sammakko8

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

5

Kommenttia

66

  1. En ymmärrä täysin sinun teoriaasi.

    Onko siinä jotakin eroa, että on tavannut 27-vuotiaana vaikka 10 miestä, joiden kanssa on seurustellut, mutta jotka kaikki ovat osoittautuneet vääriksi valinnoiksi, noin pidemmän tähtäimen suunnitelmia ajateltaessa? Siis verrattuna sellaiseen, joka on vasta tuon ikäisenä seurustellut ensimmäisen kerran?

    Onko se, joka tietää, mitä tahtoo, muttei ole tavannut sitä vielä jotenkin naiivimpi kuin se, joka ei tiedä, mitä haluaa ja kokeilee montaa eri vaihtoehtoa, mutta lopputulos on ihan sama? Siis, että on jälleen yksin.

    Mistä sinä tiedät, että se, joka ei ole ollut monen kanssa ja odottaa sitä, mitä haluaa, ei hakisi juuri sinunlaistasi miestä. Kun eihän ne hänen kriteerinsä ole välttämättä sen suurempia kuin muillakaan, mutta hän vaan tietää ehkä sen, millaisen ihmisen haluaa. Ehkäpä jopa hyvinkin realistisesti.

    Minä olen saanut sen käsityksen, että juuri ne monta kertaa seurustelleet ovat niitä, jotka ihastuvat helposti johonkin haavekuvaan, mutta tippuvat alas ja pettyvät, kun oikeasti tutustuvat toiseen, jolloin pitää taas lähteä hakemaan uutta sokean ihastuksen tunnetta. Tällaiset voivat hyvinkin kiinnittää huomionsa miehessä joihinkin hyvinkin pinnallisiin asioihin, eivätkä enää kestä arjen tavallisuutta.
  2. Ihanaa, että fiksut ihmiset joskus pelastavat päiväni ;)
  3. En tiedä haastattelusta sen enempää, kun en ole itse ollut, mutta yksi tuttavani, vanhempi poliisimies, kertoi aikoinaan olleensa pääsykokeissa ihan vitsimielellä varmana, ettei varmaan pääse. Kuulemma oli ollut hauska naureskella niitä, jotka tosissaan yrittivät. Olivat haastattelussa kyselleet, että näytät vähän turvonneeltaja mies oli siihen sanonut, että olin juuri pelimatkalla Saksassa ja siellä tuli olutta juotua niin paljon.

    Pääsi kevyesti opiskelemaan ja on ollut nyt 20v. poliisina. Olen saanut sen käsityksen, että rennolla asenteella pärjää parhaiten niin valintakokeissa kuin työssä. Työssäkin tulee vähemmän tappeluita, kun ei oo mikään kauhea pingottaja.

    Soitin tuosta työkokemuksesta koululle, kun itse suunnittelin hakemista ja sieltä sanottiin, että suurin piirtein sen vuoden pitää tulla täyteen. Eli ymmärsin, ettei ne sitä nyt mitenkään tunnin tarkkuudella laske.
  4. "4.Mies joka ei katso pornoa ei ole normaali. Tohdin väittää näin."

    Uskon kyllä, että jossakin vaiheessa elämäänsä jokainen törmää pornoon ja ottaa selvää, mistä siinä on kysymys.

    Uskon myös, että kaikki eivät yksinkertaisesti tarvitse pornoa, niin miehet kuin naisetkaan, jos omassa elämässä on paljon muutakin mielenkiintoisempaa tekemistä.

    On hyvin vaarallista yleistää, että kaikki miehet katsovat pornoa ja miehet, jotka eivät katso, eivät ole normaaleita. Väitös on korkeintaan pornoaddiktien torjuntamekanismin tuottama selitys omalle pakkomielteelleen.

    Tämä jo siksi, että pornoon liittyvät arvot, mallien henkilöhistoriat, pornobisnes ja sen mukana olevat lieveilmiöt, ovat vähintäänkin hyvin kyseenalaisia ns. normaalin ihmisen näkökulmasta katsottuna.

    "5.Jos oma ukko kattoo pornoa niin ei tämä ongelma miestä vaihtamalla muutu."

    Ongelma voi myös muuttua, jos löytää miehen, joka ei katso pornoa.
  5. Asia on niin, että saman sukupuolen yksilöidenkin välillä vaihtelevat hormonipitoisuudet eli estrogeenin ja testosteronin suhde, jota hormonipeiliksi kutsutaan.

    On todettu, että yleensä raskasta työtä tekevillä, maskuliinisen oloisilla miehillä, on suhteessa korkeampi testosteronipitoisuus verrattuna muihin miehiin. Toisaalta taas esim. papeilla tms. työtä tekevillä on alhaisempi testosteronipitoisuus.

    Naisista taas pulleilla kotiäitityypeillä on suurempi estrogeeni pitoisuus verrattuna tavallisesti hoikkiin uranaisstereotyyppisiin naisiin, joilla testosteronin osuus on suurempi.

    On myös todettu, että kaikkein älykkäimpiä ovat sellaiset ihmiset, joiden hormonipeili on tasapainossa eli siinä ei ole suhteessa "liikaa" jompaa kumpaa hormonia(tietysti naisten ja miesten hormonipeileissä on eroja). Tällaiset ihmiset ovat joustavia ja pystyvät tilanteesta riippuen hyödyntämään molemmille sukupuolille katsottuja ominaisuuksia.

    Eli asia ei ole ihan noinkaan mustavalkoinen sukupuolten välisissä eroissa, kuin mitä annat ymmärtää. Ja minusta on erittäin hyvä, että nykypäivän maailmassa ei tarvitse tyytyä oleman missään ahtaassa muotissa, vaan saa käyttää hyödykseen kaikkia puoliaan. Niille, joiden ominaisuudet luonnostaan poikkeavat sukupuolensa ns. normeista, nykyinen vapaus on vielä hienompi juttu.
  6. Kiitos, kuka lienetkin :) On siitä jotain hyötyä, kun on niin aggressiivinen ja vakava - nimittäin siinä tuo sanan hallinta todella kehittyy!

    Mutta ymmärsin kyllä sunkin pointin asiasta, onhan se kerran tosi asia, että joskus saatan reagoida hyvinkin voimakkaasti joihinkin asioihin, mikä myöhemmin saattaa harmittaa.

    Olen kylläkin huomannut, että se on vaan omin tyylini, jota ilman en osaa kirjoittaa ja siksi olen ihan tyytyväinen, koska on selkeästä ilmaisutavasta joissain tilanteissa paljon hyötyäkin.
  7. Luin molemmat viestit uudestaan ja voisin hiukan tarkentaa sitä ajatusta, jolla oman viestini kirjoitin. Viesti, johon vastasin, tuomitsi naiset, jotka jättävät miehen kokonaan abortti/raskauskysymyksen ulkopuolelle.

    Minusta se on myös väärin, koska kyllä miehellä tottakai pitää olla mielipiteenvapaus asiassa. Ilman muuta myös lapsien pitäisi tulla tähän maailmaan molempien vanhempien haluamana, siitäkin olen samaa mieltä. Minulle on myöskin päivänselvää, että päätökset tällaisista asioista tulisi tehdä yhdessä, enkä voisi kuvitellakaan pimittäväni lapseltani isää tai isältä lastamme. Tosin kunkin moraalia ja moraalittomuutta tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon myös millaisessa ympäristössä sitä tarkastellaan.

    Tässäkin pitää erottaa kaksi äärilaitaa:

    On miehiä, jotka eivät tunnetasolla pysty osallistumaan aborttiin ja tukemaan naista päätöksen teossa. Tällöin on ymmärrettävää(huom. ymmärrettävää!), ettei nainen huomioi miehen mielipidettä asiassa. Usein voisin kuvitella tällaisen tilanteen ollessa kyseessä yhden yön seksin, seksisuhteen tai nuorten seksikokeilujen yhteydessä. Tietenkin nainen on myös vastuussa seksin harrastamisesta näissä tilanteissa(tosin nuori tyttö voi suostua seksiin jo pelkästään painostuksen vuoksi, mikä on hyvin ikävää), mutta tällaisissa tilanteissa ehkä naisen on esim. helpompi pitää lapsi kuin tehdä abortti. Tai sitten he yksinkertaisesti tuntevat, ettei miehellä ole sanomista asiaan, koska on saanut sen, mitä on halunnutkin, eikä ole ollut kiinnostunut henkisestä yhteydestä(mitä siis asian yhteinen käsittely vaatisi).

    Toisaalta voi olla myös sellainen tilanne, että mies on kovinkin kiinnostunut raskaudesta ja siihen liittyvien vaihtoehtojen pohdinnasta, mutta nainen ei syystä tai toisesta halua tämän osallistuvan päätöksen tekemiseen tai vastuun jakamiseen, vaikka olisi ollut vakisuhdekin kyseessä. Voi olla ihan vain kykenemättömyys kommunikoida toisen kanssa.

    Vastaamani viestin kirjoittaja myöskin heitti loppuun sarkastisen kommentin tästä 100%:n vastuullisuudesta, joka miehille tulisi opettaa.

    Minä aloitin viestini sillä lauseella, että minusta olisi hyvä, jos ihan oikeasti nuorille miehille opetettaisiin vastuullisuutta. Siksi, että he ymmärtäisivät juuri raskauden mahdollisuuden ja oman osuutensa siinä. Toisaalta eivät painostaisi ketään seksiin ja huomioisivat sen, että voivat joutua pulaan seksin takia. Kerroin myös siitä, miksi nainen voi tuntea olevansa yksin vastuussa asiasta ja katsoo oikeudekseen päättää(huom. ei ole välttämättä oikeudenmukaista, vaan realistista). Annoin myös ymmärtää, että tasavertaisessa ja läheisessä suhteessa miehellä on aina suurempi mahdollisuus oikeudenmukaiseen ratkaisuun.

    Ensimmäinen lauseeni oli kyllä pillusanoineen jokseenkin provosoivasti ja kärkkäästi kirjoitettu, mikä saattoi antaa kuvan 100%:sta vastuullisuudesta. Tarkoitus oli vain kertoa, että tilanteen sukupuolten välillä ollessa sellainen kuin on, et voi koskaan tietää, millaisen naisen kanssa saatat lapsen hankkia. Siihen auttaa vain oma huolellisuus. Totuus on se, että omalla käyttäytymisellään voi kuitenkin vaikuttaa myös siihen, miten sinua kohtaan käyttäydytään( epäreiluja poikkeuksiakin toki on!). Kun itse kohtelet kumppaniasi tasavertaisesti, myös sinulla on suurempi mahdollisuus tulla kohdelluksi tasavertaisesti.

    Tarkastelen vielä erikseen asettamiasi dilemmoja:

    "*Ketään ei voi pakottaa äidiksi - isäksi voidaan. (Lue: Naisen OIKEUS, miehen velvollisuus)"

    Oikeastaan tämän takia en ymmärtänyt ensin, mikä sinua tekstissäni häiritsi, koska en osannut ajatella noin perustavanlaatuisen itsestäänselvyyden olevan se suurin ongelman aihe.

    Tämä on ikävä tosiasia, jolle ei mitään voi siis noin biologian kannalta ajateltuna. Juuri tämän tilanteen estämiseksi oli tarkoitettu se ihan ensimmäinen tekstini.

    Toisaalta lauseesi on hieman liian mustavalkoisesti ilmaistu, koska myös miehellä on oikeus tulla isäksi silloin, kun mies lasta haluaa ja oikea kumppani osuu kohdalle.

    On myös paljon naisia (vielä enemmän ollut ennen), jotka tulevat raskaaksi ja synnyttävät lapsen, vaikka kokevat sen pakoksi ja velvollisuudeksi. Synnyttävät lapsen, koska kokevat sen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin abortin, johon voi liittyä syyllisyyttä tai sitten sen estää uskonto ja moraalikäsitykset. Monta kertaa raskaus ja lapsen syntymä voi olla kaikkien osapuolten kannalta huono onni, eikä tilanne ole sellainen, että nainen on ihan onnessaan, mutta mies ei, tai päin vastoin.

    Dilemmasi vastapaino onkin se, että vaikka naisella on silloin tällöin oikeus tulla äidiksi, on hänellä myös velvollisuus tulla raskaaksi ja synnyttää.

    "*Kukaan ei voi päättää toisen elämästä, se on oma valinta (Entä lapsen tai miehen elämä?)"

    Kaikkein ideaalisin tilanne tietenkin on, että kaikkien kolmen raskauteen liittyvän elämät olisivat keskenään sopusoinnussa.

    Niitä kaikkein perustavanlaatuisimpia kysymyksiä lieneekin, että kenen elämä näistä kolmesta tulisi priorisoida, kun ne ovat keskenään ristiriidassa? Onko siihen absoluuttista ratkaisua?

    "*Naisella on lopullinen ja täydellinen valta jos sattuu raskaus, olkoon se sit vahinko tai toivottu asia. Jos mies haluaa isäksi, mutta nainen ei ole valmis, on miehen tyydyttävä kohtaloonsa ja katsoa sivusta kun hänen jälkeläisensä abortoidaan. Jos asetelma on taas päinvastainen (Nainen haluaa lapsen, mies ei) niin ei mies voi muuta kuin seurata sivusta kuin maailmaan syntyy lapsi johon hänellä ei ole osaa eikä arpaa, haluja, vaatimuksia tai tunteita. Velvollisuudet toki lyödään heti kouraan sinitakkien voimin - vaikka päätös pitää lapsi oli yksinomaan naisen."

    Totta ja todella epäreilua, koska ketään ei kuitenkaan voida pakottaa aborttiin tai synnyttämään lasta. Vai voidaanko tai pitäisikö voida?

    Jos ei voida, niin sitä suuremmalla syyllä minusta miehellä on myös OIKEUS ajatella järkevästi seksielämäänsä ja ehkäisyasioita. Monet miehet eivät ihan oikeasti käytä näitä oikeuksiaan tehokkaasti. Katsotaan, että on hienompaa harrastaa seksiä niin monen naisen kanssa kuin ehtii, kuin epämuodikkaasti ajatella omaa parastaan ja elämäänsä. Minä tiedän kyllä miehiä, jotka vahingosta viisastuttuaan ovat hyvinkin tietoisia omista kyvyistään vaikuttaa raskauden ehkäisyyn.

    -

    Lopuksi kertomassasi esimerkkiratkaisussa on minusta hyvää se, että naiset velvoitettaisiin keskustelemaan asiasta oikeuteen. Ja saman tien voisi velvoittaa myös johonkin psykologinkin puheille, jotta kaikki puolet asiasta varmasti tulee ajateltua. Kaikki saisivat myös sanoa, mitä on sanottavaa, ettei jälkeen päin tarvitsisi harmitella. Kommunikointi on aina eduksi tällaisissa tilanteissa, koska jo pelkät selvittämättömät asiat ja kaunat voivat vaikuttaa päätöksentekokykyyn ja kykyyn ajatella asioita realistisesti.

    Lapsenkin kannalta tämä olisi hyvä käytäntö, jotta kukaan ei pääsisi myöhemmin värittämään asioita.

    Siihen juridiseen irtisanoutumiseen minulla on taas negatiivinen asenne. Ihan vaan lapsen takia. Eihän ole lapsen vika, jos hänen äitinsä on niin mulkku, että tekee lapsen, vaikka isä ei tästä välittäisikään.

    Isä on kuitenkin vastuussa lapsen siittämisestä, halusipa hän lapsen tai ei. Hän on itse tehnyt valinnan ja ollut siinä mukana. Silloin ei enää ole sillä merkitystä, mitä nainen on tehnyt tai jättänyt tekemättä, koska lapsi on periaatteessa äidin ja isän riidoista ulkopuolinen ja hänellä on oikeus molempiin vanhempiin.

    Vähintä, mitä isä voi tehdä, on auttaa taloudellisesti, mutta kaikkein parasta olisi, jos hän pystyisi henkisestikin olemaan mukana. Joskus on lapsen kannalta parempi olla ehkä tapaamatta isäänsä, mutta paras asia on tietysti, jos isä on inhimillinen olento.

    Varmasti on vaikea olla isä, jos on tullut tahtomattaan siksi, mutta omat vihan ja katkeruuden tunteet lapsen äitiä kohtaan kuuluvat hänelle, ei lapselle.

    No, niin sinun vuorosi jatkaa. Odotan mielenkiinnolla. Tosin, mitä enemmän tätä asiaa ajattelee, sitä enemmän siitä löytyy uusia asianhaaroja.
  8. Itse olen myös huomannut, että toisilla ihmisillä on taipumus tuollaiseen vähättelyyn.

    Minusta se on ihan puhtaaasti opittu asia, koska tällaisten ihmisten lapsuuden perheen kommunikointia kuunnellessa, voi saman erittäin suurella todennäköisyydellä löytää sieltä. Joissakin perheissä on tapana, että lähes jokaiseen lauseeseen liittyy jonkinlainen toista arvosteleva tai mitätöivä kommentti.

    Tällaiset arvostelijat eivät välttämättä edes itse ehkä tajua omaa puhetyyliään ja sen loukkaavuutta, koska se voi kohdistua puhtaasti tuollaisiinkin asioihin, joilla ei lopulta edes ole mitään väliä (kuten mukin tiputtaminen). Heillä on vaan sellainen malli, että ihmisten välisessä keskustelussa kuuluu ennemmin väheksyä toista kuin kehua ja tuoda kunnioituksensa ilmi.
  9. ..olen ihmetellyt teissä miehissä ja ylipäätään pariutumisessa. Miksi ottaa itselleen kumppani, josta ei pidä, kun voisi ottaa sellaisenkin, josta pitää.

    Miesten kohdalla esim. ulkonäön suhteen olen ihmetellyt, että miksi ottaa itselleen nainen, jonka ulkonäöstä ei pidä ja jota sitten arvostelee? Miksei saman tien voi ottaa sellaista, jonka ulkonäöstä pitää?

    Miksi ihmiset tuntuvat usein oikein hakemalla hakevan kumppania, jonka ominaisuuksista ei pidetä ja joita sitten yritetään muuttaa?
  10. Mä kyllä ymmärsin, että kysymys oli rasvasta, eikä proteiinista. Kevytjuustolla ja rasvaisella ei kaiketi ole mitään eroa proteiinipitoisuuden suhteen. Toisaalta poikaystävä halusi syödä myös rasvaista meetwurstia ja tyttö taas kalkkunaleikettä. Olen kyllä ymmärtänyt, että urheilijat nimenomaan suosivat vähärasvaista lihaa, kuten kalkkunaa, josta kyllä saa sitä proteiinia. Samoin urheilijat mun käsityksen mukaan välttävät nimenomaan energian hankkimista rasvasta, koska se ei ole mikään kauhean taloudellinen energialähde. Myöskään vaalea leipä ei ole urheilijan ruokaa noin pääasiallisesti syötynä sen muuten köyhän ravinnepitoisuuden vuoksi(myös alhainen proteiinipitoisuus). Tässä esimerkkejä alkuperäisestä tekstistä.

    Tarkistapa itse ensin ruokavaliosi ennen kuin muille tulet anoreksia-diagnooseja kertomaan.
  11. Niin kasviöljyissä on muuten enemmän kaloreita kuin esim. voissa.

    Miten ylipäätään tämä rasvakeskustelu liittyi alkuperäiseen ongelmaan ja sen ratkaisuun? Siten, että hänen tulisi unohtaa kevyttuotteet ja kevytruokavalio, jotta voisi syödä poikaystävänsä kanssa samoja ruokia? Eli muuttaa omaa ruokavaliotaan ja saada siten ongelma pois päiväjärjestyksestä? Vaikka minusta se suurin ongelma oli siinä, että tasa-arvo oli vähän vinksallaan, kun toinen ostaa toiselle tämän haluamaa ruokaa ja toinen taas ei.
  12. No sehän juuri se pointti olikin eli miksi valittaa vain naisten lihavuudesta, kun sitä on havaittavissa miehilläkin. EN KIELTÄNYT KETÄÄN VALITTAMASTA KENENKÄÄN LIHAVUUDESTA, kunhan se perustuu faktoihin, eikä ole yksipuolista tyyliin "vain naisten lihavuus on suuri ongelma".

    Täällä vissiin on ollut aika monta kirjoitusta naisten lihavuudesta viime aikoina, joten tämä oli aika harvinainen poikkeus. Kaiken lisäksi minulla ei henk. koht. ole mitään kenenkään lihavuutta vastaan, vaan pyysin vain realistisesti huomaamaan molempien sukupuolten "ongelman", jos siitä kerran ongelma pitää tehdä.

    Kirjoitukseni oli vastauksena aikaisempaan tilastomiehen tekstiin, joka ei ole nyt tässä samassa yhteydessä ja jota ilman pointtini ei välttämätä aukene kaikille.

    Toisekseen toin ilmi vastenmielisyyteni miesten ruokailutottumuksia kohtaan, en varsinaisesti lihavuutta. Aikaisemmassa kirjoituksessa nimittäin kiinnitettiin huomiota naisten herkkujen syöntiin ja tämä oli vastapaino sille.
  13. Hei taas.

    Voisitko vielä vääntää rautalangasta, mitä tarkoitit tällä:

    "Tuo sun aiempi toteamus oli aika syrjivä, ja tarkoitti juuri sitä mitä mä sanoin (ja mitä se aiempi sanoi miehen 100%sta vastuusta, velvollisuudesta jne) eli kaikki negatiivinen joka aiheutuu seksistä on miesten vastuulla ja kaikki selektiivisesti kivaa kuuluu naiselle... "

    Minusta tekstissäni oli nimenomaan annettu miehille hyviä vinkkejä siitä, miten voi vaikuttaa päätökseen abortista ennen ja jälkeen raskauden.

    Kerro, että mikä sinun mielestäsi sitten siinä tökki niin pahasti?

    Se, mitä tulee sinun jatkokysymykseesi, voisin kertoa oman mielipiteeni.

    Olen elänyt aikoinaan lapsuuteni sellaisessa tilanteessa, jossa eronneet vanhemmat ovat inhonneet ja haukkuneet toisiaan, enkä koskaan ainakaan omia lapsiani sellaiseksi välikappaleeksi halua. Toivon, että lapseni saan tulevaisuudessa sellaisen miehen kanssa, joka haluaa jakaa myös kodin kanssani.

    Kuitenkin sellaisessa tilanteessa, jota kuvailit, ainoa oikea ratkaisu onkin se, että pitäisi vanhempien tulla keskenään toimeen, jotta pystyvät kaikista lapseen liittyvistä asioista yhdessä päättämään, vaikka eivät yhdessä olisikaan. Ilman suurempia kaunoja ja katkeruuksia, jotka väistämättä välittyvät myös lapseen.

    Sitä en osaa sanoa, miksi naiset sitten marisevat, jos mies on kuitenkin valmis sitoutumaan lapseen. Ehkä he ajattelevat, että lapsi on jonkinlainen keino saada itselleen mies. On paljon naisia, jotka haluavat lapsen siksi, että saisivat itselleen miehen tai kuvittelevat parisuhteen ongelmien ratkeavan lapsen avulla. Mikä siis ei ole realistista. Tällöin oma etu menee helposti lapsen edun edelle, kun mietitään vain omaa kelpaavuutta.

    Ehkä usein näin on nimenomaan sellaisten naisten kanssa, joiden kuva parisuhteesta ja perheestä on perinteisiin roolijakoihin perustuva ja oma itsetunto ja kelpaavuus liittyy tähän pelkkään "naiseuden" rooliin. Eli ts. ajatellaan, että hyvä suhde on sellainen, jossa nainen synnyttää lapsia ja mies automaattisesti elättää sitten perheen(joka näyttää hyvältä ulospäin). Kun mies sitten ei haluakaan naista, vaan pelkän lapsen, naisen itsetunnolta menee pohja, kun ei saatukaan sen avulla sitä standardiperhettä, johon oli pyritty.

    Kyllä niitä epäkypsiä vanhempia siis todellakin löytyy myös naisten joukosta ja minusta turhan harvoin keskustellaan niistä keinoista, miten lapsia voidaan käyttää parisuhteen manipuloimisessa.
  14. Ok, näin vastauksesi ja kiitän siitä. Silti olen sitä mieltä, että jostakin syystä juuri naisten lihavuuteen kiinnitetään enemmän huomiota ja naisista tehdään syntipukkeja tässä(kin) asiassa. Harvemmin kukaan täällä miesten lihavuudesta on huutamassa, vaikka aihetta ehkä olisikin.

    Sitä paitsi minua itseäni henk. koht. etoo suuresti juuri sellaiset miehet, jotka ihan onnessaan vetävät makkaraa ja silavaa, olutta unohtamatta, päivästä toiseen ilman mitään kykyä ajatella muuttavansa elintapojaan. Samoin sillä asenteella, että salaatin syöminen on akkamaista, eivätkä tosimiehet syö salaattia tms.

    Silti nämä samat siat voivat olla naisia haukkumassa näiden elintavoista. Samat siat voivat olla myös haukkumassa naisia läskeistä, vaikka heti sen jälkeen naureskelisivat terveellisiä elintapoja. Eli siis todella ristiriitaista toimintaa.
  15. Entäs, jos sinulle tulisi ylipainoa hänen rasvaisten ruokiensa syömisen takia? Olisiko hän silloin siitä valittamassa?

    Minua ihmetyttää suuresti ne tapaukset, joissa mies valittaa kevyestä ruuasta ja haukkuu ruuanlaittotapoja ja ruokaa (siis sen keveyden takia). Sitten, kun naisella on ylipainoa, niin hän saa kyllä kuulla siitä, vaikka se on täysin ristiriidassa mun informaation kanssa.
  16. Sinulla on kyllä ymmärryskyvyssä vika, joten naura yksinäsi. Minä en nimenomaan missään vaiheessa kirjoituksessani antanut ymmärtää, että mies olisi 100% vastuussa. Kunpa voisikin olla, mutta biologisista syistä miehen on koskaan mahdotonta olla 100% vastuussa raskaudesta.

    Luonnollisesti itse ollessani nainen, peräänkuulutin miesten vastuuta, koska naisena tunnen oman vastuuni. Naisten on täysin mahdotonta koskaan laistaa vastuusta 100%:sti, mikä taas miehiltä onnistuu.

    Siksi on hyvä asia, jos miesten osallistuminen vastuun kantamiseen voidaan nostaa edes jonnekin siitä 0%:sta ylöspäin. Sitä en tiedä onko edes 50%:n vastuu käytännössä mahdollinen. En usko.

    Huomasin kyllä edellistä edellisen viestin pointin, mutta jätin huomioimatta siitä sen mahdottomuuden ja tartuin ainoastaan hyvään ideaan. Ajattelin, että jokainen kuitenkin realiteettien puitteissa osaa suhteuttaa näkökulman oikealle tasolle, mutta näköjään olin väärässä.

    Minusta on oikein hyvä asia, jos jokainen nainen/tyttö tajuaa oman vastuunsa asiassa ennen kuin joutuu kokemaan sen kantapään kautta. Hän kuitenkin yleensä ennemmin tai myöhemmin sen oppii. Eli tuo sinunkin esittämäsi lause on todella oikeassa ja paljon itsestäänselvempi asia kuin minun aiemmin kirjoittamani.

    Ei ole mikään itsestään selvä asia, että miehet osaisivat kantaa vastuunsa ja siksi sitä täällä enemmän kannattaakin korostaa. Onhan usein niin, että varsinkin nuoret miehet painostavat seksiin hyvinkin herkästi ymmärtämättä sitä vastuuta, joka siihen liittyy. Onkin hyvin paljon ristiriidassa se, että miehet ovat usein niitä, jotka seksiin painostavat (jos ei oteta mitään 30v. urbaanisinkkuja huomioon, koska kyse oli siitä, mitä nuorille pitäisi opettaa), mutta vahingon tullessa nainen on se, joka joutuu vastuun kantamaan käytännössä enemmän.

    Tähän epäsuhtaan mielestäni tulisi kiinnittää huomiota ja vaatia myös miesten vastuuta asiassa, mitä edellisessä viestissäni hain.
  17. Minusta ainoa oikea vaihtoehto on aina rehellisyys, olipa tilanne mikä hyvänsä.

    Ilmeisesti et ole koskaan kuullut kertomuksia niiltä, joiden isä on valehdeltu heille. Oikeasti minusta suurimpia mahdollisia sairaita tekoja maailmassa on lapselle valehteleminen tämän omasta identiteetistä.

    Ei tule muuten lapselle olemaan helppo paikka aikuisena kuulla olevansa joku muu kuin, mitä on annettu ymmärtää. Mikään ei ole niin kamalaa kuin saada tietää koko elämänsä olleen valhetta.

    Suosittelen tutustumaan tällaisen tragedian kokeneiden tarinoihin niin tiedät, millä maaperällä liikut. Ei tsiisus, miten itsekkäitä ihmisiä tämä maa päällään kantaa.
  18. Itse asiassa minusta olisi todella hyvä, jos nuorille miehille opetettaisiin vastuuntuntoa, ettei sitä tarvitsisi kantapään kautta oppia.

    Fakta kerran on: jos pillua haluaa, on oltava tarpeeksi kypsä myös huomioimaan siitä aiheutuvat seuraukset.

    Eli kannattaa olla itse aktiivinen ehkäisyn kanssa. Aivan liian usein miehet eivät osaa hekuman hetkellä ajatella, että jopa tämä yksi kerta voi aiheuttaa raskauden. Liian usein miehet jättävät ehkäisyn naisen vastuulle ottamatta huomioon sitä, että ehkäisy on myös heidän velvollisuutensa- ja myös oikeutensa. Ei aina kannata tuudittautua siihen uskoon, ettei nainen voi nyt tulla raskaaksi/ hoitaa ehkäisyn. Kun nainen tuntee olevansa vastuun kantaja yksinään, silloin hän ehkä enemmän tuntee myös yksinään oikeudekseen päättää seurauksista.

    Minä ainakin kunnioitan sellaisia miehiä, jotka aktiivisesti itse ottavat kantaa asioihin ja ovat kiinnostuneita myös omista oikeuksistaan päättää ehkäisystä. Se kertoo mielestäni jo itsekunnioituksesta. Minusta asia on niinkin, että mitä tasavertaisemmin asioista päätetään ennen raskaaksi tuloa, sitä tasavertaisemmin niistä on varmasti mahdollista päättää myös raskauden hetkellä.

    Toisaalta kannattaa myös ottaa huomioon kenen kanssa harrastaa seksiä ja voiko mahdollisesti olla harrastamatta sitä ihan kaiken liikkuvan kanssa. Abortti on naiselle kuitenkin aina todella koskettava kokemus ja ainoa keino, millä mies voi lisätä mahdollisuuksiaan vaikuttaa, on läheinen tunneside naiseen, koska tällöin nainen ei koe olevansa niin yksin päättämässä asiasta.

    On myös tärkeää se, että seksiä harrastettaessa(ennen sitä) keskustellaan raskauden mahdollisuudesta ja omista mielipiteistä sen suhteen. Kun kyseessä on pelkkä seksisuhde tai suhde, jossa ei ole suuria tunteita mukana, ei liene ihme, jos nainen katsoo oikeudekseen päättää yksinään esim. abortista, koska onkin käytännössä aivan yksin sen kanssa. Mieshän on tällöin käytännössä halunnut vain seksiä, eikä ole ollut kiinnostunut jakamaan naisen kanssa henkistä vastuuta. Tällaisissa tilanteissa naiselle voi olla helpompi pitää lapsi kuin kärsiä yksinään kaikki se tuska ja vastuu, joka aborttiin liittyy.
  19. Huomioin vaan tuosta artikkelista pidemmälle luettuani sen, että vaikka naisten lihavuus on yleistynyt ja viisinkertaistunut aiemmasta, niin kuitenkin 20% naisista painaa liikaa ja 40% MIEHISTÄ painaa liikaa.

    Eli miesten ylipaino on yleisempää kuin naisten, näin vielä selvemmin ilmaistuna. Toisekeen tutkimuksessa oli myös selvitetty, että naiset käyttävät kasviksia ja esim. ruisleipää miehiä enemmän, vaikkakin molemmat alle suositusten. Lisäksi vielä mainittiin, että erityisesti miehet käyttävät makkaraa yli suositusten, n. kolme kertaa vkossa ( suositus kerran tai harvemmin). Sen sijaan naisten kohdalla ei mitään tiettyä ruoka-ainetta mainittu, jotka nimenomaan naiset liikaa käyttäisivät.

    Joten miehet, myös teidän olisi todella syytä katsoa peiliin ja sen lisäksi lautasellenne. Ja ennen kuin tulette naisten ylipainosta vouhkaamaan. Tosin minua ei häiritse kenenkään ylipaino pätkääkään, mutta kommenttini ihan vaan tasa-arvon nimessä.
  20. Hyvä Jätetty? ( huomaa erityisesti kohtelias sanamuodon valinta), ilmeisesti vanhoista silmistäsi huolimatta olit jaksanut lukea viestini loppuun, kun kerran siihen niin epätoivoisella sepustuksella vastasit.

    Täytyy kyllä sanoa, että jos se jo otti voimille, on varmasti elo tässä nykyajan tietoyhteiskunnassa vaikeaa ja vaikea tälläkin palstalla valita lukemisensa, kun ei viestini mistään pisimmästä päästä ollut. No, tosin sen huomaa, että sinun ainoa lukukokemuksesi elämän ajalta taitaa olla "romaani" nimeltään "Suomen astrologisen seuran vuosijulkaisu".

    Mielenkiintoista oli, että yritit jälleen välttää itse asian puuttumalla vain tyylillisiin seikkoihin eli kirjoituksen pituuteen tällä kertaa. Se on tyypillinen epäkypsä keino kiertää itse asia, eikä liity siihen varsinaisesti mitenkään.

    Sitten hieman sivistystä: Alkuperäisen horoskooppiviestini tyyli oli nimeltään satiiri, hyvin paljon nykyään käytetty tyylisuunta. En tiedä, onko se ollut yleinen vuosisadan alkupuolella, jolloin ilmeisesti olet "sivistyksesi" omaksunut, mutta ainakaan nykypäivänä sitä ei voi välttää näkemästä.

    Viestissäni ei ollut mitään asiatonta, vaan sen tarkoitus oli kiinnittää huomio naurettavaan sivukommenttiisi horoskoopeista, mikä jo sinänsä oli rakentavaa. Sinun pitäisi elämää nähneenä tietää, että elämään kuuluu muutkin kuin positiiviset tunteet, eikä aina tarvitse olla mikään ylitsevuotavan ystävällinen. Tyyli ei kuitenkaan vähennä sanoman painoarvoa yhtään.

    Se, miksi en vastannut sen enempää alkuperäisen kysyjän ongelmaan, oli se, että mielestäni hänelle oli jo aika kattvasti vastattu. Myös sinun vastauksesi hänelle ylempänä oli oikein hyvä, jos oikein muistan. Ehkäpä siksi tämä horoskooppikommentti pisti silmään sitäkin helpommin. Vei vähän kuin pohjan aiemmalta kirjoitukselta.

    Toisaalta et kykene millään tavalla määrittämään minun elämänkokemustani näiden viestien perusteella, etkä todellakaan voi tietää, mitä elämän realiteetteja olen käynyt läpi. Ehkä jopa enemmän kuin sinä, kun kerran olen sen verran fiksumpi, etten elä missään horoskooppitaivaassa, vaan jossakin määrin maan pinnalla, josta kaiketi voi ainoastaan jotain kehittävää saada aikaan ja ongelmia ratkaistua. Maailmasta löytyy nimittäin realistisempiakin tapoja hakea apua tunne-elämän ongelmiin.

    On myös fakta, että kaikki eivät joudu missään elämänsä vaiheessa kuvailemaasi tilanteeseen, sitä on turha kuvitella. Voihan olla, että he ovat jo alunperinkin niin kypsiä, että osaavat valita itselleen oikean kumppanin ja elää tämän kanssa suhteellisen tyydyttävää elämää. Siksikään kaikilla ei ole antaa neuvoja kaikista tilanteista, mikä siis ei todellakaan tarkoita epäkypsyyttä, vaan ehkä jopa päinvastoin.

    Toisaalta on mukava kohdata aina välillä näitä varottavia esimerkkejä, jotta tietää pyrkivänsä parempaan ja välttämään tuollaisen katkeran vanhuuden, jolloin ei ole muuta tekemistä kuin roikkua keskustelupalstalla lätisemässä väsynyttä juttua viisaammille nuorille, joissa on sentään vielä jotain toivoa ja tulevaisuus. Olisit itse aikoinasi elänyt nuoruutesi ja ollut viisaampi jo silloin, ettei tarvitsisi nyt vituttaa, kun vasta omia ongelmiasi selvittelet.

    En tiedä jaksoitko lukea tämän viestin loppuun asti. Se saattoi kyllä vaatia välissä muutaman nitron, mutta toivottavasti et luovuttanut - silloinhan voit jo kertoa lukeneesi kaksi romaania elämäsi aikana!
    21. 3 / 4
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt