Onko kenelläkään haaveita asua ulkomailla jossakin pikkukaupungissa? Minulla on.
Tuolla haluaisin asua. http://www.kamloops.ca/index.shtml
Kaikki haaveet ja unelmat tästä maasta ovat kadonneet aikoja sitten. Tuumin kaikkia kivoja asioita mitä elämän varrella on sattunut ja yksikään ei satu tänne, missä nyt asustelen. Ei ole yhtään miellyttävää kokemusta tai muistamisen arvoista asiaa. Kannattaako yrittää saavuttaa se oma unelma, vai vaan elää päivä kerrallaan kunnes kuolee. Minusta kannattaisi yrittää saavuttaa se onni vaikka jotain joutuisi uhraamaankin jos elämä on muuten tylsää ja yksitoikkoista. :)
Unelma
25
781
Vastaukset
Täällä ei paljon kannata unelmista puhua, voi saada kyynisiä vastauksia.
Mutta itse olen jo vuosia omia unelmiani toteuttanut sitä mukaa kun on mahdollista ollut.
Mulle unelmat on tärkeitä, ja tässä kovassa elämän totuudessa jossa joutuu elämään tälläkin hetkellä suuri voimavara.
Maaliskuussa lähden yhtä unelmaani toteuttamaan.
Nyt asun paikassa josta unelmoin noin 45 vuotta, eli en halua muuttaa muuhun maahan.
Joskus kyllä miettinyt että jos vielä jonnekin muutan niin länsisuomeen, mutta antaas kattoo.Katto sanasieppo iski jälleen järeillä aseilla :D
Olen niin himputin väsynyt, ettei tolpillaan pysy. Ajatuskin juoksee kuin lankakerä.:)
On siellä länsisuomessakin kyllä kauniita paikkoja. Siellä on vaan ne Turkkulaiset liian lähellä, mutta Reposaareenhan pääsee hyvin karkuun, jos vaan löytää sen Reposaaren. Kaaaunista paikkaa.Duke.of.America kirjoitti:
Katto sanasieppo iski jälleen järeillä aseilla :D
Olen niin himputin väsynyt, ettei tolpillaan pysy. Ajatuskin juoksee kuin lankakerä.:)
On siellä länsisuomessakin kyllä kauniita paikkoja. Siellä on vaan ne Turkkulaiset liian lähellä, mutta Reposaareenhan pääsee hyvin karkuun, jos vaan löytää sen Reposaaren. Kaaaunista paikkaa.Olipas hauska sanasieppoilu ;))
Mulla oikeastaa toi mieli sinne Turkkusen suuntaan oliskin.
Se saaristo on siellä niin mahtava että menis monta kesää sitä rämpiessä.
Ja silloin kun systerin siellä ajeltiin oli mantereillakin niin tosi monta paikkaa jotka jäi tutkimusten ulkopuolelle.
Yks tai kaks kesää ei riittäis siellä, ei ehkä loppuelämäkään.
Ja ne ihmiset siellä oli ihan mahtavia. Kerrankin apua tuli jo ennen kun kerittiin edes kysymään.
Kannattaa tietenkin yrittää ja onnea tiellesi kohti omaa unelmaasi !
- unelmaonnesta ..
että onnen tavoittelu on sen tavoittamista tärkeämpää.
Unelma onnesta on täydellinen, lopputulos ehkä ei olekaan, useinmiten.- ukkona
ja samaa mieltä. Varmempi tyytyä vain siihen unelmointiin.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011011913026264_uu.shtml Työelämän soveltuvuustesteissä luonnehtivat kallonporaajat minua mm. väitteellä että pidän enemmän matkan teosta kuin perillä olosta!
Tuntuu soveltuvan myös "siviilielämäänkin".
Olen aikanaan asunut pienessä,idyllisessä kaupungissa Blekingissä, Tukholman lähistöllä Södertäljessä ja lyhyempiä aikoja muuallakin Skandinaviassa.
En juurtunut mihinkään.
Hankkiessamme Espanjan asuntomme oli kaupunki unelias 35000:n asukkaan umpiespanjalainen taajama vanhoine luonnonkivirakennuksineen.
Heinä-elokuussa touhu oli pirteämpää.
Nyt asukkaita on yli 120000 ja päivisin kielisekamelskalta ei voi välttyä.
Ei minulla mitään unelmapaikkaa ole mutta jos täytyisi ryhtyä teoretisoimaan niin Itävallan länsiosat olisivat vahvoilla.
Maisemien ja varsinkin ihmisten vuoksi.
Toinen harkittava paikka olisi Azorit. Nykymakuun vielä turhan uneliaat mutta eiköhän tässä itselläkin kierrokset vähitellen hiljene.
Kun saavuttaa tavoitteensa niin seuraavaa ryhtyy suunnittelemaan.
Paraneekohan tästä?Minua alkoi mietityttämään tuo, kun sanotaan vaikka matkan olevan tärkeämpää kuin päämäärä... En allekirjoittaisi sitä täysin. Omat toteutuneet unelmani ovat onnistuneet joskus jopa yli odotusten. Tulee mieleen yrittäminen ja lasten saaminen. Molemmat toivat toteutuessaan elämääni myös onnellisuutta, vaikka sitä ei muissa asioissa olisi ollutkaan ja sitä kautta voimaa jaksaa omaa arkea. Toinen niistä on nyt särkynyt unelma, josta luopuminen ns. kunnialla oli minulle myös tosi tärkeää, lapset ovat yhä - heistä ei ole tarvinnut vielä luopua. Olen siis kokenut, että elin täyttä elämää nimenomaan kun koin saavuttaneeni oman unelmani. Siksi sanon niille joilla on unelma, että ilman muuta kannattaa koettaa toteuttaa, mutta unelman kannattaa olla varmaan realistinen toteutettavaksi.
PupuPuskasta kirjoitti:
Minua alkoi mietityttämään tuo, kun sanotaan vaikka matkan olevan tärkeämpää kuin päämäärä... En allekirjoittaisi sitä täysin. Omat toteutuneet unelmani ovat onnistuneet joskus jopa yli odotusten. Tulee mieleen yrittäminen ja lasten saaminen. Molemmat toivat toteutuessaan elämääni myös onnellisuutta, vaikka sitä ei muissa asioissa olisi ollutkaan ja sitä kautta voimaa jaksaa omaa arkea. Toinen niistä on nyt särkynyt unelma, josta luopuminen ns. kunnialla oli minulle myös tosi tärkeää, lapset ovat yhä - heistä ei ole tarvinnut vielä luopua. Olen siis kokenut, että elin täyttä elämää nimenomaan kun koin saavuttaneeni oman unelmani. Siksi sanon niille joilla on unelma, että ilman muuta kannattaa koettaa toteuttaa, mutta unelman kannattaa olla varmaan realistinen toteutettavaksi.
En minäkään allekirjoittaisi. Olin matkalla paikasta toiseen 10 vuotta, nyt olen ollut 3 paikoillani kun tuli niin hirmuinen stressi, jokapaikkaan olisi pitänyt riittää, enkä kuitenkaan riittänyt. Liekö se meidän naisimmeisten vaiva...?
Minäkin olen yrittänyt yksin ja yhdessä, lapsiakin tullut joten tähän ikään mennessä hirmuinen määrä elettyä elämää. Lasken aina niin, että kun aloitin 15 vuotiaana kersana (oma viimeinen nyt 15 v) oman elämäni poissa kotoa, tippa silmässä ikkunasta katsellen kun oli äitiä ikävä (nyt se kyllä naurattaa), olen ollut eläkeiässä jo kauan...
Tosin se Unelma on jäänyt toteutumatta, mutta odottelen Onnia:)firefox58 kirjoitti:
En minäkään allekirjoittaisi. Olin matkalla paikasta toiseen 10 vuotta, nyt olen ollut 3 paikoillani kun tuli niin hirmuinen stressi, jokapaikkaan olisi pitänyt riittää, enkä kuitenkaan riittänyt. Liekö se meidän naisimmeisten vaiva...?
