loveletter100

Vapaa kuvaus

Kotimaa: Suomi

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: Naimisissa

Lapset: ---

Aloituksia

10

Kommenttia

341

  1. Ihan Kiinassa me mentiin naimisiin ja vaimoni on vieläpä kotoisin samalta hallintoalueelta kuin sinunkin vaimosi.
    Mutta tilanne on ihan sama niin Suomessa kuin Kiinassakin, eli se miten häitä juhlitaan ei riipu sen kummemmin koko maan kuin paikallisen kulttuurinkaan mukaan vaan enemmänkin perheyhteisön ja viimekädessä yksilöiden halujen mukaan.

    Yleensä jos sekä morsian että sulhanen ovat solmimassa ensimmäistä avioliittoaan, hääjuhlasta halutaan suurempi ja enemmän mieleenpainuva tilaisuus.
    Vastaavasti jos kyseessä on jo aikaisemmin naimisissa ollut mutta eronnut keski-ikäinen pari, itse häätilaisuus voi olla huomattavastikin koruttomampi.

    Meillä molemmilla oli jo takana ero edellisestä avioliitosta ja molemmilla oli myös lapsia ennestään. Asuimme myös yhdessä jo ennen avioliittoa nelihenkisenä perheenä joten itse avioliitto ei tuonut mitään uutta meidän yhteiselämään, mutta huomattavasti tätä suuremmat muutosten tuulet puhalsivat ihan muualta.

    Olimme nimittäin juuri saaneet kulla että työtehtäväni Kiinassa lähestyy loppuaan ja muutosta Suomeen puhutaan ennemmin kuukausista kuin vuosista.
    Tämän takia jouduimme pohtimaan että otanko lopputilin nykyisestä työstä ja jäämme Kiinaan asumaan vai muutammeko Suomeen.
    Vaimollani oli kyllä oma asunto Kiinassa mutta niin oli minullakin oma asunto Suomessa joten asumisen suhteen ei olisi mitään ongelmia maan valinnan suhteen.
    Lopputuloksena päätimmekin kokeilla asumista Suomessa sillä pääsisihän sieltä helposti takaisin Kiinaan jos joku asia Suomessa tökkisi.
    Jotta koko perhe pääsisi muuttamaan Suomeen, sekä vaimoni että hänen molemmat lapsesnsa tarvitsisivat kuitenkin oleskeluluvan ja näitä tuskin olisi saanut ilman avioliittoa.

    Eli itse avioliitto ei tuonut elämäämme mitään uutta jota olisi pitänyt massivisilla hääjuhlilla juhlia. Sensijaan koko perheyhteisöä askarrutti huomattavasti enemmän todellinen elämänmuutos joka olisi edessä jossain lähitulevaisuudessa ja jota sensijaan pitäisi jotenkin juhlia.

    No nyt ollaan sitten jo lähes 10 vuotta Suomessa asuttu ja ihan hienosti on elämä mennyt vaikka välillä pohditaankin josko joku päivä mentäisiin kuitenkin takaisin Kiinaan asumaan.
  2. Meillä Kiinaan muuttoa ainakin toistaiseksi rajoittaa se, että sekä minun-, että vaimoni lapsilla on vielä opiskelut kesken ja emme halua muuttaa toiseen maahan ennenkuin heillä on joko opiskelut kokonaan päättyneet, tai he ovat ainakin niin hyvin itsenäistyneet että heidät uskaltaa turvallisin mielin jättää tänne Suomeen.

    Olemme kyllä alustavasti tiedustelleet heidän mielipidettään missä massa he haluaisivat asua ja minun lapsillani todennäköisin vaihtoehto on Suomi juuri sen takia että he osaavat kiinaa vain auttavasti. Vaimoni lapsista taas vanhemman lapsen haaveena on asua Kiinassa ja työskennellä jossain suomalaisessa firmassa siellä. Nuorempi on taas enemmän Suomen jäämisen kannalla.

    Toinen arveluttava seikka on se, että vaimoni vihaa Kiinan kesää, joten yhtenä vaihtoehtona saattaisi tulla kysymykseen joku 50/50 asumismuoto mutta silloin työskentely menisi hankalaksi ellen sitten pystyisi tekemään nykyistä työtäni etänä Kiinasta käsin.

    Minun oma kiinan kielen taitoni on sen verran heikko että tuskin sillä työpaikkaa irtoaisi. Kiinassa on kuitenkin paljon sekä suomalaisia- että muita länsimaalaisia yrityksiä joten kai niistä työpaikka löytyisi jos sinne pysyvästi jäisi asumaan.
    Joskus olen siellä ollessani ihan huvin vuoksi työpaikkailmoituksia katsellut ja aina silloin tällöin haetaan myös suomen kielen taitoisia työntekijöitä.
  3. Minulle oli aivan uutta tuo sinun mainitsemasi "imetysraha" vaikka vaimoni onkin kiinalainen.
    Kyselin tuota asiaa vaimoltani ja hän totesi vain että varmaan eri puolilla Kiinaa on erilaisia traditioita ja kai lähinnä maaseudulla asuvien keskuudessa, joten kyseessä ei tosiaankaan ole koko maan kulttuuri vaan jos tällaista esiintyy niin se on jotain paikallista kulttuuria.
    Meillä vaimoni vanhempiin ja hänen sisaruksiinsa tutustuminen hoidettiin perheillallisella ravintolassa mutta tuonkin ravintolalaskun maksoi joku muu kuin minä.
    Oma hassulta tuntuva perinne ainakin vaimoni suvun piirissä sensijaan on tuo uudenvuoden rahakuorien jako jossa kaikki jakavat kaikille noita punaisia rahakuoria uudenvuoden kunniaksi ja lopputuloksena jokainen jää omilleen.
    Kai se vastaa lähinnä suomalaista joululahjaperinnettä ja hyvä puolihan siinä on se, ettei ainakaan turhaan rihkamaan rahoja käytetä.
  4. Meillä ihan sama tilanne sillä vaimoni varallisuus Kiinassa on huomattavasti suurempi kuin oma varallisuuteni Suomessa.
    Itseasiassa en ole edes yrittänyt ottaa selvää mikä hänen varallisuutensa euromääräisesti olisi mutta hänen omistamien liike- ja asuinkiiteistöjen vuokratulot Kiinassa ovat ainakin melkoiset.
    Eniten minua epäilyttikin avioliiton solmimisessa se, että kuinka hän pystyy sopeutumaan Suomen askeettiseen elämään mutta loistavasti tuo on mennyt vaikka välillä pohditaankin josko muutettaisiin jossain vaiheessa takaisin Kiinaan.
  5. Tässä taas näkee sen, ettei kansaisuudella ja eri ihmisten käyttäytymisellä ole sinäänsä mitään yhteyttä vaan syyt ovat muualla.
    Ihan alkuaikoina vaimoni oli kyllä useastikin yhteydessä täällä asuviin muihin kiinalaisiin ja myös kyläiltiin toistemme luona, mutta nykyään tuo on jäänyt ja tilalle on tullut suomalaiset ystävät.

    Vielä siinä vaiheessa kun on vasta muuttanut toiseen maahan ja kaikki ympärillä on outoa ja vierasta, hakeutuu mielellään ympäristöön jossa puhutaan hänen äidinkieltään ja jonka tuntee tutummaksi mutta kun alkaa tuntea Suomen omaksi kotimaakseen, tärkeimmäksi kriteeriksi ystävien suhteen tulee samanlaiset elämäntilanteet eikä niinkään kansalaisuus.
    Hänen omiin sukulaisiinsa pidämme tietysti paljonkin yhteyttä puhelimitse ja silloin tällöin myös vierailemme heidän luonaan Kiinassa. Suurimpana syynä tähän on kuitenkin se, että hänen vanhempansa ovat jo todella vanhoja joten hän haluaa olla entistä enemmän yhteydessä heihin ja selvillä siitä kuinka he jaksavat.

    Ilmastosta kuitenkin sen verran, että vaimoni pitää Suomen ilmastoa parempana koska täällä ei ole kesällä niin hiostavan kuumaa kuin hänen entisessä kotikaupungissaan.
    Tuttavapiiriimme kuuluu myös yksi kiinalainen joka on kotoisin Harbinista ja hän taas pitää siitä, että Suomessa ei talvella ole niin kylmää kuin hänen entisessä kotikaupungissaan, eli koska Kiina on suuri maa, myös sieltä löytyy ilmaston suhteen melkoisia ääripäitä.
  6. Totta kai erilainen kulttuuritaustakin vaikuttaa osaltaan avioliiton onnistumiseen mutta useimmiten avioliiton onnistumisen / epäonnistumisen syyt löytyy ihan jostain muualta.

    Kun tätäkin palstaa lukee ja puolison valinaan johtaviksi syiksi kerrotaan silmien väri, tukan väri, äidinkieli, syntymämaa jne. niin ei ole ihmekkään jos pitkässä juoksussa avioliitto ei silloin onnistu sillä noihin ominaisuuksiin voi ainoastaan ihastua muttei koskaan oikeasti rakastua.
    Arjessa ei sillä ole mitään väliä minkä väriset silmät puolisolla on vaan ihan muut tekijät arjen onnistumiseen vaikuttavat.

    Yksi merkittävä tekijä on seurusteluaika ennen avioliittoa. Kestävimmät avioliitot tulevat henkilöiden kanssa jotka eivät tarvitse oleskelulupaa Suomeen koska silloin oleskeluluvan takia ei tarvitse kiirehtiä avioliittoon.
    Näillä henkilöillä ei myöskään yleensä ole mitenkään poikkeava ihon-, tukan- tai silmien väri verrattuna suomalaisiin joten puolison ulkoiset tekijät eivät näissä avioliitoissa ole olleet vaikuttamassa.

    Vastaavasti vähiten kestävät liitot ovat näköjään solmittu henkilöiden kanssa joiden lähtömaasta on suuri laittomien pakolaisten tulva EU-alueelle ilman että ko. henkilöllä on kuitenkaan mahdollisuutta turvapaikkaan. Tällöin voidaan pohtia että onko suurin syy avioliiton solmimiseen ollut kuitenkin vastapuolen osalta oleskeluluvan saanti eikä todellinen rakkaus.

    Oma ryhmänsä huonosti kestävissä avioliitoissa on myös lomaromanssin seurauksena syntyneet avioliitot.
    Onhan yleisesti tunnettua että stressaantunut ihminen ei ole altis ihastumaan eikä rakastumaan, mutta lomalla uudessa ympäristössä tilanne on ihan päinvastainen.
    Ongelmaksi näissä avioliitoissa tulee se, että henkilöt eivät koskaan pääse elämään arkista yhteiselämää jos kaikki yhdessäolo on pelkästään lomalla vietettyä lomahuumaa.
    Kun vielä yhdessä asumisen edellytys on naimisiin meno jotta puoliso saisi oleskeluluvan, avioliitto solmitaan useasti liian nopeasti ilman todellista vastapuolen tuntemista.

    Valitettavan harva ihminen edes ottaa selvää pystyykö hän muuttamaan pitemmäksi aikaa ihastuksensa kotimaahan jotta oikea arjessa tutustuminen olisi mahdollista.
    Sanotaanhan että "ei sota yhtä miestä kaipaa", eli vaihtoehtonahan pikaiselle avioliiton solmimiselle on se, että ottaa sapattivapaata töistä ja muuttaa pitemmäksi aikaa rakastettunsa kotimaahan elämään ihan oikeaa arkea.
    Ja onhan myös monien ihmisten työtehtävät luonteeltaan sellaisia, että työtä pystyy tekemään myös etänä. Silloinhan on ihan sama tekeekö työtä työpaikkansa naapuritalosta vai ihan toisesta maasta käsin. Nettiyhteydet toimii kuitenkin.

    Eli riippumatta maasta mistä tuleva puoliso tulee, avioliiton onnistumisen parhaana takeena on riittävän pitkä arjessa eläminen ennen avioliittoa ja ilman mitään fetissi-pohjaista ihastumista henkilön ulkoisiin piirteisiin tai paineita oleskeluluvan saantiin.
  7. Kaikiisa eri maiden välillä siirtyvissä virallisissa dokumenteissa menetelmä on ollut jo iät ajat aivan sama ja on sitä edelleen jos jompi kumpi maa ei kuulu apostille-sopimuksen piiriin.

    Maassa A kirjoitetun dokumentin oikeellisuus pitää ensin vahvistuttaa kyseisen maan julkisella notaarilla joka leimaa ja allekirjoittaa dokumentin.
    Jotta dokumentti olisi lainvoimainen maassa B, se täytyy toimittaa maan A ulkoasiainministeriöön legalisoitavaksi jossa virkailija vahvistaa omalla leimallaan ja allekirjoituksellaan julkisen notaarin allekirjoituksen ja leiman aidoksi. (Huom! ei vahvista dokumentin oikeellisuutta koska sen on jo julkinen notaari tehnyt).
    Tämän jälkeen dokumentti on toimitettava maassa A toimivaan maan B suurlähetystöön (tai konsullaattiin) jonka virkailija vastaavasti vahvistaa maan A ulkoasiainministeriön virkailijan leiman ja allekirjoituksen aidoksi.

    Tämän jälkeen dokumentti on lainvoimainen maassa B, koska he voivat tarvittaessa varmistaa oman suurlähetystönsä tai konsulaattinsa leiman ja allekirjoituksen aitouden.

    Jos dokumentti on kirjoitettu kielellä jota vastaanottajamaa ei hyväksy, dokumentti on myös käänätettävä virallisella kielenkääntäjällä vastaanottajamaan hyväksymälle kielelle joko lähde- tai kohdemaan virallisella kielenkääntäjällä.

    Jos käännöstyö tehdään maassa jossa alkuperäinen dokumentti on kirjoitettu, sekä alkuperäinen dokumentti että sen käännös kannattaa sinetöidä samaksi kansioksi jolloin sekä alkuperäinen dokumentti, että sen käännös legalisoidaan yhtenä kansiona. Tällöin tämä kansio on lainvoimainen molemmissa maissa.
  8. Jo perusajatus on väärä jos puolisoa etsitään pelkän kansalaisuuden perusteella.
    Joka maasta löytyy niin hyviä kuin täysin kelvottomiakin yksilöitä eli kansalaisuus itsessään ei takaa mitään.
    Muista myös että epäonnistumisen mahdollisuus on sitä suurempi, mitä erilaisemmasta kulttuurista toinen ihminen tulee.
    Myös seurustelu toisessa maassa asuvan henkilön kanssa tuo ongelmaksi sen ettei toiseen pääse kunnolla tutustumaan koska yhdessäolo jää vain lyhyeksi loman vietoksi eikä hänen kanssaan pääse oikeaa arkea viettämään.
    Myös Suomeen eri syistä rantautuneet kolmannen maan kansalaiset harvoin edustavat sitä kyseisen maan parasta ainesta joten heidänkin kanssaan pitää olla erittäin varauksellinen.
    Ohjeeksi sanoisin että älä väkisin etsi puolisoa vaan odota että oikea ihminen osuu etsimättä kohdalle ja tutustu häneen sen jälkeen ihan oikeasti äläkä tulkitse pelkkää ihastumista rakkaudeksi.
  9. Jos sinun mielestäsi vanhempien kunnioittaminen on sitä että käydään 2 kertaa vuodessa kuolleen omaisen haudalla niin todella kaukana ollaan siitä mitä Kiinassa vanhempien ihmisten kunnioittaminen on.
    Sinä puhut vain vanhusten kunnioittamisesta mutta Kiinassa se on kaikkien itseä vanhempien ihmisten kunnioittamista.

    Suomalaisten silmin tuo vanhempien (huom. kaikkien itseä vanhempien eikä vain vanhusten) kunnioittaminen Kiinassa on jopa yliampuvaa.
    Esimerkiksi Kirjahyllyssä olevaista valokuvista vanhemman ihmisen valokuva pitää olla ikäjärjestyksessä ylempänä kuin nuoremman.
    Bussissa nuorempi ihminen luovuttaa aina paikkansa vanhemmalle ja tämä ei tarkoita sitä että vain vanhuksille paikka luovutetaan vaan riittää että henkilöiden välillä on selvä ikäero.
    Itseasiassa suomalaiseen menttaliteettiin tottuneena tunnen itseni hieman vaivautuneeksi kun bussiin noustessani teini-ikäiset tarjoaa minulle välittömästi istumapaikkaa vaikken mikään vanhus olekkaan.
    Sama kohteliaisuus vanhempaa ihmistä kohtaan näkyy kaikessa toiminnassa joten paljon on suomalaisilla opittavaa vaikkei ihan yhtä pitkälle tuossa asiassa mentäisikään kuin Kiinassa.
  10. Meidän perheessä minä olen se joka käy kaikkein usein vaimoni kotimaassa koska joudun vielä silloin tällöin käymään siellä työasioissa.

    Vastaavasti vaimoni ei voi lähteä joka kerta mukaan omien työesteidensä takia, mutta välillä hän on sentään ainakin osan ajasta minun mukanani.

    Lapset taas käyvät siellä kaikkein harvoin koska lasten koulu rajoittaa heidän matkustamisensa vain kesäloman ajaksi ja kesä- heinä- elokuu ei ole missään nimessä kuumuuden takia kaikkein parasta aikaa Etelä-Kiinassa oleskeluun.
  11. Avioliiton kesto sinäänsä ei vaikuta mitenkään pysyvän oleskeluluvan saamiseen vaan henkilön on mahdollista saada pysyvä oleskelulupa jos hän on oleskellut Suomessa vähintäin 4 vuotta A-statuksen oleskeluluvalla ja muut oleskeluluvan saamisen edellytykset täyttyvät.

    Juuri tämän takiahan vaimolleni ensin myönnettiin 1 vuoden oleskelulupa ja sen jälkeen 3 vuoden oleskelulupa ja vielä seuraavakin oleskelulupa oli 3 vuotta eikä suinkaan pysyvä.

    Tämä johtui ihan siitä että kun meidät oli peloteltu pitkistä käsittelyajoista niin anoimme varmuuden vuoksi hyvissä ajoin oleskelulupaa vaikkemme vielää siinä vaiheessa päässeetkään muuttamaan Suomeen.
    Kun lupa kuitenkin tuli alle 2 viikossa, ensimmäisestä oleskeluluvasta meni "harakoille" lähes puoli vuotta.
    Eli kun ensimmäinen jatkolupa umpeutui ja vaikka hänellä oli ollut jo 4 vuoden ajan oleskelulupa Suomeen, Suomessa oleskeluaika ei riittänyt vielää pysyvään oleskelulupaan ja sen takia uusi jatkolupa.
  12. Kyllähän jokainen oikeassa mokusuhteessa oleva tietää (tai ainakin pitäisi tietää) että Windowsissa näppäimistön kieli on ikkunakohtainen.

    Esimerkiksi minun vaimollani näppäimistön oletuskieli on kyllä suomi, mutta kun hän etsii internetistä jotain kiinankielistä artikkelia, hän valitsee IE:n ikkunaan näppäimistökieleksi kiinan. Samoin jos hän kirjoittaa sähköpostia kiinalaiselle ystävälleen näppäimistökielenä on tietenkin kiina vaikka hänellä olisi samaan aikaan auki tekstinkäsittelyohjelma jossa näppäimistökielenä on suomi.
    Kyse on vaan siitä, muistaako näppäinkaavion ulkomuistista ja jos ei muista, ainahan voi esimerkiksi vahvalla tussilla pistää omia merkintöjään näppäimistön kansiin.
  13. Kyllähän meitä onnellisiakin mokupareja edelleen löytyy joilla on jo pitkä avioliitto takana ja onni edelleen kukoistaa.
    Tämä palsta on vaan alkanut muistuttaa enemmän ja enemmän pikkulasten hiekkalaatikko-kinastelulta kuin asialliselta keskustelulta monikulttuurisista suhteista,joten lähes kaikki pitkään monikulttuurisessa suhteessa olevat ovat poistuneet palstalta takavasemmalle.
    Ei se kuitenkaan sitä tarkoita että itse suhde meilläkään rakoilisi vaikkei palstan nykyinen keskustelun taso innostakkaan kirjoittelemaan.

    Näyttäähän sentään joittenkin vanhojen tuttujen kirjoituksia olevan ainakin tuossa "MONIKULTTUURISET PARISKUNNAT" ketjussa.
  14. Muutama viikko sitten palasin taas tänne kotimaahan 3kk työreissulta Etelä-Kiinasta ja minulle ainakin jo tuo 3kk riitti taas kerran palauttamaan muistot siitä miksi aikoinaan valittiin Suomi asuinmaaksi.
    Jos ei satu olemaan ihan tolkuton saunafriikki niin kyllä se rupeaa normaali ihmistä rassaamaan jos paita on heti hiestä märkänä kun vaan ilmastointilaitteen vaikutusalueelta poistuu.
    Meneehän siellä oleskelu vielä parin viikon lomareissuna ihan ok. etenkin jos hotelli sattuu olemaan meren rannalla, mutta en yhtään ihmettele sitä, että monikaan ei halua jatkuvasti "saunassa" asua ja työtä tehdä kuukaudesta toiseen.
  15. Rakkaus ei katso kansalaisuuta joten yhtä hyvin voi kysyä onko suhteessa yleensäkkään rakkautta.
    suurimmaksi osaksi ongelmat näissä monikulttuurisissa liitoissa johtuvat siitä, että on syöksytty naimisiin tutustumatta kunnolla vastapuoleen ja on sekoitettu käsitteet "rakastuminen" ja "ihastuminen".

    Olisitko itse valmis menemään naimisiin suomalaisen kanssa pelkän nettituttavuuden tai muutaman viikon lomanviettoajan jälkeen tulevan puolisosi paikkakunnalla? Jos et niin miksi niin moni on kuitenkin valmis siihen kun kumppani on ulkomaalainen?
    Kuitenkin suomalaisen kanssa riski on huomattavasti pienempi kuin avioitua ulkomaalaisen kanssa joka on täysin eri kulttuurista lähtöisin ja erityisesti jos hän on vielä maasta josta on suuri laittomien siirtolaisten määrä Eurooppaan, koska tulevan puolison motiivit voivat olla ihan jotkut muut kuin rakkaus.

    Kun katsoo avioerotilastoja monikulttuurisissa liitoissa niin kärkisijoilla ovat juuri samat maat joihin Suomesta tehdään paljon lomamatkoja tai maat joista on suuri laittomien siirtolaisten määrä Eurooppaan. Vastaavasti kestävimmät avioliitot löytyy niiden maiden kansalaisista jotka ovat kotoisin EU-maista tai maista joissa työskentelee paljon suomalaisia.

    Eli jos tutustutte kunnolla mahdolliseen tulevaan puolisoonne ettekä pelkän alkuhuuman perusteella syöksy avioliittoon niin ei kai sillä enää ole väliä minkä maalainen puolisosi on.
  16. Mitäs ihmeellistä siinä on jos jollakin ulkomaalaisella ei ajoittain ole "hauskaa" Suomessa? Eihän elämä ole useimmille suomalaisillekkaan täällä pelkkää ruusupetiä.
    Pensselitäti ei varmaan koskaan ole myöskään itse asunut pitkiä aikoja vieraassa maassa kun ei näytä sitäkään tietävän että noin se asia vaan ihan kansalaisuudesta riippumatta on kun muutetaan vieraaseen maahan ja kulttuuriin.

    Ihan sama oletko vierasmaalainen Suomessa vai suomalainen vieraassa maassa niin aina ne kotimaan ihanat asiat pysyy mielessä ja vastaavasti ikävät asiat unohtuu sillä kuten sanotaan, "aika kultaa muistot".
    Myös pienetkin vastoinkäymiset uudessa asuinmaassa lisää helposti kaipuuta kotimaahansa.

    Jos esimerkiksi muistelette lapsuuttanne niin lapsuuden kesät oli kuumia ja uimavedet lämpimiä eikä vesisateista tietoakaan. Vastaavasti talvella aurinko paistoi ja hanget kimmelsivät ja luisteltiin ja lumiukkoja rekenneltiin kaiket päivät.

    Kun asut vieraassa maassa, niin Vaikka sinulla olisi kuinka hyvä englannin kielen taito, jo puoli vuotta vieraassa maassa ainoana suomea puhuvana ihmisenä alat kaivata todella paljon ihmistä joka osaisi sinun äidinkieltäsi ja alkuun "niin ihana trooppinen lämpökin" rupeaa pitemmän päälle rassaamaan tosi paljon.

    Eli ihmettelisinkin kovasti jos joku vieraassa maassa asuva ei jossain elämänsä tilanteessa tuntisi koti-ikävää.
    Siinä mielessä olet oikeassa että olisi tärkeää että vieraaseen maahan muuttanut henkilö löytäisi uudesta kotimaastaan nopeasti ystäviä, sekä kyseisessä maassa asuvia, että omaa äidinkieltään puhuvia.
    Vielä jos työasiat voi järjestää niin että kerran - pari vuodessa pääsee matkustamaan ystäviä tapaamaan entiseen kotimaahansa niin sekin parantaa kummasti viihtyvyyttä.

    Mutta tuo pensselitädin huoli siitä kuka lähettää rahaa, kenelle lähettää ja kenen rahoja lähettää kertoo hänen asenteestaan.
    En tiedä muiden osalta mutta ainakin meidän perheessä jo pelkät vaimoni sijoitukset Kiinassa tuottavat joka kuukausi selvästi enemmän rahaa kuin pensselitädin palkka todennäköisesti on täällä Suomessa joten siitä voi pohtia rahavirtojen suuntaa ainakin meidän perheessä.
  17. Suoraan sanoen naurettavaa yrittää muodostaa jonkin maan kansalaisista mielikuvaa pelkästään netistä kuvia katselemalla.
    Joka maastahan löytyy sekä kauniita- että vähemmän kauniita naisia mutta kokonaisuuden ymmärtää vasta kun on riittävän kauan ko. massa asunut.

    Toinen huvittava piirre monissa keskusteluissa on tuo lähes vakio "ne on niin pieniä" väittämä.
    Kauko-idän suunnalla on kyllä suuremmat pituuspoikkeamat keskiarvosta kuin meillä täällä Suomessa. Siltä suunnalta löytyy kyllä lyhyitä, mutta vastaavasti myös erittäin pitkiäkin naisia ja kaikkea siltä väliltä.
    Esimerkiksi vaimoni on pidempi kuin vastaavan ikäiset suomalaiset naiset keskimäärin + molemmat hänen tyttärensä ovat pidempiä kuin suomalaiset ikätoverinsa vaikkei kukaan heistä yli 2 metrinen olekkaan vaikka niitäkin löytyy esimerkiksi juuri Kiinasta ja Thaimaasta.
  18. Eikös olisi huomattavasti järkevämpää anoa oleskelulupaa jo lähtömassa jos ei ole hirveää kiirettä tänne Suomeen?
    Jos hän tulee viisumilla, hän ei pääse sen paremmin Kelan piiriin kuin kotoutuskoulutukseenkaan ennenkuin hänelle on oleskelulupa myönnetty.
    Sen lisäksi hän tarvitsee matkavakuutuksen koska sairastaminen myös Suomessa on erittäin kallista jos ei ole Kela-korttia.

    Jos taas hänellä on oleskelulupa jo valmiina, mitään ongelmia ei synny Suomeen saapumisesta ellei sitten katso ongelmaksi sitä, että jos lupa tulee nopeasti, osa ensimmäisestä 1v oleskeluluvasta menee ns. "harakoille" kuten meidän tapauksessa aikoinaan kävi ja melkein heti Suomeen saavuttua vaimoni joutui jättämään jatkolupa-hakemuksen sisään.
  19. Me kun asumme massa jossa on yksi maailman parhaista sosiaalijärjestelmistä, unohdamme helposti että vastaavaa sosiaaliturvaa ei tosiaankaan useissa maailman maissa ole. Ja jos maan sosiaaliturva on puutteellinen, perhe, muu suku ja ystävät täyttävät siinä tapauksessa tuon vajeen.

    Vaikka maan sosiaaliturva olisi parantunutkin ja tämän päivän elämäntilanteet eivät enää edellyttäisikään sitä, toimintamalli on silti säilynyt näissäkin maissa kulttuurillisena perintönä jossa tiivis perheyhteisö on tottunut "puhaltamaan samaan hiileen".
    Erityisesti lasten ku nnioitus omia vanhempiaan kohtaan halutaan osoittaa omien vanhempien tukemisena vaikkei siihen edes olisi tarvettakaan.

    Sen takia olisi erittäin tärkeää tutustua kunnolla tulevaan puolisoon ja hänen maansa kulttuuriin ennen avioitumista ettei jälkikäteen tule yllätyksiä.

    Meidän tapauksessa tilanne on siinä mielessä käänteinen, että sekä vaimoni vanhemmat että koko hänen sukunsa ovat varakkaita joten kenellekkään heistä ei tarvitse rahaa lähettää. Päinvastoin, meillä raha liikkuu tarvittaessa Kiinasta Suomeen.
    Kuitenkin tuo kulttuurillinen "avustaminen" näkyy silti vaimoni tekemisissä siten, ettei edes täällä Suomessa ystävän luokse kylään voi mennä ellei hänellä ole jotain tuliaisia mukana vaikka olenkin huomauttanut että moinen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.

    Alemmissa viesteissä keskusteltiin myös asunnon ostosta puolison kotimaasta ja oston motiivesta.
    Tottakai on mahdollista että kyseessä voisi olla pelkkää laskelmointia ja "lypsämistä", mutta ainakin meidän tapauksessa vaimoni olisi alunperin halunnut sijoittaa ihan suomalaisiin kiinteistöihin. Sain kuitenkin ylipuhuttua hänet sijoittamaan kiinaan koska kiinalaisessa suurkaupungissa erityisesti liikekiinteistöjen arvonnousu on huomattavasti suurempaa kuin meillä täällä Suomessa. Ja omia rahojaanhan hän sinne sijoittaa ja kun meillä on vielä avioehtokin joten enpä minä hänen rahoistaan mahdollisessa erotilanteessa nauttimaan pääsisikään :).
  20. Eipä ole meidänkään perheessä mihinkään ongelmiin törmätty.
    Vaimoni sanoo että erityisesti "mummoikäiset" naiset tulevat juttelemaan ja ovat erityisen kiinnostuneita hänestä mutta tosiaan aina ihan positiivisessa mielessä.
    Toisaalta itsekin poikkean sen verran kasvonpiirteiden ja ihonvärin puolesta muista suomalaisista että erityisesti kun kuljetaan vaimoni kanssa yhdessä, meitä luullaan ilmeisesti ulkomaalaisiksi ja useimmiten vieraat ihmiset aloittavatkin keskustelun englanniksi. Myös vieraan kaupan kassalla loppusumma sanotaan minullekkin usein englanniksi.
    Vastaavasti itsekkään en ole koskaan joutunut Kiinassa minkäänlaisen negatiivisen kohtelun kohteeksi joten ei kummankaan maan osalta ole mitään valittamista meidän kohdalta.
    21. 6 / 18
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt