hosike2

Vapaa kuvaus

Vahvat käytännön ja teoriapohjat omaava evp-mies. Jos voittaisin miljoonan, säästäisin sen menneisyyttäni varten. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

18

Kommenttia

437

  1. Kuten veljeni paloviinassa edellä ovat todenneet, juopon kanssa ei kannata aloittaa periaatekeskustelua silloin kun hän on lähdössä pitkäripaiseen. Se on varma riidan paikka. Alkoholismi on pirullinen, sitkeä ja hengenvaarallinen ilmiö ihmisessä; tahallani en käytä sanaa "sairaus" sen ristiriitaisuuden takia.

    Viinanhimon poistaminen ei tapahdu millään tempulla, kaikille se ei onnistu ollenkaan kun se kerran on vallan saanut. Useimmiten juoppo on kasvanut yhdessä alkoholin kanssa eikä lopetettuaan "palaa normaaliin elämään", koska hänellä ei sellaista ole ollut. Jättäessään alkoholin juoppo kirjaimellisesti aloittaa uuden elämän. Se ei ole helppoa eikä tuloksia pidä odottaa nopeasti.

    Juopolla on kaksi vaihtoehtoa ilman-viinaa-elämisessä: kuivilla olo ja raittius. Kuivilla olo on viinanhimoa vastaan tappelemista, raitistelua hampaat irvessä; se voi onnistua mutta retkahduksen riski on aina olemassa ja se kuluttaa psyykeä. Minä aikoinani yritin kuivillaoloa monen monta kertaa, se kesti muutamasta tunnista yli puoleen vuoteen. Kuivilla olokin on toki verrattoman paljon parempaa kuin juominen.

    Se toinen vaihtoehto, raittius, on kuin ei olisikaan; sitä vain eletään ja ollaan eikä tee mieli viinaa. Valitettavasti raitistumiseen ei ole olemassa patenttiratkaisua. Kuivilla olosta se joka tapauksessa alkaa. Oma tahto raitistua on myös tärkeä; siinäpä kaksi rakennuspuuta joiden varaan jo voi jotakin rakentaa.

    Keskustele asiasta juopposi kanssa, mutta älä nalkuta. Älä herran tähden nalkuta!

    Suosittelen tutustumista parhaaseen lukemaani alan kirjaan: Raimo O. Kojo "Eroon viinasta". Erinomainen teos juopoille ja heidän omaisilleen.
  2. niin miksi ihmeessä pitäisi kiusata itseään esimerkiksi kotikaljalla? Raitistuminen on - tietysti juoppouden asteesta riippuen - elämän perusteita perinpohjin muuttava tapahtuma. Se pitää myös hyväksyä sellaiseksi, muuten ei onnistu. Puolittainen yritys, esimerkiksi määräaikainen viinalakko, juomisen vähentäminen, juominen vain tiettynä aikana tai tietyssä tilanteessa tai vain tietyn alkoholijuoman juominen, epäonnistuu varmasti. Minä tiedän. Olen yrittänyt niitä kaikkia.
  3. mainostamassa tuota kirjaa useita kertoja, joten koen eräänlaiseksi velvollisuudekseni vastata, vaikka en mitään uutta osaakaan aiheeseen tuoda.

    Alkoholismin perimmäiset syyt ovat niin syvällä ihmisen psyykessä ettei niitä tavoiteta, mutta niihin voi vaikuttaa. Tärkein vaikutustapa on oma, aito halu raitistua. Jos itselleen jättää yhdenkin, miten pienen takaportin tahansa, viina valuu elämään takaisin juuri siitä. Kuvitelma palaamisesta kohtuukäyttöön on harhaa ja viinan mieliteko naamioituu useimmiten juuri tuoksi harhakuvaksi. Jos aikoo raitistua, on hyväksyttävä lopullinen ja peruuttamaton ero alkoholista koko loppuiäksi; ei lasillistakaan sampanjaa edes pojan häissä eikä omilla 60-vuotisjuhlilla.

    Jokaisen parantuvan alkoholistin on todella saavutettava oma pohjakosketuksensa, vasta se saattaa antaa riittävän motiivin jolla viinasta pääsee eroon. Se ei välttämättä tarkoita kaiken menetystä taloudellisessa tai fyysisessä mielessä; pohjakosketuksen voi saada menettämättä ulkopuolisen silmissä mitään. Ihminen saavuttaa pohjakosketuksensa omassa mielessään.

    Juopolla on todella mahdollisuus ihmisarvoiseen ja täysipainoiseen elämään raitistumalla. Muuta tapaa ei ole.
  4. Raittiina on harvemmin sillälailla hauskaa, että naurattaisi hulvattomasti. Mutta kun selvinpäin katselee esimerkiksi entisen seurapiirinsä ilonpitoa, ei yhtään tee mieli mennä mukaan, on se niin järjettömän tuntuista.

    Minun kokemukseni mukaan raittius kannattaa. Elämä on täysipainoisemman tuntuista eivätkä atavistiset pelot ahdista.

    Ilman-viinaa-elämisessä on kaksi tapaa: kuivilla olo ja raittius. Kuivilla ollessa tekee mieli alkoholia, raittiina ei tee. Valitettavasti ei ole olemassa metodia, jolla pääsisi varmuudella raittiuteen; esimerkiksi minä tein lukuisia viinalakkoja, jotka pitivät muutamasta tunnista yli puoleen vuoteen.

    Viimeinen viinalakkoni kesti neljä päivää muuttuakseen raittiudeksi heinäkuussa 1998. Jos elän vielä viisi vuotta, rikon raittiinaoloennätykseni (aloin juoda 14-vuotiaana).

    Huonoinkin päivä ilman viinaa on paljon parempi kuin paras viinan kanssa.

    Paras lukemani kirja viinasta on Raimo O. Kojon kulttiteos "Eroon viinasta". Suosittelen. Painos on loppunut, mutta ainakin kirjastoista löytyy.
  5. "Luulisin" siksi, että minulla tulee vasta yhdeksän vuotta täyteen heinäkuussa.

    Miten raitistumisen prosessi tarkalleen ottaen tapahtui, en osaa sanoa, mutta kyllä se tapahtui. Sen merkitys elämälleni on isompi kuin sanat riittävät kertomaan.

    Parhaiten prosessia kuvaa Raimo O. Kojo kulttiteoksessaan "Eroon viinasta". Suosittelen!
  6. ei alkometrin ostaja. Toinen asia sitten on mitä mittarin osto ostajansa tilanteesta kertoo. Jos promillemäärä tuppaa aamulla olemaan yli 0,5:n, syytä huoleen on. Silloin on illalla vedelty jo melkoisen tanakoita siivuja. Kohtuukäytöllä sellaisiin lukemiin ei pääse, sillä sen määrät ovat alan miehen mielestä uskomattoman alhaiset.

    Meillä juopoilla on sellainen tapa, että pyrimme hanakasti etsimään mitä tahansa "lupaa" juoda, olipa sen luvan myöntäjä melkein kuka tahansa; vaikka yleisönosastokirjoittaja. Itse kuitenkin olemme vastuussa juomisestamme, ei kukaan muu. Itsemme pettämisessä olemme ylivertaisia, luulemme olevamme normaaleja vielä kauan sen jälkeen, kun koko sosiaalinen verkostomme tietää meidät juopoiksi.

    Kirjallisuutta: Raimo O. Kojo: Eroon viinasta.
  7. Tunnelmat on tavoitettu erinomaisesti.

    Miksi elämä juopotellessa luiskahtaa kaikilla samaan uraan; kaikki elävät ikäänkuin samaa tarinaa?

    Tarinaan kuuluvat myös Liskojen yöt, jolloin maataan esimerkiksi lattialla olevalla patjalla kylmää hikeä pursuten, silti palellen. Ei saa nukutuksi, eikä sen puoleen uskaltaisikaan. Olo on kaamea, mutta silti toivoo ettei aamu ikinä tulisi. Rasahdukset säikähdyttävät ja jos vaipuu horteeseen, kuulee yhtäkkiä jonkun kutsuvan nimeään, vaikka tietää olevansa yksin...

    Siitä on kauan, mutta ihmeen elävästi ne kokemukset säilyvät muistissa.
  8. aivan varmasti. Pystyyhän sitä ottamaan pari kaljaa ja lopettamaan siihen, jonkun kerran ja jonkin aikaakin, mutta psyyken päälle se käy. Ja kun stressi iskee todella, rupeaa viina maistumaan. Meikäläisten viinahanassa on vain asennot "ON/OFF", ei välimuotoja ollenkaan.
  9. on kaksi syytä: hyvä syy ja todellinen syy - alkoholi. Juopon JOKAINEN katoaminen, myöhästyminen tai yleensä outo käytös tai outo tai selittämätön tapahtuma liittyy alkoholiin. Alkoholistin läheisen kannattaa pitää tämä mielessään; juopon selityksien kuunteleminen ja uskominen on itsensä pettämistä.

    Miehesi on juomassa jossakin. Putki päällä-oleva häviää todellakin noin vain tuosta jonnekin.

    Lue Raimo O. Kojon kirja "Eroon viinasta" jossa on runsaasti asiaa myös juopon perheenjäsenille, niin tiedät juopostasi paljon enemmän - ja itsestäsi myös.
  10. se minun kohdallani loppui yhdeksän vuotta sitten. Lopetuksia oli tosin monia; toiset niistä kestivät kuukausia, puoli vuotta ja ylikin, toiset aamu- tai iltapäivän. Kaikille aikaisemmille yrityksilleni oli yhteistä se, että ne olivat jollain tavoin ehdollisia; tämä viimeiseni ei ole. Silloin kesällä -98 tiesin, ettei minun enää tarvitse juoda enkä enää haluakaan. Olin juonut lasini tyhjäksi.

    Prosessia on vaikea selittää. Ansiokkaimmin sen on tehnyt Raimo O. Kojo alan kulttikirjassaan "Eroon viinasta". Suosittelen. Painos on loppunut kirjakaupoista, mutta ainakin kirjastoista löytyy.
  11. Haukuitko ystäväsi?
    Haukuitko työkaverisi?
    Haukuitko tuntemattomia?
    Kävitkö käsiksi?
    Menikö muisti?
    Soittelitko yöllä?
    Tuliko turpiin?
    Rikoitko tavaroita?
    Oksensitko vaatteesi?
    Kaatuilitko kadulla?
    Satutitko itsesi?
    Katosiko kamppeet?
    Kärysitkö ratista?
    Tuliko potkut?
    Menikö kämppä alta?
    Uhkasitko tappaa itsesi?

    Lääkkeenhän tiedät!
  12. aidoksi raittiudeksi. Miten se tapahtuu, en tiedä. Raimo O. Kojo kuvaa prosessia erinomaisessa teoksessaan "Eroon viinasta". Hän kertoo myös, miten aitoa raittiutta voi edesauttaa.
  13. iltojasi, viikonloppujasi, lomiasi, vierailujasi yms. sen mukaan miten pääset dokaamaan. Ajan mittaan kaarteet pullon ympärillä eivät loivene vaan jyrkkenevät.

    Kirjallisuutta: Raimo O. Kojo "Eroon viinasta"
  14. Kirjoittelepa, ettei asia unohdu, noin puolen vuoden päästä uudestaan miten kohtuullisuus sujuu!
  15. Olet pitkän tien alussa, jos pystyt olemaan raittiina. Juoppo ei voi sanoa esim. "palaavansa normaaliin elämään", koska hänen normaali elämänsä on ollut viinakeskeistä ja tajuntansa huuruista. Raitistuva juoppo alkaa konkreettisesti uuden elämän.

    Ilman-viinaa-elämisessä on kaksi muotoa: kuivilla olo ja raittius. Molemmat ovat valtavan paljon parempia kuin juominen. Ero on siinä, että kuivilla olo tapahtuu taistellen viinanhimoa vastaan ja retkahduksen vaara vaanii. Olin kymmeniä kertoja kuivilla, päiviä, viikkoja, kuukausia, yli puoli vuottakin, lopputulos aina sama: viinanjuonti jatkui siitä mihin se oli kuivan kauden alkaessa jäänyt. Raittiina olo on niinkuin ei olisikaan. Siitä minulla on vain yksi kokemus; se alkoi kesällä 1998.

    Sanon suoraan, että kohtuujuojaksi et voi koskaan tulla.

    Asia on laaja, meille alkoholisteille elämänlaajuinen. Suosittelen erinomaista, näitä asioita käsittelevää kirjaa: Raimo O. Kojon "Eroon viinasta". Se kertoo jokaiselle alan miehelle tutuista asioista, mm. juomisesta, retkahduksista, tuskista ja miten on mahdollista päästä viinariippuvuudesta eroon. Painos on loppunut kaupoista, mutta kirjastosta ainakin löytyy.

    Onnea matkaan!
  16. on niinsanotusti kuivilla mutta ei raitis. Silloin kuuluu ryhmään jolla on vaara retkahtaa. Kuivillaolokin on verrattomasti parempi olotila kuin juominen, mutta se tahtoo käydä psyyken päälle. Raitistuminen on henkilökohtainen prosessi eikä sillä valitettavasti ole aikataulua. Paras alan teos johon minä olen tutustunut on Raimo O. Kojon "Eroon viinasta". Suosittelen.
  17. ei liene kenenkään tarkoitus. Subjektiivisesti pystyn puhumaan vain omasta kokemuksestani. Juopoksi (alkoholistiksi, suurkuluttajaksi) tuleminen ei juomisen alkuvuosina tullut mieleenikään, saati että olisin ryhtynyt jollakin tavalla varautumaan sitä vastaan. Sekin kuuluu mainitsemaani "alkoholin järjestelmään". He, jotka nyt ovat vastaavassa vaiheessa eivät lue näitä tekstejä.

    Juominen on kivaa varsin kauan eikä se muutu helvetiksi käden käänteessä. Kielteisten puolien päästessä voitolle juomisen lopettaminen on äärimmäisen vaikeaa.
  18. Juopon elämä kiertyy sen ympärille ja lopulta alkoholin saamisen tarve hallitsee elämää kokonaisvaltaisesti. Kaikki muu on sille alisteista, tunteetkin, myös ilo ja suru ovat toissijaisia. Ei siinä pysty juomahalustaan analyyseja tekemään, ei pohtimaan eikä jarruttelemaan.

    Joskus juopon huuruiseen olemiseen repeää aukko ja hän saa mahdollisuuden päästä irti. Toiset käyttävät tuon mahdollisuuden, jotkut eivät. Jotkut yrittävät mutta luiskahtavat takaisin.

    Kirjallisuutta:
    Raimo O. Kojo: Eroon viinasta
    AA:n Iso Kirja
  19. jotakin. Juice kitui vuosikausia invalidina monenlaisten viinasairauksien kourissa - muistelen hänen olleen maksansiirtoleikkauksessakin - eikä mahtanut psyykkinenkään kunto hääppöinen olla. Kirka lähti nopeasti ns. saappaat jalassa.

    Yksittäistapauksia ei sitäpaitsi pitäisi yleistää, ei niillä ole todistusarvoa.
  20. taaksepäin, löydät lukuisia asiallisia ja vakavasti otettavia keskusteluja jotka sisältävät päteviä, asiansa tietävien ihmisten neuvoja. Häirikköjä esiintyy mutta ei heistä tarvitse välittää.
    21. 18 / 22
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt