei vielä ole kirjoitettu muistiin.
Siinä on sellainen ongelma, että jos katsoo Jungin opetuksia - ja muittenkin, evoluutio ja hyvänlainenkin muutos pysähtyy.
Mutta sen myönnän, että opiksi pitää ottaa kokemukset. Ennen ihmiset pukeutuivat ikänsä mukaan, lesket eivät luopuneet mustasta väristä millään. Tämä varmasti piti yllä vanhaa elämänkaari kaavaa myös sisäisessä ihmisessä. Tekee mieli kysyä, että oliko se oikea 'käsikirjoitus' kuitenkaan?
No - voimat heikkenee elämän illassa. Tämä on varmaa.- Katicat2
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan, kysyy lauluntekijä. Nämä pukeutumiskoodit ovat aikausista riippuvia, nykyään on kaikki niin moninaista. Eihän ennen edes ollut erilaisia vaatteita. Muistan kuinka vielä 50-luvun alussa ulsteri oli ainoa päällystakki, jota nuoretkin käyttivät syksystä kevääseen. Vappuna pantiin popliinitakki päälle.
Jos siihen aikaan olisi minun ikäiseni 71v nainen, leskikin vielä, ajellut kylän raittia polkupyörällä kypärä päässä, valkoiset kesähousut puolisääreen käärittynä, raidallinen avokaulainen ja lyhythihainen paita päällään, sandaalit paljaissa jaloissa varpaankynnet punaisina, kuten itse tänään kävelykatua hiljalleen pyöräillessä, olisivat silmät päästään pudottaneet.
Mutta olenko sisäisesti erilainen, en usko. Ihmiselämän vuodenaikojen vaihtelut hän varmaan tunnisti kuten minäkin samalla tavalla. - ei sen väliä
Katicat2 kirjoitti:
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan, kysyy lauluntekijä. Nämä pukeutumiskoodit ovat aikausista riippuvia, nykyään on kaikki niin moninaista. Eihän ennen edes ollut erilaisia vaatteita. Muistan kuinka vielä 50-luvun alussa ulsteri oli ainoa päällystakki, jota nuoretkin käyttivät syksystä kevääseen. Vappuna pantiin popliinitakki päälle.
Jos siihen aikaan olisi minun ikäiseni 71v nainen, leskikin vielä, ajellut kylän raittia polkupyörällä kypärä päässä, valkoiset kesähousut puolisääreen käärittynä, raidallinen avokaulainen ja lyhythihainen paita päällään, sandaalit paljaissa jaloissa varpaankynnet punaisina, kuten itse tänään kävelykatua hiljalleen pyöräillessä, olisivat silmät päästään pudottaneet.
Mutta olenko sisäisesti erilainen, en usko. Ihmiselämän vuodenaikojen vaihtelut hän varmaan tunnisti kuten minäkin samalla tavalla.Vanhana muistellaan paljon. Ja se onkin mukavaa. Mutta samalla voi olla kriittinen sen suhteen, mikä oli todella hyvin ja mikä vain tuntui siltä.
Mitään pahaa tunnetta en lapsuuden ajaltani muista. (Paitsi kerran kun pyykkituvassa tiputin vahingossa pienen radion pesuveteen. Kerroin siitä isälle ja isä oli äidille vihainen, ettei tämä ollut kertonut siitä. En minä tiedä, mikä asiassa oli pahinta, kun en muista koskaan selkää saaneeni. Äiti torui minua siitä, että olin kertonut.)
Nykyinen elämä on helpompaa ja vauraampaa. Muutosta toivottavasti tapahtuu kokemusten karttuessa.
Hauska kuvaus tuosta pyöräilystäsi. Se antaa aavistuksen tapahtuneesta vapautuksesta. Mistä tulee mieleen se, että ennen vanhempi väki oli varsin ahdasmielistä. Vielä omat vanhempammekin olivat. Jos itse emme ole, voi olla hyväkin.
- Kas kummaa
Kappas vaan, miten moniulotteisesti Jung, Erikson, Tornström, Zink ym ym ovat koonneet ajatuksensa ihmisen eletystä kokonaisuudesta, minunkin todellisuudestani. Nautinnollista lukea, ajatella ja hyväksyä oma elämänsä, oma nenä päässä, minä käytännöllisperäinen elämäni arkistoija myös.
Uskon kyllä mitä Jung ym:t ovat todenneet. Metaforahan on vertaus ilman kuin-sanaa.
'Rakkautemme on kuin ikuinen lähde' on vertaus, mutta 'rakkautemme on ikuinen lähde' on metafora.
Metaforalaistumisesta on arkikielessä esimerkkejä.
