Voisiko joku kertoa mitä iloa vanhenemisessa on. Itse olen 53 v. ja yksinäisyys on iän mukana lisääntynyt. Lapset ovat aikuisia eivätkä enää tarvitse ja elävät omaa elämää.Tosin meillä on läheiset suhteet ja näemme usein. Fyysiset muutokset vaivaavat minua. On vaikea hyväksyä iän mukanaan tuomia muutoksia ja kremppoja. Ulkonäkö muuttuu, nivelet jäykistyy, väsyy entistä helpommin. Ajattelen kauhulla millaista elämäni mahtaa olla 10 tai 20 vuoden kuluttua. Siis kertokaa miten ikääntymisestä voi saada myös iloa irti.
mitä iloa vanhenemisesta
iloa elämään
121
5758
Vastaukset
On monia tapoja. Voi tuuletella vanhoja rutiinejaan, harrastella jotakin, käydä kotinsa ulkopuolella matkoilla, tilaisuuksissa tai vaikka vain kaupungilla kävelemässä ja kahvia tms juomassa tai jos maalla niin lenkillä lähimaastossa, pilkillä jne. Valittaminen kannattaa unohtaa kokonaan ja keskittyä löytämään mukavia asioita ympäriltään. Oma asenne on paras elämänlaadun kohottaja.
- ,.--.,,.--.,
koittaa heille, joilla sitä syystä tai toisesta ei ole ollut.
On ollut pakkoa ja sitoutumisia sinne sun tänne.
Kun ei niitä ole ollut, kysyn ihan samaa, kuin sinäkin.
Krempat ja monilla yksinjäänti, mitä iloa siitä voi repiä?
Itse elän päivän kerrallaan, en kanna huolta noin kauas, kuin sinä kirjoitat.- silti lähes onnellin
olisi kiva nauttia edes jollakin tavalla vanhenemisesta, mutta ei - kun et saa lakujasi maksettua palkallasi - juuri ja juuri vuokran maksettua - ei tässä kauheesti voi vanhenemisestakan nauttia - kysynpä siis - mitä ja miten
ilkona käyn kun ilmat sallii ja vaatteet - miulla ei ole tuollaisia upeita talvivarusteita kuin tuolla ulkona näkyy, joten pakkaset on olleet minulle hiukkasen liikaa
eli näin - toivottelen kaikesta huolimatta jokaiselle ikääntyvälle - kaikki te perässä tulette - onnea ja iloa elämään, pitäkää se lippu korkealla vaikkeuksienkin edessä
ja vaikka toi wahlroos kuinka yrittää meitä köyhiä mollata ja haukkua, niin pää pystyyn - me olemme tehneet ikämme töitä, se äijä ei päivääkään, ei ikinä ja on tyhmä kuin saapas, koska ei osaa arvostaa hänenkin eläkkeensä maksajia - huopikkaat huopikkaa
silti lähes onnellin kirjoitti:
olisi kiva nauttia edes jollakin tavalla vanhenemisesta, mutta ei - kun et saa lakujasi maksettua palkallasi - juuri ja juuri vuokran maksettua - ei tässä kauheesti voi vanhenemisestakan nauttia - kysynpä siis - mitä ja miten
ilkona käyn kun ilmat sallii ja vaatteet - miulla ei ole tuollaisia upeita talvivarusteita kuin tuolla ulkona näkyy, joten pakkaset on olleet minulle hiukkasen liikaa
eli näin - toivottelen kaikesta huolimatta jokaiselle ikääntyvälle - kaikki te perässä tulette - onnea ja iloa elämään, pitäkää se lippu korkealla vaikkeuksienkin edessä
ja vaikka toi wahlroos kuinka yrittää meitä köyhiä mollata ja haukkua, niin pää pystyyn - me olemme tehneet ikämme töitä, se äijä ei päivääkään, ei ikinä ja on tyhmä kuin saapas, koska ei osaa arvostaa hänenkin eläkkeensä maksajiaMiksi pitäis omistaa "upeita" talvivarusteita, riittää kun pysyy lämpimänä. Jos viiskymppisenä ei sellaisia Suomessa omista niin oma vika.
- Alla Trudilutzkaja
Vuodet ja vuodenajat vaihtuvat, mutta mitään ei tapahdu. Sattuu vain niveliin, jos haluaa kävellessä lisätä vauhtia. Niin että hauskaa loppuelämää vain kaikille.
- osaanotto
eipä sulla hyvin mene. turha yleistää omaa kurjuuttaan muihin. paljon vanhemmillakin on hyvä olla ja harrastavat kovaakin liikuntaa.
- .-,,.-,
osaanotto kirjoitti:
eipä sulla hyvin mene. turha yleistää omaa kurjuuttaan muihin. paljon vanhemmillakin on hyvä olla ja harrastavat kovaakin liikuntaa.
kantaa omasta puolestaan. Itse ymmärrän mainiosti, jos terveys pettää, eipä ole paljon aihetta lauluun.
Tietenkin kukin tulee sillä toimeen, mitä on jäljellä.
Mutta ei sitä enää muiden tarvi irviä.
Älä itse yleistä, vaivat lisääntyvät iän myötä. - ihmetteln
osaanotto kirjoitti:
eipä sulla hyvin mene. turha yleistää omaa kurjuuttaan muihin. paljon vanhemmillakin on hyvä olla ja harrastavat kovaakin liikuntaa.
sanottu. on sulla empatiaa kanssaihmiseen
- ootellaan ..........
No naru kaulaan, ja hyvästi paha maailma! Mitä elämä muuta on kuin kuolemaansa odottamista kun on ruuhkavuodet suoritettu1
mene ja harrasta, matkustele, kun ei tiä koska se loppuu? No en kyllä haluaisi takaisin nuoruuteenkaan enää. Mitä iloa siitä sitten olisi ? Olen kanssasi samoja ikiä enkä kylläkään tunne itseäni vanhaksi. Nyt on hyvä olla mutta mitä tahansa voi sattua hyvässä ja pahassa. Elämä on elämää ja vanheneminen sekä sen mukanaan tuomat muutokset kuuluvat normaaliin elämänkaareen joka lopulta päättyy kuolemaan, lohdullista, eikö? Täällä ei tarvitse iänkaiken tallata murehtimassa.
Vakavasti ottaen nuo vuosien päähän ulottuvat murehtimiset ovat jonninjoutavaa höpinää, sittenhän sen näkee jos sinne asti päästään. Tässä on näitä elämän pieniä murheita ja iloja ihan näitten lähipäivienkin täytteiksi varmaan sinullakin tarpeeksi. Ole iloinen lapsistasi jotka voivat ja elävät hyvin, muistavat sinuakin.
Mnullakin on peevelinmoinen niska-hartiakuluma joka muistuttaa päivittäin varsinkin kun teen käsitöitä siitäkin huolimatta koska se on intohimoni. Buranaa vaan ja taas jatkuu, pitää vielä päätellä tyttärelle tekemäni kynsikkäät jotta voi pitää koulutunneilla kun on niin kylmät parakkiluokat. Sitten ulos ihmettelemään aurinkoista päivää. Sitä toivotan sinullekin:))- 53v ja;))
vaikka kivut minullakin lisääntyvät tämän nivelrikon ja nyt myös reumamuutoksen myötä lopulta varmaan ihan kaikissa nivelissä;))) Tuntuu että, nyt elän kuitenkin henkisesti vaikka en niinkään fyysisesti sitä elämäni hienointa aikaa siitäkin huolimatta että, mieheni on vakavasti sairas.
Se ei estä meistä iloitsemasta ja suunnittelemasta kuitenkaan elämää myös eteenpäin. Eilen vietimme nuoremme syntymäpäiviä. Kuinka onnellinen olinkaan nostimme vähän maljoja elämälle söimme hyvin joimme pieniä lahjoja toisillemme..ja miehenikin vielä jaksoi olla mukana kanssani tätä juhlaa järjestämässä...No. viimeiset vieraat lähtivät klo 24...ja kun aloin vielä siinä korjamaan astioita...pois pöydiltä...ajattelin vain kuinka upeaa on saada vielä tässä iässä ystäviä rinnalleen jakamaan myös iloa...Olen siis varsinki. onnekas, tässä ketjussa moni painottanut tätä päivä kerrallaan elämistä...niin painotan minäkin...emme voi kuin elää lopulta päivän kerrallaan. Iloineen ja suruineen ja murheineen. Iloitaan siis kun ilon aika. Surraan ja murehditaan sitten kun on sen aika....
Tsau:Friidu
Mielessäni soi nyt tämä vanha kaunis klassiko: Bridge Over Trouble Water....minussa siinä on hyvin kiteytti kaikki mitä tällähetkellä arvostan..itse..uskon että, lisäksi myös monet näin ajattelevat... 53v ja;)) kirjoitti:
vaikka kivut minullakin lisääntyvät tämän nivelrikon ja nyt myös reumamuutoksen myötä lopulta varmaan ihan kaikissa nivelissä;))) Tuntuu että, nyt elän kuitenkin henkisesti vaikka en niinkään fyysisesti sitä elämäni hienointa aikaa siitäkin huolimatta että, mieheni on vakavasti sairas.
Se ei estä meistä iloitsemasta ja suunnittelemasta kuitenkaan elämää myös eteenpäin. Eilen vietimme nuoremme syntymäpäiviä. Kuinka onnellinen olinkaan nostimme vähän maljoja elämälle söimme hyvin joimme pieniä lahjoja toisillemme..ja miehenikin vielä jaksoi olla mukana kanssani tätä juhlaa järjestämässä...No. viimeiset vieraat lähtivät klo 24...ja kun aloin vielä siinä korjamaan astioita...pois pöydiltä...ajattelin vain kuinka upeaa on saada vielä tässä iässä ystäviä rinnalleen jakamaan myös iloa...Olen siis varsinki. onnekas, tässä ketjussa moni painottanut tätä päivä kerrallaan elämistä...niin painotan minäkin...emme voi kuin elää lopulta päivän kerrallaan. Iloineen ja suruineen ja murheineen. Iloitaan siis kun ilon aika. Surraan ja murehditaan sitten kun on sen aika....
Tsau:Friidu
Mielessäni soi nyt tämä vanha kaunis klassiko: Bridge Over Trouble Water....minussa siinä on hyvin kiteytti kaikki mitä tällähetkellä arvostan..itse..uskon että, lisäksi myös monet näin ajattelevat...Hienoa kun sinulla on ystäviä, olet siis hyvi ulospäinsuuntautuva tyyppi. Ystävät auttavat paljon arjen jaksamisessa, näin ajattelen vaikka omassa elämässäni toimin toisin ja siihenkin on syynsä. Meitä on kuitenkin 5 sisarusta ja itselläni 3 lasta joten yksinäisyyttä en ehdi tuntea, teen vielä kotona töitä sen minkä jaksan, liikun ja ulkoilen. Rakentelen päiväni useimmiten oman ja nuorimman lapseni säestyksellä, siinä ne mennä vilahtaa,
Kaikkea hyvää perheellesi ja jaksamista miehellesi, myös sinulle:)- 53 ja;))
firefox58 kirjoitti:
Hienoa kun sinulla on ystäviä, olet siis hyvi ulospäinsuuntautuva tyyppi. Ystävät auttavat paljon arjen jaksamisessa, näin ajattelen vaikka omassa elämässäni toimin toisin ja siihenkin on syynsä. Meitä on kuitenkin 5 sisarusta ja itselläni 3 lasta joten yksinäisyyttä en ehdi tuntea, teen vielä kotona töitä sen minkä jaksan, liikun ja ulkoilen. Rakentelen päiväni useimmiten oman ja nuorimman lapseni säestyksellä, siinä ne mennä vilahtaa,
Kaikkea hyvää perheellesi ja jaksamista miehellesi, myös sinulle:)ehkä vähän se menee niinkin..kun vähän kaikenlaista on elämässään kokenut myöskin sellaisen ajanjakson jolloin oli tosi yksi pienen lapsen kanssa, oli jaksattava jälkeenpäin sitten kun monet ovat tulleet sanoneet suoraan ja että, he eivät olisi pystyneet...sitä vähän itsekin ihmettelee mistä se voima silloin tuli kun täytyi taistella;))...sitä jotenkin nyt vihdoin kun saa jälleen sellaisen ihanan jakson elämässään kokea...että, ystävät vaan tulevat elämään kuka sieltä nuoruudesta kuka aivan uutena...niin sitä on vaan onnellinen;)))
Sen voin sanoa että, nämä ystäväni ovatkin sitten todella upeita tyyppejä...kovin pintapuolisia ihmisiä en itse tällähetkellä jaksaisi enää mutta sellaisia iloisia elämälle kylläkin..heistä kun saa sitä virtaa itsekin..eikä se tarkoita suinkaan ettei sitten siinä pahimmassa rytäkässä minäkään jaksaisi olla olkapäänä tai päinvastoin....kovin snadit jutut eivät vaan enää tunnu;)) ja jos tuntuvatkin maailma ei siihen omanikaan pysähdy....Ulospäin suuntautunut todella olen..tuo järjestö-elämä kun hyvin nuorena jo minuakin muokkasi...Oli uskallettava jo 13 vuotiaana pyytää se puheenvuoro;))) jos, aikoi saada kysymykseensä vastauksen...ja minähän halusin)))...Olin tuolloin vielä varsin ujo...mutta en kauan..Aikuisten seurassa siis todella aikuisten seurassa sitä oppi...ei saa mennä piiloon. ;))) Oli tultava rohkeasti esiin.. Hyvä koulu se oli ujolle tytölle...siinä mielessä ainakin...
Tsau:Friidu
Syntymästä on alkanut vanheneminen, miten siitä nyt yhtäkkiä tulis jokin ongelma?
Mun elämä on ainakin ihan hyvää enkä vaihtais nuoruuteen, siellä ne todelliset tuskat oli.
Elämä pitää elää päivä kerrallaan.
Itselläni on paljon suunnitelmia ja jos niistä joku ei toteudu niin joku toteutuu kumminkin.
Hitaasti on hyvä elää, mikä kiire meillä on tässä valmiissa maailmassa?Ei kai kukaan itse ikäntymisestä riemuitse mutta iän kertyminen avaa uusia mahdollisuuksia.
Arjen pakollisen rakentamisen asemesta voi keskittyä enemmän itsensä ja parisuhteensa ( jos on ) hoitamiseen.
Viimeistään 53:na voi alkaa tarkastelemaan elämän aineellisia puitteita toisessa valossa vapaan aikaisemmista, mahdollisista sosiaalisista paineista.
Kaikillahan niitä on enemmän tai vähemmän.
Juuri 53:na aloitin tuon irtautumisprosessin aloittaen 57:na täysin itsekkään elämän joka käsitteenä minulle merkitsee myös harmonian hakua elämäni sulostuttajan kanssa.
Nytkään en lähde salille ennen hänen makuuhuoneestaan kömpimistä.
Kyse ei ole lihallisista ajatuksista van pelkästään siitä ettei hänen tarvitse herätä tyhjään asuntoon.
Älä kauhistele tulevia vuosia!
Oikein käytettyinä ne saattavat olla monessakin mielessä antoisampia kuin nyt elämäsi.
Olen itse terveempi ja paremmassa fyysisessä kunnossa sekä henkisesti tasapainossa kuin 53:na.
Kaikkiin uhkiin sisältyy mahdollisuus.
Tartu mahdollisuuksiin!- Anjaniina.
mietin mitä olis olla joku 15 vielä.
Enpä haluis.
Nyt on kuiten elämää nähty sen verran, että homma on jotenkin hanskassa, hormooni sun muita tunnemyrskyjä esiintyy vähemmän ja muutenkin kaikki suurempi tekeminen on jo tehty.
Voi olla ja nauttia.
Rahantienaaminen on ainoa kiusa, muuten elämä oliski aikas täydellistä ;)
Sehän on korvienvälistä kiinni , miten asioihin suhtautuu?- vanaha ukkeli
Olen kohta 58 mies. En tunne itseäni vanhaksi, en ehdi sellaista edes ajattelemaan, Teen täysillä töitä, ei mitään johtajan hommia vaan ihan tavallisena duunarina.
Tokihan vauhti on hidastunut ja kolottaakin joskus. Ihan samassa vauhdissa pysyn nuorempien kanssa ja jaksan/viitsin tehdä enemmän.
On turhaa ajatella, mitä tulevaisuudessa, painetaan nyt 10 vuotta vielä hommia,jos terveys sallii, se on sitten sen ajan murhe ja mitä milloinkin,mitä sattuu löytymään, pätkiähän tässä on tehty jo parikymmentä vuotta, eikä tiedä onko huomenna hommia. En ole nirso, otan työn kuin työn vastaan jos kelpaan työnantajalle.
Kyllä me vanhukset pärjätään kun ei mietitäliikaa.
- oma asenneko
Itse koen elämäni mukavaksi juuri nyt (50v.) Aina omat huolensa arjessa on, mutta en tosiaan vaihtaisi takaisin 20vuotiaaksi, ellen saisi mukaani tätä elämänkokemusta. Omasta mielestäni olen juuri nyt kauneimmillani, jopa seksikäs, positiivisen itsevarma verrattuna nuoruuden ujouteen. Henkisesti tasapainoinen. Työkin on nyt "välttämätön paha", sillä harrastuksia on sen verran, ettei vapaa-aika tahdo riittää.
Ystäväpiiri on pieni, mutta viihdyn ihmeellisen hyvin itsekseni ? myös.
Selkä krenaa joskus, mutta senkin kanssa on selvitty...
Pienen samanikäisen ystäväpiirini suurin osa nauttii elämästään juuri nyt. Loputtomat raha- ym arkipäivän huolet on siellä ja pysyneekin, mutta elämme elämämme tähän asti parasta aikaa. Elämääni vielä kun saisin ihanan viriilin aikuisen miehen kera rakkauden, en enää muuta osaisi toivoa. - vantaannainen ei rek
Yhä useammin joutuu toteamaan miten liu´utetaan merkityksettömämmäksi iän karttuessa ja miten sitä liukuu itsestäänkin. Kilpailukyky vähenee eli on heitettävä monessa pyyhe kehään. Mutta jos ei ole suurta kilpailuviettiä niin se voi olla osin helpotuskin kun ympäristö ei enää vaadi ja velvoita yhtä paljon kuin se tekee nuorempana. Vanhempaa ei katsota yhtä kieroon kuin nuorempaa jos hän ei ole nopeasti oppiva.
Kauneus jää enää siihen mitä sisimmässään on, sekään ei usein kovin hienolta tunnu...
Itsekin tahtoisin omata fyysisesti yli 10 vuoden takaisen kunnon ja näön, olisi mukava ajatella yhä miten paljon on edessä jossain.
Vastuu on vähentynyt läheisiin mutta sitä vastuuta on paljon yhteiskunnallisesti jos siihen jaksaa pureutua.
Voi koettaa vaikuttaa ympäristöön ja sen elinkelpoisuuteen. Voi koettaa vaikuttaa asenteisiin ostopäätöksissä, ne ovat ääni jonkin puolesta ja jotain vastaan.
Voi huolehtia yksinäisistä ja muuten apua tarvitsevista, yksinäisyyttä kun jakaa, se häviää.
Huumori on se millä eteneminen tuo helpotusta itselle ja muille, huumoria ei tosin pidä sekoittaa
piilovinoiluun, huumori ei koskaan saisi tuottaa kenessäkään kuin hyvää mieltä ollakseen nimensä mukaista .
Eikö me osatakin olla jo enemmän riisutusti sitä mitä me todella olemme? Silleen jotenkin, lippu vain korkealle, ei se vielä puolitangossa ole meidän osaltamme, onneksemme. Elämisen halu on silti vahva lähes kaikissa meissä. - Putkivalo
Sä et vaan muista minkälaista se on olla ilman elämänkokemusta. Pyörähdä välillä jollain muulla palstalla missä on 20 vuotta nuorempia, ja huomaat kuinka ihanaa nyt on kun ei joka elämänkäännettä tai muiden ihmisten juttuja tarvi ihmetellä :)) Eikä tätä saa käsitellä nyt väärin, tarkoitus ei ole väheksyä nuorempien elämänkokemusta, mutta on vaan niin mukavaa kun ei joka asiasta tarvi stressata enää! Odotan innolla vanhenemista jos se tarkoittaa että mielenrauhaa on yhä vaikeampaa järkyttää.
Muuttuuhan se ulkonäkö, mutta ihan niin kuin nuorempanakin, pitää vaan keskittyä siihen hyvään mitä on. Esim. nuorena mulla oli kauheat pattipolvet, mutta sirot nilkat. Nyt on ryppyjä silmien ympärillä, mutta nätit rillit ;D- Anjaniina.
viittitkö kertoo missä se sunkin kokemukses näkyy ;))))
Millaset nilkat ulla nyt on*tiedustelee epäuskoinen* - Putkivalo
Anjaniina. kirjoitti:
viittitkö kertoo missä se sunkin kokemukses näkyy ;))))
Millaset nilkat ulla nyt on*tiedustelee epäuskoinen*välttää ulosmenemistä kun asteet menee alle -30 :))) kiesus tätä talvea. Niin! Josta tuli mieleen että osaan myös sanoa koska olen väärässä, ja just nyt tänään talvi ei ole enää mun lemppari :)))
Mää viitti sulle nilkkoja vilauttaa, vihreä on kaunis väri, muttei naamassa ;D
Mulla on sitäpaitsi erittäin pienet söpöt korvatkin :P - Anjaniina.
Putkivalo kirjoitti:
välttää ulosmenemistä kun asteet menee alle -30 :))) kiesus tätä talvea. Niin! Josta tuli mieleen että osaan myös sanoa koska olen väärässä, ja just nyt tänään talvi ei ole enää mun lemppari :)))
Mää viitti sulle nilkkoja vilauttaa, vihreä on kaunis väri, muttei naamassa ;D
Mulla on sitäpaitsi erittäin pienet söpöt korvatkin :Ppaukkupakkaset.
Aamulla on -20 ja käväsin pihalla puuhailemassa aamutakissa, ei tunnu missään, on kun kesä olis ;)))
Niitä nilkkoja sit tarkastellaan siellä jossain, laitetaan pistejärjestykseen muorien nilkat ja muutkin osat ;)))
Tosin,en edes kuvittele mitään osioo voittavani, paremmat pohkeet mulla on kun sulla, kuitenkin, lällälläää - Putkivalo
Anjaniina. kirjoitti:
paukkupakkaset.
Aamulla on -20 ja käväsin pihalla puuhailemassa aamutakissa, ei tunnu missään, on kun kesä olis ;)))
Niitä nilkkoja sit tarkastellaan siellä jossain, laitetaan pistejärjestykseen muorien nilkat ja muutkin osat ;)))
Tosin,en edes kuvittele mitään osioo voittavani, paremmat pohkeet mulla on kun sulla, kuitenkin, lällälläääMeillä oli aamulla -33. Vai olikohan mulla rillit oikein päin.
Ai omat missikisat. Kunhan ei baarimikko ole tuomarina, pitää olla joku joka on juotett..siis lahjottavissa 8)
Tiedän minkä rundin sä voitat. Hymykuopparundin :)))
- ...
No fysiikka menee kaikilla, ennemmin tai myöhemmin. Mun käsitys on, että mitä kauemmin elää, sen suurempi osa ajasta menee sairastelemiseen, sille ei voi mitään. Ja siitä seuraa se, että viisissäkympeissä ihmiset alkavat kuntoilemaan ja elämään terveellisemmin muutenkin. Ihan johtuu kuolemanpelosta.
Eli ala nyt siten sauvakävelemään ja ulkemaan ties missä punttisaleilla. Sitä ne muutkin tekee. Ja hanki koira. Se auttaa yksinäisyyteen, saa liikuntaakin. Ja koiran kanssa tutustuu muihin koiran omistajiin, tulee uusia seurapiirejä vanhojen tilalle.
Hah, mäkin paras neuvoja. Ei kiinnosta tavata ihmisiä ja rintaan alkaa pistämään tupakilla käydessä. Pääasiallisina harrastuksia telkkarin kattominen ja netissä roikkuminen :DDD
=DW=- iloa elämään
Sauvat on, mutta yksin on tylsää tallustaa. Olispa lenkkikaveri. Koirakin on, että ulkona tulee käytyä. Lenkit vaan jää näillä pakkasilla lyhyiks kun pienet tassut jäätyy. Punttisalille mulla ei ole varaa. On monta muutakin asiaa millä saisin elämääni väriä ja vaihtelua, mutta kun kaikki maksaa ja talous on kuralla. Hyvä kun selviän normaaleista menoista (vaate, ruoka, laskut). Koiran kanssa juttelukin on vähän tylsää kun se ei ota kantaa mihinkään mitä mä puhun. Vähän yksipuolista. Olen vuosien varrella yrittänyt osallistua erillaisiin harrastuspiireihin jotta saan olla ihmisten parissa, mutta niistäkin olen joutunut luopumaan taloudellisista syistä. Uutta miesystävääkin olen yrittänyt löytää huonolla menestyksellä. Kun olen hiukan huono tekemään aloitetta ei monikaan ole osoittanut kiinnostusta. Miehiä ei myöskään löydy niistä harrastuspiireistä joista olen kiinnostunut. Mullakin nykyisin kattavin harrastus on televisio. Onneks sieltä aina tulee jotain mielenkiintosta. Mutta kyllä luontodokumentin tai elokuvan katselu olis paljon kivempaa jonkun kainalossa. Että silleen.
- yks kottarainen
iloa elämään kirjoitti:
Sauvat on, mutta yksin on tylsää tallustaa. Olispa lenkkikaveri. Koirakin on, että ulkona tulee käytyä. Lenkit vaan jää näillä pakkasilla lyhyiks kun pienet tassut jäätyy. Punttisalille mulla ei ole varaa. On monta muutakin asiaa millä saisin elämääni väriä ja vaihtelua, mutta kun kaikki maksaa ja talous on kuralla. Hyvä kun selviän normaaleista menoista (vaate, ruoka, laskut). Koiran kanssa juttelukin on vähän tylsää kun se ei ota kantaa mihinkään mitä mä puhun. Vähän yksipuolista. Olen vuosien varrella yrittänyt osallistua erillaisiin harrastuspiireihin jotta saan olla ihmisten parissa, mutta niistäkin olen joutunut luopumaan taloudellisista syistä. Uutta miesystävääkin olen yrittänyt löytää huonolla menestyksellä. Kun olen hiukan huono tekemään aloitetta ei monikaan ole osoittanut kiinnostusta. Miehiä ei myöskään löydy niistä harrastuspiireistä joista olen kiinnostunut. Mullakin nykyisin kattavin harrastus on televisio. Onneks sieltä aina tulee jotain mielenkiintosta. Mutta kyllä luontodokumentin tai elokuvan katselu olis paljon kivempaa jonkun kainalossa. Että silleen.
Yksin minäkin lenkillä käyn kaverin puuttuessa ja aika tylsältä aluksi tuntui tallustelu, mutta sitten kerran satuin ottamaan mukaani pienen korvakuulokkeilla olevan radioni (niin pieni että mahtuu taskuun), jonka olin joskus vuosia sitten ostanut, ja lenkki sujuikin huomattavasti mukavammin radiota kuunnellessa. Nykyisin mulla onkin sitten tuo radio aina matkassa kun lenkkeilen.
- phoca5
Se on hoidettavissa, mutta vain jos teet itse aloitteen.
- iloa elämään
ja olen ollut jo vuosia. Hoitaa on yritetty, mutta eniten tarvisisin ihmisiä ympärilleni. Jonkun jonka kanssa keskustella kaikesta. Jonkun jolla on mielipiteitä asioista. Olen masennukseni takia osa-aikaeläkkeellä kun jaksaminen loppui pari vuotta sitten. Ero, teinin kanssa tappelu ja työpaineet vei uskon selviytymiseen. Olen kuitenkin aina pyristellyt enkä antanut periksi. Olen kokeillut erilaisia hoitomuotoja, mutta kun ne ovat vaan hetkellisiä (esim. luovaryhmä tai irti depressiosta). Ne loppuvat aikanaan ja sitten olen taas yksin ajatusteni kanssa. Inhoan yksinäisyyttä. Nuorin lapsista lähestyy täysi-ikäisyyttä eikä halua keskustella mistään kanssani. Kaksi muuta on jo omillaan. Systeri ja vanhat kaverit asuu 200 km:n päässä, vanhemmat on kuolleet ja tämän tuppukylän ystävät ovat minut unohtaneet. Ovat kyllä kiitollisia jos minä pidän yhteyttä, mutta harva soittaa ja kysyy mitä mulle kuuluu. Yksin asioita pohtiessa usein tulee mieleen, että miksen kelpaa kenellekään miksei kukaan kaipaa mua. Viime aikoina olen ruvennut käymään baarissa laulamassa karaokea. Siellä ainakin on ihmisiä, mutta sielläkin usein olen yksinäinen. Onneksi joskus on jotain tuttujakin. Eikä joka viikkoinen kapakassa pyöriminen ole ihan tervettä. Että silleen.
- Nuori likka vielä
iloa elämään kirjoitti:
ja olen ollut jo vuosia. Hoitaa on yritetty, mutta eniten tarvisisin ihmisiä ympärilleni. Jonkun jonka kanssa keskustella kaikesta. Jonkun jolla on mielipiteitä asioista. Olen masennukseni takia osa-aikaeläkkeellä kun jaksaminen loppui pari vuotta sitten. Ero, teinin kanssa tappelu ja työpaineet vei uskon selviytymiseen. Olen kuitenkin aina pyristellyt enkä antanut periksi. Olen kokeillut erilaisia hoitomuotoja, mutta kun ne ovat vaan hetkellisiä (esim. luovaryhmä tai irti depressiosta). Ne loppuvat aikanaan ja sitten olen taas yksin ajatusteni kanssa. Inhoan yksinäisyyttä. Nuorin lapsista lähestyy täysi-ikäisyyttä eikä halua keskustella mistään kanssani. Kaksi muuta on jo omillaan. Systeri ja vanhat kaverit asuu 200 km:n päässä, vanhemmat on kuolleet ja tämän tuppukylän ystävät ovat minut unohtaneet. Ovat kyllä kiitollisia jos minä pidän yhteyttä, mutta harva soittaa ja kysyy mitä mulle kuuluu. Yksin asioita pohtiessa usein tulee mieleen, että miksen kelpaa kenellekään miksei kukaan kaipaa mua. Viime aikoina olen ruvennut käymään baarissa laulamassa karaokea. Siellä ainakin on ihmisiä, mutta sielläkin usein olen yksinäinen. Onneksi joskus on jotain tuttujakin. Eikä joka viikkoinen kapakassa pyöriminen ole ihan tervettä. Että silleen.
