mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

147

Kommenttia

2529

  1. yhden mielestä on mieletöntä jonkun toisen mielestä.
    Jos juttutupa täyttyykin nopeasti lapsellisista porukoista, niin eihän se estä sinua aloittamasta jonkun "mielekkäämmän" ketjun.
    Juttutuvan suosion salaisuus on varmaankin se tosiasia, että puukot, kerihtimet ja muut aseet jätetään tuvan ulkopuolelle ja tupaan tullaan vaan viihtymään ja leikkimään lasta. Sillä vanhenevat ihmiset ovat lapsen kaltaisia.
  2. Nimesi antamaa mielikuvaa ei todellakaan toivoisi vaihdettavan.
    Tuntuuko tuo suomalainen ärrä alussa liian terävältä?
    Mitäs jos vaihtaisit nikin englantilaiseen versioon Peace? -
    Makustelepa sanaa suussasi, puhalla se ulos hitaasti..eikö tunnukin ihan pehmoiselta,
    ihan kuin päästäisi ilman pois kumipatjasta :-)
    Sitten voit vielä sanoa "Peace, please" jos meno täällä tuvassa kovenee!
  3. kaunis ikonikortti juttutuvan ilmoitustaululle.
    Ikoni esittää Jeesusta, jonka rintaa vasten apostoli Johannes nojaa. Ovat siinä viimeistä ateriaa nauttimassa yhdessä muitten opetuslasten kanssa.

    Mutta täällä juttutuvassa nautitaan vielä monet hernesopat torstaisin, pannukakut päälle.

    Joo, lammaskaali taiteilijan luona maistui erinomaiselta, jälkiruokana oli raparberi-karviaismarjakiisseliä ja sitten vielä kahvit ja hyvää kakkua. Sainpa vielä eväslaatikonkin mukaani, joten jatkan herkuttelua huomenna!
    Istuimme hänen ateljeessaan ja juttelimme, kerroin tietenkin kuinka fiksussa seurassa liitelen!
  4. vaikka en maassa asukaan.
    Ei kai kaksikielisyydestä ole mitään haittaa? Itse puhun 4 kieltä kohtalaisen hyvin +
    3 muuta kieltä niin hyvin ettei minua myydä.

    Mitä useampaa kieltä ihmiset oppivat puhumaan sen helpompaa on sopeutuminen
    vieraisiin kulttuureihin ja ihmisiin.
    Emme enää asu täällä eristetyssä pohjolassa, vaan kielivyöhykkeet alkavat
    sulautua toinen toisiinsa.

    Ehkä tuo kielikysymys ei olekaan pelkkä kielikysymys vaan sisältää jotakin muuta?
  5. kestää varmasti totuuden. Mielistelijät eivät auta ystävääsi, ainoastaan ne jotka uskaltavat olla rehellisiä.

    Tuli mieleen eräs Schopenhauerin mietelmä:
    "Elämämme loppuvaiheessa tapahtuu niinkuin naamiaisten päättyessä, kun naamiot riisutaan.
    Silloin nähdään, keitä ne, joiden kanssa elämän aikana on ollut kosketuksissa, oikeastaan ovat olleet. Luonteet ovat paljastuneet, teot kantaneet hedelmän, työt saaneet oikeudenmukaisen arvostuksensa ja kaikki valhekuvat hajonneet."

    Kannattaa aina olla oma itsensä.
  6. ohjelmassa erään taiteilijan luona. Hän on luvannut tarjota lammaskaalia, mmmm - voin tuntea jo sen ihanan maun suussani!
    Sitten katselemme hänen viimeisimpiä ikoneitaan, jotka ovat saaneet suurta (ansaittua) huomiota osakseen. Niistä on alettu tehdä postikortteja ja myynti tapahtuu, ainakin alkuun, suurimpien seurakuntien kirkoissa.
    Tämä taiteilija on räiskyvä, elämänmyönteinen ihminen. Jostakin syystä tulee aina ystävämme señora lyyli mieleen kun tapaan tämän suomalaistaiteilijan. Heillä on niin paljon yhtäläisyyksiä.
  7. 90-luvun alussa olin työmatkalla Suomessa, oli helmikuu, kovat pakkaset.
    Olin yöpynyt eräässä motellissa keski-Suomessa ja tarkoitus oli jatkaa matkaa itä-Suomeen seuraavana aamuna. Autoni oli motellihuoneen oven edessä eikä lähtenyt käyntiin aamulla, joten laitoin moottorilämmittäjän vähäksi aikaa päälle.
    Auton lämpenemistä odotellessa huomasin että on tankattavakin, matka on pitkä, enkä tunne seutuja niin hyvin että tietäisin minkälaisen taipaleen päässä seuraava huoltoasema on.

    Auton käynnistyttyä lähdin liikkeelle ja ajoin motellin vieressä olevalle tankkauspaikalle.
    Tankkauksen jälkeen auto ei inahtanutkaan. Oli mentävä huoltoaseman sisälle pyytämään apua.
    Kun avasin oven (kello oli n 9 aamulla), seisoi siellä kolme aika "liikuttuneessa tilassa" olevaa miehen turilasta, karvareuhkat päässä, rukkaset kourassa. Tiskin takana seisoi huoltoaseman omistaja.
    Kaikkien katseet kääntyivät tulijaa kohti. Voin aavistaa että he odottivat jännittyneinä mitä tuo ruotsalaisrekisteröidyn auton omistaja haluaa.

    Näky oli niinkuin jostakin filmistä. Siinä sain taas kerran sellaisen riiviön yllättää nämä äijät
    että rupesin huutamaan: Apuva, Apuva, APUUVA!!!
    "Asiakkaat" näyttivät vähän hätääntyneiltä, mutta huoltoaseman omistaja alkoi tajuta mistä on kysymys, kohotti kättään ja sanoi: "Ota raahallisesti, ota raahallisesti! Tarttooko köyttä?"
    Selitin sitten tilanteen, äijät kuuntelivat vieressä ja yksi heistä rohkaistui sanomaan kädellä huitaisten: "Anna aaton seistä, männään kaljalle!" Toinen jatkoi: "Nuin nättiä tyttöö myö ei piästetä minnekkään!"

    Koko äijälauma tuli kuitenkin lykkäämään autoani käyntiin ja yksi huusi vielä perään: "Nyt tyttö kuule aja sinne minne oot mänössä, elä pyssäätä aatoo ies pissihään tähe!"
    Ja minä tyttö ajoin ja nauroin itsekseni ja ajattelin että on se hyvä ettei kukaan tiedä kuka minä olen, voin hullutella niin paljon kuin haluan!
  8. Oletan että olet ammattimainen lektööri.
    Mistäs kirjailija voisi olla kiitollisempi kuin rehellisistä mielipiteistä, ettei elättele turhia toiveita tavanomaisten, ehkä tarpeettomien kehujen takia.
    Jos käsikirjoitus on ensimmäisessä kierrätyksessä, eikä ole vielä käynyt kustantajan luona niin rakentava kritiikki on varmasti ystävällesi päivän hyvä teko!

    Näe edessäsi kriitikko-hyeenat, jotka ehkä repivät juuri sitä kohtaa mistä itselläsi saattaa olla mielipiteitä mutta et oikein uskalla niitä ilmaista...
  9. jos kerrot että haluaisit olla aattona ja joulupäivänä oman itsesi seuralainen. Ehkä vanhanajan "tapaniajelu" olisi sopiva tapaamisajankohta lapsia ajatellen?

    Omat vanhempani halusivat loppuaikana olla joulun aikaan kahdestaan. Tapanina heidät voi saada päivälliselle jonkun lapsen luo, sillä ehdolla että saivat tulla illalla omaan sänkyynsä nukkumaan!
  10. Suomi24:llä on taatusti tilaa kaikille ja kaikenmoisten asioitten harrastajille.
    Itse olen sellainen tyyppi, joka saatan heittäytyä aivan hurjaksi hulluttelijaksi ja välillä olen hyvin hillitty "intellektuelli" ja nautin syvällisemmistä keskusteluista.

    Mutta tunnen tarvetta hoitaa molempia ominaisuuksiani, sekä tuota hulluttelu-puolta, että vakavampaa ja ajattelevampaa puolta.
    Olen kuin kotonani sekä torpassa että linnassa.

    Onko out of feeling-tunteesi nyt sen lukemasi käsikirjoituksen jälkimaininkeja? Siinä tapauksessa varmaankin vahva romaani.
    Ehkä sinuun voisi turvautua lähitulevaisuudessa, jos seuraava kirja alkaa olla lukukunnossa?
  11. sen jälkeen kun pääsin kaupunkiasunnostani pois.

    Kerrostaloasunnossa on siedettävä kaikenlaisia ääniä.
    Naapurien riitelyt eivät ole enää yksityisasia, vaan ehkä joudut tahtomattasi kuuntelemaan välien selvittelyjä.
    Joku naapuri harrastaa äänekkäitä koko yön kestäviä juhlia. Jotkut synttärijuhlat voi ymmärtää, mutta jos sama naapuri täyttää vuosia joka viikonloppu niin se on puuduttavaa.
    Nuoremmat naapurit voivat kuvitella että kaikki samassa rapussa asuvat ovat hard rockin kuuntelijoita, ruuvailevat auliisti stereot täysille niin että porsliinit kaapissa keikkuvat.
    Ja kun uupuneena kaadut sänkyysi, niin seinän takana voi olla naapuri joka KUORSAA niin isosti
    että et varmasti nuku.

    On ihanaa asua maalla! Naapureita on lähellä, mutta heidän taloihinsa on matkaa 5 m.
    Ainoa asia mikä viime kuukauden aikana on häirinnyt, on hiirenloukku joka paukahtaa silloin tällöin keittiön alakaapissa.
  12. Ajatella mikä jymymenestys tästä tuli!
    Ja kivaa on.
  13. Kuvilla ja unilla on syvää vuorovaikutusta keskenään, samoin kuin unilla ja muillakin taiteen aloilla.
    Ensimmäinen vaikutelma unista ja maalauksista tai veistoksista; eläytyminen kertomukseen tai uneen missä aikarajoilla ei ole merkitystä tulee esille selvästi musiikissa ja kirjallisuudessa; voimakkaat vastakohtaisuudet sekä unissa että taiteessa; epätavallinen vitaliteetti joka sisältyy uniin ja tulee esille taiteilijan töissä.

    Unet ja taide sisältävät vahvoja tunnelatauksia.
  14. 50-luvun lopulla kun olin opettajana niin harjoittelimme kevätjuhlaa varten keijuleikkiä.
    Kenraaliharjoituksissa kun puettiin keijukaiset harsopukuihinsa ja keijut olivat avojaloin, tein sen havainnon että monella keijukaisella oli tosi likaiset jalat...
    Annoin heille tehtäväksi että pesisivät kunnolla jalkansa ja leikkaisivat varpaittensa kynnet kun on se oikea esiintyminen, ettei tarvitse katsella p-varpaitten karkeloa!
  15. Antaa mennä kun on alamäki, lauloi Irwin.

    Minä kerron nyt tähän samaan syssyyn toisen jutun tästä samasta hotellista, missä tyttökaverini kanssa tapasimme yöpyä tanssireissuillamme.

    Hotellissa ei ollut yöportsaria, vaan kl 24 pistettiin ovet lukkoon. Mitään ruokatarjoilua ei myöskään ollut siihen aikaan vuorokaudesta.
    Eräällä tanssireissulla ollessamme tulimme viisi minuuttia ennen puolta yötä tyttökaverini kanssa ja menimme tuttuun huoneeseen kolmannessa kerroksessa.

    Nauroimme ja hulluttelimme. Niin tuntui muutkin nuoret tekevän. Kadun toiselta puolelta kuului nuorten naurua ja kun kurkistin ikkunasta näin että porukkaa oli kertynyt nakkikioskin luo.
    Ykskaks huomasimme kuinka nälkä meilläkin oli.
    Ulos ei voinut mennä kun ulko-ovi oli jo lukittu.

    Sain idean. Aukaisin ikkunan ja aloin huudella "apuva" jos joku kuulisi minua.
    Päät kääntyivät kolmatta kerrosta kohti. Kysyin jos joku voisi ostaa meillekin nakit jos lähetän rahaa alas.
    Minulla oli villapuseron neule mukana. Katkaisin lankakerästä lankaa, sidoin toiseen päähän setelin ja laskin sen alas. Avulias nuori mies otti setelin ja kävi ostamassa makkaroita, jotka nakkikioskin hoitaja oli käärinyt voipaperiin, vaihtorahakin oli mukana ja niin minä ongin nakkipaketin ylös!
  16. mutta kyllä sitä sattui hotellikommelluksia jo 50-luvulla!

    Olin siihen aikaan pohjois-Karjalassa rajaseudulla. Huvittelumahdollisuudet olivat 45 km:n päässä olevassa kaupungissa ja kylältä missä olin opettajana, oli linja-autoyhteys kaupungin suuntaan vaan kerran päivässä.
    Jos halusi tanssia, oli yövyttävä kaupungissa.

    Olin lähtenyt erään tyttöystävän kanssa kaupunkiin tanssimaan ja olin varannut yöpymispaikan pienestä hotellista. Meillä oli monta tuntia aikaa ennenkuin tanssit alkoivat, joten päätimme ottaa pienet kauneusunet. Laitoimme tukkamme papiljoteille ja riisuuduimme alushameisilleen.
    Minun piti mennä käymään vessassa, joka oli oveamme vastapäätä käytävän toisella puolella. Kurkistin oven raosta, reitti oli selvä ja pujahdin vessaan. "Minäkin tulen", ehti huonekaverini sanoa ja syöksyi perässäni. Kuulimme kuinka huoneen ovi paukahti kiinni ja meni lukkoon!
    Siellä me sitten seisoimme, papiljotit päässä, alushameisillaan, hotellin kolmannessa kerroksessa!
    Hanhen marssissa hiippailimme kerros kerrokselta alemmas, kunnes pysähdyimme kerrosten välille ja yritimme herättää respassa nuokkuvan kaverin huomiota. Minä räpsyttelin sormilla ja huutelin "heitä", mutta poika oli varmaankin huonokuuloinen. Saimme apua kun ulko-ovesta tuli uusi vieras ja huomasi meidät kurkkimassa kaiteen yli. Hän sanoi respassa olevalle jotakin ja poika havahtui. Hän ymmärsi tilanteen kun näki "asusteemme", tuli aukaisemaan oven ja näytti jopa vara-avaimen piilopaikan, jos vielä joskus jäisimme oven taakse.
    Siihen ne unet sitten karisivat siltä kertaa!
  17. Mikä charmööri sinusta onkaan kehittynyt kun tulet meidän ikään, jos tällä tavalla jatkat ja olet ottanut jo hyvissä ajoin oikean kohderyhmän harjoittelun kohteeksi! ;-x ;-x
  18. Tuosta tuli mieleeni kun olin ekaluokkalaisena jossakin näytelmässä ja esitin orpotytön osaa. "Äitipuoleni" piti olla rakastava ja hellä.
    Osaa esitti yläluokkien ilkein tyttö ja kesken esityksen, kun istuin hänen sylissään, hän nipisti minua persuuksista! Sillä seurauksella että annoin raikuvan korvapuustin kaiken kansan edessä... Menihän siinä vuorosanat vähän pieleen, kun äsähdin hänelle: - Et sitte ennee nipistele!
  19. vastauksen erääsen kirjoittamaani viestiin "oikealta alpertilta". Oikea Alpertti oli närkästynyt nähdessään nikkiänsä muistuttavan sanan viestissäni. Sain käsityksen että hän on YKSI ja AINOA alpertti näillä palstoilla ja varokoon se joka syyllistyy nimen mainitsemiseen, joten....
  20. on yhtä arkahipiäinen henkilö kuin itsekin olet, eli hänen nimeänsä ei "turhaan lausuta" ;-)

    Rauha maassa, ihmisillä hyvä tahto.
    21. 126 / 127
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt