Ei muutama vuosi

voi aikaansaada tätä!?
Tunteettomuus, katkeruuskin, joka ehkä joskus paistaa läpi palsta -ilkeilykirjoituksina; en tarvi ketään, pärjään omillani.
Totta toinen puoli, parempi yksin kuin huonon kaverin kans.
En ala väittää mitään kulisseista, omalla kohdallani oon aikanaan ne kaatanut, ja teen parhaani, etten enää vastaavaan joudu.
Vielä tuolla 40 :lla oli joskus kauniita kirjoituksia, kaipuusta, yksinäisyydestä, joita luki suunnilleen tippa linssissä.
Oletan, että nyttemmin vastaavalle annetaan pa...iset naurut.
Jätetään kommentoimatta tjn.
So what? ;)

40

1120

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Arpiset haavat...

      se voi mielestäni parantaa kipeätkin haavat...Kuitenkin arpi jää...Itse tämän yritän muistaa. Sydämeni on täynnä ARPISIA HAAVOJA; jotkut niistä joten kuten vaan arpeutuneet...Ensimmäinen aviomieheni joka oli kokenut avio-eron lapsuudessaan ja sen tuomat tuskat....minulle viisaasti tästä muistutti...Meillä kun nuoria olimme molemmat oli erittäin ikävä tapa...vetää kokosukumme (minä hänen, ja hän minun) siis haukuimme toistemme suvut..kun emme osaneet lopettaa jotain nyt ihan lapsellista riitaa mekään;))) Nyt en enää muista edes mistä riitelimme, sekin kuuluu osana elämään....;))) Mutta tämä ylpeys kummallakin ja se periksi antamattomuus... Riidan jälkeen hän saattoi sitten sjungaa kitaralla soittaen tämän. Jos, joku sattuu muistamaan sellaisen laulajan kuin Erkki Junkkarinen ja tämän upean tsipaleen: Anna arpisten haavojen olla, niitä auki et repiä saa...

      Nyt tietysti tämän ikäisenä tuon tajuan...Hänen äitinsä oli eron jälkeen aina tätä laulua kuunnellut ja ...opin kuuntelemaan OIKEIN minäkin....vaikka itse laulu saattaa jostakin kovin korni omalla tavalla olla...niin minusta enää ei... joskus sitä toisinaan kuuntelen...ja kuuma kyynel (vaan poskiani pitkin ne vieri...) Naurakoon nyt muut jos haluavat;))) Ei välii.....sanoo Friidu totisena.


      Tsau:Friidu

      • Mulla ei ole oikeastaan kun yksi haava viattomuuden ajalta jolloin uskoi tulevaisuuteen ja oli ihan oikeasti rakastunut. Niin rakastunut, että minne menikin, niin aina vaan ajatteli että jotain hänelle tarvitsee ostaa.
        Elämä voi kuitenkin muuttua. Ympäristö ja kaverit vaikuttavat. Myös politiikalla on ennen ollut sanottavansa.
        Muistot onnellisita hetkistä saa joskus autolla ajellessa oikean kappaleen siivittämänä hyvälle mielelle, tai kyyneleen silmäkulmaan. Aika entinen ei kuitenkaan koskaan palaa.
        Sitä toivoo että voisi edes kerran istua saman pöydän ääressä ja käydä ne asiat läpi mikä meni pieleen, vaikkei se mitään hyödytäkkään.
        http://www.youtube.com/watch?v=4SAE3XQfTY0&feature=related



      • Arpiset haavat...
        Duke.of.America kirjoitti:

        Mulla ei ole oikeastaan kun yksi haava viattomuuden ajalta jolloin uskoi tulevaisuuteen ja oli ihan oikeasti rakastunut. Niin rakastunut, että minne menikin, niin aina vaan ajatteli että jotain hänelle tarvitsee ostaa.
        Elämä voi kuitenkin muuttua. Ympäristö ja kaverit vaikuttavat. Myös politiikalla on ennen ollut sanottavansa.
        Muistot onnellisita hetkistä saa joskus autolla ajellessa oikean kappaleen siivittämänä hyvälle mielelle, tai kyyneleen silmäkulmaan. Aika entinen ei kuitenkaan koskaan palaa.
        Sitä toivoo että voisi edes kerran istua saman pöydän ääressä ja käydä ne asiat läpi mikä meni pieleen, vaikkei se mitään hyödytäkkään.
        http://www.youtube.com/watch?v=4SAE3XQfTY0&feature=related

        ensimmäisen aviomieheni kohdalta..No, sitten omalle tälle toiselle joutunut kertomaan vähän taustoja..miksi näin kävi....Tänään kun tuli tämä: Kadonneen jäljillä...Niin hän otti minut kainolaloon hellästi...sitten huumorilla mentiin lävitse: Sanoi että, mitä jos laitettaisiin ilmoitus tuonne ohjelmaan...Vitsi ex-aviomies asuu Stadissa....mutta, kun ei voi...niin ei voi...tavata...Paljon voisi olla sanomista nyt toisillemme...Kundille sanonut ettei surisi tätä asiaa myöskään. Syy ei ole hänessä. Sydämessäni tiedän faijasi aina Rakastavan sinua...kun oikein kaipaat laita kätesi sydämesi kohdalle tunnet sinäkin...

        Vitsi...Elvis Presleytä....en kuuntele vieläkään;))) Liikaa liittyy tähän mieheen ja hänen musiikkinsa...oma silloinen mies kun hänen biisejään esitti... En tiedä miksi nyt minullakin sellainen ikäkausi..että, kyyneeleet ne tulevat vähän joka asiasta...Ei tarvitse olla kun tunteisiin koskeva musiikki, elokuva, kirja, kaunis kukka;))) Olen täysi höhläksi tullut nyt jo...eikä ikää vielä minullakaan vastahan minä tulen 54 v...siis nuori giltsi..;)))

        Tsau:Friidu

        Joku sainoisi että, hormaaliiset muutokset...varmaan osansa silläkin...mutta, ne muistot;))


      • Arpiset haavat...
        Sibone kirjoitti:

        http://www.youtube.com/watch?v=SzKNZMuyXq4&NR=1

        Kaunista nostalgiaa :)

        vitsi jotain mählään aina vaan en onnistu tuossa linkittämisessä vieläkään...Ehkä pitää kysyä kädestä pitäen kysyä neuvoja isommalta kunnilta minunkin kun tulee himaan käymään...;)) missä mokaan...