Minä olen 53 -vuotias ja vastarakastunut! Ei kun suomi24:een profiilia laittamaan! Sitä kun ei koskaan tiedä, missä oma rakas piilee. Harvoin kuitenkaan tulee kotoa asti hakemaan...
Pelkkä kirjoittelukin on jo mukava harrastus. Kirjeitä on mukava odotella. Sitten voit vaikka chattailla. 50 chatissä on joukossa mukaviakin ihmisiä. Pari hyvää ystävätärtä olen löytänyt sitä kautta.
Kannattaa kokeilla monia asioita seuraa löytääkseen. Seurakunnat järjestävät myös monenlaista mukavaa toimintaa ilmaiseksi, johon voi osallistua, vaikkei niin uskovainen olisikaan. Isommissa kaupungeissa kirkolla on sinkkuiltojakin.
Itse jouduin olemaan kotona useita vuosia pahan ihottuman takia. En olisi millään jaksanut ilman nettikavereita. Ymmärrän, että yksinäisyys voi masentaa ja korostaa iän tuomia kolotuksia, mutta itse täytyy silti yrittää olla aktiivinen. Jos istut hiljaa kotona, kukaan ei sinua löydä. Jokaiselle on olemassa omanlaisiaan ihmisiä. Lähde rohkeasti etsimään!
Kysyin vanhusten kotisairaanhoitajalta, kuka hänen mielestään on vanha. Hän sanoi, että kyllä yli 80 -vuotias alkaa vasta olla vanhus. Viiskymppinen on vielä nuori ihminen! Ja kasikymppisetkin löytävät vielä itselleen puolisoita, kykenevät hellyyteen ja yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Taitaa olla omien korvien välissä se vanhuus monella.
10 vuoden kuluttua olen juuri eläkeikään pääsevä tai tai päässyt, toivottavasti vielä kohtuullisen hyväkuntoinen aikuinen nainen. Minulla pitäisi olla vielä 10 vuoden päästäkin mahdollisuus elää, olla ja rakastaa.. eihän tämä elämä ole vielä läheskään eletty. 20 vuoden päästä olen vasta vähän vajaa 75 vuotta? Sittenkin on vielä neljännesvuosisata 100:n matkaa... Mekö vanhoja? Ei ole vielä aika luovuttaa.
- Donna P
Samoin minä olen n. 10 vuoden kuluttua eläkeikään pääsevä. Uskon kyllä olevani silloin hyvässä kunnossa. Olen vuosia käynyt kuntosalilla ja ihaillut siellä muutamia 70 naisia. He ovat varmaan myös ikänsä harrastaneet liikuntaa ja sen kyllä huomaa heidän olemuksestaan... Takaapain näyttävät teinitytöiltä ainoastaan kasvoista huomaa "elettyä elämää". :)))))
Mitä tulee taas lapsien kotoa poismuuttoon... Meillä ainakin on tullut sitä myötä uusia tuttavuuksia lasten kumppaneiden ja heidän omaisten sekä ystävien ansiosta. Illanviettoihimme ja harrastuksiimme osallistuu paljon näitä nuoria aikuisia ja se pitää mielen nuorekkaana. Joskus sanommekin, että nämä nuorethan menevät kohta meidän ohi;)))) Donna P kirjoitti:
Samoin minä olen n. 10 vuoden kuluttua eläkeikään pääsevä. Uskon kyllä olevani silloin hyvässä kunnossa. Olen vuosia käynyt kuntosalilla ja ihaillut siellä muutamia 70 naisia. He ovat varmaan myös ikänsä harrastaneet liikuntaa ja sen kyllä huomaa heidän olemuksestaan... Takaapain näyttävät teinitytöiltä ainoastaan kasvoista huomaa "elettyä elämää". :)))))
Mitä tulee taas lapsien kotoa poismuuttoon... Meillä ainakin on tullut sitä myötä uusia tuttavuuksia lasten kumppaneiden ja heidän omaisten sekä ystävien ansiosta. Illanviettoihimme ja harrastuksiimme osallistuu paljon näitä nuoria aikuisia ja se pitää mielen nuorekkaana. Joskus sanommekin, että nämä nuorethan menevät kohta meidän ohi;))))Ja mitä tulee siihen, miltä oman ikäiset näyttävät esim. minun silmissäni: Ihan hyviltä näyttävät suurimmaksi osaksi. Meitä vanhemmat näyttävät vanhoilta ja nuoremmat lapsilta.
- Donna P
PupuPuskasta kirjoitti:
Ja mitä tulee siihen, miltä oman ikäiset näyttävät esim. minun silmissäni: Ihan hyviltä näyttävät suurimmaksi osaksi. Meitä vanhemmat näyttävät vanhoilta ja nuoremmat lapsilta.
Ise en luokittele ihmisiä iän puolesta. Olen tottunut eri ikäisten seuraan niin työssä kuin vapaalla. Ystävättäreni 59v mies on 68v ja kun olemme vuosikaudet liikkuneet kimpassa en koe heitä vanhoina. Työssäni toimin eräänlaisena työpaikkaohjaajana ja tiiminvetäjänä 19-28 v nuorille. En rupea heille minkäänlaiseksi auktoriteetiksi, joka kohtelee heitä lapsina....Yksi näistä nuorista on jopa kuntosalikaverini. Eikä asia myöskään ole niin, että hakeutuisin nuorempaan seuraan vaan he vain luontevasti pyytävät mukaan....bilettämään en silti ole pelkästään heidän kanssaan lähtenyt vaikka kutsu on käynyt. Mutta muuten terassille koko työporukan kesken... ;)))))
Donna P kirjoitti:
Ise en luokittele ihmisiä iän puolesta. Olen tottunut eri ikäisten seuraan niin työssä kuin vapaalla. Ystävättäreni 59v mies on 68v ja kun olemme vuosikaudet liikkuneet kimpassa en koe heitä vanhoina. Työssäni toimin eräänlaisena työpaikkaohjaajana ja tiiminvetäjänä 19-28 v nuorille. En rupea heille minkäänlaiseksi auktoriteetiksi, joka kohtelee heitä lapsina....Yksi näistä nuorista on jopa kuntosalikaverini. Eikä asia myöskään ole niin, että hakeutuisin nuorempaan seuraan vaan he vain luontevasti pyytävät mukaan....bilettämään en silti ole pelkästään heidän kanssaan lähtenyt vaikka kutsu on käynyt. Mutta muuten terassille koko työporukan kesken... ;)))))
Ai. Minä ajattelin ehkä vähän toiselta kantilta asiaa. Sinkkuna katselen kyllä kaiken aikaa ympärilleni ja haen "silmänruokaa" :) Eniten silmääni miellyttävät oman ikäiset. En pidä myöskään oman ikäisiäni naisia vanhan näköisinä, koska olen nyt ollut aika paljon tekemisissä ihan oikeitten vanhusten kanssa. Siis keskimäärin 90 v. kanssa. Tunnen oloni luontevaksi aivan minkä ikäisten seurassa tahansa. Minua ei pahemmin häiritse toisten vajavuudetkaan. Myös nuorten kanssa olen nykyään paljon, kun opiskelukaverini ovat suurimmaksi osaksi nuoria eikä sekään ole ikäasia. Paras ystäväni heistä on kuitenkin saman ikäinen ja käymme yhdessä zumbassakin.
- Donna P
PupuPuskasta kirjoitti:
Ai. Minä ajattelin ehkä vähän toiselta kantilta asiaa. Sinkkuna katselen kyllä kaiken aikaa ympärilleni ja haen "silmänruokaa" :) Eniten silmääni miellyttävät oman ikäiset. En pidä myöskään oman ikäisiäni naisia vanhan näköisinä, koska olen nyt ollut aika paljon tekemisissä ihan oikeitten vanhusten kanssa. Siis keskimäärin 90 v. kanssa. Tunnen oloni luontevaksi aivan minkä ikäisten seurassa tahansa. Minua ei pahemmin häiritse toisten vajavuudetkaan. Myös nuorten kanssa olen nykyään paljon, kun opiskelukaverini ovat suurimmaksi osaksi nuoria eikä sekään ole ikäasia. Paras ystäväni heistä on kuitenkin saman ikäinen ja käymme yhdessä zumbassakin.
Joo, tottakai.... Onhan mullakin ikäiseni ukko ja jos sinkku oisin en "ottopoikaa" huolis enkä myöskään "isähahmoa" . ;)))))))))
- sinuakinvanhempi
sinä kyllä jo vanha akka,usko pos.
Eikai ikääntymisestä iloa irti saa.
Luulisin useimmille tuottavan eniten iloa, kun tuntee olevansa tarpeellinen, edes jollekkin ja varsinkin miehille.
Voi olla väärässä, mutta tällainen käsitys on.
Ihminen kun on kuitenkin laumaeläin, suurinosa ainakin. Aika moni haluaa hemmotella, ja tulla hemmotelluksi, ikääntyväkin. Siinä kai se... ilo on, aina ollut ja tulee olemaan.- 54
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9678225
Reippaat, urbaanit, kivat, ennakkoluulottomat "nykymummot" ja miksei papatkin,
vaivautukaa nyt vielä kun jaksatte ja varaa on vähän irrotellakin :D!
Ei itkupilleille ja ennen aikojaan kehäraakeiksi muuttuneille.- ,lk,,
kehäraakiksi ihmistä, joka on sairas?
Ei siinä silloin kovin vanheneminen ilostuta. - 54
,lk,, kirjoitti:
kehäraakiksi ihmistä, joka on sairas?
Ei siinä silloin kovin vanheneminen ilostuta."Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki"
T: - Täyttä elämää edelleen elävä vaikka sitten pillereiden varassa - Elämänkoulussa
54 kirjoitti:
"Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki"
T: - Täyttä elämää edelleen elävä vaikka sitten pillereiden varassaKaksi läheistä ystävää (suht nuoria) saivat tiedon parantumattomasta sairaudesta. Siitä alkoi elämästä ja kaikista pienistä arkisista asioista nauttiminen (vaivoista, kivuista, hoidoista huolimatta).
Yritän ottaa oppia ja nauttia elämästä, vaikka mitään ihmeellistä ja suurta ei tapahtuisikaan. Olenhan ainakin hengissä ja tervekin,ainakin vielä!
- Heikunkeikku
Saman ikäinen olen minäkin. En ajattele vanhenemista ollenkaan. Sitä on vähän vaikea itse huomata, kun vanheneminen tapahtuu niiiiin hitaasti. Tarkotan, että tänään oon tän näkönen ja huomenna kans, en ole koskaan pannut merkille peiliin katsoessani, että kiesus eileen olin nuoremman näkönen.
Omat lapset vanhenee niin nopiaa, että siitä kai sen oman vanhenemisen parhaiten noteeraa.:)
Asenne elämiseen kaiketi on se tärkein. Jos muurautuu sängynpohjalle, ketarat ojos ja mietiskelee, että on niin ja niin vanha, niin ei semmonenkaan ole mistään kotoosin.
Nyt on kivasti aikaa tehdä kaikenlaista kivaa. Eilen olin pelaamassa taas sulkapalloa ja sitten olin elokuvissa kahden kaverin kanssa. Olin katsomassa Hella W:tä ja se oli todella-todella hyvä. Suosittelen.
Olen onnekas, kun ei ole mitään kremppoja missään. Ehkä on ollut hyödyksi, että oon vuosia ja vuosia harrastanut liikuntaa ja pelaamista. Nyt tällä hetkellä pikkasen pohkeita täräjyttää, kun en millään malttanut eilen pelata iisisti. Olen niin kauhea innostumaan tuosta huitelusta, että juoksen ja hypin sammakon lailla.:) Luulen, että jos en olisi syntynyt ihmiseksi, niin minusta olisi putkahtanut sammakko. Sammakoita en kuitenkaan päästä suustani, joku systeemi sentäs..- 53 ja;))
ku lukee niin aina rupeaa meikäläistä kummasti naurattamaan. Taidetaan mekin mennä Hella W..mennä systerin kanssa katsomaan....Ekas kuitenkski pitää lukea vähän enemmän hänestä;)) Mut hyvä tietää että, elokuva hänestä on hyvä...Oli hän aikamoinen täti...vain hieman olen Hellaan kirjallisuuden kautta tutustunut en ollenkaan riittävästi...
Tsau:Friidu
....tulee nyt mieleeni eräs suurenmoinen mies joka tässä esiintyy: http://www.youtube.com/watch?v=T6ya7ZRlrEo&feature=related yhtä rohkea oli Hellakin naisena....jotenkin tämä biisi sopii kaikille rohkeille kuten Heikkiskin....ja Friidulle itselleen tietysti....;))) - Heikunkeikku
53 ja;)) kirjoitti:
ku lukee niin aina rupeaa meikäläistä kummasti naurattamaan. Taidetaan mekin mennä Hella W..mennä systerin kanssa katsomaan....Ekas kuitenkski pitää lukea vähän enemmän hänestä;)) Mut hyvä tietää että, elokuva hänestä on hyvä...Oli hän aikamoinen täti...vain hieman olen Hellaan kirjallisuuden kautta tutustunut en ollenkaan riittävästi...
Tsau:Friidu
....tulee nyt mieleeni eräs suurenmoinen mies joka tässä esiintyy: http://www.youtube.com/watch?v=T6ya7ZRlrEo&feature=related yhtä rohkea oli Hellakin naisena....jotenkin tämä biisi sopii kaikille rohkeille kuten Heikkiskin....ja Friidulle itselleen tietysti....;)))Ah, vai rupee naurattamaan, kun luet kirjoituksiani. Noh, parempi niin, kuin se, että joku alkais nauramaan, kun kattelis mun naamataulua:)
Joo, suosittelen mitä lämpimimmin, suorastaan mitä kuumimmin, että menisit katsomaan Hella W:tä.
Keskustelin tästä elokuvasta yhden tuttavani kanssa viime viikolla, lähinnä niistä asioista miten se oli tehty (lavastus, kuvaus, ohjaus) ja oli senkin takia mielenkiintoista mennä sitä katsomaan. Voisin sanoa, että tuo kyseinen elokuva oli kaikkein parhaimmin tehty, kuin mikään muu kotimainen elokuva, jota oon katsonut.
Erilaiset tunnelmat oli saatu kuvattua tosi hienosti ja puhuvasti.
Aikamoinen täti tosiaan oli. Rohkea, kuin mikäkin.
Minä nyt en ole rohkea ollenkaan, lähes mamismainen lällykkä:) Ehkä mamismaisuus hivenen muuttuu ärhäkkäämmäksi, jos joku kovin kepillä mua tökkää, mutta kaikenkaikkiaan katselen maailmaan leppoisin lehmän silmin. - 53 ja;))
Heikunkeikku kirjoitti:
Ah, vai rupee naurattamaan, kun luet kirjoituksiani. Noh, parempi niin, kuin se, että joku alkais nauramaan, kun kattelis mun naamataulua:)
Joo, suosittelen mitä lämpimimmin, suorastaan mitä kuumimmin, että menisit katsomaan Hella W:tä.
Keskustelin tästä elokuvasta yhden tuttavani kanssa viime viikolla, lähinnä niistä asioista miten se oli tehty (lavastus, kuvaus, ohjaus) ja oli senkin takia mielenkiintoista mennä sitä katsomaan. Voisin sanoa, että tuo kyseinen elokuva oli kaikkein parhaimmin tehty, kuin mikään muu kotimainen elokuva, jota oon katsonut.
Erilaiset tunnelmat oli saatu kuvattua tosi hienosti ja puhuvasti.
Aikamoinen täti tosiaan oli. Rohkea, kuin mikäkin.