Puhutaan 'puuron silmästä' vaikka ei puurolla ole näköelintä.
'Sydän särkyy' vaikka ei lasista olekaan. 'On tulenpalava kiire' vaikka ei tulta persuuksissa olekaan.
Voitaisiinko siis sanoa?
Ihmiselo on aurinkometafora.Minun oli pakko yrittää perehtyä metaforaan yleensä kun en mitään hienoa osannut aiheesta sanoa.
- Maalaismies*
Ruuneperi kirjoitti:
Minun oli pakko yrittää perehtyä metaforaan yleensä kun en mitään hienoa osannut aiheesta sanoa.
Raamattu on yhtä vertauskuvaa, metaforaa. Käytännön ihminen pitää satuna Jeesuksen kävelyä vetten päällä. Idealisti, metaforan tulkitsija käsittää Jeesuksen liikkuvan mittaamattoman syvien ajatusten päällä.
Elämä yhden auringon nousun, keskipäivän ja laskun metaforana sisältää, tekisi mieleni sanoa - kaiken. Elämän aamu ja ilta ovat siinä mielessä samanlaisia, että silloin ihminen voi olla ja elää vastuuttomana ympärillä olevasta.
Keskipäivää ja -ikää monesti pidetään tylsänä velvollisuuksien rasittamana ajanjaksona. Siltä voi tuntua, mutta silloin kannetaan vastuuta lapsista ja yhteiskunnasta, valmistetaan tietä vanhuuteen.
Silloin ihminen joutuu vapauteen kantaakseen ainoastaan vastuun normaalista elämän tuskasta. Viisas vanhuus koostuu taidosta rakentaa optimistinen kokonaiskuva menneisyydestä. Se on luovaa ja joustavuutta sekä itsekritiikkiä vaativaa toimintaa.
Onnistunut vanheneminen osoittaa ihmisen edelleen elävän tätä päivää. (Huomaan saarnaavani metaforaa kuin pappi konsanaan.) - Fanni
Maalaismies* kirjoitti:
Raamattu on yhtä vertauskuvaa, metaforaa. Käytännön ihminen pitää satuna Jeesuksen kävelyä vetten päällä. Idealisti, metaforan tulkitsija käsittää Jeesuksen liikkuvan mittaamattoman syvien ajatusten päällä.
Elämä yhden auringon nousun, keskipäivän ja laskun metaforana sisältää, tekisi mieleni sanoa - kaiken. Elämän aamu ja ilta ovat siinä mielessä samanlaisia, että silloin ihminen voi olla ja elää vastuuttomana ympärillä olevasta.
Keskipäivää ja -ikää monesti pidetään tylsänä velvollisuuksien rasittamana ajanjaksona. Siltä voi tuntua, mutta silloin kannetaan vastuuta lapsista ja yhteiskunnasta, valmistetaan tietä vanhuuteen.
Silloin ihminen joutuu vapauteen kantaakseen ainoastaan vastuun normaalista elämän tuskasta. Viisas vanhuus koostuu taidosta rakentaa optimistinen kokonaiskuva menneisyydestä. Se on luovaa ja joustavuutta sekä itsekritiikkiä vaativaa toimintaa.
Onnistunut vanheneminen osoittaa ihmisen edelleen elävän tätä päivää. (Huomaan saarnaavani metaforaa kuin pappi konsanaan.)Vuorokausi sitten päähäni välähti, että oletkin todella pappi. Aikaisemminkin ajattelin.
Heitä 2-3 on osunut tielleni esim. junassa ym siviilielämässä, mutta kuitenkin erikoisesti papin rouvia ja tyttäriä työtovereina. Kaiken huippu, että lapseni avioitui pappien tyttären kanssa. Nuo tielle osuneet ovat vääjäämättä tehneet tietä miniäni vanhemmille.
Elämän matkalla tavatuista henkilöistä voisi suoltaa juttua ja merkityksiä vaikka kuinka pitkältä, tosin ei tällä palstalla. On kait ryhdyttävä kirjoittelemaan omat herkulliset muistelmansa. - Maalaismies*
Fanni kirjoitti:
Vuorokausi sitten päähäni välähti, että oletkin todella pappi. Aikaisemminkin ajattelin.
Heitä 2-3 on osunut tielleni esim. junassa ym siviilielämässä, mutta kuitenkin erikoisesti papin rouvia ja tyttäriä työtovereina. Kaiken huippu, että lapseni avioitui pappien tyttären kanssa. Nuo tielle osuneet ovat vääjäämättä tehneet tietä miniäni vanhemmille.
Elämän matkalla tavatuista henkilöistä voisi suoltaa juttua ja merkityksiä vaikka kuinka pitkältä, tosin ei tällä palstalla. On kait ryhdyttävä kirjoittelemaan omat herkulliset muistelmansa.Vanhenemisen tutkimus (gerontologia) on sen verran uusi tieteen laji, että sitä lukiessa tulee usein vastaan toteamus, että tätä tai tuota ei ole kyllin tutkittu. Ts. me tähän ikään päässeet olemme melkoisia asiantuntijoita monissa vanhenemista koskevissa kysymyksissä.
Geriatrit pitävätkin tärkeinä vanhojen omia tuntemuksia omasta terveydentilastaan. On jopa huomattu heidän kykenevän parhaiten itse arvioimaan paljonko elinvuosia heillä vielä on jäljellä.
Muistelmia kannattaa kirjoittaa ja muistiin kirjata niin kauan kuin suinkin. Anonyymeina pyrimme täällä keskustelemaan, vaikka pakosta tietenkin henkilökohtaistakin nousee pintaan. Maalaismies* kirjoitti:
Raamattu on yhtä vertauskuvaa, metaforaa. Käytännön ihminen pitää satuna Jeesuksen kävelyä vetten päällä. Idealisti, metaforan tulkitsija käsittää Jeesuksen liikkuvan mittaamattoman syvien ajatusten päällä.
Elämä yhden auringon nousun, keskipäivän ja laskun metaforana sisältää, tekisi mieleni sanoa - kaiken. Elämän aamu ja ilta ovat siinä mielessä samanlaisia, että silloin ihminen voi olla ja elää vastuuttomana ympärillä olevasta.
Keskipäivää ja -ikää monesti pidetään tylsänä velvollisuuksien rasittamana ajanjaksona. Siltä voi tuntua, mutta silloin kannetaan vastuuta lapsista ja yhteiskunnasta, valmistetaan tietä vanhuuteen.
Silloin ihminen joutuu vapauteen kantaakseen ainoastaan vastuun normaalista elämän tuskasta. Viisas vanhuus koostuu taidosta rakentaa optimistinen kokonaiskuva menneisyydestä. Se on luovaa ja joustavuutta sekä itsekritiikkiä vaativaa toimintaa.
Onnistunut vanheneminen osoittaa ihmisen edelleen elävän tätä päivää. (Huomaan saarnaavani metaforaa kuin pappi konsanaan.)"Viisas vanhuus koostuu taidosta rakentaa optimistinen kokonaiskuva menneisyydestä. Se on luovaa ja joustavuutta sekä itsekritiikkiä vaativaa toimintaa."
Ja onnistuu loppujen lopuksi harvalle, ainakaan täysin. :) Kohtalaisen normaalin elämän lahjana saaneille se lienee mahdollista.
Jos menneisyys on ollut tavallista rajumpi katastrofeineen ja pettymyksineen, harva vanhanakaan selviytyy todelliseen sopuun katkerien ajatustensa kanssa.
Vaikeimpina kohtaloina ajattelen sodan käyneitä, keskitysleirillä liikaa kokeneita, kidutuksesta hengissä selviytyneitä, lapsena pahoinpideltyjä ... Liian vaikeita kaiken inhimillisen kestokyvyn ylittäneitä kokemuksia, joiden jälkeen elämä ei koskaan enää ole helppoa. Painajaiset seuraavat elämän loppuun.Kreikassa asunut, hyvin rakastunut ystävättäreni toi minulle tuliaisiksi kerran pikkuruisen soikean kauniin keramiikkataulun, jossa kreikankielinen sananlasku:
æùÞ ÷ùñßò áãÜðç ïõñáíüò ÷ùñßò Þëéïò
eli
Elämä ilman rakkautta taivas ilman aurinkoa.
Onko se vain toteamus, metaforamainen sananlasku vai vertaus ilman kuin-sanaa. :)
(Kyrilliset kirjaimet ehkä eivät kaikilla toistu oikein.)
- Hintriika*
Varmaan moni on huomannut elämänkirjaa taaksepäin selatessaan, että pahakin vastoinkäyminen on sittemmin poikinut myönteisiä asioita. Ilman onnettomuutta olisi se ja se onni jäänyt tulematta...
Itse en usko kohtaloihin, mutta jollakin tapaa elämä vain pikkuhiljaa järjestyy suurenkin menetyksen jälkeen. Uskon sen olevan jonkinlaista henkistä kasvua, jonka myötä asiat rupeavat taas rullaamaan.
Mitä optimistisempi luonteenlaatu on, sitä paremmin sopeutuu uuteen tilanteeseen. Kolahduksia sattuu rakkaudessa, terveydessä, varallisuudessa... Toinen kolahdus sattuu enemmän kuin toinen, mutta elämä nostaa taas päätään. Tallattu ruoho nousee sateen jälkeen.
Ainakin minulle on sattunut kolahduksia niin paljon, että siihen mahtuu suunnaton määrä myös onnenkantamoisia! Minä porskuttelen iloisesti läpi elämäni. Ylellisyys merkitsee minulle ihan muuta kuin sitä, mitä rahalla saa.- Sara10
onnistuneessa ikääntymisessaä on mielestäni paljolti kysymys juuri siitä, että kulloisessakin elämänvaiheessa kykenee rakentamaan itselleen siedettävän ja ja hyväksyttävän elämäntarinan, joka kantaa. Totetaa, että ratkaisut on tehty sillä hetkellä parhailla mahdollisilla tiedoilla ja sen hetkisellä elämänkokemuksella ja sitten vaan viiva alle ja eteenpäin.
Eletty elämä ja uudet muistot muokkaavat armollisesti myös vanhoja.
Gerontologia on kiehtovaa sekä teoriassa että itse elämällä!! - Maalaismies*
Pystyt kompensoimaan menetykset Flow-kokemusten tyyliin. (Tässä sanassa taas Ruunelle pähkäilemistä). Flow tarkoittaa tilaa, jossa henkilö on syventynyt tai tempautunut täysillä mukaan menneillään olevaan toimintaan. Se tuottaa voimakasta tyydytyksen tunnetta josta seuraa syvempi tunne elämän tarkoituksellisuudesta. Monesti tätä kokemusta tehostaa kamppailu äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Flow-kokemusta ei voi tietoisesti saavuttaa. Se tulee jos on tullakseen.
Menetysten kompensoiminen kuuluu elämän tarkoituksellisuuden saavuttamiseen. Joo, siihen liittyy kaikenlaisia hienouksia..."Ylellisyys merkitsee minulle ihan muuta kuin sitä, mitä rahalla saa." Näin sanot ja niin se on mikäli antaa Flown toimia. - Hintriika*
Maalaismies* kirjoitti:
Pystyt kompensoimaan menetykset Flow-kokemusten tyyliin. (Tässä sanassa taas Ruunelle pähkäilemistä). Flow tarkoittaa tilaa, jossa henkilö on syventynyt tai tempautunut täysillä mukaan menneillään olevaan toimintaan. Se tuottaa voimakasta tyydytyksen tunnetta josta seuraa syvempi tunne elämän tarkoituksellisuudesta. Monesti tätä kokemusta tehostaa kamppailu äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Flow-kokemusta ei voi tietoisesti saavuttaa. Se tulee jos on tullakseen.
Menetysten kompensoiminen kuuluu elämän tarkoituksellisuuden saavuttamiseen. Joo, siihen liittyy kaikenlaisia hienouksia..."Ylellisyys merkitsee minulle ihan muuta kuin sitä, mitä rahalla saa." Näin sanot ja niin se on mikäli antaa Flown toimia.Siteeraanpa tähän yhtä sananlaskua, joka kuvastaa optimistin ajatuksenjuoksua (olkoon vaikka Flow´ta):
"Kun kaikki ovet on suljettu, on jossakin vielä ikkuna raollaan." - Maalaismies*
Hintriika* kirjoitti:
Siteeraanpa tähän yhtä sananlaskua, joka kuvastaa optimistin ajatuksenjuoksua (olkoon vaikka Flow´ta):
"Kun kaikki ovet on suljettu, on jossakin vielä ikkuna raollaan."Siinä se on!
- Sara10
Maalaismies* kirjoitti:
Pystyt kompensoimaan menetykset Flow-kokemusten tyyliin. (Tässä sanassa taas Ruunelle pähkäilemistä). Flow tarkoittaa tilaa, jossa henkilö on syventynyt tai tempautunut täysillä mukaan menneillään olevaan toimintaan. Se tuottaa voimakasta tyydytyksen tunnetta josta seuraa syvempi tunne elämän tarkoituksellisuudesta. Monesti tätä kokemusta tehostaa kamppailu äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Flow-kokemusta ei voi tietoisesti saavuttaa. Se tulee jos on tullakseen.
Menetysten kompensoiminen kuuluu elämän tarkoituksellisuuden saavuttamiseen. Joo, siihen liittyy kaikenlaisia hienouksia..."Ylellisyys merkitsee minulle ihan muuta kuin sitä, mitä rahalla saa." Näin sanot ja niin se on mikäli antaa Flown toimia.flow, jonka käsitteelln Mihaly Csikszentmihalyi on luonut, on kiehtova kokemus: ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun pois tietoisuudestaan. Tälläisinä hetkinään ihminen on onnellisimmillaan elämässään.
Flow vaatii häiriöttömän ympäristön eikä synny nappia painamalla tahi tahdonvoimalla. Mutta se voi joskus iloisesti yllättää, kun joku asia ns. vie mennessään: luonnossa kulkiessa ja sen monimuotoisuutta havannoidessa, kielenopiskelussa, sukua tutkiessa tahi pikkuväen kanssa keskustellessa ja temmeltäessä , mm. näissä tilanteissa olen tempautunut täysillä tähän "virtaan". Innostavia olotiloja kaikille keskustelijoille! Maalaismies* kirjoitti:
Pystyt kompensoimaan menetykset Flow-kokemusten tyyliin. (Tässä sanassa taas Ruunelle pähkäilemistä). Flow tarkoittaa tilaa, jossa henkilö on syventynyt tai tempautunut täysillä mukaan menneillään olevaan toimintaan. Se tuottaa voimakasta tyydytyksen tunnetta josta seuraa syvempi tunne elämän tarkoituksellisuudesta. Monesti tätä kokemusta tehostaa kamppailu äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Flow-kokemusta ei voi tietoisesti saavuttaa. Se tulee jos on tullakseen.
Menetysten kompensoiminen kuuluu elämän tarkoituksellisuuden saavuttamiseen. Joo, siihen liittyy kaikenlaisia hienouksia..."Ylellisyys merkitsee minulle ihan muuta kuin sitä, mitä rahalla saa." Näin sanot ja niin se on mikäli antaa Flown toimia.Mihaly Csikszentmihalyin luoma käsite, joka kuvaa yksilön syventymistä tehtävään.
Flow-tilassa syventyminen on niin täydellistä, että tietoisuus tehtävän ulkopuolisista asioista katoaa ja tehtävän suoritus etenee omalla painollaan kuin 'virta'.
Ei tässä tilassa, jossa kirjoittaa Mihaly Csikszentmihalyin luomasta käsitteestä, voi pysyä missään flow-tilassa.
Ei ole tämä mikään juohevasti soljuva virta vaan enemmänkin koski kuohuvainen, jossa onneton tukki puikkelehtii kolhiintuneena kosken pärskeissä päätyen uppotukiksi.
Olisiko tämä se vastakohta, psyykkinen entropia, niinkuin Mihaly Csikszentmihaly sitä nimitti.
Mikseivät suomalaiset Ville Virtanen ja Kalle Kankkunen teoriaa luoneet? Taisivat mokomat luoda vaan pellonojia lapiolla.
Olisi meinaan ollut paljon helpompi kirjoittaa heistä kuin Mihaly Csikszentmihalystä.- Maalaismies*
Ruuneperi kirjoitti:
Mihaly Csikszentmihalyin luoma käsite, joka kuvaa yksilön syventymistä tehtävään.
Flow-tilassa syventyminen on niin täydellistä, että tietoisuus tehtävän ulkopuolisista asioista katoaa ja tehtävän suoritus etenee omalla painollaan kuin 'virta'.
Ei tässä tilassa, jossa kirjoittaa Mihaly Csikszentmihalyin luomasta käsitteestä, voi pysyä missään flow-tilassa.
Ei ole tämä mikään juohevasti soljuva virta vaan enemmänkin koski kuohuvainen, jossa onneton tukki puikkelehtii kolhiintuneena kosken pärskeissä päätyen uppotukiksi.
Olisiko tämä se vastakohta, psyykkinen entropia, niinkuin Mihaly Csikszentmihaly sitä nimitti.
Mikseivät suomalaiset Ville Virtanen ja Kalle Kankkunen teoriaa luoneet? Taisivat mokomat luoda vaan pellonojia lapiolla.
Olisi meinaan ollut paljon helpompi kirjoittaa heistä kuin Mihaly Csikszentmihalystä.Nummisuutareissa Sepeteus vakuuttaa: "Minä kiinniriipun sanassa, jossa veisaamme: 'ei patsast' eikä napaa, vaan vahva virta vapaa' ".
- Maalaismies*
Sara10 kirjoitti:
flow, jonka käsitteelln Mihaly Csikszentmihalyi on luonut, on kiehtova kokemus: ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun pois tietoisuudestaan. Tälläisinä hetkinään ihminen on onnellisimmillaan elämässään.
Flow vaatii häiriöttömän ympäristön eikä synny nappia painamalla tahi tahdonvoimalla. Mutta se voi joskus iloisesti yllättää, kun joku asia ns. vie mennessään: luonnossa kulkiessa ja sen monimuotoisuutta havannoidessa, kielenopiskelussa, sukua tutkiessa tahi pikkuväen kanssa keskustellessa ja temmeltäessä , mm. näissä tilanteissa olen tempautunut täysillä tähän "virtaan". Innostavia olotiloja kaikille keskustelijoille!Nummisuutareissa Sepeteus vakuuttaa: "Minä kiinniriipun sanassa, jossa veisaamme: 'ei patsast' eikä napaa, vaan vahva virta vapaa' ".
- Maalaismies*
Maalaismies* kirjoitti:
Nummisuutareissa Sepeteus vakuuttaa: "Minä kiinniriipun sanassa, jossa veisaamme: 'ei patsast' eikä napaa, vaan vahva virta vapaa' ".
Jouduin lähettämään tämän viestin kahdesti, koska se jumittui ensimmäisellä kerralla. Kun osoitin saman Sara10:lle, molemmat lähtivät. Varmaan muutkin ovat huomanneet näin joskus käyvän.
Sara10 kirjoitti:
flow, jonka käsitteelln Mihaly Csikszentmihalyi on luonut, on kiehtova kokemus: ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun pois tietoisuudestaan. Tälläisinä hetkinään ihminen on onnellisimmillaan elämässään.
Flow vaatii häiriöttömän ympäristön eikä synny nappia painamalla tahi tahdonvoimalla. Mutta se voi joskus iloisesti yllättää, kun joku asia ns. vie mennessään: luonnossa kulkiessa ja sen monimuotoisuutta havannoidessa, kielenopiskelussa, sukua tutkiessa tahi pikkuväen kanssa keskustellessa ja temmeltäessä , mm. näissä tilanteissa olen tempautunut täysillä tähän "virtaan". Innostavia olotiloja kaikille keskustelijoille!Flow-käsitteestä en ole aikaisemmin kuullut mitään, mutta sanahan se näyttää vain olevan tutuntuntuiselle ilmiölle. Keskittyneenä maalaamiseen olen nähtävästi flowaamassa.:) Samaten euforiset kokemukset jossain taidetapahtumassa, näyttelyssä, lukiessa, lapsenlapsiin keskittyneenä tms. ilmeisesti ovat juuri näitä flow-kokemuksia.
- Katicat2
tinat kirjoitti:
Flow-käsitteestä en ole aikaisemmin kuullut mitään, mutta sanahan se näyttää vain olevan tutuntuntuiselle ilmiölle. Keskittyneenä maalaamiseen olen nähtävästi flowaamassa.:) Samaten euforiset kokemukset jossain taidetapahtumassa, näyttelyssä, lukiessa, lapsenlapsiin keskittyneenä tms. ilmeisesti ovat juuri näitä flow-kokemuksia.
Älä muuta sano Tina. Psykologit ne osaavat. Meikäläinen sitten googlettaa ja yrittää saada käsitettyä, mitä joku Mihaly Csikszentmihaly tahtoopi sanoa.
No kunnianarvoisa suomalainen psykologi Markku Ojanen selvittää flowta meille tavallisille pulliaisille.
Tämän luettuani tulin tosi viisaaksi, ajattelin että minun flow-kokemukseni on mielimusiikkini kuunteleminen haltioituneena ja täysin ulkona muusta maailmasta.
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/opiskelu/opetus/opetusmateriaalia/perpsy_1999/2.htm - Katicat2
Maalaismies* kirjoitti:
Pystyt kompensoimaan menetykset Flow-kokemusten tyyliin. (Tässä sanassa taas Ruunelle pähkäilemistä). Flow tarkoittaa tilaa, jossa henkilö on syventynyt tai tempautunut täysillä mukaan menneillään olevaan toimintaan. Se tuottaa voimakasta tyydytyksen tunnetta josta seuraa syvempi tunne elämän tarkoituksellisuudesta. Monesti tätä kokemusta tehostaa kamppailu äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Flow-kokemusta ei voi tietoisesti saavuttaa. Se tulee jos on tullakseen.
Menetysten kompensoiminen kuuluu elämän tarkoituksellisuuden saavuttamiseen. Joo, siihen liittyy kaikenlaisia hienouksia..."Ylellisyys merkitsee minulle ihan muuta kuin sitä, mitä rahalla saa." Näin sanot ja niin se on mikäli antaa Flown toimia.Maalaismies* sanot, että flow-kokemusta ei voi tietoisesti saavuttaa, se tulee jos on tullakseen, mutta Markku Ojasen mukaan taas: "Useimmiten me emme ole ajautuneet näihin kokemuksiin, vaan olemme ne tietoisesti valinneet. Jos tiedän, että nautin lukemisesta tai musiikista, voin tuon kokemuksen tavoittaa uudelleenkin."
Katicat2 kirjoitti:
Älä muuta sano Tina. Psykologit ne osaavat. Meikäläinen sitten googlettaa ja yrittää saada käsitettyä, mitä joku Mihaly Csikszentmihaly tahtoopi sanoa.
No kunnianarvoisa suomalainen psykologi Markku Ojanen selvittää flowta meille tavallisille pulliaisille.
Tämän luettuani tulin tosi viisaaksi, ajattelin että minun flow-kokemukseni on mielimusiikkini kuunteleminen haltioituneena ja täysin ulkona muusta maailmasta.
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/opiskelu/opetus/opetusmateriaalia/perpsy_1999/2.htm"Me astumme virtaan, joka kuljettaa meidät ikään kuin ajan ja paikan ulkopuolelle. Tunti, kaksi, kolmekin on kuluu kuin siivillä ja mieli on vaeltaa jossakin muualla."
Tuon allekirjoitan. Käyn syksystä kevääseen yhtenä samana päivänä viikosta kahdella maalauskurssilla peräkkäin, näiden välillä vain ruokailutauko, joten päivästä tulee yhtä pitkä kuin normaali työpäivä.
Näiden jälkeen voisin hyvin jatkaa vaikka kolmannella kurssilla, aika loppuu aina yllättäen. Väsymystä ei tunnu lainkaan ja maalauspäivä on kulunut aivan siivillä. Kotiin palattuani en kylläkään sitten jaksa tehdä enää mitään vaativampaa. :)
Tästä maalauspäivästäni en luopuisi mistään hinnasta! (Pitänee lisätä, että en ainakaan vielä.)Katicat2 kirjoitti:
Maalaismies* sanot, että flow-kokemusta ei voi tietoisesti saavuttaa, se tulee jos on tullakseen, mutta Markku Ojasen mukaan taas: "Useimmiten me emme ole ajautuneet näihin kokemuksiin, vaan olemme ne tietoisesti valinneet. Jos tiedän, että nautin lukemisesta tai musiikista, voin tuon kokemuksen tavoittaa uudelleenkin."
Eiköhän kummallakin tavalla, luulisin. Hakeudutaan flow-kokemuksiin ja niitä saattaa tulla aivan yllättäen odottamattomissa tilanteissa. Näinhän elämässä monet muutkin asiat toimivat.
- Katicat2
tinat kirjoitti:
Eiköhän kummallakin tavalla, luulisin. Hakeudutaan flow-kokemuksiin ja niitä saattaa tulla aivan yllättäen odottamattomissa tilanteissa. Näinhän elämässä monet muutkin asiat toimivat.
ja eletään niinkuin taidetaan..
- Maalaismies*
Katicat2 kirjoitti:
Maalaismies* sanot, että flow-kokemusta ei voi tietoisesti saavuttaa, se tulee jos on tullakseen, mutta Markku Ojasen mukaan taas: "Useimmiten me emme ole ajautuneet näihin kokemuksiin, vaan olemme ne tietoisesti valinneet. Jos tiedän, että nautin lukemisesta tai musiikista, voin tuon kokemuksen tavoittaa uudelleenkin."
Käsitän toki että hakeutuminen mielikirjan tms. pariin helposti tuudittaa flow-kokemuksen kaltaiseen tilaan. Mutta entäpä sitten kun jotkut saivat tällaisen valaistuksen keskitysleirissä tai jossakin muussa epätoivoisessa elämän tilanteessa? SE syntyy jos on syntyäkseen saaden aikaan sellaista mitä jälkeen päinkin kiittelee, kuten Hintriika epäonnen potkujaan. Pahat asiat tuottivat hyvää hdelmää. Useimmat masentuvat, mutta jotkut valaistuvat flown avulla saaden uskomattomia voimia ja selviytymisen kykyjä.
Masennus on mielestäni eräänlainen flown vastailmiö. Sitä joskus ihmettelee, että kuinka niin ja niin menestynyt ihminen voi masentua. Kaikki näyttää päällisin puolin olevan hyvin. Ei sellainen voi eikä saa masentua. Mutta niin vain käy.
Maailmass' on paljon mit ei sun järkioppis aavistakkaan, sanotaan jossakin Shakespearen näytelmässä. Flow on yksi sellainen. - pähkäilijä ...
Ruuneperi kirjoitti:
Mihaly Csikszentmihalyin luoma käsite, joka kuvaa yksilön syventymistä tehtävään.
Flow-tilassa syventyminen on niin täydellistä, että tietoisuus tehtävän ulkopuolisista asioista katoaa ja tehtävän suoritus etenee omalla painollaan kuin 'virta'.
Ei tässä tilassa, jossa kirjoittaa Mihaly Csikszentmihalyin luomasta käsitteestä, voi pysyä missään flow-tilassa.
Ei ole tämä mikään juohevasti soljuva virta vaan enemmänkin koski kuohuvainen, jossa onneton tukki puikkelehtii kolhiintuneena kosken pärskeissä päätyen uppotukiksi.
Olisiko tämä se vastakohta, psyykkinen entropia, niinkuin Mihaly Csikszentmihaly sitä nimitti.
Mikseivät suomalaiset Ville Virtanen ja Kalle Kankkunen teoriaa luoneet? Taisivat mokomat luoda vaan pellonojia lapiolla.
Olisi meinaan ollut paljon helpompi kirjoittaa heistä kuin Mihaly Csikszentmihalystä.Tuossa nimessä on paljon konsonantteja. Niin paljon, että se ei flow tippaakaan, vaan kiinnostus lopahtaa etunimen jälkeen jo heti.
Näin lyhyt on keskittymisen 'pinna' yhtäkkiä eteen tuodun tekstin suhteen.
Sitten on se jokin, mikä tuon lisäksi haraa vastaan näitä syntyjen syvien ajatuksia.
Käytännön työ pitää todellisuuden - aivojen - pinnalla. Ja ojan kaivuu kuului elämän välttämättömyyksiin. Sadon menestyksellinen kasvaminen oli ainut, mikä piti talvella nälän loitolla.
Luulenpa, että olemme henkisesti tulleet takaisin tähän tilanteeseen. On vain todellisuus. Flow kuuluu huumeiden maailmaan.
niin hyvä juttu meinasi mennä sivusuun.
Tuosta flow tilasta tuli heti mieleeni Veikkamme korkealla Mount Everestillä.
Uskoisin, että se harrastus jos mikään, vaatii uppoutumista asiaan. Jos niin ei tekisi, niin paluuta tuskin sieltä olisi. Asiaa kuvaa hyvin myös tuo syvä pettymyksen tunne, kun tavoite jäi tällä kertaa vain noin 100 metrin päähän, mutta niin kauas kuitenkin.
Työaikanani uskon joutuneeni joskus tilanteisiin, joissa tuo virtaan joutuminen tapahtui. Silloin vaimo usein ihmetteli, miten jaksan tehdä niin pitkiä päiviä, mutta kun projekti sitten oli valmis, niin vapautuksen tunne oli aika mahtava.- Maalaismies*
Vuorikiipeily tosiaan antaa malliesimerkin flown läsnäolosta. Siinä varta vasten hakeudutaan paikkoihin, missä kuoleman vaara on läsnä ja toivottomalta tuntuva vuori edessä. Flow-kokemus lienee palkka jos siihen päästään. Taide on myös hyvä "paikka" uppoutua flown virtaan.
- Pilvipäivä
Mikä tulee eteen nyt elämänkulkuni vertauskuvana, kun päivät alkavat ja loppuvat samassa harmaassa, kosteassa pilvessä.
Ei tämä ole oikein arvokasta vanhuuteen siirtymiskautta.
Parvekkeen ovi auki yöt. Lasitusten suojaamasta tilasta tunkeutuu raitis, mutta varsin kostea ilma sisään.
Siinä vaan hiukset lähes märkinä ja sumuinen tippa nenänpäässä on viisautta mietittävä ennen ja jälkeen voimakkaiden unien.
Paista aurinko, paista ! - Kas kummaa
Millä ohjelmalla nyt pimennyksen jälkeen eletään, kun se jäi pitkäksi, palelevaksi vesisateeksi ?
Päässä takovat tylsät, mielenkiinnottomat ajatukset. Mihin pitäisi suunnistaa...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1824200
- 331538
Minulta loppuu aika
Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi401470Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen211433Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,171332- 1071259
Kyllähän tämä vähän kirpaisee
Mutta oman sisäisen rauhan vuoksi jätän sinut nyt historiaan. Todennäköisesti olet jo sinäkin mennyt eteenpäin. Olipah381167Moi, nainen
Tunnustan, olen heikkona sun hymyyn, ja sekään ei auta yhtään, että sulla on täydellinen nenä. Joten ensi kerralla, kun301160- 121067
Sulla on uskomaton luonne
Saat minut hetkessä iloiseksi, tai sanotaan nyt niin, että ajatus sinusta saa sydämeni hyppimään riemusta. En vain saa s441018