        Tsau:Friidu

        Näissä vanhoissa iskelmissä johtuuko siitä että, lapsuudestaan kuitenkin kuuli radiosta...niin jotenkin tuo kieli ja melodia ja sanat nyt tämän ikäisenä puhuttelee eritavoin....Eihän niitä nuorena kuunneltu tai minä en ainakaan kuunnellut...Tultu siis vihdoin keski-ikäänkö? Missäköhän välissä? sekin tapahtui....


      • Arpiset haavat... kirjoitti:

        vitsi jotain mählään aina vaan en onnistu tuossa linkittämisessä vieläkään...Ehkä pitää kysyä kädestä pitäen kysyä neuvoja isommalta kunnilta minunkin kun tulee himaan käymään...;)) missä mokaan...

        Tsau:Friidu

        Näissä vanhoissa iskelmissä johtuuko siitä että, lapsuudestaan kuitenkin kuuli radiosta...niin jotenkin tuo kieli ja melodia ja sanat nyt tämän ikäisenä puhuttelee eritavoin....Eihän niitä nuorena kuunneltu tai minä en ainakaan kuunnellut...Tultu siis vihdoin keski-ikäänkö? Missäköhän välissä? sekin tapahtui....

        kaikki hyvin, kun hymyilet :)
        Ihan oli tuttu mullekin tuo kipale, kuin myös lemppareitani Duken laittama California Dreaming a´la
        Tapani Kansa..
        Hymy huulilla nukkumaan :)


      • Arpiset haavat...
        Sibone kirjoitti:

        kaikki hyvin, kun hymyilet :)
        Ihan oli tuttu mullekin tuo kipale, kuin myös lemppareitani Duken laittama California Dreaming a´la
        Tapani Kansa..
        Hymy huulilla nukkumaan :)

        Sitähän voi ajatella jo näinkin ja pitääkin. Ilman kaikkia näitä kokemuksia en olisi minä;))) Siis ympäristölle ei välttämättä hyvä;))) Mutta, itselleen kyllä....ihmiset jotka katsovat pelkästään elämää rationaalisesti jäävät kyllä monta muistoa vaille;))) siis hyväksi muuttuvat kaikki lopulta...ja ikä se armahtaa;))) meitä jos sen saamme oikein kokea..Höppänä vanhus Friidu: siinhän minäkin...;))) saan palkinnon lopulta ehkä;))) Hyvää Yötä Teillekin, Kiitos mukavasta keskustelutuokiosta Duke ja Sibone...Lähden goisaa minäkin...

        Tsau:Friidu


      • Kizmirri

        Pakilan satakieli? Tai jotain sinne päin ainakin. Asuttiin jossain vaiheessa Maunulan vuokrakasarmeissa, olisko ollut 60-luvun alkua kun sinne muutettiin, niin käytiin Ekin tyttärien kanssa samalla kaupungin kertsillä. Nuorenpaa jotkut yllytti välillä laulamaan, mutta oli niin ujo, että ei onnistunut. Ja vanhempi, no, sillä meni vähän huonosti muuten vaan...


      • Duke.of.America kirjoitti:

        Mulla ei ole oikeastaan kun yksi haava viattomuuden ajalta jolloin uskoi tulevaisuuteen ja oli ihan oikeasti rakastunut. Niin rakastunut, että minne menikin, niin aina vaan ajatteli että jotain hänelle tarvitsee ostaa.
        Elämä voi kuitenkin muuttua. Ympäristö ja kaverit vaikuttavat. Myös politiikalla on ennen ollut sanottavansa.
        Muistot onnellisita hetkistä saa joskus autolla ajellessa oikean kappaleen siivittämänä hyvälle mielelle, tai kyyneleen silmäkulmaan. Aika entinen ei kuitenkaan koskaan palaa.
        Sitä toivoo että voisi edes kerran istua saman pöydän ääressä ja käydä ne asiat läpi mikä meni pieleen, vaikkei se mitään hyödytäkkään.
        http://www.youtube.com/watch?v=4SAE3XQfTY0&feature=related

        Sellanen on aika.. parantaa haavat, kultaa muistot. Mutta vain tiettyyn rajaan asti, joskus joutuu melki miettimään, mikä oli niin kamalaa, että entisestä elämästä oli päästävä pois, onneksi ei kauaa tarvi miettiä :)

        Tuo ostaminen on jännä juttu, mä kans tykkään antaa tärkeälle ihmiselle, ei mitään ihmeitä, kun ei varaakaan. En oo sitä osannu yhdistää sitä rakkauteen, mutta kertoohan se, että toinen on silloin mielessä.
        :)


      • Arrpiset haavat...
        Kizmirri kirjoitti:

        Pakilan satakieli? Tai jotain sinne päin ainakin. Asuttiin jossain vaiheessa Maunulan vuokrakasarmeissa, olisko ollut 60-luvun alkua kun sinne muutettiin, niin käytiin Ekin tyttärien kanssa samalla kaupungin kertsillä. Nuorenpaa jotkut yllytti välillä laulamaan, mutta oli niin ujo, että ei onnistunut. Ja vanhempi, no, sillä meni vähän huonosti muuten vaan...

        nyt kun tuot sanoit...muistan minäkin. Eki kuunnelttiin mekin tai oikeesti jouduttiin kuuntelmaan mutta, ei näitä lauluja silloin ymmärretty mekään...lähinnä Vinkkelin yläkerrassa....meillä kun oli ennen Juttista tai sen avautumista (siis omalla toveriporukalla tapanamme aika usein kokoontua kokousten jälkeen sinne yläkertaan sitten kun varsinaiset kokoukset oli käyty...kuka tuli mistäkin....) Sellainen oma mesta...No, alakerrassa sitten juboxi jossa Ekiä paljon nämä Kallion omat vanhemmat asukkaat silloin kuuntelivat ja tila kun oli avoin..eli oltiin siellä parvella;))) niin...musiikki kuului tottakait....Vitsi...aina kun tämän sen BIISIN kuuleen: Se majatalon usein mieleen palaa....jossa istuin illan hämärät.....tulee omat nuoruuteni Rakkaat toverit kaikki mieleeni....ja jälleen Friidu spiidaa;))) on niin ikävä minullakin niitä tovereita ja niitä aikoja;)))

        Tsau:Friidu


      • Kizmirri
        Kizmirri kirjoitti:

        Pakilan satakieli? Tai jotain sinne päin ainakin. Asuttiin jossain vaiheessa Maunulan vuokrakasarmeissa, olisko ollut 60-luvun alkua kun sinne muutettiin, niin käytiin Ekin tyttärien kanssa samalla kaupungin kertsillä. Nuorenpaa jotkut yllytti välillä laulamaan, mutta oli niin ujo, että ei onnistunut. Ja vanhempi, no, sillä meni vähän huonosti muuten vaan...

        muistivirhe. Oli kyllä vasta 70-luvun alussa, kun Maunulaan muutettiin. Mutta onhan tässä kärvistelty melkein 40 kuumeessa jo kolme päivää, ja asteen vähemmässä pari päivää. Että suotaneen pikku sekoilut tähän hetkeen.


      • Sibone kirjoitti:

        Sellanen on aika.. parantaa haavat, kultaa muistot. Mutta vain tiettyyn rajaan asti, joskus joutuu melki miettimään, mikä oli niin kamalaa, että entisestä elämästä oli päästävä pois, onneksi ei kauaa tarvi miettiä :)

        Tuo ostaminen on jännä juttu, mä kans tykkään antaa tärkeälle ihmiselle, ei mitään ihmeitä, kun ei varaakaan. En oo sitä osannu yhdistää sitä rakkauteen, mutta kertoohan se, että toinen on silloin mielessä.
        :)

        Pysyypähän itsekkin toisen mielessä, kun tavarat muistuttavat ostajasta :) Vaikka eihän sitä niin ajatella. Se antamisen ilo on se tärkein.


      • Duke.of.America kirjoitti:

        Pysyypähän itsekkin toisen mielessä, kun tavarat muistuttavat ostajasta :) Vaikka eihän sitä niin ajatella. Se antamisen ilo on se tärkein.

        Aikas monessa asiassa on kaksi puolta.. vähintään.
        Antamisen ilo on tärkeä, joskus huomaa, että toinen "tarvii" jotain.. eli mun mielestä tarvii ;))


      • Duke.of.America kirjoitti:

        Mulla ei ole oikeastaan kun yksi haava viattomuuden ajalta jolloin uskoi tulevaisuuteen ja oli ihan oikeasti rakastunut. Niin rakastunut, että minne menikin, niin aina vaan ajatteli että jotain hänelle tarvitsee ostaa.
        Elämä voi kuitenkin muuttua. Ympäristö ja kaverit vaikuttavat. Myös politiikalla on ennen ollut sanottavansa.
        Muistot onnellisita hetkistä saa joskus autolla ajellessa oikean kappaleen siivittämänä hyvälle mielelle, tai kyyneleen silmäkulmaan. Aika entinen ei kuitenkaan koskaan palaa.
        Sitä toivoo että voisi edes kerran istua saman pöydän ääressä ja käydä ne asiat läpi mikä meni pieleen, vaikkei se mitään hyödytäkkään.
        http://www.youtube.com/watch?v=4SAE3XQfTY0&feature=related

        Sun linkkis kautta löysin tämän, minusta yksi kauneimmista häävalsseista. Ja ihana Tapani Kansa osaa tulkita.
        Usein ennen kun ne haavat revitään on ensin onnen huuman ja riemun aika.
        Mihin se sitten katoaakaan se Rakkaus, ja milloin se on sitä milloin sitten pelkkää halua.

        http://www.youtube.com/watch?v=3IA8MBbSgc4&feature=related


      • Arpiset haavat...
        Kizmirri kirjoitti:

        muistivirhe. Oli kyllä vasta 70-luvun alussa, kun Maunulaan muutettiin. Mutta onhan tässä kärvistelty melkein 40 kuumeessa jo kolme päivää, ja asteen vähemmässä pari päivää. Että suotaneen pikku sekoilut tähän hetkeen.

        jos, näin järkiperäiseen sekoiluun löytyyn näin pätevä taustatekijä.....vitsi vitsi... Pikaista Paranemista sinulle...

        Tsau:Friidu


    • No, nelikymppisenä ihminen on vielä viettiensä vietävissä, ikä tuo viisautta ja sehän on sitä ettei enää toista jo aiemmin tekemiään virheitä.

      Sitä en hyväksy että viisautta nimitetään katkeruudeksi tai ilkeilyksi. Pitää osata nähdä sanojen taa oikeaan ongelmaan, siihen, että ihmiset haluavat nykyisin muilta enemmän kuin mitä ovat itse muille valmiit antamaan.

      • Pieni yleistys tuossa lopussa sulla !?

        Sekin on totta, että kaikki ei varmaan opi/viisastu koskaan.. eikähän tunteet ja vietit oo synonyymejä.. ainakaan naisille ;)

        Mulla oli myös pieni sana "ehkä" muistaakseni avauksessa, että jos on cool, ei se välttämättä ilmene esim. palstalla ilkeilynä, katkeruutena tms. Mutta on se yksi vaihtoehto..


      • Sibone kirjoitti:

        Pieni yleistys tuossa lopussa sulla !?

        Sekin on totta, että kaikki ei varmaan opi/viisastu koskaan.. eikähän tunteet ja vietit oo synonyymejä.. ainakaan naisille ;)

        Mulla oli myös pieni sana "ehkä" muistaakseni avauksessa, että jos on cool, ei se välttämättä ilmene esim. palstalla ilkeilynä, katkeruutena tms. Mutta on se yksi vaihtoehto..

        Eihän se ole yleistys jos sen käsittää tarkoittavan samaa rajausta minkä aloituksessasi teit. Ne, joilla ei koskaan ole ongelmia, eivät niistä ainakaan näillä palstoilla puhu.


      • yohuuhkaja kirjoitti:

        Eihän se ole yleistys jos sen käsittää tarkoittavan samaa rajausta minkä aloituksessasi teit. Ne, joilla ei koskaan ole ongelmia, eivät niistä ainakaan näillä palstoilla puhu.

        Niin tuota.. nyt mä en enää tiedä, millasen aloituksen oon tehny, kun en pysy mukana.. ikärajoitusta tarkoittanet? ;)
        Se oli jo aika "silmät ristissä" illalla, jokin haikea fiilis.. olin varma, että kukaan ei vastaa.. mukava, että on tullut kommenttia, kiitosta paljo sullekin :)
        Mutta ei se lööperiä silti ollut, jos elämä on järki-ihmiselle komediaa, tunne-ihmiselle tragediaa... harvempi kait edustaa selkeästi toista noista ihmistyypeistä..
        Toinen puoli on joskus pinnalla enemmän kuin toinen.. tarvii vaan toivoa, että molempia löytyy oikealla hetkellä.


      • Arpiset haavat..
        yohuuhkaja kirjoitti:

        Eihän se ole yleistys jos sen käsittää tarkoittavan samaa rajausta minkä aloituksessasi teit. Ne, joilla ei koskaan ole ongelmia, eivät niistä ainakaan näillä palstoilla puhu.

        teoria ja käytännön kokemukset...kun kuitenkin kaksi eri asiaa...minullekin. Kaikkia ei tässä elämässä kuitenkaan ns. opita kirjoista...vaikka paljon sieltä voi oppiakin...Tällä on hyvä lohduttautua;))) Sitten jos, lähtee etsimään kysymystä MIKSI....siitä voikin saada katkeruuden tai vihan sijaan...vaan voimaa itselleen lisää...Kaikkiahan riippuu siitä miten itseämme kohtelemme..lempeästi ymmärtäen...että, emme ole virheettömiä...Vain syyttäen itseämme ja ns. ulkopuolisia tekijöitä elämässämme? Puhtaasti asenne valinta elämään siis...tämäkin.... *Aina on olemassa asioille myös vaihto-ehto miten tarkastella...kysymys on vain halusta..nähdä toinenkin puoli tai kolmas..tai neljäs...jne...Aina ei kuitenkaan tätä korostan se ole yksinkertaista ei mitenkään helppoa....Elämä on aika kova juttu....toisille meistä ja toisille vielä kovempi...toisille taas ei....

        Tsau:Friidu


    • Ja kun mennään kolmekymppisiin, siellä mietitään vielä valintakriteerejä tasolla onko parempi, jos mies on 175 vai pitääkö olla 190 cm pitkä ? :)

      Kyllä kaikki vaan on jo toisin kun nelikymppisenä... enkä kaipaa kyllä sen aikuista käsitystäni elämästä ja ihmisistä takaisin.

      • Mä en oo ajatellu miten suhtaudun milloinkin mihinkin. Ainakaan en muista, että ois koskaan ollu esim. toivomuksia millainen toisen pitäis olla, jos ihmisestä pitää niin pitää.. tai sitten ei..
        Vuosikymmenet vaan vierii, eikä ilmeisesti mitään kehitystä ;))
        Voi voi, ja lämmin leipä ;D


      • Sibone kirjoitti:

        Mä en oo ajatellu miten suhtaudun milloinkin mihinkin. Ainakaan en muista, että ois koskaan ollu esim. toivomuksia millainen toisen pitäis olla, jos ihmisestä pitää niin pitää.. tai sitten ei..
        Vuosikymmenet vaan vierii, eikä ilmeisesti mitään kehitystä ;))
        Voi voi, ja lämmin leipä ;D

        Minä luin tuon kerran kolmekymppisten palstalta ja ihmettelin :) Kuinka pitkä miehen pitää olla.

        Ai toivomuksia millainen toisen pitäisi olla? Kyllä minulla on. Puoleensavetävä pitää olla - eikö sekin ole vaatimus? Ja ystävä, joka rakentaa suhdetta luottamukselle, ei pelkkä pornahtavasti ajatteleva panomies, kun on ne tunteetkin. Tämä toivomuslistan laatiminen on kyllä aika työlästä... En minäkään ole sitä aiemmin osannut laatia. Sellaisen löytäminen ei olekaan kovin helppo tehtävä ainakaan minulle enää tässä iässä ja oman ikäisten joukosta. Muutenhan kaikki kävisi. Ei vaan käy. Eikä toivelistanikaan ole vielä valmis :) Nuorempana saattoi olla vielä lisätoiveitakin, kuten pituus, mutta nyt riittää lyhyempikin lista :) (ei kai tämä niin vakavaa ole)


      • PupuPuskasta kirjoitti:

        Minä luin tuon kerran kolmekymppisten palstalta ja ihmettelin :) Kuinka pitkä miehen pitää olla.

        Ai toivomuksia millainen toisen pitäisi olla? Kyllä minulla on. Puoleensavetävä pitää olla - eikö sekin ole vaatimus? Ja ystävä, joka rakentaa suhdetta luottamukselle, ei pelkkä pornahtavasti ajatteleva panomies, kun on ne tunteetkin. Tämä toivomuslistan laatiminen on kyllä aika työlästä... En minäkään ole sitä aiemmin osannut laatia. Sellaisen löytäminen ei olekaan kovin helppo tehtävä ainakaan minulle enää tässä iässä ja oman ikäisten joukosta. Muutenhan kaikki kävisi. Ei vaan käy. Eikä toivelistanikaan ole vielä valmis :) Nuorempana saattoi olla vielä lisätoiveitakin, kuten pituus, mutta nyt riittää lyhyempikin lista :) (ei kai tämä niin vakavaa ole)

        Ei niin vakavaa :)
        Jouduin jo vähä pyörtään puheitani myöhemmin, mutta tietoista toivelistaa ei ole..
        Jos pitää ihmisestä, kait tämä sillon vetää puoleensa, ne oli nuo ajankäyttö jutut ja muut, jotka tuo
        hankaluuksia.
        Jonkun hajatelma "tahdon tyytyä vähään, mutta valita sen paljosta".. meniköhän lainkaan oikein :))


      • Sibone kirjoitti:

        Ei niin vakavaa :)
        Jouduin jo vähä pyörtään puheitani myöhemmin, mutta tietoista toivelistaa ei ole..
        Jos pitää ihmisestä, kait tämä sillon vetää puoleensa, ne oli nuo ajankäyttö jutut ja muut, jotka tuo
        hankaluuksia.
        Jonkun hajatelma "tahdon tyytyä vähään, mutta valita sen paljosta".. meniköhän lainkaan oikein :))

        Mä oon huomannut, että ne ajatukset, odotukset ja kuvitelmat voivat mennä kahdessa sekunnissa uusiksi. Edellyttää näköhavaintoa. 80 % kommunikaatiosta perustuu ilmeisiin ja eleisiin, kirjoitettu tai puhuttu viestintä on vain jäävuoren huippu ja täynnä väärinymmärryksen mahdollisuuksia. Kuinka vähän sitä tietää?


    • Luulen että useimmat ihmiset yksin asuvat kaipaa toista ihmistä...joskus.
      Useimmat yksin asuvat, jopa mun kaltaiset erakon oloiset ihmiset on yksinäisiä...joskus.
      Ne on hetkiä jotka menevät ohikin kun taas löytää jonkun olennaisen jutun johon innostuu.

      Itse tykkään räytyä oikein kunnon rakkauselokuvien kanssa toisinaan, sekin tekee hyvää sielulle.

      Menneet suhteet on tehneet työnsä, vaikea olis löytää ihmistä joka kestäis niin paljon omassa päässään elävää ihmistä kun olen, ja minä en taas jaksais välttämättä "seurustella" niin paljon kun toinen yleensä haluaa.

      • Hyvä avainsana toi "joskus".. Siinä sitä vaikeutta on, jos haluaa omaa rauhaa, se ei just silloin ole toiselle hyvä ajankohta.
        Mä taisin väittää, aiemmin, etten oo muuttunu.. no en sitä oo ajatellu, mutta kun luin sun kirjoituksen, kyllä sen huomaa, vaikkei asioita erittele.
        Että iän myötä aina vaikeampi löytää oikeaa ihmistä, etenkään, jos ei etsi..;)
        Ihanne ois sydänystävä, yhteinen aika yhteisymmärryksessä sopien.
        Mähän asun pääsääntöisesti yksin, mutta henkilö, jonka haluaisin pitää ainakin vielä rakkaana ystävänä, on vaativampi, kiirehtii asioita.
        Siinä on paljon tasapainoilua, aika näyttää.


    • Kiljusen herrasväki*

      tämä oli oikea TAPPELUPALSTA isoilla kirjaimilla. Vuorokauden aikana saattoi olla 700-800 uutta viestiä. Nyt ei ole niin paljoa kaikissa ikäryhmissä yhteensäkään. Kelaappa n. 4-5 vuotta taaksepäin niin oli vilkasta meininkiä vaan ei ole enää.... missähän kaikki kirjoittajat mahtaa olla?

      • kyllästynyt.........

        Silloin ihmiset vielä pysyivät ´karsinoissaan´ ja nuoret löysivät oivan vattuilupalstan, joillan kirjoittajilla oli mustis ongelmia palstalta poistuneen uroon takia, sairaalloista haukkumista jatkui ja jatkui, nämä ihmiset menivät naamakirjaan ja keskustelevat siellä.
        Uusiin ei ole mitään mielenkiintoa, samat tehtailevat aloituksia joihin ei kiinnosta vastailla.
        Tehkää palstanne, meitä aiempia ei kiinnosta, käyn vilkaisemassa silloin tällöin ja aina ihan uusia niccejä ja nimimerkkejä, ei ketään enää tuttua.
        Osa on hatsan perässä siirtynyt 60v sivulle, josta ei pidetä..ajetaan pois pääasiassa. Eihän he poistu, kunhan riitelevät oikeitten 60v kanssa, ja pitävät iloista seuraa keskenään. Kuin rippikoulu-ikäiset hupakot.
        Tää kuivuu kasaan jos kednah ja teo.... saa olla aina äänessä!


      • Arpiset haavat...
        kyllästynyt......... kirjoitti:

        Silloin ihmiset vielä pysyivät ´karsinoissaan´ ja nuoret löysivät oivan vattuilupalstan, joillan kirjoittajilla oli mustis ongelmia palstalta poistuneen uroon takia, sairaalloista haukkumista jatkui ja jatkui, nämä ihmiset menivät naamakirjaan ja keskustelevat siellä.
        Uusiin ei ole mitään mielenkiintoa, samat tehtailevat aloituksia joihin ei kiinnosta vastailla.
        Tehkää palstanne, meitä aiempia ei kiinnosta, käyn vilkaisemassa silloin tällöin ja aina ihan uusia niccejä ja nimimerkkejä, ei ketään enää tuttua.
        Osa on hatsan perässä siirtynyt 60v sivulle, josta ei pidetä..ajetaan pois pääasiassa. Eihän he poistu, kunhan riitelevät oikeitten 60v kanssa, ja pitävät iloista seuraa keskenään. Kuin rippikoulu-ikäiset hupakot.
        Tää kuivuu kasaan jos kednah ja teo.... saa olla aina äänessä!

        ja ole...Siitä vaan aloituksia tekemään;))) Ongelma myös tämä jos, ilmapiiri jatkuvasti sellainen...että, sitä kritiikkiä tulee aloituksista kaiken aikaa...kukaan ei lopulta viitsi tai uskalla tehdä edes aloituksia...koska aina sitten siinä vaaransa että, ne mollataan totaalisesti myös lyttyyn...tai itse aloittajan tekijä...riippumatta aiheen sisällöstä...saa kuulla kunniansa. Vain sen perusteella että, persoona (siis pelkkänä nettikeskustelija ei kiinnosta jota kuta)...Täällä ei VOI yksin kertaisesti olla aina kaikkien kanssa samaa mieltä ajatuksena minusta sellainen on puhtaasti jo absurdi....Olemme kaikki yksiöiltä ja tämä edelleenkin vapaa-ehtoista. Palstapoliiseja täällä ollut ja tullut ihan riitämiin....Jos, ihmiset vaan keskittyisivät siihen omaan itseensä...kirjoittajina....moni keskustelu hauskakin ei saisi negatiivista loppua...mutta, kun aina mennään (tai näitä kirjoittajia) jotka menevät tähän persoona-ajatteluun. Tulevat ketjuun vain siksi...ei siis aiheen vuoksi...vaan sen vuoksi...että, pääsevät mollaamaan joku niccillä tai ilman sitten itse kirjoittajaa....ja tämä jatkuva arvailu? Kuka kukin on....Minuakin parhaassa tapauksessa luultu Hatsaksi....;))) Kun aloitin täällä vuosia sitten...vitsi kerrankin joku luuli tosissaan että, istumme samaan koneen ääressä ja kirjoittelemme vuorotellen...silloin ei voinut kuin nauraa...Ei auttanut vaikka sanoin moneen kertaan...Olen kyllä nyt yksin kotona naputtelemassa ja mies minulla fisussa;))) mutta mukaavanhan se olisi jos komea uros tässä vieressäni nyt..tuskin olisimme koneella;))))

        Tämä ei suunnattu kehenkään henkilökohtisesti...Kuhan purin mieltä minäkin....siis lue pelkkänä mielipiteenä...vaikka sinulle vastasin...Älä vaan ota henk.kohtaisesti;)))

        Tsau:Friidu


      • fakta-homma....
        Arpiset haavat... kirjoitti:

        ja ole...Siitä vaan aloituksia tekemään;))) Ongelma myös tämä jos, ilmapiiri jatkuvasti sellainen...että, sitä kritiikkiä tulee aloituksista kaiken aikaa...kukaan ei lopulta viitsi tai uskalla tehdä edes aloituksia...koska aina sitten siinä vaaransa että, ne mollataan totaalisesti myös lyttyyn...tai itse aloittajan tekijä...riippumatta aiheen sisällöstä...saa kuulla kunniansa. Vain sen perusteella että, persoona (siis pelkkänä nettikeskustelija ei kiinnosta jota kuta)...Täällä ei VOI yksin kertaisesti olla aina kaikkien kanssa samaa mieltä ajatuksena minusta sellainen on puhtaasti jo absurdi....Olemme kaikki yksiöiltä ja tämä edelleenkin vapaa-ehtoista. Palstapoliiseja täällä ollut ja tullut ihan riitämiin....Jos, ihmiset vaan keskittyisivät siihen omaan itseensä...kirjoittajina....moni keskustelu hauskakin ei saisi negatiivista loppua...mutta, kun aina mennään (tai näitä kirjoittajia) jotka menevät tähän persoona-ajatteluun. Tulevat ketjuun vain siksi...ei siis aiheen vuoksi...vaan sen vuoksi...että, pääsevät mollaamaan joku niccillä tai ilman sitten itse kirjoittajaa....ja tämä jatkuva arvailu? Kuka kukin on....Minuakin parhaassa tapauksessa luultu Hatsaksi....;))) Kun aloitin täällä vuosia sitten...vitsi kerrankin joku luuli tosissaan että, istumme samaan koneen ääressä ja kirjoittelemme vuorotellen...silloin ei voinut kuin nauraa...Ei auttanut vaikka sanoin moneen kertaan...Olen kyllä nyt yksin kotona naputtelemassa ja mies minulla fisussa;))) mutta mukaavanhan se olisi jos komea uros tässä vieressäni nyt..tuskin olisimme koneella;))))

        Tämä ei suunnattu kehenkään henkilökohtisesti...Kuhan purin mieltä minäkin....siis lue pelkkänä mielipiteenä...vaikka sinulle vastasin...Älä vaan ota henk.kohtaisesti;)))

        Tsau:Friidu

        ole enää keskustelijoita.
        Tämä ei ole mikään moite täällä oleville.

        Ikävällä vain muistelen vilkkaita, iloisia ja eläviä keskusteluketjuja muutaman vuoden takaa.
        Näivettynyt on palsta, se on fakta.


      • Ite silmäilly viiskyt plussien palstaa vajaan parin vuoden ajan..
        Aika näkymättömänä, jotta tuskin oon ketään karkottanu ;)
        Jos ne tappelijat on oppinu käyttäytyyn ;) Ei vaan, voihan se olla että yks tai kaks voimahahmoa saattaa vetää väkeä perässään.
        Tuo tuli mullekin mieleen, jos kaikki, jotka ihmettelee missä kaikki, kirjoittais ?)


      • Arpiset haavat...
        fakta-homma.... kirjoitti:

        ole enää keskustelijoita.
        Tämä ei ole mikään moite täällä oleville.

        Ikävällä vain muistelen vilkkaita, iloisia ja eläviä keskusteluketjuja muutaman vuoden takaa.
        Näivettynyt on palsta, se on fakta.

        ikävä minunkin vaikka nyt yhtä Seppää...ja hänen pientä Tiituaan...Hitsi soikoon...niin kauniisti kirjoitti aina todella kauniisti näitä matkakertomuksiaan..maailman teillä kun hänkin yhdessä pikku-Tiitun kanssa maailmaa katseli...ja nämä erittäin kauniin kuvaukselliset maisemakuvaukset missä milloinkin olivat reissaneet....kertoi kuinka kevät tulee Pohjanmaalle ja lumet siellä honkista putoaa.......Mutsini kun lähti sieltä...aikanaan..En koskaan itse ole Pohjanmaalle käynyt sen kummemmin..ohi vaan...Mutta, en tiedä miksi näin tuon kaiken edessäni...kun Seppä siitä kertoi.....näitä tarinoita niin ikävä rauhoittuvat kuin kaunis musiikki minunkin Dorkaa sisäntäsi jollain uskottaman kauniilla tavalla.....Toivon hänelle aina sitä suojelusenkeliä mukaan...vielä nytkin... Hyvä kun en nyt spiidaa...mutta, ei kaukana siitä...

        Sitten ikävä kyllä häntä satutettiin ja pahasti. Tiitulla...Tiitu oli Sepälle erittäin rakas pikku- kani..kun tämä kuoli täällä moni suri yhdessä hänen kanssaan.....Ihmiset ovat niin julmia....tuon jälkeen Sepästä en ole näillä palstoilla kuullut...Seppä hän on suomalainen, rehellinen, raavas rekkamies....miksi hänetkin piti ajaa pois? Ketä muka loukkasi... Kun ihmistä lyödään sillä tavoin...hän lähtee pois..eikä välttämättä palaa koskaan takaisin enää...

        Ikävä Seppää... jos joku ystävällinen sielu osaisi hänelle minun puolestani linkittää jotain todella kaunista joka liittyy tähän ammattiin...siis rekkamiehen ammattiin...Olisin kiitollinen minäkin. Vitsi ei itseltäni onnistu...(ei varmasti edes lue..mutta, jos sattuisi lukemaan) Ajatuksiini nousi vain jostain tuo Seppä...

        Tsau:Friidu

        ja monia muita...huono muistamaan olen nimimerkkejä....kasvot jäävät mieleeni...mutta nimet...


      • Arpiset haavat...

        nyt. G.J...tyhmä et ole ei naisia ja miehiä voi verrata ilmaisutaidossaan;)))) Siinä missä mies on töks...tarkoittaen syvällisesti nainen minä Rakastan sinua usko jo..Nainen lavertelee ja lepertelee hellyysanostonsa siis koko varaston ja vielä vähän lisää...No..mikä on viisautta erilaisuutta vain...lopulta. Mutta, itselläni senkin asian oivaltaminen hitsi....se kesti;))) Hokanut olen vasta nyt...mutta uskon että, mulla voi silti olla vielä toivoa....;))) kehittyä...ehkä? laittaa kuitenkin itselleen aina kysymymerkin koska ei dorkkelimaisesti osaa olla enää siitä IHAN varma;)))

        Tsau:Friidu


      • Arpiset haavat
        Arpiset haavat... kirjoitti:

        ikävä minunkin vaikka nyt yhtä Seppää...ja hänen pientä Tiituaan...Hitsi soikoon...niin kauniisti kirjoitti aina todella kauniisti näitä matkakertomuksiaan..maailman teillä kun hänkin yhdessä pikku-Tiitun kanssa maailmaa katseli...ja nämä erittäin kauniin kuvaukselliset maisemakuvaukset missä milloinkin olivat reissaneet....kertoi kuinka kevät tulee Pohjanmaalle ja lumet siellä honkista putoaa.......Mutsini kun lähti sieltä...aikanaan..En koskaan itse ole Pohjanmaalle käynyt sen kummemmin..ohi vaan...Mutta, en tiedä miksi näin tuon kaiken edessäni...kun Seppä siitä kertoi.....näitä tarinoita niin ikävä rauhoittuvat kuin kaunis musiikki minunkin Dorkaa sisäntäsi jollain uskottaman kauniilla tavalla.....Toivon hänelle aina sitä suojelusenkeliä mukaan...vielä nytkin... Hyvä kun en nyt spiidaa...mutta, ei kaukana siitä...

        Sitten ikävä kyllä häntä satutettiin ja pahasti. Tiitulla...Tiitu oli Sepälle erittäin rakas pikku- kani..kun tämä kuoli täällä moni suri yhdessä hänen kanssaan.....Ihmiset ovat niin julmia....tuon jälkeen Sepästä en ole näillä palstoilla kuullut...Seppä hän on suomalainen, rehellinen, raavas rekkamies....miksi hänetkin piti ajaa pois? Ketä muka loukkasi... Kun ihmistä lyödään sillä tavoin...hän lähtee pois..eikä välttämättä palaa koskaan takaisin enää...

        Ikävä Seppää... jos joku ystävällinen sielu osaisi hänelle minun puolestani linkittää jotain todella kaunista joka liittyy tähän ammattiin...siis rekkamiehen ammattiin...Olisin kiitollinen minäkin. Vitsi ei itseltäni onnistu...(ei varmasti edes lue..mutta, jos sattuisi lukemaan) Ajatuksiini nousi vain jostain tuo Seppä...

        Tsau:Friidu

        ja monia muita...huono muistamaan olen nimimerkkejä....kasvot jäävät mieleeni...mutta nimet...

        nousee aina Seppä tuolla maantiellä kun ajan minäkin...Aika paljon kuitenkin ajan...jostain silloin aina nousee tuulilasiin kuva rekka kun siinä kiitää ohi...Kuva tästä tämän palstan Pohjaalaaaisesta ;)))Sepästä rekkamiehestä... ja pikku-Tiitu siinä ajolaudalla siinä istuu katselee maisemaa...Sepän ajaessa pitkiä matkojaan...yksin tuota rekkaansa säässä kuin säässä...Yöllä ja pimeässä...lumessa ja tuiskussa...vaaroja uhmaten mitään pelkäämättä... Kun itse joskus yösydännä joudun ajamaan maantiellä kohti himaani...niin otan mielelläni aina rekan jos vaan voi...turvakseni eteen ja jään sinne perään roikkumaan;))) Turvalliset punaiset perävalot kun siinä vilkkuvat....on niin hyvä silloin ajaa...kun ikäänkuin menevät ensin...

        Tsau:Friidu


    • Kyllä minun mielestä koko yhteiskuntaan on pesiytynyt tällainen ajatus, että jos aineellinen puoli on kunnossa ihmisellä on silloin kaikki kunnossa,. Siinäkin on totta toinen puoli.
      Sanotaan, viisaus asuu vanhoissa naisissa, siinäkin on osatotuus.
      Kun ihminen joutuu turvautumaan toisen apuun, näkee maailman vähän toisin.
      Oli tuossa Joulun aikaan pieni asia pitkälti yli kahdeksankymppisen naisen luona.

      Hän siinä kahvipöydässä alkoi puhua, että sitä ei arvaa miten tärkeä henkinen puoli ihmiselle on.
      Lääkäri oli hänelle sanonut, ettei vaivojen osalta ole mitään tehtävissä kunnon ja iän huomioonottaen.
      Tämä vanhus oli ollut huonossa kunnossa. Hän siinä sanoi, että alkoi odottaa vaan kuolemaa.
      Oli tullut hoitaja, joka oli puhellut pitkään, ja valanut uskoa, että niin kauan kun elämää on, sitä kannattaa elää,
      Tämä vanhus sanoi, että hän alkoi parantua, on asunut vuoden päivät yksin tällaisessa palvelutalossa.
      Tämä nyt ei kovin hyvin aloitukseen liity, mutta ajattelin, että me emme voimamme tunnossa aina tule ajatelleeksi, mitä sanomamme ja kirjoittamamme vaikuttavat muihin.

      • Hyvä kuuntelijakin on joskus kullanarvoinen.
        Miten se täällä onnistuu, siitä minulla ei ole hönkäsenpöläyksen vertaa näkemystä. Livessäkin siltä osin olen aika huonokuuloinen.


      • Siinä vaaditaan toisen hienovaraista tulkintaa, joka onnistuu vain harvoilta, onneksi:).
        Sitä en ymmärrä, mistä kumpuaa ihmisen tarve kertoa asioitaan, varsinkin vaikeista asioista toiselle ihmiselle. Siinä on aina riskinsä .
        Turvallisempaa kai se olisi sisimpänsä purkaa metsänreunaan tai rantapuille, mutta se ei käy, kummallista.


      • G.J.
        k-kotton kirjoitti:

        Siinä vaaditaan toisen hienovaraista tulkintaa, joka onnistuu vain harvoilta, onneksi:).
        Sitä en ymmärrä, mistä kumpuaa ihmisen tarve kertoa asioitaan, varsinkin vaikeista asioista toiselle ihmiselle. Siinä on aina riskinsä .
        Turvallisempaa kai se olisi sisimpänsä purkaa metsänreunaan tai rantapuille, mutta se ei käy, kummallista.

        oli melkoisen hyvä purkamaan jupinansa liiterissä ;-) eli jokaisella pitäisi olla jokin puolhuomioisesti vietettävä pakkopulla jolloin voi työstää mielenmutkia ja tasata sitä sun tätä ... mu mennee kiuaskärsityksille, nyt


      • Hyvä kun kirjoitit! Nykyisin vanhuksia pyritään pitään omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään, tuodaan ruoka, lääkkeet yms. hoidetaan nopeasti ja rutiininomaisesti. Jos ei läheisiä asu lähellä he ovat todella yksinäisiä.
        Kokemusta vain oman läheiseni osalta.. jonka myös toivoin pääsevän palvelutaloon, siellä ilmeiseti saa halutessaan ikäistään seuraa, tai oman rauhan. Mutta hänen kohdallaan oli vain kotikäyntejä, jopa lääkäri kävi toteamassa, "kaikkihan on hyvin". Pikaisesti katsottuna ulkoisesti näin oli, mutta yksinäinen hän oli, lisäksi mm. muistihäiriöitä, jotka rajoittaa kommunikointia.. niitäkin hän jotenkin häpesi, vaikka muistihoitaja kävi juttelemassa, ja tuntui osaavan asiansa, huumoria, kokemuksia asiasta.

        Tällä sinun mainitsemallasi hoitajalla on ollut aikaa, hän on osannut esittää asian hyvin, ja vanhus on ollut avoin ja vastaanottavainen.

        Lämmin kiitos "puheenvuorostasi" :)


    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tiedätkö, että haluaisin panna

      Sinua. Onko sinulla samanlaiset ajatukset ja tunteet?
      Ikävä
      182
      4200
    2. Hyväksytty kaivattusi

      Vartaloa vai et? Rehellinen vastaus
      Ikävä
      33
      1538
    3. Minulta loppuu aika

      Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi
      Ikävä
      40
      1470
    4. Syvälliset keskustelut

      Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen
      Ikävä
      21
      1433
    5. Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi

      mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,
      Ikävä
      17
      1332
    6. Mitä ajattelet

      Kun näet kaivattuasi?
      Ikävä
      107
      1259
    7. Kyllähän tämä vähän kirpaisee

      Mutta oman sisäisen rauhan vuoksi jätän sinut nyt historiaan. Todennäköisesti olet jo sinäkin mennyt eteenpäin. Olipah
      Ikävä
      38
      1167
    8. Moi, nainen

      Tunnustan, olen heikkona sun hymyyn, ja sekään ei auta yhtään, että sulla on täydellinen nenä. Joten ensi kerralla, kun
      Ikävä
      30
      1160
    9. Nyt on pakko tunnustaa

      AA että on ikävä sinua!!
      Ikävä
      12
      1067
    10. Sulla on uskomaton luonne

      Saat minut hetkessä iloiseksi, tai sanotaan nyt niin, että ajatus sinusta saa sydämeni hyppimään riemusta. En vain saa s
      Ikävä
      44
      1018
    Aihe