tulisilla

Vapaa kuvaus

Aloituksia

30

Kommenttia

3657

  1. Toi vois olla hyvä. On hyvä tietää ettei ole yksin etsimässä sitä kadonnee ilon lähdettä.
  2. Niinpä, vielä vaikeampaa on hyväksyä läheiseen kohdistuva paha kun itseensä.
    Itsestä ajattelee että kyllä selviää vaikka miten mutta kun on läheisestä kysymys niin siinä kun on kädet pystyssä. Ei voi helpottaa toisen oloa eikä tehdä muutakaan vaikka sieluun koskis kuinka.
    Laulu on jossain, jossain ja me löydämme sen. (toivottavasti)
    Voimia sulle!
  3. Ilostutti suuresti kun sain viimein kuvat kamerasta koneelle.
    Ei se nyt niin vaikeaa ollut kun vaan alkoi touhuamaan, mutta parikin vuotta olen sitä siirrellyt.

    Ja asia mikä suuresti suututtaa on sellainen jolle en voi mitään kun väärin kohdeltu.
    Systerillekin sanoin tänään että sitä ei saa enää sanoa että se oli väärin, kun en pääse siitä yli siten.
    Kun olen nyt päättänyt että en anna sen viedä koko elämän iloa niinkuin nyt on monta kuukautta vienyt.
    Lupasi hän olla enää sanomatta sitä.
    Kun on asioita joille ei voi itse mitään enää sen jälkeen kun on kaikkensa yrittänyt niin sitten täytyy unohtaa tai edes jotenkin päästä yli.
    Haluan iloisen itseni takaisin.
  4. Hiukkasen "hulluna" huhuilen, ja hyvää hänellen huutelen, hih.
  5. Ite en odottanut viikymppisiä. Ne tuli ja meni, eikä mikään muuttunut sen kummemmin.
    Säpinät taas tulee ja menee kans ilman mitään ikäkuvioita.
    Elämä on tässä ja nyt, sun pitää alkaa tekemään jotain ja lopettaa se odottaminen.
  6. Tylsyys ja ikävyyskin kuuluu elämän luonteeseen.
    Joskus se on sellainen tila että aivot haluaa lepoa kaikenlaisesta liiasta hapatuksesta.

    Mutta tuohon sinun kysymykseesi en osaa sen kummemmin ottaa kantaa. Mitä se sitten auttaisi tilanteessasi?
  7. Siis ensiksikin, mulla ei ole mitään facebookia vastaan.
    Se vaan ei ole mun juttu kun en ole niin kamalan kiinnostunut muista ihmisistä, en edes tutuista joita siellä on pilvin pimein.
    Minulle kun riittää juuri tämä palsta ja oikeastaan ihan tälläisenään.
    Mutta juuri sitä ajoin takaa kun työpaikalla pohditaan muiden ihmisten elämää hyvin tarkkaan niin kannattaako siellä asioitaan levitellä. Mutta kuten sanoit se on jokaisen oma asia.
    Enkä sitä pidä huuhaana, hyvähän se on että on ihmisille kaikkea :)) ja onneksi kuitenkaan kaikkien ei tarvi kaikkeen sekaantua. (Vai oliko tämä nyt sekaantuminen?) Pelkkä ajatus vain.
  8. Raha ja ystävät, raha ja sukulaiset raha ja naapurit. Siinä sitä viisautta tarvittais, joka yleensä tulee jälkijunassa.
    Toivottavasti ei ole kovin suuri summa se loppu.
  9. No mutta kun minä tuon "Ketoon beibi" kappaleen jälkeen lähdin muille sivuille siitä viereltä niin löysin monta ihanaa siirappia tihkuvaa kappaletta jotka kirvoittivat muistojen hymyn huulilleni ja silmänurkkiin.
    Tässä yksi niistä:


    http://www.youtube.com/watch?v=Z8VxwjaC_6Q
  10. Tää on hyvä näin.
    Ja facebookista jossa en ole niin, niin sen olen huomannut että meidän töissä tiedetään kaikenlaista ihmisistä jotka siellä on. Kun kaikki ei näköjään välitä pitää sitä suljettuna kavereille vaan palattavat kaikki asiansa kaikkien luettaviksi.
    Se ei välttämättä ole kovinkaan viisasta.
  11. Onneksi kaikki miehetkään ei kulje muotivirtausten mukaan.
    Katsoin kauhulla telkasta ohjelmaa jossa miehet todellakin ajelivat kaikki karvansa ja olivat itsensä kimpussa joka päivä.
    Siis kamalaa tämä itseensä tuijottaminen tänä päivänä mitä näkee jossain ohjelmissa.
    Ja kun se ei edes ole kaunista, se posliini-iho joka paikassa, ei todellakaan.
    Rinta karvat on ihania, vaikka olen kyllä joskus seurusteelut karvattomankin miehen kanssa.
    No se kyllä johtuu ihan siitä ettei ole "miestä karvoihin katsominen", vaan ne on ihan muut jutut ja arvot jotka yhdessäoloon vaikuttaa.
  12. No höh, kainalokarvat?
    En kait mä nyt päätäni sen kainaloon työnnä. Välillä ne leikataa ja välillä ei.
    Mulla kun ei ole karvafobiaa :))
  13. HEI HEI, en ole luvannut Hectoria kenellekään, se on mun ja pysyy.
  14. No en ole lukenut kirjaa mutta kiittelen kun tuon levyvalinnan kautta pääsin muistoihin selaillen jonnekin purkkapopin aikoihin, nautiskelin ja naureskelin.
  15. Äiti ja täti kertoivat jotain enojensa elämästä, mutta kunnolla eivät hekään muistaneet.
    Sitten tämä edesmennyt serkkuni oli saanut jostain käsiinsä 1900-luvun alun kirjeitä muutaman ja lähetti kopiot minulle. Sitä kautta pääsin vähän pitemmälle.
    No vuosi takaperin aloin tutkimaan tämän tietokoneen avulla joitan vanhoja lehtijuttuja ja siellä tuli taas tuttuja nimiä vastaan.
    Vaikka näistäkään ihmisistä ei ole niin kovin kauan aikaa niin unholaan jää asiat.
    Äidin isän puolen suvuista on tietoa 1600-luvulle asti, ihan kirjaksi painettuna.

    Isän suku taas on täynnä surullisia tarinoita. Hänen veljensä kuolivat jo hänen nuorena ollessa ja kaksi tätiä oli jotka tunsin lapsena mutta kovettuneet siinä elämässä mitä saivat nähdä ja kokea.

    Oman historian tunteminen auttaa minusta myös itsensä ymmärtämisessä, siksikin tutkin ja ihan sillä lailla pikkuhiljaa kun tulee jotain esiin joka saa taas innon päälle.

    No sitten on tuo toinen puoli joka koskee ihan muinaisuutta ja sen ajan ihmisiä niitä ohjelmia ja dokumentteja seuraan ihan mielenkiinnolla.
    Historiaa sarja on mielenkiintoinen joka tulee televisiosta.
  16. Karvaton mies olisi kauhistus.
    En ole lukenut ketjua kun on niin pitkä ehkäpä myöhemmin.
    Mun exällä oli parta ja se oli upea, kunnes yks kerta kun tulin töistä kotiin oli herra päättänyt ihan issekseen että nyt saa parta lähteä, kauhistus kun en meinannut tuntea koko ihmistä. Ääni oli tuttu mutta se olento joka ylpeys silmissään katsoi minuun oli uppo-outo.
    Menipä siinä aikaansa totutella karvattomaan mieheen, ja noi intiimit hetket meinas mennä ihan pieleen kun tuli tunne että olen pettämässä omaa rakasta karvaturriani jokun oudon hyypiön kanssa.
    Ei enää sen jälkeen herra tehnyt moisia yllätyksiä ja se partakin sitten jossain vaiheessa palasi.
    Mutta kyllä Miehessä pitää karvoja olla ehdottomasti.
  17. Vai ihan asiantuntija :))
    Taitaa olaa provo tämä vastaus mutta kuitenkin.
    Ettäkö elämänilokin tuon mukaan voisi olla kyseenalaista.
    Jos ihminen ei löydä positiivisuutta omasta elämästä kuinka sen voi jollain napilla löytää?
    Ajatusmaailman muutos, kun huomaa ne hyvät asiat elämässään eikä tuijota niihin huonoihin.
    Sitä mitä ihminen elämästään ajattelee se lisääntyy.
    Jos miettii koko ajan että kaikki on päin P:tä niin se varmasti onkin ja jatkossa myös.
    Mutta jos huomaa kiitollisuuden aiheita omassa elämässään niin niitäkin löytyy koko ajan lisää.
    Riippuu miten asiat päässään kääntää.
  18. Mielenkiintoinen matka on sinulla ollut ja ymmärrän hyvin riemunkiljahduksesi.
    Itse en nyt sentään ole ketään julkisuuden henkilöä jäljittänyt vaan lähinnä äidin enon kulkua suomen kartalla.
    Ehkä ensi kesänä pääsen tutkimaan seutuja länsisuomessa minne he muuttivat työn perässä.
    Joskus kun tuntuu että kun serkkuni joka kuoli jokin vuosi sitten oli lisäkseni ainoa ketä kiinnosti nämä oman suvun ihmiset niin joutuu enemmän työtä tekemään löytääkseen sen mitä etsii.
    Muille on hebreaa jos kysynkin jotain muilta että oletko kuullut tai tiedätkö. Katsovat suorastaan oudoksuen.
  19. Työttömänä, vaan ei toimettomana oli joulun aluset täynnä pikkujouluja.
    Parhaana vuonna seisemät pikkujoulut joissa sai neljässä koko jouluruuan ja lopuissa joulupuurot ja kahvit kaikkien herkkujen kanssa.
    Jouluaatto meni isoissa porukoissa vaikka olin sinkku.
    Ja johtuu siitä että tein vapaaehtoistöitä, kahden kaupungin alueelle ja monella sektorilla.
    On usein omasta mielenkiinnosta kiinni jääkö vetelehtimään vai lähteekö liikkeelle.
    Maaseuduillakin voi löytää tekemistä, siitäkin on kokemus.
  20. Voi hukka parkaa, se on täynnä mun aikaani!
    Mutta mulla on ainakin ollut kivaa:))
    21. 170 / 183
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt