et ymmärrä mitä teit
kuvittelin
ettei minusta löydy enää suolavettä
puristuakseen kyyneliksi asti
erehdyin
en olekaan sisäisesti kuollut
turta
sanot kantavasi minusta kauniin kuvaa
kehotat rakastumaan
kuvittelemaan miltä kosketus tuntuu
silloin
kun kaksi nälkäistä ihoa kohtaa
valat minuun uskoa minuudestani
naiseudesta
mutta tiedätkö
minusta puuttuu joku osa – palanen
sellainen siru
joka täyttäisi rikkoontuneen sopen sielustani
sillä olen kuin kitara
kitara ilman ainoatakaan kieltä
lupaa
lupaa ettet unohda minua koskaan
vai pyydänkö Sinulta liikaa ?
http://www.youtube.com/watch?v=OQm39D9brkY&feature=related
olenko kohtuuton ?
9
204
Vastaukset
- lumileijona
Tietoisesti sanani kohdistin,
tahallani sinua testasin,
sillä tiesin että olet nainen,
kokonainen ja täynnä elämän voimaa.
Se mitä minä tiedän,
vaikka vaan mieleni kuvaa katselen.
Sellaiseksi sinun on tultava,
kohdattava sisäinen minäsi,
se nainen jonka olet piiloon pistänyt.
Mitä puhetta kielettömästä kitarasta,
jos kielesi on poikki,
etkä enää norjia sormia tottele.
Ole rumpu ja täytä hiljaisuus villillä viidakon kumulla.
Pyydät että en sinua unohtaisi,
pyydätkö liikaa.
Kyllä tuhannesti pyydät liikaa.
Mutta ei sinun minun tahtooni kuulu taipua,
eikä unina minulla olla.
Elä itsellesi,
siten voin sinusta uneksia ja kumuasi kuulla.
Älä siis anna minun sinua unhoittaa.
vai pyydänkö liikaa.- lindalinda1
ehkä tarvitsin sen, ehkä olin sokea - kenties vieläkin.
Nainen, mutta ei kokonainen. Liekkö sitä elämänvoimaa-
kaan, hataralla pohjalla.
Tarkoituksella testaat nytkin, palautteesi jatkolla. Nytkin
joudun nieleskelemään koko ajan, hitto soikoon !
En ymmärrä, mikä henkinen yliote Sinulla minuun oikein
nykyään on. Ja luulenpa niin, että joku muu/muut on pistäneet
minut piiloon. Tai en minä tiedä, liian vaikeaa analysoida koko
soppaa.
Jos minä pyydän tuhannesti liikaa, mitä Sinä sitten teet ?
Mielestäni olemme tuossa asiassa samoissa lähtökuopissa.
Ja entä jos vain haihdun pois maailmastasi, unohdun siitä
vaikenemalla ja piiloutumalla pesäkolooni Sinulta, kaikilta ?
Sinulla ei ole silloin minusta juuri mitään, ei kenelläkään.
Että pitikin taas aamusta painua pinnan alle * huokaus *
Kiitänkö vai moitinko ?
No kiitän, vaikkakin sait jälleen mieleni järkkymään.
- runo64-1
... jätetty ja rikottu vielä lähtiessään
sydän aivan kokonaan
mutta sitä ei voi koskaan korjata
tuskasta luopua
ei vaikka rikkoja takaisin palaisi
rakastamaan ...
jääköön muistot elämään.
herkän kaunista koskettavaa on runosi
ja niin molli voittoista
mutta taidolla kirjoitettu
joten hyvä upea moll !!!- lindalinda1
Lumileijonan herättävä kirje oli se,
joka sai tämän runoni aikaan. Hän tuntee
minua joltakin x-ajalta ja tietää minusta
aikas paljon. Sanoisinko, että hän on
melkoinen terapeutti minulle. Kenties enemmän,
kuin ammatillisen koulutuksen siihen ammat-
tiin saanut henkilö ( olen huomannut sen vasta
viime aikoina, herännyt )
Tässä ei oikeastaan ollutkaan kysymys mistään
rikkojasta, vaan sielun kipeydestä ja huonosta
itsetunnosta jota hän kiitettävällä tavalla on
yrittänyt nostattaa ja valanut minuun uskoa
omaan itseeni ja naiseuteeni.
Mollivoittoista se kieltämättä kyllä on viimeiseen
saakka, mutta ei siitä mitään muutakaan voinut
niissä tunnelmissa syntyä.
Kiitos Sinulle symppis ja ikuinen kannustajani.
- Zakuskat
musta ainakin puuttuu niin iso palanen etten löydä koko ämmää! Musta tällaset puzlet on ihan hanurista. Pitää eheyttää itsensä kipuamalla emotioidensa alkujuurille ja hapuilla sokkona talikolla mörköjä. Ja sitten kun osuu niin se tuntuu varressa, vaikka et mitään näkisi tai muuten huomaisi.
Mulle tämä ainakin on hyvin terapeuttista, vaikka aika raadollista toimintaa.
Ja jos ei muuten osaa mitään soittaa niin ainahan voi soittaa puhelimella... ja senkin voi tehdä niin että valitsee numron umpimähkään ja kun vastataan niin heittää vaan läppää.
oujee- lindalinda1
olen ennenkin sen sanonut, että meissä on jotain sielunkumppanuutta,
mitä se sitten loppujen lopuksi onkaan.
Ja mun mielestä taas tällä saitilla on ihan hemmetisti paljon enemmän
hanurista olevia kirjotuksia, kun mitä itse kirjoitin. Tietty se on persoo-
nakohtaista, kuka minkin tuntee olevan skeidaa. Kuitenkin täällä olen
aika-ajoin lukenut sellasia avauksia, ettei toista kertaa tarvitse saman
kirjoittajan tekstejä avata - kerta riittää.
Olet varmaan oikeassa niiden mörköjen suhteen, kaikilla ei vaan ole
samaa voimaa tarttua siihen varteen jolla tökkiä niitä pois. Ja mä
taidan olla yks niistä, jolla ei ole.
Kirjoittaminen sinällään ON terapeuttista, raadollistakin.
Joo, ainahan voi soittaa vaikka sillä puhelimella. Mä olen kait liiaksikin
häiriköinyt frendejäni öiseen aikaan murheillani, et yritän nykyään
hillitä siinäkin asiassa itseäni. Umpimähkään taas en ala näpelöimään
sitä kapulaa, enkä heittämään täysin anonyymien kanssa läppää. Mä
tarviin kosketuspintaa ihmiseen, eikä se synny vieraan kanssa. Ei
ainakaan mun tapauksessa.
Oujee - thanks. - ajanmittaaja
Musta pala puuttuu,
niin iso että en löydä koko ämmää.
Ehkä et sitten ole ämmä,
ehkä sinusta ei mitään puutu,
ehkä sinussa on jotain liikaa.
Minä mietin,
jotkut ovat kuin arvokkain ruukku,
tai kaunein kukka.
Kaikki ne näkee ja tietää katsovansa
lähes täydellistä .
Mutta tietääkö se kukka,
oivaltaako sen ruukku.
Siksi joillekkin on se sanottava,
jotta tuntiessaan itsensä,
eivät muita vahingoita,
särkyessään.
Joku on aarre arvaamaton,
kauneus katseen alla.
Mutta tyly murskana jalan alla,
ruma omissa käsissään.
Yrittää tuntea rakkaus?
Saavutanko sen itkemällä?
Vai kuuletko sen sanoistani?
Kuuletko etääntyvät askeleet?
Eiiiih, ne lähestyvät Sinua
ei tunnekuollutta voi lähestyä
tunteiden askelin.
Toisesta ihmisestä kantaa
kauniin kuvan,
joka on sielussa,tunteissa
ajatuksissa.
Ajatus on kuin kosketus
jos se tulee sydämestä,
lihallinen himo,
ei täytä rakkauden määrää.
Kaikki me käymme
vajavaisin tuntein,
silti me välitämme
toisistamme!
Kadonneet sanat
jotka lyövät rikki
rakkauden aallokon,
soivat kitarain särkynein
kielin,unelmien todellisuudessa.
Olet ajatuksin minuudessani
koskettaen rakkauden varjoa,
jonka verho aukenee
hellyyden sanoin.
Koskettavaa ! T: J- lindalinda1
jouduin tuolla rr:ssa yhtenä päivänä eräälle kommentoijalleni
vastaamaan, etten löydä yksinkertaisesti sanoja hänen vas-
tarunoonsa ja nyt olen saman tilanteen edessä.
Tiedätkö, runoni sai alkunsa ystäväni kirjeestä jolla hän yritti
valaa uskoa minuun, minuuteeni ja naiseuteeni, jotka joskus
kaikki tuntuu olevan saavuttamattomissa. Että kuljen vain
vailla määränpäätä päivästä toiseen, ilman odotuksia mistään.
Siltikin, että syvällä minussa jossain kuitenkin elää vielä into-
himo ja halu olla NAINEN. Kirje sai minut suorastaan pois
tolaltaan, niin koskettava sanoma siinä minulle oli.
Ja nyt sitten tämä Sinun runosi, liiaksi samaa, liiaksi tunnetta
ja tuntemuksia, jotka olet siihen löytänyt. Ja kuitenkin, sä-
keissäsi on totta enemmän, kuin uskallan ääneen lausua.
Kiitos J. talletan tuon runon erityiseen kansioon, mutta vieläkin
syvemmälle sydämeeni.
Rutistus !
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1824200
- 331538
Minulta loppuu aika
Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi401470Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen211433Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,171332- 1071259
Kyllähän tämä vähän kirpaisee
Mutta oman sisäisen rauhan vuoksi jätän sinut nyt historiaan. Todennäköisesti olet jo sinäkin mennyt eteenpäin. Olipah381167Moi, nainen
Tunnustan, olen heikkona sun hymyyn, ja sekään ei auta yhtään, että sulla on täydellinen nenä. Joten ensi kerralla, kun301160- 121067
Sulla on uskomaton luonne
Saat minut hetkessä iloiseksi, tai sanotaan nyt niin, että ajatus sinusta saa sydämeni hyppimään riemusta. En vain saa s441018