Minäkin olen yrittänyt yksin ja yhdessä, lapsiakin tullut joten tähän ikään mennessä hirmuinen määrä elettyä elämää. Lasken aina niin, että kun aloitin 15 vuotiaana kersana (oma viimeinen nyt 15 v) oman elämäni poissa kotoa, tippa silmässä ikkunasta katsellen kun oli äitiä ikävä (nyt se kyllä naurattaa), olen ollut eläkeiässä jo kauan...
Tosin se Unelma on jäänyt toteutumatta, mutta odottelen Onnia:)Minäkin olen aika vanha sillä periaatteella, kun ne lomat ja viikonloppuvapaat jäivät vuosikaudet pitämättä. Ehkä minullakin tulee vielä ennen eläkeikää edes yksi kesäloma :) Näillä näkymin sellaisia ei ole näkösällä. Unelmahan sekin olisi.
Onni taas tuskin koskaan tulee osumaan kohdalleni, koska on minut väistänyt tähänkin ikään asti. :)
- Heikunkeikku
Tämä talviaika kun ei ole meikäläisen "heiniä", niin tulee sanottua, että olisi mukava asua jossakin lämpimässä maassa. Talven pakkasten kääriytyessä mun niskaani ja pimeyden viipyisyys, saa sisuksen ajatukset lentämään suoraa jonnekin etelän maahan. Usein "näen" itseni Kreikassa, nuuhkimassa sieraimet leviällä pehmoista ja lämpöistä tuulta.
Mutta nuo tuommoiset lentelemiset ovat pelkkiä aatoksia, jotka eivät ihan Oikeasti tarkoita sitä, että haluni olisi muuttaa pois täältä Vaasasta. Ja jos ihan rehellinen oon, niin talviaika ei ole aivan NIIIIIN inho-äklö-yököttävä, kuin olen antanut ymmärtää.:) Toki olen vetämättömämpi talvella, mutta suohon en itseäni kuitenkaan työnnä. Se yli-valitus auttaa olotilaa:).
Lapset ja lapsenlapset asuvat Suomessa. En koskaan voisi muuttaa niin kauas, että näkisin niitä vain aniharvoin. He ovat minulle hyvin tärkeitä.
Olen juurtunut tänne Vaasaan. Tämä on minun paikkani. Täällä on tapahtunut kaikki se tärkeä, ihana, kaunis ja mitä vielä lisäis?..., että tunnen suuuuuuuuurta lämpöä tätä paikkaa kohtaan.
Jos tuntee, että elämä on tylsää, niin ehdottomasti täytyy mietiskellä, että mitä pitäisi tehdä saadakseen olon tyytyväiseksi. Jos sisus on kutkuttavan tyytyväinen, niin kykenee nauttimaan täysillä kaikista pienistäkin asioista.
Tällä hetkellä mun "unelmani" on yksinkertaisesti vain päästä takaisin entiseen liikunnallisempaan elelemiseen. Ittestähän se on kiinni, juu juu, ja olenkin jo aloittanut tämän itteni "muuttamisen". Ans kattoo miten käy.
Tämä nyt ei liittynyt aloitukseen, kuhan sanoin. - My Dream
loppuun saakka. Kun ihminen lakkaa unelmoista, hän kuolee fyysisesti. Itse tähän uskon. Viis, siitä toteutuvatko unelmat sitten käytännössä koskaan edes...Kyllä. Minäkin unelmoin asuvani jossain ihan muualla lopun elämääni kuin Suomessa...
*En oikein usko näihin ns. näkijöihin....Kerran kuitenkin yksi tällainen ns. näkijä ihminen annoin hänen katsoa kättäni...tästä jo aikaa pian toistakymmentä vuotta...Sanoi minulle, et tule Suomessa loppu-eläämäsi;))) Ooh..voipa kun unelmani toteutuisi...siis Friiduhan ei ole dorka;))) tai on ja ei ole..;))) Siinä oli yksi erittäin kummallinen juttu...hän tiesi asioista joita en ollut hänelle puhunut...siis siihen astisessa elämässäni tapahtuneista...se oli jännä kokemus....sinänsä...
No, nämä maat, Latvia, Viro tai yllättäen kyllä Espanja...mutta, ei tämä ns. tursmiEspanja....vaan Espanja maat tällähetkellä jonne haluaisin...Tähän tietysti kohdemaa vaihtelee...;))) vielä...;)))
Tsau:Friidu - yxvaan2
valmistelemas itselleni vuokra-asuntoa pieneltä saarelta Atlantissa.
Käyn nyt keväällä vilkaisemassa paikan ja olen siellä jo sopinu tapavani siellä asuvan suomalaisen.
Alamme katseleen mulle paikkaa saarelta.
Muutan sinne pysyvästi eläkeellä - ...
Ensinnäkään pikkukaupungit ei kiinnosta, ahtaita, sulkeutuneita paikkoja.
Toisekseen ulkomailla asuminen ei enää kiinnosta. Pitää opetella paikalliset tavat, koodit, kulttuurijutut, kieltäkin, aina paikallisia murteita jne. Onhan ne silleen mielenkiintoisia, mutta sopiva annos on jokin turistimatka.
Vähän ikäkysymyskin. Jotenkin haluaa tasaista, tylsääkin normieloa, ei suuria mullistuksia.
Mutta jos jotain suurempaa muutosta alkaisi haahuilemaan, kyllä se menisi sitten jonekin aivan eri akselille kuin englanninkieliseen pikkukaupunkiin. Jos kuntoa olisi enenpi, hylkeenpyynti jossain napajäätiköllä, asuminen iglussa jne kiinnostaisi. Tai sitten muuttaminen afrikkaan. Periaatteella ukko ja varusteet pudotetaan lentokoneesta viidakkoon, tehköön siellä mitä haluaa.
Mutta kuten sanottua, noit on niitä juttuja, joitten aika oli ja meni jo.
=DW=- Heikunkeikku
Luettuani sinun kommenttisi, revähytin mun silmät (sielun) leviälle ja asetin itseni hylkeenpyynti-immeiseksi napajäätikölle. Voi kauhiaa paikkaa, miten näin itteni rääkymässä kylmyyden takia ja sitten niitten hylkeitten puolesta kans voivottelisin.
Sitten pyyhälsin napajäätiköltä Afrikan viidakkoon ja sielä näin itseni kirmailemassa pakokauhun vallassa kaikkia niitä myrkkykäärmeitä ja hämähäkkejä pakoon.:) Pimeän aikana liikuttelisin hörökorviani ja kuuntelisin, josko joku villipeto hyppäisi niskaan.
Huomaan olevani aikamoinen Mamis. Oikein mamisten mamis. Oon kaiketi täällä peräkyläs asunut jo Niiiiin kauan, että en kaiketi kykenisi lähtemään yhtikäs minnekään, ainakaan rohkealla mielialalla.
En menisi edes lomailemaan yksin. Ei yhtään hutsituttaisi. Toki nyt sentäs uskaltaisin, mutta tympeetä olis kattella kaikkia ihania maisemia ja muuta mukavaa, eikä voisi Jakaa niitä iloja kenenkään kanssa.
Hienoa, että on kuitenkin semmosia rohkeampia tyyppejä olemas.
Mutta yks tykkää jostakin ja toinen taas sitten jostakin muusta, näinhän se kaiketi menöö.
Pääasia on, että on tyytyväinen elämäänsä, teki sitten ihan-ihan mitä vaan.
ulkomailla pikkukaupungissa. Asun Suomessa pikkukaupungissa ja varsin erikoisessa paikassa ja tässä on unelman toteutusta ihan tarpeeksi. 40 vuoden pääkaupungissa asumisen jälkeen tämä tuntuu ihmisen kokoiselta asuinpaikalta. Ei tämä silti mikään paratiisi ole. Esimerkiksi kunnallispolitiikassa on aivan liian vähän asiantuntemusta, mutta se tuskin on vain tämän kaupungin ongelma. Kylässä, jossa asun tunnen suurin piirtein ne ihmiset, jotka kannattaa tuntea ja meillä on oikein kiva käsityöläis-, taiteilijayhteisö, jonka huomassa ihminen todella tunteen olevansa yhteisön jäsen.
- My Dream
paikkasi on muuten varmasti paratiisi...en sillä. Tätä vaan että, jos, jotain positiivista halutaan sanoa...isoimmissa (siis vitsi...vitsi..Friidulle niin Rakas Stadi...) eihän se edes iso..vaan ihanan kotikutoinen mesta...asiaan nyt Friidu: niin...olin sanomassa tämä kunnllispoliitikan aihettamat pakolliset kustannukset niistä voisikin tehdä oman aloitteen;)) Jos, ajattelen Suomen isompia kaupunkeja Stadin lisäksi niin tämä yksi hyvä puoli niillä on sanoisin jopa etu...siellä on (niillä on) monen laisia erilaisia sairaalaloita Yliopiston Keskussairaalat ja lisäksi kuntien omat sairaalat....eli voidaan saada palvelut läheltä tarvittaessa...Sitten tämä tietynlaiten anonyymisyys;))) kun väkeä on enemmän sellainen vähän ikävä ( en itse kokenut) mutta kuullut muilta..Pienissä paikkakunnissa tämä juoruilu ja tämä että, uusien asukkaiden ei välttämättä niin helppo päästä tavallaan sisään...siihen snadiin piiriin...voi mennä vuosia....Tätä ongelmaa taas isommissa paikoissa ei ole..niinkään...koska voit olla tavallaan se Dorka oma itsesi...tai minä olen aina näin sen kokenut;)) Tätä ei voida yleistää eikä pidä...Kokemus henk.kohtainen...
Tsau:Friidu
Jaa, haaveita on vaikka minkälaisia. Toistaiseksi ei ole selkeytynyt minkä niistä lopulta haluan toteuttaa, jokunen vuosi tässä on aikaa miettiä. Ainakin niin kuvittelen, vaikka toisaalta (kun tälläkin hetkellä hyvä ystävä on joutunut parin viikon varoituksella panemaan koko elämänsä peliin) huomisesta ei kukaan tiedä mitään.
Jaa, kyllä minä mieluusti menisin asumaan jonnekin Alppien rinteille jossa alppikukat nousevat vielä lumisesta maasta. Kuvittelen siellä ilman olevan puhdasta ja veden kirkasta, kalojen syömäkelpoisia ja ihmisten elämän kiireetöntä. Aurinko lämmittäää aikaisin keväällä myöhään syksyyn, talvi on mahdollisimman lyhyt vuodenaika. Sulavat lumet lirisisivät pitkin vuorten rinteitä, loska-ajat voisi unohtaa...
No täällä missä nyt asustelen, on vaaramaisemat ja metsiä (tuo parkkipaikka välissä harmittaa), aurinkokin paistaa tähän aina jos se sattuu näkymään. Lunta on niin maan perusteellisesti, että eilen ajattelin käveleväni tunneleissa, metsätkin ovat sitä nyt niin täynnä, ettei niihin pääse tällainen lyhytjalkainen tapertaja.
Täytyy olla realisti, vaikka vielä on luultavasti paljon aikaa jäljellä, ja miettiä vaan niitä hyviä puolia mitä tästä ja nyt löytyy, olla iloinen tulevasta jos Onni sattuisi potkaisemaan persuuksiin:)Sieluni silmillä näin kuinka Onni otti ja potkaisi persuuksiin sinua.
Hymy tuli väkisinkin huulilleni.
- kawe
kannalta olisi kova homma *muuttaa noin kauas Duke, mieti sitä. Haaveita pitää / saa olla, eihän kaikkea kuitenkaan todellisuudessa voi saada, edes rahalla. esim. terveyttä...
Kun / jos mitottaa haaveensa hiukka matalammalle tasolle mahdollisuudet paranevat oitis ja toteuttaa niitä sitten jo nuorempana mahd mukaan. Elämätön elämä on jotenkin hukkaan heitetty unelma samalla, siis jos tuntuu tässä vaiheessa ettei odota kuin kuolemaa, eikö. ..
Omat teinihaaveet, joista kavereiden kanssa haikailtiin n. 13v. ikäisinä, on toteutuneet *korkojen kanssa.
Paljon olen saanut elämältä, mutta *todella paljosta joutunut luopumaan ja kuumia kyyneleitä vuodattanut, siksi ne hyvät tuntuvat kultaakin kalliimmilta.
Tuohon aloitukseen voisi tietysti laittaa esim. Toscanan jossa olen käynyt, voisi olla hieno paikka asustella vaikka jonkin aikaa pikkukylässä ja seurailla italialaista meininkiä. Historian ja kulttuurin harrastajana Rooma on hiipuvana haaveena, ehkäpä vielä...........- My Dream
äidillä oli sama haave. Hän toteutti sen elämänsä aikana. Yhdessä Faijani kanssa...He lähtivät Italiaan. Suuri historian harrastaja hänkin..Tuo antiikin historia oli sellainen joka häntä erityisesti kiinnosti maana taas Italia..Hän ei koskaan halunut näille ns. etelän lomamatkoille (rannoille)...sitten kun Faijani sai periä omat vanhempansa...hän rakasti äitiäni...he toteuttavit tuo yhteisen unelmansa...lähtivät Italiaan;)) minusta siinä oli jotain upeeta..Faija katsoi ettei fyrkalla enää väliä...vaan nyt annetaan palaa;)) Tuo historiaan kiinnostus minullakin tuli jo varhain johtuen varmasti tästä äitini intohimosta;)) historia kiinnostanut aina samoin siinä sivussa tämä kulttuuri...Sitä on vähän laiska....Sain nyt kuitenkin tilattu jälleen meille neljälle teatteriliput Lahden teatteriin...viikonpäästä...siellä sellainen uusi näytelmä nyt kun menee kuin: Varasto;))saa ensi illan tässä piakkoin...
Tsau:Friidu - My Dream
My Dream kirjoitti:
äidillä oli sama haave. Hän toteutti sen elämänsä aikana. Yhdessä Faijani kanssa...He lähtivät Italiaan. Suuri historian harrastaja hänkin..Tuo antiikin historia oli sellainen joka häntä erityisesti kiinnosti maana taas Italia..Hän ei koskaan halunut näille ns. etelän lomamatkoille (rannoille)...sitten kun Faijani sai periä omat vanhempansa...hän rakasti äitiäni...he toteuttavit tuo yhteisen unelmansa...lähtivät Italiaan;)) minusta siinä oli jotain upeeta..Faija katsoi ettei fyrkalla enää väliä...vaan nyt annetaan palaa;)) Tuo historiaan kiinnostus minullakin tuli jo varhain johtuen varmasti tästä äitini intohimosta;)) historia kiinnostanut aina samoin siinä sivussa tämä kulttuuri...Sitä on vähän laiska....Sain nyt kuitenkin tilattu jälleen meille neljälle teatteriliput Lahden teatteriin...viikonpäästä...siellä sellainen uusi näytelmä nyt kun menee kuin: Varasto;))saa ensi illan tässä piakkoin...
Tsau:Friidumaa jonne haluasin...yksi monista..mutta, ehkä joskus..)))
Tsau:Friiu
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1824300
- 341584
Minulta loppuu aika
Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi401500Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen251484Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,201375- 1121306
Moi, nainen
Tunnustan, olen heikkona sun hymyyn, ja sekään ei auta yhtään, että sulla on täydellinen nenä. Joten ensi kerralla, kun301190Kyllähän tämä vähän kirpaisee
Mutta oman sisäisen rauhan vuoksi jätän sinut nyt historiaan. Todennäköisesti olet jo sinäkin mennyt eteenpäin. Olipah381187- 191149
Sulla on uskomaton luonne
Saat minut hetkessä iloiseksi, tai sanotaan nyt niin, että ajatus sinusta saa sydämeni hyppimään riemusta. En vain saa s441038