Minä nyt en ole rohkea ollenkaan, lähes mamismainen lällykkä:) Ehkä mamismaisuus hivenen muuttuu ärhäkkäämmäksi, jos joku kovin kepillä mua tökkää, mutta kaikenkaikkiaan katselen maailmaan leppoisin lehmän silmin.tarkoitan nyt tietenkin tätä ex-ulkoministeriämme;))) niin nuorena hän taas oli minun idolini. Enää en muista tientenkään niin tarkkaan näitä kaikkia luentoja mitä hän piti meille poliitikasta..mutta, sellaisen muistan olin jotain 16v...ja aah...sain sitten aina kerätä kahvipöytään tuoreita valkovuokkoja kun täällä Santahaminassa meillä oli sellainen mesta käytössämme mihin mahtui sitä jengiä...Siis voitko kuvitella ihastua nyt Erkki Tuomiojaan sen ikäisenä...toisilla kun idolit olivat jotain vallan muuta;)))) Nooh. nyt annoin yhden kirjan systerin luettavaksi jonka tämä E.T. on kirjoittanut...arvaas mitä meikä siis onnensa kukkuloilla saan tuohon kirjaani E.T...oman singaarauksen...systeri kun lupasi pyytää Ekiltä...hän kun tätä näkee...Waude! Sanoo...Friidu..joka taas nuori;))) mieleltään...
Tuon elokuvan mekin ollaan päätetty että, nähdään..Rohkeus on käsitteenä minusta hyvin laaja. Se tarkoittaa ítselleni sitä..ettei huominen pelota...En koskaan ole miettinyt miten huomenna vaikka tulisin toimeen tms...elämän uskoni on jotenkin joidenkin mielestä täysin Dorka. Mutta, kun se elämä on kantanut tähänkin asti;))) ja kaikkea mahdollista jo nähnyt minäkin...sitä vaan leikillisesti ehkä pelkää vain yhtä: että, taivas putoaa niskaani...;))) ja minun onnellani tietysti putoaahan se..;)))
Tsau:Friidu
Tätä omaa naamatauluani mieheni väliin katselee kun tänne kaikkee pöhköä meikäkin skrivaa... niin hihkuu tossa vieressä kippurassa hänkin. Tämä pöytätietokone kun tässä samassa olohuoneessa kun telkkari ja kundin piano eli olohuoneessamme;)))) Olen kuulemma huvittavan näköinen kun tälle ruudulle samalla ilmehdin..;)))
- Kaupunkilainen
En haluaisi olla teini, en edes parikymppinen. Ikä ja kokemus on tuonut tietoa ja varmuutta, ehkä jopa viisautta. En juokse joka trendin perässä, koska tiedän, että kohta tulee uusi yhtä lyhytikäinen. En ole riippuvaiden muiden mielipiteistä ja hyväksynnästä, olen rohkeampi sanomaan mielipiteeni. Olen paljon suvaitsevampi kuin nuorena, jolloin maailma oli kovin mustavalkoinen. Olen oppinut, että useimmat asiat eivät ole "joko-tai", vaan "sekä-että".
Olen tullut lempeämmäksi itseäni kohtaan, oppinut hyväksymään omatkin vajavuuteni. Minun ei tarvitse olla etevin, osaavin, kaunein, lahjakkain, paras ylipäätään yhtään missään. Tiedän, että olen riittävän hyvä ja yhtä hyvä kuin kaikki muutkin, ja tiedän, että kaikki muut ovat yhtä hyviä kuin minä, yksi yhdessä ja toinen toisessa asiassa.
En ajattele enää ollenkaan, mitä elämässä "pitäisi" tehdä tai saavuttaa. Ajattelen, että kun pääsen eläkkeelle, saan enemmän aikaa sellaisten asioiden tekemiseen, joita haluaisin tehdä. Mitään pakkoja ei siinäkään ole, jos ei niistä suunnitelmista tule mitään, sitten ei tule.
Minulla on pikku kremppoja niin kuin kaikilla ikäisilläni. Ne ovat vanhenemisen ainoa huono puoli. Toivon, että toimintakyky säilyy mahdollisimman pitkään, avuttomana laitokseen joutuminen on suurin pelkoni.
Ulkonäön rapistuminen ei sureta, koska itsetuntoni ei ole koskaan perustunut ulkonäköön. Parisuhteessa ikä tuo ainakin yhden suuren helpotuksen: ei tarvitse pelätä raskaaksi tulemista! Vanhetessani ovat monet asiat muuttuneet paljon mielenkiintoisimmiksi ja vilkas elämä ja lvottomuus on rauhoittunut oikein jonkin verran. Keskittymiskykyni on parantunut ja huomaan iloa tuottavia asioita paremmin kuin ennen. Fyysinen terveyteni on riittävä ja suorastaan kohentunut kun kremppoihin on hyviä hoitoja nykyään, silmäleikkaus on edessä, mutta siihenkin on hyvä ennuste...
Vihan- ja huolentunteet sekä ahdistus ovat lieventyneet. Rahaa ja omaisuutta ja työtä on nyt riittävästi ja kaikenkaikkiaan mukavaa elämää tämä viiskymppinen.on tullu aateltua jo monet kerrat, muttei viel kovin syvällisesti.. Olen sinua nelisenvuotta vanhempi, en kuitenkaan vieläkään ymmärrä vanhenemistani noin. Aloitin vuoden alussa työni ohella täydennyskoulutuksenki,vuoden kestävä, täs sitä nyt pähkäillään kaikenlaisten tehtävien parissa, ei ajatus kulje kyl enää niin vilkkaasti kuin ennen....:))) aattele nyt viel täs iässä, mutta pikkasen ajattelen tulevaa, nykyinen hoitoala on todella fyysisesti raskasta ja pienillä resurseilla on pärjättävä halusi tai ei,, niin siis toiveenani olisi saada pikkasen helpotusta työhöni tämän koulutuksen ansiosta, esim.päivätyön, tällä hetkellä teen kolmeavuoroa.... Tietenkin jos terveenä ja elossa olen...:)))
Paljon onnea uudelle täydennyskoulutukselle, Sasus Olet samoilla linjoilla ku minäkin. Hoitoalalta kolmivuorosta siirryin jatkokoulutuksen myötä päivätyöhön ohjaajaksi missä lapset ovat asiakkaita. Saa nähdä mihin elämä heittelee ku nykyinen työ tällaisenaan kestää enää pari vuotta. Suorastaan jännittävää kun ne uudet haasteet odottaa jo taas kulman takana...
miljoona kirjoitti:
Paljon onnea uudelle täydennyskoulutukselle, Sasus Olet samoilla linjoilla ku minäkin. Hoitoalalta kolmivuorosta siirryin jatkokoulutuksen myötä päivätyöhön ohjaajaksi missä lapset ovat asiakkaita. Saa nähdä mihin elämä heittelee ku nykyinen työ tällaisenaan kestää enää pari vuotta. Suorastaan jännittävää kun ne uudet haasteet odottaa jo taas kulman takana...
Kovasti saa kyllä tuota päätä käyttää, yhden jos toisenki kerran, pähkäilytyötä riittää..
Minä oon siellä toisessa kaaren päässä, eli vanhuksissa pääasiassa, muistihommaa täs opiskelen, kyllä toi meidän päänuppimme on monimutkainen.:)))) Vasta alussa olen, joten alkuhaasteet on just nyt pahimmillaan. :)))))
- 1-2-3...............
yhtään mitään, minun mielestäni.
Tutkimuksen mukaan eläkkeelle siirtyminen nuorentaa 8 - 10:llä vuodella. Siis jos jaksat kituuttaa vielä 12-vuotta on toivoa paremmasta. Allekirjoitan tuon väitteen. 53-vuotiaana olin lopppuun ajettu yksinhuoltaja yrittäjä, lapsetkin olivat vielä alaikäisiä. Nyt he ovat aikuisia ja voin elää itselleni ja omille tarpeilleni. Tokihan remppoja on ollut, mutta nehän pitää hoitaa pois ja saapastella eteenpäin. Ei se yksinäisyys iän mukana lisäänny se on oma valinta. Siis toivoa on kymmenen vuoden päästä voit jo paljon paremmin ; )
- kevään linnut
työnantajan sairastuttua. Luulin, että maailma kaatuu. Ei kaatunut, sain kuin sainkin uuden työn samalta alalta alle kk.ssa .Siellä vietin sitten elämäni viimeiset työvuodet aina v2009 asti. Silloi tuli ytaika ja sai jäädä pois, ketkä halusi. Minäpä halusin ja olen nyt tosi tyytyväinen elämääni.Nyt on aikaa tehdä kaikkea kivaa, jota ei töissä ollessa ehtinyt.Puutarhan hoito on ollut aina lähellä sieluani ja olenkin itse aika tyytyväinen kätteni töihin. Pian taas pääsenkin mieheni kanssa multaa mylläämään ja erilaisia istutuksia suunnittelemaan. Nyt ei enää tarvi mennä töihin, niin nauttii ihan eri tavalla elämästä.Aiemmin se oli että syö, nuku, käy töissä. Syö, nuku, käy töissä. Nyt voi tehdä mitä mielii ja milloin mielii.
kevään linnut kirjoitti:
työnantajan sairastuttua. Luulin, että maailma kaatuu. Ei kaatunut, sain kuin sainkin uuden työn samalta alalta alle kk.ssa .Siellä vietin sitten elämäni viimeiset työvuodet aina v2009 asti. Silloi tuli ytaika ja sai jäädä pois, ketkä halusi. Minäpä halusin ja olen nyt tosi tyytyväinen elämääni.Nyt on aikaa tehdä kaikkea kivaa, jota ei töissä ollessa ehtinyt.Puutarhan hoito on ollut aina lähellä sieluani ja olenkin itse aika tyytyväinen kätteni töihin. Pian taas pääsenkin mieheni kanssa multaa mylläämään ja erilaisia istutuksia suunnittelemaan. Nyt ei enää tarvi mennä töihin, niin nauttii ihan eri tavalla elämästä.Aiemmin se oli että syö, nuku, käy töissä. Syö, nuku, käy töissä. Nyt voi tehdä mitä mielii ja milloin mielii.
Kun ihmisen asenteet on kohillaan, ja kun raha ei enää juoksuta silloin nauttii ympärillä olevasta kauneudesta. Muisten ensimmäisen kesäni kun lopetin yritykseni, jossa olin ollut kiinni kuin täi tervassa.
Istui mökin laiturilla oli kevät ja nautin kevään etenemisestä, seurasin jäitten lähtöä, bongailin joutsenia, mylläsin maata ja istutin kukkasia. Aloitin aikaisemmat harrastukseni, joita en kerennyt harrastaa, aloin maalaamaan, entisöimään huonekaluja ja mikä ihaninta aloitin kirjoittamaan. Elämäni oli alkanut ja jatkuu kiireisenä sopivasti ja onnellisena.
- hemmottelija..
on sitä hyvä, että sitten voi hyvällä omallatunnolla alkaa ajattelemaan vain itseään. Moni nainen on liikaa yliuhrautuva ja elää ja on elänyt muiden ehdoilla, niin vanhemmiten voi olla pitää olla itsekäs.
Itse jouduin eläkkeelle suunnilleen sinun iässäsi ja koin, että alkoi kokonaan uusi elämä. Parempi elämä.
On ollut opettelua itseensä satsaaminen, mutta opin koko ajan. Elämästä pitää nauttia silloin kun hengissä. Ei kiinnosta mammona ja sen kahmiminen, kun rahaa on normaaliin elintasoon.
Pienelläkin rahalla saa kaikkea mukavaa ja pienistä asioista syntyy iloa ja tyytyväisyyttä. Sellaiselle joka on kovin sosiaalinen, yksinäisyys on huono asia, jos sitä tuntee. Itse viihdyn enemmän yksin, mutta mukava on silloin tällöin tavata tuttuja ja ystäviä.
Tekemistä ja ajankulua on riittämiin ja jopa joskus liikaa. Tykkään lukea ja olen lukenut ikäni. Olen kirjaston suurkuluttaja. Omat kirjahyllyt ovat olleet täysi vuosia sitten. Tv on myös saanut ajan myötä yhä enemmän mukaansa ja sieltä seuraan tiettyjä ohjelmia. Sitten on tämä netti jota käyn miltei päivittäin seuraamassa ja joskus kommentoin.
Opettele nauttimaan vanhenemisesta. Kuten sanoin aiemmin pitää opetella tervettä itsekkyyttä ja alkaa hemmotella itseään. Se voi kukkakimppu/kukkiva kasvi aika ajoin. Hemmottelua on ostaa uusi hajuvesi, uusia alusvaatteita vaikka niitä näkisi muut kuin itse. Itsensä hemmottelua on käydä hieronnassa tms...Hyviä asioita löytyy vanhenemisesta vaikka kuinka. Valoisaa kevään odotusta:) - Sairaseläkkeelle
Parantamattoman verisyövän vuoksi.
Vuosi meni järkytykseen totutellessa.
Viimeiset 10-vuotta, v52 -> v62:een on ollut hyvää aikaa vaikka kuolemantuomio on niskassa.
Oireet pysyvät pillerilääkityksellä poissa.
Ylämäkijuoksuun pysty mutta muuta haittaa ei ole.
Asustelen hyväkuntoisen mieheni kanssa keskustan kerrostalossa.
Käyn eläkekerhossa, harrastan käsitöitä, käymme vuosittain kerran tai kaksi naisporukalla matkoilla.
Useimmiten viikko jossain Keski-Euroopan kaupungissa, joskus 3-viikkoa Espanjassa.
Yhteisiä matkoja mieheni kanssa kertyy tänä vuotena yli 4-kuukautta.
Käsitöiden ohella luen suhteellisen paljon.
Ristikot ja palapelit kuuluvat harrastusvalikoimaani.
Hormoonihoidon lopetuksesta huolimatta pidän mieheni "melkein" tyytyväisenä.
Häpeä tunnustaa mutta sen puolen elämässämme olen kiintiöinyt yhteen kertaan viikossa.
Joskus lipsahdan hellämielisemmäksi.
Vajaan kuukauden kuluttua täytän 63-vuotta.
Alkujärkytyksen jälkeiset, pian 10-vuotta eivät ole olleet ollenkaan hassumpaa aikaa.
Ilman sairauttakin olisin lopettanut töissä käymisen.
Terveenä olisi tietenkin mukavempaa elää näitä joutopäiviä.- 53 ja..
Tsau:Friidu
- lapsenmieli:)
Ilo ja onnellisuus joko on tai ei ihmisessä. Itse olin onnellinen kun lapset oli pieniä ja olen edelleen onnellinen kun he ovat omillaan. Ikä ei ole siihen vaikuttanut. Tai jos on niin positiivisesti. Koettelemukset on tuoneet siihen oman lisän ja kasvattaneet ihmisenä mutta eivät lannistaneet.
Nytkin yli viisikymppisenä on kiva herätä uuteen aamuun joka päivä. Elän yksin ja nautin siitä.
Tiedän ihmisiä, nuoria ja vanhempia jotka ovat koko ajan tyytymättömiä elämäänsä. Ihmisen perusluonne määrää onnellisuuden määrän.. jotkut vaan ovat onnellisempia kuin toiset iästä riippumatta. - JK
Syö juo ja nai ja urheile tai pitäiskö sanoa kuntoile niin paljon kuin jaksat, ei mitään näistä liikaa ( varsinkaan juomista ) täähän on elämän parasta aikaa kun lapsetkin on lentäneet pesästä ( ja juoppo akka potkittu pois ).
Seksiäkin saa enemmän kuin parikymmentä vuotta sitten.
Se välillä vähän ottaa päähän kun joutuu uhraamaan paljon aikaa fyysisen kunnon ylläpitoon mutta kyllä se kannattaa.
Aktiivisuutta siihen kumppanin hakuun ja turha ronklaus pois! - että yli pääset
Kyllä tähän tottuu, lupaan sen. Ensiksi minäkin kauhulla ajattelin, kun muoto muuttuu. Nyt sitten olen kiitollinen, kun ei ole suurempia vaivoja, täynnä pian 60 v. Nuortuu, kun ei ajattele liikaa. On itselle omaa aikaa, ei ole pakkoa mihinkään. Liikaa ei ole kiloja, mitä enemmän liikkuu kohtuullisesti, sitä pirteämpi olo. Ulkoilla täytyy ja nauttia luonnon ihmeistä. Mitään ei kannata murehtia, päivä kerrallaan.
- hoppu loppu
ei muuta kuin tanssimaan, chattaamaan ja ravintoloihin tapaamaan tuttuja ja tuntemattomia.
lopuksi tärkein, tee sitä, mitä sinun mielesi tekee tehdä, lepäile välillä ja muista palkita itseäsi :) - vienotuuli
Kun luonnolliselle asialle ei voi mitään se on otettava vastaan. Ei kai vanhenemisessa mitään iloa ole, jos noin ajattelle. Ikä kuitenkin tekee tehtävänsä ja pääset noista pohdinnoista. Sitä alkaa yhä enenemässä määrin olla aikaa itselleen, voi tehdä niitä asioita jotka ovat olleet taka-alalla, aikaa itselle.
Olet aikasi antanut itsesi perheelle, nyt alkaa sinun vuorosi, ota ja nauti!
Älä jää kotiin, hae sitä jota joskus halusit harrastaa, ikä on vain numeroita....jonset nyt ihan balettia :))
Muista että tutustut tiettyihin vitamiineihin, lainaa vaikka kirjastosta kirjoja, luonnonmukaisuutta, kuin apteekin rohtoja. Onnellista ikääntymistä sinulle toivotan, älä pelkää!- tuo.
Viisautta jota et löydä kirjoista,etkä netistä. Itse olen viisikymppinen ja olen paremmassa kunnossa,kuin kaksikymppisenä. Kroppa on timmissä kunnossa ja ulkonäkö on komea ja muutenkin elämä on ok. Ehkä sitten 20-30 vuoden kuluttua askel hieman hidastuu,mutta tuskin mieli tästä muuttuu. Jokaisesta itsestään on kiinni,millaiseksi kokee vanhenemisen.
- kannattaa hyvinkin
tuo. kirjoitti:
Viisautta jota et löydä kirjoista,etkä netistä. Itse olen viisikymppinen ja olen paremmassa kunnossa,kuin kaksikymppisenä. Kroppa on timmissä kunnossa ja ulkonäkö on komea ja muutenkin elämä on ok. Ehkä sitten 20-30 vuoden kuluttua askel hieman hidastuu,mutta tuskin mieli tästä muuttuu. Jokaisesta itsestään on kiinni,millaiseksi kokee vanhenemisen.
Jos aloittajalla on kaikenlaista kremppaa, niin perusterveyden hoitamisen voisi jo pikkuhiljaa aloittaa. Katso mitä syöt. Lue tueteselosteita. Käy säännöllisesti kävelyllä. Vastaantuleville ihmisille voit puhua ravinnosta. Jotkut jaksavat jopa kuunnella.
- Viikate ja mies
Voi esimerkiksi tutustua tulevaan katsellen arkkukuvastoja huudahdellee: kato, eikös tuossa ole melko mukavan näköinen arkku. Lomamatkoilla suuntaa entistä useammin hautausmaille ja valitsee mielessään lopullista makuualustaansa, jotta missä olisi hyvä köllötellä loppumattomiin.
- hjklö....
..elä itseäsi varten. Kai monet asiat kiinnostaa? Asiat joita et ole voinut tehdä. Ei ole perhettä enkä sitä kaipaa. Mieli täynnä suunnitelmia. Aika ei riitä. Mitä ei voisi tehdä? Uusi ura, harrastus, kaikki on mahdollista.
- J.J.
Vinkki: mene mukaan seurakunnan toimintaan. Sieltä voi löytää mukavaa seuraa ja ajanvietettä!
- hyvä ikä
Olen 58 ja elän onnellista elämää. En pidä itseäni vanhana eikä ole ulkonäköpaineitakaan, tunnen olevani ihan sopiva sellaisena kuin olen. Ajattelen että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen ihmisenä eikä ulkonäöltään, eikä elämän tarvitse olla täydellistä, vaan tavallinen arjen onni riittää. Olisi tylsää jos ei olisi mitään vaikeaa voitettavana. En haluaisi olla nuori ja kokematon, koska nautin siitä mitä kaikkea olen elämän aikana kokenut ja oppinut.
Parasta mitä minulle on tapahtunut, oli pääsy pienelle sairaseläkkeelle vähän aikaa sitten. Loppui jokapäiväinen raskas töihinlähtö, kivut, väsymys ja stressi. Vointini on parantunut huomattavasti pakkotahtisen työn loputtua. Nyt saan elää itselleni ja läheisilleni, saan tehdä sitä mikä milloinkin kiinnostaa ja mitä milloinkin jaksan. Joka aamu koen huimaa onnea, kun saan istua aamukahville rakkaani kanssa, lukea lehteä pitkään ja aloittaa rauhalliseen tahtiin päivän askareet. Voin vihdoin harrastaa asioita joita olen aina halunnut, voin omien tarpeitteni mukaan levätä tai ponnistella. Vapaus on niin huumaavan ihanaa, että en halua enää sitoutua mihinkään uusiin velvollisuuksiin edes harrastusmielessä. Olen kuitenkin työteliäs niissä asioissa jotka ovat omasta mielestäni tärkeitä tai antoisia. On totta että eläkkeellepääsy nuorentaa, tunnen itseni ihan uudeksi ihmiseksi, vaikka en ihan terve olekaan. Ei tarvitse olla terve eikä hyvätuloinen ollakseen onnellinen. Tarvitaan mielekästä tekemistä, hyviä ihmissuhteita ja kiinnostusta erilaisiin asioihin.
Se masentaa että ei voi enää tehdä suunnitelmia 50 vuodeksi eteenpäin. Jospa vielä saisin jonkun oman sydänystävän oman perheeni lisäksi, mutta tässä iässä se ei ole helppoa, ja vanhat ystävät ovat vuosi vuodelta vähentyneet muuttojen ja sairauksien myötä. - Elämä on
hyvä ikä kirjoitti:
Olen 58 ja elän onnellista elämää. En pidä itseäni vanhana eikä ole ulkonäköpaineitakaan, tunnen olevani ihan sopiva sellaisena kuin olen. Ajattelen että kenenkään ei tarvitse olla täydellinen ihmisenä eikä ulkonäöltään, eikä elämän tarvitse olla täydellistä, vaan tavallinen arjen onni riittää. Olisi tylsää jos ei olisi mitään vaikeaa voitettavana. En haluaisi olla nuori ja kokematon, koska nautin siitä mitä kaikkea olen elämän aikana kokenut ja oppinut.
Parasta mitä minulle on tapahtunut, oli pääsy pienelle sairaseläkkeelle vähän aikaa sitten. Loppui jokapäiväinen raskas töihinlähtö, kivut, väsymys ja stressi. Vointini on parantunut huomattavasti pakkotahtisen työn loputtua. Nyt saan elää itselleni ja läheisilleni, saan tehdä sitä mikä milloinkin kiinnostaa ja mitä milloinkin jaksan. Joka aamu koen huimaa onnea, kun saan istua aamukahville rakkaani kanssa, lukea lehteä pitkään ja aloittaa rauhalliseen tahtiin päivän askareet. Voin vihdoin harrastaa asioita joita olen aina halunnut, voin omien tarpeitteni mukaan levätä tai ponnistella. Vapaus on niin huumaavan ihanaa, että en halua enää sitoutua mihinkään uusiin velvollisuuksiin edes harrastusmielessä. Olen kuitenkin työteliäs niissä asioissa jotka ovat omasta mielestäni tärkeitä tai antoisia. On totta että eläkkeellepääsy nuorentaa, tunnen itseni ihan uudeksi ihmiseksi, vaikka en ihan terve olekaan. Ei tarvitse olla terve eikä hyvätuloinen ollakseen onnellinen. Tarvitaan mielekästä tekemistä, hyviä ihmissuhteita ja kiinnostusta erilaisiin asioihin.
Se masentaa että ei voi enää tehdä suunnitelmia 50 vuodeksi eteenpäin. Jospa vielä saisin jonkun oman sydänystävän oman perheeni lisäksi, mutta tässä iässä se ei ole helppoa, ja vanhat ystävät ovat vuosi vuodelta vähentyneet muuttojen ja sairauksien myötä.Olen 58-v nainen ja tunnen olevani elämäni parhaassa iässä. Olen harrastanut monipuolista liikuntaa koko ikäni. Ystäväpiirini on sopivan kokoinen. Ainoa asia, johon kaipaisin parannusta, on avioliitto. Mieheni on jotenkin jämähtänyt sohvan pohjalle. Niinpä liikunkin paljon ystävieni kanssa tai yksin. Tunnen itseni naiseksi..ja tapailenkin ikäistäni miestä, jonka kanssa voin jakaa asioita sekä läheisyyttä. Ehkä avioero tulee vielä eteeni mutta olen valmis ottamaan sen riskin. Lapsi on lentämässä pesästä, joten sekään ei ole esteenä aloittaa uutta elämää. Olen sitä mieltä, että jokaisen on elettävä sellaista elämää kun haluaa. Työelämässä on hektistä mutta olen jaksanut tähän päivään saakka. Haaveilen kolmipäiväisestä mutta aikomukseni on jatkaa töissä eläkeikään asti. Mitä valittamista minulla on? Ei mitään. Vielä aion muuttaa elämäni suunta..parempaan suuntaan. Vierivät kivet eivät sammaloidu!
- energinen_57
Itse olen kanssa 53- vuotias nainen. Tein ison elämänmuutoksen viime vuoden lopulla eroamalla yli 20 vuoden avioliitosta. Kumppanuus ja avioliitto ei enää toiminut. Tämän jälkeen tapasin ex- miehestä 6 vuotta nuoremman miehen. Isestäni vajaa vuosi nuoremman miehen. Lisäksi käyn salilla, liikun muutenkin paljon ja tapailen ystäviä. Olen laihtunut 16 kiloa ja tunnen itseni energiseksi eikä kipuja ole juuri ollut. Aikaisemmin käytin kipukynnystä kohottavaa masennuslääkettä kipuihin. Tuttavat, työkaverit ja muut läheiset ihmiset sanovat että säteilen ja olen nuorentunut kovasti. Tunnen sen myös itse. Itseäni olen huoltanut mm. kampaajalla käynnillä ja ym. hoidoilla. Nautin uudesta parisuhteesta. Tapaamme kun meille sopii. Muuten saa ikä jo kropassa näkyä. Kerron tämän tarinani ihmisille jotta huomaisivat ettei elämä ole vielä eletty. Nyt jää aikaa itselle. Vaikka itsellänikin on uusi kumppani, lapset asuvat kanssani ja on ystäviä niin tunnen myös itseni yksinäiseksi. Olen selittänyt itselleni että olen tottunut aina huolehtimaan vain toisista ja nyt tulee tottua elämänmuutokseen ja ikääntymiseen. Itse näen tilaisuuden tehdä vielä uusia asioita ja voi olla vähän itsekäskin tässä elämän vaiheessa. Olemme sen ansainneet.
- Elämä on
Miltä tuntui eroaminen pitkästä avioliitosta, nimimerkki 'energinen 57'? Itse olen ollut naimissa 25 vuotta ja yhdessä olemme olleet 30-v. Avioliitossamme on kaikki kuollut, asumme vain yhdessä. Meillä ei enää mitään yhteistä, paitsi lapsi, joka lähtee armeijaan kesällä. Sen jälkeen ajattelin tehdä ratkaisuni. Toivon että rohkeus riittää.
- energinen_57
Elämä on kirjoitti:
Miltä tuntui eroaminen pitkästä avioliitosta, nimimerkki 'energinen 57'? Itse olen ollut naimissa 25 vuotta ja yhdessä olemme olleet 30-v. Avioliitossamme on kaikki kuollut, asumme vain yhdessä. Meillä ei enää mitään yhteistä, paitsi lapsi, joka lähtee armeijaan kesällä. Sen jälkeen ajattelin tehdä ratkaisuni. Toivon että rohkeus riittää.
Pitkään harkittu asia. Kokeilimme uudella harrastuksella ja yhteisellä matkoilla löytää vielä toisemme. Arki tuli vastaan ja tunteet olivat kuolleet tyystin. Meilläkin on aikuiset lapset jotka jäivät vielä asumaan kanssani meidän vanhaan kotiimme. Ero tuntui pelottavalta eikä ratkaisua ollut helppo tehdä. Otin ohjat eroasiaan kun huomasin että kotona on paha olla kun kumppani on paikalla. Ei läheisyyttä, enkä jaksanut enää puolustella itseäni. Annoin hänen ohjailla tekemiseni ja ajatukseni. Nyt ollemme olleet asumuserossa omissa asunnoissaan jo 7 kuukautta. Arki hoituu hyvin. Poikani pitävät erityistä huolta minusta. Käyn salilla, liikun paljon vapaa-aikanani ja hoidan omaa ulkonäköäni. Pari kuukautta sitten vastasin deitti-ilmoitukseen ja tapasin ihanan miehen. Kemiat kolahtivat kuten uusi miesystäväni sanoi ja se oli menoa. Emme pidä kiirettä. Tapaillaan kun siltä tuntuu. Olemme ihastuneet toisiimme ehkä rakkauttakin on ilmassa. Olen laihtunut 16 kg ja ystävät sanovat että säteilen ja olen kuulemma kaunistunut. Minulla on hyvä energinen olo. Sisäinen hyvä olo kaunistaa. Ollaan ystäviä ex- miehen kanssa. Olen vain ihmeissäni miksi ei ole minkälaista tunnetta enää ex-miestäni kohtaan. Pitkästyn helposti hänen jutuille. Toivon hänen löytävän uuden naisen rinnalleen. Pitkässä liitossa oli paljon ihania hetkiä ja ne saa jäädä muistoihini. Ikävät asiat aion heittää roskakoriin. Vaikka on omaiset, ystävät ja uusi miesystävä niin tunnen itseni yksinäiseksi. Ehkä eroa täytyy vielä työstää ja tehtävä surutyö.
Toivottavasti löydät oman ratkaisusi. - Suruton ja vapaa*
energinen_57 kirjoitti:
Pitkään harkittu asia. Kokeilimme uudella harrastuksella ja yhteisellä matkoilla löytää vielä toisemme. Arki tuli vastaan ja tunteet olivat kuolleet tyystin. Meilläkin on aikuiset lapset jotka jäivät vielä asumaan kanssani meidän vanhaan kotiimme. Ero tuntui pelottavalta eikä ratkaisua ollut helppo tehdä. Otin ohjat eroasiaan kun huomasin että kotona on paha olla kun kumppani on paikalla. Ei läheisyyttä, enkä jaksanut enää puolustella itseäni. Annoin hänen ohjailla tekemiseni ja ajatukseni. Nyt ollemme olleet asumuserossa omissa asunnoissaan jo 7 kuukautta. Arki hoituu hyvin. Poikani pitävät erityistä huolta minusta. Käyn salilla, liikun paljon vapaa-aikanani ja hoidan omaa ulkonäköäni. Pari kuukautta sitten vastasin deitti-ilmoitukseen ja tapasin ihanan miehen. Kemiat kolahtivat kuten uusi miesystäväni sanoi ja se oli menoa. Emme pidä kiirettä. Tapaillaan kun siltä tuntuu. Olemme ihastuneet toisiimme ehkä rakkauttakin on ilmassa. Olen laihtunut 16 kg ja ystävät sanovat että säteilen ja olen kuulemma kaunistunut. Minulla on hyvä energinen olo. Sisäinen hyvä olo kaunistaa. Ollaan ystäviä ex- miehen kanssa. Olen vain ihmeissäni miksi ei ole minkälaista tunnetta enää ex-miestäni kohtaan. Pitkästyn helposti hänen jutuille. Toivon hänen löytävän uuden naisen rinnalleen. Pitkässä liitossa oli paljon ihania hetkiä ja ne saa jäädä muistoihini. Ikävät asiat aion heittää roskakoriin. Vaikka on omaiset, ystävät ja uusi miesystävä niin tunnen itseni yksinäiseksi. Ehkä eroa täytyy vielä työstää ja tehtävä surutyö.
Toivottavasti löydät oman ratkaisusi.olet vielä psyyke potilas nii se kuormittaa kyllä.
Koeta päästä eroon niistä lääkkeistäsi, näkisit joskus päivän valoa. - JUURI NÄIN
Tähän vastaukseen sisältyi oleellinen...
muita vastauksia ei oikeastaan olisi edes tarvittu.
Jos elämä tuntuu eletyltä jo tuossa iässä on syytä miettiä asioita
ja tehdä juuri tuollaisia ratkaisuja.
Ellei ole hyvä olla niin kamat kantoon ja uutta elämää etsimään.
Onnea sinulle. - Elämä on
energinen_57 kirjoitti:
Pitkään harkittu asia. Kokeilimme uudella harrastuksella ja yhteisellä matkoilla löytää vielä toisemme. Arki tuli vastaan ja tunteet olivat kuolleet tyystin. Meilläkin on aikuiset lapset jotka jäivät vielä asumaan kanssani meidän vanhaan kotiimme. Ero tuntui pelottavalta eikä ratkaisua ollut helppo tehdä. Otin ohjat eroasiaan kun huomasin että kotona on paha olla kun kumppani on paikalla. Ei läheisyyttä, enkä jaksanut enää puolustella itseäni. Annoin hänen ohjailla tekemiseni ja ajatukseni. Nyt ollemme olleet asumuserossa omissa asunnoissaan jo 7 kuukautta. Arki hoituu hyvin. Poikani pitävät erityistä huolta minusta. Käyn salilla, liikun paljon vapaa-aikanani ja hoidan omaa ulkonäköäni. Pari kuukautta sitten vastasin deitti-ilmoitukseen ja tapasin ihanan miehen. Kemiat kolahtivat kuten uusi miesystäväni sanoi ja se oli menoa. Emme pidä kiirettä. Tapaillaan kun siltä tuntuu. Olemme ihastuneet toisiimme ehkä rakkauttakin on ilmassa. Olen laihtunut 16 kg ja ystävät sanovat että säteilen ja olen kuulemma kaunistunut. Minulla on hyvä energinen olo. Sisäinen hyvä olo kaunistaa. Ollaan ystäviä ex- miehen kanssa. Olen vain ihmeissäni miksi ei ole minkälaista tunnetta enää ex-miestäni kohtaan. Pitkästyn helposti hänen jutuille. Toivon hänen löytävän uuden naisen rinnalleen. Pitkässä liitossa oli paljon ihania hetkiä ja ne saa jäädä muistoihini. Ikävät asiat aion heittää roskakoriin. Vaikka on omaiset, ystävät ja uusi miesystävä niin tunnen itseni yksinäiseksi. Ehkä eroa täytyy vielä työstää ja tehtävä surutyö.
Toivottavasti löydät oman ratkaisusi.Minusta vaikeinta lienee kertoa mahdollisesta avioerosta lapselle vaikka hän onkin jo täysi-ikäinen. Toinen ongelma on omaisuuden jakaminen. Ero on vellonut mielessäni jo monta vuotta ja olen ajatellut sinnitellä niin kauan kun lapsi kirjoittaa ylioppilaaksi, eli tänä keväänä. Nyt alan olla ratkaisujen edessä. Olemme pari vuotta sitten käyneet perheneuvojalla mutta siitä ei ollut apua. Mieheni on kaikessa hyvin passiivinen ja hän lähinnä vie energiaani. Huomaan, kun lähden yksin tai ystävieni kanssa johonkin, olen paljon energisempi ja iloisempi. Minua ahdistaa kotona kun näen mieheni istuvan sohvalla puhumattomana. Puhumattomuus on avioliittomme suurin ongelma. Mieheni ei pysty puhumaan oikein mistään. Yleensä kun aloitan puhumaan ongelmista, hän lähtee huoneesta. Sehän on jonkunlaista hylkäämistä. Fyysistä läheisyyttä meillä ei ole ollut vuosikausiin. Lähinnä säälin miestäni ja varmaan sen takia olen vielä naimisissa,ja tietysti myös lapsen takia. Itselläni on paljon sosiaalisia suhteita, ystäviä, sukulaisia, joten elämästäni yksin tulisi varmasti paljon rikkaampaa eikä energiani menisi toisen aktivoimisyritykseen. Olen tämän asian kanssa välillä aivan puhki kun pohdin ratkaisuani. Erosta olen myös puhunut miehelleni mutta hän ei usko,että olen tosissani. Joten hän ei ole ottanut tosissaan niitä asioita, jotka minusta ovat avioliittomme ongelmat. Olen ne hänelle kyllä kertonut, mutta kun ei mitään parannusta ole tapahtunut. Jäljelle jää vain yksi ratkaisu - avioero.
- oki.doki
Ehkäpä sinun kannattaa menna takaisin sinne missä sitä iloasi oli aikaisemmin.
Hullu se jättää sellaisen missä oli hyvä olla ja jos jätetään niin pyrkimyshän on sen jälkeen parempaan, kuuluu ihmis luonteeseen eli perus asia! Olen 76 vuotias ja iloitsen jokaisesta päivästä, minkä vielä saan tajuissani elää. Lapsia ja lapsenlapsia on aikamoinen liuta, mutta on paljon muutakin. Olen yli kymmenen vuotta ollut aktiivinen EKL:n jäsen. Oma yhdistykseni toimii vireästi. On matkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, on teatteria, taidenäyttelyitä erlaisia kursseja ym.. Liikkuessani käytän keppiä. On vaivoja selässä ja oikeassa jalassa, mutta ne pidän kurissa joogaamalla joka päivä. Ulkonäkönikin on mielestäni ihan yes, iho on kirkas ja ilme iloinen. On kiva herätä joka aamu, kun kesä lähestyy ja pääsee puutarhahommiin. Olen aivan malttamaton. Terv. Riley
- määkin
mutta ei ne nuo harmaat jostain ilmestyneet hiukset harmita ollenkaan. Oikeastaan päinvastoin. Nivelet ja jänteet toimii tosi hyvin, koska niihin on panostettu. Ainoa mikä ottaa päähän on suuhun murentuvat hampaat. Kuluttava työelämä pitäisi aloittaa vasta n kolmivitosena.
"Ajattelen kauhulla millaista elämäni mahtaa olla 10 tai 20 vuoden kuluttua" Ainoa lääke on elää nyt ja tästä eteenpäin täysillä. Uusia asioita opetellen. - Elämä vasta puolessa
53 ei ole ikä eikä mikään...
Elämä uomilleen ja eteenpäin.
Jos ei ole kotona hyvä olla niin sitten muualle.
Ärsyttää kun tuon ikäiset valittaa vanhuuden vaivoja vaikka
elämä on parhaassa vaiheessa...hävetkää- kuuskymppinen
kans et vanhoja muka, sillä kuuskymppinenkään ei ole nykyisin vanha. Työtä pitää hake ja aikamoinen vaiva pitää olla jos eläkkeelle pääsis, et nuoria on vielä viiskymppiset.
- rkk10
kuuskymppinen kirjoitti:
kans et vanhoja muka, sillä kuuskymppinenkään ei ole nykyisin vanha. Työtä pitää hake ja aikamoinen vaiva pitää olla jos eläkkeelle pääsis, et nuoria on vielä viiskymppiset.
Siis voihan 50 ja 60 vuotiaat olla hyvä kuntoisia ja muutenkin elää elämän parasta aikaa tai se voi vielä olla edessä. Mutta ei minun mielestä sen ikäsiä nuoriksi voi enää sanoa tai voi sanoa jos haluaa itseään pettää. Nuorekas toki voi olla, mutta ei nuori.
Olen 35v enkä tosiaan puhu itsestäkään nuorena. Mikä siinä on ettei voi olla sen ikäinen kun on. Yrittää vaan elää täysillä on se ikä mikä on. - ..........
rkk10 kirjoitti:
Siis voihan 50 ja 60 vuotiaat olla hyvä kuntoisia ja muutenkin elää elämän parasta aikaa tai se voi vielä olla edessä. Mutta ei minun mielestä sen ikäsiä nuoriksi voi enää sanoa tai voi sanoa jos haluaa itseään pettää. Nuorekas toki voi olla, mutta ei nuori.
Olen 35v enkä tosiaan puhu itsestäkään nuorena. Mikä siinä on ettei voi olla sen ikäinen kun on. Yrittää vaan elää täysillä on se ikä mikä on.on nuori ihminen vielä, jos alle 40v ei ole mikään vanha.
- vienotuuli
rkk10 kirjoitti:
Siis voihan 50 ja 60 vuotiaat olla hyvä kuntoisia ja muutenkin elää elämän parasta aikaa tai se voi vielä olla edessä. Mutta ei minun mielestä sen ikäsiä nuoriksi voi enää sanoa tai voi sanoa jos haluaa itseään pettää. Nuorekas toki voi olla, mutta ei nuori.
Olen 35v enkä tosiaan puhu itsestäkään nuorena. Mikä siinä on ettei voi olla sen ikäinen kun on. Yrittää vaan elää täysillä on se ikä mikä on.Muistan nuoruudestani yhden tapauksen , ette varmaan välittäisi kuulla, ...no ei se mitään...kerronpa kuitenkin, hymyillen:)
Olin alle 20v ja tansseissa silloin kovasti käytiin, yksi ihan komea mies aina minua pyöritteli ja ma...kärsin :D No kun taisi olla jo yli 30v , ikäloppu mielestäni :O
Ison maalaistalon poika, fönstereitäkin tiellepäin pitkärivi.. vaan yritin piilotella itteeni ettei minua huomaisi, voi mikä typeryys...vaan se oli silloin ajan henki.
Joten kyllä sinä 5 -60v mielestä olet vielä aikans nuori. Äläkä alakkaan vanhaksi, nauti... elät ruuhkavuosia kenties elämässäsi, vaan nyt noita ikiä muistellen se oli antoisimpaa aikaa. - kaunisleski ejk
vienotuuli kirjoitti:
Muistan nuoruudestani yhden tapauksen , ette varmaan välittäisi kuulla, ...no ei se mitään...kerronpa kuitenkin, hymyillen:)
Olin alle 20v ja tansseissa silloin kovasti käytiin, yksi ihan komea mies aina minua pyöritteli ja ma...kärsin :D No kun taisi olla jo yli 30v , ikäloppu mielestäni :O
Ison maalaistalon poika, fönstereitäkin tiellepäin pitkärivi.. vaan yritin piilotella itteeni ettei minua huomaisi, voi mikä typeryys...vaan se oli silloin ajan henki.
Joten kyllä sinä 5 -60v mielestä olet vielä aikans nuori. Äläkä alakkaan vanhaksi, nauti... elät ruuhkavuosia kenties elämässäsi, vaan nyt noita ikiä muistellen se oli antoisimpaa aikaa.ohjeita vanhenevalle: http://www.youtube.com/watch?v=muuPYFbxlD0
- Mummous edessä
Näin on en tunne itseäni vanhaksi ja vähän ehdin tulla jo mukavuudenhaluiseksikin kun lapset ovat vihdoin aikuistuneet. Luulin, että nyt elämä kulkee tasaisesti kohti vanhuutta. Mutta viellä mitä seuraavaksi minusta tulee ihan oikeesti MUMMO ;))))))
- Veeramaria
Mummous edessä kirjoitti:
Näin on en tunne itseäni vanhaksi ja vähän ehdin tulla jo mukavuudenhaluiseksikin kun lapset ovat vihdoin aikuistuneet. Luulin, että nyt elämä kulkee tasaisesti kohti vanhuutta. Mutta viellä mitä seuraavaksi minusta tulee ihan oikeesti MUMMO ;))))))
OOn 57 vee vanha ja köyhä työtön. Mitä iloa tästä on?
- leskimies
Veeramaria kirjoitti:
OOn 57 vee vanha ja köyhä työtön. Mitä iloa tästä on?
En jaksanut luklee kaikkia viestejä mutta minua askarruttaa sellainen asia että voiko ylio viiskymppine vielä rakastua yhtä kiihkeästi kuin parikymppinen. Minusta tuntuu että sellaista naista ei ole olemassakaan joka saisi tämän ikäisen miehen pään pyörälle. Onko teillä kokemuksia?
- Amorinna
leskimies kirjoitti:
En jaksanut luklee kaikkia viestejä mutta minua askarruttaa sellainen asia että voiko ylio viiskymppine vielä rakastua yhtä kiihkeästi kuin parikymppinen. Minusta tuntuu että sellaista naista ei ole olemassakaan joka saisi tämän ikäisen miehen pään pyörälle. Onko teillä kokemuksia?
Hyvä leskimies, olen 58-v ja voin sanoa, että kyllä voi rakastua! Se tunne ei muutu miksikään, joten toivoa on. Sinulta puuttuu vain se oikea ihastumisen kohde mutta kyllä se jonain päivänä vastaan tulee.
- kuuskytä miinus
Itseäni huvittaa kun yhdestä vaivasta pääsee eroon, niin jo on muita vaivoja tulossa kaksin kappalein tilalle. Ei siinä auta muu kuin suhtautua huumorilla ja ajatella että niin ne kaikki muutkin ikääntyvät.
Ihan on kohtuullisen näköistä jos ottaa rillit pois nenältä peilaillessa - kas ikääntyminen on myös armeliasta - näkökin heikkenee.
Tavallaan on turhaa miettiä mitä tapahtuu kymmenen vuoden päästä (tietenkin kannattaa elää terveellisesti) koska emmehän tiedä olemmeko edes elossa tuolloin. Itse olen keskittynyt vain tähän päivään ja olen pyrkinyt tekemään siitä mahdollisimman hyvän unohtamatta positiivista ajattelua. Kaikesta on löydettävissä jotain hyvää. Tietenkin auttaa jos ei ota itseään liian vakavasti.
Oma mottoni on: anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä joita voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.- iloa elämään
Olen 53v.mies ja olen kyllä ihan niinkuin 30v.Samassa kerrostalos asuvat naiset yrittää kovin iskee ja nuorin 35v. Eilen menin alakerran yksinäisen naisen luo taasen, hän soittelee päivittäin ja sais häneltä kans.Olen nuorekas, avoin, reipas ja auttava ollut aina ja se kyl tepsii. kun katselee naapuri ukkoja niin suurin osa pystyyn kuolleita, ja todella ymmärrän naisten tarpeet.Olen aina harrastanut liikuntaa, en polta ja joskus kyl kaljottelen. Ei ole ollut mitään ihmeempiä sairauksia joten kyl olen tyytyväinen.
iloa elämään kirjoitti:
Olen 53v.mies ja olen kyllä ihan niinkuin 30v.Samassa kerrostalos asuvat naiset yrittää kovin iskee ja nuorin 35v. Eilen menin alakerran yksinäisen naisen luo taasen, hän soittelee päivittäin ja sais häneltä kans.Olen nuorekas, avoin, reipas ja auttava ollut aina ja se kyl tepsii. kun katselee naapuri ukkoja niin suurin osa pystyyn kuolleita, ja todella ymmärrän naisten tarpeet.Olen aina harrastanut liikuntaa, en polta ja joskus kyl kaljottelen. Ei ole ollut mitään ihmeempiä sairauksia joten kyl olen tyytyväinen.
Kyllä sun kelpaa... :)
- eeeteepee
iloa elämään kirjoitti:
Olen 53v.mies ja olen kyllä ihan niinkuin 30v.Samassa kerrostalos asuvat naiset yrittää kovin iskee ja nuorin 35v. Eilen menin alakerran yksinäisen naisen luo taasen, hän soittelee päivittäin ja sais häneltä kans.Olen nuorekas, avoin, reipas ja auttava ollut aina ja se kyl tepsii. kun katselee naapuri ukkoja niin suurin osa pystyyn kuolleita, ja todella ymmärrän naisten tarpeet.Olen aina harrastanut liikuntaa, en polta ja joskus kyl kaljottelen. Ei ole ollut mitään ihmeempiä sairauksia joten kyl olen tyytyväinen.
Ei jumalauta, melkein täydellinen MIES. Vaatimatonkin vielä.. :)
- Ahdistettu
iloa elämään kirjoitti:
Olen 53v.mies ja olen kyllä ihan niinkuin 30v.Samassa kerrostalos asuvat naiset yrittää kovin iskee ja nuorin 35v. Eilen menin alakerran yksinäisen naisen luo taasen, hän soittelee päivittäin ja sais häneltä kans.Olen nuorekas, avoin, reipas ja auttava ollut aina ja se kyl tepsii. kun katselee naapuri ukkoja niin suurin osa pystyyn kuolleita, ja todella ymmärrän naisten tarpeet.Olen aina harrastanut liikuntaa, en polta ja joskus kyl kaljottelen. Ei ole ollut mitään ihmeempiä sairauksia joten kyl olen tyytyväinen.
Päästäkseni minua 10 - 20 vuotta nuorempien kotimaisten feminojen ahdisteltavaksi täytyi minun matkustaa Kuubaan.
Ilmeisesti, katseltuaan reilun viikon kokoaikakännissä olleita narukäsimöhömahaisia ukkojaan, alkoivat tytönhupakot pikku hiprakassa lähentelemään minua allasbaarissa.
Eipä tunnu vetovoima säilyneen kotiin saakka muuten kuin vaimoni kohdalla. - hyväpäivä
iloa elämään kirjoitti:
Olen 53v.mies ja olen kyllä ihan niinkuin 30v.Samassa kerrostalos asuvat naiset yrittää kovin iskee ja nuorin 35v. Eilen menin alakerran yksinäisen naisen luo taasen, hän soittelee päivittäin ja sais häneltä kans.Olen nuorekas, avoin, reipas ja auttava ollut aina ja se kyl tepsii. kun katselee naapuri ukkoja niin suurin osa pystyyn kuolleita, ja todella ymmärrän naisten tarpeet.Olen aina harrastanut liikuntaa, en polta ja joskus kyl kaljottelen. Ei ole ollut mitään ihmeempiä sairauksia joten kyl olen tyytyväinen.
Mulla on ihan sama juttu kun nimim. iloa elämään. Olen vain nainen,52v. Hyvin säilynyt ja itseni hoitanut. 20-30 vuotta nuoremmat miehet pyytelee kahville ja seurustelukumppanin saisi siitä ikäluokasta helpostikin.
MUTTA... sen ikäisiltä puuttuu se elämänkokemus jonka ikä tuo. En halua jakaa elämääni poikasen kanssa.
Varmaan olen muutenkin aika kranttu kun itsekseen on niin mukava elellä etten ole ketään muutakaan kelpuuttanut. Kuusi vuotta sitten päättynyt melkein 30 vuotta kestänyt parisuhde varmaan teki kiintiön täyteen.
Hyvä 53,
Asenne ratkaisee. Olet vielä nuori eikä kremppoja pidä jäädä kuuntelemaan. Ulos ja liikkumaan muutenkin.
Olen itse 56-vuotias ja mielestäni erittäin aktiiviinen, vaikka välillä jumiudunkin sohvaan. Harrastan päivittäin liikuntaa noin kaksi tuntia, lenkkejä, jumppaa ja kuntosalia. Eivät jäykisty nivelet, kroppa on hyvännäköinen nyt, varsinkin kun laihdutin ja olen nyt normaalipainoinen. Tapaan ystäviäni usein ja otan heihin itse aktiivisesti yhteyttä. Lapset eivät minua juuri tarvitse jokapäiväisessä elämässään. Mies minulla on, mutta tuntuu että hänestä on tullut minulle riippakivi. Hän ei halua käydä missään eikä tehdä oikein mitään. Säälittää oikein niin iloton elämänasenne. Ja varmaan säälistä olen hänen kanssaan. Luulen että meillekin tulee ero, kunhan nuorempi lapsistani muuttaa pois kotoa vuoden päästä. Läheisyys puuttuu eikä seksi mieheni kanssaan maistu. Luulin jo että seksuaaliset haluni ovat kokonaaan kadonneet minulta, kunnes iskin ihmeekseni vieraan miehen baarista kerran reissussa ollessani. Vau, mitä seksiä sain, ja siitä lähtien on seksi ollut mielessäni melkein jatkuvasti. Jos tuo mies asuisi lähellä, voisi ero olla todella ajankohtainen.
Neuvoni sinulle on: nauti elämästä ja ole aktiivinen!- Elämä on
Nimimerkille mothermary, olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Liikun paljon ja tunnen itseni naiseksi. Kroppani on hyvännäköinen ja moni luulee minua noin 10 vuotta nuoremmaksi. Olen 58-v. Minullekin mieheni on tullut riippakiveksi, säälin häntä. Hän ei liiku eikä harrasta juuri muuta kuin sohvalla istumista. En jaksaisi millään katsella moista. Hän vie energiaani aivan liikaa. Ajatukseni suorastaan avartuvat kun hän ei ole kotona, mutta sitä tapahtuu aivan liian harvoin. Lapsemme lähtee kesällä armeijaan, joten luulen silloin sopivan tilaisuuden olevan avioerolle.
- -tiina
Elämä on kirjoitti:
Nimimerkille mothermary, olen vähän samanlaisessa tilanteessa. Liikun paljon ja tunnen itseni naiseksi. Kroppani on hyvännäköinen ja moni luulee minua noin 10 vuotta nuoremmaksi. Olen 58-v. Minullekin mieheni on tullut riippakiveksi, säälin häntä. Hän ei liiku eikä harrasta juuri muuta kuin sohvalla istumista. En jaksaisi millään katsella moista. Hän vie energiaani aivan liikaa. Ajatukseni suorastaan avartuvat kun hän ei ole kotona, mutta sitä tapahtuu aivan liian harvoin. Lapsemme lähtee kesällä armeijaan, joten luulen silloin sopivan tilaisuuden olevan avioerolle.
noille noin kuuskymppisille kotona viihtyville raurallisille miehille löytyy varmaan ottajia pilvin pimein suurin osa naisista on kyllästyny aina meneviin miehiinsä ja vaihtavat mielellään mukavaan leppoisaan kaveriin joka on aina paikalla ja uskon että potkua löytyy teidänkin miehistänne kun uusi rakkaus astuu kuvaan ainahan ne muutama ensimmäinen vuosi on niin kiihkeetä niin kiihkeetä... sitä passaa miettiä mistä se tylsyys ja sohvalla istuminen johtuu jospa tunne on molemminpuolista.
- leski rouva
moni kertoo kuinka ihanaa olla 50 pluss kun on mies kotona, tarpeeksi rahaa, saa asua omassa kodissa on lapsia lapsen lapsia jne. ei silloin toista ymmarra jolla ehka ei ole muuta kuin yksinaisyys.
turha kertoo mee ulos ja katso aurinkoon,,,my good miten helppoo kaikki olisikin
olen juuri menettanyt mieheni,on lapsi ja olen yli 50.nyt kuitenkin joudun muuttaan vuokra asuntoon kun en jaksa tilassani katsella omaa,yksinaisyys tulee ja se pelko tulevasta,,,
joten sinun huolesi on ihan normaalia ja ymmarran taysin milta sinusta tuntuu,,,
toivon sinulle kaikkea hyvaa ja etta jaksat eteenpain - naija
Nai, nai ja nai...
- Nasuflikka
Minä kekkasin oman jutun. Nimittäin lähdin vaeltamaan Espanjaan yhden vanhan kaverin kanssa. Käveltiin 850 km /30 päivää. Siinä oli aikaa miettiä kun töppösiä pisti töppösen eteen. Ja olihan se aika suuri haastekin. Sen verran mukava reissu oli että olen miettinyt uusia vaelluksia. Huom en ole koskaan ennen vaeltanut,aina muuten vaan olen ollut kova tyttö kävelemään. Ja hitsi me mitään vanhoja olla. !!! Muista se. Siks toiseksi nythän se elämä vasta alkaa kun omat lapset on maailmalla,eikö ? Minulla kyllä tuppaa aika loppua kesken kun tekis mieli kaikkea muutakin tehdä. Voisin jopa jäädä eläkkeelle nyt jo,onhan sitä kohta 36 vuotta töitä tehtykin,välillä monessa paikkaa . Neuvon sinua että otahan netti auki ja rupea katselemaan noita vauellusreittejä Espanjassa. Sit vaan kauppaan ostamaan hyvät kengät ja ulos . Tsemppiä Turusta.
- ratkaisee
miekään en mieti elämää ihan noin kauas, tämä päivä on oikeastaan se ainut mikä on ajateltavissa, ja vähän ehkä huomista ja ylihuomista. Mutta jotain kymmentä-kahtakymmentä vuotta, ei hitsi ! Aika menee päivän kerrallaan, ja ainakin mie olen jo nähnyt niitäkin päiviä, joitten ainut varsinainen oppi oli, että elämä päättyy joskus jopa hyvinkin yllättäen. Ei auta(ttanut) vaikka oli minkälaisia suunnitelmia, sitoumuksia tai velvollisuuksia. Vaikka tässä elämässä kuvittelee roikkuvansa kynsin hampain, ei täällä olla kuitenkaan paljon muuta kuin hiuskarvan varassa. Yks henkäys ja se oli siinä.
Vanhenemisessa ei liene mitään varsinaista iloa ole, ei kait, tai, en ainakaan ole itse sitä hoksannut vielä, mutta ehkä se on vain asennekysymys. En ole vielä aloittanut joka päivä ajattelemaan miten monta päivää on jo elämää takana, enkä juuri sitäkään, paljonko on edessä. Olen ajatellut, että tätä päivää ei enää omassa eikä maailman historiassa ole koskaan uudelleen, joten vain tämä päivä on huomion arvoinen.
En aloittanut hormonikorvaushoitoa, koska ajattelin sen vain siirtävän väistämätöntä. Olen hyväksynyt ajatuksen, että en ole enää heleä teini-ikäinen, eikä poskelta häviäkään tyynynpainaumat, otsanahkaa rypisteltyäni ei potkukelkkarata häviäkään, vaan urat on ja pysyy. Ehkä haluaisin olla nuorempi, mutta kun olen synytynyt 1960-luvun alussa, eikä aikaa saa kulkemaan taaksepäin, en käytä elämäni ainutta päivää haikaillen mahdottoman perään. Olen omalla luvalla itselleni armollinen.
Oma onneni on, että Jouduin hyppäämään oravanpyörästä pois. Tietenkään ei ole rahaa olla tyylikäs, vaatteeni ei kieli menestyksestä eikä huimasta kiidosta uraputkessa. Mutta eipä se kieli stressaantumisesta, ei ahdistumista, ei pakoista eikä yltiöpäisistä vaatimuksistakaan.
Olen onnellinen! Nauran paljon, nautin pienistä asioista. Minulla on aikaa huomata asioita erilaisista kulmista, voin risteyksissä valita, minkä suunnan valitsen, kun ei ole pakko porhaltaa etukäteen määrättyä reittiä kohti tyytymätöntä huomista.
-- tästä voisi kirjoittaa niin paljon, tämä on elämäntapa -- - m55+
Muutaman vuoden minäkin kauhistelin vanhenemista viisikymppisen ylitettyäni ja sitten sen vain hyväksyin. Muutin Espanjaan, aloin lueskelemaan historiaa omassa rauhassa, kirja viikossa, nautin valosta ja lämmöstä, teen pitkiä lenkkejä ja huolehdin ihan oikeasti terveydestäni lääkärin ohjeiden mukaan, kun tarpeeksi moni kaveri on antanut varoittavan esimerkin menemällä kuolemaan, kun paras osa elämästä on vasta alkamassa.
Golf- ja sukelluskurssi odottavat suorittamistaan ja moni muu, mistä en edes vielä tiedä. Espanjanopinnot pitävät aivot virkeinä ja elämä kukoistaa ihan toisella tavalla, kuin, anteeksi vain, harmaassa Suomessa.
Kesällä toki tulen Suomeen, mutta siihen asti vieraat saavat luvan tulla tänne etelään. On heitä riittänytkin.
Kaikille tämä elämänmuoto ei varmaankaan käy, mutta sinuna ihan ensiksi meneisin perusteellisiin tutkimuksiin ja aloittaisin uuden elämän siltä pohjalta. Kremppoja tulee vääjäämättä, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa kuntokuuria.
Etsi joku uusi harrastus, mielellään sellainen jossa saat liikuntaa. Varmaan sinulla on nuoremapana ollut aikonus tehdä jotain ja sen aika on nyt!
Olen itse 55 ja kaikki entinen elämä tuntuu aika valjulta siihen verrattuna, mitä nyt elän.
Älä siis jää paikallesi surkuttelemaan. Se on pahinta mitä voit tehdä! - Fiftisamthing
Juttu on kiinni päästä, ei vuosista.
Itse täytin juuri 50 v. ja hyvin menee. Alani ammattilaiset katsoo ylöspäin "hemmoa joka teki näit juttuja ennenku me ees synnyttii" ja töitä riittää.
Hiihtolomalla hiihtelin ja huomasin, ettei tuossa kunnossakaan mitään radikaalia luhistumista ole tapahtunut. Painoa on pikkasen päässyt kertymään, mutta juuri tänään päätin jättää aamulla pekonit ja munat pois ja siirtyä kasviksiin ja hedelmiin. Kaveripiirissä tuollaiset pikku muutokset ovat saaneet ihmeitä aikaan. Vanhemmalla iällä kun tuo kiertosysteemi ei toimi ihan yhtä vilkkaasti kuin nuoremmalla. Minä näytän ikäiseltäni ja kaksikymppinen kaksikymppiseltä. Kuusivuotias näyttää kuusivuotiaalta. So what.
Jonka nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Kun tuo lapsukainen vielä lennähtää pesästä, pääsen keskittymään täysin omiin juttuihini. Teen musiikkia, valokuvaan, kirjoitan, maalaan. Mikään näistä ei kysy ikää. Minulla on vielä hieno ura edessäni!
>>vaikea hyväksyä iän mukanaan tuomia muutoksia ja kremppoja.>Ajattelen kauhulla millaista elämäni mahtaa olla 10 tai 20 vuoden kuluttua. - naismaikka50
Jokainen ikä on sopiva ja mukava ikä. Olen 60 v, työelämässä ja harrastan kulttuuria ja matkustamista. Olen mukana järjestötoiminnassa. Äitini on 80 v ajaa autoa, kirjoittaa sposteja, tekstareita, maksaa laskut nettipankissa. Ei vanheneminen niin kaueheaa ole. Tärkeää on pitää itsensä hyvässä psyykkisessä ja fyysisessä kunnossa, ikäihmisille on erilaisia liikuntaharrastuksia, on senioriyliopstoja, ties vaikka mitä. On turhaa "pelätä potematonta tautia ja maalata piruja ennakkoon sinälle". Den dagen, den sorgen,sanoi isoäitini aikanaan, mitä sitä ennakkoon murehtimaan ja päiväänsä sillä pilaamaan.
- wilma60
Minä kyllä odotan innolla vanhenemistani ja ennen kaikkea sitä omaa aikaa joka ehkä kenties vanhana eteen tulee. Jotenkin oma elämä tuntuu niin erilaiselta kuin teidän muiden 50 elämä. Ikää 50 vuotta ja vasta esikoinen yläkoulussa, kaikki muut lapset alakoulussa ja nuorimmainen ekaluokalla. Asuntovelkaa on rutosti sillä lunastin ex:n pois talostamme ja toivonkin että ennätän ennen kuolemaani velan maksaa. Ikää ei jouda edes miettimään kun kiireistä lapsiperheen arkea pyörittää sekä hoitaa siinä sivussa yli 80-vuotiaat vanhempansa. Odotan että sitten kun olen reilusti yli 60v niin lapset ehkä kenties ovat poissa kotoa ja minulla en kerrankin aikaa itselleni ja rakkaalleni. Minua kosittiin 50v synttäreilläni joten siinäkin mielessä olen vielä "nuori". Tuntui hyvältä monien yksinäisesten vuosien jälkeen löytää rinnalleen ihminen joka ei pelästynyt minua ja lapsiani. Olemme sellainen "konkkaronkka" että moni mies olisi siirtynyt syrjään mutta Hän ei.
Ulkoisia muutoksia on toki tullut; paino noussut ja eletty elämä näkyy naamasta. Mutta viis siitä, pitäähän elämän näkyäkin. Toistaiseksi olen saanut elää terveenä ja toivottavasti terveyttä riittää vielä pitkälle tulevaisuuteen. Joten kyllä minä odotan vanhenemista ihan ilolla ja toiveikkaana. - m25v
Niiin,kaikkihan riippuu ihan siitä miten määritelee että on vanha.Joku määrittelee fyysisen iän mukaan,toinen kuten minä määrittelen sen ns.henkisen vireyden mukaan.Koetko olevasi elämässä kiinni,että haluat elää joka päivä aina uudestaan ja uudestaan.Nautitko elämästä.
Ihminen jos nimittäin juuttuu vanhoihin samoihin kaahvoihin eikä elä ns.tässä ja nyt,tässä ajassa,sitä helposti jää jonnekkin tuonne kauas taakse ja sillon vanhenee.Mutta,jos riittää halua aina oppia uutta ja nähdä tässäkin päivässä jotain hyvää,säilyy kohtuu nuorekkaana.Silloin olokaaan ei ole niin raskas.
Ja yksi asia joka pelottaa jokaista joka ei ole asiaa ajattellut on varmasti vanhenemisessa rahnaistuminen ja lopulta kuoleminen.
Mutta,kuten edellä koitin jo antaa ymmärtää niin se kuka sinä olet,ei loppujen lopuksi olekkaan se "ulkokuori" jota särkee,kolottaa ja vanhenee,vaan se kaikki on pään sisällä.Se että jaksat ajattella vielä positiivisesti,innostua asioista,löytää hyvää kaikesta muusta huolimatta,se pitää nuorena.
Ei voi kuin ihailla joitakin vanhuksia jotka ovat lähempää sataa ja käyttävät vielä vaikka tietokonetta.Heillä on se "elämän palo" vielä tallella ja niin se kuuluukin olla.Kerran eletään niin eletään.
Ja jos on lapsia jotka ovat noinkin aikuisia niin siitähän voi nauttia että ovat olemassa.Puhumattakaa jos siunaantuu lapsenlapsia niin mikäs sen mukavampaa.- prätkä ja entisöi se
Tai traktori, auto tms. Moottoripyörä ei vaadi kovin paljoa taitoa, ja vaadittavat taidot on hauska opetella.
Kovin masentuneelta ja pessimistiseltä kuulosti viestisi. Itse täytän pian 54v, eikä minusta tunnu ollenkaan tuollaiselta. Miksi sitten ei tunnu? Koen elämässä periaatteessa kiinnostaviksi pitkälti samat asiat kuin parikymppisenäkin. Soittelen sähkökitaraani, kuuntelen musiikkia, pelaan jopa jääkiekkoa veteraaneissa 3-5 krt./vko.
Nuo edellä mainitut asiat ovat paitsi fyysisiä hyvänolon lähteitä, myös ennenkaikkea henkisiä. Pukukoppijutut ovat yhä yhtä naurettavia kuin silloin ennen, saunailloissa on menoa ja elämä tuntuu nautinnolliselta. Maailman tapahtumat kiinnostavat minua edelleen, luen paljon, katselen innolla arkistojen avaamia historiadokumentteja, kesällä veneilen ahkerasti, matkustelen yms.
Työstäni nautin, vaikka epävarmuus työpaikan säilymisestä joskus kalvaakin. Turha kuitenkaan murehtia asioita etukäteen, varsinkaan kun niille ei ihan hirveästi voi itse tehdä. Jos minut ulkoistetaan, niin sitten keksin jotain muuta. Perhe elää omaa elämäänsä, mutta koen kyllä olevani osa sitä ja pidän sukulaisiinkin yhteyksiä. Olen asunut ulkomailla vuosikausia ja niitäkin ystävyyssuhteita, joita aikanaan tuli hankittua, pidän yllä. Se piristää.
Tottakai on välillä harmaita päiviäkin, mutta elämä voi olla täyttä ja nautittavaa vielä pitkään. Niin uskon ja toivon. Laatu on joka tapauksessa määrää tärkeämpää.
En tiedä soveltuuko minun elämäni sinun olosuhteisiisi mitenkään, mutta ei varmaan mikään estä sinua löytämästä itseäsi kiinnostavia ja elämää maustavia harrastuksia, uusien ihmisten seuraakin jopa. Varsinaisia neuvoja en sinulle yritä antaa, mutta totean omalta kohdaltani, että huumoria pitää olla ja tärkein yksittäinen asia minulla on aktiivisuus. Mitä enemmän teen ja touhuan, sitä onnellisempi olen. Korvien välistä löytyy ratkaisu useimpiin elämän ongelmiin. Emmekä ole yksin tässä maailmassa. Kuten Alexander Pope aikanaan kirjoitti: " No man is an island, entirely by itself..."- Remppaliini
Olen vanhempi ja liikuntarajoitteinen hoidon puutteen takia (priorisointijonossa). Eniten pelottaa jos joutuu petipotilaaksi. Mietitään sitä sitten...
Lapset ovat lähteneet kotoa, uusi sukupolvi kasvaa. Lastenlapset ovat rakkaita ja heistä on iloa jos on ollut huoltakin.
Olen oppinut vanhuuteni höysteeksi ottamaan vastaan VIP-palveluita. Kyynärsauvan kanssa, hengästyneenä saa hyvää palvelua. Ja kyllähän sitä tarvitseekin.
Pahin ongelma on henkisen ja fyysisen ikääntymisen ristiriita. Aina ei muista rajoitteitaan ja tulee kuviteltuja liikoja.
Olen nauttinut niistä aamuista jolloin ei ole pakko nousta ja lähteä sateessa tai pakkasessa töihin.
Nykyisessä uhteiskunnassa ei vanhenevia osata hyödyntää. Elämä on solmussa tekemättömän polvileikkauksen takia.
Kymmenen lastenlasta tarvitsivat ihmistä jolla on aikaa tarinoida ja vaikka laskea pulkalla mäkeä. Se olisi satsaus tulevaisuuteen.
En ymmärrä miten se tieto-taito-kokemus on vara heittää haaskiin.
Tuota yksinäisyyden ongelmaa olen miettinyt paljon. Kun katson kirjahyllyyn, en ole yksin, koko suku näyttää asuvan täällä. Välillä on kipujen kanssa tuskaantunut eikä jaksa suuntautua ulospäin. Vanhemmalla iällä on vaikea löytää sydänystäviä. Pitäisi muuttaa sinne, minne ystävät jossakin elämänvaiheessa jäi. Monet ovat jo pois nukkuneet.
Ei se elämän uudelleen navigointi aina ole helppoa, vaikka joudumme sen tekemään useissa eri elämän vaiheissa. - samettinen
Eipä tarvitse hurrailla, työtömänä viiskymppisenä. jos olis rahaa edes osa siitä mitä on velkaa, ei olisi ongelmaa, voisi matkustaa, voisi hoitaa itseään, ei tarvitsisi olla yksin korvessa, miettiä ja laskea miten tässä taas pärjäisi. mutta eteenpäin silti on mentävä, hitaasti mutta varmasti. Jospa se joskus aurinkorisukasaankin paistaisi.
Onneksi ei kaikilla ole yhtä huonosti asiat - LUOMUKINKKU
No voi, voi! Olen samanikäinen, eikä tunnu tuolta. Kannattaa opetella olemaan myös YKSIN. Lisäksi hyväksymällä sen tosiasian, että kaikki me vanhenemme, kuka mihinkin tahtiin, enemmän ja vähemmän rypyillä, liikakiloilla tai harmailla hiuksilla varustettuna. Elämänkokemusta on kuitenkin takkiin tarttunut sen verran, että sitä en ainakaan itse sitä nuoruuteen vaihtaisi. Olen aina kasvanut vanhempien ihmisten keskellä ja kunnioittanut heitä. Mukavia tarinoita erilaisista elämänkohtaloista ja surullisia sotajuttujakin olen kuullut, mutta ne ovat elämää. ON LUONNOLLISTA VANHENTUA! Minusta se on vain kunnioitettavaa. Iäkäs ihminen on kaunis ryppyineen. En pelkää, sitä että elämän päätepiste voi olla milloin vain, sillä Itsellä on ollut vakava sairaus, muita eriasteisia vaivoja/sairauksia ja koko ajan kaikenlaisia "kremppoja" näyttää tulevan lisää.
- Nörttimummo
Ei syytä huoleen!!
Täällä 63v naiseläjä ja voin sanoa, että parasta aikaa elelen elämässäni. Kremppoja on, mutta kun asennoituu niihin, ikääntymiseen kuuluvina, ei hätää.
Nauti ja ota kaikki irti, kun ei ole huollettavia enää. On aikaa itselle.
Kaikenkaikkiaan: väistämätön muutosten aika. Mutta ei pahalla lailla.
Olen nyt iässä, jossa voin tehdä mitä itse haluan, kukaan ei määräile.
Ystävät onneksi vanhenevat tässä rinnalla. Huumorilla otetaan kuumat aallot, kurtut ym. Mikähän siinä on, kun kaikki valuu alaspäin, mutta ikenet ylöspäin??
Iloa elämääsi - Fixionara
53v, Ei ole Ikääntynyt, Eikä vanha! Olen itse pari vuotta nuorempi ja minut vielä oma nuorisokin kelpuuttaa mukaan baariin yms. Harrastan esim. ratsastusta, senkin kun ottaa huumorin kannalta jos joskus sieltä pollen selästä päätyy maahan, niin ainakin niillä 16 vuotiailla tallitytöillä on hauskaa :).
Tänään juuri puhuttiin politiikassa mukana olevan tyttären kanssa siitä, kuinka ikääntymisen raja hämärtyy, kun viiskymppisenä ei enää tarvitse elää "arvokkaasti. Lapset ovat maailmalla, seurana on kissa ja sopivasti säännösteltynä miesystävä.
Siirrä ihminen hyvä nyt tuota ikääntymistä ainakin kymmenellä vuodella ja nauti näistä vuosista! - jhjhkhkhkhh
Ei muuta kun hankkiin nuori rakastaja..:) Kyl se vielä elämä maistuu sitten...
On kipeenä lonkat ja muut mut silti on onneksi vielä jotain josta nauttii.- samettinen
Niimpä, mitäs minä tässä läpisen , itsestähän kaikki on kiinni.
Kun ei vaan saa itsestään mitään irti ja aikaiseksi.
Olen ollut hyvinkin aktiivinen vielä viisi vuoitta sitten, monessa mukana.
Sitten kun salamaniskusta kaikki romahtaa, eipä "isku" tunnu helpottavan. - samettinen
samettinen kirjoitti:
Niimpä, mitäs minä tässä läpisen , itsestähän kaikki on kiinni.
Kun ei vaan saa itsestään mitään irti ja aikaiseksi.
Olen ollut hyvinkin aktiivinen vielä viisi vuoitta sitten, monessa mukana.
Sitten kun salamaniskusta kaikki romahtaa, eipä "isku" tunnu helpottavan.jatkoa äskeiseen...romahtamisella tarkoitan elämäntilanetta, jonka avomieheni järjesti, kahdenkymmenvuoden yhdessä olon päättymisen
aluksi.
- montsukka
Moikka!
En osaa vastata kysymykseen,mitä iloa on vanhenemisesta,päinvastoin olen itse aprikoinut juuri samaa asiaa,minulla ei ole edes lapsia ,mietiskelee 55v nainen. - mk
Ei muuta kun kuntoulua hararatsmaan niin jaksaa. Otappa tavoitteeksi huosta ensivuonna maratooni niin on vuosi aikaa laittaa itsesi kuntoon. Itse jos 50v mies ja treenata täytyy että pysyy kunnossa eikä toisottavasti koskaan tartte käyttää rollaattoria. Kun henkilö täyttää 25v niin joka vuosi lähtee 1% lihasmassata jos ei harjoittele kuntosalilla ja niin edelleen. Urheilua, alkoholia ja sekisä sopivassa suhteessa niin on kivaa.
- Kalle 55
Kalle 55V. On tuota elämän kokemusta ja näkemystä. Ja voi tehdä mitä haluaa, ei velkaa, tenavat lentäneet pesästä pois. Voi harrastaa kaikenlaista liikuntaa vielä kun mestat ainakin minulla on kunnossa. Vielä pärjää 40v kavereille ihan hyvin.
Pistät selluliitin ulos ja hommaat nuoremman piristäjän sellaisen alle 30 vee, jos ei suomesta löydy niin Venäjältä ja Thaimaasta saa halukkaita, senkun valkkaa vaa parhaimman..kyllä alkaa iloa olla vanhemmallakin iällä. Ja jos ei toimi, on lääkkeet keksitty. Jos mamma alkaa kyllästyttää vaihdat uuteen, tulijoita on.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1021320
Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin831209Palsta kysely..
Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott130929- 65822
- 71793
- 39787
- 71727
Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa
Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.53721Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun
Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että39714- 58701