Vapaa kuvaus

Aloituksia

14

Kommenttia

1602

  1. tuli siinä sitten juotuakin, vai mitä.
  2. Mainitsit naisten keskinäisen neuvotteluperinteen. Siitä mieleeni nousi jokin aika sitten lukemani kirja "Arjen islam".

    Siinä ääneen päässeet somalinaiset pitivät itseään syntysuomalaista naista itsenäisempänä. Heidän silmissään suomalainen nainen on henkisesti miehestään riippuvaisempi.

    Yksi sekä naisten että miesten välistä yhteisöllisyyttä hajottava tekijä on varmaan juuri tämä ajatus ydinperheestä, jonka mukaan asuminen ja muut ratkaisut on järjestetty. Naisten osalta tämä toisten tuen puute tulee ehkä enemmän esiin työelämässä ja miehillä taas sosiaalisessa elämässä?

    Somaliperheet ovat isompia, ja vaikka (tai ehkä juuri sen vuoksi) naisilla ja miehillä on selvästi toisistaan poikkeava tehtäväjako, heillä on suvereniteetti näissä toimintapiireissään.

    Naiset tekevät täysin itsenäisesti kotia koskevia taloudellisia päätöksiä ja ovat tottuneet pyörittämään kotia ilman miehen apua. Koska somalinaisilla on tiiviit kontaktit toisiinsa ja he laittavat esimerkiksi usein ruokaa suurella joukolla, kodin ja lasten hoitaminen ei käy liian raskaaksi.

    Mies on näin ollen aika tarpeeton naisen elämän kannalta, ellei tähän ole enää emotionaalista sidettä - toisin kuin suomalaisella naisella. Kirjassa kerrottiin naisista, jotka olivat, Sanelman sanoin, pistäneet miehensä ulkoruokintaan ja olivat elämäänsä hyvin tyytyväisiä. Tapa nähdä islamilaiset naiset yhtenä joukkona, kaikki alistettuina, ei vastaa todellisuutta.

    Muillakin valtaväestöstä etnisesti poikkeavilla taitaa olla melko tiiviit kontaktit toisiinsa, erityisesti naisilla. Oman ryhmän avulla yrittäjyys on mahdollista "lapsellisellekin" naiselle. Esimerkiksi thaimaalaisetkin naiset tukevat toisiaan voimakkaasti.

    Unelma omakotitalosta, mökistä ja pikku ydinperheestä vie meidät osittain harhaan, ainakin jos näiden tavoittelu saa unohtamaan naisten keskinäisen tuen tärkeyden kaikissa elämäntilanteissa.
  3. Valtio kerää verot autoista ja polttoaineista, mutta mitä kunnat saavat? Mälläävät parkkimaksuilla?

    Ruuhkamaksut suuriin kaupunkeihin ovat ratkaisu. Vastustukselle ei kannata korvaa lotkauttaa, koska se perustuu vain itsekkyydelle ja mukavuudenhalulle. Jolla on varaa ajella, on varaa pikku ruuhkamaksuunkin.

    Eilisessä Hesarissa oli Tukholman ja Lontoon kokemuksista mielenkiintoinen juttu. Tukholmassa ruuhkamaksun kannatus on lisääntynyt sitä mukaa mitä kauemmin kokeilu on ollut voimassa. Jalankulkijat, pyöräilijät ja ruuhka-alueilla asuvat ovat tyytyväisiä. Samoin ovat tyytyväisiä ne, jotka pääsevät nyt esteettömämmin ajelemaan autollaan. Säästetystä ajasta kannattaa maksaa.

    Lontoossa ruuhkamaksu laajenee keskustasta muihin kaupunginosiin. Ratkaisu on ihanteellinen suurissa kaupungeissa, kukaan ei ole sitä johonkin Sallaan ehdottamassakaan.

    Heikompien kärsimisellä tarkoitin näitä pienhiukkas- ja pakokaasupäästöjä, joista jalankulkijat ja muut ekologisemman vaihtoehdon valinneet pääsevät nauttimaan. Heitä ei mitenkään palkita valinnastaan. Minäkin olen koko kevään saanut köhiä hiekoitushiekkaa ja pakokaasuja samalla kuin tyhjäpöröttelijät istuvat mukavasti suodattimiensa takana metallikuoriaisissaan.

    Autoilua suositaan myös teiden huollossa läpi vuoden. Autoväylät aurataan, suolataan/hiekoitetaan, puhdistetaan ja pestään aina ensin. Viikkotolkulla on jo Tampereellakin olleet autoväylät siivottuina ja pyörätietkin sulana, mutta pyöräteiltä ei hiekoitushiekkaa vaan saada korjattua. Kaiken huipuksi kävely- ja pyöräteille kerätään autoväyliltä kerätyt hiekat kasaksi. SE on autoilun subventointia.

    Joukkoautoilun aika alkaa pian olla ohi. Nyt pitäisi miettiä, mitkä piirteet, osa-alueet ja arvot autoilussa ovat säästämisen ja vaalimisen arvoisia ja varmistaa sitten mahdollisuus niihin.