sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

sa4ru5@suomi24.fi


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: sa4ru5@suomi24.fi

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  1. Kerran minäkin opin nauramaan itselleni, kun
  2. Hei, kylläpä on tuttu tunne, jonka aiheuttajat ainakin minun kohdallani vaihtelevat.

    Jos turhautuminen johtuu lähinnä itsestäni, jätän kaikki sujumattomat työt sikseen ja heittäydyn sohvalle ryhtyen lukemaan jotain "ei kovin kiinnostavaa". Yleensä huomaan nukahtaneeni ja herättyäni otan itseäni niskasta kiinni ja ryhdyn puuhiin uudella tarmolla.

    Jos en tunne itseäni kovin väsyneeksi, lähden liikkeelle, mieluiten ulos. Lenkin tms. aikana ajattelen asiat valmiiksi ja voin punaposkisena ryhtyä taas toimeen - tai mennä nukkumaan ja jatkaa seuraavana päivänä. Useimmiten huomaan lenkillä, että harminaiheet kutistuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa ja väsymyskin katoaa taivaan tuuliin.

    Jos turhautumisen aiheuttaa esim. joku todella tylsä tyyppi, jonka kanssa on pakko hoitaa yhteisiä projekteja vaikkei yhteistä kieltä tahtoisi löytyä. - Tiedäthän tyypin, joka ymmärtää lähes kaiken väärin ja loukkaannuttuaan kantaa kaunaa pistäen kaiken yhteistyön vastahankaan? Tällaisen tyypin aiheuttaman turhautumisen purkamiseen minä tarvitsen apua. Käytän häikäilemättä jotakuta ystävääni hyväksi ja kerron hänelle vuolaan kuvauksen tapahtuneesta säästämättä sanojani ja negatiivisiä arvioita ko. henkilöstä ja hänen kyvystään ymmärtää asioita. - Yleensä huomaan jo kertoessani, että olen hieman kohtuuton ja alan kohta itsekin nähdä asian hieman objektiivisemmin. Joskus huomaan suorastaan alkavani itse puolustella ko. henkilön käyttäytymistä.

    Eli lyhyesti: Kun saan puhkuttua harmini ymmärtävälle läheiselle, ne haihtuvat ja saavat oikeat mittasuhteet. Energiakin alkaa taas virrata.

    Jos huomaan, että minulla alkaa olla niin kiire, etten ehdi saada mitään aikaan, lopetan hetkeksi kaiken tekemisen ja mietin asiat valmiiksi. Laitan tekemiset järjestykseen ja päätän keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Onhan "hyvin ajateltu jo puoleksi tehtykin".

    Nyrkkeilysäkkiä en ole vielä kokeillut, mutta se voisi olla hyvä kumppani, jos turhautuminen alkaisi useammin raivostuttaa.
  3. Ellu-Mari hoi,

    olihan siellä avioparejakin, mutta eivät kai ihmiset tapaamisissa juurikaan parinmetsästystä niin hirveästi miettineet.

    Tosin minullakin on muisto siitä, että ihmiset yrittivät puoliväkisin parittaa minua yhden ihan mukavan ihmisen kanssa, välillä se johti hieman hankaliinkin tilanteisiin. Onneksi meillä molemmilla oli runsaasti huumorintajua ja olimme "hyviä kavereita". Itse asiassa meillä molemmilla oli hauskaa, kun muita vaivasi kysymys: "Mitähän siellä oikeasti tapahtui?" yms. Totesimme iloisesti virnuillen, ettei sellaisten ihmisten tarvitse kertoa tarinoita, jotka itse tekevät, mitä itse parhaaksi näkevät ja mikä mukavalta tuntuu. - Luultavasti muutamat ihmiset kuvittelivat kaikenlaista, vaikkei juuri meidän kahden välillä koskaan ollut mitään kaveruutta kummempaa.

    Minusta olisi ihan kiva kuulla muisteluksia niiltä ajoilta, olimmehan paljon nuorempia ja luultavasti joskus hieman vallattomampiakin.

    Vaikka keräämmekin uusia muistoja, joskus on mukava hetkeksi pysähtyä vanhoja muistelemaan - vai mitä?
  4. Ennen sanottiin, että naiset haluavat naimisiin, mutta nykyisin taitaa olla paljon aikuisia miehiä, jotka eivät selviydy arjesta ilman naista. Monet hakevat itselleen kodinhoitajaa yms. ja ensimmäinen kohtuullisen sopiva vastaantulija kelpaisi tehtävään.

    Mielestäni suuntaus on vähitellen muuttunut ja monet aikuiset, joilla on siihen taloudelliset edellytykset, haluavatkin mieluiten elää omassa taloudessaan. Monet miehetkään eivät enää ole valmiita avo- tai varsinkaan avioliittoon.

    Uskon, että ajan mittaan sinäkin varmasti löydät kumppanin, joka etsii samanlaista suhdetta kuin sinäkin. Mielestäni sellaisessa sitoutuneessa parisuhteessa yhdistyvät avioliiton ja sinkkuuden edut. - Toisaalta itse olen sitä mieltä, etten panisi vastaan, jos vielä joskus kohtaisin sellaisen ihmisen, jonka kanssa huomaisimme vähitellen toisen asunnoista käyvän tarpeettomaksi.

    Toivotan hyvää alkanutta vuotta, toteuttakoon se toiveesi.
  5. ehdotan, että hakisitte asiantuntija-apua, jotta voisitte keskustella asiasta ja saisitte molemmat apua.

    Itsekin olen aikoinani joutunut kohtaamaan itsemurhalla uhkailevia ja kiristäviä ihmisiä lähipiirissäni.

    Onneksi sain tilaisuuden keskustella asiantuntijoiden kanssa, jotka auttoivat minua tajuamaan,
    - että minulla on oikeus myös omaan elämään ja velvollisuus pitää itsestänikin huolta ja
    - ettei avioliitto voi olla terapiasuhde, vaikka olin huomaamattani sitäkin yrittänyt sekä
    - etten voi kantaa vastuuta toisen aikuisen ihmisen elämästä, jos joku tosissaan päättää tappaa itsensä, kukaan ei voi sitä estää.

    Kun oikeasti tajusin sen, opin uudella tavalla rauhallisesti keskustelemaan asiasta ja lähestymään kysymystä ihan eri tavalla.
    En ole antanut enää kenenkään kiristää itseäni asialla ja olen sanonut ystävällisesti, ettei se enää onnistu. Sen jälkeen en ole enää suostunut valvomaan öitä (edes puhelimessa) keskustellen itsemurhalla uhkailevan ihmisen kanssa. Olen tyynesti todennut, etten jaksa tästä aiheesta enää keskustalla ja toivon hänelle kaikkea hyvää sekä kehotan hakemaan asiantuntija-apua.

    Esim. ex-aviomieheni alkoi ilmeisesti itsekin ajatella asiaa uudella tavalla, kun huomasi ettei voi enää minun kanssani leikitellä ajatuksella ja saada minua ahdistuneeksi. Hän kertoikin sitten jonkin ajan päästä, ettei aioa toteuttaa ajatustaan ja tunnusti sitten joskus myöhemmin alkaneensa itseasiassa pelätä kuolemaa.

    En kuitenkaan koskaan kehottaisi ketään tekemään itsemurhaa, koska tiedän joitain ihmisiä, jotka ovat joutuneet katumaan sanojaan.

    Kamalaa on mielestäni se, että kuka tahansa voi vaikka ihan kevytmielisesti heittää ilmaan ajatuksen omasta itsemurhastaan ja alkaa piinata sillä lähimmäisiään, jos huomaa sen onnistuvan.

    Kukaanhan ei voi lopulta tietää, mitä toisen päässä liikkuu.

    Toivottavasti sinä löydät apua ja saat rohkeutta jatkaa omaa elämääsi.
  6. ja kivahan se on muistella elettyä. - Onneksi kukaan meistä ei ole täydellinen.

    Kerropa nyt meille kuitenkin jotain hauskaa.
    Iän myötähän me kaikki muutumme suvaitsevaisemmiksi.
    Minäkin olen huomannut muuttuneeni - erityisesti itseäni kohtaan.
  7. meni muuten ihan täydestä entiseen stadin tyttöönkin.

    Nautiskellen näitä lukee, eikä se täsmällinen alueellinen määritelmäkään "ulkopuoliselle" ole niin tärkeä. Vaikka riemukasta on huomata, että täällä on todellisia asiantuntijoita.
  8. Voi kiitos, kiitos, hyvillä mielin tällaisia oppeja omaksuisin!
  9. Täynnä kuin Turusen pyssy olen minäkin monesti kuullut sanottavan - vaikkapa ruuhkabussista.

    Yksi mielestäni hauska murteellinen ilmaisu Turun suunnalta on jäänyt erityisesti mieleeni. Tiedättekö mitä tarkoittaa: jalka suree?

    Näin sanovat kuulemma, jalan puutuessa kun tuntuu pistelyä ja "surraamista"?

    Kaupunkilaistyttönä kuulin nuorempana usein sanottavan: "Lähti kuin kuppa Töölöstä" - nopeasti ja salaa. Vasta vuosien päästä kuulin sen liittyvät sukupuolitautien poliklinikan pikaiseen muuttoon toiseen kaupunginosaan.
  10. TIkäiseni tuttavan isän isoisä oli ko. Ojala, jonka etunimeä en valitettavasti juuri nyt muista.
    Muistan, että äitini oli alakoulussa laskentoa ko. laskuopin mukaan opiskellut.

    Olen kuullut sanontaa käytettävän, kun halutaan varmistaa tai korjata asiaa: "Ainakin Ojalan laskuopin mukaan se on...."
  11. Muistelen kuulleeni, että pulkka oli entivanhaan
    käytetty päiväläisen/torpparin puinen työkirjanpitoväline.

    Kun päivätyö oli tehty, kapulaan veistettiin merkki tai tehtiin jonkinmoinen merkintä. Päiväläinen kuljetti pulkkaa mukanaan ja siitä sitten laskettiin, että sovitut työpäivät tilalliselle tuli suoritetuksi.
  12. Hei Satu,
    aiotko toteuttaa aikomuksesi käydä huhuilemassa entisiä "linjalaisia" tuolla 60+ -osastolla?
    Ei vielä näkynyt otsikkoa, kun poikkesin katsomassa.

    Lisäsin muuten omalle galleria-sivulleni osoitteen, jos joku haluaisi viestitellä henkilökohtaisempia vanhoja muistoja.
    Vierailinko tänään sinun sivullasi?

    Hyvää loppiaista ja kaikkea muuta mukavaa Sinulle ja kaikille entisille "linjoilta tutuille"!
  13. Mielestäni jokaisella pitäisi olla oikeus myös omaan elämään. Ei aina kaikkea tarvitse tehdä yhdessä, vaikka eläisi samankin katon alla.

    Toivottavasti miesystäväsi ymmärtää, että haluat odottaa suhteenne vakiintumista ennenkuin haluat esitellä hänet lapsillesi.

    Olen itse vastaavassa tilanteessa erään orastavan ihmissuhteen kohdalla kysynyt: "Oletko varma, että haluat jo nyt esitellä minut lapsillesi?" Yhteisen harkinnan jälkeen päätimme antaa asian odottaa.

    Toivottavasti saatte käydyksi rakentavan keskustelun aiheesta ja tilaisuuden tutustua lisää toisiinne.

    Hyvää loppiaista!
  14. Osaatte riidellä rakentavasti ja vielä rakentaakin yhdessä. Hurraa ja hatunnosto teille!

    Me jouduimme aikoinaan toteamaan, ettei meidän pidä yrittääkään ryhtyä tekemään yhdessä mitään pikkutarkkuutta vaativaa remontinsukuista.

    Molemmat halusimme mielellään ryhtyä sellaisiin puuhiin, jotka sai valmiiksi nopeasti ja voi tehdä suurpiirteisesti. Isäntä sai maalla ja pihalla aikaan vaikka millaisia puutöitä, kelokalusteita, -veistoksia ja laitureita. Hän teki uskomattoman tarkkaa työtä - moottorisahalla.

    Kerran jouduimme joskus 70-luvulla yhdessä kaakeloimaan pesuhuoneen kotona,
    kun tilattu remonttimies petti lupauksensa. Isäntä olisi halunnut sovitella laastin kanssa seinään kaakelinpaloja "vähän sinnepäin" -tarkkuudella. Omassa mielessäni oli päällimmäisenä ajatus, että huolimaton lopputulos häiritsisi ja hävettäisi pitkään meitä molempia. Yritin siinä sitten muka innostuneena selitellä, että jospa minä kokeilisin miten kaaria saa leikatuksi porakoneen avulla yms. Olimme yhdessä tutkineet ohjeita ja tiesimme teoriassa, miten työ olisi pitänyt tehdä. Tiesin, että saan tehdä koko homman yksin tai odottaa kuukauden päivät remonttimiestä, jos ryhdyn riitelemään ja isäntä lyö hanskat naulaan. Kun työ sitten aikanaan valmistui, olimme tyytyväisiä, mutta päätimme ettei koskaan enää mitään vastaavaa.

    Onneksi muilla alueilla yhteistyö pelasi aikansa aivan upeasti, vaikka riitelemään emme koskaan oppineet. Vaikenimme ja selvittelimme ajatuksia itseksemme, kunnes olimme rauhoittuneet (joskus muutamien päivien päästä) ja keskustelimme sitten asiasta jälkikäteen, ellei asia loppujen lopuksi tuntunut liian vähäpätöiseltä.

    Ihailen ihmisiä, jotka hallitsevat pikkutarkkuutta vaativia kädentöitä ja vielä nauttivat sellaisesta.
    Haluaisin mielelläni itsekin oppia ja vielä mieluummin haluaisin oppia riitelemään.
  15. Hei Satu,
    minä taisin olla se ensimmäinen Mörkö. Halusin olla luomatta hunajaisen houkuttelevia mielikuvia itsestäni, koska halusin keskustella mieluummin "asialinjoilla".

    Tuo tänne ilmestynyt nimimerkkini jälkiosa nyt sattuu vaan rimmaamaan optimistin kanssa ja on joskus jonnekin rekisteröityessä syntynyt hetken mielijohteesta.

    Kummituksen (mies) muistan nimenä, kuten varmaan "rasti-ruutuun" -menetelmällä monia muitakin.

    Ne vappupippalot olivat muuten Kivenlahdessa (ei Soukassa) Lillarin luona ja jossain paikallisessa. Onkohan täällä muita, jotka olivat silloin mukana?

    Kukahan oli se "nuori nainen", jonka houkuttelin ostamaan asunnon Laajasalosta? Käytiin yhdessä katsomassa Lillariakin Jorvin sairaalassakin.

    Ketkä olivat mukana viikoittaisilla kävelylenkeillä jossain Kehä I lähialueilla Helsingissä?

    Mikä hauskaa sinulle tulee mieleen?

    Muistin just, että minullahan on kaksi erittäin hyvää tuttua edelleenkin, joihin olen tutustunut aikoinani linjoilla.
    Toinen harrasti pitkään puheluita ja oli tosi suosittu naisten parissa. - Ja kyllä hänellä niitä sitten olikin... Pitää muistaa soittaa hänelle ja kysyä mitä nimimerkkejä hän käytti.
    "Tytöt" voisivat ilahtua terveisistä.

    Jatketaan.

    Terkkuja
  16. Hei,
    loistava idea!

    Minäpä lopetankin päivätyöni ja ryhdyn heti puuhaan.

    Aloitetaan sinusta: lähetä nyt aluksi 100 euroa tililleni ja kuvaus sekä valokuvat itsestäsi, niin etsin sinulle sopivaa seuraa.

    Kiitos hyvästä yritysideasta!
  17. Olen kokenut jotain samansuuntaista, kun seurustelin yli 10 vuotta "isoisän" kanssa.

    Ongelmien todellinen syy oli oikeastaan isoisän exvaimo, joka oli mustasukkainen omasta asemastaan ja erityisesti lastensa ja lastenlastensa kiintymyksestä.
    En halunnut viedä tilaa häneltä ja olinkin valmis jättäytymään pois perhetapahtumista, ellei kumppanini nimenomaan halunnut minun osallistuvan.

    Koska olen aina pitänyt lapsista, saavutin vähitellen luonnollisella tavalla heidän kiintymyksensä. Ei minusta tullut heille "mummoa", vaan minua puhuteltiin etunimeltä ja pidettiin itsestään selvänä, että olin siellä missä isoisäkin.

    Uuden lapsenlapsen ristiäisiä järjestellessään, perheenisä esitti erityisesti kutsunsa minulle ja totesi, että hänen äitinsä voi halutessaan itse jäädä pois tilaisuudesta, ellei halua olla minun kanssani samaan aikaan paikalla.

    Luulen että ainakin pitemmän päälle konstailematon ystävällisyys useimmiten johtaa hyvään tulokseen. Sitä sinullekin toivon.

    Parempaa uutta vuotta!
  18. ja parisuhteeltasi.

    Muistathan, että itsesi kanssa sinun on tultava loppuelämäsi toimeen. Ole siis rehellinen - erityisesti itsellesi.

    Mitä haluat kumppaniltasi?
    Kykenetkö tasa-arvoiseen ihmissuhteeseen?

    Miksi pitäisi etukäteen päättää, minkä ikäisen kumppanin valitsee? Minusta +/- 10 vuotta aikuisen ihmisen iässä eivät kerro mitään.

    Taisi olla Mark Twain joka totesi, että jos ihmiset muistaisivat kuin suuri merkitys on keskustelulla ja kiinnittäisivät siihen enemmän huomiota paria itselleen valitessaan, maailmassa olisi paljon enemmän onnellisia pariskuntia.

    Siis: mieti mitä haluat ja toimi sen mukaan.
    Maailma on täynnä mahdollisuuksia, valitse suunta ja suunnista.

    Eilinen on historiaa, huomisesta ei tiedä, elä siis tätä päivää - ja tee siitä hyvä!
  19. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, mutta en usko kuvaamaasi käyttäytymismallia vain naisille ominaiseksi.

    Runsas tarjonta täällä netissä taitaa luoda sellaisen harhan, että se täydellinen kumppani on jossain odottamassa ja sen tunnistaa heti ensitapaamisella. Iän karttuminen ei näytä yhtään parantavan asiaa. Meillä on niin kiire löytää se todellinen unelmakumppani, että ehdimme monta kertaa kiiruhtaa oman onnemme ohi.

    Ihmiset valittavat yksinäisyyttään ja etsivät sitä täydellistä unelmakumppania, jonka odotuksiin heillä itsellään taas ei ole minkäänlaisia realistisia mahdollisia vastata.

    Ellei itse ole täydellinen, on turha etsiä täydellistä kumppania!

    Toivoisin, että ihmiset alkaisivat olla rehellisiä itselleen ja toisille. Valitettavasti rehellisyys, reiluus ja avoimmuus ihmissuhteissa taitaa olla harvinainen ominaisuus tämän päivän ihmisessä.

    Älä lannistu, vielä sinäkin löydät sen ihanan, ajattelevan, rehellisen upean naisen. Niitäkin on!

    PS: Jos itse olisin 30 vuotta nuorempi, voisin hyvinkin alkaa uneksia sinusta.
  20. Omalla kohdallani olen yrittänyt toteuttaa ajatusta: luota toiseen ehdoitta, niin kauan kuin hänen kanssaan elät. Tiedänhän, ettei ulkopuolinen voi uhata, jos kotona asiat ovat kunnossa.

    Siis, mitäpä jos päättäisit unohtaa koko chattiasian vähäksi aikaa. Hoitaisit suhdettanne, tekisitte yhdessä kivoja asioita, hemmottelisit hieman vaimoasi - älä liioittele. Keskustelkaa yhdessä omasta suhteestanne, omista tunteista, toiveista ja odotuksista yms.

    Toisaalta voittehan te keskustella muistakin "omista" tuttavistanne yhdessä, miksei siis myös vaimosi chatti-kavereista. Luuletko, että voisit keskustella asiasta vaimosi kanssa avoimesti ilman että mustasukkaisuutesi saa liian suuren vallan.

    Jos vaimosi käy romanttista kirjeenvaihtoa, kannattaisi varmaan miettiä yhdessä, mitä te voisitte tehdä löytääksenne romantiikkaa omaan yhteiseloonne - ainakin aina välillä. Mielestäni ei mikään ole sen ihanampaa kuin rakastua uudelleen siihen omaan tuttuun turvalliseen, välillä arkipäiväiseenkin kumppaniin.

    Jos vaimosi chattaily pahoittaa mielesi, kerro se hänelle enempiä syyttelemättä. Miettikää yhdessä, mitä voisitte asialle tehdä. Muistathan, että se kielletty ja salainen voi olla kaikkein houkuttavinta...

    Toisaalta kyse voi olla siitä, että vaimosi yksinkertaisesti haluaa k e s k u s t e l l a erilaisista asioista erilaisten ihmisten kanssa. Siitä taas on mielestäni pelkästään hyötyä teille molemmille.
    21. 290 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt