kysymys

toisinaan tuntuu

että minun pitäisi huutaa
tai takoa se ikikiveen
että ymmärtäisit

läheisyyden
äänettömän hellyyden kaipuun
kaiken sen
jonka unenlämpimät suudelmiesi jäljet jättää

ja naurusi pisaroinnin
huulieni ahavassa
vuosisataisessa sieluni myrskynnässä

siksi kysynkin
rakastatko minua vielä
rakastatko yli huomisten
hitaisiin, lyhyisiin askeliimme saakka

silloinkin
kun vapisevat kädet
etsivät haparoiden toisiaan
kyynelten kirvotessa silmistämme

nuoruusvuosien muistelmissa
kun olemme jo lähellä enkeleitä

28

565

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • runo64-1

      ... ei huomaa
      kuinka sinä rinnalla kuin nuppuna olet
      kukkana odottavana
      hellyyden janoisena
      rakkautta kaipaavana
      ja jos sinut huomattaisiin
      niin puhkeaisit loistoosi
      intohimoosi
      kaiken ollessa kuin ennen ...

      ennen kun on myöhäistä.

      taas kuljet kaukana tulevaisuudessa
      ja koskettavuutta tässä on paljon, tosi paljon
      ikuisen rakkauden varjossa joka herättää uinuvat kysymykset.
      pysäyttävää tekstiä.

      hienoa upea hyvä linda !!!

      • lindalinda1

        ja anteeksi kovasti tämä viive, minulla on täällä vieras,
        enkä oikein eilen hänen tullessaan malttanut kuluttaa
        aikaani täällä. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä vastata
        eikä kommentoida, joten vastaan nyt.

        Olet jälleen tulkannut runoani niin vietävän tarkkaan,
        että melkein pahhaa tekkee =)
        Ei kaikki kuitenkaan ole niin synkkää miltä näyttää,
        joskus vain on sellaisia apatian hetkiä, jolloin syntyy
        tämän kaltaisia runoja.

        On pakko ajatella vanhuuttakin, se on niin äärettömän
        lähellä jo.

        Lämmin kiitos Sinulle Runopoika.
        Paitsi että olet mahtava runoilija, olet myös aikamoinen
        ihmistuntijakin.


    • mies-v57

      Luuletko että minun on vaikea
      kaikkien päiviemme jälkeen sanoa:
      tarvitsen sinua. Luuletko että pelkään
      mitä minä sinussa tunnen.

      Rakkautemme, se oli silloin nuoren
      niin kevyttä, kun kesäviljan kypsymistä
      aaltoillen, kuuman tuulen mukana ja
      minä kypsyin sinussa.

      Nauraen minä sanoin silloin silloin
      korvaasi tarvitsevani sinua ja minussa
      eli hymy. Minun Rakkaus nauroi silloin,
      minä sen sylissä.

      Nyt kun vuodet ovat kulkeneet, minä
      tarvitse sinua kuin puu juuriaan, talo
      kivijalkaansa. Sinä olet minulle kokonaan.
      Elämän hiekka valuu tiimalasissani.

      Ja minä tarvitsen sinua.


      http://www.youtube.com/watch?v=OglNPNPWvSo&feature=related


      Kiitos Runostasi.

      Vaikka Rakastaa ikuisuuden,
      sen hehku ei ikinä sammu, lämpö
      haihdu, tunnelma katoa.

      Ja kun Hän sanoo Rakastavansa,
      vaikka sen kuulee tuhat kertaa, sydän
      hyräilee kuin kuulisi ensi kerran.

      Ja antaisi Rakkaalleen siitä hyvästä
      ensi suudelman.

      Rakkausrunossasi on kauneutta ja
      koskettavuutta.

      Runosi koskettaa ja tuntuu, tässä on
      jotain niin aitoa ja syvää sanomaa.

      Todellinen ihmisen viesti Runona,
      joka ei voi jättää ketään kylmäksi.

      "kun olemme jo lähellä enkeleitä"
      Voiko kuivin silmin noin syvää sanomaa lukea?

      Uskomattoman lämmin ja hieno Rakkausrunosi.

      Voimia ja kesän aurinkoa
      Sinulle päivääsi.

      • lindalinda1

        kertakaikkiaan ja sopii kuin nenä päähän oman runosi
        sisältöön. Se on koskettava sisällöltään, kauniisti
        tuot siinä esille ' tarvitsen Sinua '

        ' Luuletko että minun on vaikea
        kaikkien päiviemme jälkeen sanoa:
        tarvitsen sinua '

        Tuo säe ja ajatus on varmasti monelle oikeasti
        vaikeaa sanoa ääneen kaikkin vuosien ja vuosi-
        kymmenten jälkeen. Kaikki vertaukset runossasi
        on taas kerran sellaisella ammattitaidolla valittuja,
        ettei voi kuin silmät ymmyrkäisenä ihastella
        sanojesi rikkautta ja vuolautta.

        Kaksi viimeistä lausetta siinä sitoo kokonaisuuden,
        upean kokonaisuuden.

        Halauksellinen kiitos Sinulle, olet omaa luokkaasi
        niin runoilijana kuin ihmisenäkin.


    • joskus tulee tunne, että pitää kysyä
      rakastatko minua vielä, koska usein vuosien
      mittaa alkaa pitämään kaikkea itsestäänselvyytenä.

      Voi kunpa muistaisimme kaikki, eikä mikään,
      ole koskaan itsestäänselvyys...

      eli rakkautta kannattaisi aina vaalia, mutta se taitaa
      monen kohdalla unohtua, kun arki on astunut elämään,
      mutta... eihän se toki silti sitä tarkoita etteikö rakastaisi?

      Herkkiä asioita käsittelit runossasi jälleen kerran.

      ps. tänä iltana taas lentokone laskeutuu ja viikko seuranpitoa :)

      • lindalinda1

        tulee uskonpuute toisinaan, epävarmuus arjen keskellä
        siitä, onko rakkaus vielä välillämme.
        Niin kuin olen aina sanonut, rakkaus ei katoa, se vain muuttaa
        muotoaan vuosien saatossa. Pitkä liitto muuttuu monelta osin
        rutiiniksi, itsestäänselvyydeksi ja nuoruuden aikainen hurmos
        haalistuu. Rakkaus on silti sisimmässä, vaikkei se roihuakaan
        enää kuten nuorena.

        Niin kuin Jounille sanoin, vanhuus on pelottavan lähellä
        jos Luoja vaan suo sen meille. Varmaan se ja harmaa päivä
        sisimmässä synnyttivät tämän runon, luulen.

        Kiitän pohdiskelevasta kommentistasi ja toivotan muistorikkaita
        hetkiä rakkaidesi parissa, jotka olet saanut vieraaksesi.


    • jiweXXX
      • lindalinda1

        hrrrrrr - niinkö se tekkee, jäätyy. Ei helkkarissa,
        mie en usko siihen, vaikka aihe runossani olikin
        mitä oli. Välinpitämättömyys toki on mahdollista,
        mutta kyyneleetkin kuuluu joskus myös elämään ja rakkauteen.

        Olipa muuten rajua meininkiä tuossa liitteessä,
        ne nuoret, ne nuoret. Tämmöinen melkein wanhus
        ei jaksaisi tuollaista rymyämistä ennää.

        Kiitos kun poikkesit taas, tuli hyvä mieli.

        * rutistus *


      • lindalinda1 kirjoitti:

        hrrrrrr - niinkö se tekkee, jäätyy. Ei helkkarissa,
        mie en usko siihen, vaikka aihe runossani olikin
        mitä oli. Välinpitämättömyys toki on mahdollista,
        mutta kyyneleetkin kuuluu joskus myös elämään ja rakkauteen.

        Olipa muuten rajua meininkiä tuossa liitteessä,
        ne nuoret, ne nuoret. Tämmöinen melkein wanhus
        ei jaksaisi tuollaista rymyämistä ennää.

        Kiitos kun poikkesit taas, tuli hyvä mieli.

        * rutistus *

        kyllä se niin tekee tjn
        pieniä sanoja sinulle "lainattu"
        Hywäksyn itselleni loputtomat oikeudet olla wäärässä, keskeneräinen ja mahdoton,
        herkkätunteinen, ristiriitainen ja synkkä, lempeä, muuttua ja muuttaa mieltä.
        pidättää itselleni loputtomat oikeudet itkeä ja nauraa, ajattelemattomasti, sopimattomisskin yhteyksissä.


      • lindalinda1
        A.DONIS kirjoitti:

        kyllä se niin tekee tjn
        pieniä sanoja sinulle "lainattu"
        Hywäksyn itselleni loputtomat oikeudet olla wäärässä, keskeneräinen ja mahdoton,
        herkkätunteinen, ristiriitainen ja synkkä, lempeä, muuttua ja muuttaa mieltä.
        pidättää itselleni loputtomat oikeudet itkeä ja nauraa, ajattelemattomasti, sopimattomisskin yhteyksissä.

        saa kyllä melkein kyynelen silmäkulmaan, siinä on niin
        paljon sanomaa. Tiedän, että minulla on oikeus itkeä
        ja nauraa, olla oma itseni. Mutta joskus tuntuu, että
        minulla ei muuta olekaan kuin oikeuksia. Siltä, että jokin
        tärkeä asia elämästäni puuttuu. Kaikki on käden ulottuvilla,
        eikä sittenkään.

        Olen eksyksissä näillä poluillani ja odotan, että joku tulee
        ja ottaa kädestä - vie kotiin.

        Miten sitten löysitkään juuri tuon lainauksen, niin se osui
        ja upposi tähän maaperään ja syvälle.

        Kiitos Jiwe/...donis, olet Ystävä isolla yyllä.


      • jiweXXX
        lindalinda1 kirjoitti:

        saa kyllä melkein kyynelen silmäkulmaan, siinä on niin
        paljon sanomaa. Tiedän, että minulla on oikeus itkeä
        ja nauraa, olla oma itseni. Mutta joskus tuntuu, että
        minulla ei muuta olekaan kuin oikeuksia. Siltä, että jokin
        tärkeä asia elämästäni puuttuu. Kaikki on käden ulottuvilla,
        eikä sittenkään.

        Olen eksyksissä näillä poluillani ja odotan, että joku tulee
        ja ottaa kädestä - vie kotiin.

        Miten sitten löysitkään juuri tuon lainauksen, niin se osui
        ja upposi tähän maaperään ja syvälle.

        Kiitos Jiwe/...donis, olet Ystävä isolla yyllä.

        kolme toiwomusta

        monesti toiwon että olisin
        yhtä kokenut kuin wanha
        tai myös wain
        yhtä wiisas kuin olen kokenut
        tai wähintään
        että olisin onnellinen kuin wiisas
        pohjimmaltani
        uskon olewani
        liian tyhmä tjn

        erich fried
        suom. Helinä siikala

        ja taas lainattu :=(

        etsi kirja jossa lukee :=)
        pieniä
        sanoja
        sinulle

        joka etsit itseäsi

        toimittanut helinä siikala

        elämää ei sen enempää :=)


      • lindalinda1
        jiweXXX kirjoitti:

        kolme toiwomusta

        monesti toiwon että olisin
        yhtä kokenut kuin wanha
        tai myös wain
        yhtä wiisas kuin olen kokenut
        tai wähintään
        että olisin onnellinen kuin wiisas
        pohjimmaltani
        uskon olewani
        liian tyhmä tjn

        erich fried
        suom. Helinä siikala

        ja taas lainattu :=(

        etsi kirja jossa lukee :=)
        pieniä
        sanoja
        sinulle

        joka etsit itseäsi

        toimittanut helinä siikala

        elämää ei sen enempää :=)

        tuntuu nimittäin olevan fried:in tekstit sellaisia,
        että ne on kuin omia ajatuksiani todella mahtavasti
        ilmaistuna. Yllätys minulle tässä asiassa on vain se,
        että juuri Sinä olet kiinnostunut lukemaan tuollaisia
        tekstejä ( vai liekkö sittenkään )

        Mutta etsin varmasti seuraavalla kirjastoreissulla
        teoksen käsiini, jos se vaan sieltä löytyy.

        Kiitos lauseista, viisaita ja niin minuun osuvia.


      • jiweXXX
        lindalinda1 kirjoitti:

        tuntuu nimittäin olevan fried:in tekstit sellaisia,
        että ne on kuin omia ajatuksiani todella mahtavasti
        ilmaistuna. Yllätys minulle tässä asiassa on vain se,
        että juuri Sinä olet kiinnostunut lukemaan tuollaisia
        tekstejä ( vai liekkö sittenkään )

        Mutta etsin varmasti seuraavalla kirjastoreissulla
        teoksen käsiini, jos se vaan sieltä löytyy.

        Kiitos lauseista, viisaita ja niin minuun osuvia.

        älä sijoita minua paikalleni mielikuwiesi werkkoon,
        säästä minut ymmärrykseltäsi,
        että wapaana
        saan laulaa lauluani
        oman luontoni willissä kauneudessa.

        peter lauster
        suom helinä siikala

        sama kirja :=(


        minun howikirjantoimittaja piti siitä että luen paljon ja kaikenlaista :=/
        rauha hänen sielulleen


      • jiweXXX
        lindalinda1 kirjoitti:

        tuntuu nimittäin olevan fried:in tekstit sellaisia,
        että ne on kuin omia ajatuksiani todella mahtavasti
        ilmaistuna. Yllätys minulle tässä asiassa on vain se,
        että juuri Sinä olet kiinnostunut lukemaan tuollaisia
        tekstejä ( vai liekkö sittenkään )

        Mutta etsin varmasti seuraavalla kirjastoreissulla
        teoksen käsiini, jos se vaan sieltä löytyy.

        Kiitos lauseista, viisaita ja niin minuun osuvia.

        älä sijoita minua paikalleni mielikuwiesi werkkoon,
        säästä minut ymmärrykseltäsi,
        että wapaana
        saan laulaa lauluani
        oman luontoni willissä kauneudessa.

        peter lauster
        suom helinä siikala

        sama kirja :=(


        minun howikirjantoimittaja piti siitä että luen paljon ja kaikenlaista :=/
        rauha hänen sielulleen


      • lindalinda1
        jiweXXX kirjoitti:

        älä sijoita minua paikalleni mielikuwiesi werkkoon,
        säästä minut ymmärrykseltäsi,
        että wapaana
        saan laulaa lauluani
        oman luontoni willissä kauneudessa.

        peter lauster
        suom helinä siikala

        sama kirja :=(


        minun howikirjantoimittaja piti siitä että luen paljon ja kaikenlaista :=/
        rauha hänen sielulleen

        olipahan taas huikeaa tekstiä tuokin,
        joudun siis etsimään myös kyseisen
        runoilijan ja Siikalan suomentaman
        teoksen.

        Howikirjantoimittajasi sielulle rauha ja Sinulle
        kiitokset näistä antamistasi vinkeistä,
        olen riemumieilin ottanut ne vastaan.


    • Kysymyksesi
      kuin elämänarvojamme itsessämme
      että toisesta pitkässäkin elämänsaatossa
      yhteisellä taipaleella.

      Ei mikään ole itsestään selvyys vain tulee
      pahimmillaan esiin jos tuon perimmäisen
      tunteenluojan jostain syystä menettää.

      Kysymyksenä arvokas ja vastauksena
      kultaakin kalliimpi jos tuohon myöntyväisesti
      vastataan sanoin kuin teoin.

      Peruasiat kuin elämän tarpeet meissä huutavat
      joko äänellään tai hiljaisuudellaan...tulemaan
      lähelle - koskettamaan - Hyväksymään juuri sitä
      mitä todella kaipaamme : Rakkautta

      tämä kosketus
      runostasi tuli
      minulle.

      • lindalinda1

        mikään tässä elämässä tuskin on itsestäänselvyys.
        Pitkä liitto on monisärmäinen, ensin ollaan pilvissä ja
        arjen astuttua kuvaan mukaan, moni asia muuttuu.

        Tarvitsemme jokainen toista ihmistä, olkoon se sitten puoliso
        tai ystävä, yhtä kaikki. Luottamusta ja olkapäätä, johon voi
        painaa pään vaikkapa vain virtuaalisti. Tärkeintä kuitenkin on,
        että on ihminen joka ymmärtää, tukee ja kuuntelee.

        Liitossa vuosien myötä asiat muuttuvat usein rutiininomaisiksi
        ja unohdamme usein tärkeimmän asian - läheisyyden ja
        kosketukset. Rakkaus varmasti elää omaa hiljaista elämäänsä
        sisimmissämme, se pitää vaan joskus herättää uuteen eloon.

        Mietteliäs ja kovin kattava oli ' kosketuksesi ' Dolan. Läpimästi
        siitä kiitän ja toivotan oikein hyvää uutta päivää ja viikkoa.


      • lindalinda1 kirjoitti:

        mikään tässä elämässä tuskin on itsestäänselvyys.
        Pitkä liitto on monisärmäinen, ensin ollaan pilvissä ja
        arjen astuttua kuvaan mukaan, moni asia muuttuu.

        Tarvitsemme jokainen toista ihmistä, olkoon se sitten puoliso
        tai ystävä, yhtä kaikki. Luottamusta ja olkapäätä, johon voi
        painaa pään vaikkapa vain virtuaalisti. Tärkeintä kuitenkin on,
        että on ihminen joka ymmärtää, tukee ja kuuntelee.

        Liitossa vuosien myötä asiat muuttuvat usein rutiininomaisiksi
        ja unohdamme usein tärkeimmän asian - läheisyyden ja
        kosketukset. Rakkaus varmasti elää omaa hiljaista elämäänsä
        sisimmissämme, se pitää vaan joskus herättää uuteen eloon.

        Mietteliäs ja kovin kattava oli ' kosketuksesi ' Dolan. Läpimästi
        siitä kiitän ja toivotan oikein hyvää uutta päivää ja viikkoa.

        Kirjoitat tuntoja jotka elävät jokaisessa meissä,
        milloin mitenkin vaihdellen ja kuinka aina lopulta
        omansa löytävä -
        Turvallinen rakastaa ja turvallinen riidellä että
        turvallinen Rakastaa;näitä me kaikki kaivataan.

        Kaikki mikä on hyvää tuottavaa antaa voimia niin
        virtuaallisesti kuin ja kumppaninsa välillä,sillä ei
        ihminen yhdestä elä vaan koostuu monista hyvistä
        ihmisistä ja eri asioista - vahvuudeksi - yli huomiseen.

        Kosketus - läheisyys, tuo kaiken kattava tunteen
        tavoittaminen toiseen - on elämän lähde.

        Kosketusta Sinulle - yli huomiseen kuin uuden päivän
        valoa.


    • kuinka kaunis

      runosi olisikaan,--mutta vain olisi.
      Myrskyntä sanan visuuaaalinen viesti on kaikkeen muuhun sanomaasi verrattuna rujo, korni täysin epäonnistunut.
      Melkein kuin puhuisit Mörri-Möykystä tässä yhteydessä.

      Tämä on tietenkin vain eräs mielipide, niin kuin joku muukin on sanonut,

      • lindalinda1

        kun se nyt olisi ollut, vaan kun ei.

        Mörri-Möykky kuuluu satujen ja lasten maailmaan,
        enkä mitenkään osaa sijoittaa sitä runooni.
        En vaikka kuinka yritätkin sitä jollain tapaa tähän
        ujuttaa.

        Jos myrskyntä nyt ei ollutkaan visuaalisesti sopiva sana,
        vaan näit sen rujona ja kornina - epäonnistumisena.
        Niin se ei kuule minua häiritse, niin moni muu on kuitenkin
        nähnyt runoni toisenlaisin silmin.

        Mielipiteesi oli Sinun ja kiitän sen rehellisyydestä.
        Kenties olet itse runoilijoiden runoilija ja kirjoitat puhdasta
        ja täydellistä jälkeä.

        Positiivista otetta päivääsi.


      • en täydellinen
        lindalinda1 kirjoitti:

        kun se nyt olisi ollut, vaan kun ei.

        Mörri-Möykky kuuluu satujen ja lasten maailmaan,
        enkä mitenkään osaa sijoittaa sitä runooni.
        En vaikka kuinka yritätkin sitä jollain tapaa tähän
        ujuttaa.

        Jos myrskyntä nyt ei ollutkaan visuaalisesti sopiva sana,
        vaan näit sen rujona ja kornina - epäonnistumisena.
        Niin se ei kuule minua häiritse, niin moni muu on kuitenkin
        nähnyt runoni toisenlaisin silmin.

        Mielipiteesi oli Sinun ja kiitän sen rehellisyydestä.
        Kenties olet itse runoilijoiden runoilija ja kirjoitat puhdasta
        ja täydellistä jälkeä.

        Positiivista otetta päivääsi.

        On suuri ilo tökkiä sinua silloin/tällöin. Puhkeat kukkaan kiihtyessäsi.
        Mutta, katso nyt itsekkin tuota myrskyntää, ja kuitenkin sinulla olisi ollut kymmenittäin vaihtoehtoja.
        Luodessasi kauneutta älä syyllisty tyylivirheisiin
        Lukisit tarkemmin minua, olen puolellasi!


      • lindalinda1
        en täydellinen kirjoitti:

        On suuri ilo tökkiä sinua silloin/tällöin. Puhkeat kukkaan kiihtyessäsi.
        Mutta, katso nyt itsekkin tuota myrskyntää, ja kuitenkin sinulla olisi ollut kymmenittäin vaihtoehtoja.
        Luodessasi kauneutta älä syyllisty tyylivirheisiin
        Lukisit tarkemmin minua, olen puolellasi!

        vai sillä tavalla, huvinsa kullakin * iiiiiso nauruhymiö *
        Ja että vielä kukkaankin puhkean, no johan nyt on markkinat.
        Näillä kymmenillä jos vielä muka muuntuu tuohon, niin on
        kyllä melekonen pakkaus. Vaan Sinäpä et tiedä, millaisen
        tempperamenttipaketin kanssa olet nyt tekemisissä. Saatan
        joskus vielä yllättää Sinut, vaikka häiritseekin suunnattomasti
        olla tekemisissä anonyymin kanssa. Olisi huomattavasti muka-
        vampaa, kun tietäisi kenelle tässä nytkin sieluani puran.

        Olen kuule katsonut sitä myrskyntää joka kerran, kun avaan
        tämän runon tullessani vastailemaan. Toki, toki - varmasti
        olisi ollut kymmenittäin vaihtoehtoja. Mutta turha sitä nyt enää
        on räpiköidä, kun vahinko on jo tapahtunut. Tyylivirheitä sitä-
        paitsi varmasti sattuu muillekin, tuskin olen ainoa lajissani.
        Tietysti puhdas jälki olisi miellyttävää luettavaa, mutta, mutta.

        Höh, en minä ole kuvitellutkaan, että olisit jollain tapaa minua
        vastaan. Mielipiteensä saa ja kuuluukin antaa, kaikki palaute
        on tervetullutta, kunhan se on kirjoitettu korrektisti.

        Kiitos paljon, yritän painaa sanoistasi jotain tulevaisuuden varalle.


    • valohelmi

      voimakasta tunnetta ja rakkautta. Syvää tekstiä. Pidin.

      • lindalinda1

        taisimme olla toinen toistemme runoissa yhtä aikaa.

        Kiitos paljon sanoistasi,
        ne merkitsee minulle enemmän kuin uskotkaan.


    • Kaunista linda hyvin kaunista
      tässä runossasi haikeus saa vallan
      samalla toinen käsi antaa
      rakkautta,,

      tämä kosketti minua
      kiitos :)

      kaikkea hyvää toivottaen

      Yön-Kyynel.

      • lindalinda1

        jäit väliin, toivottavasti ei sattunut =)

        Ihanaa löytää Sinut ystäväni täältä pitkästä aikaa
        ja lukea viestiäsi. Kyllähän se haikeus minussa asuu,
        tuskin koskaan katoaa, niin kauan kuin täällä astun.
        Rakkaus on vain sellainen veijari, että se ei aina ole
        lempeä eikä lähellä. Toisinaan sitä on avitettava, että
        se kuin uudelleen alkaa elämään.

        Yön-kyynel, kiitos on pieni sana mutta täynnä suurta merkitystä.

        Sinua kiitän.


    • Että happi jättää keuhkot
      ilma kulkee vain haukkomalla,
      joskus tuntuu
      että rakkaus on sydämessä
      se ei vaan tule huulille saakka
      SANOINA !

      Missä olet? Etkö kuule
      kuinka kaipuuni huutaa nimeäsi?
      Miksi et ole? Vierelläni kun huuleni
      tavoittelee suudelmaasi?

      Nauratko rakkaudelle?
      Rakastatko hymyllä
      vai sydämellä?
      Onko rakkautesi vain
      mainoslehti?
      Joka heitetään pois
      kun tarkoitus on saavutettu?

      Rakastatko minua?
      Hiuksieni hopeoidussa hohteessa,
      nuoruutemme muistoissa
      vapisevin käsin?

      Ymmärrätkö?
      Myös enkelien siivissä
      asuu rakkaus,
      suuteletko minua
      enkelin siivin hipaisuin?

      Silloinkin tarvitsen SINUA!

      Sinun rakkauttasi!
      Olemustasi!
      Tyhjyyttäsi!
      Enkelin siivin, Sinulle.

      Terv. J

      • lindalinda1

        ellei enemmänkin on runosi J.

        Käsittämättömän koskettavia ja kertovia säkeitä,
        joihin olet löytänyt syvyyttä, säröjä ja ihmisen
        pienuudenkin. Erityisesti minua viehättää omassa
        herkkyydessään runosi loppuosan enkeliosuudet.
        Mutta kyllä kaikissa muissakin on omanlaistaan,
        ihan uniikkia Sinua.

        Kiitokseni kumpuaa sydämestä saakka,
        Sinä olet Runoilja suurella ärrällä. Ja minulla
        on onni olla ystäväsi, tallentaa jokainen runosi
        varmaan talteen.

        Halauksellinen kiitos !


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tiedätkö, että haluaisin panna

      Sinua. Onko sinulla samanlaiset ajatukset ja tunteet?
      Ikävä
      182
      4200
    2. Hyväksytty kaivattusi

      Vartaloa vai et? Rehellinen vastaus
      Ikävä
      33
      1538
    3. Minulta loppuu aika

      Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi
      Ikävä
      40
      1470
    4. Syvälliset keskustelut

      Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen
      Ikävä
      21
      1433
    5. Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi

      mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,
      Ikävä
      17
      1332
    6. Mitä ajattelet

      Kun näet kaivattuasi?
      Ikävä
      107
      1259
    7. Kyllähän tämä vähän kirpaisee

      Mutta oman sisäisen rauhan vuoksi jätän sinut nyt historiaan. Todennäköisesti olet jo sinäkin mennyt eteenpäin. Olipah
      Ikävä
      38
      1167
    8. Moi, nainen

      Tunnustan, olen heikkona sun hymyyn, ja sekään ei auta yhtään, että sulla on täydellinen nenä. Joten ensi kerralla, kun
      Ikävä
      30
      1160
    9. Nyt on pakko tunnustaa

      AA että on ikävä sinua!!
      Ikävä
      12
      1067
    10. Sulla on uskomaton luonne

      Saat minut hetkessä iloiseksi, tai sanotaan nyt niin, että ajatus sinusta saa sydämeni hyppimään riemusta. En vain saa s
      Ikävä
      44
      1018
    Aihe